Viestejä8643
klo 10:36 | 29.3.2005
Noista muinaisista kuulista sen verran, että mikä ne räjäytti osumasta? Oliko niissä sytytyslanka vai iskustako räjähtivät. Minulla on tuollainen yhden esineen museo kotona senkin päällä. Voiko meren pohjassa satoja vuosia lionnut kuula olla vaarallinen? En tarkoita vierimistä lattialle ja varpaan päälle vaan itsesyttymistä.
Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula
Sivut
Eivätkös varhaisimmat kuulat olleet umpirautaa?
Luulev, että "räjähdys" johtui siitä, että kun kuula osuu johonkin, se heittää kaiken aineen ympäriltään minne sattuu, kuten asteroidin törmäyksessä. Ilmeisesti myös kuula rikkoutuu rytäkässä.
Antiikkisissa pommeissa oli onton rautapallon sisällä mustaa ruutia, ja
täyttöaukossa tulppa, jonka läpi kulki sytytyslanka. Kuula ladattiin
mörssäriin, lanka sytytettiin ja mörssäri laukaistiin. Kuula lensi
minne lensikin ja räjähti, kun lanka oli palanut loppuun.
Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.
Niin, eivät kai muinaiset tykinkuulat olleet varsinaisesti räjähtäviä. Suurinopeuksinen tykinkuula saa jo itsessään paljon tuhoa aikaan. Sirpaloitumista lienee myös tapahtunut kuulan iskeytyessä kohteeseensa. Esim. laivoille umpinainen rautakuula tekee suurta vauriota ilman räjähdysvaikutustakin. Kenttätykistön tuhovoima perustui tietääkseni siihen, että niitä umpirautaisia kuulia ammuttiin keskellä joukkoja vain niin penteleesti.
Muistan lukeneeni joskus, että tykinkuulat pinnoitettiin jollain rikkiyhdisteellä ruostumisen estämiseksi. Ehkä pinnalle muodostuva rautasulfidikerros sitten hajoaa/palaa tai muuten myötävaikuttaa tuhovoiman kasvamiseen.
Tuo ei ole umpirautaa. Minulla on myös halkaistu. Ehjässä on kivettynyt tulppa, joka näkyy kuvassa. Niitä on meren pohjassa saatavana eräänlaisiin vahakekoihin säilöttynä. Vaihdoin tuon ja halkaistun kossupulloon.
Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula
Kyllä silloin on varmaan sisällä ruutia ollut. Onko tulpassa reikää? Jos on, niin se voisi olla tulilankaa varten.
Hitto vie, minulle kanssa! Siis kuula. Kossuahan saa kaupasta.
Olen sen vaarallisuuden tulkinnut niin, että valurauta on jo muuttunut vettä läpäiseväksi. Nitraatti on liuennut ajat sitten pois. Halkaistu kuula on halkaisupinnalta säteettäisesti kiteistä valurautaa. Tai ehkä se on paremminkin jotain ruosteen sukuista tavaraa jo. Ei se oikein raudalta vaikuta.
Reiässä on savimainen tulppa. Siitä ei voi nähdä mitään muuta rakennetta kuten sytystyslangan reikää.
Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula
Ja joissain tapauksissa ne ammuttiin suoraan päin, eli harrastettiin keilausta. Kuuluu vain *kaboom* ja seuraavaksi huomio kiintyy itseään kohti pomppivaan rautamötikkään, jolla on terveyden kannalta turhan paljon kineettistä energiaa. Voi aiheuttaa hieman hajaannusta ja pakokauhua joukoissa.
Kyllä mä luulen, että jo tohon aikaa joukkoja vastaan ammuttiin jotain suht pientä metalliromua tms. Ainakin siis jos ne oli suht lähellä. Tolla on kumminkin huomattavasti tappavampi vaikutus kuin jollain kuulalla.
Jos sen tiedät, se helpottaa miettimistä paljon.
Minä veikkaan että 1690-1750 väliltä voi olla?
http://twitter.com/aimo666
Kahden kuulan väliin voitiin laittaa myös kettinki, tykit pyrittiin sitten laukaisemaan yhtä aikaa. Tämä yhdistelmä sitten niitti tuhoa jalkaväessä, tai laivastossa. Ja väliäkö sillä vaikka laukesivatkin vähän eri aikaan. Tuommonen painopisteensä ympäri pyörivä väkkärä on aika pelttava vastustaja.
Lierikki Riikonen
Jotenkin tuntuisi, että jos tuollaisen rautamötikän täyttäisi ruudilla ja laukaisisi, osuminen johonkin kovaan kohteeseen aiheuttaisi sen verran muodonmuutosenergiasta aiheutuvaa lämpöä, että ruuti räjähtäisi. Joten ei siihen varmaan mitään sytytyslankaa tarvita.
Tulipas aika pitkä virke...
Muistaakseni luin poikasena C.S. Forresterin "Hornblower" -kirjoja, joissa kuvattiin laivastotaisteluja. Joissain noissa kerrottiin kettingeillä yhteenliitetyistä tykinkuulista, jotka ammuttiin (tietysti) yhdestä putkesta, ja jotka aiheuttivat suurta tuhoa vihollisen köysistöissä ja purjeissa (eli takiloinnissa). Lisäksi oli hehkuvilla hiilillä kuumennettuja kuulia, jotka aiheuttivat tulipaloja vihulaislaivoilla. Huomattakoon, että nämä erikoiskuulat olivat alunperin hitusen normaalia pienempiä, jotta kuumentamisen ja siitä seuraavan lämpölaajenemisen takia ne mahtuisivat tykinpiippuun.
Tuota täytyy kokeilla, jos naapuri suostuu. Se nimittäin valaa tykkejä ja käy niillä näytöksissä ampumassa. Mutta ei sillä sytytyksella saa eroa olla juuri ollenkaan, muuten se ensimmäinen kuula voi tulla kuin moukarin varressa kiepsahtaen sen toisen tykin ympäri. Tulee se kettingin veto vinosta ja jos vähänkin kuula kanittaa toisessa piipussa.... En kyllä lähelle menisi. Mielenkiintoista, täytyy kysyä. Voisihan sitä testata turvallisesti styroksipalloilla ja "paineilmatykillä".
Edit: luin liian myöhään tämän IFEUN "Joissain noissa kerrottiin kettingeillä yhteenliitetyistä tykinkuulista, jotka ammuttiin (tietysti) yhdestä putkesta". Ilmeisesti kannattaa kahdesta putkesta ampua vain niitä styroksipalloja.
Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.
Moro!Sytytyslanka -mallinen kuula taisi olla,ensimmäisiä käsikranaatteja jotka oli kyllä aika pieniä murikoita.Tykinkuulana ei ole muistikuvaa,että sellaisia olisi käyttäneet,taisivat siihen aikaan olla umpijöötiä.Kaikenlaista muuta ammustyyppiä kylläkin,esim mainitsemaanne ,yhteen rauraketjulla yhdistetty tuplakuula ,sekä myös tykinpiippuun laitettavaa rautaromua ,rautanauloja ,kaikenlaista pientä inhottavaa sälää.Jos asia kiinnostaa enemmän, voisi "googlata" hakusanalla tykinammukset tai jollain vastaavalla,netti on kyllä pullollaan saitteja asehistoriasta.T:Petu
von munchausen
Kirjoitit:
Kyllä mä luulen, että jo tohon aikaa joukkoja vastaan ammuttiin jotain suht pientä metalliromua tms. Ainakin siis jos ne oli suht lähellä. Tolla on kumminkin huomattavasti tappavampi vaikutus kuin jollain kuulalla.
Lähelle ammutttiin tosiaan erilaista romua tai kartussia. Kuulia kuitenkin käytettiin rivistöjen harventamiseen ennen vihollisen rynnäkköä, tai omaa. Ja kuula meni läpi useammastakin perättäisestä kaverista.
Iierik
Kirjoitit:
Kahden kuulan väliin voitiin laittaa myös kettinki, tykit pyrittiin sitten laukaisemaan yhtä aikaa. Tämä yhdistelmä sitten niitti tuhoa jalkaväessä, tai laivastossa.
Ne kaksi kuulaa, yhdistävine ketjuineen, olivat samassa putkessa.
Alunperin tosiaan tarkoitettu takiloiden etc rikkomiseen merisodankäynnissä, mutta osoittautui varsin tehokkaaksi myös elävää voimaa vastaan.
Oliko noissa kirjoissa kuvattu, miten ruudin ennenaikainen syttyminen estettiin? Mietin vain millaista on ladata punahehkuista rautakuulaa tykkiin jossa on jo ruutia ja sen jälkeen vielä survoa se tiukasti ruutilatausta vasten sillä kepillä... pelottavaa touhua .
Miltä ajalta tuo kuula on? Tiedätkö siitä mitään tarkempaa? Paino ja mitat olisi hyvä tietää. Veikkaisin 1800-lukua.
Mustaruudista tehdyt räjähteet eivät olleet kovin tehokkaita ja lisäksi ne olivat käyttäjilleen hengenvaarallisia eivätkä siksi kovin suosittuja. Ne eivät olleet rautaa vaan sirpaleilla täytettyjä ohutkuorisia metallilieriöitä joissa oli ajastin tai sytytyslanka. Laivastotykistössä niitä ei käytetty lainkaan niiden vaarallisuuden takia. Tykistön vaikutus perustui Napoleonin sotien päättymiseen asti lähinnä raskaisiin rautakuuliin. Jalkaväkeä vastaan ne olivat kovalla maalla pelottavan tehokkaita. Pomppiva rautakuula saattoi kyntää hurjia vakoja rivistöihin. Kostealla maalla niiden teho oli huono, kun ne vain upota läsähtivät putoamiskohtaansa.
Lähietäisyydeltä käytettiin kanisteriammuksia. Kyseessä oli tinasta tai ohuesta pellistä tehty kanisteri, jotka oli täytetty 20-200 gramman lyijykuulilla. Ammuttaessa kanisteri pirstoutui putkesta lähtiessään ja levitti tappavan parven laajalle sektorille.
Maajoukkojen tykistön standardeiksi muovautui 8-12 paunainen tykistö. Laivastossa käytettiin huomattavasti järeämpää kalustoa. Nelsonin laivaston tykistö oli 18- ja 32-paunaisia järkäleitä. Pienemmänkin kuula läpäisi 300 metristä metrin paksuisen puuvarustuksen ja isompi humahtikin sitten koko laivan läpi kuin tyhjää.
Nelson oli nerokas merisodan uudistaja. Perinteinen meritaistelu oli käyty niin että laivastot tulittivat toisiaan muodostelmissa täyslaidallisilla toivoen saavansa upotettua enemmän vihollisaluksia ennen kuin siirryttiin lähitaisteluun ja pyrittiin valtaamaan jäljellejääneet alukset.
Nelson lähetti Trafalgarissa laivansa kahdessa jonossa suoraan päin ranskalaisten laivastolinjaa. Niihin oli vaikea osua ja ne hajaantuivat vasta lähellä ja ajoivat ranskalaislaivojen välistä. Lähietäisyydeltä ohi purjehdittaessa ammuttiin täyslaidallisia vihollisen laivojen pituussuuntaan. Raskaat tykinkuulat syöksyivät laivojen läpi kimpoillen kansia pitkin koko pituudelta aiheuttaen hirveää tuhoa. Ranska menetti 14 000 merimiestä ja -sotilasta verrattuna brittien 1600 kaatuneeseen.
Luotettavia räjähtäviä ammuksia alettiin laajemmin käyttää vasta 1840-luvulla. Laivastokäyttöön ne otettiin Krimin sodassa 1853.
Muistan lukeneeni jostain, että laivastossa tykkiin olisi ladattu ensin ruuti, sitten välitulppa, sitten kuula, välitulppa ja vielä toinen ruutipanos
Enpä tiedä, pitääkö tuo paikkansa, mutta niin muistan lukeneeni.
Sivut