Ei vapaata-tahtoa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Meditoin tuossa parin tunnin ajan (zazenia, ei mitään mystistä) ja kun vaivuin sellaiseen syvän keskittymisen tilaan, huomasin tiedostavani omat ajatukseni erittäin selvästi. Ne ikään kuin virtasivat ohitseni ja minä vain seurasin vierestä.
Ja kun "tartuin" ajatukseen kiinni, huomasin myös kykeneväni muokkaamaan niitä.

Tiedostin siis kirkkaasti omat ajatukseni ja pystyin muuttamaan niitä. Tämän jälkeen en voisi kieltää vapaan-tahdon puuttumista valehtelematta itselleni. Ennen tosin olen aina ajatellut toisin.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Sattumat hiukan viertää aihetta, huomannu että jotkin asiat eivät yksinkertaisesti voi olla silkkaa sattumaa.. vain liian täydellistä ^^

Noh, muttakun me ei voida kontrollia havaita joten ainakin nyt meillä viel on vapaa tahto.

Vierailija
totinen
Tinke

Tiedostin siis kirkkaasti omat ajatukseni ja pystyin muuttamaan niitä. Tämän jälkeen en voisi kieltää vapaan-tahdon puuttumista valehtelematta itselleni. Ennen tosin olen aina ajatellut toisin.
Siis kiellät vapaan tahdon, koska käytät vapaata tahtoa?
Minäkin olin huomaavinani tässä pienen ristiriidan.

Vierailija

Jos tahdollaan ohjaa ajatuksiaan, se ei todista vapaan tahdon puolesta mitään. Se todistaa että tahdollaan voi ohjata ajatuksiaan, mutta ei sitä että tahtoaan voi ohjata. Vapaa tahto on nimenomaan tahdon vapautta.

Mielestäni vapaan tahdon ongelma ei voi selvitä ilman maailman metafyysisen olemuksen selvittämistä. Ja sitä ei mielestäni voi selvittää. Aina on hypoteeseja, joita ei voida osoittaa vääräksi.

Minä itse näen tahtoni vapauden hieman suhteellisuusteoreettisesta näkökulmasta. Omasta mielestäni olen vapaa, ulkopuolelta katsottuna en. Jos elektronilla olisi tietoisuus, olisiko se omasta mielestään vapaa? Ulkopuolelta katsottuna ei. Vapaushan on vain ihmisen luoma määritelmä, eikä se onko vapautta vai ei, liity välttämättä olennaisesti siihen mitä universumi on.

Vierailija

Lue determinismistä. Hyvinkin mahdollista että kaikki menee niinkuin menee, eikä mihinkään voi vaikuttaa, vaikka niin kuvitellaan. Eihän se tietysti elämän mielekkyyttä muuta, mutta ihmisten on yleensäkkin vaikea myöntää se mahdollisuus.

Vierailija
hävytön
Jos tahdollaan ohjaa ajatuksiaan, se ei todista vapaan tahdon puolesta mitään. Se todistaa että tahdollaan voi ohjata ajatuksiaan, mutta ei sitä että tahtoaan voi ohjata. Vapaa tahto on nimenomaan tahdon vapautta.
Nimimerkki Tinke:n zazenissa kokemat tuntemukset eivät myöskään todista vapaata tahtoa vastaan.

Vierailija
Kopro
Lue determinismistä. Hyvinkin mahdollista että kaikki menee niinkuin menee, eikä mihinkään voi vaikuttaa, vaikka niin kuvitellaan. Eihän se tietysti elämän mielekkyyttä muuta, mutta ihmisten on yleensäkkin vaikea myöntää se mahdollisuus.
Oli vapaata tahtoa tai ei, kaikki menee silti niinkuin menee. Ei ole järkevää spekuloida, olisiko voinut tehdä jotain toisin, koska mikään ei kuitenkaan muutu.

Vierailija
sinappi
Oli vapaata tahtoa tai ei, kaikki menee silti niinkuin menee. Ei ole järkevää spekuloida, olisiko voinut tehdä jotain toisin, koska mikään ei kuitenkaan muutu.



Oli vapaata tahtoa tai ei, opimme silti jatkuvasti, ja se muuttaa käyttäytymistämme. Spekulointi sillä, mitä olisi tapahtunut jos olisi tehnyt toisin, on yksi tapa oppia.

Vierailija
hävytön
sinappi
Oli vapaata tahtoa tai ei, kaikki menee silti niinkuin menee. Ei ole järkevää spekuloida, olisiko voinut tehdä jotain toisin, koska mikään ei kuitenkaan muutu.



Oli vapaata tahtoa tai ei, opimme silti jatkuvasti, ja se muuttaa käyttäytymistämme. Spekulointi sillä, mitä olisi tapahtunut jos olisi tehnyt toisin, on yksi tapa oppia.
Mutta jos spekuloimme, niin spekuloimme, eikä silloin voida enää ajatella, että olisimme voineet tehdä toisin, koska teimme miten teimme. Näin asiat menevät kuten menevät - tai oikeastaan menivät kuten menivät.

Vierailija
Tinke
Meditoin tuossa parin tunnin ajan (zazenia, ei mitään mystistä) ja kun vaivuin sellaiseen syvän keskittymisen tilaan, huomasin tiedostavani omat ajatukseni erittäin selvästi. Ne ikään kuin virtasivat ohitseni ja minä vain seurasin vierestä. Ja kun "tartuin" ajatukseen kiinni, huomasin myös kykeneväni muokkaamaan niitä.

Tiedostin siis kirkkaasti omat ajatukseni ja pystyin muuttamaan niitä. Tämän jälkeen en voisi kieltää vapaan-tahdon puuttumista valehtelematta itselleni. Ennen tosin olen aina ajatellut toisin.




Jos noin on, (ja onkin) ei ihminen (ihmiskunta) voisi enää vedota ettei voi itselleen mitään. Mutta (vielä) aika harva haluaakaan voida, koska mm:ssa itsen työstäminen ottaa paljon aikaa eikä takuita muuttumisesta ole. Kun joskus tuosta syvemmästä "muuttumisleikistä" tulee aikanaan muoti-ilmiö, alkaa tuollaisen vapaan tahdon olemassaoloa tutkimaan yhä useampi, sillä välin on pahaoloisuuden mitan tultava täyteen .. ja mentävä ylikin.

Ja sanoisin niin, ettei ihminen muutu, mutta tulee ikään kuin alkuperäiseksi eli sellaiseksi mikä oli jo syntyessään, ts. muutos on asenne muutos suhteessa elämään itseensä.

Vierailija
hävytön
Oli vapaata tahtoa tai ei, opimme silti jatkuvasti, ja se muuttaa käyttäytymistämme. Spekulointi sillä, mitä olisi tapahtunut jos olisi tehnyt toisin, on yksi tapa oppia.



Nimenomaan tuo on yksi tapa oppia. Oppii itsetuntemusta suhteessa elämään. Ei kaikkea mikä päähän pälkähtää tarvitse mennä toteuttamaan, sitä varten ihmisessä on mielikuvitus ominaisuus, jota käyttämällä saa tarpeeksi hyviä mielikuvia, että jos olisi tehnyt... niin mikä olisikaan ollut teon (tai puheiden) motiivi?

Ja on syytä tuolla tavalla tutkia myös jo tehdyt ja puhut asiat.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Kuvitellaan tilanne että on lotonnut. On valinnut lukuja. Sitten viimeisen luvun kohdalla jostain syystä päättänytkin vaihtaa ja valita jonkun toisen luvun. Sitten illalla tulee lotto, ja menee 6 oikein. Olisi mennyt 7 oikein jollei olisi sitä viimeistä lukua mennyt vaihtamaan. Olisi voittanut 5 miljoonaa euroa, mutta nyt vain jotain säälittävät muutama tuhatta (en noista voittosummista ole ihan perillä, mutta kuitenkin). Noniin, pitäisikö siis tuossa tilanteessa harmittaa? Mielestäni ei. On väärin ajatella että "kunpa en olisi vaihtanut sitä, olisinpa vaan jättänyt sen alkuperäisen" koska se ei vaan olisi ollut mitenkään mahdollista, mikäli maailma on deterministinen. Se meni juuri niin kuin se meni eikä olisi ollut mahdollista mennä toisin. Ja jos ajattelee silti että hitto kuitenkin kun piti olla niin tyhmä että vaihtoi, niin jos ei olisi vaihtanut niin silloinhan arvotuista numeroistakin olisi tullut ihan erit, eikä olisi voittanut yhtään mitään! Joten ei pitäisi harmittaa.

くそっ!

Vierailija
Tinke
Tämän jälkeen en voisi kieltää vapaan-tahdon puuttumista valehtelematta itselleni.

Tässä menee ajatus solmuun. Siis ennen saatoit kieltää vapaan tahdon puuttumisen valehtelematta itsellesi?

Vierailija
sinappi
Kopro
Lue determinismistä. Hyvinkin mahdollista että kaikki menee niinkuin menee, eikä mihinkään voi vaikuttaa, vaikka niin kuvitellaan. Eihän se tietysti elämän mielekkyyttä muuta, mutta ihmisten on yleensäkkin vaikea myöntää se mahdollisuus.
Oli vapaata tahtoa tai ei, kaikki menee silti niinkuin menee. Ei ole järkevää spekuloida, olisiko voinut tehdä jotain toisin, koska mikään ei kuitenkaan muutu.



Totta helvetissä on aina järkevää miettiä se "jos". Jotain voi silloin osata tehdä toisen kerran paremmin.

Mutta deterministiseen dominonappula efektiin:

Onko ihmisellä todellisia ajatuksia? Kehittyisikö lähtökohdaltaan kymmeneen samanlaiseen maaelmankaikkeuteen 10 identtistä Koproa kirjoittelemaan samaa paskaa nettiin? Onko fysiikan laiessa mitään muuta porsaanreikää muunlaiselle mahdollisuudelle kuin kvanttiteorian epätarkkuusperiaate? Onko epätarkkuusperiaatekkin vain ihmisen rajallisista mittausmenetelmistä johtuva näennäenen epätarkkuus? Toisinsanoen onko jopa meidän ajatukset "koodattu" alkupärähdykseen? Aikakoneellahan asian voisi tietysti tarkastaa...

Vierailija

Terve taas. Kirjoitin tästä kokemuksesta eräälle theravada-buddhalaisuutta harjoittavalle nettitutulleni. Luulin että vaapata-tahtoa ei voi buddhalaisuuden mukaan olla koska kaikki maailmassa on vain syyn ja seurauksen juoksua.

Hänen mukaansa kuitenkin Paalinkielisessä Kaanonissa (jota pidetään luotettavimpana buddhalaisuuden "pyhänä kirjana") Buddha opetti että karma (syy-ja seuraus) toimii menneen hetken kautta, mutta myös nykyhetkellä. Ihminen on kuin veneilijä joella jossa tuuli puhaltaa välillä rauhallisemmin ja välillä kovemmin. Tuulta on tässä tietenkin käytettynä vertauskuvana elämälle ja mielelle. Mitä selvempi mieli, sitä lempeämmin tuuli puhaltaa ja sitä paremmin pystyy myös hallitsemaan omaa suuntaansa. Mielestäni ainakin kuulostaa ihan järkeenkäyvältä.



Tämän jälkeen en voisi kieltää vapaan-tahdon puuttumista valehtelematta itselleni.

Tässä menee ajatus solmuun. Siis ennen saatoit kieltää vapaan tahdon puuttumisen valehtelematta itsellesi?



Tiedetään!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat