SILMINNÄKIJÄ: KIRJE ISÄLLE

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
[size=18:2pl4oi7u]SILMINNÄKIJÄ: KIRJE ISÄLLE[/size:2pl4oi7u]
YLE TV2 to 29.5.08 klo 22.35

Eron jälkeen kolmannes isistä hylkää lapsensa ja lapsista tulee
ero-orpoja.
Kadonneet isät olivat vielä muutama vuosikymmen sitten poikkeus mutta
nyt siitä on tullut arkipäivää.
Mitä lapselle tapahtuu, kun isä häipyy hänen elämästään? Ja miksi isä
lähtee?

Pyysin sinua viime kesänä rippijuhliini, et voinut tulla koska äiti on
mielestäsi niin kusipää.
Mitä äiti siihen olisi vaikuttanut, kysehän oli minusta??
Haluat kostaa taas näin äidille, mutta vahingossa kostatkin meille.
Kyllä sinun tarvisi kestää äitiä puoli tuntia kahvipöydässä, kun olitte
yhdessä 20 vuotta.
Lupasit muistaa minua, vaikka et rippijuhliin tulisikaan. Etpä ole
muistanut ja olet ainut kutsutuista joka ei muistanut minua.
(ote 16-vuotiaan tyttären kirjeestä isälleen)

Avo- ja avioerojen yleistyessä jopa neljännes suomalaislapsista asuu
erossa toisesta vanhemmastaan, yleensä äidillä.
Avioeron jälkeisistä tapaamisoikeuksista riidellään paljon, myös
julkisuudessa.
Molemmilla vanhemmilla on oikeus tavata lastaan, vaikka sakon uhalla.

Silminnäkijä kertoo toisesta ilmiöstä, joka on jäänyt tähän asti kokonaan
varjoon:
vaikka lapsella on lain mukaan oikeus molempiin vanhempiinsa, viranomaiset
eivät voi mitään sille,
jos isä ei halua tavata lastaan. Onko lain käytännön soveltamisessa
kadonneen isän mentävä aukko?

Ami Assulinin toimittama Silminnäkijä tarkastelee isättömyyttä
nelivuotiaan pojan,
hänen yksinhuoltajaäitinsä sekä isättömän, oman esikoispoikansa aikanaan
kadottaneen aikuisen miehen silmin.
Lisäksi ohjelmaa varten on pyydetty kirjeitä lapsilta, joiden isät ovat
kadonneet.

Moikka, Isä!
Mitä kuuluu? Onko jalka poikki? Tiedätkö, että meillä on koira?
Kerro kuinka monta autoa sulla on? Isä, sä olet ihan kiva, mutta mä en
muista sinusta paljon.
Enkä tiedä millainen sä olet, koska sinun muutostasi on jo viisi vuotta.
Mutta se ei olisi kivaa, jos nyt tupsahtaisit elämäämme, koska elämä
täällä on ihan mukavaa.
Joten kirjoitellaan ja soitellaan toisillemme, jos löydät numeroni.
(Ote yhdeksänvuotiaan pojan kirjeestä isälleen).

Pelastakaa lapset ry:n lastenpsykiatri Jari Sinkkonen pitää isättömyyttä
aikapommina
ja syynä esimerkiksi nuorten miesten lisääntyvään väkivaltaan.

- Kyllä se on ihan selvä asia, että tämä on kipeä ja suuri kysymys.
Yhä enemmän tuntuu, että olemme jossakin mielessä kaaoksen partaalla, hän
sanoo.

Tutkimuksissa on todettu myös, että yksi tärkeimpiä lasten eron jälkeistä
hyvinvointia selvittäviä seikkoja on yhteyden säilyttäminen molempiin
vanhempiin. Käytännössä asia on toisin:

- Silloin kun lähihuoltajuus siirtyy toiselle, niin etävanhemmalle
lähetetään Kansaneläkelaitoksesta lappu,
jossa lukee että et ole enää vastuussa lapsesi hoidosta ja kasvatuksesta.
Että se viranomaisten viesti on kyllä aika outo, ihmettelee
Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto ry:n puheenjohtaja Bodil
Rosengren.

Muistatko sinä kun asuit meidän kanssa? Se oli hyvää aikaa.
Tehtiin kaikkea kivaa. Käytiin kaikenlaisissa jutuissa. Olit upee isä.
Olin silloin n. 9-vuotias, kun muutit pois. Ennen olin varmaan tavallinen
lapsi.
En osaa omin sanoin kuvailla sitä tilannetta silloin kun muutit pois.
Olin todella surullinen. Seuraavina vuosina yritettiin päästä jaloillemme.

Vuosien mittaan ollaan päästy jaloillemme. Meillä menee ihan hyvin.
Miksi ette voisi sopia äidin kanssa?
(Ote 14-vuotiaan pojan kirjeestä isälleen).

Suomessa lapsen osallisuuden tukeminen ja ihmissuhteiden turvaaminen on
jäänyt vähemmälle huomiolle lasten huolto- ja
tapaamissopimusneuvotteluissa.
Esimerkiksi Norjassa eroavien vanhempien on käytävä pakollisessa
perheasioiden sovittelussa.

Minun on vaikea kirjoittaa sinulle, koska en pidä sinusta kovin paljon.
Muistan vain illan kun lähdit ja sen tappelun äidin kanssa. Se jäi hyvin
kallooni.
Suurimpana syynä on se kun heittämäsi lelu osui minua päähän eikä äitiä.
Se kuhmu ei nimittäin ollut pieni. Se on näiden viiden vuoden aikana
kadonnut fyysisesti mutta ei henkisesti.
Sen jälkeen en ole kaivannut sinua takaisin.
(ote 11-vuotiaan tyttären kirjeestä isälleen)

Lastensuojelun keskusliiton Erovanhempien tukikeskus Neuvon
projektijohtaja Heikki Koiso-Kanttila pitää isien katoamista yhtenä
suomalaisen yhteiskunnan ykkösongelmana:

- Se uhkaa tulevien sukupolvien kykyä muodostaa suhteita ja perheitä ja on
tavallaan sukupolvelta toiselle siirtyvä kirous, joka pitäisi pystyä
katkaisemaan.

Silminnäkijä kysyy minkälaisia tunteita isättömyys herättää?
Miten voi surra kadonnutta isää, jos tietää hänen olevan elossa, mutta hän
ei kuitenkaan halua tavata lastaan?
Entä miten isättömyys siirtyy lapsen omaan vanhemmuuteen ja miten kirous
voidaan katkaista?

"Isä kuoli. Sain tiedon isän kuolemasta, kun poliisit tulivat sen
kertomaan.
Kertoivat minun olevan lähisukulainen. Ja isä pitäisi haudata.
Isä oli ollut kuolleena kolme viikkoa, ennen kuin posteljooni puuttui
tilanteeseen&.
Isä lähti, kun olin 6 vuotta. Vanhempani eivät eronneet koskaan
virallisesti.
(Ote 40-vuotiaan tyttären kirjeestä isälleen).

Toimittaja: Ami Assulin
Tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: YLE Ajankohtaisjournalismi




http://yle.fi/silminnakija/

Sivut

Kommentit (35)

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Surullista. Vanhempien kesken saattaa olla vuosia kestävä viha-rakkaussuhde, joka toimii niin kauan kuin rakkautta löytyy. Siten jää jäljelle vain viha. Monet erehtyvät luulemaan vihan ja rakkauden summaa intohimoksi ja siitä lapsi maksaa jälkilaskun.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Vierailija
Pelastakaa lapset ry:n lastenpsykiatri Jari Sinkkonen pitää isättömyyttä aikapommina ja syynä esimerkiksi nuorten miesten lisääntyvään väkivaltaan.



Sielutieteilijä Sinkkonen ei taida olla neurologisen puolen spesialisti?
Eikä toimittaja Ami Assulinin.

Jos tästä aloituksesta sais jotain muutakin irti kuin itkua niin pitäis kirjoittaa sivukaupalla asiaa.. emmääviitti.
Sopii Valittuihin Paloihin oikein hyvin ja saarnaspönttöön.

Voi *sniif* sniif* ny sitte taas..

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Jos akka on niin hirveä, niin kyllä sen lapsen voi jopa hyljätä.

Mies voi ihan hyvin unohtaa asiat, niin ei jää vaivaamaan mieleen.

Naiset voi olla niin hirveitä, että valehtelevat Isästä kaikenlaista. Eikä anna Isän tavata lapsia. Ei sitä montaa vuotta jaksa, niin on hyvä että voi unohtaa asiat.

Vierailija
tiäremiäs
Lapsen lähinä kuuluu sitten mennä Isän luokse käymään, kun on niin vanha että tajuaa asiat. Isä ei tiedä välittääkö lapsi oikeasti isästä jos isän pitää väkisin käydä lapsia katsomassa.



Hellanduudelis.. Välittääkö lapsi isästä?

Vai onko tuo pelkkää provoa?
Huumormiehen maine on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä..

Vierailija
Pönni
tiäremiäs
Lapsen lähinä kuuluu sitten mennä Isän luokse käymään, kun on niin vanha että tajuaa asiat. Isä ei tiedä välittääkö lapsi oikeasti isästä jos isän pitää väkisin käydä lapsia katsomassa.

Hellanduudelis.. Välittääkö lapsi isästä?
Vai onko tuo pelkkää provoa?
Huumormiehen maine on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä..



Kyllä ainakin isäni luokse muuttaneena olen itse kokenut sellaisen aivopesun aallon eron jälkeen, että kymmenisen vuotta uskoin vakaasti äitini olevan sairas ja paha ihminen. Enkä halunnut olla äitini kanssa tekemisissä, ihan vain, että olisi helpompaa olla kotona. Siitä oli sitten helppo läsäyttää äidille huonon äidin leima otsaan, että on jättänyt lapsensa kun ei kerran meihin pitänyt yhteyksiä. Harmi vain, kun ehti kuolla ennen kuin ehdin tajuta, mistä hommassa oli oikein kyse: kostosta exälle lasten kautta.

Pönnillä ei liene omakohtaista kokemusta?

Vierailija
Reiska
Mikä saa miehet tuollai hylkäämää lapsensa?

Eiköhän se monesti ole se vittumainen akka, jota lapsen äidiksikin kutsutaan. Ensin äiti ja sossun ämmät tekee isälle tiettäväksi, ettei hänellä ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia ja siten sanotaan, ettei isä saa nähdä lapsiaan kuin äidin mielioikkujen mukaan. Ja sitten onkin oikeus haukkua isä huonoksi, kun ei käy lastaan katsomassa.

Isä on yleensä se viisaampi joka luovuttaa ensin, monissa tilanteissa se on varmasti ollut lapsellekin parempi että se ikuinen riitely loppuu.

Ei tietysti päde kaikkiin tapauksiin.

Vierailija
BR3K
Pönnillä ei liene omakohtaista kokemusta?



Olen avioeroperheestä. Mut mä lähdin siitä pois vaiheessa, jossa riitainen, sopeutumaton, rauhaton, öykkäröivä, se osapuoli vanhemmista joka haistatti vittua, joka ivasi, loukkasi, pahoinpiteli.. pakenin kun en kestänyt sitä loppuhuipennusta joka venyi kun siinä oli sitä odotusta että kuopus viimeinkin täyttäisi maagiset 16v. ja elatusvelvollisuus olis ohi.

Riittää varmaankin omakohtaiseksi kokemukseksi kuin siihenkin, että sittemmin selviydyin yksinhuoltajana niin ettei meillä mitään isää kaipailtu aktiivisti.

Lapselle riittää, että on edes yksi vastuuntuntoinen aikuinen joka välittää. Aikuisen taholta lapseen kohdistuva rakkaus ei ole mitään muuta kuin sitä välittämistä. Aikuinen hillitsee himonsa ja hallitsee halunsa, pitää naamasa kiinni siitä miten kalliiksi lapsi tulee, miten huonoista aineksista lapsi onkaan tehty, jne.

Mä sain alusta asti kuulla siitä miten olin vahinko, miten minussa oli vikaa vian päälle. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin kun olin jo oman penskani saanut aikuiseksi, tuo aikoinaan niin salskea ja komea uros antoi kuulua lähiomaisen kautta itsestään. Oli taas alkanut vatvoa sitä vanhaa juttua ettei ole mun isä. Ajattelin että jospas tekisin siitä paskanjauhaltamisesta lopun viimeinkin. Kyseessähän oli vain tarkoitus syyllistää naista, äitiäni joka oli tehnyt kaiken voitavansa. Soitin sille tyypille. Kysyin että lähteekö isyystutkimukseen vapaaehtoisesti vai laitanko haastemiehen asialle.
Kuulin "Huutoo ja möli-möli-paapatipaapölinää.." luurin toisesta päästä. Koitin sanoa uudelleen.. eikähän se minua kuunnellut. Ei se kait osaa? Siltä menee jotenkin ihan ohi muut ihmiset.

Oli se kuitenkin kuunnellut kun sain postissa kutsun siihen dna testiin. Mun ei tarvinnut haastaa viranomaisten välityksellä. Kävin testissä ja odottelin. Mitään ei kuulunut. Soitin sinne testintekijätaholle. Sanoivat että tulokset on postitettu jo aikapäiviä sitten. Kysyin että saanko minä niitä? Sanoivat että pitää kirjallisesti tilata ja että se tulee sitten kirjattuna. Noh, laitoin tilausken testituloksista ja niinhän se sitten on että se jätkä on mun isä. Kaikki muuthan sen on nähneet toki pelkillä silmilläänkin, mutta tulipahan dokkari, jolla päättyi äitini piina.

En sitten malttanut olla soittamatta sille jätkälle, biologiselle isälleni. *huh* Jumaleissoni.. repi pelivehkeitään ja koitti vielä sillä mitätöidä ettei ollut ihan 100% varmuutta, kun oli vaan 97%..

Mutta se siitä. Geenit. Ne kertoo ihmisestä jotakin ja mulle ei ole tuolta puolelta periytynyt niitä vahvempia piirteitäni. Autismin olen onneksi perinyt äitini puolelta. Siitä alan olla päivä päivältä yhä iloisempi..

Tuo jätkä on nimittäin "ihan normaali".. huh.

Mut, ei se onneksi ole tämä juttu niitten geenien kanssa ihan niiiin mustavalkoinen että sitä vaan peris jotain ominaisuuksia ja elämä vois olla sitäkautta pilalla. Ei se niin mene. Mutta siltä kyllä vahvasti näyttää että mä en olis ikinä selviytynyt yksinhuoltajuudesta ok. jos mä en olis mikä mä oon. Eikä olis mun äiti nyt elänyt antoisaa yksinäisen ihmisen elämäänsä jo yli kolkyt vuotta ilman katkeruutta ja sensellaista jos me ei oltais tällaisia kromosomihäiriöisiä

Hemmetin hyvä että agraarikulttuuri, sen myötä kulisseissa tapahtuva perheväkivalta, nuorten miesten väkivaltaongelmat, yms. näkyy nyt kun ei ole suojana sitä mikä oli ennen.

Se mikään aikapommi ole.
Nythän sitä pääsis sit purkamaan kun se on saatu kaapista ulos.
Mutta ei se nyyhkimällä korjaannu.

Se mikä nyt on parannusta entiseen, me voidaan sentään puhua näistä aika hyvin.. Ei ole mitään salaamista. Kaikki näkyy ja kuuluu. Siitä se lähtee muutos.

Vierailija
jpv
Reiska
Mikä saa miehet tuollai hylkäämää lapsensa?

Eiköhän se monesti ole se vittumainen akka, jota lapsen äidiksikin kutsutaan. Ensin äiti ja sossun ämmät tekee isälle tiettäväksi, ettei hänellä ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia ja siten sanotaan, ettei isä saa nähdä lapsiaan kuin äidin mielioikkujen mukaan. Ja sitten onkin oikeus haukkua isä huonoksi, kun ei käy lastaan katsomassa.

Isä on yleensä se viisaampi joka luovuttaa ensin, monissa tilanteissa se on varmasti ollut lapsellekin parempi että se ikuinen riitely loppuu.

Ei tietysti päde kaikkiin tapauksiin.




Käytännössähän se menee niin, että nainen on se joka hakee sitä eroa. Tilasto ei puolla tuota teoriaa, että vittumainen akka saa viisaamman miehen luovuttamaan.

Mistään viisaudesta ei ole syytä puhua silloin kun parisuhde ei toimi.

Ja kuten alussa jo sanoin.. tämä kuuluu Nyyhkykategoriaan ja mun puolestani elämäänsä ja vittumaisiin akkoihin pettyneet voivat jatkaa ihan keskenään ja olla niiiiiiin hauskojakin kuin lystäävät. Nämä tällaiset ajautuu vääjäämättä sellaisiksi räkäläkapakkasorttisikisi vittupaskaperkele jutuiksi ettei näistä tolkkua tule.
Niin käy ihan mille vaan missä esiin nousee sukupuolisuus ja siihen liitetty paremmuus tai huonommuus.

Harmi että perheissäkin on sitä että lapsen sukupuoli määrittää arvostusta.. Sitäkin riittää.

Vierailija
Pönni

Käytännössähän se menee niin, että nainen on se joka hakee sitä eroa. Tilasto ei puolla tuota teoriaa, että vittumainen akka saa viisaamman miehen luovuttamaan.
Missähän tuollaisia tilastoja pidetään? Kun kerran otit tilastot esiin, niin kertoisitko mikä tilasto ja kenen tekemä?
Pönni

Mistään viisaudesta ei ole syytä puhua silloin kun parisuhde ei toimi.
En puhunut parisuhteesta, vaan erosta, lapsista ja isän oikeuksista lapsiinsa nähden (ja lasten oikeudesta isäänsä).
Pönni

Ja kuten alussa jo sanoin.. tämä kuuluu Nyyhkykategoriaan ja mun puolestani elämäänsä ja vittumaisiin akkoihin pettyneet voivat jatkaa ihan keskenään ja olla niiiiiiin hauskojakin kuin lystäävät. Nämä tällaiset ajautuu vääjäämättä sellaisiksi räkäläkapakkasorttisikisi vittupaskaperkele jutuiksi ettei näistä tolkkua tule.
Niin käy ihan mille vaan missä esiin nousee sukupuolisuus ja siihen liitetty paremmuus tai huonommuus.
Tämä kommenttisi saa sinut itsesi kuullostamaan katkeralta akalta, ei millään pahalla. Ehkä itselläsi on syytä siihen, mutta keskustelun kannalta kannattaisi ottaa ulkopuolisempi kanta näissä keskusteluissa ja keskustella vain asiasta ilman suurempia tunteita.

Vierailija
jpv
Pönni

Käytännössähän se menee niin, että nainen on se joka hakee sitä eroa. Tilasto ei puolla tuota teoriaa, että vittumainen akka saa viisaamman miehen luovuttamaan.

Missähän tuollaisia tilastoja pidetään? Kun kerran otit tilastot esiin, niin kertoisitko mikä tilasto ja kenen tekemä?



Tällainen löytyi:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsi ... itmala.pdf
Valitettavasti siellä oli kielto ettei saa kopsia, mutta osoitteen sai sentään laittaa.
Helsingin yliopisto näyttää olevan haltija ja se on v. 2001

Kun laittaa kursorin keskivaiheille palkkia niin siellähän se mitä etsitään.

Pönni
Mistään viisaudesta ei ole syytä puhua silloin kun parisuhde ei toimi.
En puhunut parisuhteesta, vaan erosta, lapsista ja isän oikeuksista lapsiinsa nähden (ja lasten oikeudesta isäänsä).



Jaa.. Eikö eroon päädytä just parisuhteesta?
Ja mitkä ihmeen isän oikeudet lapseen? Eihän vanhemmilla, äidilläkään varsinaisesti mitään oikeuksia lapseen ole, paitsi vastuuta. Mutta etten saivartelisi niin toki se että pitäis olla oikeus välittää, se on uhattuna aina kun ajautuu erilleen ja pois lasten luota. Lasten parasta pitäis aina ajatella. Mut mä en voi sen osalta puhua kuin omasta puolestani.

Pönni
Ja kuten alussa jo sanoin.. tämä kuuluu Nyyhkykategoriaan ja mun puolestani elämäänsä ja vittumaisiin akkoihin pettyneet voivat jatkaa ihan keskenään ja olla niiiiiiin hauskojakin kuin lystäävät. Nämä tällaiset ajautuu vääjäämättä sellaisiksi räkäläkapakkasorttisikisi vittupaskaperkele jutuiksi ettei näistä tolkkua tule.
Niin käy ihan mille vaan missä esiin nousee sukupuolisuus ja siihen liitetty paremmuus tai huonommuus.

Tämä kommenttisi saa sinut itsesi kuullostamaan katkeralta akalta, ei millään pahalla. Ehkä itselläsi on syytä siihen, mutta keskustelun kannalta kannattaisi ottaa ulkopuolisempi kanta näissä keskusteluissa ja keskustella vain asiasta ilman suurempia tunteita.[/quote]


Tuon olisin voinut jättää sanomattakin mutta en minäkään mikään ihan jääpuikko ole tai robotti. Perustuu pitkälliseen kokemukseeni, kuulemaani ja nyttemmmin netistäkin lukemiini.
Mulla takuulla olis valtavasti syytä olla paljon katkerampi, oikea ämmänperkele mutta en ainakaan itte hahmota itteeni ihan pahimmasta päästä sellaiseksi, vaikka sittemmin lapsuuskokemusteni jälkeen koin vielä lisää.. mutta mitäpä niistä.
Omiin valintoihinhan sitä vaan voi vaikuttaa, ei toisten.

--------
Joku sanoi että "rakkaus kuolee yhteiskunnasta pois"..
Ei rakkaus mihinkään kuole, se ei voi. Sitäpaitsi, sitä on niin paljon ettei sitä aina huomaa.. siinähän se harha onkin. Se on niin tavallista, arkista ja sitä on niin paljon..

Vierailija
Pönni

Tällainen löytyi:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsi ... itmala.pdf
Valitettavasti siellä oli kielto ettei saa kopsia, mutta osoitteen sai sentään laittaa.
Helsingin yliopisto näyttää olevan haltija ja se on v. 2001

Kun laittaa kursorin keskivaiheille palkkia niin siellähän se mitä etsitään.

Näyttäis siltä, että puhuttiin eri asioista. Kun puhuin luovuttamisesta, en tarkoittanut avioliitosta luopumista, vaan sitä vaihetta kun eroon ollaan jo päädytty ja laitettu prosessi käyntiin. Eli mies useasti luovuttaa tappelun lapsista eroa setvittäessä. Sen kyllä tiesin, että naiset pistävät eron useimmiten vireille.

Pönni

Jaa.. Eikö eroon päädytä just parisuhteesta?
Sama ku yllä, puhuttiin ristiin.
Pönni
Ja mitkä ihmeen isän oikeudet lapseen? Eihän vanhemmilla, äidilläkään varsinaisesti mitään oikeuksia lapseen ole, paitsi vastuuta.
Näinhän sen pitäisi olla, mutta käytäntö on toista, niin lapsen tapaamisia selvitettäessä, kuin myös esim. menneessä hedelmöityshoitolakiin liittyvissä keskusteluissa ja perusteluissa. Mikään viranomainen ei takaa lapsen oikeutta isään, ainoastaan äitiin.
Pönni
Mutta etten saivartelisi niin toki se että pitäis olla oikeus välittää, se on uhattuna aina kun ajautuu erilleen ja pois lasten luota. Lasten parasta pitäis aina ajatella. Mut mä en voi sen osalta puhua kuin omasta puolestani.
Toiset ajautuu ja toiset ajetaan erilleen (lapsistaan). Tottakai lasten paras on aina tärkein, mutta monesti se näyttää mm. julkisessa keskustelussa häviävän äidin parhaan alle. Joskus lasten parasta voi olla myös olla erossa isästään ja joskus äidistäänkin. Enkä myöskään ole puolustelemassa niitä miehiä, jotka vapaaehtoisesti hylkäävät lapsensa, kaikista ei isäksi ole.
Pönni

Tuon olisin voinut jättää sanomattakin mutta en minäkään mikään ihan jääpuikko ole tai robotti. Perustuu pitkälliseen kokemukseeni, kuulemaani ja nyttemmmin netistäkin lukemiini.
Mulla takuulla olis valtavasti syytä olla paljon katkerampi, oikea ämmänperkele mutta en ainakaan itte hahmota itteeni ihan pahimmasta päästä sellaiseksi, vaikka sittemmin lapsuuskokemusteni jälkeen koin vielä lisää.. mutta mitäpä niistä.
Omiin valintoihinhan sitä vaan voi vaikuttaa, ei toisten.
Pienet purkaukset ovat ymmärrettäviä ja enimmäkseen puhut näissä keskusteluissa asiasta, mutta sinulta myös välillä tulee tunteet hieman liikaa mukaan. Ei siinä mitään, ihmisiähän tässä ollaan, mutta keskustelua se ei edistä, pahimmillaan rajoittaa.

Vierailija
jpv
Reiska
Mikä saa miehet tuollai hylkäämää lapsensa?
Eiköhän se monesti ole se vittumainen akka, jota lapsen äidiksikin kutsutaan. Ensin äiti ja sossun ämmät tekee isälle tiettäväksi, ettei hänellä ole mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia ja siten sanotaan, ettei isä saa nähdä lapsiaan kuin äidin mielioikkujen mukaan. Ja sitten onkin oikeus haukkua isä huonoksi, kun ei käy lastaan katsomassa.

Isä on yleensä se viisaampi joka luovuttaa ensin, monissa tilanteissa se on varmasti ollut lapsellekin parempi että se ikuinen riitely loppuu.

Ei tietysti päde kaikkiin tapauksiin.




Tämän viestin perusteella katson ettei jpv:llä riitä pateja kasvattaa minua.
Asia hänen kanssaan loppuunkäsitelty. Piste.

Tai.. poimitaan se helmi nyt tuostakin:

monissa tilanteissa se on varmasti ollut lapsellekin parempi että se ikuinen riitely loppuu.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat