Seuraa 
Viestejä45973

Kertokaapa naiset mikä niissä rentuissa oikein viehättää?

MTV kertoo seuraavaa:

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/a ... -parisuhde

Hieman faktaa:

Renttumiehelle tunteet ovat helposti kontrolloitavia asioita: Millan kanssa seksiä, Jennin kanssa syvällisiä keskusteluja, Tiinan kanssa flirttailevia sähköpostiviestejä ja eroottisia kännitekstareita. Jos lipsahdukset, eli ihastuminen ja aidot tunteet, uhkaavat sotkea kuvioita, tipauttaa renttu ”hankalaksi” käyneen tyypin puh pah pelistä pois.



Sen sijaan, että tyydyttäisiin vähään ja oltaisiin nöyriä, halutaan kaikki, ainakin ihmissuhteissa. 2000-luvun renttu ei makaa katuojissa aikaansa tuhlaamassa, vaan metsästää, hyödyntää ja pelaa.

Sivut

Kommentit (259)

Renttunaiset on iltaisin kapakoissa, ja jos he ovat yli 24-vuotiaita, niin heillä on yleensä lapsi yksinään kotona nukkumassa ilman vahtia.

Usein itkevät aamuun asti. Mutta hei, avoliitto ja huoruus ovat tulevaisuutta!

Barbaari
Seuraa 
Viestejä13621

Se ihmetyttää vielä enemmän mitä pahoissa miehissä viehättää kuin mitä renttu-huijareissa.

Mitä se kertoo näistä naisista joita sellaiset viehättää? Onko se just sitä että miehen pitäisikin olla sellainen jos haluaisi olla naiselleen mieleen?

Olisit jättänyt miehille äänestysvaihtoedon että näkee tulokset nappia painamatta. tai sellainen että oletko renttu?

Itte en ole renttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Boysen kirjoitti:

Usein itkevät aamuun asti. Mutta hei, avoliitto ja huoruus ovat tulevaisuutta!

Rasittaa tosiaankin lukea, nähdä ja kuulla vanhemmista, jotka lastansa laiminlyövät ja eroavat. Uskonnollinen en ole, mutta avioliittoinstituutiota ja yksiavioisuutta arvostan ja sitä että lapset hoidetaan yhdessä, sulassa sovussa ja sitoumuksella. Lastenhoitaja olen ammatiltani ja joskus tulee ajatelleeksi, että jonkinsortin yhdistetty lastenteko ja -kasvatuslupa ei olisi pahitteeksi.

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662
Sakarias
Boysen kirjoitti:
Usein itkevät aamuun asti. Mutta hei, avoliitto ja huoruus ovat tulevaisuutta!

Rasittaa tosiaankin lukea, nähdä ja kuulla vanhemmista, jotka lastansa laiminlyövät ja eroavat. Uskonnollinen en ole, mutta avioliittoinstituutiota ja yksiavioisuutta arvostan ja sitä että lapset hoidetaan yhdessä, sulassa sovussa ja sitoumuksella. Lastenhoitaja olen ammatiltani ja joskus tulee ajatelleeksi, että jonkinsortin yhdistetty lastenteko ja -kasvatuslupa ei olisi pahitteeksi.

Ei ihmiset eroa liian usein, vaan he menevät naimisiin liian heppoisesti. Eipä ole mitenkään erikoista enää kuulla että joku kaverin kaveri menee kihloihin parin viikon tapaamisen jälkeen.

Kyllä minusta yli 3 vuotta pitäisi olla yhdessä ennenkuin voisi moista tekoa harkita. Sitä paitsi olen kuullut, että 3 vuonna yleensä kovimmat riidatkin, mutta en tajua miksi pitäisi riidellä.
Itse ainakin aijon pyrkiä sitten olemaan yhen kanssa loppuun saakka jos ny löytäis ees jonkun kivan joskus, kun mitä sitä turhia vaihtelemaan naista. Joutus sitten taas alottamaan kaiken rumban alusta. Ärsyttävää varsinkin kun en jaksa yleensä sanoa samoja asioita uudestaan.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Kyllä täytyy myöntää, että ihmettelen ihmisten tarvetta parisuhteeseen. Jos kylmästi pisteyttää parisuhteen hyvät ja huonot puolet, niin kyllä sinkkuus voittaa ainakin 6-0. Näin lyhyen mietintä-ajan puitteissa en keksinyt mitään hyvää, sekä itselleni hyödyllistä.

Yleensäkin ihmettelen ihmisten 'riippuvaisuuksia', joista monia ei voi järjellä selittää, no, onneksi itse olen vapaa moisista.

Kahden (tai miksei useammankin ) aikuisen parisuhde on mielestäni lapsen kannalta mielekkäämpi tilanne kuin yksinhuoltajan. Vanhemmille kun jää enemmän pelivaraa lastenhoidollisissa kysymyksissä.

Sakarias
Kahden (tai miksei useammankin ) aikuisen parisuhde on mielestäni lapsen kannalta mielekkäämpi tilanne kuin yksinhuoltajan. Vanhemmille kun jää enemmän pelivaraa lastenhoidollisissa kysymyksissä.



Tarkoituksenani ei ole tehdä lapsia. Kiltisti sanottuna tunnen epämielyttäviä tuntemuksia lasten seurassa.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Olen retkahtanut, pahasti. Naisrenttuun.

Syytä tiedä en – se vain tapahtui. En tiedä olenko "hyödyllinen" enää. Enkä sitäkään, onko omalla renttumaisuudellani suurtakaan merkitystä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

logo
Kyllä täytyy myöntää, että ihmettelen ihmisten tarvetta parisuhteeseen. Jos kylmästi pisteyttää parisuhteen hyvät ja huonot puolet, niin kyllä sinkkuus voittaa ainakin 6-0. Näin lyhyen mietintä-ajan puitteissa en keksinyt mitään hyvää, sekä itselleni hyödyllistä.

Yleensäkin ihmettelen ihmisten 'riippuvaisuuksia', joista monia ei voi järjellä selittää, no, onneksi itse olen vapaa moisista.




Mielestäni (joitakin vuosia jatkuva) parisuhde on ihan toimiva ratkaisu, mikäli on suunnitellut lisääntyvänsä. Osa ihmisistä kuitenkin haluaa lapsia, vai mitä?

Muutamia lisäargumentteja parisuhteen puolesta:

* On vakipano. Saa myös hellyyttä.
* Kaksion neliöt ovat halvempia kuin yksiön. Sinkku joutuu yleensä maksamaan monista asioista enemmän kuin parisuhteessa elävät.
* On toinen tukena, jos jotakin ikävää tapahtuu.
* Yksinäisyys ei vaivaa.

Jos ajatellaan tunnetasolla koko hommaa, niin rakastuneena sitä vaan haluaa olla sen tietyn ihmisen kanssa. Eihän se ihana vaihe tietysti ikuisuuksiin kestä, mutta jos sattuu rakastumaan oikeaan tyyppiin, niin voi hyvässä lykyssä huomata löytäneensä itselleen hyvän ystävän ja rakastajan samassa paketissa.

Perusteluja sinkkuuden puolesta?

Muoks. Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni... Mikä rentuissa voisi viehtättää? Itsevarmuus, viettelytaito, nainen saa hyvää seksi- ja bileseuraa ja jännitystä elämäänsä. Tällainen mies osaa sanoa "oikeita asioita" naisen viettelemiseksi ja itsetunnon hivelemiseksi. Ehkä hän myös osaa esittää itsensä paremmassa valossa kuin onkaan. Itse en kyllä ole juurikaan ollut renttujen kanssa tekemisissä.

Josefina Matula
logo
Kyllä täytyy myöntää, että ihmettelen ihmisten tarvetta parisuhteeseen. Jos kylmästi pisteyttää parisuhteen hyvät ja huonot puolet, niin kyllä sinkkuus voittaa ainakin 6-0. Näin lyhyen mietintä-ajan puitteissa en keksinyt mitään hyvää, sekä itselleni hyödyllistä.

Yleensäkin ihmettelen ihmisten 'riippuvaisuuksia', joista monia ei voi järjellä selittää, no, onneksi itse olen vapaa moisista.




Mielestäni (joitakin vuosia jatkuva) parisuhde on ihan toimiva ratkaisu, mikäli on suunnitellut lisääntyvänsä. Osa ihmisistä kuitenkin haluaa lapsia, vai mitä?

Muutamia lisäargumentteja parisuhteen puolesta:




Jotenkin minusta asiaa käsitellään niin pintapuolisesti yksilöitä huomioimatta. Miten kukaan voi määritellä parisuhdetta sinkkuutta huonommaksi tai paremmaksi? Hänhän voi puhua vain itsensä puolesta ja lopulta hän ei itsekkään voi olla varma kannastaan. Olen minä nähnyt 30- 40- 50-juoksuja ja itsekkin moista kokenut. Eräällä ystävälläni oli nelikymppisenä juoksut ja lopulta mies palasi lastensa luokse. Hän totesi minulle, ettei halua kuolla yksin ja haluaa olla lastensa kanssa kasvamassa.

Noh minä olen eronnut ja parisuhde tuotti yhden pienen pojan. Minulla on valtavasti muistoina arvokkaita hetkiä parisuhteesta. Minä en vaihtaisi edes kaikkea maailman kultaa tuohon poikaan. Eipä silti. Kyllä minä olen ne suht lyhkäiset hetket sinkkunakin viihtynyt.

Josefina Matula

Jos ajatellaan tunnetasolla koko hommaa, niin rakastuneena sitä vaan haluaa olla sen tietyn ihmisen kanssa. Eihän se ihana vaihe tietysti ikuisuuksiin kestä, mutta jos sattuu rakastumaan oikeaan tyyppiin, niin voi hyvässä lykyssä huomata löytäneensä itselleen hyvän ystävän ja rakastajan samassa paketissa.



Minulla ei edes missään epämääräisessä tunteita ylös-alas heittelevässä huumassa, jolloin ajatusmaailman täyttää vain yksi ihminen,tunteessa joka valvottaa öisin ja muistuttaa masennuksen ja euforian sekoitusta, ole tunnetta että haluaisin olla kyseisen ihmisen lähellä.. Olen ehkä liian herkkä..

Minä arvostan itseriittoisia ihmisiä. Arvostan muitakin, mutta alfoja minä palvon. Alfat ovat toki myös lämpimiä ja ovat tukena, mutta vaativat myös asioita ja eivät pidä siitä että heihin edes yritetään ripustautua.. Vahvoja ihmisiä jotka osaavat suojata itsensä.

TERÄS NALLEPUH

Itse ainakin aijon pyrkiä sitten olemaan yhen kanssa loppuun saakka jos ny löytäis ees jonkun kivan joskus, kun mitä sitä turhia vaihtelemaan naista. Joutus sitten taas alottamaan kaiken rumban alusta. Ärsyttävää varsinkin kun en jaksa yleensä sanoa samoja asioita uudestaan.



Uusiin appivanhempiin tutustuminen on niin vastenmielistä, että siinä on riittävästi syytä olla vaihtamatta.

Nuoremmille suosittelen seuraavaa:

Naisen valinta on helppoa. Ota säysein mitä saat. Kovaääniset, kovanyrkkiset paskiaiset pilaa koko lajin puolikkaan maineen. Ota nainen äläkä puolimiestä.

Josefina Matula
logo
Kyllä täytyy myöntää, että ihmettelen ihmisten tarvetta parisuhteeseen. Jos kylmästi pisteyttää parisuhteen hyvät ja huonot puolet, niin kyllä sinkkuus voittaa ainakin 6-0. Näin lyhyen mietintä-ajan puitteissa en keksinyt mitään hyvää, sekä itselleni hyödyllistä.

Yleensäkin ihmettelen ihmisten 'riippuvaisuuksia', joista monia ei voi järjellä selittää, no, onneksi itse olen vapaa moisista.




Mielestäni (joitakin vuosia jatkuva) parisuhde on ihan toimiva ratkaisu, mikäli on suunnitellut lisääntyvänsä. Osa ihmisistä kuitenkin haluaa lapsia, vai mitä?

Muutamia lisäargumentteja parisuhteen puolesta:

* On vakipano. Saa myös hellyyttä.
* Kaksion neliöt ovat halvempia kuin yksiön. Sinkku joutuu yleensä maksamaan monista asioista enemmän kuin parisuhteessa elävät.
* On toinen tukena, jos jotakin ikävää tapahtuu.
* Yksinäisyys ei vaivaa.

Jos ajatellaan tunnetasolla koko hommaa, niin rakastuneena sitä vaan haluaa olla sen tietyn ihmisen kanssa. Eihän se ihana vaihe tietysti ikuisuuksiin kestä, mutta jos sattuu rakastumaan oikeaan tyyppiin, niin voi hyvässä lykyssä huomata löytäneensä itselleen hyvän ystävän ja rakastajan samassa paketissa.




Paneminen on kivaa, mutta joillekkin yksi osa viehätystä on se uusi valloitus, vanha ei vain välttämättä sytytä enään.

Asumisen suhteen yhteiskunta muutenkin syrjii sinkkuja, mikä on mielestäni väärin, etenkin kun sinkkumiehet taitavat olla työelämässä ahkerampia kuin perheelliset.

No, ainahan ihminen heikkouden hetkellä pärjäisi paremmin toisen kanssa, mutta se saattaa olla vain hyväksikäyttöä.

Suuressa kaupungissa yksinäisyys ei vaivaa, jos on vain sosiaalinen, puhelias ja viehättävä henkilö, sama pätee myös tuohon seksin saamiseen.

Sinkkuuden puolesta puhuu juuri yleinen vapaus tehdä mitä haluaa.

Vastasin kyllä, vaikka taisi olla naisille osoitettu kysymys. Edellinen eukkoni oli siis kaljanperään pitkin hampain juokseva laiska losoperse, jonka elämäntyyli vaikuttaa 40 vuotiaalta alkoholisoituneelta mieheltä. Kai luulin itsekin että nuoruus kestää ikuisesti. Tämä nainen on siis 25.

M

logo
mallas
Hänhän voi puhua vain itsensä puolesta ja lopulta hän ei itsekkään voi olla varma kannastaan. .



Tarkoititko minua? Jos tarkoitit, niin missä kohtaa en ollut varma kannastani?



Minä tarkoitin juuri sitä mitä minä sanoin. En vihjaillut yhtään mitään. Lue sitä edellinen lause. Tämä on tyypillistä väärinymmärrystä, joka juontaa juurensa tekstin pilkkomisesta ja kokonaisuuden ymmärtämättömyydestä. Älä huoli. Meillä kaikilla on sitä vikaa enemmän tai vähemmän En tarkoittanut juuri sinua. Tarkoitin kaikkia ja sinä kuulut niihin kaikkiin. Mikäli ymmärtämättömyytesi koski tätä asiaa, niin ymmärrän kysymyksesi hyvin. Muussa tapauksessa minun täytyy kysyä että ymmärsitkö sinä mistä minä kirjoitin? Pyydän joka tapauksessa sinua lukemaan kirjoituksen uudestaan ennen kuin vastaat.
Katsos sinä enkä minä voi tietää muusta kuin olemassa olevasta olotilasta ja senkin määritteleminen määrittyy määrittäjän määritysten mukaisesti. Yleistäminen on tässäkin tapauksessa naiivia yksinkertaistamista kokonaisuuden hahmottamiseksi ymmärrettäviin raameihin. Me olemme yksilöitä. Vaihtoehtoja on lukematon määrä ja sinä teet joka päivä lukemattomia valintoja ja annat erilaisia merkityksiä asioille omassa päässäsi, jotka kaikki ohjaavat sinua johonkin suuntaan kaikin tavoin. Myös sinun omat ajatuksesi, asenteesi ja sitä kautta tapahtuvat päätelmät sekä niiden seuraukset ovat sinun omissa käsissäsi.

logo

Paneminen on kivaa, mutta joillekkin yksi osa viehätystä on se uusi valloitus, vanha ei vain välttämättä sytytä enään.

Asumisen suhteen yhteiskunta muutenkin syrjii sinkkuja, mikä on mielestäni väärin, etenkin kun sinkkumiehet taitavat olla työelämässä ahkerampia kuin perheelliset.

No, ainahan ihminen heikkouden hetkellä pärjäisi paremmin toisen kanssa, mutta se saattaa olla vain hyväksikäyttöä.

Suuressa kaupungissa yksinäisyys ei vaivaa, jos on vain sosiaalinen, puhelias ja viehättävä henkilö, sama pätee myös tuohon seksin saamiseen.

Sinkkuuden puolesta puhuu juuri yleinen vapaus tehdä mitä haluaa.




Noi argumentit toimivat omalla kohdallasi, mutta kai tähän maailmaan muunlaisiakin ihmisiä mahtuu? Esim. sellainen henkilö, joka haluaa lapsia, ei ole kiinnostunut irtoseksistä ja haluaa mummona/pappana hengailla kiikkustuolissa elinikäisen kumppaninsa kanssa? Eikös sellaisen henkilön juuri kannata etsiä itselleen kumppani ja toteuttaa omat haaveensa?

Omaan kallooni ei mahdu se, että nähdään oma elämäntyyli ainoana "järkevänä" ratkaisuna. Tai siltä ainakin kommenttisi kuulosti, kun kirjoitit, ettet ymmärrä ihmisten tarvetta parisuhteisiin.

Tässä vielä omia näkökulmiani, miksi haluan nimenomaan olla parisuhteessa.

Itselleni vakikumppani on seksissä tärkeä siksi, että voi luottaa toiseen. Kaikki erikoisuudet on helpompi toteuttaa tutussa seurassa. Irtosuhteissa on hirveän vaikea arvioida, onko samanlaiset mielihalut molemmilla osapuolilla, etenkin kun omat eivät ole niitä tavallisimpia. Usein ainakin naisen näkökulmasta nautinto jää aika pieneksi ensimmäisillä kerroilla. Tietysti uusi kumppanin kanssa on ihan hillitön kiima päällä, ja sitä ei enää parisuhteessa pääse enää kokemaan.

Tuota pointtiasi hyväksikäytöstä en kyllä voi ymmärtää. Onko avun vastaanottaminen joku rikos? Miksi pitäisi pärjätä aina ja joka tilanteessa yksin? Onko se edes mahdollista?

Ystävyyssuhteista sen verran, että itselleni läheisinkään ystävyys riitä emotionaalisella tasolla. Ehkä kyse on siitä, etten halua kuormittaa ystäviäni, kun heilläkin on omat omat ongelmansa ja esimerkiksi pieniä lapsia. Parisuhteessa olen voinut olla jotenkin vielä vapaammin itseni ja näyttää ne omat huonotkin puolet, heikkoudet ja kipupisteet. Itse olen vapautunut todella monesta "turhasta" taakasta, kun voi edes yhdelle ihmiselle näyttää itsestään melkein kaiken. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että on seuraa ja tekemistä, vaan myös siitä, että joku tuntee ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

hcesar
Seuraa 
Viestejä13039
Taape
Vastasin kyllä, vaikka taisi olla naisille osoitettu kysymys. Edellinen eukkoni oli siis kaljanperään pitkin hampain juokseva laiska losoperse, jonka elämäntyyli vaikuttaa 40 vuotiaalta alkoholisoituneelta mieheltä.

Mä oon ihan heikkona noihin, oisko pistää numeroa?
[size=65:2mpoj3wv]Ei vaan.[/size:2mpoj3wv]

mallas
logo
mallas
Hänhän voi puhua vain itsensä puolesta ja lopulta hän ei itsekkään voi olla varma kannastaan. .



Tarkoititko minua? Jos tarkoitit, niin missä kohtaa en ollut varma kannastani?



Minä tarkoitin juuri sitä mitä minä sanoin. En vihjaillut yhtään mitään. Lue sitä edellinen lause. Tämä on tyypillistä väärinymmärrystä, joka juontaa juurensa tekstin pilkkomisesta ja kokonaisuuden ymmärtämättömyydestä. Älä huoli. Meillä kaikilla on sitä vikaa enemmän tai vähemmän En tarkoittanut juuri sinua. Tarkoitin kaikkia ja sinä kuulut niihin kaikkiin. Mikäli ymmärtämättömyytesi koski tätä asiaa, niin ymmärrän kysymyksesi hyvin. Muussa tapauksessa minun täytyy kysyä että ymmärsitkö sinä mistä minä kirjoitin? Pyydän joka tapauksessa sinua lukemaan kirjoituksen uudestaan ennen kuin vastaat.
Katsos sinä enkä minä voi tietää muusta kuin olemassa olevasta olotilasta ja senkin määritteleminen määrittyy määrittäjän määritysten mukaisesti. Yleistäminen on tässäkin tapauksessa naiivia yksinkertaistamista kokonaisuuden hahmottamiseksi ymmärrettäviin raameihin. Me olemme yksilöitä. Vaihtoehtoja on lukematon määrä ja sinä teet joka päivä lukemattomia valintoja ja annat erilaisia merkityksiä asioille omassa päässäsi, jotka kaikki ohjaavat sinua johonkin suuntaan kaikin tavoin. Myös sinun omat ajatuksesi, asenteesi ja sitä kautta tapahtuvat päätelmät sekä niiden seuraukset ovat sinun omissa käsissäsi.




Tietysti asiaa helpottaisi tarkka yksilöinti eli nimen käyttäminen. Itse puhun kirjoittajista vain nimen kanssa en käytä epämääräisiä "hän, he, ne"- sanoja.

"Josefina voi puhua vain..."

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat