Geometria avuksi kvanttimekaniikan tulkintaan

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kvanttimekaniikkaa on yritetty tulkita yli 80 vuotta ilman tulosta. Kvanttimekaniikan mittausongelma ja ei-lokaalisuus eivät ole saaneet tyydyttävää tulkintaa. Näiden ongelmien ratkaisemisen uskotaan vielä muuttavan fysiikan todellisuuskäsitettä merkittävästi.

Geometria on ihmiselle havainnollinen tapa kuvata kvanttimekaniikan ilmiöitä alkaen avaruuden rakenteesta aina kvarkkien ja atomien rakenteeseen saakka. D-teoria edustaa uutta kvanttimekaniikan tulkintaa ja perustuu geometriaan. D-teoria sisältää ehdotuksen kvanttimekaniikan tulkintaongelmien ratkaisemiseksi. Malliin on edellisen päivityksen jälkeen lisätty mm. protonien ja neutronien geometria sekä hiukkasperheiden geometria.

Teoria löytyy osoitteesta:
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirre ... /tmain.htm

Pekka Virtanen

Kommentit (9)

hmk
Seuraa 
Viestejä867
Liittynyt31.3.2005
pekka.virtanen
Kvanttimekaniikkaa on yritetty tulkita yli 80 vuotta ilman tulosta. Kvanttimekaniikan mittausongelma ja ei-lokaalisuus eivät ole saaneet tyydyttävää tulkintaa. Näiden ongelmien ratkaisemisen uskotaan vielä muuttavan fysiikan todellisuuskäsitettä merkittävästi.

Geometria on ihmiselle havainnollinen tapa kuvata kvanttimekaniikan ilmiöitä alkaen avaruuden rakenteesta aina kvarkkien ja atomien rakenteeseen saakka. D-teoria edustaa uutta kvanttimekaniikan tulkintaa ja perustuu geometriaan. D-teoria sisältää ehdotuksen kvanttimekaniikan tulkintaongelmien ratkaisemiseksi...




Pari kommenttia, ottamatta kuitenkaan kantaa itse D-teoriaan:

Mielestäni tuo väitteesi "yritetty tulkita... ilman tulosta" ei pidä paikkaansa. Onhan tulkintaproblematiikka synnyttänyt paljonkin tutkimusta ja tuloksia tyyliin EPR-paradoksi ja Bellin teoreema, mikä on sitten huomattavasti selkiyttänyt kvanttiteorian luonnetta, johtanut tiettyjen tulkintojen ja mahdollisuuksien hylkäämiseen jne. Tilanne on pikemminkin se, että toistaiseksi ei ole saavutettu *yksimielisyyttä* kvanttimekaniikan tulkinnasta. Monia toimivia tulkintoja kuitenkin on olemassa.

Väität myös, että kvanttimekaniikka olisi ei-lokaali. Onko sinulla tähän jotain viitteitä? On tiedossa, että kvanttimekaniikalle ei voida antaa realistis-lokaalista tulkintaa, eli missä tahansa kvanttimekaniikan tulkinnassa täytyy luopua joko lokaalisuudesta tai reaalisuudesta (tai molemmista). Mutta tietääkseni ei ole todistettu, että juuri lokaalisuudesta täytyisi luopua.

Lisäksi sanot, että D-teoria olisi kvanttimekaniikan tulkinta. Kvanttimekaniikan tulkinnat ovat kuitenkin sellaisia, joissa on kaikissa taustalla sama kvanttimekaniikan matemaattinen formalismi, mutta matemaattisille objekteille annetaan erilaisia "fysikaalisia" tulkintoja. Esimerkiksi Bohmin tulkinnassa Schrödingerin yhtälön tietyt osat tulkitaan (enemmän tai vähemmän) fysikaalisesti todellisina "kvanttipotentiaalina" ja "pilottiaaltona". Bohmin teoria on muuten esimerkki ei-lokaalisesta tulkinnasta. Sinun D-teoriasi ei kuitenkaan tunnu olevan kvanttimekaniikan tulkinta tuossa samassa mielessä.

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Vierailija
hmk
Mielestäni tuo väitteesi "yritetty tulkita... ilman tulosta" ei pidä paikkaansa. .... Monia toimivia tulkintoja kuitenkin on olemassa.

Väität myös, että kvanttimekaniikka olisi ei-lokaali. Onko sinulla tähän jotain viitteitä?

.... Sinun D-teoriasi ei kuitenkaan tunnu olevan kvanttimekaniikan tulkinta tuossa samassa mielessä.




Tarkoitan juuri, että yksimielistä tulkintaa ei ole olemassa. Sellaista tulkintaa voisi pitää tuloksena.

Maininta kvanttimekaniikan ei-lokaalisuudesta perustuu ns. yleiseen käsitykseen. Teoriassani kuvaan, mistä tämä käsitys syntyy. Osoitan samalla väitteesi "missä tahansa kvanttimekaniikan tulkinnassa täytyy luopua joko lokaalisuudesta tai reaalisuudesta" pätevän vain ns. havaintoavaruudessa eli aika-avaruudessa, joka on lineaarinen avaruus.

D-teoriaa ei ehkä kannata verrata tulkintoihin, jotka pätevät aika-avaruudessa. D-teoria ei mielestäni ole ristiriidassa kvanttimekaniikan formalismin kanssa, vaan ennemminkin selittää formalismin taustoja eli substanssia, joka tuottaa kvantti-ilmiöt.

Pekka

Vierailija

Minulla ei ole minkään valtakunnan rahkeita ottaa syvemmin kantaa modernin fysiikan kvanttimekaanisiin kysymyksiin. Sellaiselta persetuntumalta tuo käsite "aika-avaruus" on kuitenkin täysin hypoteettinen ja järjetön ihmisen mielikuvituksen tuottama fantasia.

Aika on yksistään äärimmäisen tarkka järjestysnumero avaruuden tapahtumien loputtomalle syy-seuraus ketjulle. Näin ollen esimerkiksi kaksi näennäisesti samanaikaista ajanhetkellä t tapahtunutta tapahtumaa tapahtuivat ajan suhteen eri järjestyksessä, mikäli tapahtumia tarkastellaan välillä [t-∆t, t+∆t] tarkkuudella f. Se on kuin olympiafinaalin pikapyrähdyksen maalikamera. Kahta voittajaa ei voi olla.

Tai jos niin tulee joskus käymään, lasertekniikalla saadaan maksimissaan likimain erottelutarkkuus 1/|c| s.

Vierailija

Eikös pelkästään se että teoria perustuu kvantittuneeseen avaruuteen ja energiaan riitä siihen että sitä voi puhutella kvanttiteoriaksi. Kvantti = annos = erkale = solumainen tai soluista koostuva, kuulostavat aika samalta. Planckin kvanttioletus energian muutoksista annoksina voidaan hyvin laajentaa käsitykseen ajasta ja avaruudesta sekä energiasta kvantittuneina soluiksi.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5195
Liittynyt26.3.2005

Käsittääkseni juuri Bellin epäyhtälön rikkoutuminen kaikissa konkreetisissa EPR kokeissa todistaa, että nimenomaan lokaalisuudesta tulee luopua, eli että mikään kvanttimekaaninen tulkinta ei voi olla lokaali.

Bohmin teoria on ei-lokaali, mutta siinä piilomuuttujia edustaa holistinen pilottiaalto (kvanttipotentiaali), mikä - jos suodaan - on vieläkin kummallisempi kuin köpisläinen tulkinta.

Kvanttimekaniikka (ja etenkin kvanttikenttäteoriat) äärimmäisen tarkkoine koetulosten ennustuksineen osoittaa sen "oikeellisuuden". Erimielisyydet koskevat vain eri termien tulkintoja. Ennustettavuuteen näillä erimielisyyksillä ei ole vaikutusta.

hmk
Seuraa 
Viestejä867
Liittynyt31.3.2005
Lentotaidoton
Käsittääkseni juuri Bellin epäyhtälön rikkoutuminen kaikissa konkreetisissa EPR kokeissa todistaa, että nimenomaan lokaalisuudesta tulee luopua, eli että mikään kvanttimekaaninen tulkinta ei voi olla lokaali.



Monimaailmatulkinta on esimerkki lokaalista kvanttimekaniikan tulkinnasta, eikä se ole ristiriidassa EPR-kokeiden kanssa.

On muuten paljonkin tilanteita, joissa EPR-pareilla tehdyt kokeet eivät riko Bellin epäyhtälöä. Esimerkiksi fotonipareilla tehdyissä kokeissa Bellin epäyhtälö on kyllä voimassa kunhan polarisaattorien asennot valitaan sopivasti. Ja joillain toisilla kulman arvoilla saadaan sitten ey rikkoutumaan. (Mutta ehkä tarkoitit konkreettisuudella juuri noita jälkimmäisiä koejärjestelyjä.)

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Vierailija

Geometriasta ei näyttäisi olevan mitään erityistä hyötyä selittämään hiukkasia. Einstein totesi E=mc2, jossa c2 on otettu kaavaan jotta laskuva voidaan suhteuttaa, ja koska se on nopein havaittu hiukkasnopeus. Varsinaista eiryistä merkitystä c2 ei sisällä, ja oleellsita on E = m.

Jos halutaan selvittää massan energia tarvitsee selvittää hiukkasten todellinen lukumäärä, ja ymmärtää että loogisesti pienimpiä hiukkasia on vaihkahta lajia, ja yhtä paria, joista kaikki muut hiukkaset muodostuvat. Toki teoriaa.

Energia on massa, joten gravatiaatiota ei tarvitse selittää erikseen. Koska vetovoima on raskaimman massan kiertämistä. Fotoni sisältää massan, mutta ei levossa. Silloin se hajoaa fotonia pienemmiksi alkeishiukkasiksi, ja syntyy materiaalista riippuen termodynaamiikan lakien mukaan, ja entropian. Toisin sanoen, levossa olevaa fotonia ei ole olemassa, ja siksi sillä ei ole massaa. Se hajoaa kun sen puolittumisaika on saavutettu. Fotonin puolittumis aika on hyvin lyhyt. On olemassa vain eri atomimassa omaavia hiukkas tiheyksiä, joita ympäri heikompi massaiset hiukkaset kiertävät. Aineen määrä on vakio, ja kaikki aine on hiukkasia. Tässä ketjureaktiossa massa, eli energia, eli hiukkaspari joita on ennalta määrätty määrä kasaantuvat tiheymiksi.

Tämä ei ole ristiriidassa tietääkseni minkään kanssa. Kahden hiukkasen nimet ovat "majesteetti" ja "kauneus".

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5195
Liittynyt26.3.2005
hmk
Lentotaidoton
Käsittääkseni juuri Bellin epäyhtälön rikkoutuminen kaikissa konkreetisissa EPR kokeissa todistaa, että nimenomaan lokaalisuudesta tulee luopua, eli että mikään kvanttimekaaninen tulkinta ei voi olla lokaali.



Monimaailmatulkinta on esimerkki lokaalista kvanttimekaniikan tulkinnasta, eikä se ole ristiriidassa EPR-kokeiden kanssa.

On muuten paljonkin tilanteita, joissa EPR-pareilla tehdyt kokeet eivät riko Bellin epäyhtälöä. Esimerkiksi fotonipareilla tehdyissä kokeissa Bellin epäyhtälö on kyllä voimassa kunhan polarisaattorien asennot valitaan sopivasti. Ja joillain toisilla kulman arvoilla saadaan sitten ey rikkoutumaan. (Mutta ehkä tarkoitit konkreettisuudella juuri noita jälkimmäisiä koejärjestelyjä.)




Monimaailmatulkinnasta on näillä sivuilla taitettu peistä sivukaupalla, joten en siihen puutu. Totean vain, että koko homma on mielestäni väkisin puristettu vain lokaalisuuden ja reaalisuuden pelastamiseksi. Maailmojen "jakautuminen" on samanlainen kiistanalainen tapahtuma kuin kvanttitulkinnan aaltoyhtälön romahtaminen.

Nykyajan EPR kokeet suoritetaan randommuuttamalla testattavia kvanttiominaisuuksia "lennossa" ei-lokaalisuuden varmentamiseksi.

Tässä Physicworldin tekstiä:

Bell's trick, therefore, was to decide how to orient the polarizers only after the photons have left the source. If hidden variables did exist, they would be unable to know the orientation, and so the results would only be correlated half of the time. On the other hand, if quantum mechanics was right, the results would be much more correlated – in other words, Bell's inequality would be violated.
Many realizations of the thought experiment have indeed verified the violation of Bell's inequality. These have ruled out all hidden-variables theories based on joint assumptions of realism, meaning that reality exists when we are not observing it; and locality, meaning that separated events cannot influence one another instantaneously. But a violation of Bell's inequality does not tell specifically which assumption – realism, locality or both – is discordant with quantum mechanics.
Markus Aspelmeyer, Anton Zeilinger and colleagues from the University of Vienna, however, have now shown that realism is more of a problem than locality in the quantum world. They devised an experiment that violates a different inequality proposed by physicist Anthony Leggett in 2003 that relies only on realism, and relaxes the reliance on locality. To do this, rather than taking measurements along just one plane of polarization, the Austrian team took measurements in additional, perpendicular planes to check for elliptical polarization.
They found that, just as in the realizations of Bell's thought experiment, Leggett's inequality is violated – thus stressing the quantum-mechanical assertion that reality does not exist when we're not observing it. "Our study shows that 'just' giving up the concept of locality would not be enough to obtain a more complete description of quantum mechanics," Aspelmeyer told Physics Web. "You would also have to give up certain intuitive features of realism."
However, Alain Aspect, a physicist who performed the first Bell-type experiment in the 1980s, thinks the team's philosophical conclusions are subjective. "There are other types of non-local models that are not addressed by either Leggett's inequalities or the experiment," he said. "But I rather share the view that such debates, and accompanying experiments such as those by [the Austrian team], allow us to look deeper into the mysteries of quantum mechanics."

Vierailija

EI taida kvanttimekaniikassa/fysiikassa mikään meidän keksimä tekele päteä. Niinkin vaikea asia ku se on tutkia. Olemme asiassa vasta pintakerroksessa ( kerroksia loputtomasti )

Uusimmat

Suosituimmat