Valtaosa rikollisista potee narsistista häiriötä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tänään uutisista poimittuna:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/85752.shtml
"Valtaosa rikollisista potee narsistista häiriötä
Valtaosalla rikollisista on taakkanaan narsistinen persoonallisuushäiriö, johon liittyy toisten oikeuksien polkeminen ja aggressiivisuus.

Narsismiin perehtyneen psykiatrian erikoislääkärin Gustav Schulmanin mukaan heiltä puuttuu normaali syyllisyyden tunne. Vallalla on "pääsipä käymään" -ajattelu.

Schulmanin mukaan narsismia tuskin pystytään parantamaan lääkkeillä. Samalla tavalla syytä narsismiin on melko turha hakea geeneistä.
- - -
Narsismia yhteiskunnallisena ongelmana tutkineen vaasalaisen sosionomin Taina Riipisen mielestä narsisti voi aiheuttaa suurta kärsimystä suurelle joukolle hänen vaikutuspiirissään eläviä henkilöitä.
- - -
Riipisen mielestä narsistinen luonnehäiriö on koko yhteiskuntaa koskettava ongelma, ja se kuormittaa erityisesti oikeuslaitosta, terveydenhoitoa sekä sosiaalisektorin tuottamia palveluja.

- Todellisia kustannuksia on kuitenkin mahdotonta arvioida puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrästä.
- - -

[size=150:2hejf9ql]Narsismi [/size:2hejf9ql]
Narsistilla esiintyy laaja-alaisia suuruuskuvitelmia, ihailun tarvetta ja empatian puutetta.

Hänellä on suuret kuvitelmat omasta erinomaisuudestaan ja ylivertaisuudestaan.

Keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin menestyksestä, voimasta, kauneudesta ja rakkaudesta.

Luulee olevansa itseoikeutettu etuihin ja toimii häikäilemättömästi ilman kiitollisuutta."
________________________________

Pönni: Hemmetin hyvä että tuosta puhutaan.
Narsistisen persoonallisuushäiriön ehkä suurin ongelma on sen salakavaluudessa silloin kun kyseessä on kongnitiivisesti lahjakas tapaus, joka potee "suuruudenhulluutta". Potijallahan ei itsellään ole harmainta aavistusta siitä että jotakin olisi vialla. Sitten puolestaan ne, joilla on "sydän paikallaan", heidän on tavattoman vaikeaa asettua samaan asemaan kun eivät pode röyhkeyttä, eivät koe olemistaan niin että pitäisi päästä muiden kustannuksella elämässä eteenpäin, jne. Ihmisen perusasennehan muokaantuu sen oman itsen kautta alussa hyvin voimakkaasti. Arvomaailmakin määräytyy siitä miten itse olemisensa kokee, onko mielestään tasa-arvoinen muiden kanssa, vaiko erinomaisempi, tärkeämpi, arvokkaampi ja oikeutettu hyväksikäyttämään muita.

Tahallistako? Ei toki.
Minulla ei nyt ole ideana syyllistää narsisteja. Eihän se ole ihmisen omassa vallassa millaisen geeniperimän saa, millaisiin olosuhteisiin sattuu syntymään, millaisille vanhemmille, millaiseen sosioekonomiseen statukseen, eihän ihminen mistään omalla kohdallaan päätä, ei sitäkään millainen on hänen neurologinen stauksensa. Ei siis periaatteessa ole mielekästä lähestyä ongelmaa lainkaan uhrimaisesti tyyliin yksittäiset "syntiset" tuomiolle.
Otsikko jo kertoo että narsistit päätyvät usein oikeuden eteen ja saavat tuomionsa. Me voitais täällä koittaa että voiko ilmiötä käsitellä asiallisesti.

Onhan tuo toki sensortin vaiva että aiheuttaessaan muille kärsimystä, sitä on vaikeaa käsitellä neutraalin tieteellisesti mutta koitetaan. Ei se ota jos ei annakkaan jos ei onnistuta. "Narskut" aiheuttaa kuitenkin niin paljon kärsimystä muille ja sen lisäksi, kuten tuosta jutusta nähdään, myös taloudellisia menetyksiä, että se on julkisen vatvomisen väärrtti.

Narsistien uhrien tukisivulla on laajempi kuvaus kyseisestä persoonallisuushäiriöstä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/in ... &valikko=2

Vaikka sivullisesta saattaakin näyttää siltä että narsisti nauttii omahyväisyydestään, ei se taida niin olla. Kerran yks kallonkutistuksen ammattilainen, jo eläkeiässä, joka on jos jonkinlaisten mielivaivojen kanssa uraa uurtanut, hän sanoi että aniharva narsisti elämässään saavuttaa ns. hyvää elämää, että onnettomia ihmiskohtaloita ovat ja että valtaosa ei pärjää kunnolla ollenkaan. Jonkinlaisena "johtajatautinahan" tuota on totuttu pitämään, mutta vaikeaa kuvitella että omavaraisena yrittäjänä pärjäis empatiakyvyttömyyden avulla. Toki jossakin isossa konsernissa voi kipeemielinenkin aikansa edetä, mutta nykyajan vaatimukset ja ainakin suomessa erittäin hyvin koulutettu ja valveutunut väki ei niinvain ole hyväksikäytettävissä ja täällä on yhä enenevissä määrin alettu arvostamaan aitoa empatiakykyä yhtenä johtamisen perusominaisuutena.

Narsisteja ehkä päätyykin eniten sellaisiin toimiin, joissa ei itse tarvitse tehdä voittojaan, missä ne voi teettää muiden kustannuksella. Sellaisia ovat julkisrahoitteiset, joissa kate lepää suuremman porukan varassa. Monarkia toki soisi tuon mahdollisuuden, mutta kun sitä ei meillä ole niin politiikka, seurakuntasektori, ns. kolmas sektori, kaikki sellaiset tomialat missä liikkuu enemmän rahaa, ne ikäänkuin suovat mahdollisuuden siihen että hierarkiassa voi saavuttaa sellaisen valta-aseman, jossa muita voi käyttää hyväkseen.

Monilla ihmisillä on ikäviä kokemuksia siitä miten on joutunut narsistin uhriksi. Ennenvanhaan, siis sellaisessa mihin ei ole pissitty kultareunoja, siellähän saattoi itsellisenä huseerata narsisti ökytilallisena. Eipä ollut tavatonta että "kansankynttilä" piiskasi pikkulapsia koulutiloissa. Pappi kurmuutti seurakuntalaisia synnintunnossa ja itse palloili liperit pönöttäen kuin kukko tunkiolla.
Joten.. en ihan allekirjoita sitä että tämä nykyaika erityisesti suosisi naristisuutta. Paljonhan sitä paasataan nykyajan itsekkyydestä, mutta kyllä tämä on kestoilmiö. Millään ei narsistisuutta voida tyyten pois kitkeä. Se mikä on tärkeää: Sille kuitenkin voi tehdä aika paljonkin kun sen oireet huomataan hyvissä ajoin.

Olen tämäntästä törmännyt kritiikkiin, jossa arvostellaan sitä että nykyään mennään metsään siinä kun kaikki inhimillinen käyttäytyminen diagnosoidaan, että pitäisi olla jotenkin vaan 'silleen luonnollisesti'. Tuollainen vaade on sangen omituinen kun ihmiselle juurikin on luonnollista kyetä selvittämään ilmiöiden taustoja ja vaikuttaa esimerkiksi lasten kohtelun kautta siihen, millaisia aikuisia, miten vastuunottokykyisiä, jne. heistä varttuu.

Tuossa lehtiartikkelissa on maininta: "syytä narsismiin on melko turha hakea geeneistä". Jokin hatara yhteys voi olla tietyntyyppisiin luonteenpiirteisiin, jokin tietyntyyppinen aivovaurio tai poikkeavuus voi altistaa enemmän, mutta oireilu luokitellaan persoonallisuushäiriöksi, se ei ole neurologisen tautiluokituksen piirissä ja sen syntymekanismi on kytköksissä olletikin enemmän lapsen kasvuolosuhteisiin ja kohteluun.

Itselläni ainakin piirtyy visio joissa lasta kohdellaan epäjohdonmukaisesti.
Esmes rangaistaan silloin kun pitäisi palkita ja palkitaan silloin kun pitäisi ojentaa ja ohjata muunlaiseen käyttäytymiseen.
Ihan arkiset tilanteethan siinä on kyseessä. Vanhemmat painaa töitä ja huushollia.. istuu työmatkoja ruuhkassa, seisoo kaupan kassajonoissa, rahan tienaaminen ja johdonmukainen kuluttaminen ei ole mitään helppoa. Asuntovelkaakin on. Parisuhteilu ei ole mitään lasten leikkiä alkuonnenhuuman jälkeen. Lapset ongelmoi ja sairastelee. Kuvioissa on usein suku ja muu verksoto.. pitää rientää häistä läksiäisiin ja siinä sivussa siis pitäisi kyetä olemaan tasapainoinen, johdonmukainen, oikeudenmukainen.. *HUH*
Ei ole mikään ihme että kaikenlaisia vinoumia voi lapsen persoonallisuuteen ajanoloon ilmaantua vaikka lapsukainen olisi peruslähtökohdiltaan ihan ok.
Kolme enismmäistä vuotta sanoi Freud.. Kehitys on kyllä nopeatempoista tuossa iässä, lapsi oppii valtavat määrät asioita tuolloin, mutta ei se teini-ikäkään mikään kitkaton vaihe ole ja juurikin silloin ihminen alkaa rakentaa sitä omaa sosiaalista staustaan, johon sitten liittyy muita ihmisiä.

Vaikea on jäljitettävänä tämä ikävä persoonallisuuden laji. Siksikin hankala kun potilailta itseltään puuttuu tyyten se sairaudentunto ja ulkopuolisille ei ole ongelmatonta puuttua virhekäyttäytymiseen.

En tiä.. se tuli mieleeni että ollaanko nykyisin ajautumassa enemmän narsismia suosivaan suuntaan kun on alkanut ylesityä sellainen, välillä ihan neuroottisuuteen menevä yksilönsuoja, jossa ei saa millään muotoa puuttua toisen henkilökohtaisuuteen. Minulle se on aika vieras kun oon aika suorapuheinen ja tykkään että minullekin pitää puhua kiertelemättä ja mielistelemättä. Nykysinhän provosointia pitäisi sietää ja kyllä se kristinuskon kauttakin on tolkotettu jo lapsesta asti että "käännä toinen poskes".
Härnääjää on hankalampi saada paljastettua kuin sitä jolla palaa käämit ja joka kiusaamiseen ryytyneenä nasauttaa senkat nenästä tai tärvelee toisen omaisuutta. Hullunpaerit.. hm.. nehän saa helpoiten kun menettää malttinsa ja saa raivarit. En tiä.. tämä on ihan hirveen monimutkainen ongelmatiikka.
En tiedä olenko edes jäljillä..?

Pitäiskö mun kysyä jotakin että keskustelu aiheesta mahdollistuu?
Vai, jutellaanko omin ehdoin..
Noh.. ehkä pitää rajata että säilyy johdonmukaisuus eikä tästä muodostu potilastarinointia.

1. Onko mielestäsi kyseessä vakava ongelma johon pitäisi puuttua?
2. Tää nyt on taas tätä kukkahattujen propagandaa *ttu!
3. Liian haastava ilmiö, ei mahda mitään.
4. Yhteiskunnan ongelma, ei kuulu yksilöille.
5. Vanhempien jaksamiseen kiinnitettävä enemmän huomioita.
6. Päivähoitoon ja kouluopetukseen satsattava enemmän.
7. Mielenterveyspalveluita lisättävä.
8. Jotain muuta..

Mä olen sitä mieltä että tavallista arkea ei osata oikein arvostaa. Jostakin, liekö se TV:n tulo aikoinaan, yhäti lisääntyvä tieto kotipiirin ulkopuolelta, moninainen infoähky tarjoaa niin valtavasti vaihtoehtoja että siinä on pieni ihminen ihan pää pyörällään ja mainostajat silaisee sen viimeisen naulan kirstuun tällaisella kauppatyylillä: "Sä et ole niin yhtään mitään jos et hanki tätä ja tota"
Ja kyllä se totta on että konemelu on lisääntynyt valtavasti. Melua ja hälyä on. Stressiä pukkaa. Niin toki useimmiten. Ne suomifilmi-idyllit joissa pellonpiennarta astelee rennosti tiluksia tarkkaileva pehtoori ja pilevettömän poutapäivän emäntä aittapolkua käy hymy huulillaan.. äh, sellaista ole ollutkaan kuin poikkeuksina. Samoin kuin nykyihminenkin kaiken kiireen keskellä voi istua suomen suviyössä rantasaunan terassilla kuunnellen kuikan huutoa, tai rentoutua pääkaupungin katukahvilassa Capuziinoa siemaillen..

Rankasta aiheesta huolimatta, tai ehkä juurikin siksi loppu kaipaa jotain.
Eiköhän se ole tämä:
"Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.."
E. Leinoo

Lapsellehan ei koskaan saisi sanoa, "olet paha". Lapset ei ole pahoja, eihän luonnostakaan voi sanoa että se on paha kun se heittää tsunamiaallon kun mannerlaatat järisee.. ei me olla syntisiä ja synnittömiä.. kellä mitäkin ongelmia.
Silti asioista voidaan puhua.

_________________________

Sivut

Kommentit (54)

Vierailija

Hevonpaskaa.
Valtaosa rikollisia on rutiköyhiä juoppoja joilla on tavoitteenaan humala ja minimimäärä suojaa ja tulevaisuutta ja rauhaa poliiseilta ja vaanivilta sivullisilta (Tapio Rautavaara; Ontuva Eriksson).
Narsisteja voi etsiä politikoista ja poliiseista, joissa narsismin toteutus on palkattua ja lailla suojattua.

Vierailija

Narsisti hakee tapoja ja väyliä, joilla maksimoi suosionsa. Hän käytäytyy niin että hän saa sivullisten tai uhriensa tuen ja ihailun. Se sulkee pois avoimen rikolliset ja paheksuttavat tai suojaamattomat keinot, koska silloin hänen sädekehänsä ruostuu.
Rikolliset, eli vankiloiden asukit ovat menettäneet mahdollisuuden kerätä suosiota. He keräävät pikavoittoja väkivalloin tai salaa. Tapa joka ei sovi millään narsistin profiiliin.

Vierailija
tietää
Narsisti hakee tapoja...



Pönni viittasi psykiatrian erikoislääkärin, Gustav Schulmanin lausuntoon. Sinulla ei arvattavasti ole mitään kompetenssia kritisoida ko. lausuntoa. Todistat sen vielä osoittamalla, ettet ole edes miettinyt mekanismia, jonka takia narsisti päätyy vankilaan. Epäilen myös että et lukenut Aamulehden juttua.

Vierailija
tietää
Narsisti hakee tapoja ja väyliä, joilla maksimoi suosionsa. Hän käytäytyy niin että hän saa sivullisten tai uhriensa tuen ja ihailun. Se sulkee pois avoimen rikolliset ja paheksuttavat tai suojaamattomat keinot, koska silloin hänen sädekehänsä ruostuu.
Rikolliset, eli vankiloiden asukit ovat menettäneet mahdollisuuden kerätä suosiota. He keräävät pikavoittoja väkivalloin tai salaa. Tapa joka ei sovi millään narsistin profiiliin.



Aika suppea käsitys rikollisuudesta sulla.
Talousrikollisuus.. väärinkäytökset.. niitä on kaikenlaisia juttuja joista saapi nykyään sanktioita.
Väkivalta voi olla peiteltyä ja psyykkistä. Eihän narsistilla automaattisesti ole isoa kokoa ja suuria muskeleita.

Jotenkin kyllä voi korreloida väkivaltarikollisuuden kanssa yhteen ja voi olla että menee jotenkin yksyhteen XYY ja XYYkromosomipoikkeaman kanssa ja sitten vielä adhd:n ja joidenkin muiden varitaatioiden, joista on nähtävillä jokin selkeä piirre joka korreloi sen kanssa millaisia ihmisiä sinne vankilaan ajautuu.

Noista linkeistä näkyy että molemmilla ryhmillä on potentiaa ajautua ongelmiin vallitsevan kulttuurin kanssa.

nimenomaan haluaisin puhella aiheesta asiallisesti. Ehkä tämä ketju tuhoutuu äänekkäämpien huutajien toimesta pilalle, niitten jotka ei piittaa toisten mielipiteestä, jotka ei lue kuin siteeksi ja sitten mouhottamaan omiaan. No.. saadaan sit havaintomateriaalia mukaan että kuinka käyttäytyy narsitinen tai miten netti saa ihmisen käyttäytymään kuin narsku.. ihan miten vaan.
Alustukseni ei ollut mielestäni mitään "hevonpaskaa".
Mutta en mä ala turhantärkeillä.. antaa palaa vaan. Aihe on mielenkiintoinen ja tärkeä.

Vierailija

Aihe on mielenkiintoinen, koska se on paitsi ihmissuhdeaihe myös valtaan ja hierarkiarakenteeseen liittyvää. Mun täytyy tunnustaa, etten tiedä aiheesta paljon mitään.

Ensimmäinen kysymys oli tietysti "olenko itse narsisti", mutta jos empatian puute on yksi oire ja itse kuvittelen itseni empaattiseksi, niin tiedä sanoo.

Toinen ajatus oli, että tunnenko jonkun, joka on ja johon voin verrata "yleistä" käyttäytymistä... eikä tule mieleen heti sellaista.

Yksi mahdollinen naispuolinen ihminen on, jonka voisin sanoa olevan epäempaattinen siten, että näyttäisi kuin hän ei osaisi kuvitella, miltä toisesta tuntuu, vaikka osaakin tarkasti kertoa, miltä hänestä tuntuu ja vaatii saada tulla kuulluksi. Hän kääntyy jokaisessa kriisissään ystävien puoleen ja silmiinpistävän selvästi etsii syitä itsensä ulkopuolelta - olkoon kyse sitten parisuhde- tai työpaikkaongelmasta. Hän kuitenkin on monella tavalla herkkä ja haluaa miellyttää toisia, vaikka samalla on äärimmäisen arka arvostelulle, ja jolle kriittiset sanat on esitettävä mahdollisimman diplomaattisesti, ellei halua riidellä; vertailulähtökohta. Hän myös katkaisee nopeasti yhteyden ihmisiin, jotka kritisoivat häntä. Ei, hän ei ole Jehovamimmi eikä entisiäkään.

En kuitenkaan ole huomannut, että hän omaa etuaan tavoitellakseen suoraan valehtelisi (vaikka muunteleekin totuutta) tai käyttäytyisi rikollisesti, joten yksi mahdollinen esimerkkini pienentää mahdollisuutta, että valtaosa rikollisista potee narsistista häiriötä. Jatkan kenttätutkimuksiani.

Vierailija

Aiheeseen liittymättömänä yksityiskohtana voisin mainita, että narsistisiakin suuremmalla osuudella rikollisista on taustalla hoitamaton tarkkaavaisuushäiriö sekä alkoholiongelma.

Vierailija

Kommentoin "hevonpaskalla" lainauksen otsikkoa. Se on liian yleistävä ja narsismi-muotikäsitteellä ratsastava. Narsismin pääpiirteiden siirtäminen vankien luonnekuvaan, sallii raaistuneet ja epäempaattiset otteet heitä kohtaan, muka samallaisena vastauksena heidän käyttäytymiseensä.

Vierailija

Onpa ihmisellä mikä häiriö tahansa, hänen on kannettava vastuu teoistaan. Jokin diagnoosi lisää ymmärrystä, miksi joku käyttäytyy väärin, mutta siitä huolimatta väärinkohteluun ei tulisi alistua, selittäen itselleen vääryyydet narsistisen persoonallisuushäiriön oireilla.
Narsisteilla on myös se kultainen puoli, johon herkästikin saattaa ihastua.. Ja loukkaantumisherkkyys saattaa aiheuttaa jopa narsistin suojelua.

Haluaisin opettaa lapseni suojelemaan itseään narsisteilta tai muuten väärin käyttäytyviltä ihmisiltä.
Lapseni vanhaan kouluun tuli viime keväänä uusi oppilas.. Lapset ystävystyivät ja lapsellani on aiemmin ollut useita kavereita. Niin pian lapset olivat keskenään kuin paita ja peppu. Koulun jälkeen lapsi usein tuli meille kylään. Havaitsin että lapseni kaveri halusi hallita/määrätä kaikesta. Jos juttelin lapseni kanssa puhelimessa lapseni kaveri saattoi sanoa vuorosanat lapseni puolesta.. Esim. lapseni soitti että pääseekö hän lapseni kaverille kylään, sanoin että, ei, että tulee suoraan kotiin. Jolloin lapseni kaveri sanoi puhelimen vieressä, että "minä en tykkää sinusta" joka lapseni piti toistaa puhelimeen minulle. Näistä keskusteltiin kotona.

Kerran lapseni soitti minulle kauppaan, että saavatko he lapseni kaverin kanssa syödä kakkupohjaa, johon olin hakemassa täytteitä. koko kysymys oli mielestäni jotenkin hassu ja sanoin "etteivät saa" tulin kotiin ja kakkupohjaa oli syöty ja lapset olivat lähteneet ulos. Soitin lapselleni jolloin lapseni kaveri sanoi puhelimen vieressä, että sano että sinä söit sitä ja lapseni kaveri oli sinä aikana vessassa. Lapseni kaveri ei halunnut että lapseni syntymäpäiville tuli muita lapsia kuin "paras kaveri" ja hän sanoi, että ketä muita sinä edes voisitkaan kutsua..

Nämä esimerkeistä. Lisäksi lapseni käveli aamuisin pidemmän koulumatkan, jotta pääsi yhtämatkaa kaverinsa kanssa.

Yksi aamu lapsni maha oli kipeänä, eikä hän päässyt kouluun. Lapseni kaveri oli kertonut koululla luokkakavereille, että lapseni lintsaa, että hän sanoo minulle että on maha kipeänä. Luokkakaverit olivat välittäneet laumana viestin opettajalle, joka otti minuun yhteyttä. Selvittelimme asiaa ja lopulta lapsni kaveri oli tunnustanut ettei lapseni ihan niin ollut sanonut.

Tämän jälkeen lapsni mahaan koski joka aamu, eikä yhtään mahakivutonta aamua ollut 2kk aikana. Mahaa tutkittiin ja yritettiin vaikka mitä, syytä ei löydetty..
Lopulta vaihdoimme minun aloitteesta koulua ja sen kaltaiset mahakivut ovat hävinneet. Nyt asiaa on selvitelty. Minä kerroin koululla lapsien kaverisuhteesta, mutta koulu ei ainakaan viestittänyt että asiaan mitenkään reagoitaisiin.
Lapseni kaveri soitti useita kertoja päivässä lapselleni, lapseni kaveri soitti minullekin kehoittaen välittämään viestin että lapseni soittaisi kaverilleen, lapsellani oli uudessa koulussa toinen saman niminen lapsi ja kysyin kumpiko lapsi oli kyseessä, niin lapseni kaveri sanoi, että "lapseni paras kaveri" Välitin vietin lapselleni ja kysyin lapseltani "miksi hän ei vastaa" ja lapseni kertoi että jo kaverin ajettelu sattuuu lapseni mahaan..
Minua häiritsi selvittämätön asia, mutta kunnioitin sitä ettei lapseni siihen puhelimeen vastannut. N. kuukauden kuluttua koulun vaihdosta, lapseni lopulta vastasi puhelimeen ja pari kertaa lapset näkivät, kunnes lapseni kaveri soitti minulle kertoen että lapseni soittelee pilareita, useita kertoja hänelle ja hänen kaverilleen ja on sanonut jotain ilkeää hänen kaverilleen ja läntännyt luurin korvaan ja useita kertoja soitellut hännellekin..

Kysyin asiasta lapseltani joka ahdistui ja sanoi että hänen puhelimeen oli soittanut jokin vieras nuemero ja lapseni oli soittanut numeroon katsoakseen kuka soittaja oli ja oli kysynyt vain puhelimessa "kuka sinä olet" ja lapsen vastattua sanonut "ai jaa, no moi" Kun lapseni kaveri seuraavan kerran soitti, lapseni toi puhelimen minulle ja minä vastasin. Ja sanoin miten lapseni oli asian kertonut hänen kaverilleen johon lapsi sanoi "ai, jaa" välinpitämättömästi ja pyysi antamaan puhelimen lapselleni. En antanut puhelinta ja nyt ystävyydelle on sanottu täydellinen "stop"

Mielestäni tämän lapsen käytös on ollut pelottavaakin. Olen vihainen itselleni etten aiemmin puuttunut lasten ystävyyteen. Koulu on tietoinen asiasta mutta en tiedä reagoiko.

Minä itse olen tällähetkellä valtavan stressin vuoksi sairaana.

Paljon yksi pieni lapsi saa aikaiseksi. Jotenkin pelkään että kuinka lapsi loppujen lopuksi suhtautuu siihen että hän ei enää ole lapseni "paras kaveri" ja on ulkopuolinen?

Vierailija

White-Dove kirjoitti:

Paljon yksi pieni lapsi saa aikaiseksi. Jotenkin pelkään että kuinka lapsi loppujen lopuksi suhtautuu siihen että hän ei enää ole lapseni "paras kaveri" ja on ulkopuolinen?

En yritä mitään etädiagnoosia, mutta lapsesi kaveri kieltämättä vaikuttaa narsistiselta antamasi "todistusaineiston" pohjalta. Toisaalta, lapset kyllä osaavat olla ilkeitä ja piittaamattomia ilmankin narsismia - lastenhoitajana tiedän nämä jutut nääs .

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Minuakin kiinnostaa rikolliset jutut, omaan myös persoonaallisuushäiriön. Taitaa vähän olla vähän joka persoonallisuushäiriössä samanlaisia piirteitä.

Lähinä johtunee varmasti siitä että, yhteiskunta on niin jäykkärakenteinen ja se ei kylläkään suosi personaallisuushäiriöisten pärjäämistä.

Vierailija
Pönni
tietää
Narsisti hakee tapoja ja väyliä, joilla maksimoi suosionsa. Hän käytäytyy niin että hän saa sivullisten tai uhriensa tuen ja ihailun. Se sulkee pois avoimen rikolliset ja paheksuttavat tai suojaamattomat keinot, koska silloin hänen sädekehänsä ruostuu.
Rikolliset, eli vankiloiden asukit ovat menettäneet mahdollisuuden kerätä suosiota. He keräävät pikavoittoja väkivalloin tai salaa. Tapa joka ei sovi millään narsistin profiiliin.



Aika suppea käsitys rikollisuudesta sulla.
Talousrikollisuus.. väärinkäytökset.. niitä on kaikenlaisia juttuja joista saapi nykyään sanktioita.
Väkivalta voi olla peiteltyä ja psyykkistä. Eihän narsistilla automaattisesti ole isoa kokoa ja suuria muskeleita.

Jotenkin kyllä voi korreloida väkivaltarikollisuuden kanssa yhteen ja voi olla että menee jotenkin yksyhteen XYY ja XYYkromosomipoikkeaman kanssa ja sitten vielä adhd:n ja joidenkin muiden varitaatioiden, joista on nähtävillä jokin selkeä piirre joka korreloi sen kanssa millaisia ihmisiä sinne vankilaan ajautuu.

Noista linkeistä näkyy että molemmilla ryhmillä on potentiaa ajautua ongelmiin vallitsevan kulttuurin kanssa.

nimenomaan haluaisin puhella aiheesta asiallisesti. Ehkä tämä ketju tuhoutuu äänekkäämpien huutajien toimesta pilalle, niitten jotka ei piittaa toisten mielipiteestä, jotka ei lue kuin siteeksi ja sitten mouhottamaan omiaan. No.. saadaan sit havaintomateriaalia mukaan että kuinka käyttäytyy narsitinen tai miten netti saa ihmisen käyttäytymään kuin narsku.. ihan miten vaan.
Alustukseni ei ollut mielestäni mitään "hevonpaskaa".
Mutta en mä ala turhantärkeillä.. antaa palaa vaan. Aihe on mielenkiintoinen ja tärkeä.




"Moottoripyörä"-kerhot muuten taitavat sopia hyvin tuohon narsistiseen hypoteesiin. Liivien ja lietsotun pelon avulla hankitaan tyydytystä sisäiselle heikolle itsetunnolle ja kerätään ympärille ihailijoita, hangaround-jengiä, pönkittää omaa erinomaisuutta.

Vierailija
White-Dove
Onpa ihmisellä mikä häiriö tahansa, hänen on kannettava vastuu teoistaan. Jokin diagnoosi lisää ymmärrystä, miksi joku käyttäytyy väärin, mutta siitä huolimatta väärinkohteluun ei tulisi alistua, selittäen itselleen vääryyydet narsistisen persoonallisuushäiriön oireilla.
Narsisteilla on myös se kultainen puoli, johon herkästikin saattaa ihastua.. Ja loukkaantumisherkkyys saattaa aiheuttaa jopa narsistin suojelua.



Juu.. Tänäpäivänä, sen mitä olen vankeinhoitolaitoksesta tietoinen, kyllä siellä terveydenhoidollinen puoli on arkea. Miks uusi tieto lisäis väkivallan käyttöpaineita vankien kohteluun. Olen ollut mielisairaalassa töissä suljetulla osastolla ja aika pitkälti ne muistuttavat toisiaan. Onhan niissä yhdistelmiäkin. Pitkässäniemessä Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on oma yksikkönsä, vankimielisairaalana.

Terveen ja sairaan ero on veteen piirretty.
Narsistinen käyttäytyminen, siis silloin kun puhutaan psykopaattisesta käyttäytymisestä niin eiköhän se paras osoite ole juurikin tuolla. Vankiloissahan on "lusimassa" niin monenlaisia ihmisiä, eivät ole kaikki kaidalle polulle hairahtuneet mitään sarjamurhaajia tai ylipäätäänkään suurenluokan rikollisia. Niitäkin on jotka päätyy vaikka peliriippuvuutensa takia sakkorangaistuksiaan istumaan.
Narsisti on narsisti vankilassakin ja uhka muille kun ei pääkoppa sano mikä on myös muille edullista käyttäytymistä.

Nykyaikainen asenne ei ole kostonhimoa tihkuvaa rankaisemista. Toki sitäkin, mutta ideana on enemmänkin estää vahinkoja ja laittaa ne säilöön joilla ei kuuppa pelitä niinkuin pitäisi.

Hm.. Osa ihmisten sosiaalisista ongelmoinneista johtuu myös siitä että on jouduttu jättämään kotikonnut, muuttamaan kasvukeskuksiin. Sellainen synnyttää aina 'piikkiä' mielenterveyspuolella kun yhteiskunnassa tapahtuu rakennemuutosta. Esmes Tampereen Hervannassa oli seiskytluvulla paljon isommat sosiaaliset ongelmat kuin nyt. Aikaa on kulunut niin että alueella elää nykyään sukulaisia jo neljännessä, lie viidennessäkin polvessa ja se on rauhoittunut valtavasti. Tavallaan ihan kuin eri paikka kuin alussa, jolloin muuttoliike syrjäseuduilta tapahtui massamitassa ja osa paineli samantien Ruotsiin.

Kyllähän se tietenkin yks singnaali on kun nykyään paljon puhutaan mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Sitäkin takuulla on että kun elämänhallintaongelmat muuttavat muotoaan, tulee uusia ongelmia ja niihin ei ole kokemusta, se aiheuttaa syrjäytymistäkin, mutta mä näen asiassa senkin puolen, että nykyään diagnosidaan paljon enemmän kuin ennen ja se on yks puoli joka tilastollisesti hämää.

Työllisyystilanne ainakin on parantunut huikeasti.
Mikä on sitten työnatajapuolen moraali asioissa, miten ihmisistä väännetään tehoja irti? Mitä työnantajalla on oikeus vaatia ostaessaan ihmisen työpanoksen? Onko työntekijöillä kunnollista järjestäytynyttä organisaatioita joka omalta osaltaan kykenee pitämään työvoiman myyjien puolia..
Monimutkaistahan tämä elämä.
Ei mikään ihme että jos ja kun pätkii niin elämänhallinta voi pettää.
Kyllä minä sen itte tiän kun oon autisminkirjoinen. Enkä mä väitä etteikö tämänkin diagnoosin takaa voi alttiutta olla epäempaattisuuteen ja väärään käyttäytymiseen muita kohtaan. Haastavaa on puolin jos toisin.

Paljon yksi pieni lapsi saa aikaiseksi. Jotenkin pelkään että kuinka lapsi loppujen lopuksi suhtautuu siihen että hän ei enää ole lapseni "paras kaveri" ja on ulkopuolinen?



Nii-i.. pienestä kaikki alkaa ja isoksi kasvaa, niin ilot kuin surutkin.
Mä tein oman lapseni kanssa sitä että menin kylään sinne kavereiden kotiin kun oli jotain omituista. Mutta minä olenkin niin extrovertti ja temperamenttinen, suulas ja säpäkkä tapaus. Ei kaikilta voi vaatia samaa kuin itseltä. Mä kävin setvimässä ja sain hommat luistamaan niin että mun äitilapsi huushollissa oli välillä kakaraa kuin pipoa ja minä säätelin ja souvasin.
Ja.. kyllä siihen liittyi joskus muiden taholta haluttomuutta nähdä omassa piltissä mitään vaikka olis pitänyt nähdä. Mutta suhdeluku asioiden sujumisessa oli apauttia 95% ihan ok. ja loput .. noh, seuransa saa valita ja ne sai häipyä, jotka kukkoili.

Koulumaailma on pieneille lapsille aika julma. Mä en tykkää yhtään sellaisesta että lapset jätetään varhain oman onneksa nojaan. Mä koitin kulkea oman lapseni rinnalla ohi murkkuiänkin ja kuljen yhä. Loppuun asti. Niin minä ajattelen. Mä en voi sietää sellaista ajatustakaan että täällä pitäis pärjätä omillaan ja yksin. Ei todellakaan tarvi. Toki liikkumavaraa pitää olla ja itsenäisyyttä mutta heitteillejättö, se on inhimillisesti paha juttu.

Niinkin voi olla että just sellaisesta se narsismi kasvaa kun lapsi jää liikaa yksin liian varhain ja jotenkin kun on selviydyttävä niin itsekkyys on se keino joka auttaa.

-----

Vierailija
tiäremiäs
Minuakin kiinnostaa rikolliset jutut, omaan myös persoonaallisuushäiriön. Taitaa vähän olla vähän joka persoonallisuushäiriössä samanlaisia piirteitä.



Joo.. Persoonallisuushäiriöistä löytyy nykyään helposti tietoa jo paljon. Tuollakin näyttää olevan ihan fyysistäkin pohjaa. Siitä kyllä on kauan jo puhuttu että serotoniin puute on yks ja sitähän hoidetaan nillä SSSR lääkkeillä ja noihin on olemassa kaikenlaista.

Ihan oma lukunsa on kuitenkin narsistit. Ei sairaudentuntoa ja asenne tietenkin se että muut on väärässä ja minä olen just niikuin pitääkin. Mä oon ainakin nykytietämyksellä varuillani sellaisten ihmisten kanssa jotka julistaa olevansa normaaleja. Semmosta ei ookkaan. Normit on keskiarvio ja niissä on jopa mukana ideaalia. Kaikissa ihmisissä jotakin omanlaista, yksilöllistä poikkeavaa on. Tavallisuus toki arkikielessä ja normaalius on ihan ok. Oonhan minäkin tavis ja normaali kun kyllin arkisesti tsekataan. Sehän riippuu aina siitä miten suhteutetaan, mitä ja mihin.
Ittelleen voi kyllä olla sokea, jos pitää itseään siitäkin huolimatta jonakin nomitapauksena vaikka kaikki muut olis eri mieltä.
Mutta se siitä.
Ei o välttämätöntä tehdä itsetilitystä tässä.
(Vaikka se on just mun paheeni.. tiedäntiedän..)
Saahan sitä olla ittelleen hellä ja koittaa kattella isompana kokonaisuutena noinniinkun kauempaa..

Lähinä johtunee varmasti siitä että, yhteiskunta on niin jäykkärakenteinen ja se ei kylläkään suosi personaallisuushäiriöisten pärjäämistä.



Missäköhän ihmiset olis pärjänneet ilman yhteisöä ja millainen yhteisö olis menestyksekäs jos siellä saa huseerata persoonallisuushäiriöiset säätäen normeja itsestään käsin?
Stalin, Hitler, Mussoliini, Idi Amin, Pol Pot.. Kiitos ei

Hyvin organisoitu yhteiskunta jossa on hyvä struktuuri, jonka infra pelittää, se vaatii pyrokratian, parhaimmillaan ristiinrastiin kontrollin. Se on aika tyyris mutta se on kaikkein paras kun se antaa parhaan suojan just niille jotka on heikoimmilla. Lapset, vanhukset, vajaakuntoiset ja kykyiset ja sitähän narsitsitkin on vaikka eivät itsessään ongelmointiaan huomaakkaan.

Jos olis koululaitoksella enemmän resursseja.. Jokelan koulusurkakatastrofin yhteydessä paljastui iso mätäpaise kouluterveydenhuollosta. Oppilas pääsee kerran piipahtamaan terkkarilla ja kun opettajat vaihtuu, kun ollaan jossakin luokattomassa mallissa, jne. niin lapset on heitteillä jos on ongelmia. Useinhan niiden syyt on just siinä että kotona on jotain - en nyt tarkoita että jotakin tahallista.. mä koitan koko ajan välttää sitä syyllistämistä joka ei johda mihinkään.. vanhemmilla voi olla sellaisia ongelmia joihin eivät saa apua.. ja niin ne sit kasaantuu lapsen harteille koko helahoito.

Stakesin virallinen linja kouluterveydenhuollosta. Pelkkää sanahelinää.

[url]Hesarissa on kuitenkin myönnetty puutteet.

Sitähän on paljon ihmetelty että miten on mahdollista että suomessa on maailman paras neuvolajärjestelmä, ihan ainutlaatuinen. Maailman terveimmät vauvat ja hyvinvoivimmat pikkuipanat mutta aikuiset onkin melko sairaita.

En tiä.. onko joku "poliittinen kokrektius ja konsensus" mennyt jo hiukan liian pitkälle ja lapset saa maksaa siitä niin että aikuistumisen myötä turvaverkko alkaa vuotaa kuin seula?
Se mikä pitää muistaa, kyse ei ole siitä kellä on eniten rahaa. Ekonomien penskat ei ole yhtään sen enempää suojassa kuin köyhienkään kun puhutaan siitä saako lapsi sitä rakkautta ja läheisyyttä, joka on yhtä tärkeetä kuin vitamiinit ja hivenaineet. Vantteran ja kauniin ulkokuoren alla voi sykkiä onneton sydän. Surullista sekin on. Sellaisesta voi tulvia surua muillekin.

Vierailija

Olen itse kasvanut narsistin lähipiirissä. En tietenkään silloin tiennyt koko käsitteestä mitään. Tämä ihminen oli sinänsä erittäin älykäs, mutta täysin piittaamaton muiden tunteista tai päämääristä, mikäli hänelle itselleen ei ollut niistä hyötyä.

Moni näistä läheisistä, minäkin, sai erilaisia vaurioita ja haavoja.

Aikuisena ja koulutettuna yritin kovasti ymmärtää ja eläytyä siihen, miksi hän oli sellainen kuin oli. Vastaus löytyi juuri narsistisen persoonallisuushäiriön tutkimuksesta. Psykiatri ja psykoterapeutti Schulman alkoi perehtyä häiriön olemukseen 1980-luvulla.

Narsistin leimaa huidellaan nykyisin vähän jokaisen hankalan tyypin kylkeen, mutta onneksi ihan luonnehäiriöisen tasoisia on harvassa.

Diagnoosien teko jääköön ammattilaisille, mutta omia tuntojaan tutkailemalla voi saada pientä aaninkia, mistä mahtaa olla kyse.

Kohteelle tulee narsistin kanssa ollessa kummallinen olo, ihan kuin itse tuntisi "väärin". Hybriksessään narsisti on kuin käärmeenlumooja, siinähän tuijotat ja huojut.

Myös epämääräinen vedätetyksitullun tunne voi läikehtiä oman mielen taustalla, mutta siitäkään ei voi olla ihan varma. Jälkikäteen on paha ja niljakas olo monta tuntia.

Ylen Arkistossa oli pätkä tällaisesta, mielestäni oikein tyypillisestä rikollisesta. Hän ei kaikista tosiseikoista huolimatta mitenkään voinut tajuta, että hänen omassa toiminnassaan olisi ollut mitään vikaa. kaikki muut sen sijaan olivat väärässä. laitan linkin, jos löydän.

Kirja "Narsismin kohtaloita" on psykoanalyyttinen näkemys narsistista. Se esittää yhden mahdollisen selityksen, millainen pohjaton tyhjyys ja pimeys on tällaisen ihmisen sisälle syntynyt tämän elämän alkuvuosina. Syvimmiltään narsisti on tavattoman traaginen ja vaikeasti vammautunut ihmistorso.

Edit: No tietenkään en ohjelmaa tähän hätään löytänyt . Kumminkin, näitä "syyttömästi tuomittuja" raakoja murhamiehiä on vankilat puolillaan.

Kun narsistin mieleen koettaa eläytyä, niin raja tulee empaatisimmallakin vastaan. Joidenkin tekojen sisäiseen logiikkaan ei normaali ihminen kerta kaikkiaan pysty eläytymään. Arvelen, että itävaltalainen insesti-isä on juuri tälla tavoin häiriintynyt.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat