Löytyi vastauksia Keisarinna-teoksen kritiikkiin

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Täällä ja muillakin sivuilla on esitetty, että naistutkijat eivät olisi vastanneet Tammisalon ja Niemelän kriitiikkiin kirjassaan " Keisarinnan uudet (v)aatteet. " Löysin netistä nyt ainakin kaksi kirjan väittämiin vastaavaa tekstiä.

http://www.aviisi.fi/artikkeli?num=01/2007&id=6aa9fc0

http://tyl.utu.fi/main/?p=579/

Itse en ole kyseistä kirjaa vielä lukenut, mutta tietääkö joku miksi kirjailijat pitävät epätieteellisenä juuri naistutkimusta? Ymmärtääkseni heidän tärkein väittämänsä oli se, että naistutkimus ei ole kunnon tiedettä, koska se ei perustu biologian ja muiden luonnontieteiden tuottamaan ihmiskäsitykseen. Eihän monissa muissakaan humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tutkita ihmistä biologian näkökulmasta, kun se ei vaan ole tutkimusten aiheena. Miksi se tarkoittaisi biologian vaikutuksen kieltämistä?

Sivut

Kommentit (235)

Vierailija

väläys kirjoitti:

Miksi se tarkoittaisi biologian vaikutuksen kieltämistä?

Pitäisi varmaan lukea kyseinen opus, jotta voisi hahmottaa kaksikon perustelut. Aihe ei kuitenkaan ole erityisen kiinnostava, joten itse en teokseen ainakaan lähiaikoina tule perehtymään.

Ihmetyttää toisaalta miksi keskeiset biologiset ilmiöt suljetaan lähtökohtaisesti tutkimusten ulkopuolelle - tämä haiskahtaa mielestäni jonkin sortin idealismilta, tasapäistämiseltä. Ei PMS:ssää, ei huonoja avaruudellisen hahmotuksen kykyjä, kaikki ovat yhtä hyviä kaikessa, vaikke näin ole. Feminismiä. Mutta edelleen: pitää lukea kyseinen kirja, jotta voisi sanoa mitä kaksikko ajaa takaa.

En toki epäile, etteikö kritiikkiin olisi vastattu. Muutamia erityisen karseita vastauksia on kaksikko saanut, muistaakseni löytyivät Keisarinna-blogista kommentteineen. Toivotaan, etteivät vastaajat ole naistutkijoiden "terävintä kärkeä".

http://keisarinna.blogspot.com/2006/09/ ... blogi.html <- edesmennyt Keisarinna-Blogi

Vierailija

Minusta yliopistolehdissä olleet vastaukset olivat varsin fiksuja. Toisessa Laukkanen vastasi, ettei tunne naistutkijoita, jotka väittäisivät, että biologialla ei olisi merkitystä. Hän kertoi että feministisessä tutkimuksessa puhutaan osittaisesta tiedosta, näkökulmista jotka eivät siis yritäkään selittää kaikkea. Feministisessä tutkimuksessa voidaan tutkia esim. jonkun ihmisryhmän kokemusta itsestään ja elämästään, tämä ei tarkoita vain naisia, vaan myös vähemmistöryhmiä. Toisen lehden artikkelissa naistutkija sanoi, että muiden tieteenalojen osallistuminen keskusteluun olisi tervetullutta.

Vierailija

Kirjan toinen kirjoittaja on tietääkseni myös sosiobiologian kannattaja. Eikö sosiobiologiaa tehdä samalla tavalla ennakkoon valitusta näkökulmasta, kuin feminististä tutkimustakin? Miksi Tammisalo syyttää feminisimiä siitä, mitä edustaa sosiobiologiakin, eli yksipuolisuudesta. Sosiobiologian tutkimuksissa ihmisen biologinen perimä nähdään kohtalon ja käyttäytymisen ratkaisevana tekijänä, ja ihminen rinnastetaan vahvasti eläimeen. Sosiobiologisissa tutkimuksissa on sitten sivuutettu ympäristön vaikutukset, ja ihmisen kulttuurievoluutioon vaikuttavat seikat, kuten oppiminen ja ehdollistuminen.

Minusta olisi hyvä tuoda yhteiskuntatieteisiin erilaisia näkökulmia ja teorioita, mutta ei yrittää tehdä niistä kaiken kattavia totuuksia, koska se ei onnistu.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Kuten olen useamman kerran maininnut, olen heteromies ja naistutkimuksen pääainelukija, tasa-arvoaktivisti ja tutkin biologistisia käsityksiä mm. tieteenfilosofian ja tieteensosiologian perspektiivistä. Monin tavoin olen siis elänyt ja hengittänyt tätä naistutkimus-panettelua alusta alkaen, vaikka opillinen mielenkiintoni onkin lähinnä biologiaa koskevien puhetapojen kulttuuritieteellisessä tutkimisessa.

Olen myös monialainen humanisti pohjiltani, mutta samalla osittain käyttäytymistieteilijä – yhdistelmä on käsittääkseni aika harvinainen. Ihmisen käyttäytyminen ja kulttuurinen taso tunnutaan täälläkin erotettavan iloisen huolettomasti toisistaan, mikä herättää väistämättä kysymyksen, että mitä pelkäämistä siinä on? Nähdäkseni parempi tieteellinen tietäminen on väistämättä perustaltaan filosofista ja interdisiplinääristä – aihepiiri

Mitä tulee filosofi David Bullerin (2005) (luonnontieteellisten alojen johtavien julkaisujen kuten Naturen ja Sciencen kehumaan) kritiikkiin evoluutiopsykologiaa kohtaan, kyse on filosofisen tason, (argumentaatioanalyysin) ja sosiologisen tutkimuksen yhdistelmästä – ja toimii kuin häkä. Hieno esimerkki mielestäni oppialojen välisestä kritiikistä. Mutta harvinainen kaikessa asiallisuudessaan – yleensä kritiikit ovat silkkka moraaliposeeraamista ja social engineering -ideologiaa, valitettavasti. Silloin kun edes yritetään puhua samaa kieltä.

Naistutkimus on joka tapauksessa lähes ainoa kanava, joka voi nykyisin edes yrittää näkökulmien synteesiä humanististen, yhteiskuntatieteellisten ja käyttäytymistieteellisten lähestymistapojen välillä. Tässäkin mielessä Tammisalon ja Niemelän tuottama vulgaarikritiikki on varsin käsittämätöntä – ihmistieteiden kentällä rikasta keskustelua sosiaalisen, kulttuurisen ja biologisen tiedon suhteista ovat käyneet usein juuri naiset ja naispuoliset tutkijat. Poliittinen feminismi edustaa toki laajalti biokieltoa etenkin Pohjoismaiden poliittisella kartalla ja akateemisen naistutkimuksen (women's studies) paikalliset painotustekijät vaikuttavat siihen, miten paljon ja laajalti biologisia näkökulmia käsitellään. Usemmat naistutkimuksen harjoittajat eivät näytä olevan ollenkaan varustautuneita vastaamaan kritiikkiä, tai edes ymmärtämään sitä, koska omaavat niin vahvan pohjan ihmistieteissä ja käytännössä maallikkotason pohjan luonnontieteellisessä ajattelussa. Kahden erillisen akateemisen kulttuurin, "heimoyhteisön", hypoteesi elää ja voi hyvin.

En ole naiivi nörttipoika,joka kuvittelisi etteikö naistutkimuksessa esiintyisi lainkaan etukäteiskritiikkiä ja stereotypioita biologisoivia näkökulmia kohtaan. Olisin todella yllättynyt, jos näin ei olisi. Naistutkimusta lukeva naistuttavani, feministiaktiivi JA biologi, joutui kuulemma aloitusluennoilla tentattavaksi tyyliin "mitä teet täällä?". En tiedä episodin tarkempia käänteitä. Itse olen tulkinnut suhteellisen "immuniteettini" sillä, että olen humanisti ja "kiintiömies". Enkä ota huhupuheita yleensä minkään arvoisina, viime kädessä eniten merkitystä on sillä, miten hommat hoidetaan instituution normien ja sääntöjen mukaan. Mitään suoraa painostusta tai äksyilyä en ole koskaan kohdannut oppialan sisältä – ulkoa päin paskanjauhantaa ja panettelua saa kuulla ihan niin paljon kuin ikinä jaksaa kuulla.

"Luupäisyys" onkin paras termi, jolla naistutkimukseen suhtautumista kuvailisin yleisesti ottaen – alasta tuntuu löytyvän mielipide ilman vähäisintäkään tutustumista asiaan. Ihan kuin sana "sukupuoli" takaisi jokaiselle täydellisen auktoriteettiaseman oppialan suhteen – etuliite nais- taas takaa sen, ettei kyse voi olla mistään vakavasti otettavasta. Tämä on valitettavasti jokapäiväistä todellisuutta kaikille alan lukijoille keitä tunnen – enkä kiistä millään muotoa sitä että asiallinen kritiikki on aina tervetullutta. Kaiken tuuban seasta sellaisen löytäminen on vain temppu sinänsä. Ymmärränkin erinomaisesti alan harjoittajien ajoittaista haluttomuutta "laskeutua kuolevaisten tasolle" – ei sellaista muiltakaan odoteta, niin miksi juuri naistutkimuksen harjoittajilta?

- -

Ei ole olemassa joko/tai-todellisuutta, vaan kaikki mitä havaitsemme on aina paitsi fysikaalisia suhteita, myös merkityksiä ja tulkintaa. Enemmistö ei-ihmistieteellisesti koulutetuista ihmisistä tuppaa ajattelemaan, että tieteellien tieto on jotenkin tämän yläpuolella ja ennen kaikkea sovellettavissa opaskirjan tavoin konkreettiseen, elävään todellisuuteen. Eri "tietämisen tasojen" tasojen erottaminen on toki naiivia, mutta kysymys on mielestäni lähinnä "vähemmän haitallisista myyteistä", joihin (usein ääneen lausumaton) usko ihmisen rajattomaan plastisiteettiin lukeutuu (mm. Kivivuori 2003; Heiskala 1996).

Tykätään sis jollain tasolla uskoa, että biologia nähdään "Pandoran laatikkona", jonka avaaminen päästää pahan valloilleen ja johtaa inhimillisyyden turmeltumiseen ideologisen hirmuvallan alla. Toisen maailmansodan juoksuhaudat natsismista sointuvine painajaisineen kummittelevat siis varmasti taustalla ja niiden ruokkiminen on tavattoman helppoa.

Tammisalo ja Niemelä itsekin myösnivät, että ihmistieteissä löytyy läjäpäin aivan samoista aiheista kritisoitavia suuntauksia – he vain valitsivat tällä kertaa naistutkimuksen kritiikin kohteekseen. Kiinnostavaa onkin mielestäni kysyä, miksi juuri näin tehtiin ja mitä implikaatiota sillä on/halutaan nähdä.

väläys
Täällä ja muillakin sivuilla on esitetty, että naistutkijat eivät olisi vastanneet Tammisalon ja Niemelän kriitiikkiin kirjassaan " Keisarinnan uudet (v)aatteet." Löysin netistä nyt ainakin kaksi kirjan väittämiin vastaavaa tekstiä.

http://www.aviisi.fi/artikkeli?num=01/2007&id=6aa9fc0


Mäkinen kiinnittä ylä purkamaani seikkaan huomiota: muut sosiaalisen todellisuuden rakentumista ylenmäärin korostavat akateemiset suuntaukset eivät näytä osallistuvan biologian relevanssia koskevaan keskusteluun, mikä lisää painetta naistutkimusta kohtaan entisestään.

Tosiasiassahan esimerkiksi professori JP Roos on ilmaissut ainakin epäsuoraan, että noin 100% yhteiskuntatieteilijöistä Suomessa edustaa samoja asioita ja näkökulmia kuin naistutkimuskin. Luonnontieteellisen näkökulman tuottamat ongelmat vain tulevat kätevimmin esille sukupuolitutkimuksen kentällä – onhan sillä rikas historia kaikenlaisten vastakkainasettelujen pönkittäjänä ja kommentoijana aina Antiikin ajoista lähtien.

Minusta hyvä nyrkkisääntö olisi, että naistutkimus ei ole "tiedettä" vaan tutkimusta: naistutkimuksessa ei varsinaisesti pyritä esittämään sukupuolta koskevia tosiasiaväitteitä, vaan tutkitaan sukupuolen ja sukupuolisuuden merkityksellistymistä erilaisissa kulttuurisissa ja sosiaalisissa konteksteissa. Mielestäni on (jälleen kerran) kiinnostavaa, miksi juuri tietynlaista "tietoa" vastaan hyökätään missäkin kontekstissa ja millä perustein. Onhan pelkkä "puhdas" biologinen tieto vaikkapa PMS:stä varsin junttia tavaraa, siinä missä synnytyskipujen teorisointi patriarkaalisen yhteiskunnan tuloksenakin. Viime kädessä kysymys on toki siitä, kenellä on oikeus "puolustaa totuutta" ja millä ehdoin. Akateemista kilpalaulantaa.

Hyvin tärkeä filosofi ja yhteiskuntateoreetikko Jürgen Habermas on kirjoittanut erilaisista tiedonintresseistä ja siitä, miten ne ohjaavat ja sääntelevät eri akateemisten oppialojen tapoja tuottaa (tieteellistä) tietoa. Tämä on ihan peruskurssikamaa about kaikilla ihmistieteellisillä aloilla:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedonintressi

- -

Tässäkin olen Mäkelän kanssa samoilla linjoilla:

[list:flzc7eo2]Akateemisena oppialana naistutkimus on radikaali ilmiö, sillä se ei tyydy toteamaan, vaan pyrkii aktiivisesti muuttaamaan järjestelmiä ja asenteita. Poliittista se on väistämättä, mutta naistutkijat eivät näe tätä ongelmana.

"Ei mikään tiede tule tyhjästä. Kaikessa tieteessä on oma ideologiansa. Naistutkimuksessa se vain on sanottu ääneen. Näen sen rehellisempänä tapana tehdä tiedettä. Uskalluksen sanoa, että tällä tavalla minä katson maailmaa. Jos kysyt, onko naistutkimuksessa mitään yhtä ideologiaa, jota kaikki noudattavat, niin ei ole. Se on tiede, joka on sisältä ristiriitainen ja muuttuva. Eivät kaikki ole samaa mieltä keskenään siellä", Mäkinen kuittaa.

Asenteella "henkilökohtainen on poliittista" feministit ovat kiistatta onnistuneet ainakin yhdessä asiassa - yhteiskunnallisen valveutuneisuuden herättämisessä.[/list:u:flzc7eo2]

Olipas fiksusti sanottu. Itse pikkuhiljaa vittuunnun siitä, miten kerta toisensa jälkeen jaksetaan marmattaa miten naistutkimus olisi muka pieni ja pyöreä moralististen intellektuellien hymistelyrinki; pikemmin kyseessä on taisteluareena, jossa on käyty ja käydään raivokasta metodologista keskustelua joka ei välttämättä jätä tikkuakaan ristiin. Kyseessä on siis erinomainen paikka keskustelulle – kunhan keskustelijoita saadaa vielä lisää ja eri aloilta, jotka vitsisivät perehtyä oppialan lähtökohtiin.

Biologejahan naistutkimuksen piirissä on toiminut kauan, ellei aina. Yksi ihan ensimmäisistä Tammisaloa vastaan esitetyistä kritiikeistä (humanisti Sari Charpentierilta) tei asian hyvin selväksi. Esimerkkinä vaikkapa sosiobiologi ja arvostettu kädellistutkija Sarah Blaffer Hrdy.

väläys
http://tyl.utu.fi/main/?p=579/[/quote]
Niemelä ja Tammisalo ovat lainanneet lähes yksi yhteen naistutkimusta kritisoivan käsitteistönsä (biokielto, täyshylkäys, ideologinen valvonta) Daphne Patain ja Noretta Koertgen kriittisestä teoksesta Professing Feminism, jossa käsiteltiin lähinnä 80-luvun ja 90-luvun alun jenkkiläistä naistutkimusta haastattelututkimuksen metodein. He sentään olivat itse (entisiä) women's studies -opettajia, mikä tei kritiikistä ihan menevää ja ymmärrettävää luettavaa. Suurimmat "paljastukset" liittyivät lähinnä opiskelijoiden ja telaketjufemmareiden yllättävän suureen valtaan luennoilla ja yleiseen passiivisuuteen näiden kilpahuudannan kaitsemisessa. Suuren osan heidän teoksestaan muodostaa suuri kunnioitus naistutkimusta ja sen näkökulmia kohtaan – kyse on lähinnä kritiikistä oitain sen piirissä esitettyjä ylilyöntejä ja etenkin sisäistä kulttuuria kohtaan ilmapiireineen.

Pohjoismaiseen naistutkimukseen vastaavanlaista kritiikkiä ei olla voitu kohdentaa useista syistä – yksi on ehkä se, että "valtionfeminismi" on jo määritelmällisesti eri osapuolten tasa-arvoon pyrkviää, siinä missä jenkeissä ääriryhmittmät etsivät paljon herkemmin uusia kanavia päästä harjoittamaan poliittista valtaa.

Tammisalon ja Niemelän naistutkimus-/ ja tasa-arvokritiikki (jota he myös ovat harjoittaneet, vaikka kiistävätkin tämän) muistuttaa siis muodoltaan kovasti jenkkiläisen alakulttuurin kritiikkiä ja juontaa lähestymistapansa ja maneerinsa sieltä suunnalta kautta linjan. Sama pätee nähdäkseni myös naisten seksuaalisesta vallasta kirjoittaneen Laasasen aineistoon ja retoriikkaan – kummatkaan eivät ole ylimielisyydessään ja elitismissään tältä mantereelta.

väläys
Itse en ole kyseistä kirjaa vielä lukenut, mutta tietääkö joku miksi kirjailijat pitävät epätieteellisenä juuri naistutkimusta? Ymmärtääkseni heidän tärkein väittämänsä oli se, että naistutkimus ei ole kunnon tiedettä, koska se ei perustu biologian ja muiden luonnontieteiden tuottamaan ihmiskäsitykseen. Eihän monissa muissakaan humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tutkita ihmistä biologian näkökulmasta, kun se ei vaan ole tutkimusten aiheena. Miksi se tarkoittaisi biologian vaikutuksen kieltämistä?

Itse olen teoksen lukenut heti se julkaisun jälkeen ja esille tuli lähinnä yksi kohta, jossa naistutkimuksen tohtori esitti "tosiasiaväitteen" Westermarckin ilmiöstä ja Tammisalo & Niemelä kumosivat sen. Muu kritiikki ampui pääosin niin yli ettei mitään rajaa – keskeisin virhe oli pitää naistutkimusta jonain sljettuna kollektiivina, jossa prefossoituneet feministit muka puuhastelevat tutkijankammioissaan tiedepoliittisia linjauksia. Varsinaiset naistutkimuksen oppialalta valmistuneet tieteenharjoittajat ovat kuitenkin Todellisessa Elämässä marginaalin marginaalissa – heitäkin leimaa monioppialaisuus ja tutkimuskohteiden ja metodien yhdistelyn kulttuuri, mikä on yhä vaikeasti sulatettava juttu yliopistomaailmassa. Suurin osa "naistutkijoista" on omien itsenäisten oppialojensa tutkijoita, joiden tutkimusaiheet sattuvat liittymään osaltaan naistutkimuksen piiriin, että women's studies -kattokäsitteen alla sukupuolta on tutkittu ja problematisoitu järjestelmällisimmin, monipuolisimmin ja kauimmin. Sukupuolitutkimushan on gender-tutkimusta ja naistutkimusta lukuunottamatta käsittämättömän hajanainen kenttä, jossa ei ole koskaan ollut mitään sanottavaa sisäistä järjestystä. (mm. Burr 1998)

Ensimmäiset maisterit ja tohtorit valmistuivat naistutkimuksesta vasta nelisen vuotta sitten, eikä oppiala todellakaan edusta sukupuolitutkimuksen "koko kuvaa". Lähinnä kyse on rohkeasta snteesiyrityksestä, jolle olisi eduksi, jos sen imago saataisiin houkuttelevammaksi myös muille kuin marginaaliryhmille. Tähän auttaisi kovasti mielestäni jo oppialan nimen muuttaminen, samalla hyvä joukko vastakkainasetteluja purkaantuisi kuin itsestään.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
väläys
Minusta yliopistolehdissä olleet vastaukset olivat varsin fiksuja. Toisessa Laukkanen vastasi, ettei tunne naistutkijoita, jotka väittäisivät, että biologialla ei olisi merkitystä. Hän kertoi että feministisessä tutkimuksessa puhutaan osittaisesta tiedosta, näkökulmista jotka eivät siis yritäkään selittää kaikkea. Feministisessä tutkimuksessa voidaan tutkia esim. jonkun ihmisryhmän kokemusta itsestään ja elämästään, tämä ei tarkoita vain naisia, vaan myös vähemmistöryhmiä. Toisen lehden artikkelissa naistutkija sanoi, että muiden tieteenalojen osallistuminen keskusteluun olisi tervetullutta.

Niinpä. Yleensä ihmiset ymmärtävät tieteellisen tiedon lähtökohtaisesti objektiivisena, ikään kuin sen vakuuttelu ja siihen "pyrkiminen" yksin tekisi tutkimuksesta tieteellistä. Todellisuudessa kyse voi olla "jumalatempusta", jolla todellisuuden jäsentämisen väistämätön näkökulmaisuus (kyklooppi-efekti) voidaan peittää retorisella kikkailulla. Toiset tieteenfilosofit ovat tämän suhteen optimistisempia kuin toiset.

Laukkanen on kyllä tuon mukaan epämääräinen sen suhteen eikä tuo ilmi, miten vaihtelevasti biologia voidaan nähdä naistutkimuksen tai minkä tahansa ihmistieteellisen tutkimuksen piirissä: kehoina, ruumiina, anatomiana, aivoeroina, vaistoina, representaatioina ja niin edelleen. Mielestäni ei ole yhtä määritelmää biologialle, minkä tähden kysymys biologian "kieltämisestä" on kauttaaltaan omituinen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Sakarias
Ihmetyttää toisaalta miksi keskeiset biologiset ilmiöt suljetaan lähtökohtaisesti tutkimusten ulkopuolelle - tämä haiskahtaa mielestäni jonkin sortin idealismilta, tasapäistämiseltä. Ei PMS:ssää, ei huonoja avaruudellisen hahmotuksen kykyjä, kaikki ovat yhtä hyviä kaikessa, vaikkei näin ole.

Miksi jonkin kysymyksenasettelun poisjättäminen tarkoittaisi automaattisesti tasapäistämistä?

PMS noin esimerkiksi on hyvin koluttu aihe naistutkimuksen ja yleisemminkin kriittisen sukupuolitutkimuksen piirissä. Keholliset ja tunnepohjaiset kokemukset ovat myös naistutkimusta konkreettisimmillaan. Esimerkiksi raskaana olevien naisten "hybristä" on tutkittu eri kulttuureissa ja päädytty ihan vastakkaisiin johtopäätöksiin niin hybriksen olemassaolosta, muodoista ja sosiaalisesta luonteestakin.

Sakarias
En toki epäile, etteikö kritiikkiin olisi vastattu. Muutamia erityisen karseita vastauksia on kaksikko saanut, muistaakseni löytyivät Keisarinna-blogista kommentteineen. Toivotaan, etteivät vastaajat ole naistutkijoiden "terävintä kärkeä".

Itse kyseenalaistaisin koko idean naistutkimuksen "terävimmästä kärjestä". Naistutkimuksessa kun ollaan harvasta asiasta yhtä mieltä, joten standardeja tutkimuksen teollekin on todella monia.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
väläys
Kirjan toinen kirjoittaja on tietääkseni myös sosiobiologian kannattaja. Eikö sosiobiologiaa tehdä samalla tavalla ennakkoon valitusta näkökulmasta, kuin feminististä tutkimustakin? Miksi Tammisalo syyttää feminisimiä siitä, mitä edustaa sosiobiologiakin, eli yksipuolisuudesta.

Sosiobiologia on nykyisin pitkälti kuopattu nimitys ja paradigma, jonka paikan ovat ottaneet mm. käsitteet käyttäytymisekologia, darwinistinen antropologia ja evoluutiopsykologia. perustavat ideat ja "sankariteoreetikot" ovat samoja, mutta lähestymistavat hieman erilaisia.

Tiedonintressiensä puolesta esimerkiksi evoluutiopsykologia on pitkälti vastakkainen kriittiselle sukupuolitutkimukselle, mikä herättää mielestäni aivan väistämättömän kysymyksen, mihin ja miten sen pohjalta tuotettua tietoa sovelletaan ja käytetään? Niin tiedeyhteisön sisällä kuin popularisoiden ja poliittisesti?

Ihmistieteissä tämä kysymys esitetään automaattisesti, mutta evoluutiopsykologia nauttii luonnontieteille ominaista immuniteettia eri tiedon tuottamisen ja käyttämisen tasoa tarkastelevaa analyysia kohtaan. Oppialan metodit eivät kuitenkaan ole se kummaisempia kuin ihmistieteissäkään: haastattelututkimukset ja empiirinen havainnointi rulettaa. Käyttäytymisgenetiikka noin esimerkiksi hylätään yleensä evoluutiopsykologiassa jo kättelyssä. Silti sen piirissä esitetyt väitteet mm. mediassa ja tutkijoiden omien haastatteluje perusteella sisältävät todella vahvoja tosiasiaväitteitä.

Kyse on siis valtapelistä.

väläys
Sosiobiologian tutkimuksissa ihmisen biologinen perimä nähdään kohtalon ja käyttäytymisen ratkaisevana tekijänä, ja ihminen rinnastetaan vahvasti eläimeen. Sosiobiologisissa tutkimuksissa on sitten sivuutettu ympäristön vaikutukset, ja ihmisen kulttuurievoluutioon vaikuttavat seikat, kuten oppiminen ja ehdollistuminen.

Vulgaarissa sosiobiologiassa (siis popularisoiduissa ja huuhaa-muodoissaan) biologia-sanan tilalle voidaan huoletta vaihtaa sana "uskonto", eikä sisällön ihmeellisyys muutu juuri nimeksikään. Mutta sosiobiologian nimissä on tehty paljon fiksua ja avaavaa tutkimustakin – kysehän ei ole ihmisten välisten erojen tutkimisesta, vaan ihmisten lajityypillisinä pidettävien ominaisuuksien teoretisoinnista.

Lähinnä ärsyttävää sosiobiologisoinnissa on 1 X 2 -tyylin päättely – oletetaan että ihmisillä olisi eläinten tapaan päänsisäiset "strategiat", joita sitten toteutamme vähän niinku aina, vaikka tekisimme mitä vaan ja millä motiivein tahansa. Näiden "strategioiden" varassa tapahtuva retoriikka omaa sudenkuoppia niin että sudet itsekin meinaavat niihin tippua.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005

En ole O. Tammisalon ja J. K. Niemelän pamflettia lukenut, enkä voi väittää tutustuneeni siitä käytyyn keskusteluun, sikäli kun se on kaiketi luettavissa vain "suljetuissa" ympyröissä. Siispä kysymykseeni jo joissakin ympyröissä mahdollisesti esitettyä vastausta en ole löytänyt.

väläys
http://tyl.utu.fi/main/?p=579/[/quote]


Linkistä poimittua (Anu Laukkasen kommentti):
[list:6qo9knmn]”Myös väite siitä, ettei naistutkimus pyrkisi objektiivisuuteen, on virheellinen. Naistutkimuksessa puhutaan objektiivisuudesta, mutta sitä ollaan määritelty monin eri tavoin. Esimerkiksi Sandra Harding puhuu ’vahvasta objektiivisuudesta’, jossa tutkija kirjoittaa lähtökohtansa auki kaikkien tarkasteltaviksi. Tietoa voidaan tuottaa monista eri näkökulmista, eikä mikään näkökulma kerro koko totuutta. Naistutkimuksessa puhutaankin osittaisesta tiedosta: erilaisia näkökulmia tarvitaan, eikä niiden tarvitse sulkea toisiaan pois.”[/list:u:6qo9knmn]

Herää väistämättä kysymys siitä, kuinka näiden "erilaisten näkökulmien" tieteellinen pohja on varmistettu? Toisin sanoen, miten astrologinen tms. huuhaa-näkökulma poikkeaa naistutkimuksen erilaisista näkökulmista?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
-:)lauri
Herää väistämättä kysymys siitä, kuinka näiden "erilaisten näkökulmien" tieteellinen pohja on varmistettu? Toisin sanoen, miten astrologinen tms. huuhaa-näkökulma poikkeaa naistutkimuksen erilaisista näkökulmista?

Astrologiaa voidaan aivan hyvin tutkia naisten elämää jäsentävänä ja sääntelevänä alakulttuurisena ilmiönä, "tieteen" piirissä, esimerkiksi sosiologian ja kulttuurintutkimuksen metodein.

On aivan eri asia, rinnastetaanko astrologian piirissä esitettyjä tosiasiaväitteitä luonnontieteellisiin tosiasiaväitteisiin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005
Neonomide
-:)lauri
Herää väistämättä kysymys siitä, kuinka näiden "erilaisten näkökulmien" tieteellinen pohja on varmistettu? Toisin sanoen, miten astrologinen tms. huuhaa-näkökulma poikkeaa naistutkimuksen erilaisista näkökulmista?

Astrologiaa voidaan aivan hyvin tutkia naisten elämää jäsentävänä ja sääntelevänä alakulttuurisena ilmiönä, "tieteen" piirissä, esimerkiksi sosiologian ja kulttuurintutkimuksen metodein.

On aivan eri asia, rinnastetaanko astrologian piirissä esitettyjä tosiasiaväitteitä luonnontieteellisiin tosiasiaväitteisiin.




Eli näkisit myös astrologian tieteenä?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

En, vaan pidän astrologiaa alakulttuurisena ilmiönä, joka jäsentää naisten (ja miesten) elämää ja sitä voi (ja pitäisikin) tutkia sellaisena, koska se näyttää olevan varsin kovassa huudossa.

Älä nyt viitsi esittää, että tekstiäni voisi tulkita astrologian tieteellistämisenä. Please.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005

Vastasit kysymykseeni, tai sen ohi, mikä on todennäköisempää joskaan tietoisena valintana ei liiemmin ihmetyttäisi, joten tekstiäsi voi tulkita juurikin astrologian tieteellistämisenä (toki yhtälailla tietoisena provokaationa). Kysymykseni kun kuului "kuinka astrologia yhtenä näkökulmana poikkeaa naistutkimuksessa valituista erilaisista näkökulmista"?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

lauri: Ihmisen elämään vaikuttavien kulttuuristen ilmiöiden tutkiminen on tärkeää, koska ne kertovat oleellisia asioita ihmisen kokemusmaailmasta ja elämäntavasta. Esimerkiksi uskonnon tai miksei vaikkapa astrologian tai jonkun muun kulttuurisen tekijän yhteiskunnallisten vaikutusten tutkiminen on kelpo tiedettä. Jos jonkun tietyn uskonnon kannatus olisi 80 prosenttia väestöstä, eikö olisi aika järkevää tutkia, miten tämä vaikuttaa yhteiskuntaan laajemmin? Toisaalta marginaalisten ilmiöiden tutkiminen voi antaa vastauksia kysymyksiin, joita ei ole tullut ajatelleeksi.

Onko sinusta todella astrologian tutkiminen vaikka psykologian näkökulmasta sama asia, kuin astrologiaan uskominen? Astrologia taitaa muuten kiinnostaa keskimäärin enemmän naisia kuin miehiä, siinäpä olisi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe naistutkijalle. Tutkimuskysymyksissä voisi pohtia, onko astrologia jotenkin naisille suunnattuun kulttuuriin, kuten naistenlehtiin liittyvä sosiaalinen ilmiö. Mistä se johtuu? Kokevatko naiset että luonnontieteet eivät anna vastausta johonkin heille tärkeisiin asioihin.

Toivottavasti ymmärsit pointtini.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä27002
Liittynyt13.5.2005

väläys,

Luulen, että ymmärsin niin sinun kuin Neonomidenkin pointin, jotka käsittelivät nähdäkseni samaa asiaa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Näette, sikäli jos oikein ymmärsin, että astrologian oppien ilmenemistä ihmisten käyttäytymisessä tutkiminen sopii varmasti tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. Sitä en minäkään kiistä. Moni ihminen pyrkii elämään kristinuskon oppien mukaisesti ja tuotakin tapaa jäsentää maailmankuvaa voidaan tieteellisesti varmasti tutkia. Oma pointtini olikin se, mikä on se tieteellienen näkökulma, joka valitaan, jonka puitteissa esim. astrologian käyttäytymistä saneleva vaikutus arvioidaan/broblematisoidaan/teoretisoidaan? Jos valittu näkökulma on astrologinen tai joku muu yhtä tieteellisesti toteenosoitettu vaihtoehto, emme todellakaan puhu enää tieteellisestä tiedosta, vaan lähinnä uskonosta/uskonnoista tai uskomuksesta/uskomuksista.

Ognelma on se, että jos ajattelemme biologian yhtenä näkökulmana siinä missä mikä tahansa hatusta vedetty näkökulma, tämä relativismi ei tee eroa esim juuri astrologian tieteellisen pohjan tai vaikkapa biologian tieteellisen pohjan välillä. Jos naistutkimuksessa valitut näkökulmat eivät pohjaa tieteellisesti kestävään pohjaan, vaan pikemminkin mutuiluun on kyseessä mielestäni astrologiaan rinnastettavasta "tieteestä".

Ja haluaisinkin tietää mikä laadullinen ero astrologisella näkökulmalla (jossa astrologisia selityksiä pidetään todellisuutta kuvaavina) on naistutkimuksessa valittuihin erilaisiin (tieteellisiin) näkökulmiin?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat