Hienovarainen henkinen väkivalta.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Sosiaalisuuden merkitys korostuu kaiken aikaa kulttuurissamme. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy usein myös ystävällisyyden vastapainona hienovaraista henkistä piikittelyä (ja vahingoniloa) ohimennen tapahtuvaa ja huomaamatonta, josta sanojaa ei voida syyllistää, mutta piikit kuitenkin tuntuvat kohteessa.

Kohdetta tällainen piikittely voi pidemmän päälle alkaa kuormittaa, jopa siinämäärin että hän ahdistuu voimakkaastikin.

Kuinka te jotka ette hallitse sosiaalisia kommervenkkejä suojaatte itsenne näiltä piikeiltä? Asian käsittely piikitteliän kanssa on turhaa, jopa haitallista, sillä tarkoitushan on satuttaa.

Tällaista piikittelyä esiintyy lapsillakin. Kokisin että lasten jotka eivät halua satuttaa ketään olisi hyvä oppia suojaamaan itsensä näiltä piikeiltä, mutta mikä muu auttaa kuin rautainen itsetunto. Sillä koulussa/työyhteisössä usein on mahdotonta täysin välttää kontakteja näihin uuvuttaviin seikkoihin.

Kuinka opimme siis sosiaalisia taitoja jotta kouluissa/työpaikoilla vaikuttavat "hauskat" tytöt ja pojat eivät uuvuta täysin?

Sivut

Kommentit (21)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26881
Liittynyt16.3.2005
White-Dove
Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy usein myös ystävällisyyden vastapainona hienovaraista henkistä piikittelyä (ja vahingoniloa) ohimennen tapahtuvaa ja huomaamatonta, josta sanojaa ei voida syyllistää, mutta piikit kuitenkin tuntuvat kohteessa.

Kohdetta tällainen piikittely voi pidemmän päälle alkaa kuormittaa, jopa siinämäärin että hän ahdistuu voimakkaastikin.

Kuinka te jotka ette hallitse sosiaalisia kommervenkkejä suojaatte itsenne näiltä piikeiltä? Asian käsittely piikitteliän kanssa on turhaa, jopa haitallista, sillä tarkoitushan on satuttaa.




Itse luulen, etten osaa tuollaista "rivien välistä" lukemista niin että edes huomaisin tuollaisia piikkejä. Muuten en olisi asiaa koskaan tiedostanutkaan, mutta vaimon kanssa on usein ollut niin, että riideltyämme hän alkaa pyydellä anteeksi jotain piikkejä, ja käy ilmi etten minä ole edes huomannut hänen tarkoittaneen jotain epäasiallista.

Kuinka opimme siis sosiaalisia taitoja jotta kouluissa/työpaikoilla vaikuttavat "hauskat" tytöt ja pojat eivät uuvuta täysin?



En tiedä. Koska sosiaalisuus on tärkein taito mitä ihmisellä voi olla, olen itse yrittänyt estää lapsia toistamasta vanhempiensa epäsosiaalista tietä tutustuttamalla heitä erilaisiin ihmisiin ja sosiaaliseen elämään, vaikka itse sellaista pääsääntöisesti inhoankin, eikä emäntäkään mikään yltiösosiaalinen ole. Käsittääkseni sosiaalisuus on kuin käsityötaidot, niitä on vaikea oppia kirjoista tai opettaa, koska ne kehittyvät vain asioita omin käsin kokeilemalla ja tekemällä. En sitten tiedä lyökö perimä jossain vaiheessa läpi, onpahan heillä ainakin sitten toisensa (ovat kaksosia) jos niin käy.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Vastaus henkiseen väkivaltaan on leveä hymy. Se tepsii monesti .Vie tavallaan voiman koko naljailulta tai vihjailulta . Lisäksi ,jos ei heti paikanpäällä keksi heittää mitään takaisin , kannatta jättää niin sanotusti varastoon . Antaa sopivan tilaisuuden tullen takaisin ja huomauttaa henkilölle siitä ,mitä on aikaisemmin tullut hänen toimesta kettuilluksi.
Tämä monesti karsii innokkaimmat naljailijat , koska tietävät ,että tulevaisuudessa saattaa ropista takaisin.

Vierailija

Eikö ihminen laskeudu piikittelijän tasolle jos hän alkaa piikittelemään takaisin?? Se syö ainakin energiaa..

Itsetunto ja piikittelijän piikkien tarkoitusperän tunnistaminen usein laukaisee sen että piikit voivat olla pelkkää piikittelijän sanahelinää, jolloin tapahtuu se minkä luulen Jeesuksenkin sanoissa "käännä poski toinenkin" tarkoittavan.

Eli jos itsetunto/itsetuntemus on niin vahva ettei muiden asiattomat mielipiteet satuta, piikittelijä on se joka jää valtapelissä toiseksi. Eli kyseessä on piikittelijän henkinnen/moraalinen kypsymättömyys, jonka aikuinen ymmärtää. Mutta entä lapsi joka on kyspsymätön ja avoin kaikelle. Eikä psykologisia selitysmalleja ole.. Tai ainahan kaiken voi yrittää selittää lapsenkielelläkin.

Vierailija

Petu:
"Vastaus henkiseen väkivaltaan on leveä hymy. Se tepsii monesti .Vie tavallaan voiman koko naljailulta tai vihjailulta . Lisäksi ,jos ei heti paikanpäällä keksi heittää mitään takaisin , kannatta jättää niin sanotusti varastoon . Antaa sopivan tilaisuuden tullen takaisin ja huomauttaa henkilölle siitä ,mitä on aikaisemmin tullut hänen toimesta kettuilluksi.
Tämä monesti karsii innokkaimmat naljailijat , koska tietävät ,että tulevaisuudessa saattaa ropista takaisin."

Allekirjoitan tuon sanomasi. Tiedottomasti tein tuota kauan kauan aikaa.
Kuuntelee vain ja jatkaa normaalia käyttäytymistä. On muuten mielenkiintoista seurata kun hienovarainen kettuilija luulee, että asianomainen ei älyä hänen hienoa kettuiluaan. Tällöin kettuilija jää usein sanattomaksi.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
White-Dove
Sosiaalisuuden merkitys korostuu kaiken aikaa kulttuurissamme. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy usein myös ystävällisyyden vastapainona hienovaraista henkistä piikittelyä (ja vahingoniloa) ohimennen tapahtuvaa ja huomaamatonta, josta sanojaa ei voida syyllistää, mutta piikit kuitenkin tuntuvat kohteessa.

Kohdetta tällainen piikittely voi pidemmän päälle alkaa kuormittaa, jopa siinämäärin että hän ahdistuu voimakkaastikin.

Kuinka te jotka ette hallitse sosiaalisia kommervenkkejä suojaatte itsenne näiltä piikeiltä? Asian käsittely piikitteliän kanssa on turhaa, jopa haitallista, sillä tarkoitushan on satuttaa.




Minä olen toisinaan itsekin piikkittelijänä ehdottomasti toki huono henkilö vastaamaan kysymykseen, olettaen että mielipiteeni piikittelijänä on väittämälläsi tavalla haitallista, joten suosittelen sivuuttamaan sen, koska vastaan nyt kumminkin.

Olettaen, että piikittely kuuluu normaaliin sosiaaliseen vuorovaikutukseen, sen hyvyys taikka pahuus on kontekstisidonnaista ja kyse on siten sen vastaanottotaidoista. Piikittelyn vastaanottotaidoilla punnitaan pääsääntöisesti yksilön kykyä nauraa itselleen siinä missä piikittelyllä punnitaan pääsääntöisesti sosiaalista nokkeluutta. Piikittelyltä suojautumiseksi on periaatteessa kolme keinoa 1) keksiä vastapiikki piikittelijästä, joka on alkuperäistä nokkelampi ja nauraa sille (kuten Petu mainitsi), 2) osaamalla nauraa itselleen ja 3) olla ymmärtämättä piikkiä (kuten Neutroni omia keinojaan esitteli).

Lyhykäisyydessään esiteltynä lapset tai sosiaalisesti rajoitteiset eivät ymmärrä piikkejä tai edes osaa piikitellä kun taas ego-keskeiset eivät osaa nauraa itselleen.

Olettaen, että piikittely ei kuulu sosiaaliseen vuorovaikutukseen, sen konteksti on ymmärrettävissä piikittelijän tarpeeseen hierarkisoida itseään piikittelyn kohteen yläpuolelle. Suojautumismekanismit eivät juurikaan eroa edellisestä sillä poikkeuksella, että sosiaalisessa ryhmässä, jossa piikkittelyä ei lueta normaaliksi, häviää piikkittelijä aina kohteelleen.

Toisin sanoen niin ihmiset kuin erilaiset sosiaaliset ryhmätkin poikkeavat toisistaan ja olisi siten hyvä löytää sellaista seuraa, jossa piikittelyn määrän aste vastaa omaa vastaanottokykyä. Harmillasta tässä kuitenkin on se, ettei omaa seuraa aina voi valita.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Olemme lähes kaikki mindfuckingin mestareita – osaamme kyllä tarvittaessa löytää keinot, joilla toiset saa ärsyntymään tai vähintäänkin olettamaan, että tässä kohtaa toinen yrittää selkeästi ärsyttää. Itseäni ainakin ärsyttää juuri se, että minun halutaan ärsyyntyvän, viittaamalla heikkoihin pisteisiini ja käyttäen niitä hyväksi. Pitkäaikainen piikittely on kaikkein tehokkainta, koska mitään tiettyä oikeutettua kiehumispistettä ei useinkaan osata osoittaa. Suuttuja on The Pahis eli osoituskritiikin oikeasta osoitteesta ja ärsyttäjä saa ämpäritolkulla uutta materiaalia. Aina peli ei toki mene näin (siitä alla White-Dovelle).

Epäsuora aggressiivisuus on todettu psykologiassa enemmänkin naisten ominaisuudeksi, vaikka molemmat sukupuolet kyllä käyttävät niitä strategioita erittäin luovasti ja monipuolisesti. Voisi jopa kyynisesti todeta, että talouskoulun käyminen valmistaa miestä paremmin sosiaalisesti kuin armeija koskaan, koska talouskoulussa samana aikana voi joutua setvimään ihmisten tunnetiloja ja suhteita monta kertaa tiukemmalla väännöllä kuin intissä. Naiset ovat todellisia testejä miehille ja he tietävät tämän.

White-Dove
Sosiaalisuuden merkitys korostuu kaiken aikaa kulttuurissamme. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyy usein myös ystävällisyyden vastapainona hienovaraista henkistä piikittelyä (ja vahingoniloa) ohimennen tapahtuvaa ja huomaamatonta, josta sanojaa ei voida syyllistää, mutta piikit kuitenkin tuntuvat kohteessa.

Kohdetta tällainen piikittely voi pidemmän päälle alkaa kuormittaa, jopa siinämäärin että hän ahdistuu voimakkaastikin.

Kuinka te jotka ette hallitse sosiaalisia kommervenkkejä suojaatte itsenne näiltä piikeiltä? Asian käsittely piikitteliän kanssa on turhaa, jopa haitallista, sillä tarkoitushan on satuttaa.


Niin, usein tuntuu että kantsii vaan olla sanomatta mitään, koska se on kumminkin syntax erroria ja kuittia tulee bumerangina takas. Optimaalisin kohtaamani kiusaustilanne tähän mennessä on ollut tuttavapariskunta, jonka nainen saa miehensä komppaamaan typeryyksiään aina tarvittaessa perinteisellä arsenaalilla koko komeudessaan eli juoruamalla, tunteensiirroilla, uhridispositioilla, olkinukeillaan, oletetuilla telepatiakyvyillään siitä mitä ajattelen, vanhojen kaiveluilla, täysin irrallisilla piikeillä, nälvimisellä, henkilökohtaisten asioiden arvottamisella irrallaan asiayhteydestä ja vihamielisellä tai vähättelevälle asenteella ja tuomalla esiin oikeastaan juuri niitä seikkoja käytöksestäni, joihin tämä itse jatkuvasti syyllistyy.

Inhimillinen "pisteyttäminen" lienee yleisesti ottaen se vittumaisin temppu, joka vastaan tulee – ei voi sanoa vastaan, koska ei ole yhtä hyvä ihminen jostain yhteiskunnallisesti ja siten objektiivisesti määräytyvästä syystä. On myös erittäin kivaa toimia ihan kirjaimellisena roskasankkona muiden aiheuttamalle pahuudelle tässä ihmisessä X. Fiilis, joka välittyy siitä ettei ole omana neutraalina itsenään toisten sosiaalisen arvostuksen arvoinen, on epämiellyttävä. Se vaan aistii.

Jos sanoo vastaan henkilön naama menee punaiseksi ja alkaa räävitön haistattelu. Mieheltään tämä kerjää sitten irtopisteitä lässyttämällä kyynel silmässä "vaikeasta lapsuudestaan" – soppa olisi valmis vähemmästäkin. Päälle mussutusta masarilääkkeistä ja parista huuhaa-diagnoosista...

Keinot ovat siis lähes rajattomat ja sopivissa konteksteissa moraali jotain, mistä lähinnä kysytään: "onko se syötävää". Realistiseen ihmiskuvaan kuuluu tottakai varautua likipitäen kaikkeen ja ennakoida tilanteita rakentavin mind-setein, mutta eräs nalkuttava, perkeleen itsekäs ja itsereflektiokyvyltään ja moraaliltaan kukkakaalin tasoa oleva ämmä on tähän mennessä ollut kyllä vaikein tapaus, ihan kiistatta. Vaihtoehtona on joko tuttavasuhteen rikkomista implikoiva vastaansanomisten tulva tai oman ei-provosoivaksi ja rakentavaksi koetun kannan ja habituksen (eli perseen) myyminen, mikä taas ei vaan tunnu hyvältä.

Itselläni ainakin on aika fanaattinen pedagoginen tarve auttaa muita kasvamaan ihmisinä – jos en siihen pysty edes teoriassa, iskee ahdistus tiskiin. Haluan ymmärtää vaikeita ihmisiä, mutta samalla saada heitä ymmärtämään itseään. Enkä tarkoita tällä jeesustelevaa neuvomista vaan pikemmin jatkuvaa rakentavuutta ja uusien näkökulmien esille tuomista, intelligentsiaa. En voi ymmärtää, miksi sellainen voisi saada jonkun raivoihinsa.

Oma moraali ja hyvismeininkihän tässä siis tavallaan korville iskee – toisaalta paskaa täytyy vuodattaa välillä muualle ja arvannette mitä tapahtuu kun info vuotaa yhteisille tuttaville? Tulee paskaa kaatosateena niskaan ja poisselityksenä sitten PMS:sää, masaridiagnoosia, vaikeaa elämäntilannetta ja vaikka sitä, että "onpas sulla tyhmä naama".

On jotain ihan käsittämätöntä, miten paljon nykypäivänä naiselle voidaan antaa anteeksi vain siksi, että tämä on nainen. Kyse on pitkälti siitä, että pitbullia palkitaan siitä, että se puree naapurin kissalta jalan poikki. Nainen voi olla uhri käsittääkseni siksi, ettei tätä koske juuri ollenkaan miehiä universaalisti koskeva tarve olla huumorintajuinen, jopa räävitön. Korostan myös kontekstin merkitystä: naiset aina suojautuvat kritiikiltä vetoamalla tlanteisiin, joissa näiltä odotetaan vielä paljon selkeämpää kiltteyttä kuin miehiltä. Tarkoitankin intiimejä tilanteita, joissa tilanteen jälkikäteinen määrittelyvalta on delegoitu naisille aina toisten ihmisten tunnetiloja ja motiiveja myöten.

Rehellisesti sanoen, naisten kusipäisyys on kokemukseni mukaa ihan helvetin luovaa ja epäreilua, spontaania kieli-ilotulitusta, tunteiden ryöstöviljelyä ja oikeuttamista kaikkein alhaisimmilla keinoilla. Miesten ritarillisuuden puute ja (piilo)seksismi ovat sitten yleisselityksiä, joihin vetoamalla ollaan heti sukupuolittunteita uhreja, vaikka kyse olisi mitä yleismaailmallisimmista psykologisista itsehuijauksista ja temppuilusta, joka toimii molemmilla sukupuolilla ihan samalla tavalla.

Irtopisteiden kerääminen silkalla naiseudella on mielestäni argumentaatiovirheiden kermaa juuri siksi, ettei sitä pidetä ollenkaan argumentaatiovirheenä.

White-Dove
Kuinka opimme siis sosiaalisia taitoja jotta kouluissa/työpaikoilla vaikuttavat "hauskat" tytöt ja pojat eivät uuvuta täysin?

Minusta olennainen kysymys edelleen on, että miten saada haitallinen käyttäytyminen loppumaan tai ainakin ohjautumaan vähemmän haitallisiin asioihin. Vastuun pallottelu ja syyllistäminen eivät sitä yleensä edistä, yhteiset säännöt ja sopimukset kylläkin. Vallasta pitäisi tehdä mahdollisimman läpinäkyvää, kaikenlaisissa suhteissa.

Yleensäkin ihmisille tekisi mielestäni hyvää käyttäytyä hyvin, tai edes yrittää tehdä niin, vakeissain tilanteissa. Näytämme koko ajan mallia muille ja myös muovaamme normeja ja niitä koskevia tulkintoja. Aggressioitaan ilmaisevat henkilöt eivät niinkään saa katharsiksesta sisäistä puhdistusta tai ratkaise omia ongelmiaan [muiden ihmisten kanssa], vaan ylläpitävät negatiivista energiaansa ja valmistavat sen suuntaamista vanhoihin ja tuoreisiin kohteisiin. Kyse on coping strategystä, joka on muille selkeän haitallinen.

- -

Niin ja joo, olennaisin keino parantaa hankalia ihmissuhteita on tietenkin miettiä, mitä itse voi tehdä toisin. Miten siis provosoi toista ihan huomaamattaan tai jättää tämän huomiotta asioissa, joissa tämä haluaisi tulla huomatuksi. Usein krooninen piikittely on tapa, joka on kehkeytynyt tietynlaisen huomion puutteesta. Jopa oman aggression selkeä ilmaiseminen voi olla se mitä toinen oikeasti "tarvitsee" – tässä joustamiskyvytön ihminen yleensä jumahtaa paikalleen ja jää hankaliin ihmissuhteisiin kärsimään pitkäksikin aikaa.

Itselläni eräs olennainen klikki oli juuri tuo – vastaansanominen äänenpainoa korottamalla vei nimittäin toiselta mehuja ja tarvetta kuittailla varsin tehokkaasti, kunhan se ei vain jatkunut sen pidemmälle. Omien rajojen ilmoittaminen yleensäkin ei kuulu muille, ei loukkaa heitä ja kertoo aina jotain yhteisistä pelisäännöistä – se luo ja tuottaa suhteisiimme kunnioituksen ehtoja.

Niin ja sitten syyttäkää myös kyrpämäisiä naisia puolustavia poikaystäviä/aviomiehiä – tunteisiin vetoaminen ja pelko säännöllisen seksin panttaamisesta saa heidät liittoutumaan typerien mielipiteiden kanssa, mutta mitä tapahtuukaan, jos tämänkin saa näkyväksi?

Vierailija

Piikittelen aika paljonkin, vitsinä tietysti.. hmm ehkä jotku ei ymmärrä.. pidänki heitä aika tosikkoina ja en vaivaudu senkummemmin heidän kanssaan.
Huumorintaju auttaa menemään nuo piikitykset (%

Niih ja tulee myös testattua ihmisten sosiaalista kykyä.. ja älyäkin vähän noilla piikityksillä, kuinka paljon voi vittuilla ennenkö huomaa ihan hyvä mittari joskus.

Vierailija

Saatan tietää tuosta asiasta melko paljon. Minuun kohdistuu selvää vainoa. Näin sanoi poliisikuulustelijakin tänään. Viittaan nyt tulevaan oikeudenkäyntiin kunnianloukkauksesta. Kiva nähdä syyttäjän naamanilmeet, kun ainakin kolme hänen syytettään menee kirjallisten faktatietojen perusteella nurin. Ikävää hänelle. On itsekin huijauksen uhri.

Jätin muuten tänään rikostutkimuspyynnön minuun kohdistuvasta vainosta juuri tätä erästä vastaa.

Ei kerrota etukäteen muille, eihän

[size=150:2kxvyhl6]Varokaa täälläkin mitä kirjoitatte!!![/size:2kxvyhl6]
Nimimerkitkin voidaan haastaa oikeuteen Ainakin naiset ovat erittäin halukkaita tekemään rikosilmoituksia ison rahan toivossa.

Vierailija

Jos jonkun piikittely ärsyttää, piikittelen takaisin kunnes hiljenee.

Itse piikittelen myös, mutta ainoastaan läppänä. Jotkut eivät tätä ymmärrä, ja ne karsiutuukin pois aika nopeasti.

Vierailija
Dark Serenity
Jos jonkun piikittely ärsyttää, piikittelen takaisin kunnes hiljenee.
Itse piikittelen myös, mutta ainoastaan läppänä. Jotkut eivät tätä ymmärrä, ja ne karsiutuukin pois aika nopeasti.
Kattos kun tässä ei ole tästä foorumista. Olen muka suomi24.fi foorumilla haukkunut jotain naista chatin rumimmaksi. Siis todellakin muka. Nimimerkillä siis. Siitä olin poliisikuulustelussa tänään.

Vaadin, että poliisi selvittää operattorilta IP osoitteen, mistä minun kirjoittamaksi väitetyt kirjoitukset ovat tulleet. Minä en nimittäin sellaisia kirjoittele, kuten täällä olette huomanneet. Saatan olla pikkuilkeä, mutta erittäin harvoin käyn itse nikkiin kiinni. Nikkiryöstöjä tapahtuu kaiken aikaa. Salasanoja on jaossa. Kyse on siis suomi24.fi chatista.

Tämän päivän mietelause ehkä kertoo jotain kanteen nostajasta. Mietelause vaihtuu tietenkin huomenna.
--------
9.5.2008
Köyhältä puuttuu paljon, ahneelta kaikki. -Publilius Syrus

Vierailija

Haluaisin oppia piikittelyn jalon taidon.
Olen niin hemmetin naiivi ja kiinnostunut vain omista asioistani etten ikinä osaa sanoa mitään tosi ilkeää.
Paitsi... sitten kun läväytän pöytään rehellisen mielipiteeni, niin sitten muut vääntää itkua ja olen pahis.
Ja kaikista pahinta on kun rauhallisesti ilmoitan että "tuo mitä sanoit oli muutes tosi ilkeää ja olen suuttunut sinulle" , niin sitten muut syyttävät minua "hyökkäyksestä" ja olen taas pahis.

Siis ...miten opin loukkaamaan ihmisiä niin ettei siitä jää kiinni?

Aion jatkossa harjoitella käyttämään enemmän sellaisia ilmaisuja kuin:

-Anna nyt hei jo olla.

-Älä hei viitti.

-Älä nyt taas aloita.

-Älä nyt taas jaksa.

-Älä nyt hei taas viitti aloittaa.

Lisää vinkkejä!!?

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005
Gyro

Aion jatkossa harjoitella käyttämään enemmän sellaisia ilmaisuja kuin:

-Anna nyt hei jo olla.

-Älä hei viitti.

-Älä nyt taas aloita.

-Älä nyt taas jaksa.

-Älä nyt hei taas viitti aloittaa.

Lisää vinkkejä!!?




Älä nyt missään tapauksessa rupea käyttämään noita ilmaisuja kovin runsaasti. Nehän ovat riidoissa olevien avioparien peruskamaa, joka vain pahentaa tilannetta. Toinen vain suuttuu entistä enemmän ellei sitten olekin tarkoitus vain suututtaa piikittelijä. No, ehkäpä ne voisivat tehota piikittelijäänkin, jos ne osaa ilmaista riittävän kyllästyneellä ja välinpitämättömällä sävyllä, koska aviopuolisonhan ne taatusti suututtavat.

Piikittelystä yleensä ajattelin sanoa, että jakaisin sen oikeastaan kahteen ryhmään. Ensinnä häijyyn piikittelyyn, jolla yritetään loukata piikittelyn kohdetta. Paras keino tällaista vastaan olisi yksinkertaisesti lopettaa kanssakäyminen tällaisen piikittelijän kanssa kokonaan, jos se on suinkin mahdollista, sillä on melkoista energian tuhlaamista ruveta piikittelemään vastaan, jos ei kerta siihen viehtymystä tunne.

Toiseksi puhuisin ystävien välisestä leikkisästä piikittelystä, jolla on aivan eri funktio. Jos ihmiset ovat riittävän hyviä ystäviä, niin he voivat laskea leikkiä myös toistensa huonoista ominaisuuksista pelkäämättä ystävyyden loppua. Tällä on se positiivinen funktio, että ystävällisen piikittelyn kohde voi huomata jonkin heikkouden omissa tekemisissään tai asenteissaan, jolloin sillä voi olla kehittävä vaikutus.

Vierailija
White-Dove
Sosiaalisuuden merkitys korostuu kaiken aikaa kulttuurissamme.



Tai sitten ei. Eihän perheet edes syö yhdessä.

Vierailija

Aika tavallista suojautumista ja omien arvojen ja asenteiden, tunteidenkin esittelyä on letkauttelu ja piikittely. Voi kokeentua piikittelijästä itsestään huumorin käytöltä, mutta huumorin olemukseen paneutuneet tietää että sekin on monialainen pelto jossa on monenlaisia sarkoja. Jotkut osaa "salaojittaa" käyttäytymisensä niin että ovat asiallisia. Usein siihen kuitenkin tarvitaan koulutusta ja opiskelua.

Minäkö: Kyllä! Ehdottomasti käytöshäiriöinen ja niin moniulotteisesti että vaikea ihminen oon. Mutta voiko temperamenttinen, extrovertti as-oireinen, joka potee aistiyliherkkyyksiä ja ylireagointia, on teatraalinen ja ylisosiaalisuudessaan välillä ihan sosiaalisesti sokea muuta ollakkaan? Jonkinverran voi koulia itseään vielä aikuisenakin vaikka on aika pilalle päästetty.

Mun lapseni on havahduttanut realismiin monin kohdin. Kerran hän sanoi ihan suoraan ettei kestä kun olen hänelle aina niin ilkeä kun on muita ihmisiä läsnä. Huh!
Sitä kun olen tonkinut ja purkanut niin taustalta on löytynyt melkoinen sekasotku oman lapsuuden aikaista huonoa kohtelua, erityisesti sitä miten omat vanhemmat häpes mun puolesta ja koittivat sitten piikittelemällä ja letkauttelemallakin korjata tilannetta mutta itsetuntoahan sellainen kolhii.

Uskaltaa olla rehellisesti avoin, ei se aina niin helppoa ole kun jännittää ja on vaikka mitä tunteita. Toisen ihmisen asemaan meneminen on vaikeaa kun vain omansa voi tuntea kunnolla ja lapsuudessahan sitä kaikki jotenkin kait kuvittelee olevansa sellaisia kuin pitääkin ja muut on outoja. Aikuiseksi kait on kasvanut vasta siinä vaiheessa kun ei pidä itseään tärkeämpänä kuin muita. Mä oon hitaasti kehittyvää sorttia mutta en kait ihan toivoton.

Väkivaltainen käytös on eläimelle/ihmiselle luontevaa mutta tolkuttomana se viestii toteuttajan ongelmista. Voipi olla narsismia jos ei ihminen osaa hillitä ylimielisyyttään muita kohtaan ja se on aika ikävä tauti kun siitä puuttuu se sairaudentunto kokonaan. Siinä vaiheessa kun potija havahtuu mahdollisuuteen, ettei olekkaan se paras niin parantuminen voi lähteä käyntiin. Mutta mä en o mikään sensortin asiantuntija kun mulla on aina ollut sairaudentunto ja oon nuoresta asti etsinyt omastakin käyttäytymisestä vikaa, en vain muiden. Autistisuus kait jotenkin torppaa narsismia. Voi kait kyllä aiheuttaakkin sen tyyppistä käyttäytymistä muissa kun muut ärsyyntyy liikaa. Omien mielenkiinnonkohteiden loputon esittely ja niistä paasaaminen voi laukaista muissa melkoisen tarpeen piikitellä ja vaikka vetää lättyyn.. jummarran. Pitäis vaan ihmisten enempi opeteklla hahmottamaan niitä realiteetteja miksi kukin on mitä on, että onko se omaehtoista, jos ei niin koittaa ymmärtää ja hyväksyä eikä yrittää ulkopuolelta muuttaa. Jos toinen ei ole tyhmä niin voihan sitä sanoa ihan asiallisestikin että sori, mutta olet taas niin rasittava, en jaksa enempää.

Metkaahan se on miten sosiaalisessa kanssakäymisessä niin helposti lokeroidutaan jonnekin "kaappeihin" ja sieltä tuikitaan.

Mä oon joskus ajatellut että suomalaisista valtaosa on jotenkin autismipiirteisiä. Eihän täällä paljoa sosiaalisia ihmisiä ole, siis kun vertaa moniin ulkomaaneläviin. Ehkä tänne pohjan perukoille on joskus vaeltaneet just sellaiset esivanhemmat, joille on kelvannut tämä karu, jään alta paljastunut maa ja sen suoma rauhallisuus. On asuttauduttu harvakseltaan sopivan ettäälle naapurista.

Sitten muunlaiset on ryysineet tänne ja alkaneet kohkata salonkikelpoisuudesta. Hyvin vaan pitää kuitenkin pintansa "sisu" ja "sauna".. Pitää vaan oppia luovimaan ja olla kiltti, kyllä se siitä..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat