Vastaaja_s24fi ydinvoiman vaarallisuus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sanoit jossaki viestissä, että ydinvoima on vaarallista niin mihin tämä väite perustuu? Tällä hetkellä ydinvoimala ei tule oikein poksahtaa kuin silloin Tšernobylissä, voimaloiden turvallisuuslaitteiden ansiota ja Suomessa ydinjäte tullaan todennäkösesti hautaamaan peruskallioon loppusijoituspaikalle.

Kommentit (13)

Vierailija
Aski42
Sanoit jossaki viestissä, että ydinvoima on vaarallista niin mihin tämä väite perustuu? Tällä hetkellä ydinvoimala ei tule oikein poksahtaa kuin silloin Tšernobylissä, voimaloiden turvallisuuslaitteiden ansiota ja Suomessa ydinjäte tullaan todennäkösesti hautaamaan peruskallioon loppusijoituspaikalle.



SÄTEILYTURVALLISUUS, URAANIKAIVOSHANKKEET JA YDINVOIMASTA KÄYTY JULKINEN KESKUSTELU

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua uraanin louhinnasta sekä siihen läheisesti liittyvästä ydinvoimasta ja sen roolista Suomen energiapolitiikan osana.

Yhteenveto

# Säteilyturvallisuusviranomaisten käyttämä ICRP-malli aliarvioi karkealla tavalla pienten säteilyannosten aiheuttamia terveysvaikutuksia
# Säteilybiologian ja epidemiologian tuoreet havainnot osoittavat, että ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään on massiivisella tavalla aliarvioitu
# Viranomaiset ovat viivästyttäneet tutkimuksia ja pimittäneet tietoa
# Köyhdytetyn uraanin käytön seuraukset ovat järkyttävät
# Uraanikaivostoiminta on maailman likaisin kaivostoiminnan muoto
# Ydinvoima ei pelasta meitä ilmastomuutokselta
# Julkinen keskustelu uraanikaivoksista ja ydinvoimasta on ala-arvoista riskeistä vaietaan

Tuoretta tutkimustietoa pienten säteilyannosten aiheuttamista terveysvaikutuksista

Viranomaiset näyttävät vasta viime aikoina heränneen pienten säteilyannosten aiheuttamien terveysvaikutusten tutkimiseen. Tuoreena esimerkkinä on syyskuussa alkanut Säteilyturvakeskuksen (STUK) koordinoima nelivuotinen EU-hanke NOTE (Non-targeted effects of ionising radiation) tutkimushanke, jossa on mukana kaikkiaan 19 tutkimuslaitosta Euroopasta ja Kanadasta (1). Tutkimuksissa on jo saatu todisteita erilaisista ionisoivan säteilyn aiheuttamista epäsuorista vaikutuksista, esimerkiksi naapurisoluvaikutuksesta. NOTE-hankkeen tarkoituksena on selvittää epäsuorien vaikutusten mekanismeja. Mielenkiinnon kohteena on myös, miten alhaiset säteilyannokset vaikuttavat syöpäriskiin ja voiko ionisoiva säteily aiheuttaa kudosvaikutusten kautta muutakin terveyshaittaa kuin syöpää (2).

(1) Säteilyturvakeskuksen www-sivulla asiaa koskeva tiedote on päivätty 8.9.2006.
(2) Käsiteltävien tietojen arkaluotoisuudesta kertoo karua kieltään mm. se tosiseikka, että tutkijoiden käyttöön tarkoitettu asian www-sivusto on toteutettu vahvaa salaustekniikkaa käyttäen.

Epidemiologinen tieto säteilyä saaneista väestöistä pohjautuu pääosin suuria annoksia saaneisiin väestöryhmiin. Uusi tutkimustieto ionisoivan säteilyn vaikutuksista ei enää istu vanhaan oppirakennelmaan. Säteilysuojelussa on lähdetty siitä, että pienten annosten riskit voidaan päätellä suurista annoksista. Uudet säteilybiologiset havainnot kyseenalaistavat tätä ajattelua. Vaikutus säteilysuojelustandardeihin tapahtuu kuitenkin viiveellä ja luonnollisesti riippuu myös tutkimustuloksista. Kansainvälisistä säteilysuojeluun liittyvistä suosituksista vastaa Kansainvälinen säteilysuojelukomissio ICRP (International Commission on Radiological Protection).

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) julkaisema BEIR VII -raportti (Biological Effects of Ionizing Radiation) vahvistaa aiemmissa raporteissa esiintyneen johtopäätöksen, että annoksesta riippumatta altistus säteilylle kasvattaa erityisesti syöpäriskiä. Toisin sanoen säteilyn terveysriskit kasvavat lineaarisesti saadun annoksen myötä ja hyvinkin pienet annokset voivat aiheuttaa syöpää. Jopa altistuminen taustasäteilylle aiheuttaa joitakin syöpiä ja lisäaltistus lisää riskiä. Tutkimuskomitean puheenjohtaja Richard R. Monson on todennut tutkimuksen vahvistavan, ettei säteilyannokselle ole olemassa raja-arvoa, jonka alittuessa säteilyn voitaisi osoittaa olevan harmitonta tai hyödyllistä. Lisäksi tutkimus vahvistaa erityisesti naisten ja lasten riskin sairastua erilaatuisiin syöpiin olevan huomattavasti miehiä suuremman. Vaikka raportti toteaa, ettei ole suoraa todistusaineistoa säteilyn vaikutuksista säteilylle altistuneiden vanhempien jälkeläisiin, eläinkokeissa vaikutuksia on löytynyt "eikä ole syytä uskoa, että ihmiset olisivat immuuneja vastaavalle vaikutukselle".

Maailmalla on lisääntyvässä määrin huolestuttu siitä ristiriidasta, joka vallitsee nykyisin viranomaisten käytössä olevan säteilyn terveyshaittojen mallinnuksen ja kenttähavaintojen eli lisääntyneen sairausriskin, erityisesti syövän ja leukemian esiintymisen välillä. Uusin säteilybiologiasta ja epidemiologiasta ammentava tutkimus johtaa täysin erilaisiin säteilyturvallisuutta koskeviin johtopäätöksiin kuin viranomaisten nyt käytössä olevat suositukset. Terävintä kritiikkiä Kansainvälisen säteilysuojakomissio ICRP:n käyttämää säteilyriskien mallia ja sen puutteita kohtaan on esittänyt European Committee on Radiation Risk (ECRR). ICRP:tä on laajasti kritisoitu sen "läheisyydestä" ydinvoimateollisuuteen. Viimeaikaiset löydökset biologian, genetiikan ja syöpätutkimuksen alueelta horjuttavat ICRP:n käyttämän mallin perusteita. ECRR kiinnittää huomiota erityisesti altistustutkimuksiin, kuten Tsernobylin jälkeiseen imeväisikäisten leukemiaa koskeviin tutkimuksiin , jotka osoittavat kiistattomasti pienten säteilyannosten terveyshaitat, kun säteilyä on päässyt elimistöön. ECRR esittää uuden säteilyn terveyshaittoja analysoivan mallinsa, jossa huomioidaan altistus sekä ulkoiselle että sisäiselle säteilylle.

Raportissa korostetaan, että aiemmin esitetyissä luvuissa on massiivisesti aliarvioitu ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään. Komitea esittää johtopäätöksenä, että nykyinen syöpäepidemia on seurausta ilmakehässä 1959-63 räjäytettyjen ydinaseiden aiheuttamasta säteilyaltistuksesta ja että tuoreemmat ydinpolttoaineketjun radioisotooppien päästöt ympäristöömme tulevat aiheuttamaan merkittävän lisäyksen syöpien ja muiden sairauksien lisääntymiseen.

Käyttämällä uutta, omaa malliaan ja toisaalta ICRP:n mallia komitea laskee kuolemantapausten kokonaismäärän ydinprojektin alusta 1945 alkaen, kun huomioidaan väestön säteilyaltistus vuoteen 1989 mennessä. Komitea päätyy hätkähdyttäviin eroihin mallien antamien tulosten välillä. ICRP-mallia käyttäen tulokseksi saatiin syöpäkuolemien määräksi 1 173 600. ECRR-mallia käyttäen syöpäkuolemien määrä on 61 600 000, imeväiskuolleiden määrä 1 600 000 ja sikiökuolleiden määrä 1 900 000. Lisäksi, ECRR arvioi 10 %:in vähennyksen elämänlaadussa, joka johtuu kaikista aiheutuneista sairauksista ja muutoksissa säteilylle altistuneiden ihmisten olosuhteissa. Johtopäätöksissään komitea suosittelee maksimaaliseksi hyväksyttäväksi säteilyannokseksi väestölle 0,1 mSv kaikissa ihmisen toimissa. Annos vastaa keuhkojen röntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuvaa annosta.

Suomeksi sanottuna edellä kerrottu merkitsee, että Suomenkin Säteilyturvakeskuksen käyttämät kansainväliset säteilyturvasäädökset, jotka perustuvat ICRP-malliin, aliarvioivat karkealla tavalla niitä riskejä, joita ydinvoimasta, ydinpolttoainekierrosta eli myös uraanikaivostoiminnasta ihmiselle aiheutuu.

Tshernobylin onnettomuus ja viranomaiset

On huomattava, että merkittävä osa tuoreista säteilybiologian ja epidemiologian havainnoista on tehty esimerkiksi Tshernobylin vaikutuksia tutkittaessa. Juuri näitä samaisia tutkimuksia viranomaiset ovat pyrkineet hankaloittamaan ja salaamaan. Vuoden 1986 Tshernobyl-onnettomuudessa eri arvioiden mukaan ilmakehään nousi räjähdyksen myötä 3-25 prosenttia reaktorin radioaktiivisuudesta (3). Reaktorissa oli räjähdyshetkellä 180 000 kiloa korkea-aktiivista ainesta, mikä vastaa noin 1 000 Hiroshiman pommia. Korkea savupilvi levitti tuulten mukana eri arvioiden mukaan radioaktiivista saastetta 50-340 miljoonan curien edestä ympäri Eurooppaa. Onnettomuuden uskomattoman suuresta tuhosta ja vakavuudesta huolimatta Neuvostoliiton viranomaiset eivät tiedottaneet asiasta omille kansalaisilleen eivätkä muulle maailmalle ja aluksi myös kiistivät, että kyseessä olisi ollut reaktorionnettomuus. Kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, erityisesti Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Tanskassa viranomaiset antoivat ohjeita, miten suojautua ylimääräiseltä radioaktiiviselta rasitukselta. Suomessa sen sijaan viranomaiset korostivat, ettei ollut syytä huoleen. Radio France Internationale'ssa kerrottiin myös 27.3.2005, siis 20 vuotta onnettomuuden jälkeen raportista, jossa ranskalaisia viranomaisia syytetään onnettomuuden vakavuuden salaamisesta ja siitä, miten viranomaiset kehottivat kansalaisia elämään aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tsernobylin laskeuma osui myös Länsi-Eurooppaan, mutta harvassa maassa on julkisuudessa esitetty laajempaa arviointia seurauksista - ei varsinkaan Suomessa.

(3) Ks. Uunituore Klötzer (2006a) Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä, johon monet tämän jakson tiedot nojautuvat. Kirja on ollut vasta tulossa kirjakauppoihin.

Onnettomuuden jälkeisestä viranomaisten toiminnasta on järkyttäviä esimerkkejä aivan viime vuosilta. Valko-Venäjän Gomelissa professori Juri Bandajevskij työskenteli Tshernobyl-laskeuman terveysseurausten parissa. Hän tutki ravinnon kautta saadun cesium-137:n vaikutuksia ja päätyi pelottaviin tuloksiin. Heinäkuussa 1999 Bandajevskij pidätettiin. Poliisi otti hänen tutkimusaineistonsa haltuunsa, ja hänet suljettiin vankilaan terrorismista syytettynä. Hänet tuomittiin kesäkuussa 2001 kahdeksan vuoden vankeuteen sotaoikeuden edessä. Kolmen ja puolen vuoden vankeuden jälkeen hänet vapautettiin.

Selitys viranomaistoiminnalle on varsin yksinkertainen. Mikäli tutkimustuloksia esitettäisiin laajalle yleisölle, aiheuttaisi se valtava määrän korvausvaatimuksia, joiden kustannukset nousisivat astronomisiin summiin. Lisäksi atomiteollisuus joutuisi myöntämään, että se pimittää tietoja atomivoiman vaarallisuudesta. Vuonna 1959 WHO:n ja IAEA:n välillä solmitussa sopimuksessa kiellettiin WHO:ta ottamasta kantaa asioihin, jotka voivat vahingoittaa IAEA:ta. Sopimus on vielä voimassa, mutta monet kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat vaatineet sen kumoamista. Tsernobylin terveydellisiä vaikutuksia on tähän saakka tutkittu ilman WHO:n tai IAEA:n rahallista tukea ja WHO pidättäytyi Tsernobylin onnettomuuden jälkeen viiden vuoden ajan terveyteen ja genetiikkaan liittyvistä tutkimuksista. Bandajevksij'n tapaus ja kansainvälisen yhteisön osoittama täydellinen piittaamattomuus asiaa kohtaan herättävät kysymyksiä demokratian ja ydinvoiman yhteensopivuudesta. Klötzer (2006a) kuvaa kirjassaan monin esimerkein sitä, miten terveysriskien vähättely ja tietojen vääristely tuntuu olevan sisäänrakennettu IAEA:n ja WHO:n toimintaan.

Uraaniaseiden järkyttävät vaikutukset ja viranomaisten toimettomuus

Sama välinpitämättömyys ja tietojen pimittäminen on tullut esiin uraaniaseiden vaikutuksia koskevan tiedon kohdalla (4). Uraaniaseiden vaarallisuus on saanut hämmästyttävän vähän huomiota Euroopan tiedotusvälineissä ja eurooppalaisten poliitikkojen keskuudessa. Samaan aikaan kun aseriisunta on edennyt matelemalla, on kehitetty ja myös käytetty uraaniaseita, jotka ovat radioaktiivisesti saastuttaneet ja kemiallisesti myrkyttäneet laajoja alueita ja jotka ovat aiheuttaneet erilaisia sairauksia jo tuhansille siviileille, mutta myös USA:n ja Naton omille sotilaille. Aseteollisuus on käyttänyt aseisiinsa köyhdytettyä uraania, joka on atomiteollisuuden reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote eli jätettä, josta on kalliisti huolehdittava. Käyttämällä jätettä aseisiin atomiteollisuus säästää sijoituskustannuksissa ja aseteollisuus saa lähes ilmaista raaka-ainetta.

(4) Klötzer (2006b), johon tämän jakson tiedot perustuvat. Materiaali oli jakelussa eduskunnan auditoriossa pidetyssä seminaarissa, joka pidettiin 12.9.2006.

Uraaniaseiden räjähdyksessä syntyvä palamistuote, uraanioksidi, koostuu näkymättömistä partikkeleista, jotka leviävät erittäin kemiallisesti myrkyllisenä ja radioaktiivisena pölynä ympäristöön (5). Ilmavirtojen ja tuulen mukana partikkelit saattavat kulkeutua hyvinkin pitkiä matkoja ja ne aiheuttavat sekä alpha-, beta- että gamma-säteilyä. Uraani-aseita on jo käytetty monessa sotatilanteessa. USA ja Britannia käyttivät näitä aseita - tietoisina niiden vaarallisuudesta - Persianlahden sodassa ja Irakin sodassa. NATO käytti uraaniaseita Kosovossa, Serbiassa, Bosniassa ja Afganistanissa. Nyt huhutaan myös, että Israel on käyttänyt näitä aseita Libanonissa.

(5) Köyhdytetty uraani muuttuu räjähdyksen johdosta äärettömän hienojakoiseksi pölyksi; yksittäiset hiukkaset ovat viruksia tai bakteereja pienempiä ja on arvioitu, että yksi miljoonasosa grammaa voi ihmisen kehoon kerääntyneenä olla tappava. Mitään hoitokeinoa ei ole.

Vielä vuoden 1999 alussa NATO valehteli uraaniaseiden vaarallisuudesta, ja Saksan ulkoministeri Joschka Fisher väitti saksalaisessa ZDF-televisiossa kesäkuussa 1999 aseiden olevan vaarattomia. Samanaikaisesti Englannin puolustusministeriö varoitti sotilaitaan menemästä lähelle mitään mahdollisesti uraaniohjuksen kohteena olleita esineitä. Uraaniaseet aiheuttavat vakavaa vahinkoa ihmisten terveydelle ollessaan sekä radioaktiivisia että kemiallisesti myrkyllisiä. Huomionarvoista on, että merkittävämmät instituutiot, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten terveyden suojeleminen, eli Maailman Terveysjärjestö (WHO), Kansainvälinen Atomienergiajärjestö (IAEA), Englannin Royal Society, kansainvälinen säteilysuojakomissio (ICRP) sekä EU-komissio, ovat kaikki tähän asti jättäneet näiden kaikkien vaikutusten yhteiset seuraukset huomioimatta.

Kaikki elävät organismit voivat sairastua jos ne joutuvat kosketukseen uraaniammusten tai uraanioksidipölyn kanssa, niin aseteollisuuden työntekijät, ammuksia varastoivat ja kuljettavat sotilaat kuin siviiliväestö ja sotilaat alueilla, joissa ammuksia käytetään. Myös saastuneilla alueilla tuotetut elintarvikkeet muodostavat vakavan terveysriskin. Pääasiasiallisesti uraanioksidipartikkelit joutuvat ihmisen kehoon hengityksen kautta. Siten ne pääsevät keuhkoihin ja sitä kautta vereen. Veren kautta uraani kulkeutuu maksaan sekä munuaisiin. Luusto toimii pitkäaikaisvarastona. Uraani pysyy kehossa ainakin yli vuoden. Krooninen uraanimyrkytys johtaa AIDS:in kaltaiseen immuunikatoon tai syöpään, erityisesti leukemiaan. Jos iho joutuu kosketuksiin köyhdytetyn uraanin kanssa, siitä aiheutuu vaikeasti parantuvia haavoja, joiden kudokset ovat tunnottomia, sillä köyhdytetty uraani tuhoaa tuntoa johtavat aisti- ja hermosolut. Lisäksi köyhdytetty uraani aiheuttaa geneettisiä vaurioita. Uraanimyrkytyksen saaneet vanhemmat ovat saaneet lapsia, joilla on aivovammoja tai erilaisia epämuodostumia tai jotka ovat syntyneet kuolleina.

Irakissa on raportoitu lisääntyvistä syöpätapauksista sekä vastasyntyneiden epämuodostumista Basran alueella, joka on erityisen laajasti uraaniaseiden saastuttama. Alueella käytettiin uraaniaseita sekä vuoden 1991 Persianlahden sodassa että vuonna 2003. Etelä-Irakissa lääkärit vertaavat vastasyntyneiden epämuodostumia Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeiseen tilanteeseen. Heillä on lukuisia valokuvia lapsista, jotka ovat syntyneet ilman aivoja, joiden sisäelimet roikkuvat kehon ulkopuolella, joilta puuttuu selkäranka tai sukupuolielimet tai silmät jne. Myös kotiin palanneiden sotilaiden keskuudessa syntyy epämuodostuneita lapsia. Terveysongelmien todellinen laajuus eli krooniset sairaudet, pitkäaikaiset vammat sekä geneettiset vaikutukset tulevat näkyviin vasta 5-10 vuoden jälkeen tai vielä myöhemmin.

Englantilaiset atomienergiaviranomaiset laskivat Persianlahden sodassa käytetyn köyhdytetyn uraanin aiheuttaman saastumisen potentiaalisia vaikutuksia. Tulos oli, että saastumisen johdosta sattuisi 500 000 kuolemantapausta. Silloin viranomaiset korostivat, että luku on täysin teoreettinen, koska aseita oli käytetty aavikossa oleviin kohteisiin sekä kaukana paikallisasukkaista. Muutettaessa englantilaisten laskelmat Irakin "kaupunkisotaluvuiksi" on laskettu, että kuolemantapaukset pelkästään Irakissa nousisivat 3 miljoonaan tapaukseen, siis noin 11 prosenttiin maan väestöstä. Joidenkin arvioiden mukaan tämäkin arvio on liian matala, koska on huomioitava uraanipölyn käytännöllisesti katsoen rajaton elinaika. Uraanin puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta.

Englantilaisessa Sunday Herald -lehdessä julkaistiin helmikuussa 2004 kirjoitus, joka kertoi, että Maailman terveysjärjestö WHO oli vuonna 1991 estänyt kolmen johtavan säteilyasiantuntijan tekemän raportin julkistamisen köyhdytetyn uraanin aiheuttamista syövällealtistumisriskeistä Irakissa. Raportin päätekijän mukaan löytyy yhä enenevässä määrin todisteita siitä, että köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus ja kemiallinen myrkyllisyys saattaisi aiheuttaa huomattavasti suurempaa vahinkoa ihmissolulle kuin mitä tähän asti on otaksuttu.

Silti Suomessa Säteilyturvakeskuksen professori Sisko Salomaa tyynnyttelee kansalaisia STUK:in nettisivuilla usein kysyttyjä kysymyksiä (ukk) koskevassa osiossa vastauksessaan köyhdytettyä uraania koskevaan yleisökysymykseen: "Köyhdytetyn uraanin terveysvaikutuksista on hyvin vähän suoraa tietoa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tietoa luonnonuraanille ja rikastetulle uraanille altistuneiden väestöjen osalta. Köyhdytetyn uraanin säteilyriski ja syöpävaarallisuus on huomattavasti näitä pienempi. Terveysriskit liittyvätkin pikemminkin kemialliseen myrkyllisyyteen." --- "On erittäin epätodennäköistä, että uraaniammuksilla olisi mitään yhteyttä Italiassa ja muissa Euroopan maissa raportoituihin rauhanturvaajien leukemiatapauksiin."

Italiassa on kuitenkin julkistettu, että lokakuuhun 2004 mennessä 109 italialaista sotilasta oli kuollut altistumiseen köyhdytetylle uraanille. Irakiin lähettiin vain 3 000 italialaista sotilasta, ja he olivat Irakissa vain lyhyen ajan. Näistä 3,6 % on menehtynyt siis köyhdytetyn uraanin johdosta. Mikäli samaa prosenttiosuutta sovellettaisiin Irakin noin 27 miljoonaa käsittävään väestöön se tarkoittaisi vajaata yhtä miljoonaa kuolemantapausta. Koska Irakin väestö alituisesti altistuu uraanille, kuolemantapausten määrä tulee kuitenkin olemaa huomattavasti korkeampi.

Uraanikaivosten ympäristö- ja terveysvaikutukset

Jo edellä mainittuun aineistoon pohjautuen ei ole kerrassaan mitään syytä olettaa, että uraanikaivosten aiheuttamat ympäristö- ja terveysvaikutukset olisivat yhtään sen mitättömämpiä kuin ydinpolttoaineketjun muidenkaan osien. Mielenkiintoista on, että Säteilyturvakeskus toteaa usein kysyttyjä kysymyksiä -nettipalstallaan uraanin terveyshaittoja koskevaan kysymyksen vastauksessaan, että " ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön 1997 julkistamassa ympäristöterveyden toimintaohjelmassa radonista ja uraanin kemiallisesta myrkyllisyydestä koituvien terveyshaittojen torjunta ja tutkimus on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi. " Valitettavasti julkisuudessa ei vain ole näkynyt mitään tähän ylevään tavoitteeseen liittyviä toimia viranomaisten taholta nyt käsillä olevassa kauppa- ja teollisuusministeriön ajamassa uraanikaivoshankkeessa (6).

(6) Mielenkiintoinen ja sinänsä rohkaiseva ulostulo Säteilyturvakeskuksen taholta saatiin 5.10. Tekniikka ja Talous -lehdessä julkaistun haastattelun myötä. Lehden www-sivuille artikkeli ilmestyi 6.10. Artikkelissa haastateltiin Säteilyturvakeskuksen ydinmateriaaliosaston johtaja Tero Varjorantaa. Artikkeli oli otsikoitu "Suomeen ei tule uraanikaivosta". Edelleen alaotsikossa: "köyhdytettyä uraania riittää jalostettavaksi".

Uraanikaivostoiminnan seurauksena eri puolilla maailmaa laajat uraaninlouhinta-alueet ovat muuttuneet asuinkelvottomiksi , alueilla on syntynyt epämuodostuneita lapsia, ja syöpää on esiintynyt kaivostyöläisten ja alueella asuvien ihmisten keskuudessa. Uraanin louhintaa harjoitetaan ensisijaisesti harvaanasutuilla ja alkuperäiskansojen eli intiaanien ja aboriginaalien asuttamilla alueilla, jossa kansalaisten tietoisuus ja järjestäytyminen ovat olleet ydinvoimayhtiöille ja viranomaisille pienempi haitta. Esimerkiksi AREVA-konsernin Kanadan kaivostoimintaa harjoittama tytäryhtiön (AREVA Resources Canada Inc.) "korkeita standardeja" korostavissa mainosmateriaaleissaan näyttävästi esiintuoma uraaninlouhinnan alue Kanadan Saskatchewanissa sijaitsee aivan kyseisen provinssin pohjoisosissa, jossa asutus on todella harvaa (7) eikä edes kunnollisen tilastoinnin piirissä. Alueella asuu pääasiassa Cree- ja Dene-intiaaneja. (7) Athabasca Health Authority raportoi väestöntiheydeksi alueellaan 0,04 henkeä neliökilometrillä ja Matawetan Churchill River Health Region 0,13 henkeä neliökilometrillä.

Yksittäisissä tapauksissa aukottomien syy-seuraussuhteiden esittäminen ilman huolellista tutkimista on luonnollisesti vaarallista ja on riippumattomien tutkijoiden asia, koska osaselittäjinä voi olla myös muita muuttujia, mutta jo lyhyt vilkaisu Kanadan terveysviranomaisten julkistamaan tietoon herättää kyllä kysymyksiä. Esimerkiksi imeväiskuolleisuus on ollut Saskatchewanin Kanadan provinsseista korkein ja juuri intiaanien kohdalla luvut ovat korkeimpia. Athabascan alueen terveysviranomaisten toimittavat luvut ovat huomattavasti keskimääräistä korkeampia. Uraania louhitaan nimenomaan Athabascan pohjavesialtaan alueella. Vastaavalla tavalla Athabascan alue erottuu selvästi syöpiä ja kuolleisuutta koskevien lukujen suhteen muiden Saskatchewanin alueiden joukosta.

Myös USA:ssa uraanin louhintaa harjoitetaan alkuperäiskansojen alueilla. Klötzerin (2006a) mukaan tiedemiehet kritisoivat keväällä 2004 USA:n viranomaisten suunnitelmia avata uusia ISL-tekniikkaa käyttäviä uraanikaivoksia, jotka uhkaavat saastuttaa 15 000 Navajo-intiaanin juomaveden. Mike Wallace, pohjavesihydrologi, joka on työskennellyt ydinvoimateollisuudessa New Mexicossa sekä Yucca Mountainin laitoksella Nevadassa, korosti, että koska vesialueen ehjyyttä ei tieteellisesti voida todistaa, on olemassa suuri vaara, että saastunut vesi maanalaisten vesikanavien kautta leviää juomavesilähteisiin. Geokemistin ja ympäristötutkijan Richard Abitzin mukaan kemikaalit muodostavat "myrkyllisen keiton", joka tuhoaa luonnon tasapainon.

Uraanikaivosten aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja on käsitelty IAEA:n omissakin raporteissa (IAEA 2004 ja 2005). Suurimpia ongelmia uraanikaivosalueilla on radioaktiivisesti saastunut vesi sekä radonkaasu. Ongelmiksi on muodostunut kaivosjätteiden suuri volyymi ja niiden läjittäminen. Esimerkiksi Areankin omistamissa McArthur River ja Key Lake -kaivoksien toiminnassa päästetään vuosittain miljoonia kuutiometrejä eriasteisesti käsiteltyjä jätevesiä paikallisiin pintavesiin. McArthur River tunnetaan poikkeuksellisen rikkaana malmiesiintymänä, jonka jätteet ovat hyvin radioaktiivisia. Pohjavesi virtaa kaivokseen, josta sitä on jatkuvasti pumpattava pois. Kaivosvettä syntyy vuosittain 1,7 miljoonaa kuutiometriä, eli 37 miljoonaa kuutiometriä kaivoksen arvioituna 20 vuoden elinaikana. Tämä vesi lasketaan laskutusaltaiden jälkeen Boomerang Lake -järveen, josta se virtaa eteenpäin vaikuttaen laajalti herkkään vesiekosysteemiin.

Alueen lukuisat kaivokset tuottavat valtavan määrän uraaninlouhinnassa syntyviä sivutuotteita, joka on mahdollisimman tehokkaasti eristettävä ympäristöstään tuhansiksi vuosiksi. Ongelmana on, että turvajärjestelmät ovat usein pettäneet ja ympäristövaikutukset ovat nähtävissä. Jätekasat päästävät ympäristöönsä radonkaasua, arsenikkia, nikkeliä sekä muita raskasmetallia. Radioaktiivinen pöly leijailee tuulen mukana laajoille alueille. Muun muassa Wolf Laken arsenikkipitoisuuden on ollut 200-kertainen ja uraanipitoisuus noin 60-kertainen järven normaalitilaan verrattuna. Tutkimukset ovat osoittaneet, että alueen asukkailla, jotka pitkälti elävät kalastuksesta, metsästyksestä sekä itse kasvattamistaan vihanneksista, on korkeita veren lyijy- ja radiumarvoja.

Uraanin louhinnan vaikutuksista tehdään Kanadassa ympäristövaikutusten arviointi, mutta arviointiprosessi on ollut voimakkaan kritiikin kohteena. Kaivosten ympäristövaikutusten arvioinnin ja lupien myöntämisen suorittaa valtakunnallinen CNSC (Canadian Nuclear Safety Commission), aiemmalta nimeltään AECB (Atomic Energy Control Board), joka tulkitsee Kanadan YVA-lakia hyvin kapeasta näkökulmasta. Ympäristövaikutusten arviointiin perustettiin asiantuntijapaneeli, jonka piti tehdä arvio kaivosten laajentamishankkeiden vaikutuksista. Paneelin ainoa alkuperäisasukkaiden edustaja sekä Manitoban yliopiston ympäristöterveyden professori erosivat ympäristövaikutuksia arvioivasta paneelista vuonna 1996 protestina paneelin työssä esiintyneille puutteille. Kuuleminen käynnistettiin ilman tarvittavaa tutkimustietoa ympäristövaikutuksista ja siitä huolimatta, että kaivosjätteiden terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevasta välinpitämättömyydestä oltiin väestön keskuudessa huolestuneita. Lisäksi paneelin edelliset suositukset vuodelta 1993 olivat edelleen toteuttamatta. Alueen asukkaiden kuuleminen legitimoi vaihtoehdot, joiden valmisteluun sidosryhmät eivät pääse vaikuttamaan. Neljän Saskatchewanin yhteisön pormestarit ilmoittivatkin kuulemisiin pettyneenä vuonna 1996, että näillä alueilla ei kuulemisia saa pitää.

Saskatchewanin uraanin louhinnan epäkohdat ovat saaneet myös kirkot huolestumaan. Voimattomien syrjäseutujen yhteisöjen asiaa ajaa eri uskontokuntien yhteistyöelin Inter-Church Uranium Committee Ecucational Co-Operative. Komitea monitoroi kaivostoimintaa ja nostaa esiin kysymyksiä kaivosyhtiöiden ja AECB:n vastuusta niin oikeudessa kuin julkisuudessakin.

Toisessa merkittävässä uraanintuottajamaassa Australiassa esimerkiksi Olympic Dam -kaivoksella on tapahtunut lukuisia laajoja lietteen ja nestemäisten jätteiden vuotoja ympäristöön ja vesistöihin. Merkittävä osa päästöistä on yritetty salata. Myös Australiassa kansalaisjärjestöt yhdessä alkuperäiskansojen kanssa ovat jo vuosia vaatineet kaivoksen sulkemista. Kaivoksen toimintaa johtava Western Mining Corporation on oikeutettu käyttämään jopa 42 miljoonaa litraa vettä päivässä suuresta Artesian pohjavesialtaasta (Great Artesian Basin), joka kuuluu maailman suurimpiin, joka ulottuu noin viidenneksen suuruiselle alueelle Australian pinta-alasta. Arvioidaan, että Olympic Dam -kaivoksen toiminta tulee aiheuttamaan noin 160 miljoonaa tonnia radioaktiivisia jätteitä koko toiminta-aikanaan. Osa jätteistä varastoidaan yli 75 hehtaaria kattavissa altaissa.

Ranskassa Cogema (nyk. AREVA) on louhinut uraania noin 200 paikkakunnalla. Viimeinen uraanikaivos Ranskassa suljettiin vuonna 2001. Limousinin alueella tilanne on erityisen kammottava ja tuomioistuimen kautta Cogemaa on yritetty saattaa vastuuseen vesien ja vesistöjen saastuttamisesta ja ydinjätteiden heitteille jättämisestä. Vanhojen uraanikaivosten kaivosreikiin on muun muassa pantu ydinjätteitä muilta alueilta. Kontrolloimaton radioaktiivisten jätteiden dumppaus on eräs uraanin louhinnan tuomista riskeistä. CRIIRAD-järjestö on riippumattomilla ympäristöanalyyseillään auttanut paikallista yhdistystä todistusmateriaalin hankkimisessa. Cogema-yhtiön saaminen oikeuden eteen on ollut monivuotisen ponnistelun tulosta. Yhtiötä syytettiin pohjavesien ja vesistöjen pilaamisesta, sillä se oli huolimattomasti varastoinut valtavia määriä ydinjätettä Limousinin alueella. Tieteellisistä näytöistä huolimatta yhtiö vapautettiin syytteistä. Taistelu tullee kuitenkin jatkumaan ylemmissä oikeusasteissa. Ranskassa on nimittäin jokseenkin mahdotonta voittaa oikeudessa atomiteollisuutta vastaan, sillä lait ja määräykset tähtäävät ydinenergiateollisuuden suojelemiseen ympäristön kustannuksella. Kaivosalueet ovat olleet teollisuuden itsensä kontrolloimia ja viranomaiset ovat sokeasti turvautuneet teollisuuden tilitykseen. Määräykset on erityisesti luotu uraanikaivosten hyväksikäyttämiseksi eikä mikään ole saanut estää ydinase- ja ydinvoimateollisuuden polttoaineen saantia.

Myös Nigerissä CRIIRAD-laboratorio on suorittanut tutkimuksia AREVA/Cogeman aiheuttamasta ympäristön radioaktiivisesta saastuttamisesta. Laboratorio tutki vuonna 2004 veden, ilman, maaperän ja metallijätteiden radioaktiivisuutta. Keväällä tehdyissä jatkotutkimuksissa todettiin, että vesinäytteiden säteilyarvot ylittivät 10-100 -kertaisesti WHO:n suosittelemat raja-arvot. Klötzerin (2006a) mukaan tutkimuksia tehnyt ydinfyysikko Bruno Chareyon kertoi IRIN-uutistoimistolle huhtikuun 2005 lopulla, että:

"Ranskalainen ylikansallinen AREVA/Cogema-yhtiö ja sen tytäryhtiöt jättivät radioaktiivista metallijätettä yleiseen käyttöön, antoivat kansalaisten käyttöön uraanin saastuttamaa vettä, jättivät radioaktiivista jätettä avoimesti luontoon, jonka johdosta radioaktiiviset hiukkaset leviävät aavikkotuulten mukana pitkien matkojen päähän, eivätkä ne välittäneet kansainvälisesti hyväksytyistä säteilysuojelun normeista."

Toisin kuin ydinvoimateollisuus väittää, ydinvoimateollisuus ei ole "vihreää" energiaa eikä todellakaan puhdasta. Maailmassa tällä hetkellä käytössä olevat noin 440 ydinreaktoria päästävät jatkuvasti radioaktiivisia isotooppeja ilmaan ja veteen. Nämä päästöt ovat säännöstelemättömiä koska atomiteollisuus pitää näitä tiettyjä radioaktiivisia aineita biologisesti merkityksettöminä, mitä ne eivät suinkaan ole. Näitä säätelyn ulkopuolelle jääviä isotooppeja ovat muun muassa krypton, xenon ja argon, jotka ovat rasvaliukoisia ja jos reaktoreiden läheisyydessä asuva väestö saa niitä hengitykseensä, ne imeytyvät keuhkojen läpi ja varastoituvat kehon rasvakudoksiin, kuten vatsan alueelle ja reisiin, lähelle suvunjatkamiselle tärkeitä elimiä. Nämä radioaktiiviset elementit, jotka emittoivat korkeaenergistä gammasäteilyä, voivat saada aikaan geenien mutaatiota siittiöissä ja munasoluissa ja aiheuttaa geneettisiä sairauksia.

Ydinreaktorit emittoivat rutiininomaisesti myös tritiumia, joka on biologisesti merkityksellinen kaasu. Tritium, yhdistyessään hapen kanssa, muodostaa radioaktiivista vettä, joka imeytyy läpi ihon, keuhkojen ja ruuansulatusjärjestelmän. Vaikuttaessaan DNA-molekyyliin se on mutageeni. Klötzerin (2006a) mukaan syöpäasiantuntija tri Janette Sherman, joka on toiminut mm. USA:n ympäristönsuojeluviraston myrkyllisten aineiden sekä kansallisen syöpäinstituutin asiantuntijana, korostaa, että jokainen toimiva ydinvoimala aiheuttaa yli 200 radioaktiivisen aineen päästöjä. Joidenkin aineiden puoliintumisaika on hyvin lyhyt, joidenkin hyvin pitkä. Edelleen Klötzer viittaa kirjassaan jo vuonna 1964 osoitetun selvän korrelaation erilaisten sairauksien ja radioaktiivisia aineita käsittelevien laitosten lähellä asumisen välillä . Leukemian kohdalla joidenkin laitosten alueella luvut olivat 270-600 prosenttia USA:n keskiarvoa korkeammat. Edelleen muun muassa vuonna 2002 julkaistussa artikkelissa raportoitiin muutoksista lasten syöpään kuolleisuudessa atomivoimaloiden lähellä. Tutkimusten mukaan lasten kuolleisuus ja syöpätapaukset laskivat rajusti sen jälkeen, kun kahdeksan atomivoimalaa suljettiin. Vastaavia tuloksia on raportoitu muun muassa Saksasta.

Uraanikaivokset, ydinvoima ja julkinen keskustelu

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua uraaninlouhinnasta ja siihen läheisesti liittyvästä ydinvoimasta ja sen roolista Suomen energiapolitiikan osana. Kirjoituksen lähtökohtana on havainto siitä ikävästä tosiasiasta, että julkisessa keskustelussa vaietaan tyystin ydinvoiman hyvin tiedossa olevista ongelmista ja että nyt käytävä uraaninlouhintaa koskeva keskustelu on osa paljon suurempaa ja monimutkaisempaa kokonaisuutta. Esimerkiksi median suhtautuminen ydinvoimakysymyksiin on pelottavan yksipuolinen ja näyttää, että se on täysin energiateollisuuden, viranomaistiedotteiden ja puutteellisin tiedoin varustettujen poliitikkojen ohjauksessa. Muuhun lopputulokseen ei voi tulla, kun seuraa erityisesti valtamedian tiedotuspolitiikkaa esimerkiksi nyt käsillä olevassa uraanikaivoskeskustelussa. Kyseessähän ei ole mikä tahansa kaivosteollisuuden laji vaan maailman saastuttavin kaivostoiminnan muoto , jonka vaikutuksista maailmalla on saatavissa runsaasti ja laajasti tietoa.

Onkin arveltu, että uraanin louhintaan liittyvät suunnitelmat sekä selvä yhteys Cogeman (AREVAN NC) ja samaan AREVA-konserniin kuuluvan Framatomen välillä ovat todennäköisesti syy edulliseen hintaan, jolla TVO sai hankituksi maailman suurimman koereaktorin. Atomiteollisuus tarvitsee uraania ja suomalaiset ydinvoimayritykset saavat täten uuden argumentin ydinvoiman puolesta, kun raaka-aine löytyykin omasta takaa. Koko paketista on todennäköisesti sovittu ja taustalla on maan politiikan ylin johto. Tähän viittaa se havainto, että harva poliitikko on osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa herättää keskustelua aiheesta. Tämä puolestaan heijastuu suoraan siihen tapaan, jolla media asiaa käsittelee. Ykkösuutisiin pääsee kyllä huoli kaivosteollisuuden työvoiman riittävyydestä mutta ei kansalaisten aito ja aiheellinen huoli oman terveyteensä ja elinympäristöönsä vaikuttavan todella merkittävän hankkeen vaikutuksista. Viranomaisten, ykkösrivin poliitikkojen ja energiateollisuuden kannanotot uutisoidaan mediassa kyllä hyvin tarkkaan, mutta tutkiva journalismi ydinvoimasta ja esimerkiksi uraanilouhinnan hyvin tiedossa olevista ongelmista loistaa poissaolollaan.

Lähteet: Board on Radiation Effects Research BEIR VII 2006. Health Risks from Exposure to Low Lewels of Ionizing Radiation: Phase 2. National Research Council. Washington, DC: National Academies Press. (ISBN: 0-309-09156-X)
Caldicoff, Helen 2006. Nuclear Power Is Not the Answer.
Gatet, Antoine et al. 2006. Limousinin maakunnan suljettujen uraanikaivosten hoito. Oikeusjuttu Sources et Rivieras du Limousin -yhdisty vastaan COGEMA-AREVA. Antoine Gatet'n Suomen -vierailu 24.-30.4.2006. (Suom. M Kyllönen)
ECRR 2003. Recommendations of the European Commission on Radiation Risk (ECRR) on The Health Effects of Ionising Radiation Exposure at Low Doses and Low Dose Rates for Radiation Protection Purposes: Regulators Edition. Ed. By Chris Busby et al. Brussels: Green Audit (ISBN: 1 897761 244)
IAEA 2004. The long term stabilization of uranium mill tailings. Final report of a co-ordinated research project 2000-2004. Vienna: International Atomic Energy Agency.
IAEA 2005. Environmental Contamination from Uranium Production Facilities and their Remediation. Proceedings of an International Workshop in Lisbon, 11-13 February 2004. Vienna: International Atomic Energy Agency.
Klötzer, Ulla 2006 a. Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä. Sahlgrenin kustannusliike Oy. (ISBN 951-9016-61-9).
Klötzer, Ulla 2006 b. Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa. Luku 5 pian suomeksi ilmestyvästä kirjasta. Eduskunnan auditorio 12.9.2006. Seminaari: Irakin Basran syöpätilanne. Köyhdytetty uraani - 4,5 miljardin vuoden tautiriski.
Materia 3/2006.
MIT 2003. The Future of Nuclear Power. An Interdisciplinary MIT Study.
http://www.mit.edu/afs/athena/org/n/nuclearpower
NOTE - Non-targeted effects of ionising radiation. https://ssl.note-ip.org
Ruokola, Esko. Uraanikaivosten Ympäristövaikutukset. STUK.
Saskatchewan Health 2000. The Epidemiology of Infant Mortality in Saskatchewan 1982-1996. Prepared by The Infant Mortality Resarch Team: Dr Lisa Lix et al.
Saskatchewan Health 2004. Covered Population 2005. Government of Saskatchewan. Health Information Solutions Centre. (ISSN 0139-5988).
Saskatchewan Health 2005. A Surveillance Report of Deaths in Saskatchewan Regional Health Authorities. Non-Communicable Disease 1995 to 1999. Population Health Branch. Prepared by William Osei and Sharon Miller.
Säteilyturvakeskus (STUK): http://www.stuk.fi
http://www.areva.com
http://ccnr.org
http://www.daubertontheweb.com/2005/06/ ... eased.html
http://www.euradcom.org
http://www.foe.org.au
http://www.icucec.org
http://www.ieer.org
http://www.ktm.fi
http://www.melbourne.foe.org.au/anti-nukes/uranium.htm
http://www.minesandcommunities.org
http://www.opendemocracy.net/globalizat ... e/2587.jsp
http://www.olkiluoto.info
http://www.sortirdunucleaire.org
http://www.stormsmith.nl
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateil ... ikaivokset
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/yd ... i_FI/ydin1
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/fi_FI/news_423
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/fi_FI/news_424
http://www.stuk.fi/julkaisut/katsaukset ... atteet.pdf
http://www.tvo.fi
http://www.uraaniton.org
http://www.uraanitieto.tormunet.fi
http://www.wise-uranium.org
http://www.world-nuclear.org

Vierailija
Tuulivoima
Aski42
Sanoit jossaki viestissä, että ydinvoima on vaarallista niin mihin tämä väite perustuu? Tällä hetkellä ydinvoimala ei tule oikein poksahtaa kuin silloin Tšernobylissä, voimaloiden turvallisuuslaitteiden ansiota ja Suomessa ydinjäte tullaan todennäkösesti hautaamaan peruskallioon loppusijoituspaikalle.



SÄTEILYTURVALLISUUS, URAANIKAIVOSHANKKEET JA YDINVOIMASTA KÄYTY JULKINEN KESKUSTELU

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua uraanin louhinnasta sekä siihen läheisesti liittyvästä ydinvoimasta ja sen roolista Suomen energiapolitiikan osana.

Yhteenveto

# Säteilyturvallisuusviranomaisten käyttämä ICRP-malli aliarvioi karkealla tavalla pienten säteilyannosten aiheuttamia terveysvaikutuksia
# Säteilybiologian ja epidemiologian tuoreet havainnot osoittavat, että ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään on massiivisella tavalla aliarvioitu
# Viranomaiset ovat viivästyttäneet tutkimuksia ja pimittäneet tietoa
# Köyhdytetyn uraanin käytön seuraukset ovat järkyttävät
# Uraanikaivostoiminta on maailman likaisin kaivostoiminnan muoto
# Ydinvoima ei pelasta meitä ilmastomuutokselta
# Julkinen keskustelu uraanikaivoksista ja ydinvoimasta on ala-arvoista riskeistä vaietaan

Tuoretta tutkimustietoa pienten säteilyannosten aiheuttamista terveysvaikutuksista

Viranomaiset näyttävät vasta viime aikoina heränneen pienten säteilyannosten aiheuttamien terveysvaikutusten tutkimiseen. Tuoreena esimerkkinä on syyskuussa alkanut Säteilyturvakeskuksen (STUK) koordinoima nelivuotinen EU-hanke NOTE (Non-targeted effects of ionising radiation) tutkimushanke, jossa on mukana kaikkiaan 19 tutkimuslaitosta Euroopasta ja Kanadasta (1). Tutkimuksissa on jo saatu todisteita erilaisista ionisoivan säteilyn aiheuttamista epäsuorista vaikutuksista, esimerkiksi naapurisoluvaikutuksesta. NOTE-hankkeen tarkoituksena on selvittää epäsuorien vaikutusten mekanismeja. Mielenkiinnon kohteena on myös, miten alhaiset säteilyannokset vaikuttavat syöpäriskiin ja voiko ionisoiva säteily aiheuttaa kudosvaikutusten kautta muutakin terveyshaittaa kuin syöpää (2).

(1) Säteilyturvakeskuksen www-sivulla asiaa koskeva tiedote on päivätty 8.9.2006.
(2) Käsiteltävien tietojen arkaluotoisuudesta kertoo karua kieltään mm. se tosiseikka, että tutkijoiden käyttöön tarkoitettu asian www-sivusto on toteutettu vahvaa salaustekniikkaa käyttäen.

Epidemiologinen tieto säteilyä saaneista väestöistä pohjautuu pääosin suuria annoksia saaneisiin väestöryhmiin. Uusi tutkimustieto ionisoivan säteilyn vaikutuksista ei enää istu vanhaan oppirakennelmaan. Säteilysuojelussa on lähdetty siitä, että pienten annosten riskit voidaan päätellä suurista annoksista. Uudet säteilybiologiset havainnot kyseenalaistavat tätä ajattelua. Vaikutus säteilysuojelustandardeihin tapahtuu kuitenkin viiveellä ja luonnollisesti riippuu myös tutkimustuloksista. Kansainvälisistä säteilysuojeluun liittyvistä suosituksista vastaa Kansainvälinen säteilysuojelukomissio ICRP (International Commission on Radiological Protection).

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) julkaisema BEIR VII -raportti (Biological Effects of Ionizing Radiation) vahvistaa aiemmissa raporteissa esiintyneen johtopäätöksen, että annoksesta riippumatta altistus säteilylle kasvattaa erityisesti syöpäriskiä. Toisin sanoen säteilyn terveysriskit kasvavat lineaarisesti saadun annoksen myötä ja hyvinkin pienet annokset voivat aiheuttaa syöpää. Jopa altistuminen taustasäteilylle aiheuttaa joitakin syöpiä ja lisäaltistus lisää riskiä. Tutkimuskomitean puheenjohtaja Richard R. Monson on todennut tutkimuksen vahvistavan, ettei säteilyannokselle ole olemassa raja-arvoa, jonka alittuessa säteilyn voitaisi osoittaa olevan harmitonta tai hyödyllistä. Lisäksi tutkimus vahvistaa erityisesti naisten ja lasten riskin sairastua erilaatuisiin syöpiin olevan huomattavasti miehiä suuremman. Vaikka raportti toteaa, ettei ole suoraa todistusaineistoa säteilyn vaikutuksista säteilylle altistuneiden vanhempien jälkeläisiin, eläinkokeissa vaikutuksia on löytynyt "eikä ole syytä uskoa, että ihmiset olisivat immuuneja vastaavalle vaikutukselle".

Maailmalla on lisääntyvässä määrin huolestuttu siitä ristiriidasta, joka vallitsee nykyisin viranomaisten käytössä olevan säteilyn terveyshaittojen mallinnuksen ja kenttähavaintojen eli lisääntyneen sairausriskin, erityisesti syövän ja leukemian esiintymisen välillä. Uusin säteilybiologiasta ja epidemiologiasta ammentava tutkimus johtaa täysin erilaisiin säteilyturvallisuutta koskeviin johtopäätöksiin kuin viranomaisten nyt käytössä olevat suositukset. Terävintä kritiikkiä Kansainvälisen säteilysuojakomissio ICRP:n käyttämää säteilyriskien mallia ja sen puutteita kohtaan on esittänyt European Committee on Radiation Risk (ECRR). ICRP:tä on laajasti kritisoitu sen "läheisyydestä" ydinvoimateollisuuteen. Viimeaikaiset löydökset biologian, genetiikan ja syöpätutkimuksen alueelta horjuttavat ICRP:n käyttämän mallin perusteita. ECRR kiinnittää huomiota erityisesti altistustutkimuksiin, kuten Tsernobylin jälkeiseen imeväisikäisten leukemiaa koskeviin tutkimuksiin , jotka osoittavat kiistattomasti pienten säteilyannosten terveyshaitat, kun säteilyä on päässyt elimistöön. ECRR esittää uuden säteilyn terveyshaittoja analysoivan mallinsa, jossa huomioidaan altistus sekä ulkoiselle että sisäiselle säteilylle.

Raportissa korostetaan, että aiemmin esitetyissä luvuissa on massiivisesti aliarvioitu ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään. Komitea esittää johtopäätöksenä, että nykyinen syöpäepidemia on seurausta ilmakehässä 1959-63 räjäytettyjen ydinaseiden aiheuttamasta säteilyaltistuksesta ja että tuoreemmat ydinpolttoaineketjun radioisotooppien päästöt ympäristöömme tulevat aiheuttamaan merkittävän lisäyksen syöpien ja muiden sairauksien lisääntymiseen.

Käyttämällä uutta, omaa malliaan ja toisaalta ICRP:n mallia komitea laskee kuolemantapausten kokonaismäärän ydinprojektin alusta 1945 alkaen, kun huomioidaan väestön säteilyaltistus vuoteen 1989 mennessä. Komitea päätyy hätkähdyttäviin eroihin mallien antamien tulosten välillä. ICRP-mallia käyttäen tulokseksi saatiin syöpäkuolemien määräksi 1 173 600. ECRR-mallia käyttäen syöpäkuolemien määrä on 61 600 000, imeväiskuolleiden määrä 1 600 000 ja sikiökuolleiden määrä 1 900 000. Lisäksi, ECRR arvioi 10 %:in vähennyksen elämänlaadussa, joka johtuu kaikista aiheutuneista sairauksista ja muutoksissa säteilylle altistuneiden ihmisten olosuhteissa. Johtopäätöksissään komitea suosittelee maksimaaliseksi hyväksyttäväksi säteilyannokseksi väestölle 0,1 mSv kaikissa ihmisen toimissa. Annos vastaa keuhkojen röntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuvaa annosta.

Suomeksi sanottuna edellä kerrottu merkitsee, että Suomenkin Säteilyturvakeskuksen käyttämät kansainväliset säteilyturvasäädökset, jotka perustuvat ICRP-malliin, aliarvioivat karkealla tavalla niitä riskejä, joita ydinvoimasta, ydinpolttoainekierrosta eli myös uraanikaivostoiminnasta ihmiselle aiheutuu.

Tshernobylin onnettomuus ja viranomaiset

On huomattava, että merkittävä osa tuoreista säteilybiologian ja epidemiologian havainnoista on tehty esimerkiksi Tshernobylin vaikutuksia tutkittaessa. Juuri näitä samaisia tutkimuksia viranomaiset ovat pyrkineet hankaloittamaan ja salaamaan. Vuoden 1986 Tshernobyl-onnettomuudessa eri arvioiden mukaan ilmakehään nousi räjähdyksen myötä 3-25 prosenttia reaktorin radioaktiivisuudesta (3). Reaktorissa oli räjähdyshetkellä 180 000 kiloa korkea-aktiivista ainesta, mikä vastaa noin 1 000 Hiroshiman pommia. Korkea savupilvi levitti tuulten mukana eri arvioiden mukaan radioaktiivista saastetta 50-340 miljoonan curien edestä ympäri Eurooppaa. Onnettomuuden uskomattoman suuresta tuhosta ja vakavuudesta huolimatta Neuvostoliiton viranomaiset eivät tiedottaneet asiasta omille kansalaisilleen eivätkä muulle maailmalle ja aluksi myös kiistivät, että kyseessä olisi ollut reaktorionnettomuus. Kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, erityisesti Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Tanskassa viranomaiset antoivat ohjeita, miten suojautua ylimääräiseltä radioaktiiviselta rasitukselta. Suomessa sen sijaan viranomaiset korostivat, ettei ollut syytä huoleen. Radio France Internationale'ssa kerrottiin myös 27.3.2005, siis 20 vuotta onnettomuuden jälkeen raportista, jossa ranskalaisia viranomaisia syytetään onnettomuuden vakavuuden salaamisesta ja siitä, miten viranomaiset kehottivat kansalaisia elämään aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tsernobylin laskeuma osui myös Länsi-Eurooppaan, mutta harvassa maassa on julkisuudessa esitetty laajempaa arviointia seurauksista - ei varsinkaan Suomessa.

(3) Ks. Uunituore Klötzer (2006a) Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä, johon monet tämän jakson tiedot nojautuvat. Kirja on ollut vasta tulossa kirjakauppoihin.

Onnettomuuden jälkeisestä viranomaisten toiminnasta on järkyttäviä esimerkkejä aivan viime vuosilta. Valko-Venäjän Gomelissa professori Juri Bandajevskij työskenteli Tshernobyl-laskeuman terveysseurausten parissa. Hän tutki ravinnon kautta saadun cesium-137:n vaikutuksia ja päätyi pelottaviin tuloksiin. Heinäkuussa 1999 Bandajevskij pidätettiin. Poliisi otti hänen tutkimusaineistonsa haltuunsa, ja hänet suljettiin vankilaan terrorismista syytettynä. Hänet tuomittiin kesäkuussa 2001 kahdeksan vuoden vankeuteen sotaoikeuden edessä. Kolmen ja puolen vuoden vankeuden jälkeen hänet vapautettiin.

Selitys viranomaistoiminnalle on varsin yksinkertainen. Mikäli tutkimustuloksia esitettäisiin laajalle yleisölle, aiheuttaisi se valtava määrän korvausvaatimuksia, joiden kustannukset nousisivat astronomisiin summiin. Lisäksi atomiteollisuus joutuisi myöntämään, että se pimittää tietoja atomivoiman vaarallisuudesta. Vuonna 1959 WHO:n ja IAEA:n välillä solmitussa sopimuksessa kiellettiin WHO:ta ottamasta kantaa asioihin, jotka voivat vahingoittaa IAEA:ta. Sopimus on vielä voimassa, mutta monet kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat vaatineet sen kumoamista. Tsernobylin terveydellisiä vaikutuksia on tähän saakka tutkittu ilman WHO:n tai IAEA:n rahallista tukea ja WHO pidättäytyi Tsernobylin onnettomuuden jälkeen viiden vuoden ajan terveyteen ja genetiikkaan liittyvistä tutkimuksista. Bandajevksij'n tapaus ja kansainvälisen yhteisön osoittama täydellinen piittaamattomuus asiaa kohtaan herättävät kysymyksiä demokratian ja ydinvoiman yhteensopivuudesta. Klötzer (2006a) kuvaa kirjassaan monin esimerkein sitä, miten terveysriskien vähättely ja tietojen vääristely tuntuu olevan sisäänrakennettu IAEA:n ja WHO:n toimintaan.

Uraaniaseiden järkyttävät vaikutukset ja viranomaisten toimettomuus

Sama välinpitämättömyys ja tietojen pimittäminen on tullut esiin uraaniaseiden vaikutuksia koskevan tiedon kohdalla (4). Uraaniaseiden vaarallisuus on saanut hämmästyttävän vähän huomiota Euroopan tiedotusvälineissä ja eurooppalaisten poliitikkojen keskuudessa. Samaan aikaan kun aseriisunta on edennyt matelemalla, on kehitetty ja myös käytetty uraaniaseita, jotka ovat radioaktiivisesti saastuttaneet ja kemiallisesti myrkyttäneet laajoja alueita ja jotka ovat aiheuttaneet erilaisia sairauksia jo tuhansille siviileille, mutta myös USA:n ja Naton omille sotilaille. Aseteollisuus on käyttänyt aseisiinsa köyhdytettyä uraania, joka on atomiteollisuuden reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote eli jätettä, josta on kalliisti huolehdittava. Käyttämällä jätettä aseisiin atomiteollisuus säästää sijoituskustannuksissa ja aseteollisuus saa lähes ilmaista raaka-ainetta.

(4) Klötzer (2006b), johon tämän jakson tiedot perustuvat. Materiaali oli jakelussa eduskunnan auditoriossa pidetyssä seminaarissa, joka pidettiin 12.9.2006.

Uraaniaseiden räjähdyksessä syntyvä palamistuote, uraanioksidi, koostuu näkymättömistä partikkeleista, jotka leviävät erittäin kemiallisesti myrkyllisenä ja radioaktiivisena pölynä ympäristöön (5). Ilmavirtojen ja tuulen mukana partikkelit saattavat kulkeutua hyvinkin pitkiä matkoja ja ne aiheuttavat sekä alpha-, beta- että gamma-säteilyä. Uraani-aseita on jo käytetty monessa sotatilanteessa. USA ja Britannia käyttivät näitä aseita - tietoisina niiden vaarallisuudesta - Persianlahden sodassa ja Irakin sodassa. NATO käytti uraaniaseita Kosovossa, Serbiassa, Bosniassa ja Afganistanissa. Nyt huhutaan myös, että Israel on käyttänyt näitä aseita Libanonissa.

(5) Köyhdytetty uraani muuttuu räjähdyksen johdosta äärettömän hienojakoiseksi pölyksi; yksittäiset hiukkaset ovat viruksia tai bakteereja pienempiä ja on arvioitu, että yksi miljoonasosa grammaa voi ihmisen kehoon kerääntyneenä olla tappava. Mitään hoitokeinoa ei ole.

Vielä vuoden 1999 alussa NATO valehteli uraaniaseiden vaarallisuudesta, ja Saksan ulkoministeri Joschka Fisher väitti saksalaisessa ZDF-televisiossa kesäkuussa 1999 aseiden olevan vaarattomia. Samanaikaisesti Englannin puolustusministeriö varoitti sotilaitaan menemästä lähelle mitään mahdollisesti uraaniohjuksen kohteena olleita esineitä. Uraaniaseet aiheuttavat vakavaa vahinkoa ihmisten terveydelle ollessaan sekä radioaktiivisia että kemiallisesti myrkyllisiä. Huomionarvoista on, että merkittävämmät instituutiot, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten terveyden suojeleminen, eli Maailman Terveysjärjestö (WHO), Kansainvälinen Atomienergiajärjestö (IAEA), Englannin Royal Society, kansainvälinen säteilysuojakomissio (ICRP) sekä EU-komissio, ovat kaikki tähän asti jättäneet näiden kaikkien vaikutusten yhteiset seuraukset huomioimatta.

Kaikki elävät organismit voivat sairastua jos ne joutuvat kosketukseen uraaniammusten tai uraanioksidipölyn kanssa, niin aseteollisuuden työntekijät, ammuksia varastoivat ja kuljettavat sotilaat kuin siviiliväestö ja sotilaat alueilla, joissa ammuksia käytetään. Myös saastuneilla alueilla tuotetut elintarvikkeet muodostavat vakavan terveysriskin. Pääasiasiallisesti uraanioksidipartikkelit joutuvat ihmisen kehoon hengityksen kautta. Siten ne pääsevät keuhkoihin ja sitä kautta vereen. Veren kautta uraani kulkeutuu maksaan sekä munuaisiin. Luusto toimii pitkäaikaisvarastona. Uraani pysyy kehossa ainakin yli vuoden. Krooninen uraanimyrkytys johtaa AIDS:in kaltaiseen immuunikatoon tai syöpään, erityisesti leukemiaan. Jos iho joutuu kosketuksiin köyhdytetyn uraanin kanssa, siitä aiheutuu vaikeasti parantuvia haavoja, joiden kudokset ovat tunnottomia, sillä köyhdytetty uraani tuhoaa tuntoa johtavat aisti- ja hermosolut. Lisäksi köyhdytetty uraani aiheuttaa geneettisiä vaurioita. Uraanimyrkytyksen saaneet vanhemmat ovat saaneet lapsia, joilla on aivovammoja tai erilaisia epämuodostumia tai jotka ovat syntyneet kuolleina.

Irakissa on raportoitu lisääntyvistä syöpätapauksista sekä vastasyntyneiden epämuodostumista Basran alueella, joka on erityisen laajasti uraaniaseiden saastuttama. Alueella käytettiin uraaniaseita sekä vuoden 1991 Persianlahden sodassa että vuonna 2003. Etelä-Irakissa lääkärit vertaavat vastasyntyneiden epämuodostumia Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeiseen tilanteeseen. Heillä on lukuisia valokuvia lapsista, jotka ovat syntyneet ilman aivoja, joiden sisäelimet roikkuvat kehon ulkopuolella, joilta puuttuu selkäranka tai sukupuolielimet tai silmät jne. Myös kotiin palanneiden sotilaiden keskuudessa syntyy epämuodostuneita lapsia. Terveysongelmien todellinen laajuus eli krooniset sairaudet, pitkäaikaiset vammat sekä geneettiset vaikutukset tulevat näkyviin vasta 5-10 vuoden jälkeen tai vielä myöhemmin.

Englantilaiset atomienergiaviranomaiset laskivat Persianlahden sodassa käytetyn köyhdytetyn uraanin aiheuttaman saastumisen potentiaalisia vaikutuksia. Tulos oli, että saastumisen johdosta sattuisi 500 000 kuolemantapausta. Silloin viranomaiset korostivat, että luku on täysin teoreettinen, koska aseita oli käytetty aavikossa oleviin kohteisiin sekä kaukana paikallisasukkaista. Muutettaessa englantilaisten laskelmat Irakin "kaupunkisotaluvuiksi" on laskettu, että kuolemantapaukset pelkästään Irakissa nousisivat 3 miljoonaan tapaukseen, siis noin 11 prosenttiin maan väestöstä. Joidenkin arvioiden mukaan tämäkin arvio on liian matala, koska on huomioitava uraanipölyn käytännöllisesti katsoen rajaton elinaika. Uraanin puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta.

Englantilaisessa Sunday Herald -lehdessä julkaistiin helmikuussa 2004 kirjoitus, joka kertoi, että Maailman terveysjärjestö WHO oli vuonna 1991 estänyt kolmen johtavan säteilyasiantuntijan tekemän raportin julkistamisen köyhdytetyn uraanin aiheuttamista syövällealtistumisriskeistä Irakissa. Raportin päätekijän mukaan löytyy yhä enenevässä määrin todisteita siitä, että köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus ja kemiallinen myrkyllisyys saattaisi aiheuttaa huomattavasti suurempaa vahinkoa ihmissolulle kuin mitä tähän asti on otaksuttu.

Silti Suomessa Säteilyturvakeskuksen professori Sisko Salomaa tyynnyttelee kansalaisia STUK:in nettisivuilla usein kysyttyjä kysymyksiä (ukk) koskevassa osiossa vastauksessaan köyhdytettyä uraania koskevaan yleisökysymykseen: "Köyhdytetyn uraanin terveysvaikutuksista on hyvin vähän suoraa tietoa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tietoa luonnonuraanille ja rikastetulle uraanille altistuneiden väestöjen osalta. Köyhdytetyn uraanin säteilyriski ja syöpävaarallisuus on huomattavasti näitä pienempi. Terveysriskit liittyvätkin pikemminkin kemialliseen myrkyllisyyteen." --- "On erittäin epätodennäköistä, että uraaniammuksilla olisi mitään yhteyttä Italiassa ja muissa Euroopan maissa raportoituihin rauhanturvaajien leukemiatapauksiin."

Italiassa on kuitenkin julkistettu, että lokakuuhun 2004 mennessä 109 italialaista sotilasta oli kuollut altistumiseen köyhdytetylle uraanille. Irakiin lähettiin vain 3 000 italialaista sotilasta, ja he olivat Irakissa vain lyhyen ajan. Näistä 3,6 % on menehtynyt siis köyhdytetyn uraanin johdosta. Mikäli samaa prosenttiosuutta sovellettaisiin Irakin noin 27 miljoonaa käsittävään väestöön se tarkoittaisi vajaata yhtä miljoonaa kuolemantapausta. Koska Irakin väestö alituisesti altistuu uraanille, kuolemantapausten määrä tulee kuitenkin olemaa huomattavasti korkeampi.

Uraanikaivosten ympäristö- ja terveysvaikutukset

Jo edellä mainittuun aineistoon pohjautuen ei ole kerrassaan mitään syytä olettaa, että uraanikaivosten aiheuttamat ympäristö- ja terveysvaikutukset olisivat yhtään sen mitättömämpiä kuin ydinpolttoaineketjun muidenkaan osien. Mielenkiintoista on, että Säteilyturvakeskus toteaa usein kysyttyjä kysymyksiä -nettipalstallaan uraanin terveyshaittoja koskevaan kysymyksen vastauksessaan, että " ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön 1997 julkistamassa ympäristöterveyden toimintaohjelmassa radonista ja uraanin kemiallisesta myrkyllisyydestä koituvien terveyshaittojen torjunta ja tutkimus on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi. " Valitettavasti julkisuudessa ei vain ole näkynyt mitään tähän ylevään tavoitteeseen liittyviä toimia viranomaisten taholta nyt käsillä olevassa kauppa- ja teollisuusministeriön ajamassa uraanikaivoshankkeessa (6).

(6) Mielenkiintoinen ja sinänsä rohkaiseva ulostulo Säteilyturvakeskuksen taholta saatiin 5.10. Tekniikka ja Talous -lehdessä julkaistun haastattelun myötä. Lehden www-sivuille artikkeli ilmestyi 6.10. Artikkelissa haastateltiin Säteilyturvakeskuksen ydinmateriaaliosaston johtaja Tero Varjorantaa. Artikkeli oli otsikoitu "Suomeen ei tule uraanikaivosta". Edelleen alaotsikossa: "köyhdytettyä uraania riittää jalostettavaksi".

Uraanikaivostoiminnan seurauksena eri puolilla maailmaa laajat uraaninlouhinta-alueet ovat muuttuneet asuinkelvottomiksi , alueilla on syntynyt epämuodostuneita lapsia, ja syöpää on esiintynyt kaivostyöläisten ja alueella asuvien ihmisten keskuudessa. Uraanin louhintaa harjoitetaan ensisijaisesti harvaanasutuilla ja alkuperäiskansojen eli intiaanien ja aboriginaalien asuttamilla alueilla, jossa kansalaisten tietoisuus ja järjestäytyminen ovat olleet ydinvoimayhtiöille ja viranomaisille pienempi haitta. Esimerkiksi AREVA-konsernin Kanadan kaivostoimintaa harjoittama tytäryhtiön (AREVA Resources Canada Inc.) "korkeita standardeja" korostavissa mainosmateriaaleissaan näyttävästi esiintuoma uraaninlouhinnan alue Kanadan Saskatchewanissa sijaitsee aivan kyseisen provinssin pohjoisosissa, jossa asutus on todella harvaa (7) eikä edes kunnollisen tilastoinnin piirissä. Alueella asuu pääasiassa Cree- ja Dene-intiaaneja. (7) Athabasca Health Authority raportoi väestöntiheydeksi alueellaan 0,04 henkeä neliökilometrillä ja Matawetan Churchill River Health Region 0,13 henkeä neliökilometrillä.

Yksittäisissä tapauksissa aukottomien syy-seuraussuhteiden esittäminen ilman huolellista tutkimista on luonnollisesti vaarallista ja on riippumattomien tutkijoiden asia, koska osaselittäjinä voi olla myös muita muuttujia, mutta jo lyhyt vilkaisu Kanadan terveysviranomaisten julkistamaan tietoon herättää kyllä kysymyksiä. Esimerkiksi imeväiskuolleisuus on ollut Saskatchewanin Kanadan provinsseista korkein ja juuri intiaanien kohdalla luvut ovat korkeimpia. Athabascan alueen terveysviranomaisten toimittavat luvut ovat huomattavasti keskimääräistä korkeampia. Uraania louhitaan nimenomaan Athabascan pohjavesialtaan alueella. Vastaavalla tavalla Athabascan alue erottuu selvästi syöpiä ja kuolleisuutta koskevien lukujen suhteen muiden Saskatchewanin alueiden joukosta.

Myös USA:ssa uraanin louhintaa harjoitetaan alkuperäiskansojen alueilla. Klötzerin (2006a) mukaan tiedemiehet kritisoivat keväällä 2004 USA:n viranomaisten suunnitelmia avata uusia ISL-tekniikkaa käyttäviä uraanikaivoksia, jotka uhkaavat saastuttaa 15 000 Navajo-intiaanin juomaveden. Mike Wallace, pohjavesihydrologi, joka on työskennellyt ydinvoimateollisuudessa New Mexicossa sekä Yucca Mountainin laitoksella Nevadassa, korosti, että koska vesialueen ehjyyttä ei tieteellisesti voida todistaa, on olemassa suuri vaara, että saastunut vesi maanalaisten vesikanavien kautta leviää juomavesilähteisiin. Geokemistin ja ympäristötutkijan Richard Abitzin mukaan kemikaalit muodostavat "myrkyllisen keiton", joka tuhoaa luonnon tasapainon.

Uraanikaivosten aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja on käsitelty IAEA:n omissakin raporteissa (IAEA 2004 ja 2005). Suurimpia ongelmia uraanikaivosalueilla on radioaktiivisesti saastunut vesi sekä radonkaasu. Ongelmiksi on muodostunut kaivosjätteiden suuri volyymi ja niiden läjittäminen. Esimerkiksi Areankin omistamissa McArthur River ja Key Lake -kaivoksien toiminnassa päästetään vuosittain miljoonia kuutiometrejä eriasteisesti käsiteltyjä jätevesiä paikallisiin pintavesiin. McArthur River tunnetaan poikkeuksellisen rikkaana malmiesiintymänä, jonka jätteet ovat hyvin radioaktiivisia. Pohjavesi virtaa kaivokseen, josta sitä on jatkuvasti pumpattava pois. Kaivosvettä syntyy vuosittain 1,7 miljoonaa kuutiometriä, eli 37 miljoonaa kuutiometriä kaivoksen arvioituna 20 vuoden elinaikana. Tämä vesi lasketaan laskutusaltaiden jälkeen Boomerang Lake -järveen, josta se virtaa eteenpäin vaikuttaen laajalti herkkään vesiekosysteemiin.

Alueen lukuisat kaivokset tuottavat valtavan määrän uraaninlouhinnassa syntyviä sivutuotteita, joka on mahdollisimman tehokkaasti eristettävä ympäristöstään tuhansiksi vuosiksi. Ongelmana on, että turvajärjestelmät ovat usein pettäneet ja ympäristövaikutukset ovat nähtävissä. Jätekasat päästävät ympäristöönsä radonkaasua, arsenikkia, nikkeliä sekä muita raskasmetallia. Radioaktiivinen pöly leijailee tuulen mukana laajoille alueille. Muun muassa Wolf Laken arsenikkipitoisuuden on ollut 200-kertainen ja uraanipitoisuus noin 60-kertainen järven normaalitilaan verrattuna. Tutkimukset ovat osoittaneet, että alueen asukkailla, jotka pitkälti elävät kalastuksesta, metsästyksestä sekä itse kasvattamistaan vihanneksista, on korkeita veren lyijy- ja radiumarvoja.

Uraanin louhinnan vaikutuksista tehdään Kanadassa ympäristövaikutusten arviointi, mutta arviointiprosessi on ollut voimakkaan kritiikin kohteena. Kaivosten ympäristövaikutusten arvioinnin ja lupien myöntämisen suorittaa valtakunnallinen CNSC (Canadian Nuclear Safety Commission), aiemmalta nimeltään AECB (Atomic Energy Control Board), joka tulkitsee Kanadan YVA-lakia hyvin kapeasta näkökulmasta. Ympäristövaikutusten arviointiin perustettiin asiantuntijapaneeli, jonka piti tehdä arvio kaivosten laajentamishankkeiden vaikutuksista. Paneelin ainoa alkuperäisasukkaiden edustaja sekä Manitoban yliopiston ympäristöterveyden professori erosivat ympäristövaikutuksia arvioivasta paneelista vuonna 1996 protestina paneelin työssä esiintyneille puutteille. Kuuleminen käynnistettiin ilman tarvittavaa tutkimustietoa ympäristövaikutuksista ja siitä huolimatta, että kaivosjätteiden terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevasta välinpitämättömyydestä oltiin väestön keskuudessa huolestuneita. Lisäksi paneelin edelliset suositukset vuodelta 1993 olivat edelleen toteuttamatta. Alueen asukkaiden kuuleminen legitimoi vaihtoehdot, joiden valmisteluun sidosryhmät eivät pääse vaikuttamaan. Neljän Saskatchewanin yhteisön pormestarit ilmoittivatkin kuulemisiin pettyneenä vuonna 1996, että näillä alueilla ei kuulemisia saa pitää.

Saskatchewanin uraanin louhinnan epäkohdat ovat saaneet myös kirkot huolestumaan. Voimattomien syrjäseutujen yhteisöjen asiaa ajaa eri uskontokuntien yhteistyöelin Inter-Church Uranium Committee Ecucational Co-Operative. Komitea monitoroi kaivostoimintaa ja nostaa esiin kysymyksiä kaivosyhtiöiden ja AECB:n vastuusta niin oikeudessa kuin julkisuudessakin.

Toisessa merkittävässä uraanintuottajamaassa Australiassa esimerkiksi Olympic Dam -kaivoksella on tapahtunut lukuisia laajoja lietteen ja nestemäisten jätteiden vuotoja ympäristöön ja vesistöihin. Merkittävä osa päästöistä on yritetty salata. Myös Australiassa kansalaisjärjestöt yhdessä alkuperäiskansojen kanssa ovat jo vuosia vaatineet kaivoksen sulkemista. Kaivoksen toimintaa johtava Western Mining Corporation on oikeutettu käyttämään jopa 42 miljoonaa litraa vettä päivässä suuresta Artesian pohjavesialtaasta (Great Artesian Basin), joka kuuluu maailman suurimpiin, joka ulottuu noin viidenneksen suuruiselle alueelle Australian pinta-alasta. Arvioidaan, että Olympic Dam -kaivoksen toiminta tulee aiheuttamaan noin 160 miljoonaa tonnia radioaktiivisia jätteitä koko toiminta-aikanaan. Osa jätteistä varastoidaan yli 75 hehtaaria kattavissa altaissa.

Ranskassa Cogema (nyk. AREVA) on louhinut uraania noin 200 paikkakunnalla. Viimeinen uraanikaivos Ranskassa suljettiin vuonna 2001. Limousinin alueella tilanne on erityisen kammottava ja tuomioistuimen kautta Cogemaa on yritetty saattaa vastuuseen vesien ja vesistöjen saastuttamisesta ja ydinjätteiden heitteille jättämisestä. Vanhojen uraanikaivosten kaivosreikiin on muun muassa pantu ydinjätteitä muilta alueilta. Kontrolloimaton radioaktiivisten jätteiden dumppaus on eräs uraanin louhinnan tuomista riskeistä. CRIIRAD-järjestö on riippumattomilla ympäristöanalyyseillään auttanut paikallista yhdistystä todistusmateriaalin hankkimisessa. Cogema-yhtiön saaminen oikeuden eteen on ollut monivuotisen ponnistelun tulosta. Yhtiötä syytettiin pohjavesien ja vesistöjen pilaamisesta, sillä se oli huolimattomasti varastoinut valtavia määriä ydinjätettä Limousinin alueella. Tieteellisistä näytöistä huolimatta yhtiö vapautettiin syytteistä. Taistelu tullee kuitenkin jatkumaan ylemmissä oikeusasteissa. Ranskassa on nimittäin jokseenkin mahdotonta voittaa oikeudessa atomiteollisuutta vastaan, sillä lait ja määräykset tähtäävät ydinenergiateollisuuden suojelemiseen ympäristön kustannuksella. Kaivosalueet ovat olleet teollisuuden itsensä kontrolloimia ja viranomaiset ovat sokeasti turvautuneet teollisuuden tilitykseen. Määräykset on erityisesti luotu uraanikaivosten hyväksikäyttämiseksi eikä mikään ole saanut estää ydinase- ja ydinvoimateollisuuden polttoaineen saantia.

Myös Nigerissä CRIIRAD-laboratorio on suorittanut tutkimuksia AREVA/Cogeman aiheuttamasta ympäristön radioaktiivisesta saastuttamisesta. Laboratorio tutki vuonna 2004 veden, ilman, maaperän ja metallijätteiden radioaktiivisuutta. Keväällä tehdyissä jatkotutkimuksissa todettiin, että vesinäytteiden säteilyarvot ylittivät 10-100 -kertaisesti WHO:n suosittelemat raja-arvot. Klötzerin (2006a) mukaan tutkimuksia tehnyt ydinfyysikko Bruno Chareyon kertoi IRIN-uutistoimistolle huhtikuun 2005 lopulla, että:

"Ranskalainen ylikansallinen AREVA/Cogema-yhtiö ja sen tytäryhtiöt jättivät radioaktiivista metallijätettä yleiseen käyttöön, antoivat kansalaisten käyttöön uraanin saastuttamaa vettä, jättivät radioaktiivista jätettä avoimesti luontoon, jonka johdosta radioaktiiviset hiukkaset leviävät aavikkotuulten mukana pitkien matkojen päähän, eivätkä ne välittäneet kansainvälisesti hyväksytyistä säteilysuojelun normeista."

Toisin kuin ydinvoimateollisuus väittää, ydinvoimateollisuus ei ole "vihreää" energiaa eikä todellakaan puhdasta. Maailmassa tällä hetkellä käytössä olevat noin 440 ydinreaktoria päästävät jatkuvasti radioaktiivisia isotooppeja ilmaan ja veteen. Nämä päästöt ovat säännöstelemättömiä koska atomiteollisuus pitää näitä tiettyjä radioaktiivisia aineita biologisesti merkityksettöminä, mitä ne eivät suinkaan ole. Näitä säätelyn ulkopuolelle jääviä isotooppeja ovat muun muassa krypton, xenon ja argon, jotka ovat rasvaliukoisia ja jos reaktoreiden läheisyydessä asuva väestö saa niitä hengitykseensä, ne imeytyvät keuhkojen läpi ja varastoituvat kehon rasvakudoksiin, kuten vatsan alueelle ja reisiin, lähelle suvunjatkamiselle tärkeitä elimiä. Nämä radioaktiiviset elementit, jotka emittoivat korkeaenergistä gammasäteilyä, voivat saada aikaan geenien mutaatiota siittiöissä ja munasoluissa ja aiheuttaa geneettisiä sairauksia.

Ydinreaktorit emittoivat rutiininomaisesti myös tritiumia, joka on biologisesti merkityksellinen kaasu. Tritium, yhdistyessään hapen kanssa, muodostaa radioaktiivista vettä, joka imeytyy läpi ihon, keuhkojen ja ruuansulatusjärjestelmän. Vaikuttaessaan DNA-molekyyliin se on mutageeni. Klötzerin (2006a) mukaan syöpäasiantuntija tri Janette Sherman, joka on toiminut mm. USA:n ympäristönsuojeluviraston myrkyllisten aineiden sekä kansallisen syöpäinstituutin asiantuntijana, korostaa, että jokainen toimiva ydinvoimala aiheuttaa yli 200 radioaktiivisen aineen päästöjä. Joidenkin aineiden puoliintumisaika on hyvin lyhyt, joidenkin hyvin pitkä. Edelleen Klötzer viittaa kirjassaan jo vuonna 1964 osoitetun selvän korrelaation erilaisten sairauksien ja radioaktiivisia aineita käsittelevien laitosten lähellä asumisen välillä . Leukemian kohdalla joidenkin laitosten alueella luvut olivat 270-600 prosenttia USA:n keskiarvoa korkeammat. Edelleen muun muassa vuonna 2002 julkaistussa artikkelissa raportoitiin muutoksista lasten syöpään kuolleisuudessa atomivoimaloiden lähellä. Tutkimusten mukaan lasten kuolleisuus ja syöpätapaukset laskivat rajusti sen jälkeen, kun kahdeksan atomivoimalaa suljettiin. Vastaavia tuloksia on raportoitu muun muassa Saksasta.

Uraanikaivokset, ydinvoima ja julkinen keskustelu

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua uraaninlouhinnasta ja siihen läheisesti liittyvästä ydinvoimasta ja sen roolista Suomen energiapolitiikan osana. Kirjoituksen lähtökohtana on havainto siitä ikävästä tosiasiasta, että julkisessa keskustelussa vaietaan tyystin ydinvoiman hyvin tiedossa olevista ongelmista ja että nyt käytävä uraaninlouhintaa koskeva keskustelu on osa paljon suurempaa ja monimutkaisempaa kokonaisuutta. Esimerkiksi median suhtautuminen ydinvoimakysymyksiin on pelottavan yksipuolinen ja näyttää, että se on täysin energiateollisuuden, viranomaistiedotteiden ja puutteellisin tiedoin varustettujen poliitikkojen ohjauksessa. Muuhun lopputulokseen ei voi tulla, kun seuraa erityisesti valtamedian tiedotuspolitiikkaa esimerkiksi nyt käsillä olevassa uraanikaivoskeskustelussa. Kyseessähän ei ole mikä tahansa kaivosteollisuuden laji vaan maailman saastuttavin kaivostoiminnan muoto , jonka vaikutuksista maailmalla on saatavissa runsaasti ja laajasti tietoa.

Onkin arveltu, että uraanin louhintaan liittyvät suunnitelmat sekä selvä yhteys Cogeman (AREVAN NC) ja samaan AREVA-konserniin kuuluvan Framatomen välillä ovat todennäköisesti syy edulliseen hintaan, jolla TVO sai hankituksi maailman suurimman koereaktorin. Atomiteollisuus tarvitsee uraania ja suomalaiset ydinvoimayritykset saavat täten uuden argumentin ydinvoiman puolesta, kun raaka-aine löytyykin omasta takaa. Koko paketista on todennäköisesti sovittu ja taustalla on maan politiikan ylin johto. Tähän viittaa se havainto, että harva poliitikko on osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa herättää keskustelua aiheesta. Tämä puolestaan heijastuu suoraan siihen tapaan, jolla media asiaa käsittelee. Ykkösuutisiin pääsee kyllä huoli kaivosteollisuuden työvoiman riittävyydestä mutta ei kansalaisten aito ja aiheellinen huoli oman terveyteensä ja elinympäristöönsä vaikuttavan todella merkittävän hankkeen vaikutuksista. Viranomaisten, ykkösrivin poliitikkojen ja energiateollisuuden kannanotot uutisoidaan mediassa kyllä hyvin tarkkaan, mutta tutkiva journalismi ydinvoimasta ja esimerkiksi uraanilouhinnan hyvin tiedossa olevista ongelmista loistaa poissaolollaan.

Lähteet: Board on Radiation Effects Research BEIR VII 2006. Health Risks from Exposure to Low Lewels of Ionizing Radiation: Phase 2. National Research Council. Washington, DC: National Academies Press. (ISBN: 0-309-09156-X)
Caldicoff, Helen 2006. Nuclear Power Is Not the Answer.
Gatet, Antoine et al. 2006. Limousinin maakunnan suljettujen uraanikaivosten hoito. Oikeusjuttu Sources et Rivieras du Limousin -yhdisty vastaan COGEMA-AREVA. Antoine Gatet'n Suomen -vierailu 24.-30.4.2006. (Suom. M Kyllönen)
ECRR 2003. Recommendations of the European Commission on Radiation Risk (ECRR) on The Health Effects of Ionising Radiation Exposure at Low Doses and Low Dose Rates for Radiation Protection Purposes: Regulators Edition. Ed. By Chris Busby et al. Brussels: Green Audit (ISBN: 1 897761 244)
IAEA 2004. The long term stabilization of uranium mill tailings. Final report of a co-ordinated research project 2000-2004. Vienna: International Atomic Energy Agency.
IAEA 2005. Environmental Contamination from Uranium Production Facilities and their Remediation. Proceedings of an International Workshop in Lisbon, 11-13 February 2004. Vienna: International Atomic Energy Agency.
Klötzer, Ulla 2006 a. Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä. Sahlgrenin kustannusliike Oy. (ISBN 951-9016-61-9).
Klötzer, Ulla 2006 b. Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa. Luku 5 pian suomeksi ilmestyvästä kirjasta. Eduskunnan auditorio 12.9.2006. Seminaari: Irakin Basran syöpätilanne. Köyhdytetty uraani - 4,5 miljardin vuoden tautiriski.
Materia 3/2006.
MIT 2003. The Future of Nuclear Power. An Interdisciplinary MIT Study.
http://www.mit.edu/afs/athena/org/n/nuclearpower
NOTE - Non-targeted effects of ionising radiation. https://ssl.note-ip.org
Ruokola, Esko. Uraanikaivosten Ympäristövaikutukset. STUK.
Saskatchewan Health 2000. The Epidemiology of Infant Mortality in Saskatchewan 1982-1996. Prepared by The Infant Mortality Resarch Team: Dr Lisa Lix et al.
Saskatchewan Health 2004. Covered Population 2005. Government of Saskatchewan. Health Information Solutions Centre. (ISSN 0139-5988).
Saskatchewan Health 2005. A Surveillance Report of Deaths in Saskatchewan Regional Health Authorities. Non-Communicable Disease 1995 to 1999. Population Health Branch. Prepared by William Osei and Sharon Miller.
Säteilyturvakeskus (STUK): http://www.stuk.fi
http://www.areva.com
http://ccnr.org
http://www.daubertontheweb.com/2005/06/ ... eased.html
http://www.euradcom.org
http://www.foe.org.au
http://www.icucec.org
http://www.ieer.org
http://www.ktm.fi
http://www.melbourne.foe.org.au/anti-nukes/uranium.htm
http://www.minesandcommunities.org
http://www.opendemocracy.net/globalizat ... e/2587.jsp
http://www.olkiluoto.info
http://www.sortirdunucleaire.org
http://www.stormsmith.nl
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateil ... ikaivokset
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/yd ... i_FI/ydin1
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/fi_FI/news_423
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/fi_FI/news_424
http://www.stuk.fi/julkaisut/katsaukset ... atteet.pdf
http://www.tvo.fi
http://www.uraaniton.org
http://www.uraanitieto.tormunet.fi
http://www.wise-uranium.org
http://www.world-nuclear.org




Just näin, mitä minä sanoin DDDD

Vierailija
Tuulivoima
Aski42
Sanoit jossaki viestissä, että ydinvoima on vaarallista niin mihin tämä väite perustuu? Tällä hetkellä ydinvoimala ei tule oikein poksahtaa kuin silloin Tšernobylissä, voimaloiden turvallisuuslaitteiden ansiota ja Suomessa ydinjäte tullaan todennäkösesti hautaamaan peruskallioon loppusijoituspaikalle.



SÄTEILYTURVALLISUUS, URAANIKAIVOSHANKKEET JA YDINVOIMASTA KÄYTY JULKINEN KESKUSTELU

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua uraanin louhinnasta sekä siihen läheisesti liittyvästä ydinvoimasta ja sen roolista Suomen energiapolitiikan osana.

Yhteenveto

# Säteilyturvallisuusviranomaisten käyttämä ICRP-malli aliarvioi karkealla tavalla pienten säteilyannosten aiheuttamia terveysvaikutuksia
# Säteilybiologian ja epidemiologian tuoreet havainnot osoittavat, että ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään on massiivisella tavalla aliarvioitu
# Viranomaiset ovat viivästyttäneet tutkimuksia ja pimittäneet tietoa
# Köyhdytetyn uraanin käytön seuraukset ovat järkyttävät
# Uraanikaivostoiminta on maailman likaisin kaivostoiminnan muoto
# Ydinvoima ei pelasta meitä ilmastomuutokselta
# Julkinen keskustelu uraanikaivoksista ja ydinvoimasta on ala-arvoista riskeistä vaietaan

Tuoretta tutkimustietoa pienten säteilyannosten aiheuttamista terveysvaikutuksista

Viranomaiset näyttävät vasta viime aikoina heränneen pienten säteilyannosten aiheuttamien terveysvaikutusten tutkimiseen. Tuoreena esimerkkinä on syyskuussa alkanut Säteilyturvakeskuksen (STUK) koordinoima nelivuotinen EU-hanke NOTE (Non-targeted effects of ionising radiation) tutkimushanke, jossa on mukana kaikkiaan 19 tutkimuslaitosta Euroopasta ja Kanadasta (1). Tutkimuksissa on jo saatu todisteita erilaisista ionisoivan säteilyn aiheuttamista epäsuorista vaikutuksista, esimerkiksi naapurisoluvaikutuksesta. NOTE-hankkeen tarkoituksena on selvittää epäsuorien vaikutusten mekanismeja. Mielenkiinnon kohteena on myös, miten alhaiset säteilyannokset vaikuttavat syöpäriskiin ja voiko ionisoiva säteily aiheuttaa kudosvaikutusten kautta muutakin terveyshaittaa kuin syöpää (2).

(1) Säteilyturvakeskuksen www-sivulla asiaa koskeva tiedote on päivätty 8.9.2006.
(2) Käsiteltävien tietojen arkaluotoisuudesta kertoo karua kieltään mm. se tosiseikka, että tutkijoiden käyttöön tarkoitettu asian www-sivusto on toteutettu vahvaa salaustekniikkaa käyttäen.

Epidemiologinen tieto säteilyä saaneista väestöistä pohjautuu pääosin suuria annoksia saaneisiin väestöryhmiin. Uusi tutkimustieto ionisoivan säteilyn vaikutuksista ei enää istu vanhaan oppirakennelmaan. Säteilysuojelussa on lähdetty siitä, että pienten annosten riskit voidaan päätellä suurista annoksista. Uudet säteilybiologiset havainnot kyseenalaistavat tätä ajattelua. Vaikutus säteilysuojelustandardeihin tapahtuu kuitenkin viiveellä ja luonnollisesti riippuu myös tutkimustuloksista. Kansainvälisistä säteilysuojeluun liittyvistä suosituksista vastaa Kansainvälinen säteilysuojelukomissio ICRP (International Commission on Radiological Protection).

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences) julkaisema BEIR VII -raportti (Biological Effects of Ionizing Radiation) vahvistaa aiemmissa raporteissa esiintyneen johtopäätöksen, että annoksesta riippumatta altistus säteilylle kasvattaa erityisesti syöpäriskiä. Toisin sanoen säteilyn terveysriskit kasvavat lineaarisesti saadun annoksen myötä ja hyvinkin pienet annokset voivat aiheuttaa syöpää. Jopa altistuminen taustasäteilylle aiheuttaa joitakin syöpiä ja lisäaltistus lisää riskiä. Tutkimuskomitean puheenjohtaja Richard R. Monson on todennut tutkimuksen vahvistavan, ettei säteilyannokselle ole olemassa raja-arvoa, jonka alittuessa säteilyn voitaisi osoittaa olevan harmitonta tai hyödyllistä. Lisäksi tutkimus vahvistaa erityisesti naisten ja lasten riskin sairastua erilaatuisiin syöpiin olevan huomattavasti miehiä suuremman. Vaikka raportti toteaa, ettei ole suoraa todistusaineistoa säteilyn vaikutuksista säteilylle altistuneiden vanhempien jälkeläisiin, eläinkokeissa vaikutuksia on löytynyt "eikä ole syytä uskoa, että ihmiset olisivat immuuneja vastaavalle vaikutukselle".

Maailmalla on lisääntyvässä määrin huolestuttu siitä ristiriidasta, joka vallitsee nykyisin viranomaisten käytössä olevan säteilyn terveyshaittojen mallinnuksen ja kenttähavaintojen eli lisääntyneen sairausriskin, erityisesti syövän ja leukemian esiintymisen välillä. Uusin säteilybiologiasta ja epidemiologiasta ammentava tutkimus johtaa täysin erilaisiin säteilyturvallisuutta koskeviin johtopäätöksiin kuin viranomaisten nyt käytössä olevat suositukset. Terävintä kritiikkiä Kansainvälisen säteilysuojakomissio ICRP:n käyttämää säteilyriskien mallia ja sen puutteita kohtaan on esittänyt European Committee on Radiation Risk (ECRR). ICRP:tä on laajasti kritisoitu sen "läheisyydestä" ydinvoimateollisuuteen. Viimeaikaiset löydökset biologian, genetiikan ja syöpätutkimuksen alueelta horjuttavat ICRP:n käyttämän mallin perusteita. ECRR kiinnittää huomiota erityisesti altistustutkimuksiin, kuten Tsernobylin jälkeiseen imeväisikäisten leukemiaa koskeviin tutkimuksiin , jotka osoittavat kiistattomasti pienten säteilyannosten terveyshaitat, kun säteilyä on päässyt elimistöön. ECRR esittää uuden säteilyn terveyshaittoja analysoivan mallinsa, jossa huomioidaan altistus sekä ulkoiselle että sisäiselle säteilylle.

Raportissa korostetaan, että aiemmin esitetyissä luvuissa on massiivisesti aliarvioitu ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään. Komitea esittää johtopäätöksenä, että nykyinen syöpäepidemia on seurausta ilmakehässä 1959-63 räjäytettyjen ydinaseiden aiheuttamasta säteilyaltistuksesta ja että tuoreemmat ydinpolttoaineketjun radioisotooppien päästöt ympäristöömme tulevat aiheuttamaan merkittävän lisäyksen syöpien ja muiden sairauksien lisääntymiseen.

Käyttämällä uutta, omaa malliaan ja toisaalta ICRP:n mallia komitea laskee kuolemantapausten kokonaismäärän ydinprojektin alusta 1945 alkaen, kun huomioidaan väestön säteilyaltistus vuoteen 1989 mennessä. Komitea päätyy hätkähdyttäviin eroihin mallien antamien tulosten välillä. ICRP-mallia käyttäen tulokseksi saatiin syöpäkuolemien määräksi 1 173 600. ECRR-mallia käyttäen syöpäkuolemien määrä on 61 600 000, imeväiskuolleiden määrä 1 600 000 ja sikiökuolleiden määrä 1 900 000. Lisäksi, ECRR arvioi 10 %:in vähennyksen elämänlaadussa, joka johtuu kaikista aiheutuneista sairauksista ja muutoksissa säteilylle altistuneiden ihmisten olosuhteissa. Johtopäätöksissään komitea suosittelee maksimaaliseksi hyväksyttäväksi säteilyannokseksi väestölle 0,1 mSv kaikissa ihmisen toimissa. Annos vastaa keuhkojen röntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuvaa annosta.

Suomeksi sanottuna edellä kerrottu merkitsee, että Suomenkin Säteilyturvakeskuksen käyttämät kansainväliset säteilyturvasäädökset, jotka perustuvat ICRP-malliin, aliarvioivat karkealla tavalla niitä riskejä, joita ydinvoimasta, ydinpolttoainekierrosta eli myös uraanikaivostoiminnasta ihmiselle aiheutuu.

Tshernobylin onnettomuus ja viranomaiset

On huomattava, että merkittävä osa tuoreista säteilybiologian ja epidemiologian havainnoista on tehty esimerkiksi Tshernobylin vaikutuksia tutkittaessa. Juuri näitä samaisia tutkimuksia viranomaiset ovat pyrkineet hankaloittamaan ja salaamaan. Vuoden 1986 Tshernobyl-onnettomuudessa eri arvioiden mukaan ilmakehään nousi räjähdyksen myötä 3-25 prosenttia reaktorin radioaktiivisuudesta (3). Reaktorissa oli räjähdyshetkellä 180 000 kiloa korkea-aktiivista ainesta, mikä vastaa noin 1 000 Hiroshiman pommia. Korkea savupilvi levitti tuulten mukana eri arvioiden mukaan radioaktiivista saastetta 50-340 miljoonan curien edestä ympäri Eurooppaa. Onnettomuuden uskomattoman suuresta tuhosta ja vakavuudesta huolimatta Neuvostoliiton viranomaiset eivät tiedottaneet asiasta omille kansalaisilleen eivätkä muulle maailmalle ja aluksi myös kiistivät, että kyseessä olisi ollut reaktorionnettomuus. Kun totuus alkoi pikkuhiljaa paljastua, erityisesti Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Tanskassa viranomaiset antoivat ohjeita, miten suojautua ylimääräiseltä radioaktiiviselta rasitukselta. Suomessa sen sijaan viranomaiset korostivat, ettei ollut syytä huoleen. Radio France Internationale'ssa kerrottiin myös 27.3.2005, siis 20 vuotta onnettomuuden jälkeen raportista, jossa ranskalaisia viranomaisia syytetään onnettomuuden vakavuuden salaamisesta ja siitä, miten viranomaiset kehottivat kansalaisia elämään aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tsernobylin laskeuma osui myös Länsi-Eurooppaan, mutta harvassa maassa on julkisuudessa esitetty laajempaa arviointia seurauksista - ei varsinkaan Suomessa.

(3) Ks. Uunituore Klötzer (2006a) Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä, johon monet tämän jakson tiedot nojautuvat. Kirja on ollut vasta tulossa kirjakauppoihin.

Onnettomuuden jälkeisestä viranomaisten toiminnasta on järkyttäviä esimerkkejä aivan viime vuosilta. Valko-Venäjän Gomelissa professori Juri Bandajevskij työskenteli Tshernobyl-laskeuman terveysseurausten parissa. Hän tutki ravinnon kautta saadun cesium-137:n vaikutuksia ja päätyi pelottaviin tuloksiin. Heinäkuussa 1999 Bandajevskij pidätettiin. Poliisi otti hänen tutkimusaineistonsa haltuunsa, ja hänet suljettiin vankilaan terrorismista syytettynä. Hänet tuomittiin kesäkuussa 2001 kahdeksan vuoden vankeuteen sotaoikeuden edessä. Kolmen ja puolen vuoden vankeuden jälkeen hänet vapautettiin.

Selitys viranomaistoiminnalle on varsin yksinkertainen. Mikäli tutkimustuloksia esitettäisiin laajalle yleisölle, aiheuttaisi se valtava määrän korvausvaatimuksia, joiden kustannukset nousisivat astronomisiin summiin. Lisäksi atomiteollisuus joutuisi myöntämään, että se pimittää tietoja atomivoiman vaarallisuudesta. Vuonna 1959 WHO:n ja IAEA:n välillä solmitussa sopimuksessa kiellettiin WHO:ta ottamasta kantaa asioihin, jotka voivat vahingoittaa IAEA:ta. Sopimus on vielä voimassa, mutta monet kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat vaatineet sen kumoamista. Tsernobylin terveydellisiä vaikutuksia on tähän saakka tutkittu ilman WHO:n tai IAEA:n rahallista tukea ja WHO pidättäytyi Tsernobylin onnettomuuden jälkeen viiden vuoden ajan terveyteen ja genetiikkaan liittyvistä tutkimuksista. Bandajevksij'n tapaus ja kansainvälisen yhteisön osoittama täydellinen piittaamattomuus asiaa kohtaan herättävät kysymyksiä demokratian ja ydinvoiman yhteensopivuudesta. Klötzer (2006a) kuvaa kirjassaan monin esimerkein sitä, miten terveysriskien vähättely ja tietojen vääristely tuntuu olevan sisäänrakennettu IAEA:n ja WHO:n toimintaan.

Uraaniaseiden järkyttävät vaikutukset ja viranomaisten toimettomuus

Sama välinpitämättömyys ja tietojen pimittäminen on tullut esiin uraaniaseiden vaikutuksia koskevan tiedon kohdalla (4). Uraaniaseiden vaarallisuus on saanut hämmästyttävän vähän huomiota Euroopan tiedotusvälineissä ja eurooppalaisten poliitikkojen keskuudessa. Samaan aikaan kun aseriisunta on edennyt matelemalla, on kehitetty ja myös käytetty uraaniaseita, jotka ovat radioaktiivisesti saastuttaneet ja kemiallisesti myrkyttäneet laajoja alueita ja jotka ovat aiheuttaneet erilaisia sairauksia jo tuhansille siviileille, mutta myös USA:n ja Naton omille sotilaille. Aseteollisuus on käyttänyt aseisiinsa köyhdytettyä uraania, joka on atomiteollisuuden reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote eli jätettä, josta on kalliisti huolehdittava. Käyttämällä jätettä aseisiin atomiteollisuus säästää sijoituskustannuksissa ja aseteollisuus saa lähes ilmaista raaka-ainetta.

(4) Klötzer (2006b), johon tämän jakson tiedot perustuvat. Materiaali oli jakelussa eduskunnan auditoriossa pidetyssä seminaarissa, joka pidettiin 12.9.2006.

Uraaniaseiden räjähdyksessä syntyvä palamistuote, uraanioksidi, koostuu näkymättömistä partikkeleista, jotka leviävät erittäin kemiallisesti myrkyllisenä ja radioaktiivisena pölynä ympäristöön (5). Ilmavirtojen ja tuulen mukana partikkelit saattavat kulkeutua hyvinkin pitkiä matkoja ja ne aiheuttavat sekä alpha-, beta- että gamma-säteilyä. Uraani-aseita on jo käytetty monessa sotatilanteessa. USA ja Britannia käyttivät näitä aseita - tietoisina niiden vaarallisuudesta - Persianlahden sodassa ja Irakin sodassa. NATO käytti uraaniaseita Kosovossa, Serbiassa, Bosniassa ja Afganistanissa. Nyt huhutaan myös, että Israel on käyttänyt näitä aseita Libanonissa.

(5) Köyhdytetty uraani muuttuu räjähdyksen johdosta äärettömän hienojakoiseksi pölyksi; yksittäiset hiukkaset ovat viruksia tai bakteereja pienempiä ja on arvioitu, että yksi miljoonasosa grammaa voi ihmisen kehoon kerääntyneenä olla tappava. Mitään hoitokeinoa ei ole.

Vielä vuoden 1999 alussa NATO valehteli uraaniaseiden vaarallisuudesta, ja Saksan ulkoministeri Joschka Fisher väitti saksalaisessa ZDF-televisiossa kesäkuussa 1999 aseiden olevan vaarattomia. Samanaikaisesti Englannin puolustusministeriö varoitti sotilaitaan menemästä lähelle mitään mahdollisesti uraaniohjuksen kohteena olleita esineitä. Uraaniaseet aiheuttavat vakavaa vahinkoa ihmisten terveydelle ollessaan sekä radioaktiivisia että kemiallisesti myrkyllisiä. Huomionarvoista on, että merkittävämmät instituutiot, joiden tehtäviin kuuluu ihmisten terveyden suojeleminen, eli Maailman Terveysjärjestö (WHO), Kansainvälinen Atomienergiajärjestö (IAEA), Englannin Royal Society, kansainvälinen säteilysuojakomissio (ICRP) sekä EU-komissio, ovat kaikki tähän asti jättäneet näiden kaikkien vaikutusten yhteiset seuraukset huomioimatta.

Kaikki elävät organismit voivat sairastua jos ne joutuvat kosketukseen uraaniammusten tai uraanioksidipölyn kanssa, niin aseteollisuuden työntekijät, ammuksia varastoivat ja kuljettavat sotilaat kuin siviiliväestö ja sotilaat alueilla, joissa ammuksia käytetään. Myös saastuneilla alueilla tuotetut elintarvikkeet muodostavat vakavan terveysriskin. Pääasiasiallisesti uraanioksidipartikkelit joutuvat ihmisen kehoon hengityksen kautta. Siten ne pääsevät keuhkoihin ja sitä kautta vereen. Veren kautta uraani kulkeutuu maksaan sekä munuaisiin. Luusto toimii pitkäaikaisvarastona. Uraani pysyy kehossa ainakin yli vuoden. Krooninen uraanimyrkytys johtaa AIDS:in kaltaiseen immuunikatoon tai syöpään, erityisesti leukemiaan. Jos iho joutuu kosketuksiin köyhdytetyn uraanin kanssa, siitä aiheutuu vaikeasti parantuvia haavoja, joiden kudokset ovat tunnottomia, sillä köyhdytetty uraani tuhoaa tuntoa johtavat aisti- ja hermosolut. Lisäksi köyhdytetty uraani aiheuttaa geneettisiä vaurioita. Uraanimyrkytyksen saaneet vanhemmat ovat saaneet lapsia, joilla on aivovammoja tai erilaisia epämuodostumia tai jotka ovat syntyneet kuolleina.

Irakissa on raportoitu lisääntyvistä syöpätapauksista sekä vastasyntyneiden epämuodostumista Basran alueella, joka on erityisen laajasti uraaniaseiden saastuttama. Alueella käytettiin uraaniaseita sekä vuoden 1991 Persianlahden sodassa että vuonna 2003. Etelä-Irakissa lääkärit vertaavat vastasyntyneiden epämuodostumia Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeiseen tilanteeseen. Heillä on lukuisia valokuvia lapsista, jotka ovat syntyneet ilman aivoja, joiden sisäelimet roikkuvat kehon ulkopuolella, joilta puuttuu selkäranka tai sukupuolielimet tai silmät jne. Myös kotiin palanneiden sotilaiden keskuudessa syntyy epämuodostuneita lapsia. Terveysongelmien todellinen laajuus eli krooniset sairaudet, pitkäaikaiset vammat sekä geneettiset vaikutukset tulevat näkyviin vasta 5-10 vuoden jälkeen tai vielä myöhemmin.

Englantilaiset atomienergiaviranomaiset laskivat Persianlahden sodassa käytetyn köyhdytetyn uraanin aiheuttaman saastumisen potentiaalisia vaikutuksia. Tulos oli, että saastumisen johdosta sattuisi 500 000 kuolemantapausta. Silloin viranomaiset korostivat, että luku on täysin teoreettinen, koska aseita oli käytetty aavikossa oleviin kohteisiin sekä kaukana paikallisasukkaista. Muutettaessa englantilaisten laskelmat Irakin "kaupunkisotaluvuiksi" on laskettu, että kuolemantapaukset pelkästään Irakissa nousisivat 3 miljoonaan tapaukseen, siis noin 11 prosenttiin maan väestöstä. Joidenkin arvioiden mukaan tämäkin arvio on liian matala, koska on huomioitava uraanipölyn käytännöllisesti katsoen rajaton elinaika. Uraanin puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta.

Englantilaisessa Sunday Herald -lehdessä julkaistiin helmikuussa 2004 kirjoitus, joka kertoi, että Maailman terveysjärjestö WHO oli vuonna 1991 estänyt kolmen johtavan säteilyasiantuntijan tekemän raportin julkistamisen köyhdytetyn uraanin aiheuttamista syövällealtistumisriskeistä Irakissa. Raportin päätekijän mukaan löytyy yhä enenevässä määrin todisteita siitä, että köyhdytetyn uraanin radioaktiivisuus ja kemiallinen myrkyllisyys saattaisi aiheuttaa huomattavasti suurempaa vahinkoa ihmissolulle kuin mitä tähän asti on otaksuttu.

Silti Suomessa Säteilyturvakeskuksen professori Sisko Salomaa tyynnyttelee kansalaisia STUK:in nettisivuilla usein kysyttyjä kysymyksiä (ukk) koskevassa osiossa vastauksessaan köyhdytettyä uraania koskevaan yleisökysymykseen: "Köyhdytetyn uraanin terveysvaikutuksista on hyvin vähän suoraa tietoa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tietoa luonnonuraanille ja rikastetulle uraanille altistuneiden väestöjen osalta. Köyhdytetyn uraanin säteilyriski ja syöpävaarallisuus on huomattavasti näitä pienempi. Terveysriskit liittyvätkin pikemminkin kemialliseen myrkyllisyyteen." --- "On erittäin epätodennäköistä, että uraaniammuksilla olisi mitään yhteyttä Italiassa ja muissa Euroopan maissa raportoituihin rauhanturvaajien leukemiatapauksiin."

Italiassa on kuitenkin julkistettu, että lokakuuhun 2004 mennessä 109 italialaista sotilasta oli kuollut altistumiseen köyhdytetylle uraanille. Irakiin lähettiin vain 3 000 italialaista sotilasta, ja he olivat Irakissa vain lyhyen ajan. Näistä 3,6 % on menehtynyt siis köyhdytetyn uraanin johdosta. Mikäli samaa prosenttiosuutta sovellettaisiin Irakin noin 27 miljoonaa käsittävään väestöön se tarkoittaisi vajaata yhtä miljoonaa kuolemantapausta. Koska Irakin väestö alituisesti altistuu uraanille, kuolemantapausten määrä tulee kuitenkin olemaa huomattavasti korkeampi.

Uraanikaivosten ympäristö- ja terveysvaikutukset

Jo edellä mainittuun aineistoon pohjautuen ei ole kerrassaan mitään syytä olettaa, että uraanikaivosten aiheuttamat ympäristö- ja terveysvaikutukset olisivat yhtään sen mitättömämpiä kuin ydinpolttoaineketjun muidenkaan osien. Mielenkiintoista on, että Säteilyturvakeskus toteaa usein kysyttyjä kysymyksiä -nettipalstallaan uraanin terveyshaittoja koskevaan kysymyksen vastauksessaan, että " ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön 1997 julkistamassa ympäristöterveyden toimintaohjelmassa radonista ja uraanin kemiallisesta myrkyllisyydestä koituvien terveyshaittojen torjunta ja tutkimus on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi. " Valitettavasti julkisuudessa ei vain ole näkynyt mitään tähän ylevään tavoitteeseen liittyviä toimia viranomaisten taholta nyt käsillä olevassa kauppa- ja teollisuusministeriön ajamassa uraanikaivoshankkeessa (6).

(6) Mielenkiintoinen ja sinänsä rohkaiseva ulostulo Säteilyturvakeskuksen taholta saatiin 5.10. Tekniikka ja Talous -lehdessä julkaistun haastattelun myötä. Lehden www-sivuille artikkeli ilmestyi 6.10. Artikkelissa haastateltiin Säteilyturvakeskuksen ydinmateriaaliosaston johtaja Tero Varjorantaa. Artikkeli oli otsikoitu "Suomeen ei tule uraanikaivosta". Edelleen alaotsikossa: "köyhdytettyä uraania riittää jalostettavaksi".

Uraanikaivostoiminnan seurauksena eri puolilla maailmaa laajat uraaninlouhinta-alueet ovat muuttuneet asuinkelvottomiksi , alueilla on syntynyt epämuodostuneita lapsia, ja syöpää on esiintynyt kaivostyöläisten ja alueella asuvien ihmisten keskuudessa. Uraanin louhintaa harjoitetaan ensisijaisesti harvaanasutuilla ja alkuperäiskansojen eli intiaanien ja aboriginaalien asuttamilla alueilla, jossa kansalaisten tietoisuus ja järjestäytyminen ovat olleet ydinvoimayhtiöille ja viranomaisille pienempi haitta. Esimerkiksi AREVA-konsernin Kanadan kaivostoimintaa harjoittama tytäryhtiön (AREVA Resources Canada Inc.) "korkeita standardeja" korostavissa mainosmateriaaleissaan näyttävästi esiintuoma uraaninlouhinnan alue Kanadan Saskatchewanissa sijaitsee aivan kyseisen provinssin pohjoisosissa, jossa asutus on todella harvaa (7) eikä edes kunnollisen tilastoinnin piirissä. Alueella asuu pääasiassa Cree- ja Dene-intiaaneja. (7) Athabasca Health Authority raportoi väestöntiheydeksi alueellaan 0,04 henkeä neliökilometrillä ja Matawetan Churchill River Health Region 0,13 henkeä neliökilometrillä.

Yksittäisissä tapauksissa aukottomien syy-seuraussuhteiden esittäminen ilman huolellista tutkimista on luonnollisesti vaarallista ja on riippumattomien tutkijoiden asia, koska osaselittäjinä voi olla myös muita muuttujia, mutta jo lyhyt vilkaisu Kanadan terveysviranomaisten julkistamaan tietoon herättää kyllä kysymyksiä. Esimerkiksi imeväiskuolleisuus on ollut Saskatchewanin Kanadan provinsseista korkein ja juuri intiaanien kohdalla luvut ovat korkeimpia. Athabascan alueen terveysviranomaisten toimittavat luvut ovat huomattavasti keskimääräistä korkeampia. Uraania louhitaan nimenomaan Athabascan pohjavesialtaan alueella. Vastaavalla tavalla Athabascan alue erottuu selvästi syöpiä ja kuolleisuutta koskevien lukujen suhteen muiden Saskatchewanin alueiden joukosta.

Myös USA:ssa uraanin louhintaa harjoitetaan alkuperäiskansojen alueilla. Klötzerin (2006a) mukaan tiedemiehet kritisoivat keväällä 2004 USA:n viranomaisten suunnitelmia avata uusia ISL-tekniikkaa käyttäviä uraanikaivoksia, jotka uhkaavat saastuttaa 15 000 Navajo-intiaanin juomaveden. Mike Wallace, pohjavesihydrologi, joka on työskennellyt ydinvoimateollisuudessa New Mexicossa sekä Yucca Mountainin laitoksella Nevadassa, korosti, että koska vesialueen ehjyyttä ei tieteellisesti voida todistaa, on olemassa suuri vaara, että saastunut vesi maanalaisten vesikanavien kautta leviää juomavesilähteisiin. Geokemistin ja ympäristötutkijan Richard Abitzin mukaan kemikaalit muodostavat "myrkyllisen keiton", joka tuhoaa luonnon tasapainon.

Uraanikaivosten aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja on käsitelty IAEA:n omissakin raporteissa (IAEA 2004 ja 2005). Suurimpia ongelmia uraanikaivosalueilla on radioaktiivisesti saastunut vesi sekä radonkaasu. Ongelmiksi on muodostunut kaivosjätteiden suuri volyymi ja niiden läjittäminen. Esimerkiksi Areankin omistamissa McArthur River ja Key Lake -kaivoksien toiminnassa päästetään vuosittain miljoonia kuutiometrejä eriasteisesti käsiteltyjä jätevesiä paikallisiin pintavesiin. McArthur River tunnetaan poikkeuksellisen rikkaana malmiesiintymänä, jonka jätteet ovat hyvin radioaktiivisia. Pohjavesi virtaa kaivokseen, josta sitä on jatkuvasti pumpattava pois. Kaivosvettä syntyy vuosittain 1,7 miljoonaa kuutiometriä, eli 37 miljoonaa kuutiometriä kaivoksen arvioituna 20 vuoden elinaikana. Tämä vesi lasketaan laskutusaltaiden jälkeen Boomerang Lake -järveen, josta se virtaa eteenpäin vaikuttaen laajalti herkkään vesiekosysteemiin.

Alueen lukuisat kaivokset tuottavat valtavan määrän uraaninlouhinnassa syntyviä sivutuotteita, joka on mahdollisimman tehokkaasti eristettävä ympäristöstään tuhansiksi vuosiksi. Ongelmana on, että turvajärjestelmät ovat usein pettäneet ja ympäristövaikutukset ovat nähtävissä. Jätekasat päästävät ympäristöönsä radonkaasua, arsenikkia, nikkeliä sekä muita raskasmetallia. Radioaktiivinen pöly leijailee tuulen mukana laajoille alueille. Muun muassa Wolf Laken arsenikkipitoisuuden on ollut 200-kertainen ja uraanipitoisuus noin 60-kertainen järven normaalitilaan verrattuna. Tutkimukset ovat osoittaneet, että alueen asukkailla, jotka pitkälti elävät kalastuksesta, metsästyksestä sekä itse kasvattamistaan vihanneksista, on korkeita veren lyijy- ja radiumarvoja.

Uraanin louhinnan vaikutuksista tehdään Kanadassa ympäristövaikutusten arviointi, mutta arviointiprosessi on ollut voimakkaan kritiikin kohteena. Kaivosten ympäristövaikutusten arvioinnin ja lupien myöntämisen suorittaa valtakunnallinen CNSC (Canadian Nuclear Safety Commission), aiemmalta nimeltään AECB (Atomic Energy Control Board), joka tulkitsee Kanadan YVA-lakia hyvin kapeasta näkökulmasta. Ympäristövaikutusten arviointiin perustettiin asiantuntijapaneeli, jonka piti tehdä arvio kaivosten laajentamishankkeiden vaikutuksista. Paneelin ainoa alkuperäisasukkaiden edustaja sekä Manitoban yliopiston ympäristöterveyden professori erosivat ympäristövaikutuksia arvioivasta paneelista vuonna 1996 protestina paneelin työssä esiintyneille puutteille. Kuuleminen käynnistettiin ilman tarvittavaa tutkimustietoa ympäristövaikutuksista ja siitä huolimatta, että kaivosjätteiden terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevasta välinpitämättömyydestä oltiin väestön keskuudessa huolestuneita. Lisäksi paneelin edelliset suositukset vuodelta 1993 olivat edelleen toteuttamatta. Alueen asukkaiden kuuleminen legitimoi vaihtoehdot, joiden valmisteluun sidosryhmät eivät pääse vaikuttamaan. Neljän Saskatchewanin yhteisön pormestarit ilmoittivatkin kuulemisiin pettyneenä vuonna 1996, että näillä alueilla ei kuulemisia saa pitää.

Saskatchewanin uraanin louhinnan epäkohdat ovat saaneet myös kirkot huolestumaan. Voimattomien syrjäseutujen yhteisöjen asiaa ajaa eri uskontokuntien yhteistyöelin Inter-Church Uranium Committee Ecucational Co-Operative. Komitea monitoroi kaivostoimintaa ja nostaa esiin kysymyksiä kaivosyhtiöiden ja AECB:n vastuusta niin oikeudessa kuin julkisuudessakin.

Toisessa merkittävässä uraanintuottajamaassa Australiassa esimerkiksi Olympic Dam -kaivoksella on tapahtunut lukuisia laajoja lietteen ja nestemäisten jätteiden vuotoja ympäristöön ja vesistöihin. Merkittävä osa päästöistä on yritetty salata. Myös Australiassa kansalaisjärjestöt yhdessä alkuperäiskansojen kanssa ovat jo vuosia vaatineet kaivoksen sulkemista. Kaivoksen toimintaa johtava Western Mining Corporation on oikeutettu käyttämään jopa 42 miljoonaa litraa vettä päivässä suuresta Artesian pohjavesialtaasta (Great Artesian Basin), joka kuuluu maailman suurimpiin, joka ulottuu noin viidenneksen suuruiselle alueelle Australian pinta-alasta. Arvioidaan, että Olympic Dam -kaivoksen toiminta tulee aiheuttamaan noin 160 miljoonaa tonnia radioaktiivisia jätteitä koko toiminta-aikanaan. Osa jätteistä varastoidaan yli 75 hehtaaria kattavissa altaissa.

Ranskassa Cogema (nyk. AREVA) on louhinut uraania noin 200 paikkakunnalla. Viimeinen uraanikaivos Ranskassa suljettiin vuonna 2001. Limousinin alueella tilanne on erityisen kammottava ja tuomioistuimen kautta Cogemaa on yritetty saattaa vastuuseen vesien ja vesistöjen saastuttamisesta ja ydinjätteiden heitteille jättämisestä. Vanhojen uraanikaivosten kaivosreikiin on muun muassa pantu ydinjätteitä muilta alueilta. Kontrolloimaton radioaktiivisten jätteiden dumppaus on eräs uraanin louhinnan tuomista riskeistä. CRIIRAD-järjestö on riippumattomilla ympäristöanalyyseillään auttanut paikallista yhdistystä todistusmateriaalin hankkimisessa. Cogema-yhtiön saaminen oikeuden eteen on ollut monivuotisen ponnistelun tulosta. Yhtiötä syytettiin pohjavesien ja vesistöjen pilaamisesta, sillä se oli huolimattomasti varastoinut valtavia määriä ydinjätettä Limousinin alueella. Tieteellisistä näytöistä huolimatta yhtiö vapautettiin syytteistä. Taistelu tullee kuitenkin jatkumaan ylemmissä oikeusasteissa. Ranskassa on nimittäin jokseenkin mahdotonta voittaa oikeudessa atomiteollisuutta vastaan, sillä lait ja määräykset tähtäävät ydinenergiateollisuuden suojelemiseen ympäristön kustannuksella. Kaivosalueet ovat olleet teollisuuden itsensä kontrolloimia ja viranomaiset ovat sokeasti turvautuneet teollisuuden tilitykseen. Määräykset on erityisesti luotu uraanikaivosten hyväksikäyttämiseksi eikä mikään ole saanut estää ydinase- ja ydinvoimateollisuuden polttoaineen saantia.

Myös Nigerissä CRIIRAD-laboratorio on suorittanut tutkimuksia AREVA/Cogeman aiheuttamasta ympäristön radioaktiivisesta saastuttamisesta. Laboratorio tutki vuonna 2004 veden, ilman, maaperän ja metallijätteiden radioaktiivisuutta. Keväällä tehdyissä jatkotutkimuksissa todettiin, että vesinäytteiden säteilyarvot ylittivät 10-100 -kertaisesti WHO:n suosittelemat raja-arvot. Klötzerin (2006a) mukaan tutkimuksia tehnyt ydinfyysikko Bruno Chareyon kertoi IRIN-uutistoimistolle huhtikuun 2005 lopulla, että:

"Ranskalainen ylikansallinen AREVA/Cogema-yhtiö ja sen tytäryhtiöt jättivät radioaktiivista metallijätettä yleiseen käyttöön, antoivat kansalaisten käyttöön uraanin saastuttamaa vettä, jättivät radioaktiivista jätettä avoimesti luontoon, jonka johdosta radioaktiiviset hiukkaset leviävät aavikkotuulten mukana pitkien matkojen päähän, eivätkä ne välittäneet kansainvälisesti hyväksytyistä säteilysuojelun normeista."

Toisin kuin ydinvoimateollisuus väittää, ydinvoimateollisuus ei ole "vihreää" energiaa eikä todellakaan puhdasta. Maailmassa tällä hetkellä käytössä olevat noin 440 ydinreaktoria päästävät jatkuvasti radioaktiivisia isotooppeja ilmaan ja veteen. Nämä päästöt ovat säännöstelemättömiä koska atomiteollisuus pitää näitä tiettyjä radioaktiivisia aineita biologisesti merkityksettöminä, mitä ne eivät suinkaan ole. Näitä säätelyn ulkopuolelle jääviä isotooppeja ovat muun muassa krypton, xenon ja argon, jotka ovat rasvaliukoisia ja jos reaktoreiden läheisyydessä asuva väestö saa niitä hengitykseensä, ne imeytyvät keuhkojen läpi ja varastoituvat kehon rasvakudoksiin, kuten vatsan alueelle ja reisiin, lähelle suvunjatkamiselle tärkeitä elimiä. Nämä radioaktiiviset elementit, jotka emittoivat korkeaenergistä gammasäteilyä, voivat saada aikaan geenien mutaatiota siittiöissä ja munasoluissa ja aiheuttaa geneettisiä sairauksia.

Ydinreaktorit emittoivat rutiininomaisesti myös tritiumia, joka on biologisesti merkityksellinen kaasu. Tritium, yhdistyessään hapen kanssa, muodostaa radioaktiivista vettä, joka imeytyy läpi ihon, keuhkojen ja ruuansulatusjärjestelmän. Vaikuttaessaan DNA-molekyyliin se on mutageeni. Klötzerin (2006a) mukaan syöpäasiantuntija tri Janette Sherman, joka on toiminut mm. USA:n ympäristönsuojeluviraston myrkyllisten aineiden sekä kansallisen syöpäinstituutin asiantuntijana, korostaa, että jokainen toimiva ydinvoimala aiheuttaa yli 200 radioaktiivisen aineen päästöjä. Joidenkin aineiden puoliintumisaika on hyvin lyhyt, joidenkin hyvin pitkä. Edelleen Klötzer viittaa kirjassaan jo vuonna 1964 osoitetun selvän korrelaation erilaisten sairauksien ja radioaktiivisia aineita käsittelevien laitosten lähellä asumisen välillä . Leukemian kohdalla joidenkin laitosten alueella luvut olivat 270-600 prosenttia USA:n keskiarvoa korkeammat. Edelleen muun muassa vuonna 2002 julkaistussa artikkelissa raportoitiin muutoksista lasten syöpään kuolleisuudessa atomivoimaloiden lähellä. Tutkimusten mukaan lasten kuolleisuus ja syöpätapaukset laskivat rajusti sen jälkeen, kun kahdeksan atomivoimalaa suljettiin. Vastaavia tuloksia on raportoitu muun muassa Saksasta.

Uraanikaivokset, ydinvoima ja julkinen keskustelu

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osaltaan herättää keskustelua uraaninlouhinnasta ja siihen läheisesti liittyvästä ydinvoimasta ja sen roolista Suomen energiapolitiikan osana. Kirjoituksen lähtökohtana on havainto siitä ikävästä tosiasiasta, että julkisessa keskustelussa vaietaan tyystin ydinvoiman hyvin tiedossa olevista ongelmista ja että nyt käytävä uraaninlouhintaa koskeva keskustelu on osa paljon suurempaa ja monimutkaisempaa kokonaisuutta. Esimerkiksi median suhtautuminen ydinvoimakysymyksiin on pelottavan yksipuolinen ja näyttää, että se on täysin energiateollisuuden, viranomaistiedotteiden ja puutteellisin tiedoin varustettujen poliitikkojen ohjauksessa. Muuhun lopputulokseen ei voi tulla, kun seuraa erityisesti valtamedian tiedotuspolitiikkaa esimerkiksi nyt käsillä olevassa uraanikaivoskeskustelussa. Kyseessähän ei ole mikä tahansa kaivosteollisuuden laji vaan maailman saastuttavin kaivostoiminnan muoto , jonka vaikutuksista maailmalla on saatavissa runsaasti ja laajasti tietoa.

Onkin arveltu, että uraanin louhintaan liittyvät suunnitelmat sekä selvä yhteys Cogeman (AREVAN NC) ja samaan AREVA-konserniin kuuluvan Framatomen välillä ovat todennäköisesti syy edulliseen hintaan, jolla TVO sai hankituksi maailman suurimman koereaktorin. Atomiteollisuus tarvitsee uraania ja suomalaiset ydinvoimayritykset saavat täten uuden argumentin ydinvoiman puolesta, kun raaka-aine löytyykin omasta takaa. Koko paketista on todennäköisesti sovittu ja taustalla on maan politiikan ylin johto. Tähän viittaa se havainto, että harva poliitikko on osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa herättää keskustelua aiheesta. Tämä puolestaan heijastuu suoraan siihen tapaan, jolla media asiaa käsittelee. Ykkösuutisiin pääsee kyllä huoli kaivosteollisuuden työvoiman riittävyydestä mutta ei kansalaisten aito ja aiheellinen huoli oman terveyteensä ja elinympäristöönsä vaikuttavan todella merkittävän hankkeen vaikutuksista. Viranomaisten, ykkösrivin poliitikkojen ja energiateollisuuden kannanotot uutisoidaan mediassa kyllä hyvin tarkkaan, mutta tutkiva journalismi ydinvoimasta ja esimerkiksi uraanilouhinnan hyvin tiedossa olevista ongelmista loistaa poissaolollaan.

Lähteet: Board on Radiation Effects Research BEIR VII 2006. Health Risks from Exposure to Low Lewels of Ionizing Radiation: Phase 2. National Research Council. Washington, DC: National Academies Press. (ISBN: 0-309-09156-X)
Caldicoff, Helen 2006. Nuclear Power Is Not the Answer.
Gatet, Antoine et al. 2006. Limousinin maakunnan suljettujen uraanikaivosten hoito. Oikeusjuttu Sources et Rivieras du Limousin -yhdisty vastaan COGEMA-AREVA. Antoine Gatet'n Suomen -vierailu 24.-30.4.2006. (Suom. M Kyllönen)
ECRR 2003. Recommendations of the European Commission on Radiation Risk (ECRR) on The Health Effects of Ionising Radiation Exposure at Low Doses and Low Dose Rates for Radiation Protection Purposes: Regulators Edition. Ed. By Chris Busby et al. Brussels: Green Audit (ISBN: 1 897761 244)
IAEA 2004. The long term stabilization of uranium mill tailings. Final report of a co-ordinated research project 2000-2004. Vienna: International Atomic Energy Agency.
IAEA 2005. Environmental Contamination from Uranium Production Facilities and their Remediation. Proceedings of an International Workshop in Lisbon, 11-13 February 2004. Vienna: International Atomic Energy Agency.
Klötzer, Ulla 2006 a. Säteilevä tulevaisuus. Osa 1: Atomit rauhan käytössä. Sahlgrenin kustannusliike Oy. (ISBN 951-9016-61-9).
Klötzer, Ulla 2006 b. Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa. Luku 5 pian suomeksi ilmestyvästä kirjasta. Eduskunnan auditorio 12.9.2006. Seminaari: Irakin Basran syöpätilanne. Köyhdytetty uraani - 4,5 miljardin vuoden tautiriski.
Materia 3/2006.
MIT 2003. The Future of Nuclear Power. An Interdisciplinary MIT Study.
http://www.mit.edu/afs/athena/org/n/nuclearpower
NOTE - Non-targeted effects of ionising radiation. https://ssl.note-ip.org
Ruokola, Esko. Uraanikaivosten Ympäristövaikutukset. STUK.
Saskatchewan Health 2000. The Epidemiology of Infant Mortality in Saskatchewan 1982-1996. Prepared by The Infant Mortality Resarch Team: Dr Lisa Lix et al.
Saskatchewan Health 2004. Covered Population 2005. Government of Saskatchewan. Health Information Solutions Centre. (ISSN 0139-5988).
Saskatchewan Health 2005. A Surveillance Report of Deaths in Saskatchewan Regional Health Authorities. Non-Communicable Disease 1995 to 1999. Population Health Branch. Prepared by William Osei and Sharon Miller.
Säteilyturvakeskus (STUK): http://www.stuk.fi
http://www.areva.com
http://ccnr.org
http://www.daubertontheweb.com/2005/06/ ... eased.html
http://www.euradcom.org
http://www.foe.org.au
http://www.icucec.org
http://www.ieer.org
http://www.ktm.fi
http://www.melbourne.foe.org.au/anti-nukes/uranium.htm
http://www.minesandcommunities.org
http://www.opendemocracy.net/globalizat ... e/2587.jsp
http://www.olkiluoto.info
http://www.sortirdunucleaire.org
http://www.stormsmith.nl
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateil ... ikaivokset
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/yd ... i_FI/ydin1
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/fi_FI/news_423
http://www.stuk.fi/stuk/tiedotteet/fi_FI/news_424
http://www.stuk.fi/julkaisut/katsaukset ... atteet.pdf
http://www.tvo.fi
http://www.uraaniton.org
http://www.uraanitieto.tormunet.fi
http://www.wise-uranium.org
http://www.world-nuclear.org




Just näin, mitä minä sanoin DDDD

Vierailija
Anthrax`
:DDDDD Et varmasti halua/jaksa lukea koko rypästä mitä hän kohta tänne raapustaa hiki hatussa



Eihän se oo viel päässy vastaamaan niin kunnon romaani tossa...no jos se vastaaja osais vastata tohon kysymykseen LYHYESTI

Vierailija

Lähes yhtä hedelmällistä pasteta ylläolevaa roinaa, kuin pasteta puoli Raamattua jossakin toisessa keskustelussa...

Vierailija

Ensinnäkin voisit esittää lähteesi floodatessasi pitkiä ja mitäänsanomattomia poliittisia propaganda viestejä:

http://www.uraanitonkansanliike.com/terveysraportti.htm

Tuulivoima
# Säteilyturvallisuusviranomaisten käyttämä ICRP-malli aliarvioi karkealla tavalla pienten säteilyannosten aiheuttamia terveysvaikutuksia



Kaksi asiaa, ionisoiva säteily ja hiukkas säteily. Ydinaseen(suora säteily)/välitömän radioaktiivisen laskeuman(ydinase/ydinreaktori onnettomuus) ja toimivan ydinvoimalan käytön yhteydessä vallitseva vaikutus on ionisoivalla säteilyllä(jonka vaikutuksista siinä tutkimuksessa puhutaan), tsernobylin kaltaisen onnettomuuden yhteydessä syntyneen kiinteän radioaktiivisen aineen laskeuman pitkäaikaisvaikutuksen, uraani(ja kaiken) kaiken kaivostoiminnan yhteydessä syntyvän raskaan radon kaasun ja ydinaseen radioaktiivisen laskeuman pitkäaikainen vallitseva vaikutus on etupäässä hiukkassäteilyllä jonka vaikutusta voisi verrata voimakkaasti reaktiiviseen, kemialisesti aktiiviseen aineeseen. Tsernobylin onnettomuuden seurakuksien laskennassa käytetään juuri Hiroshiman ja Nagasakin radioaktiivisten laskeuminen tarkkailtua pitkäaikaisvaikutusta, siis korjauksia arvioihin ei tarvi tehdä.

Lisäksi yhteen esitettyyn väitteeseen huomauttasin että, ydinreaktorien ulkopuolelle joutuneen radioaktiivisten aineiden määrä on niin vähäinen että se ei ilmeisesti riittäisi tuottamaan havaittua syöpäasteen nousua lähialueilla. Uskottavampana selityksenä käsittääkseni pidetään voimalan energian siirtoon välttämättömien sähkölinjojen vaikutusta ilman hiukkasia ionisoivana tekijänä. En tietenkään kiistä mahdollisuutta, että jossainpäin maailmaa voitaisiin olla myös perin huolimattomia säteilyturva asioissa, mutta jokainen taplaa tyylillään. Meidän ainakin tulisi huolehtia oman väestön terveydestä, kattavalla syöpäseulonnalla/terveyden hoidolla ja tiukilla turvastandardeilla.

Lisäksi edes tsernobylin onnettomuuden ei ole todettu aiheuttaneen sikiövaurioita tai lisääntynyttä sukusolujen mutaatiotahtia, ihmisille. Geneettiset sairaudet ovat tässä yhteydessä pelkkä vitsi. joillekkin eläimille(jotkut linnut) joiden ruokavalio hankii ja elintoiminnot vaativat tiettyjä aineita jotka sattuivat olemaan näitä radioaktiivisia kärsivät tietääkseni sikiövaurioista kaikkein suurimman laskeuman saaneilla alueilla. On mahdoton ajatuskin että suojattu ja normaalisti toimiva ydinvoimala aiheuttaisi mitään vastaavaa.

Tuulivoima
# Säteilybiologian ja epidemiologian tuoreet havainnot osoittavat, että ydinvoima- ja ydinaseohjelmien vaikutusta ihmiselämään on massiivisella tavalla aliarvioitu



Ja perusteet tähän olivat mielenkiintoiset salalliittoteoriat, vihjailu ja vihreiden organisoimat, tieteelliseltä tasoltaa ylivoimaiset, "tutkimukset". Jos noissa esittämissäsi luvuissa olisi mitään perää niin ne voitaisiin havaita tilastollisen tutkimuksen kautta, mitä ei ole tapahtunut. Kaikki tieteellisen painoarvon omaavat tutkimukset ovat esittäneet, että tsernobylin ydinvoimala onnettomuuden mahdollisten(ennustettujen) uhrien määrä on niin pieni ettei sitä voi havaita tilastollisilla menetelmillä. Lisäksi ydinaseiden ja ydinvoimala onnettomuuksien vaikutukset ovat kaksi eri asiaa, floodaat otsikon vierestä.

Tuulivoima
# Viranomaiset ovat viivästyttäneet tutkimuksia ja pimittäneet tietoa



Aivan varmasti, kun kaivaa tarkasti salaliittoihin uskova löytää varmasti jotain mihin tarttua.

Tuulivoima
# Köyhdytetyn uraanin käytön seuraukset ovat järkyttävät



En ole nyt aivan varma miten tämä liittyy ydinvoiman vaarallisuuteen, sikälimikäli kuin tuo päivittely mitään osoittaa. Vaikuttaisi siltä että nuo väitteet olisivat tuulesta temmattuja, uraani vaikuttaa kuten mikä tahansa raskasmetalli. Kaikkien aseiden käyttö on epätoivottavaa ja terveydelle monella tavalla vaarallista käytettiin niissä mitä raskasmetallia tahansa.

Tuulivoima
# Uraanikaivostoiminta on maailman likaisin kaivostoiminnan muoto



Pelkästään väitteen sijaan kaivattaisiin väitteelle evidenssiä. Ainoastaan pelkällä päivittelyä ei ainakaan minulle pysty todistamaan mitään. Uraani kaivostoiminta on samanlaista kuin minkä muun tahansa raskasmetallin kaivostoiminta. Huomattavat erot tulee tarvittavasta määrästä, hiiltä tarvitaan uskomattomia määriä enemmän kuin uraania joten kaivostoiminta on pelkästään laajamittaisuutensa takia monesti ympäristölle haitallisempaa, hiili tuppaa myösä räjähtämään mainarien kasvoille. Myös mm tuulivoima tarvii huomattavia määriä metalleja ym kaivannaisia, mutta ne tuottaneet kaivokset/louhokset ovat varmasti suoraan vihreiden taivaasta.

Tuulivoima
# Ydinvoima ei pelasta meitä ilmastomuutokselta



Ei tietenkään mikään yksittäinen tekijä yksinään pelasta, mutta vaihtoehtojen käyttämättä jättäminen haisee.

Tuulivoima
# Julkinen keskustelu uraanikaivoksista ja ydinvoimasta on ala-arvoista riskeistä vaietaan



Tästä en sitten liiemin tiedäkkään. Ainakin tällä palstalla ydinvoiman väitetyt vaikutukset ovat suuri numero. Ainiin syöväthän voitiin parantaa jopa 90 prosenttisesti riittävällä seulonnalla, säteilysairauteenkin on kehittettävänä lääke, väestön säteilysuojelu takaa ettei edes tesrnobylin 80 vuoden aikana ennustettuihin syöpäkuolemiin(4000+ 5000 mahdollista WHO tai 30000 mahdollista ICRP) ikinä uudestaan jouduttaisiin(mikäli lähes pomminvarmojen voimaloiden kaikki turvajärjestelmät pettävät yhtäaikaa) ja tulevaisuudessa reaktorien turvallisuus ja tehokkuus paranee entisestään. Riittävien terveyspalvelujen ylläpitäminen vaatii rahaa, jota tuo teollisuus, joka vaatii riittävän edullista energian lähdettä joka voisi olla lisäksi ei merkityksellinen kasvihuonekaasulähde sekä selvästi turvallisin kaikkiin realistisiin vaihtoehtoihinsa nähden.

Valitettavasti tämä juttu on ilmeisesti jonkinlaista floodattua pseudo propagandaa jossa tahallisesti yritetään sotkea ydinaseita, uraaniammuksia, hukkassäteilyn/ionisoivan säteilyn vaikutuksia, salaliittoteorioita, vihreiden toimittamia kyseenalaisia tutkimuksia, epärelevatteja/mitään osoittamattomia viittauksia uraanikaivosten ja ydinreaktoreiden toimintaan. Ei näin, ei todellakaan näin.

Ps En sitten aio keskustella niiden uskonnollisten maailmanlopun ja ihmisen pahuuden julistajien kanssa jotka esittävät että sivistyneen maailman muuttaminen kehitysmaiksi, saaden aikaan kehitysmaille tyypillisen ekologis-sosiaalis-poliittis-taloudellis-terveydellisen katstrofin, on jostain käsittämättömästä syystä välttämätöntä. Miksi ihmeessä keskustella uskovien kanssa?

Vierailija

Ydinvoiman turvallisuus Suomessa

http://www.stuk.fi/julkaisut/stuk-b/stuk-b86.html

STUK

Vuoden 2007 kolmannella vuosineljänneksellä ei ollut yhtään tilannetta, jossa olisi ollut aihetta ryhtyä erityistoimiin väestön tai ympäristön suojelemiseksi. Säteilytilanne Suomessa oli normaali koko vuosineljänneksen ajan.



Päästötilastot:

http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydi ... i_FI/ilma/
http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydi ... i_FI/meri/

Hauskana yksityiskohtana joidenkin vuosien säteilypäästöt ovat olleet niin pieniä ettei niitä ole edes havaittu tarkoilla mittareilla.

Loviisa 1 käyttökerroin 2007: 94,6 %
Loviisa 2 käyttökerroin 2007: 96,1 %

Ylivoimaista.

Vierailija
Vasara
Ydinvoiman turvallisuus Suomessa

http://www.stuk.fi/julkaisut/stuk-b/stuk-b86.html

STUK

Vuoden 2007 kolmannella vuosineljänneksellä ei ollut yhtään tilannetta, jossa olisi ollut aihetta ryhtyä erityistoimiin väestön tai ympäristön suojelemiseksi. Säteilytilanne Suomessa oli normaali koko vuosineljänneksen ajan.

Päästötilastot:
http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydi ... fi_FI/ilma
http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydi ... i_FI/meri/
Hauskana yksityiskohtana joidenkin vuosien säteilypäästöt ovat olleet niin pieniä ettei niitä ole edes havaittu tarkoilla mittareilla.
Loviisa 1 käyttökerroin 2007: 94,6 %
Loviisa 2 käyttökerroin 2007: 96,1 %
Ylivoimaista.
Masentaavaa vai mitä? Jotkut on aivopesty, ja en kylläkään kirjoita ketkä...
Kunhan lopettaisivat tuon kiihkoilun, niin päästäisiin itse asiaan. Kodit pitää kieltää. Kotiin kuolee suurin osa suomalaisista.

MrKAT
Seuraa 
Viestejä2278
Liittynyt16.3.2005
Tuulivoima

# Uraanikaivostoiminta on maailman likaisin kaivostoiminnan muoto

Muistaakseni se oli joko BBC tai YLEN tiedeuutiset, jonka mukaan (usein syanidia käyttävä) kultakaivostoiminta on paljon ympäristölle likaisempi kaivostoiminnanmuoto.


pitkäaikaisvarastona. Uraani pysyy kehossa ainakin yli vuoden. Krooninen uraanimyrkytys johtaa AIDS:in kaltaiseen immuunikatoon tai syöpään, erityisesti leukemiaan. Jos iho joutuu kosketuksiin köyhdytetyn uraanin kanssa, siitä aiheutuu vaikeasti parantuvia haavoja, joiden kudokset ovat
..

Silti Suomessa Säteilyturvakeskuksen professori Sisko Salomaa tyynnyttelee kansalaisia STUK:in nettisivuilla usein kysyttyjä kysymyksiä (ukk) koskevassa osiossa vastauksessaan köyhdytettyä uraania koskevaan yleisökysymykseen: "Köyhdytetyn uraanin terveysvaikutuksista on hyvin vähän suoraa tietoa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tietoa luonnonuraanille ja rikastetulle uraanille altistuneiden väestöjen osalta. Köyhdytetyn uraanin säteilyriski ja syöpävaarallisuus on huomattavasti näitä pienempi. Terveysriskit liittyvätkin pikemminkin kemialliseen myrkyllisyyteen." --- "On erittäin epätodennäköistä, että uraaniammuksilla olisi mitään yhteyttä Italiassa ja muissa Euroopan maissa raportoituihin rauhanturvaajien leukemiatapauksiin."

Italiassa on kuitenkin julkistettu, että lokakuuhun 2004 mennessä 109 italialaista sotilasta oli kuollut altistumiseen köyhdytetylle uraanille. Irakiin lähettiin vain 3 000 italialaista sotilasta, ja he olivat Irakissa vain lyhyen ajan. Näistä 3,6 % on menehtynyt siis köyhdytetyn uraanin johdosta. Mikäli samaa prosenttiosuutta sovellettaisiin Irakin noin 27 miljoonaa käsittävään väestöön se tarkoittaisi vajaata yhtä miljoonaa kuolemantapausta. Koska Irakin väestö alituisesti altistuu uraanille, kuolemantapausten määrä tulee kuitenkin olemaa huomattavasti korkeampi.


Miten Suomessa uskaltaa syödä mitään tai tuoda tänne NATO-lentäjiä edes lentomessuillemmekaan koska
Jokaisella neliökilometrillä suomalaista 1m-paksuista peltomultaa kohden on keskimäärin 4500 kiloa (perusrikasta) uraania eli puolet koko Kosovossa käytetyn köyhdytetyn uraanin määrästä. Ja me sentään pistämme leipää suuhumme ja lastemme suihin tuhansilta neliökilometreiltä ...

Joko perusmaantieteenkirjat ja tietosanakirjat valehtelee uraanimäärästä
maaperässä tai nämä ydinvoimapelkoiset uraanihöpöttäjät puhuvat propagandaa uraanista ja sen vaikutuksista ja mustamaalavat Suomenkin STUKia. Kumman valitset ?

Uraanimaamme rohkeimmat esittäytyvät:
http://www.youtube.com/watch?v=_Id1dSlKLkA
(Helppohan se on olla rohkea kun on turvallisen pitkä välimatka Suomen uraanisäteilyn lähteeseen - maaperään

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

salai
Seuraa 
Viestejä7264
Liittynyt17.3.2005

Ongelma kulminoituu hyvinkin pervertillä tavalla "uraanikorkoisiin raiskaajiin ranskanmaalta", jotka temppunsa tehtyään unohtavat kenkänsä Suomi-neidon sängyn viereen. Toivottavasti ei neito tällä kertaa jäänyt tyydytykseltään vajavaiseksi, kuten aikoinaan itäiselle "paljon kuksimas, kantti kulumas . . ." -kaupparatsulle myöntyessään

Tuulimyllyn akselia lainatakseni: "Vie sinä, minä kitisen". Ja ikkunasta katsoi "muut", jolla ilmauksella tarkoitettaneen kai lehmiä?

Tässä vaiheessa saarnaa raamatustaan kiihottunut hyvä paimen yleensä lähtee etsimään karitsoita, kunhan saa kumisaappaat jalkaansa . . .

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Uusimmat

Suosituimmat