D-teoria - kvanttimekaniikan mittausongelman ratkaisu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kvanttimekaniikan mittausongelma tarkoittaa, että ei ole olemassa kuvausta kvanttitilan muuttumisesta klassiseksi mittaustulokseksi. Muutos tarkoittaa samalla siirtymistä kvantti-ilmiöiden tasolta makroskooppiselle tasolle. Ilmiötä kutsutaan myös aaltofunktion romahtamiseksi. Kvanttitason ja makroskooppisen maailman ominaisuudet näyttävät jäävän vaille selkeää kausaalista yhteyttä.

D-teorian mallin mukaan mittaustapahtuma voidaan kuvata avaruuden vaihtumisena. Vaihtuminen ei tarkoita kongreettista siirtymistä paikasta toiseen vaan että kuva avaruudesta vaihtuu. On siis olemasssa kaksi avaruutta. Toinen, jossa kvantti-ilmiöt tapahtuvat, on absoluuttinen avaruus. Se on aivan eri asia kuin Newtonin absoluuttinen avaruus ja on kuitenkin ns. Lorentz-yhteensopiva. Toinen on havaintoavaruus eli aika-avaruus, joka syntyy absoluuttisesta avaruudesta havaintojen kautta ja joka ei ole todellinen samassa mielessä kuin absoluuttinen avaruus.

Havaintoavaruudessa meillä on kvanttimekaniikan formalismi, epätarkkuusperiaate, ei-lokaalisuus ja mittausongelma. Absoluuttisesta avaruudesta nämä kaikki puuttuvat. Siellä hiukkasella on täsmällinen paikka ja siellä pätee täsmällinen syy-seuraus-suhde.

D-teoria:
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirre ... /tmain.htm

Pekka

Sivut

Kommentit (26)

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5190
Liittynyt26.3.2005

Niin sinun teoriassasi on kaksi avaruutta. Monimaailmatulkinnassa monta. Minusta "avaruuden vaihtuminen", "maailmojen jakautuminen" tai aaltoyhtälön "romahtaminen" ovat kaikki käsitteellisesti samaa kamaa. Eli emergenssi sanottuna eri tavoin. Mielestäni kvanttifysiikan tulkinta on näistä rehellisin, eli mittaustapahtuman seuraamukset koetaan "tässä" maailmassa. Sinun tulkinnassasi absoluuttinen avaruus on primääri, monimaailmatulkinnassa reaalisuus säilyy yhdistetyissä historioissa.

En ymmärrä, miksi luonto huiputtaisi meitä luulemaan itsensä olemaan ei-lokaali ja ei-deterministinen? Eikö olisi mielekkäämpää luottaa siihen, että luonto on periaatteessakin sitä, mitä kvanttifysiikan mittaukset kertovat. Etenkin kun "absoluttisesta avaruudesta" tai "monimaailmoista" ei saataisi edes teoriassa mitään informaatiota. Eli vaikka näitä olisikin, niin so what?

Vierailija
Lentotaidoton
Eikö olisi mielekkäämpää luottaa siihen, että luonto on periaatteessakin sitä, mitä kvanttifysiikan mittaukset kertovat. Etenkin kun "absoluttisesta avaruudesta" tai "monimaailmoista" ei saataisi edes teoriassa mitään informaatiota. Eli vaikka näitä olisikin, niin so what?



Noin monet juuri tekevät ja silloin he joutuvat työntämään syrjään kvanttimekaniikan tulkintakysymykset. Niin voi toki menetellä. Kvanttimekaniikan tulkinta onkin osoittautut fyysikoille vaikeaksi palaksi ja jotkut sanovat ettei se edes ole fysiikkaa. Toisaalta monet nobelistitkin ovat käyttäneet paljon aikaa tulkintojen löytämiseen.

Monia kiinnostaa, mitä on kvanttimekaniikan formalismin takana tai miksi kvanttimekaniikkaa ja Suhteellisuusteoriaa ei voida yhdistää. Kysymys on myös siitä, kuvaako kvanttimekaniikka todellisuutta.

D-teoriaa ei voi verrata monimaailmatulkintaan. D-teoria sisältää vain yhden avaruuden, josta on kaksi kuvaa.

Pekka

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5190
Liittynyt26.3.2005
pekka.virtanen
Lentotaidoton
Eikö olisi mielekkäämpää luottaa siihen, että luonto on periaatteessakin sitä, mitä kvanttifysiikan mittaukset kertovat. Etenkin kun "absoluttisesta avaruudesta" tai "monimaailmoista" ei saataisi edes teoriassa mitään informaatiota. Eli vaikka näitä olisikin, niin so what?



Noin monet juuri tekevät ja silloin he joutuvat työntämään syrjään kvanttimekaniikan tulkintakysymykset. Niin voi toki menetellä. Kvanttimekaniikan tulkinta onkin osoittautut fyysikoille vaikeaksi palaksi ja jotkut sanovat ettei se edes ole fysiikkaa. Toisaalta monet nobelistitkin ovat käyttäneet paljon aikaa tulkintojen löytämiseen.

Monia kiinnostaa, mitä on kvanttimekaniikan formalismin takana tai miksi kvanttimekaniikkaa ja Suhteellisuusteoriaa ei voida yhdistää. Kysymys on myös siitä, kuvaako kvanttimekaniikka todellisuutta.

D-teoriaa ei voi verrata monimaailmatulkintaan. D-teoria sisältää vain yhden avaruuden, josta on kaksi kuvaa.

Pekka




Pekka: "On siis olemasssa kaksi avaruutta".

Siitähän juuri onkin kysymys, onko "todellisuutta". Ne jotka toitottavat a priori "todellisuutta" edellyttävät edeltäkäsin, että tämä "todellisuus" tietysti on lokaali ja deterministinen. Miksi mukamas? Vain arkijärkemme vuoksiko?

Edelleen kysyn: miksi luonto selvästi osoittaisi meille sen olevan kvanttifysiikan mittausten mukaisesti tilastollinen, ei-lokaali ja ei-deterministinen, MUTTA VETÄISI MEITÄ SAMALLA NENÄSTÄ? Vetäisi sentähden nenästä, että vaikka (hypoteettisesti) tällainen absoluuttinen avaruus olisikin olemassa, se olisi estänyt kaiken informaationsaannin itsestään. Silloin jo alkaisi melkein uskoa ID-piruiluun.

Vierailija
Lentotaidoton

Edelleen kysyn: miksi luonto selvästi osoittaisi meille sen olevan kvanttifysiikan mittausten mukaisesti tilastollinen, ei-lokaali ja ei-deterministinen, MUTTA VETÄISI MEITÄ SAMALLA NENÄSTÄ? Vetäisi sentähden nenästä, että vaikka (hypoteettisesti) tällainen absoluuttinen avaruus olisikin olemassa, se olisi estänyt kaiken informaationsaannin itsestään. Silloin jo alkaisi melkein uskoa ID-piruiluun.



En tiedä miksi. Tämä kysymys kuuluu filosofian alaan. Jos näkisimme selvästi maailman ehdottoman deterministisenä myös kvanttitasolla, meillä ei taitaisi olla illuusiota "vapaasta tahdosta".

Mielestäni absoluuttinen avaruus ei ole estänyt kaiken informaation saantia itsestään. Vaikka absoluuttista avaruutta ei suoraan voida havaita, epäsuoria keinoja on olemassa. Yksi asia, joka mielestäni kertoo hyvin absoluuttisen avaruuden olemassaolosta ja rakenteesta, on kvanttikorrelaation poikkeaminen klassisesta korrelaatiosta kuuluisassa EPR-kokeessa. Se on mittauksin havaittu ja siitä näköjään voidaan vetää erilaisia JOHTOPÄÄTÖKSIÄ.

Oma geometriseen avaruusmalliini perustuva johtopäätökseni on, että on olemassa solurakenteinen absoluuttinen avaruus.

Toinen lähinnä fyysikoiden tekemä johtopäätös, joka on luonnollinen lineaarisessa aika-avaruudessa, on aavemainen valoa nopeampi kaukovaikutus, joka edustaa ei-lokaalisuutta.

Toinen samankaltainen asia on mittaustapahtumaan liittyvä aaltomaisen asian lokalisoituminen hiukkaseksi yhteen pisteeseen. Tästäkin voidaan vetää erilaisia johtopäätöksiä. Omani on, että siinä vaan kuva avaruudesta vaihtuu. Matemaattisesti ajateltuna kuvan vaihto on yksinkertainen koordinaatiston vaihto epälineaarisesta lineaariseen.

Pekka

Vierailija
fenomenologi
Teoriaasi tutustuminen on liian työlästä, jätä itsestäänselvyyksien selittelyt pois ja kerro heti etusivulla mistä on kysymys, tässä hyvä esimerkki http://www.utele.org/utele/?page=0000002 , linkin jutuilla ei kyllä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.



Kiitos palautteesta! Dokumentin alussa on kyllä tiivistelmä siitä, mitä tuleman pitää. Edellisestä versiosta olen jonkin verran karsinutkin. Varsinainen asia eli avaruusmallin kuvaus alkaa jo sivulta 11.

Pekka

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Lentotaidoton
Niin sinun teoriassasi on kaksi avaruutta. Monimaailmatulkinnassa monta.

Pakko viilata: voidaan ajatella, että monimaailmatulkinnassa ei periaatteessa ole avaruutta... on vain universumin aaltofunktio, joka on muuttumaton, ajaton, ikuinen, ääretön yms. yms. ja joka sisältää kaikki mahdolliset universumin kvanttitilat: menneet, nykyiset, tulevat.
Se on ikäänkuin fraktaali, kuten Mandelbrotin joukon reuna, joka toistaa samantapasia mutta erilaisia kuvioita äärettömyyksiin.
Avaruus on emergentti ominaisuus, samoin aika.
Ajan kokeminen syntyy hieman erilaisten "kuvioiden" kokemisesta; sisällymme itse noihin kuvioihin.

Esimerkiksi tämä kuva käy analogiana:

Kuvittele alkuräjähdys tuonne keskelle. Mandelbrotin joukon kopiot edustavat universumin eri kvanttitiloja. Viereinen kopio eroaa vähän mutta tarpeeksi edellisestä kuviosta.
Kvanttitilat olisivat luultavasti meidän yksikköjemme mukaan yhden Planckin ajan / (imaginäärisen) Planckin matkan päässä toisistaan.

Itse pidän ajatuksesta, jonka mukaan universumi on fraktaali... ihan vaan sen takia, että se on niin kaunis ajatus.

http://www.amherst.edu/~rloldershaw/NOF.HTM

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
pekka.virtanen
Varsinainen asia alkaa jo sivulta 11.



Ei ole mielenkiintoa lukea ensin 10 sivua niitä näitä, selkeä, lyhyt tiivistelmä ilman mitään ylimääräistä, ilman että sitä tarvitsee etsiä, voisi toimia paremmin.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5190
Liittynyt26.3.2005

Pekka: "Toinen lähinnä fyysikoiden tekemä johtopäätös, joka on luonnollinen lineaarisessa aika-avaruudessa, on aavemainen valoa nopeampi kaukovaikutus, joka edustaa ei-lokaalisuutta.

Toinen samankaltainen asia on mittaustapahtumaan liittyvä aaltomaisen asian lokalisoituminen hiukkaseksi yhteen pisteeseen. Tästäkin voidaan vetää erilaisia johtopäätöksiä. Omani on, että siinä vaan kuva avaruudesta vaihtuu. Matemaattisesti ajateltuna kuvan vaihto on yksinkertainen koordinaatiston vaihto epälineaarisesta lineaariseen."

Ei ole mitään aavemaista kaukovaikutusta, vaan on kyse yhdestä ja samasta kvanttitilasta (joka sitten romahtaa). Informaatiota ei siis kulje partikkeleiden välillä (ei lokaalisti eikä ei-lokaalisti).

Mittaustapahtumassa jokin aaltoyhtälön todennäköisyys lokalisoituu MAKROSKOOPPISEEN mittariin.

Vierailija
fenomenologi
Teoriaasi tutustuminen on liian työlästä, jätä itsestäänselvyyksien selittelyt pois ja kerro heti etusivulla mistä on kysymys, tässä hyvä esimerkki http://www.utele.org/utele/?page=0000002 , linkin jutuilla ei kyllä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Pekka Virtasen D-teoria on todella mielenkiintoinen uudenlainen tapa kuvata maailman rakennetta, mutta pdf-dokumentit ovat todella puuduttava tapa esittää asiat. Mieluummin hyvin rakennettu ja asiat selkeästi esittävä nettisivusto, jossa ei ole liikaa tavaraa yhdellä sivulla, mutta josta myös yksityiskohdat löytyvät alisivuilta. Paljon grafiikkaa, kuvia ja animaatioita selittämään tekstiä.

Vierailija
Lentotaidoton
Niin sinun teoriassasi on kaksi avaruutta. Monimaailmatulkinnassa monta. Minusta "avaruuden vaihtuminen", "maailmojen jakautuminen" tai aaltoyhtälön "romahtaminen" ovat kaikki käsitteellisesti samaa kamaa. Eli emergenssi sanottuna eri tavoin. Mielestäni kvanttifysiikan tulkinta on näistä rehellisin, eli mittaustapahtuman seuraamukset koetaan "tässä" maailmassa. Sinun tulkinnassasi absoluuttinen avaruus on primääri, monimaailmatulkinnassa reaalisuus säilyy yhdistetyissä historioissa.

En ymmärrä, miksi luonto huiputtaisi meitä luulemaan itsensä olemaan ei-lokaali ja ei-deterministinen? Eikö olisi mielekkäämpää luottaa siihen, että luonto on periaatteessakin sitä, mitä kvanttifysiikan mittaukset kertovat. Etenkin kun "absoluttisesta avaruudesta" tai "monimaailmoista" ei saataisi edes teoriassa mitään informaatiota. Eli vaikka näitä olisikin, niin so what?


Ei tarvita mitään aaltoyhtälön romahtamista mittatapahtumassa tai monimailmatulkintaa, on vain yksi deterministinen kuvaus jossa reaaliset objektit vaikka elektroni mitataan. Virhe on nykyisessä avaruus-ulottuvuuskäsityksessämme joka tuo ongelman, ei muussa. 3D-tila-avaruus on aivan toisenlainen, se näkyy vaikka elektronin spinin tapauksessa. Maailma on kausaali mekanistinen deterministinen järjestelmä jossa ei ole mitään epämääräistä, korkeintaan tiedoissa ja tulkinnoissa.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
XP
Ei tarvita mitään aaltoyhtälön romahtamista mittatapahtumassa tai monimailmatulkintaa, on vain yksi deterministinen kuvaus jossa reaaliset objektit vaikka elektroni mitataan.

"Reaaliset objektit"?
Ei ole muita "objekteja" kuin kvanttikentät. Hiukkaset ovat kvanttikenttien virittyneitä tiloja. Hiukkaset eivät ole siis primäärisiä, "reaalisia objekteja", vaan kvanttikenttien emergenttejä ominaisuuksia.

Esitäppäs tollanen "kausaali mekanistinen deterministinen järjestelmä", niin lähetään katsomaan miten hyvin se vastaisi havaintoja.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
derz
XP
Ei tarvita mitään aaltoyhtälön romahtamista mittatapahtumassa tai monimailmatulkintaa, on vain yksi deterministinen kuvaus jossa reaaliset objektit vaikka elektroni mitataan.

"Reaaliset objektit"?
Ei ole muita "objekteja" kuin kvanttikentät. Hiukkaset ovat kvanttikenttien virittyneitä tiloja. Hiukkaset eivät ole siis primäärisiä, "reaalisia objekteja", vaan kvanttikenttien emergenttejä ominaisuuksia.

Reaalisella tarkoitan sitä että elektroni löytyy hiukkasena koko ajan atomin ympäriltä, se ei ole mikään abstrakti todennäköisyysaalto joka mittauksessa realisoituu. Elektroni ei kulje mitään ympyrärataa, vaan sen ja ytimen väliset vuorovaikutukset viskelevät sitä, kuitenkin säännönmukaisesti tiettyihin geometrisiin periaatteisiin sidottuina. Elektroni ei ole myöskään mikään biljardipallomainen objekti, vaan aaltopaketti jolla on kuitenkin eksakti fysikaalinen rakenne, ja joka voidaan kuvata samanaikaisesti sekä hiukkasena että aaltojen muodostamana järjestelmänä aaltopakettina. Samoin kvanttikenttä on reaalinen värähtelevä järjestelmä, joka sisältää alkeisyksikköinään värähtelijöitä joista elektroni jne. rakentuvat. Eetteri tai säikeet ovat sopivia nimityksiä näille alkeisvärähtelijöille joiden värähtely on hiukkaset. On vain tämä eetteri tai säikeet ja sen värähtelyn synnyttämät hiukkas/aaltoilmiöt ja näiden väliset vuorovaikutukset. Mitään muuta ei tarvita.

Vierailija
Ulmas
Pekka Virtasen D-teoria on todella mielenkiintoinen uudenlainen tapa kuvata maailman rakennetta, mutta pdf-dokumentit ovat todella puuduttava tapa esittää asiat. Mieluummin hyvin rakennettu ja asiat selkeästi esittävä nettisivusto, jossa ei ole liikaa tavaraa yhdellä sivulla, mutta josta myös yksityiskohdat löytyvät alisivuilta. Paljon grafiikkaa, kuvia ja animaatioita selittämään tekstiä.



Kun vuosia sitten julkaisin ensimmäiset pdf-dokumentit, niiden muotoa kiiteltiin, mutta sisältöä ei ymmärretty. Olisiko vaatimustaso nyt selvästi kasvanut ja pitäisikö olla hieno Powerpoint-esitys? Toivottavasti kuitenkin sisältö on nykyään ymmärrettävämpi. Mutta miten pärjäätte, jos eteen laitetaan Tolstoin "Rikos ja rangaistus" tai Päätalon mölläri? Niissä on monenlaista jaarittelua...

D-teoria ei ole nykyfysiikan osateoria vaan edustaa kokonaan uutta maailmankäsitystä. Sitä ei voi eikä mielestäni kannata paketoida liian pieneen pakettiin. Sellainen herättäisi vaan runsaasti kysymyksiä, joihin löytyy vastaus nykyisistä pdf-dokumenteista. Myönnän kyllä, että teksteissä on toistoa ja parantamisen varaa. Ja teoria on keskeneräinenkin.

Pekka

Vierailija
pekka.virtanen
Ulmas
Pekka Virtasen D-teoria on todella mielenkiintoinen uudenlainen tapa kuvata maailman rakennetta, mutta pdf-dokumentit ovat todella puuduttava tapa esittää asiat. Mieluummin hyvin rakennettu ja asiat selkeästi esittävä nettisivusto, jossa ei ole liikaa tavaraa yhdellä sivulla, mutta josta myös yksityiskohdat löytyvät alisivuilta. Paljon grafiikkaa, kuvia ja animaatioita selittämään tekstiä.



Kun vuosia sitten julkaisin ensimmäiset pdf-dokumentit, niiden muotoa kiiteltiin, mutta sisältöä ei ymmärretty. Olisiko vaatimustaso nyt selvästi kasvanut ja pitäisikö olla hieno Powerpoint-esitys? Toivottavasti kuitenkin sisältö on nykyään ymmärrettävämpi. Mutta miten pärjäätte, jos eteen laitetaan Tolstoin "Rikos ja rangaistus" tai Päätalon mölläri? Niissä on monenlaista jaarittelua...

D-teoria ei ole nykyfysiikan osateoria vaan edustaa kokonaan uutta maailmankäsitystä. Sitä ei voi eikä mielestäni kannata paketoida liian pieneen pakettiin. Sellainen herättäisi vaan runsaasti kysymyksiä, joihin löytyy vastaus nykyisistä pdf-dokumenteista. Myönnän kyllä, että teksteissä on toistoa ja parantamisen varaa. Ja teoria on keskeneräinenkin.

Pekka


Kyllä ideasi ymmärtää, mutta pdf on liian monistemainen tapa esittää noinkin laaja teoria. Asian saa paljon selkeämmin esille nettisivuilla, enkä tarkoittanut että se pitäisi jotenkin typistää, vaan jakaa alisivuille niin että kaikki asia tulee hallittuina järjestettyinä osina käsittelyyn, ilman että vierität sivuja peräperään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat