Israelista oppia Tekesille ja Sitralle

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Lainaan Israelin ystävät ry:n Shalom-lehdessä julkaisemaani pikku artikkelia:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Shalom.htm

USA hyötyy Israelista aivoviennin vuoksi

Vuodenvaihteessa on monessa mediassa parjattu USA:n 3 miljardin dollarin suuruista vuosittaista "kehitysapua" Israelille. Tosiasiassa USA lypsää Israelia eikä toisin päin. Näin voi väittää, koska aivovientiä Yhdysvaltoihin Israelin ei anneta estää. Ennen 2. intifadaa USA:n teknologiapörssi Nasdaqissa oli peräti 200 israelilaisyhtiötä (enemmän kuin koko Euroopasta yhteensä) ja nykyäänkin luku on liki 100.

Dollarit ovat vihreitä, koska jenkit repivät ne puusta raakoina, sanotaan. Israelin ei ole annettu skaalata ainoankaan oman yhtiönsä tuotantoa miljarditasolle, vaan ne viedään pois maasta enemmänkin autotallivaiheessa. Amerikka pitää Israelia kuin innovaatiolaboratorionaan tai 51. osavaltionaan. Uuden selvityksen mukaan käsittämättömät 25% israelilaisista tutkijoista on muuttanut Yhdysvaltoihin - eikä luvussa ole edes mukana kaksoiskansalaisuuden saaneita tutkijoita! Seuraavaksi suurimmat Amerikan-osuudet ovat Kanadan 12,2%, Alankomaiden 4,3% ja Italian 4,2%.

Tekes ja Sitra voisivat ottaa oppia Israelin rahoituspolitiikasta aloittaville firmoille: Tukirahat ohjataan pääasiassa siten, että 2-10 vuoteen yrityksen ei tarvitse maksaa veroja. Tämä estää bluffauksen tutkimussuunnitelmilla ja tekaistuilla patenttihakemuksilla, pakottaen ottamaan huomioon markkinoiden kysynnän. Ilman kassavirtaa suoraa valtionapua ei tule kuin bisnesenkeleiltä. Israel vetää tänään riskipääomia (VC, Venture Capital) enemmän kuin koko Eurooppa. Uutena ilmiönä ylikansalliset yhtiöt kuten Intel Centricon-suorittimensa kanssa on siirtänyt tuotantoansa halpamaiden sijaan Israeliin, jossa 25% väestöstä on suorittanut akateemisen loppututkinnon. Hiljattain Israelissa lanseerattiin myös maailman suurin geneerisiä lääkkeitä tehtaileva laitos. Kun Intel siirsi prosessorituotantoansa Israeliin, tarjottiin sille 10% veroaste.

Israelin viennistä yli puolet on Hi Tech –tuotteita, OECD-maiden keskiarvon ollessa 25%. Vaikka maataloustuotteiden vienti onkin säilynyt 30 vuotta samansuuruisena, on sen suhteellinen osuus laskenut 70%:sta 3%:iin. Israelin 3000 yrityksestä peräti 80% on alle 10 vuoden ikäinen start up -firmaa, joissa epäonnistumisprosentti on ennätyksellisen alhainen eli 50%. Biolääketieteessä 3. kliiniseen faasiin tai lääkkeeksi on päässyt 400 lääkeaihiota. Israelissa tutkimuksen rahoitus väestöä kohden on korkein – ja lakimiesten suhde insinööreihin ja tieteilijöihin matalin koko maailmassa.

Pauli Ojala
biokemisti
PS. Anti-siionismin nimikkeellä toimivat antisemitistit älkööt vaivautuko. Tässä kerättynä vastaukset tavallisimpiin mediasodan hyökkäyksiin:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
Mm.: PLO perustettiin Arabiliiton toimesta vuonna 1964. Tuona aikana Länsiranta ei ollut vielä miehitetty ja Egyptin Nasser vasta uhosi uutta sotaa. Palestiinan vapauttamisessa kolikon kääntöpuolella luki 28 artiklasta 33:sta: Israelin tuhon kautta. Ei palestiinalaisvaltion perustaminen ollut arabiliiton tavoitteena vuosina 1949-1967, kun Jordania miehitti Länsirantaa vailla YK:n vahvistuksia.

Toista intifadaa kutsutaan Israelissa sarkastisesti ”Oslon sodaksi”. Israel on joutunut tuhoamaan myös itse rakentamaansa infrastruktuuria Oslon sopimuksessa kiellettyjä aseita jahdatessaan. Mitä Länsirantaan tulee, niin Israelin hallinnon aikana (1967-1993) Länsirannalle ja Gazan alueelle perustettiin katuja, teitä, viemäröinti, sähkö- ja vesihuolto, kouluja, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Ideaalina pidettiin, että arabit ovat saaneet samasta työstä samaa palkkaa kuin juutalaiset ja samat sosiaaliset edut. Arabiväestölle terveyspalvelut ovat olleet ilmaisia, vain lääkkeistä on täytynyt maksaa osa.

Vuosina 1967-1988 perus- ja toisen asteen koulujen määrä kasvoi yli kolmanneksella. Vuosina 1970-1986 kouluja käymättömien naisten määrä laski 67 %:sta 32 %:iin. Palestiinan arabien odotettavissa oleva elinikä kohosi 48 vuodesta 72 vuoteen vuosien 1967-1995 (vrt. 68 vuoden keskiarvo Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muissa valtioissa). Kuolleisuusnopeus laski yli kaksi kolmasosaa vuosien 1970 ja 1990 välillä ja Israelin läketieteelliset ohjelmat laskivat lapsikuolleisuutta arvosta 60 per 1000 vuonna 1968 arvoon 15 per 1000 vuonna 2000 (Irakissa luku oli 64, Egyptissä 40, Jordaniassa 23, Syyriassa 22). BKT per asukas (per-capita GNP) Länsirannalla ja Gazassa kohosi 1968-1991 165 dollarista 1715 dollariin (vertaa Jordanian 1050, Egyptin 600, Turkin 1630 ja Tunisia 1440). Palestiinan per-capita tulo oli lähes kaksinkertainen Syyriaan verrattuna, yli neljä kertaa suurempi kuin Jemenin ja 10% korkeampi kuin Jordanian. Palestiinalaisten lukumäärä on noussut kymmenkertaiseksi noin 50 vuodessa suuren lapsiluvun myötä.

Vuodesta 1969 lähtien Jerusalemissa on ilmestynyt riippumaton arabiankielinen sanomalehti, jota ei ole koskaan sensuroitu, koska Israelissa on naapurimaista poiketen vain sotilassensuuri.

Hurskastelusta huolimatta avoin kysymys kohdistuu kuitenkin länsimaihin itseensä: kenen etua oli alueen epävakaus? Länsimaat nostivat itsenäistyvien öljynviejämaiden johtajiksi patologisimmat juutalaisvihaajat kuten Amin Husseinin Jerusalemin suurmuftiksi, tai erikoisimmat telttakunnat kuten vähemmistönä olleet wahhabiitit Saudi-Arabian öljytynnyreiden päälle. Tänäänkin maailman suurimmat aseidenviejät ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Venäjä, Kiina ja Ranska - YK:n Turvallisuusneuvoston 5 pysyvää jäsenvaltiota. USA siirtyi Israelin liittolaiseksi vasta 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. (USA ja NL kilpailivat pitkään Israelin poliittisen järjestelmän kätisyydestä.) Kylmä tosiasia on, että Ranska torjui aikanaan Syyrian mandaatissaan muun lännen tuella maltillisempaa suuntausta edustaneen emiiri Feisalin. Siirtomaavallan päättyessä brittien ym. rikkomiin lupauksiin kaatunut Feisalin ja Weizmanin rauhansopimus (http://www.mideastweb.org/FeisWeiz.htm ) oli solmittu ilman välikäsiä. Länsimaiden interventio rauhanvälittäjänä on ollut alusta alkaen haparoivaa. Israelissa muistetaan, että eurooppalaiset valtiot suostuivat painostettavaksi jo öljykriisissä 1970-luvulla. Osa maista katkaisi diplomaattisuhteensa Israeliin muutamissa tunneissa. Weizmann ja Feisal olivat siionismin ja arabinationalismin karismaattisia johtajia - ja he korostivat "rotujensa" sukulaisuutta. Feisal lienee ensimmäinen näissä merkeissä murhattu valtionpäämies.

Länsi torpedoi tietoisesti alas juutalaisten ja arabien yhteiset hankkeet (juutalaisten teknologia ja arabien öljy koettiin uhkana kuten Kauko-Aasia nykyään).

Kommentit (2)

Vierailija

Nyt taisi livahtaa normaaliin tapaan hieman juutalaisvalhetta joukkoon? Esimerkkinä annettakoon vaikka IMI-konserni. Miksi puheenaiheen kääntyessä israeliin, pitää alkaa aina valehtelemaan tai ainakin jättämään kertomatta faktoja. Ei ko. paikan puolustelussa ole järjen häivää.

Vierailija

"Ei ko. paikan puolustelussa ole järjen häivää."

Nimenomaan järkisyistä contra uskonnollisista syistä puolustusta mediasotaa vastaan voi perustella. Kuitenkin järkipuhe sivuutetaan uskonnollisuuden takia jääväten.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Busines ... Mooses.htm

Mooseksen lain teokraattisessa ideaaliyhteiskunnassa maaomaisuuden hallintaan liittyivät varsin erikoislaatuiset säädökset. Jos mies ei pystynyt pitämään taloa, niin maansa myynyt tai muuten vain menettänyt sai viidenkymmenen vuoden välein palata takaisin perintömaallensa. Oli määrätty, että maata myytäessä arvo tuli laskea odotettavissa olevan sadon mukaan tähän seuraavan ns. riemuvuoteen mennessä. Riemuvuosi muodostui seitsemästä seitsemän vuoden jaksosta, ja tässä lyhyemmässä jaksossa toistuva ”sapattivuosi” oli sosiaalisen puolen huipentuma.

Köyhtyneelle ”joka ei jaksanut pysyä pystyssä”, kehotettiin antamaan auliisti lainaa, eikä lainoista saanut ottaa korkoa oman kansan jäseniltä. Sapattivuonna kaikki tällaiset velat oli annettava anteeksi ja kaikki orjiksi joutuneet veljet tuli laskea vapaiksi ilman mitään korvausta. Näin ansaitseminen perustui teoriassa nimenomaan työn tekemiseen ja ahkeruuteen, ei pelkkään omaisuuden omistamiseen. - Tosin ehkä lähinnä teoriassa siksi ettei arkeologia ole pystynyt osoittamaan kuin muutaman kerran, jolloin riemuvuoden periaatetta olisi todistettavasti noudatettu käytännössä.

Juutalaisten hajuaisti rahamaailmassa on tietenkin tunnettu. Juutalaiset eivät kuitenkaan itse valinneet pankkiirien ja kauppiaiden tointa. Vuosisatojen saatteessa mies ei ollut sen paremmin Irlannissa kuin Israelissakaan mitään ilman omaa maata. Diasporassa juutalaisille ei tahtonut löytyä sitä maan kolkkaa, jossa heillä olisi ollut oikeus maanomistukseen. Juutalaiset ajautuivat käsityöammatteihin olosuhteiden pakosta. Toisaalta liikemaailman liikkeitä oli helppo tehdä, koska menneinä aikoina juutalainen oli ollut ainoa, joka saattoi maailman ensimmäisen World Wide Webin avulla matkustaa vaikeuksitta ympäri maailman. Hän tapasi heimonsa jäseniä missä tahansa kulkikin.

Kun ammattikuntalaitos syntyi Euroopassa, edellytti sekin kristilliseen uskontoon kuulumista. Kirkon kieltäessä luostareilta rahanlainaamisen korkoa vastaan, ryhtyivät juutalaiset lainanantajiksi. Vielä muutama vuosisata sitten rahan lainaaminen miellettiin koronkiskonnaksi, likaiseksi ja häpeälliseksi toiminnaksi. Suoranaisesti rahan käsittelyyn liittyvät ammatit oli joissakin Euroopan maissa kokonaan kielletty kristityiltä. Juutalaisten oli tyydyttävä siihen työhön mitä saivat, joten heistä tuli myös veron- ja vuokrankantajia tai rahanlainaajia. Tämä taito heiltä puuttui vielä Vanhan Testamentin aikoihin. Israelissa ei lyöty ensimmäistäkään rahaa ennen testamenttien välistä makkabilaisaikaa 300 eKr. Talmudissa sanottiin: ”Mitä vähemmän kauppaa, sitä enemmän tooraa.” Jeesuksen vertauksista lähes kaikki ainakin viittasivat rahaan, yleensä kielteisessä sävyssä. ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri. Sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla”, kiteytti Paavali, joka juutalaisen taustansa puolesta oli lähellä karikatyyriä (1 Tim 6:10).

Sana "kauppias" VT:n hepreassa merkitsee samaa kuin "kanaanilainen", eikä Deuterenomiumissa ole yhtään kauppaoikeudellista säännöstä. Kreikkalais-hellenistisessä maailmassa oli kyllä erittäinkin kaupallinen mielenlaatu, mutta sitä mielenlaatua paheksuttiin israelilaisten keskuudessa makkabealaiskapinan ajoista aina Jeesus juutalaiseen saakka. Kehottaessaan: "Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä teille mtiataan." Jeesus ei tarkoittanut kauppaa, vaan maanläheisempää ja rehellisempää vaihtokauppaa. Eipä siis ihme, että teoksessaan "Apionia vastaan" juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa: "Me emme pidä kaupan harjoittamisesta; hedelmällisen maan asukkaina me harjoitamme mieluummin maanviljelystä."

Kieltäessään koronkiskonnan Deuteronomium kuitenkin profetoi (5 Moos 28:12): "Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." Siirtyminen rahanhypistelyyn sattui otolliseen aikaan, juuri teollisuusyhteiskunnan ja kapitalismin kynnyksellä. Juutalaisten salaliitot ja rahamaailman herruus ovat kuitenkin suuria myyttejä vailla perusteita. Yhdysvaltain neljänsadan rikkaimman perheen joukossa on vähemmän kuin 10 % juutalaisia. Juutalaisten on täytynyt nousta huipulle lähinnä tarkalla vainulla ja työllä, koska heille onnistuminen on diskriminaation takia ollut tavallistakin vaikeampaa.

Juutalainen tausta auttoi varmasti siirryttäessä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan, koska juutalaisuudessa oli jo luonnollisesti totuttu abstrahoimaan asioita. Osasyynä menestykseen lienee yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen identiteetti juutalaisten liikemiesten ja tehtailijoiden kesken, sillä kaikenlaiset kartellit, fuusiot ja yhteistyösuhteet luonnollisesti auttavat kilpailussa.

Rothscildin suvun sanotaan olleen valtioiden pankkiirin. Suvun tarunomainen menestystarina oli aikoinaan alkanut nuoren Mayer Amschel Rothschildin perehtyneisyydestä rahatieteeseen eli numismatiikkaan. 1700-luvulla liikemiehen oli pakko tuntea erilaisia kolikoita, koska Eurooppa oli jakautunut lukemattomiin pikkuvaltioihin, joista kukin ylpeili omasta rahajärjestelmästään. Nuori poika oli päässyt Hessen-Kasselin vaaliruhtinas Vilhelmin(o), silloisen Euroopan rikkaimman miehen, apulaiseksi osoittauduttuaan luotettavaksi hypistellessään rahoja. Rahat olivat kuitenkin muiden, omia ne eivät olleet. Varsinainen menestys alkoi Meyerin viiden pojan tiiviistä yhteistyöstä ja viestinvälityksestä Euroopan eri maiden pörssien välillä ennen lennätintä. (Pankin tunnukseksi muodostuikin viittä nuolta yhteen puristava nyrkki.) Kaikkiaan Mayerilla ja Gudelella oli 20 lasta. Gudele eli 96-vuotiaaksi, joista miehensä kuoleman jälkeen yli 40 vuotta leskenä. Kun itsepäinen kantaäiti kieltäytyi muuttamasta poikiensa palatseihin, kävi ghetossa sapattivierailulla huomiota herättävää väkeä.

Rothscildin sukunimi tarkoitti alunperin yksiväristä ”punaista kylttiä” Frankfurtin geton erään perheen kotitekoisessa vaakunassa. Punainen kyltti tuli myöhemmin punaiseksi vaatteeksi. Mahtavaa juutalaista pelätään. Pahat kielet kertovat suvun jatkaneen Ensimmäistä Maailmansotaa tai ohjanneen sodan kulkua ja osapuolten voimasuhteita kukkaroidensa nyörejä säätelemällä . Euroopan valtiot rahoittivat sotakulunsa kyllä 80 prosenttisesti lainalla, mutta todellisuudessa se saatiin pääasiassa Yhdysvalloista. Ei voi kuitenkaan kiistää sitä, etteikö joku aina hyötyisi sodasta. Eurooppa menetti kolmesataavuotisen maailmanherruutensa I Maailmansodan neljänä vuotena. Sota loppui vuonna 1918 11. 11:ttä kello 11, mutta yhdestoista hetki oli jo lyönyt ja talouden johtoasema siirtynyt Atlantin taakse. Natsien miehittäessä II Maailmansodan aikana Itävallan, tulivat sotilaspoliisit pidättämään myös Rothscildin suvun päämiestä. Niin suuri oli hänen auktoriteettinsa, että Rothscildin lähettäessä sanan sotapoliisien odottaa ruokailun päättymistä eteisessä, nämä tekivät työtä käskettyä.

Pauli Ojala
biokemisti, drop-out (MSci-Master of Sciing)

Uusimmat

Suosituimmat