Ikäviä ajatuksia

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Hei.. nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.. saatan lähteä tämän takia hyvinkin todennäköisesti psykiatrille tai johonkin hakemaan apua, vakavaa.

Kävelen kuusimetsässä, joulu tulossa, ja tarvitaan joulukuusi. Ollaan koko perheen kanssa, perinne joka ollaan aina toteutettu vuodesta toiseen. Kävelen siinä isoveljen takana. Ihailen häntä, hän on mukava tyyppi jolle en ikinä toivoisi mitään pahaa. Menestyy ja tyttöystäväkin siinä mukana, hieno pari. Minä kannan kirvestä. Sitten tulee mieleen tyhjästä aivan sairas ajatus. Mitä jos löisin tästä häntä kirveellä päähän takaa päin, hän kuolisi. Miten tyttöystävä reagoisi? Entä äiti? Entä kuinka tyly kohtalo tuo olisi itse isoveljelle? Miltä minusta tuntuisi? Sanoisin että se olisi maailmanloppu. Jotain niin surullista, järkyttävää, säälittävää, kamalaa ettei niin saa tapahtua. Annan kirveen jollekulle toiselle ja pakenen metsään pois muiden luota. En vain voi.. olla niin.. ahdistaa. Kamala pelko, aivan suunnaton ahdistus ja pakokauhu. Ei riitä että minulla ei olisi pienintäkään syytä tehdä niin, se ei saa olla mahdollista. En tietenkään tekisi niin, mutta jos.. mitä JOS.. ihan vaan jos.. ei.. ei ei ei..

Tiedän että on ihan normaalia että tulee tuollaisia outoja ajatuksia mieleen, kaikillehan niitä tulee. Mutta siinä missä muut selviävät tilanteesta ehkä pienellä naurahduksella ja olankohautuksella ja pystyvät jatkamaan toimiaan normaalisti, minä ahdistun aivan tappiin, minun on luovuttava kaikista vahinkoa mahdollisesti aiheuttavista esineistä ja paettava paikalta. En jotenkin kestä tuota ajatusta. Menee ihan yli. Tulen niin surulliseksi. Melkein itkettää. En voi elää niin, en voi elää tuon ongelman kanssa. Kaikessa tulee aina mieleen tuollaisia negatiivisia ajatuksia, jotka pilaavat kaiken. Kun se tulee mieleen, tilanne on menetetty, hetki on pilalla, siitä ei pääse mihinkään. En osaa olla vain ajattelematta niitä, ne tulee mieleen väkisin, melkein kuin kiusoittelisin itseäni ellei se juuri sitä itseään ole. Mutta jokatapauksessa tuo pilaa elämäni. Mikään ei ole kivaa kun tulee mieleen tuollaisia asioita.

くそっ!

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Ronron.
Minulla on ollut ja on joskus vieläkin tuon kaltaisia tuntemuksia. Olen tuolloin ottanut "järjen käteen" ja painanut ne mielestä pois.
En tiedä kuinka yleistä tuollainen on.
Silloin tällöin saa tietää jostain murheellisista tapahtumista, joista itse olen päätellyt, että on menty ajatuksista tekoihin.
Jos on kovin vaikea pärjätä yksin noiden tuntemuksien kanssa, niin hakeudu ammattiauttajien juttusille.

Petu
Seuraa 
Viestejä2287
Liittynyt17.3.2005

Tuollaisia ajatuksia on joskus tullut minullekin, mutta ne saa pois ,kun alkaa heti ajattelmaan jotain muuta. Luulen ,että ilmiö on oikeastaan alitantuntaista pelkoa siitä , että kohteelle tapahtuisi jotain vastaavaa.
Välität heistä kuitenkin paljon , sen vuoksi tällaiset ajatukset ovat kiusallisia. Jos asia alkaa vaivaamaan enemmänkin , silloin saattaisi psykologin kanssa jutustelu helpottaa.

Vierailija

Ei ole mitään uutta, ainakaan itselleni. Reaktioisi on kuitenkin ylidramaattinen, kun kyseessä on vain vapaa mieleenjohtuma. Kyseenalaistat juuri sitä, mitä pidät veljesi elämässä onnellisena. Murhaajan ei tarvitse olla juuri sinä, mutta siinä tilanteessa ajattelet siten, että se satuttaja ja onnen pilaaja olisi todennäköisimmin sinä itse kuin joku random-heppu, joka juoksee metsän läpi ja tulee tappamaan veljesi.

Järjettömin vaihtoehto on se, että yrittää tukahduttaa ajatukset tai miettiä jotain muuta, koska kyseessä on ihan selvää alitajunnan johdattelua. Tyypillistä sisarkautta tms...

Unohda nuo uskovaisopastukset, jossa kehotetaan tietoisesti tukahduttamaan ajatukset. Kyllähän sinä 'jumalalta' voit ehkä armahduksen saada, mutta ei se tee sinusta sen 'mielenterveempää' ihmistä kuin mitä olit ennen armahdusta.

Vierailija

Huonoja ajatuksia ei tule tukahduttaa, vaan unohtaa lopullisesti kun ne on korvattu hyvillä ajatuksilla. Tämä on ihmisen kehittymistä paremmaksi, ja tuottaa onnea ja rauhaa.

Vierailija
Ronron
Hei.. nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.. saatan lähteä tämän takia hyvinkin todennäköisesti psykiatrille tai johonkin hakemaan apua, vakavaa.



Mene vaan juttelemaan ammattinsa osaavan ihmisen luokse purkamaan asiaa. Ei kannata antaa tuollaisten ajatusten pilata elämäänsä.

Jotenkin ihmisyyteen pätee se että "tilaisuus tekee varkaan".
Ne joilla on erittäin vilkas mielikuvitus ja impulsiivisuutta, heillä on enemmän ongelmia hallita mielikuvitustaan.
Tuskin sinullekaan olis mokomia päähän putkahtanut jos ei sitä kirvestä olis ollut.. ja.. lienet katsellut jostakin monitorista muutakin kuin halonhakkuuta.

Tuskin sä kuitenkaan veljelläsi saunaa lämmittäisit.. niin, että suhteellisuudentajua vaan kehiin ja juttelemaan sellaisen kanssa joka näitä asioita ammatikseen työstää.

Mut hei.. Sinä kun vaikutat impulsiiviselta niin älä vaan huoli lääkäriltä mitään SSSR lääkkeitä, niitä serotoniin takaisin salpaajan estäjiä. Niitä määräillään nykyään aika huolettomasti väärin perustein. Ongelmat luokitellaan masennuspohjaisiksi ja noiden kuvitellaan auttavan.

Impulsiivisuudessa kuitenkaan ei ole kyse masennuksesta.

Mun mielestä kemia ei ole vastaus. Tärkeitä olis että itse oppisit hahmottamaan että millainen persoonallisuus olet.
Mä oon ite hirmu impulsiivinen ja ajan myötä olen oppinut olemaan oman mielikuvitukseni hallitsija.

Nuo SSSR lääkkeet on yks tämän ajan vitsaus.
Jokelan koulusurmaajalle niitä oli määrätty, samoin Rapakon takana tapahtuneessa kouluteurastuksessa oli mukana samat kemikaalit. Ja niitä ei edes sais määrätä keskenkasvuislle.

Mutta tässä mun neuvot ja minä loikkaan tästä ihan johonkin muuhun aiheeseen kun mulla on niin valtavan vilkas mielikuvitus ja tapana jumittua vatvomaan kaikenlaista siämukaa mitä silmiini osuu.
Emmä tämmösillä halua päivääni pilata.

Vierailija

Kaikille tulee välillä mieleen aggressiivisia ajatuksia, jotka saattavat hätkähdyttää tai tuntua pelottavilta. Reagoit niihin kuitenkin voimakkaasti. Ei se sinällään mitään vakavaa ole, mutta jos se tuntuu häiritsevän elämää, kannattaa siihen toki hakea apua.

Vierailija

Tuollaiset pakkoajatukset ovat kyllä ihan ihmisen elämään kuuluva asia, johtuvat korkealle kehittyneestä tietoisuudestamme ja siitä seuraavasta elämän haurauden tiedostamisesta. Ihmisen ajatus lukkiutuu helposti johonkin mielikuvitukselliseen kauhuskenaarioon ja alkaa velloa siinä vastustamattomasti. Mitä enemmän siitä yrittää päästä irti, sitä enemmän se houkuttaa kiihtynyttä mielikuvitusta.

Kun itse pelkään joskus tulevaisuutta ja paisuttelen mielessäni omaan kohtalooni liittyviä uhkakuvia, tartun johonkin rauhoittavaan ajatukseen, ja ahdistus helpottaa yleensä ainakin jonkin verran. Ajatusten siirtäminen pois omasta pienestä elämänpiiristä helpottaa oloa. Avaruuden laajuuden pohtiminen ja etenkin sen visualisoiminen mielessä laukaisee psyykkistä jännitystä.

Ajattelen usein myös eläinten puuhia tuolla jossain, tai jotain kohtausta menneestä maailmasta, esimerkiksi seesteistä talviaamua keskiaikaisen luostarin ympäristössä ja munkkien askareita siellä. Koen myös jostain syystä hyvin rauhoittavana perinteisen arkkitehtuurin ja ylipäätään vanhan materiaalisen kulttuurin tutkimisen, ja siitä on tullut sellainen paikka, johon voi aina paeta nykyhetken sekasortoisuutta.

Vierailija
Sakarias
Väläys kirjoitti:
Voisivatko oireesi olla pakko-ajatuksia?

Tuo minullakin tuli ensimmäisenä mieleen.



Jaa, heräsin juuri, itselläni tuli ensimmäisenä mieleen että o hirvee krapula.
Jos ketjun avaajalla tulee mieleen ajatuksia, joita ei voi hallita, kannattaisi varmaan mennä viinakauppaan, sitten ostamaan makkaraa, pompata taksiin ja tulla tänne näsijärven rantaan polttelemaan hassista meidän kanssa.

Vierailija
fenomenologi
Sakarias
Väläys kirjoitti:
Voisivatko oireesi olla pakko-ajatuksia?

Tuo minullakin tuli ensimmäisenä mieleen.



Jaa, heräsin juuri, itselläni tuli ensimmäisenä mieleen että o hirvee krapula.
Jos ketjun avaajalla tulee mieleen ajatuksia, joita ei voi hallita, kannattaisi varmaan mennä viinakauppaan, sitten ostamaan makkaraa, pompata taksiin ja tulla tänne näsijärven rantaan polttelemaan hassista meidän kanssa.



Jos mä tuun sinne niin maksatko taksin vai haetaanko sossusta rahaa?

Vierailija
Juha
Kaikille tulee välillä mieleen aggressiivisia ajatuksia, jotka saattavat hätkähdyttää tai tuntua pelottavilta. Reagoit niihin kuitenkin voimakkaasti. Ei se sinällään mitään vakavaa ole, mutta jos se tuntuu häiritsevän elämää, kannattaa siihen toki hakea apua.



Mun mutsi on jehovantodistaja ja niillähän on noilla tuonsortin uskovilla hirveen ahdasmieliset elämänohjeet. Pitäis kontroloida itseään neuroottisesti ettei vaan pääse pieru väärässä paikassa tai lipsahda edes kirosana muiden kuullen. Itse sitten purkavat omia fiduduksiaan maailmanlopusta ja helvetin kauhuista paastaen, tuomiopäivää julistaen. Ja päälle mairea hymy että herra armahtaa ja iankaikkinen paratiisielämä kunhan vaan uskollisesti kiikuttaa rahaa lahkon vanhemmille.. jotka sitten voi rakentaa ökytalojaan parhaille tonteille pitkin suomenniemeä.

Mua ei yhtään hetkauta vaikka mulla joskus onkin aika agressiivisiakin ajatuksia. Pääasia että olen oppinut kontrolloimaan omaa käyttäytymistäni niin etten vaan vahingossakaan joudu vastuuseen kenenkään vahingoittamisesta = en vahingoita muita.
Parhaiten se onnistuu kun ei ala havitella ökytaloja ja ökyelämää muiden kustannuksella.

Vierailija

Minullekin tulee aina silloin tällöin ajatuksia että mitä jos nyt heittäisin tämän veitsen äitiäni päin tai löysin kassaralla veljeäni päähän. Joskus ne ajatukset pelottaa mutta olen oppinut hillitsemään ajatukseni. Suosittelen että menet puhumaan jollekin ammattilaiselle ettei mitään tapahdu. Juuri tuollaisista ajatuksista ne murhaajat varmaan syntyvät. Kohta menettää todellisuuden tajun kokonaan jos antaa asian olla. Tuskin kukaan sinua tuomitsee. Jos purat huolesi niin elämänlaatusikin paranee kun saat kitkettyä jonkun kanssa ne ajatukset muualle.

Vierailija
Etsintietoa
Hyvä Pönni.



Mites kun olin ihan näkevinäni sun kirjoittamana jotakin..
Hokasit sitten poistaa..
Hyvä niin.

Mä käytän aika useinkin jonkinlaista ajatusten muokkaamista kun oon tällainen "herkkis". Kuuntelen rentouttavaa musaa ja "meditoin".
Siksvartenhan monet monet ihmiset relaa kuka milläkin konstilla että ihmisenä oleminen on melkoista tasapainoilua mielialojen ja ties minkä ajatusten kanssa.

Alkoholi ja kaikensortin mömmöt, ruohot ja sienet, niillä saa aivokemiansa hetkeksi ehkä hyvään balanssiin mutta nepäs jättää vaurioita reseptoreihin, niillä huijataan synapseja ja ajanoloon käykin sitten niin että se herkkä emotionaalisuus voi järkkyä.

Oon havainnut että kemiallisesti relaajat muuttuu ajanoloon ihan vääjäämättä tunne-elämältään jotenkin viallisiksi.

Ite suhtaudun uskonnollisuuteenkin kielteisesti.
Silloin jos pitäis uskoa johonkin aatteeseen ja oppiin, sellaiseen jossa on jokin auktoriteetti yli yksilön, joka koittaa saada "henkistä yhteyttä" omaan minäänsä.. nuo aatteet ja oppisuunnat voi sotkea koko jutun.

Ihmisellä on kaipuu kuitenkin johonkin henkiseen, johonkin sellaiseen jossa mieli voi määrätä sen mitä ruumis tekee.
Niin pitääkin olla.
Mutta mulla on aivot.
Mun aivotoimintaani ei säätele kukaan "taivaanjuippi", eikä edes nässyn rannassa köllivä hippi ruohosätkä suussa.. Nou vei!

Sisäisen rauhansa löytämiseen, siihen mä oon käyttänyt kaikkea sitä tietoa mitä oon voinut ammentaa.. Tavallaan kaikesta tiedostansa voi kutoa itselleen sellaisen selviytymisverkon, sellaisen omavoimaisen itsevarmuuden, sitkeän ja pitävän.. ja jopa sellaisen että siihen voi kietoa apua kyseleviä lähimmäisiään siksi aikaa kun he tarvitsevat lähimmäistä..

Pitää vaan muistaa että se ei ole olemisen kaikki.
Että se on vaan apuverkko, jota saa tarvita silloin kun ei ilman sitä selviä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat