Kiihtyykö ajan kulku liikkeen hidastuessa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tuossa oli taannoin artikkeli, oliko Tiede vai TKL, missä kerrottiin Linnunratamme vaellusnopeuden olevan paikallisen galaksijoukkomme viemänä jonnekin suurempaan superryhmään nopeudella n.2 500 000 km / h (suuruusluokkaa 700 km / s eli reilu 0,2 % valon nopeudesta)

Teorian mukaan aika pysähtyy ja kello seisahtuu, kun hyppäät vapaassa tilassa rientävän fotonin selkään.

Miten kävisi ajankulun, jos voisimme laukaista avaruudessa eräänlaisen jarruraketin, minkä suunta ja nopeus olisivat täsmälleen sellainen, että se itse asiassa olisi täysin paikallaan suhteessa vaeltavaan maailmankaikkeuteen. Tietysti pitäisi huolehtia erisuuntaisilla poltoilla, siitä, että se ei lähtisi jonkun massiivisen kappaleen gravitaation vaikutuksesta uudelleen liikkeelle

Kulkisiko aika raketissa sitten äärimmäisen nopeasti verrattuna fotoniin sidottuun kelloon. Jopa niin nopeasti, että materia rappeutuisi ja koko raketti hajoaisi alkeishiukkasiksi tai energiaksi (muistaakseni joku Hawkingin ajatus materian tulevaisuudesta).

Siis mikä olisi vastakohta ajan pysähtymiselle?

Kommentit (9)

Vierailija
Iiris
Teorian mukaan aika pysähtyy ja kello seisahtuu, kun hyppäät vapaassa tilassa rientävän fotonin selkään.

Jos ollaan oikein tarkkoja niin fotonin selkään emme pysty tuolla tavalla hyppäämään. Ts. fotonin inertiaalikoordinaatistoon ei voi siirtyä koska sellaista ei ole.

Iiris

Miten kävisi ajankulun, jos voisimme laukaista avaruudessa eräänlaisen jarruraketin, minkä suunta ja nopeus olisivat täsmälleen sellainen, että se itse asiassa olisi täysin paikallaan suhteessa vaeltavaan maailmankaikkeuteen. Tietysti pitäisi huolehtia erisuuntaisilla poltoilla, siitä, että se ei lähtisi jonkun massiivisen kappaleen gravitaation vaikutuksesta uudelleen liikkeelle



Ei ole olemassa mitään universaalia inertiaalikoordinaatistoa (vaikka jotkut kovasti haluavat sellaiseen uskoa). Kyse on vain noista inertiaalikoordinaatistoista. Kun kättelet jotain ihmistä niin te olette kummatkin samassa inertiaalikoordinaatistossa ja ei siinä mitään eksoottista materiaalin rappeutumista ja alkeishiukkasiksi hajoamista tapahdu.
Iiris

Kulkisiko aika raketissa sitten äärimmäisen nopeasti verrattuna fotoniin sidottuun kelloon. Jopa niin nopeasti, että materia rappeutuisi ja koko raketti hajoaisi alkeishiukkasiksi tai energiaksi (muistaakseni joku Hawkingin ajatus materian tulevaisuudesta).

Siis mikä olisi vastakohta ajan pysähtymiselle?




Jos nyt välttämättä haluat kuvitella, että fotoniin on sidottu kello niin niin kaikki tapahtuu sen ympärillä äärettömän nopeasti. Oli sen ympärillä olevan tavaran nopeus mikä hyvänsä verrattuna valoon.

Suosittelen tutustumaan johonkin suhteellisuusteorioita käsittelevään oppikirjaan tai popularistiseen teokseen. Kyseessä on kuitenkin teoriat jotka ovat vahvasti arkijärjen vastaisia.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
Sarmal

Iiris

Miten kävisi ajankulun, jos voisimme laukaista avaruudessa eräänlaisen jarruraketin, minkä suunta ja nopeus olisivat täsmälleen sellainen, että se itse asiassa olisi täysin paikallaan suhteessa vaeltavaan maailmankaikkeuteen. Tietysti pitäisi huolehtia erisuuntaisilla poltoilla, siitä, että se ei lähtisi jonkun massiivisen kappaleen gravitaation vaikutuksesta uudelleen liikkeelle



Ei ole olemassa mitään universaalia inertiaalikoordinaatistoa (vaikka jotkut kovasti haluavat sellaiseen uskoa). Kyse on vain noista inertiaalikoordinaatistoista. Kun kättelet jotain ihmistä niin te olette kummatkin samassa inertiaalikoordinaatistossa ja ei siinä mitään eksoottista materiaalin rappeutumista ja alkeishiukkasiksi hajoamista tapahdu.

Vastasiko tuo omasta mielestäsi esitettyyn kysymykseen. Jos siirrytään maapallon suhteen koordinaatistoon, jonka suhteen maapallo on satelliittimaisessa liikkeessä niin silloin maassa olevat ovat todellisessa liikkeessä suhteessa tuohon havaitsijaan, samoin kun satelliitit ovat todellisessa liikkeessä suhteessa maapalloon - tunnetuin seurauksin.

Vierailija
David
Sarmal

Iiris

Miten kävisi ajankulun, jos voisimme laukaista avaruudessa eräänlaisen jarruraketin, minkä suunta ja nopeus olisivat täsmälleen sellainen, että se itse asiassa olisi täysin paikallaan suhteessa vaeltavaan maailmankaikkeuteen. Tietysti pitäisi huolehtia erisuuntaisilla poltoilla, siitä, että se ei lähtisi jonkun massiivisen kappaleen gravitaation vaikutuksesta uudelleen liikkeelle



Ei ole olemassa mitään universaalia inertiaalikoordinaatistoa (vaikka jotkut kovasti haluavat sellaiseen uskoa). Kyse on vain noista inertiaalikoordinaatistoista. Kun kättelet jotain ihmistä niin te olette kummatkin samassa inertiaalikoordinaatistossa ja ei siinä mitään eksoottista materiaalin rappeutumista ja alkeishiukkasiksi hajoamista tapahdu.

Vastasiko tuo omasta mielestäsi esitettyyn kysymykseen. Jos siirrytään maapallon suhteen koordinaatistoon, jonka suhteen maapallo on satelliittimaisessa liikkeessä niin silloin maassa olevat ovat todellisessa liikkeessä suhteessa tuohon havaitsijaan, samoin kun satelliitit ovat todellisessa liikkeessä suhteessa maapalloon - tunnetuin seurauksin.



No itse kysymys on sellainen, että siihen ei voi vastata koska siihen ei ole olemassa vastausta. Samalla tavalla kun ei ole olemassa vastausta kysymykseen siitä, että mihin suuntaan pitäisi kulkea pohjoisnavalla jos haluaa pohjoiseen.

Ts. ei voi jarruttaa vaeltavan maailmankaikkeuden suhteen koska maailmankaikkeus ei vaella mihinkään. Tämä siis liittyy siihen, että ei ole olemassa mitään universaalia koordinaatistoa vaan vain inertiaalikoordinaatistoja jotka kaikki ovat samanarvoisia.

Esim. jos ollaan Maapallon inertiaalikoordinaatistossa niin ei siinä koordinaatistossa Maapallo on paikallaan. Ei siitä voi jarruttaa mihinkään suuntaan. Voi vain kiihdyttää. Eli jos nyt halutaan miettiä tuota valonsäteessa kiinni olevaa kelloa (jota siis ei aikuisten oikeasti ole) joka ammutaan Maasta niin meidän mielestä se kello ei käy (ts. aika on pysähtynyt). On täysin sama, että mihin suuntaan sen kellovalonsäteen ampuu. Nyt sitten herää kysymys, että mitä pitäisi tehdä, että ”jarruttaisi” tuollaisessa tilanteessa jossa ei alunperinkään ole nopeutta. Puhun nyt siis suppean suhteellisuusteorian näkökulmasta.

Mielestäni tässä keskustelussa lähestytään koko suhteellisuusteoriaa sellaisella tavalla joka ei ole mielekäs. Siksi minun mielestä on paljon hedelmällisempää ensin tutustua niihin teorioihin ja yrittää vielä ymmärtää mitä ne tarkoittaa. Asia on tietenkin sen verran monimutkainen, että en itsekään tiedä olenko asiat ymmärtänyt oikein.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
Sarmal

Ts. ei voi jarruttaa vaeltavan maailmankaikkeuden suhteen koska maailmankaikkeus ei vaella mihinkään. Tämä siis liittyy siihen, että ei ole olemassa mitään universaalia koordinaatistoa vaan vain inertiaalikoordinaatistoja jotka kaikki ovat samanarvoisia.

Tai sitten asia on niinpäin ettei ole olemassa ainuttakaan inertiaalikoordinaatistoa, vain niiden likiarvoja. Suppean suhteellisuuteorian avulla nyt vain ei voida kuvata kuin joitain likimääräistilanteita. Joku koordinaatisto, johon voidaan havaitsija kiinnittää, voidaan hypoteettisenä kuvitella olemaksi olevaksi mutta käytännön tilanteissa on olemassa vain epäinertiaalisia koordinaatistoja. Eli käytännössä havaitsija ei ole koskaan inertiaalikoordinaatistossa.

Maailmakaikkeuden liikkeestä puhuminen on tietysti tarpeetonta, mutta tunnetun systeemin piirissä liiketilat ovat yleensä toistensa suhteen tiedossa. Jos tilanne rajoitetaan havaittavaan maailmankaikkeuteen, periaatteessa sen suhteen voidaan ehkä joku keskimääräinen inertiaalikoordinaatisto periaatteessa osoittaa. Maailmakaikkeus on luultavasti kuitenkin paljon laajempi kuin mitä kyetään tai tähän mennessä on kyetty havaitsemaan.

Vierailija

Joo, tuo absoluuttinen koordinaatisto voidaan sijoittaa ensin vaikka pellolla märehtivän lehmän perseeseen, ja se paikka on origo. Jos lehmä siirtyy vehreämmille aluille mahdollisesti mäkiselläkin laitumella, silloin ollaan siirrytty origosta matkan (dx, dy, dz), joka liike siis johtuu lehmän omista aivoituksista hyödyntää laitumensa tuore ruoho.

Tämän jälkeen lehmän perseessä olevaan origoon pitäisi ynnätä Maan vuorokautinen ja vuotuinen liike. Kuu aiheuttaa oman pienen korjausarvonsa, kuten myös kaikki planeetat konsanaan. Sitten se Aurinkokunnan liike, Linnunradan liike, paikallisen galaksijoukon liike, tämän klusterin vaellus, jne.

Joka tapauksessa ennen pitkään saataisiin se himoittu suuntavektori suhteessa alkuperäiseen lehmän perseeseen sijoitettuun origoon nopeuden keralla. Sitten vain ammuttaisiin joku foliohattu vektorin vastakkaiseen suuntaan vastakkaisella nopeudella. Jossakin avaruuskeskuksessa voitaisiin myös pukea foliohatut lennontarkkailijoiden päihin, ja sitten vain odotettaisiin, hajoaako raketti pillan päreiksi ja pysähtyykö aika, kuten suuri ja mahtava suhteellisuusteoria asian suunnilleen hypoteettiselta pohjaltaan näkee.

Kvaak. Pitää vielä vääntäytyä debugaamaan yhtä koodinpaskaa, laskeeko se reaalimaailman asioita, vaiko tyytyväisenä jotain kukkia virtuaalisella kedolla. Plaah, elämä on.

Vierailija
David
Sarmal

Ts. ei voi jarruttaa vaeltavan maailmankaikkeuden suhteen koska maailmankaikkeus ei vaella mihinkään. Tämä siis liittyy siihen, että ei ole olemassa mitään universaalia koordinaatistoa vaan vain inertiaalikoordinaatistoja jotka kaikki ovat samanarvoisia.

Tai sitten asia on niinpäin ettei ole olemassa ainuttakaan inertiaalikoordinaatistoa, vain niiden likiarvoja. Suppean suhteellisuuteorian avulla nyt vain ei voida kuvata kuin joitain likimääräistilanteita. Joku koordinaatisto, johon voidaan havaitsija kiinnittää, voidaan hypoteettisenä kuvitella olemaksi olevaksi mutta käytännön tilanteissa on olemassa vain epäinertiaalisia koordinaatistoja. Eli käytännössä havaitsija ei ole koskaan inertiaalikoordinaatistossa.



Fysiikka on kokeellinen luonnontiede ja siten siihen liittyy aina epämääräisyys. Emme pysty kuitenkaan havaitsemaan (mittaamaan) absoluuttisen tarkasta luontoa. Oikeasti laittaa hymyilyttämään se kuinka "lyttäät" suppeaa suhteellisuus sillä, että "avulla nyt ei vain voida kuvata kuin jotain likimääräistilanteita". Kyseessä on kuitenkin teoria joka on tarkastetty paikkaansa pitäväksi aivan käsittämättömällä tarkkuudella (10^-20).

_jone_
Joka tapauksessa ennen pitkään saataisiin se himoittu suuntavektori suhteessa alkuperäiseen lehmän perseeseen sijoitettuun origoon nopeuden keralla. Sitten vain ammuttaisiin joku foliohattu vektorin vastakkaiseen suuntaan vastakkaisella nopeudella. Jossakin avaruuskeskuksessa voitaisiin myös pukea foliohatut lennontarkkailijoiden päihin, ja sitten vain odotettaisiin, hajoaako raketti pillan päreiksi ja pysähtyykö aika, kuten suuri ja mahtava suhteellisuusteoria asian suunnilleen hypoteettiselta pohjaltaan näkee.



Varmaan kyseessä on huumoria, mutta mainittakoon, että minä en ainakaan keksi miten suhteellisuusteoria tuollaista raketin hajoamista tai ajan pysähtymistä ennustaisi. =)

Vierailija

Toisin sanoen, kukaan ei tiedä millä nopeudella liikut, kukaan ei tiedä juokseeko kellosi nopeammin kuin eilen, paljonko painat tahi missä olet, kuka olet, minne olet matkalla... kaikki on niin ihanan suhteellista... aika, aine, liike... yksinkertaisia asioita kaavoina, paperilla... kaavat eivät ole tärkeitä vaan paperi...

Voimme tietysti sulkea sinut laatikkoon laitettua käteesi atomi kellon, puntaroida, mitatata aikasi, painosi, liikeratasi, sanoa kuka ja missä olet, ja kertoa tarinan: olet matkalla kehdosta hautaan... jos sen uskot, se on totuutesi.

Onko kukaan huomannut, siis tuntenut, ei mitannut... että vauhti kiihtyy... ajan kuluessa. Onko joku joskus nähnyt atomikellon sisälle, aikas monimutkainen värkki... silti näemme vain viisarin liikkeen, emme aikaa... kuka pysäyttää viisarin... näkee alun ja lopun, yhdessä hetkessä.

Vauhtihirmuja äidin oomme kaikki....

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Jos hyppää pois raketista , maailmankaikkeus on ollut senkin aikaa jo liikkeessä . Eli aikaa mitataan paikallisesti ,olemme jatkuvasti liikkeessä kaikissa ulottuvuuksissa , aika mukaan lukien.Miten mitataan aikaulottuvuutta ,jos alkuräjähdyksen seuraukset ovat kaukaisuudessa ,jossa materia ei ole saanut muotoa. Tunnemme materian olomuodot omassa lähipiirissä .Aika ei mielestäni ole sidonnainen kulkuun , tai sen tuomiin muutoksiin.Ainakaan näissä nopeuksissa se ei ole vielä merkittävä.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
Sarmal

Fysiikka on kokeellinen luonnontiede ja siten siihen liittyy aina epämääräisyys. Emme pysty kuitenkaan havaitsemaan (mittaamaan) absoluuttisen tarkasta luontoa. Oikeasti laittaa hymyilyttämään se kuinka "lyttäät" suppeaa suhteellisuus sillä, että "avulla nyt ei vain voida kuvata kuin jotain likimääräistilanteita". Kyseessä on kuitenkin teoria joka on tarkastetty paikkaansa pitäväksi aivan käsittämättömällä tarkkuudella (10^-20).

Syystä, että kaikki muuttuu samassa suhteessa, myös niiden mittalaitteiden ominaisuudet, joilla tutkimuksia tehdään. Ne hidastuvat ja nopeutuvat samassa suhteessa kuin muutkin ko. ympäristöön liittyvät ominaisuudet.

Suuressa mittakaavassa ilmiöistä tulee kuitenkin todellisia, silloin kun kyseessä on todellinen liike, jonka joutuu määrittelemään (kiihtyväksi) liikkeeksi jonkun paikan suhteen. Näin siis toisen suhteen matkaa tehneen (jatkuvasti kiertävä satelliitti tai toisen osapuolen edestakainen matka = inertiaalikoordinaatiston vaihdos) tai gravitaatiokeskittymässä lojuneen prosessointi on suhteellisesti hitaampaa, johtuen siitä että vuorovaikutusnopeus on yleisesti ottaen rajallinen.

Mutta kuten huomaat nämä ilmiöt liittyvät siihen että edellytetään tavalla tai toisella kiihtyviä liiketiloja. Eikä maailmankaikkeudessa ole globaalilla tasolla liketilaa johon ei tavalla tai toisella liittyisi kiihtyvyyttä. Siksi pidän pelkästään inertiaalikoordinaatistoihin perustuvaa teoriaa likimääräisenä.

Uusimmat

Suosituimmat