Sivut

Kommentit (1797)

jpv
Pitetään ny pari:
komedia: Snatch, Lock, stock and two smoking barrels, Brianin elämä
Japani: Seitsemän samaraita, Yojimbo
gangsteri: Goodfellas, Carlito's way, Reservoir dogs ja sit se yksmitämäenmuista, jossa hoettiin koko ajan "forgetaboutit" donniejotain
murhajutut: Seven, Liftari
scifi: Alien eka, Blade runner
toiminta: Die hard, Bourne identity&supremacy
western: H,P&R, Huuliharppukostaja
Muut: Constantine, Flesh&blood



Voisiko muuten joku kertoa vielä hyviä mielellään nykyajasta kertovaa gangsteri elokuvaa? Ainakin Carlito's Way ja Scarface ovat suhtkoht nykyaikaisia. Mutta ihan vaikka 1980 eteenpäin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pizze
Seuraa 
Viestejä602
Barbaari
Toope
Desi
Mitenkäs Plan 9 From Outer Space?

Onko joku katsonut sen loppuun asti?



Olen katsonut.

Ei huonoin leffa mitä tiedän, mutta niin huono kuitenkin ettei sen huonous jaksa edes naurattaa. Yksinkertaisesti ajanhukkaa.




Jeps, plan 9:n kyllä jaksaa kattoa loppuun, mutta sitten on semmosiakin elokuvia jokka on niin paskoja ja rasittavia että niitä ei pysty ees kattoon pitkään ja tulee vain deletoitua saman tien.

Vetykone kirjoitti:

Voisiko muuten joku kertoa vielä hyviä mielellään nykyajasta kertovaa gangsteri elokuvaa?

Russel Crowen ja Denzel Washingtonin tähdittämä American Gangster lienee suhteellisen lähellä nykyaikaa ja perustuu tositapahtumiin. Ihan katsottava pätkä kaikenkaikkiaan.

el6
Seuraa 
Viestejä1457

Coen vellosten leffat on hyviä. Tietenkin Sergio Leonen spagettitrilogia, aivan mainio. Ei pidä myöskään unohtaa Aussieleffoja Mad Max 1&2. John Carpenterin Pako New Yourkista menettelee . Onhan noita, en vaan muista tähän hätään.

.

asdf
Seuraa 
Viestejä13028
TERÄS NALLEPUH
No siis braindead on oikeasti hyvä elokuva.

Ei Braindead ihan turha leffa ole, vaikka sillä onkin maine hölmönä splatterina. Braindead vie splatterin oikeastaan niin pitkälle kuin voi, olematta silti täysin parodia. Clint Eastwood teki saman westerneille Unforgivenillä. Unforgiven on loistava lännenelokuva, joka murentaa viimeisimmätkin sädekehän rippeet sankarimyyttien ja legendojen yltä.

Braindead on splatterleffojen malliesimerkki. Jos ei ole koskaan nähnyt splatteria, katsomalla Braindeadin tietää splatterista kaiken olennaisen (lukuunottamatta sitä täyttä paskuutta, joka määrittää suurinta osaa splatterleffoista). Braindead voi olla hauska suolenpätkien lennätys, jota krapula-aamuna naureskellaan äijäporukalla, mutta se on samalla hyvin genretietoinen ja omaa genreään määrittävä leffa. Ei mikään turha pätkä, jos pop-kulttuurista on kiinnostunut.

Snaut
Toope
Desi
Mitenkäs Plan 9 From Outer Space?

Onko joku katsonut sen loppuun asti?



Toki tuo on loppuun katsottu. Tämähän on Ed Woodin 1950-luvun lopulla ohjaama SciFi leffa, jota sittemin on tituleerattu kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvaksi. Suosittelen!



Kieroutunut elokuvataju, jos tuotakin suosittelet. Eli olet juurikin niitä ihmisiä, jotka pitävät elokuvista, kunhan niistä ei ole kovinkaan moni kuullut, ne ovat mustavalkoisia ja huonolla äänellä tehtyjä, tai niissä puhutaan jotain alkuperäiskieltä ja jos vieläkin parempi, niitä ei ole edes tekstitetty.
Ja ei, minä en ole jenkkipum-pumien vaan hyvien elokuvien ystävä. Jos elokuvasta tehdään versio aivan samalla tavalla ja juonella, mutta elokuvien välillä on 60 vuotta ( eli siis esim uudessä on thx-äänet ja väri ) niin sinä valitset vanhemman, koska ilmeisesti olet osa tätä ihmislajia, joka haluaa olla erilainen tai on jotenkin "parempi" kun katselee tateellisisä elokuvia. Film Noir...En tiedä mitä tarkoittaa enkä jaksa hakea, mutta jotenkin vaan tuntuu kuvaavan sinun elokuvamakuasi. =) Noh makunsa kullakin.
Osuuko oikeaan?
Kumpi oli parempi, uusi vai vanhempi versio tuntemattomasta sotilaasta?
Kannattaa muistaa, että aika kultaa muistot.
Huono vertaus. Last Ninja-pelisaaga C64:llä oli aivan loistavaa ja muistelin haikeana niitä aikoja, mutta kun sitten tilaisuus tuli koittaa sitä näin vanhemmalla iällä, niin voi luoja mitä kuraa. Sama pätee moniin elokuviin, mutta moni jää tuohon aikaspiraaliin pyörimään ja aika ajaa ohitse. Mutta jokainen taaplaa tavallaan.

Sakarias
Vetykone kirjoitti:
Voisiko muuten joku kertoa vielä hyviä mielellään nykyajasta kertovaa gangsteri elokuvaa?

Russel Crowen ja Denzel Washingtonin tähdittämä American Gangster lienee suhteellisen lähellä nykyaikaa ja perustuu tositapahtumiin. Ihan katsottava pätkä kaikenkaikkiaan.



Pitää hankkia.

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
asdf
TERÄS NALLEPUH
No siis braindead on oikeasti hyvä elokuva.

Ei Braindead ihan turha leffa ole, vaikka sillä onkin maine hölmönä splatterina. Braindead vie splatterin oikeastaan niin pitkälle kuin voi, olematta silti täysin parodia. Clint Eastwood teki saman westerneille Unforgivenillä. Unforgiven on loistava lännenelokuva, joka murentaa viimeisimmätkin sädekehän rippeet sankarimyyttien ja legendojen yltä.

Braindead on splatterleffojen malliesimerkki. Jos ei ole koskaan nähnyt splatteria, katsomalla Braindeadin tietää splatterista kaiken olennaisen (lukuunottamatta sitä täyttä paskuutta, joka määrittää suurinta osaa splatterleffoista). Braindead voi olla hauska suolenpätkien lennätys, jota krapula-aamuna naureskellaan äijäporukalla, mutta se on samalla hyvin genretietoinen ja omaa genreään määrittävä leffa. Ei mikään turha pätkä, jos pop-kulttuurista on kiinnostunut.




Tykkään Bad Tastesta huomattavasti enemmän.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

asdf
Seuraa 
Viestejä13028
thuga101
Kieroutunut elokuvataju, jos tuotakin suosittelet. Eli olet juurikin niitä ihmisiä, jotka pitävät elokuvista, kunhan niistä ei ole kovinkaan moni kuullut, ne ovat mustavalkoisia ja huonolla äänellä tehtyjä, tai niissä puhutaan jotain alkuperäiskieltä ja jos vieläkin parempi, niitä ei ole edes tekstitetty.
Ja ei, minä en ole jenkkipum-pumien vaan hyvien elokuvien ystävä. Jos elokuvasta tehdään versio aivan samalla tavalla ja juonella, mutta elokuvien välillä on 60 vuotta ( eli siis esim uudessä on thx-äänet ja väri ) niin sinä valitset vanhemman, koska ilmeisesti olet osa tätä ihmislajia, joka haluaa olla erilainen tai on jotenkin "parempi" kun katselee tateellisisä elokuvia. Film Noir...En tiedä mitä tarkoittaa enkä jaksa hakea, mutta jotenkin vaan tuntuu kuvaavan sinun elokuvamakuasi. =) Noh makunsa kullakin.
Osuuko oikeaan?
Kumpi oli parempi, uusi vai vanhempi versio tuntemattomasta sotilaasta?
Kannattaa muistaa, että aika kultaa muistot.
Huono vertaus. Last Ninja-pelisaaga C64:llä oli aivan loistavaa ja muistelin haikeana niitä aikoja, mutta kun sitten tilaisuus tuli koittaa sitä näin vanhemmalla iällä, niin voi luoja mitä kuraa. Sama pätee moniin elokuviin, mutta moni jää tuohon aikaspiraaliin pyörimään ja aika ajaa ohitse. Mutta jokainen taaplaa tavallaan.

Ei *****perkele.

Vedän nyt vähän henkeä.

Elokuvamaku on tietysti jokaisella omansa, mutta en oikein ymmärrä halveksuntaa niitä kohtaan, jotka esimerkiksi arvostavat joitain vanhempia merkkiteoksia. Jos vaikkapa Solaris tehdään uusiksi väreillä ja THX-äänillä, se ei automaattisesti tarkoita, että uusi versio sanoisi kaiken olennaisen ja tekisi vanhemman turhaksi.

Mustavalkoinen ei ole yhtäkuin huono. Itseasiassa mustavalkoinen on monelle elokuvaystävälle jotenkin taianomainen tapa kertoa tarinoita. Varsinkin, kun mustavalkoiset leffat ovat yleensä 50-luvulta tai vanhempia, myös niiden kuvallinen ilmaisu ja näyttely on ajalleen ominainen, teatraalinen ja maneerinen, mutta parhaimmillaan loistava.

Hienoimpia tuon ajan elokuvia ovat mielestäni Alaston satama ja Viettelysten vaunu, joissa Elia Kazan ja Marlon Brando uudistivat koko näyttelytyön ja tyylin. Noissa leffoissa näkyy Brandon metodinäyttely perinteisen teatterinäyttelyn rinnalla. Esimerkiksi Alastoman sataman kohtaus, jossa Brando juttelee Eva Maria Saintin kanssa, nostaa tämän pudottaman hanskan ja pukee sen käteensä on kertakaikkiaan hieno. Brando fyysisellä olemuksellaan, eleillään ja tekemisillään tekee keskinkertaiseta dialogista ikimuistoisen.

No, nyt lähdin jo sivuraiteille, mutta jokatapauksessa mustavalkoista ja vanhaa elokuvaa ei pidä halveksua sen mustavalkoisuuden ja vanhuuden takia, elokuvat eivät ole verrannollisia tietokonepeleihin, vähemmän tunnetuista elokuvista pitäminen voi olla elitisimiä, mutta elitismissä ei ole mitään vikaa ja uusi Tuntematon on parempi.

asdf
Seuraa 
Viestejä13028
Aweb
Tykkään Bad Tastesta huomattavasti enemmän.

Niin minäkin, mutta siitä huolimatta Bad Taste on osa sitä genreä, josta Braindead tekee jonkin sortin tilityksen. Tietysti tämä "Braindead on splatterin ultimatum" -hölötys on vain oma mielipiteeni, jonka takana tosin seison vankasti. Minusta Bad Taste on hauska yliveto ja vähän anarkistinenkin pienen budjetin pioneerityö, mutta Braindeadissa Jackson tekee kaiken minkä voi gore-leffoille, ennen kuin siirtyi vakavampiin projekteihin.

Finlandes
Seuraa 
Viestejä1399
tiäremiäs
Natseja ei sitten taidakkaan olla uudessa indyssä, höh.

50-luvulle tullessa natsit olivat muuttaneet Latinalaiseen Amerikkaan. Jos Indy talsii vaikkapa Mayojen aarteiden perässä, voi jokunen natsikin löytyä.

asdf
thuga101
Kieroutunut elokuvataju, jos tuotakin suosittelet. Eli olet juurikin niitä ihmisiä, jotka pitävät elokuvista, kunhan niistä ei ole kovinkaan moni kuullut, ne ovat mustavalkoisia ja huonolla äänellä tehtyjä, tai niissä puhutaan jotain alkuperäiskieltä ja jos vieläkin parempi, niitä ei ole edes tekstitetty.
Ja ei, minä en ole jenkkipum-pumien vaan hyvien elokuvien ystävä. Jos elokuvasta tehdään versio aivan samalla tavalla ja juonella, mutta elokuvien välillä on 60 vuotta ( eli siis esim uudessä on thx-äänet ja väri ) niin sinä valitset vanhemman, koska ilmeisesti olet osa tätä ihmislajia, joka haluaa olla erilainen tai on jotenkin "parempi" kun katselee tateellisisä elokuvia. Film Noir...En tiedä mitä tarkoittaa enkä jaksa hakea, mutta jotenkin vaan tuntuu kuvaavan sinun elokuvamakuasi. =) Noh makunsa kullakin.
Osuuko oikeaan?
Kumpi oli parempi, uusi vai vanhempi versio tuntemattomasta sotilaasta?
Kannattaa muistaa, että aika kultaa muistot.
Huono vertaus. Last Ninja-pelisaaga C64:llä oli aivan loistavaa ja muistelin haikeana niitä aikoja, mutta kun sitten tilaisuus tuli koittaa sitä näin vanhemmalla iällä, niin voi luoja mitä kuraa. Sama pätee moniin elokuviin, mutta moni jää tuohon aikaspiraaliin pyörimään ja aika ajaa ohitse. Mutta jokainen taaplaa tavallaan.

Ei *****perkele.

Vedän nyt vähän henkeä.

Elokuvamaku on tietysti jokaisella omansa, mutta en oikein ymmärrä halveksuntaa niitä kohtaan, jotka esimerkiksi arvostavat joitain vanhempia merkkiteoksia. Jos vaikkapa Solaris tehdään uusiksi väreillä ja THX-äänillä, se ei automaattisesti tarkoita, että uusi versio sanoisi kaiken olennaisen ja tekisi vanhemman turhaksi.

Mustavalkoinen ei ole yhtäkuin huono. Itseasiassa mustavalkoinen on monelle elokuvaystävälle jotenkin taianomainen tapa kertoa tarinoita. Varsinkin, kun mustavalkoiset leffat ovat yleensä 50-luvulta tai vanhempia, myös niiden kuvallinen ilmaisu ja näyttely on ajalleen ominainen, teatraalinen ja maneerinen, mutta parhaimmillaan loistava.

Hienoimpia tuon ajan elokuvia ovat mielestäni Alaston satama ja Viettelysten vaunu, joissa Elia Kazan ja Marlon Brando uudistivat koko näyttelytyön ja tyylin. Noissa leffoissa näkyy Brandon metodinäyttely perinteisen teatterinäyttelyn rinnalla. Esimerkiksi Alastoman sataman kohtaus, jossa Brando juttelee Eva Maria Saintin kanssa, nostaa tämän pudottaman hanskan ja pukee sen käteensä on kertakaikkiaan hieno. Brando fyysisellä olemuksellaan, eleillään ja tekemisillään tekee keskinkertaiseta dialogista ikimuistoisen.

No, nyt lähdin jo sivuraiteille, mutta jokatapauksessa mustavalkoista ja vanhaa elokuvaa ei pidä halveksua sen mustavalkoisuuden ja vanhuuden takia, elokuvat eivät ole verrannollisia tietokonepeleihin, vähemmän tunnetuista elokuvista pitäminen voi olla elitisimiä, mutta elitismissä ei ole mitään vikaa ja uusi Tuntematon on parempi.




Minä en ainakaan halveksu mustavalkoista elokuvaa, jos sellaisen kuvan sait. Mielestäni kuitenkin ihmiset, jotka valitsevat mustavalkoisen elokuvan ainoastaan siksi, koska se ON mustavalkoinen ja vanha ovat juurikin tuota elitististä punaviinikansaa. Eihän niissä mitään vikaa ole, mutta he ovat juuri tuota kansaa, joka halveksuu Hollywood-tuotantoa vain ja ainoastaan siksi, koska se on Tinseltownissa tuotettua.
Jos tämä 70-luvun solaris parannettaisiin digitaalisesti niin, että se olisi aidomman näköinen ja äänet olisivat aitoja, jotkut valitsevat silti vanhan version. Kyseessä olisi siis aivan sama elokuva samoilla näyttelijöillä. Äänet ja kuva olisi vaan parannettu.
Onhan se totta, että jotkut tykkäävät teatterista ja jotkut elokuvista. Mustavalkoelokuvien glorifioiminen on vähän sama asia kuin kieltäytyisi tyystin väritelevisiosta. "Kyllä ne televisiohjelmat oli parempia mustavalkosena!!"
Itse kaipaan elokuviin aitoutta ja todentuntua.
Kirjakielellä puhutut jäykästi näytellyt kohtaukset mustavalkoisella kuvalla pahvikulisseissa ei kuitenkaan vastaa käsitystäni aitoudesta. Ja turhaan tähän sanoa, että onpa Transformersin digiukot aitoja! No ovatpahan aidomman näköisiä kuin 50-luvun skifileffojen mulkosilmäiset humanoidit pahviraketeissaan.
Tässä on siis kysymys siitä, että jotkut nauttivat teatterimaisesta pahvikulisseissa kuvatusta amatöörimäisyydestä, toiset taas haluavat aitoutta ja todentuntuntua.
Ei, en kiellä ihmisiä nauttimasta vanhoista elokuvista ennen uusia. Ihmettelen vaan sitä fakkiutumista ja jumiutumista niihin tuotoksiin juurikin tuohon elitistiseen "minä olen kulttuurisempi ihminen"-tyyliin.

asdf
Seuraa 
Viestejä13028

Ehkä tässä on kyse vain makuasioista. Transformersin tehosteet ovat aivan perkeleen hienot ja se on muutenkin viihdyttävä elokuva, vaikka sen on ohjannut Michael Bay, ohjaajista alimmaisin, mutta ehkä Steven Spielberg on onnistunut tuottajan pallilla sen pelastamaan.

Oikeastaan ainoa juttu, mikä minua nyppii, on asenne, että mustavalkoelokuvista pitävät pitäisivät niistä vain ollakseen tosi daideilijoita. Ne leffat kun saattavat ihan oikeastikin olla hyviä. Minä esimerkiksi en pidä mistään elokuvasta sen mustavalkoisuuden tai värillisyyden takia. Enkä edes genren tai näyttelijöiden takia. Pidän hyvistä elokuvista ja niitä on myös noissa vanhoissa mustavalkoisissa.

Tottakai elokuvan viihdyttävyyteen vaikuttaa kovasti tekninen puoli, tehosteet, äänet ja niin pois päin, mutta sellaisia vähän pidemmälle aivokoppaan jääviä elämyksiä tehdään hyvillä tarinoilla ja näyttelyllä, jotka onnistuvat myös ilman värejä tai THX-ääniä.

No onhan se jouluaattona tuleva mustavalkoleffa aivan hellyyttävä =)
Ja Hitsikokin elokuvat ei varmaan edes toimisi minulle värillisenä? Takaikkuna värillisen pyörätuolin kera? ei ei ei ....

asdf
Seuraa 
Viestejä13028
thuga101
No onhan se jouluaattona tuleva mustavalkoleffa aivan hellyyttävä =)
Ja Hitsikokin elokuvat ei varmaan edes toimisi minulle värillisenä? Takaikkuna värillisen pyörätuolin kera? ei ei ei ....

Pidä tunkkis. [tähän hymiö]

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Night Of The Living Dead -leffan värjätty versio on karsea. Mustavalkoisessa on melkoisen hyytävä tunnelma.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Minua häiritsee se, että ko. elokuva [Sin City] on vain sarjakuva liikkuvassa muodossa. Mielestäni sarjakuvien ja elokuvien filmatisointien pitäisi tarjota uusi taiteellinen näkökulma ollakseen todella kiinnostavia. Tässähän oli se paha koetinkivi, ettei Frank Miller ollut halukas sarjakuvansa filmatisointiin ollenkaan, koska pelkäsi ilmeen muuttuvan liikaa. -- Millerin sarjakuvat kun ovat yksinkertaisesti huomattavasti taidokkaampia ja parempia. Mielestäni onnistuneena sarjakuvafilmatisointina voi pitää Burtonin Batman-leffoja (Miller niissäkin mukana), mutta en minä niitäkään top kymppiin listaisi.

Itse pidin Sin Citystä pitkälti juuri siksi, että siinä realisoituu se tempo ja jännitteisyys, joita Miller pyrkii parhaansa mukaan tuomaan sarjakuvassaan esille. Sarjakuvissa on kuitenkin se ongelma, että lukija itse loppupeleissä päättää sen tahdin ja tavan, millä teos etenee. Kukaan tai mikään ei pakota lukijaa pysähtymään jonkin ruudun kohdalle, vaikka se olisi sommitelmaltaan mahdollisimman suljettu ja staattinen tai yksityiskohdiltaan ylitsepursuava. Kyseinen ongelma on merkittävä siksi, koska kuvallisen kerronnan sujuvuus on elinehto sarjakuvan toimimisen kannalta. Jokainen voi miettiä miten monella tavalla esim. Sin Cityn alkukohtauksen (mies ja nainen pilvenpiirtäjän tasanteella) voisi sarjakuvamuodossa lukea huonosti. Sin City ikään kuin esittää ihmisille sen tavan millä Miller on tarkoittanut sarjakuvansa luettavaksi, lisäten siihen samalla tunnelman kannalta merkittäviä elokuvallisia elementtejä, kuten äänet ja musiikin. Rodriguezin tumma ja kova ambient-musiikki oli mielestäni jokseenkin täydellistä.

Kaikki tietävät, että Matrix ja Titanic ovat katsomisen arvoisia elokuvia, joten taidan mainostaa vähän tuntemattomampia tapauksia. Gattaca: mainio scifi-draama geenimuuntelun keskeiseen asemaan nostaneesta utopiasta/dystopiasta. Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka: viipyilevä ja vahva draama elämän ehtoopuolta käyvästä professorista. Painajaiskohtaus kyseisestä elokuvasta on elokuvataidetta parhaimmillaan. Jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä. Tim Burtonin lyhytelokuvat Vincent ja Frankenweenie. Loppuun täytyy vielä mainita pakollinen Huuliharppukostaja aka Once Upon A Time In The West, Sergio Leonen magnum opus.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat