Tavoitteeton nuori, mitä tehdä?

Seuraa 
Viestejä124
Liittynyt22.3.2008

Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä nyt lähes neljä vuotta. Tavallista keskivertoelämää pääkaupunkiseudulla. Käymme molemmat säännöllisesti työssä ja harrastamme liikuntaa yms.

Avopuolisoni poika, nyt 21 v tavallisen oloinen ja välillä jopa urheilulinen nuori mies asuu luonamme. Hän ei käytä kohtuuttomasti alkoholia eikä muitakaan huumeita. Hän käyttäytyy kohteliaasti ja asiallisesti, lukuunottamatta jyrkää tarvetta vastustaa kaikkea auktroteettia.

Sinä aikana (4 v) kun olen ollut mukana nuori mies ei ole halunnut tehdä elämänsä eteen mitään. Armeijaan meno ei onnistunut, palautettiin kasvamaan. Kutsuntoihin meno unohtui, poliisit noutivat kotoa. Nyt pitäisi alkaa uusi yritys heinäkuussa, mutta merkit eivät ole hyvät.

Koulutusta on peruskoulu ja mikään sen jälkeen aloitettu (ohjattu) opiskelu ei ole jatkunut muutamaa viikkoa pidempään. Ei vaan jaksa lähteä.

Työpaikkoja on järjestetty monelnaisia. Kesto on jatkunut kuukaudesta kolmeen. Syynä useinmiten että ei jaksa lähteä aamulla.

Tällä hetkellä arki on heräämistä iltapäivän puolella, telkkarin katselua ja tietokoneella pelaamista. Välillä ulos tupakalle. Sama ohjelma jatkuu aamupuolelle yötä. Kavereita ei oikeastaan ole ja muutenkin sosiaaliset suhteet ovat minimissä. Mitään suunnitelmaa tai halua mihinkään ei ole.

Mikä neuvoksi? Tilanne ei voi jatkua, sillä satunnaisen alkoholinkäytön vuoksi mies on agressiivinen, toistaiseksi vain sanallista meuhkaamista mutta selvästi arvaamatonta.

Hyvät ajatukset ja ideat ovat kullan arvoisia

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Jos haluat pojan heräävän töihin ajoissa, niin:
Rajoita tietokoneen käyttöä, omasta kokemuksesta ja muiden jutuista päätellen kauan koneella dataaminen häiritsee yöunia, eli jos menen yhdentoista maihin nukkumaan kovan pelityksen jälkeen, saatan vasta nukahtaa yhden maissa, tarkoittaen että herään 12:00-13:00 maissa.

kuningas
Seuraa 
Viestejä1246
Liittynyt10.12.2007

Käykää täyttämässä vuokra-asuntohakemus hänen kanssaan. Maksatte vuokratakuun jonka jälkeen hän/sossu/kela maksaa seuraavat.

Kyllä se siitä.

War doesn't determine who's right but who's left.

There is no such thing as an atheist in a foxhole.

Vierailija

Poikueen häätäminen siis työn alla? Se onnistuu hiljaa hivuttamalla tai kertarytinällä. Omaan asuntoon "häätäminen" voi antaa potkua vastuunotoon, jos rahkeet riittää. Äidinvaistot vain ohjaavat tilanteita roikkumista suosiviksi, vaikka puhevälit olisivat jo heikot ja riitaisuuttakin. Kannattaa selvittää onko syynä äiti vai poika, siihen ettei hän itsenäisty. Jotkut ovat epävarmoja ja hitaita muuttamaan asioita.

simson
Seuraa 
Viestejä124
Liittynyt22.3.2008

"Omaan asuntoon häätäminen"
Sitäkin tuli kokeiltua jonkun aikaa. Vuokrat jäi maksamatta ja oli pakko lopettaa. Taloudelliset rahkeet ei anna myöden maksaa jatkuvasti yhtä asuntoa lisää. Tietysti näin kesän kynnyksellä voi suositella telttamajoitusta. Ehkä syksy toisi järkeä päähän.

"Äidinvaistot", se on paha kohta. Äiti suosii ja ihailee pojan käytöstä, tosin uskoakseni täysin tiedostamattaan. Eli hän sanallisesti paheksuu ja haluaa muutosta mutta mihinkään ei kuitenkaan saa puuttua. Nyt käymme keskustelua jos äiti muuttaisi pojan kanssa asumaan johonkin pieneen asuntoon, jolloin tietenkin kiristetään pojan hermoja. En oikein vakuutu tuosta strategiasta.

Vierailija
simson
"Omaan asuntoon häätäminen"
Sitäkin tuli kokeiltua jonkun aikaa. Vuokrat jäi maksamatta ja oli pakko lopettaa. Taloudelliset rahkeet ei anna myöden maksaa jatkuvasti yhtä asuntoa lisää. Tietysti näin kesän kynnyksellä voi suositella telttamajoitusta. Ehkä syksy toisi järkeä päähän.

"Äidinvaistot", se on paha kohta. Äiti suosii ja ihailee pojan käytöstä, tosin uskoakseni täysin tiedostamattaan. Eli hän sanallisesti paheksuu ja haluaa muutosta mutta mihinkään ei kuitenkaan saa puuttua. Nyt käymme keskustelua jos äiti muuttaisi pojan kanssa asumaan johonkin pieneen asuntoon, jolloin tietenkin kiristetään pojan hermoja. En oikein vakuutu tuosta strategiasta.




Ehkä vika on juuri siinä, että ko mies tuntee ettei ole vastuussa. Kyllä sieltä kotonta aina apua saa jne. Tavallaan ymmärrän hyvin tuota miestä, mutta luulisi nyt tyhmemmänkin jätkän käsittävän ettei voi kaataa omaa sontaansa vanhempien niskaan ja odottaa, että aina joku tulee ja siivoaa jäljet. Jotain vikaa täytyy olla moraalissa.

Itse oikein hinguin omaa elämää ja pääsyä omaan kämppään. Mitä pidempään olen työelämässä ja itsenäisesti elänyt, niin sitä yhteiskunta kriittisemmäksi olen tullut. Ei se ole aina helppoa. Tekis miel haistattaa pitkät ja lopettaa kaikki.

Otsikosta alkuun oletin että joku tavoitteeton nuori itse olisi avannut keskustelun.

Vierailija

Kyllä tuossa on jo jotakin vakavampaa takana. Laiskahan nuori voi aina olla, mutta jo edellinen koulu on loppunut jo vuosia sitten (peruskoulun sai ilmeisesti läpi ainakin jonkinlaisilla arvosanoilla), eikä mitään ole sen jälkeen tapahtunut, niin jotakin on pielessä. Ja mitä kauemmin tätä samaa jatkuu, niin sitä vaikeampi tällaista kierrettä on katkaista. Ei 21-vuotiaan nuoren paikka ole enää vanhempien helmoissa. Kumma on kyllä, jos esimerkiksi peruskoulun jälkeisten koulujen puolelta ei ole tähän toimintakyvyn puutteeseen mitenkään puututtu vaan on annettu herran vaan lopettaa koulunkäynti. Erilaisia palveluita nimittäin kyllä löytyy, jos niitä halutaan hakea, nykyisessä tilanteessa varmasti kannattaisi aloittaa esimerkiksi työkkärin ammativalintaohjauksen kautta.

Tuo täydellinen toimintakyvyn puute viittaa kyllä jo esimerkiksi jonkinlaiseen mielenterveyden häiriöön tai sitten oppimishäiriöön. Usein nuoren näennäisen "laiskuuden" takaa löytyy joku vakavampi asia, johon puuttumalla voidaan puuttua myös tuohon "laiskuuteen". Mutta henkilöä tuntematta on mahdotonta sanoa.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Lazlo

Tuo täydellinen toimintakyvyn puute viittaa kyllä jo esimerkiksi jonkinlaiseen mielenterveyden häiriöön tai sitten oppimishäiriöön. Usein nuoren näennäisen "laiskuuden" takaa löytyy joku vakavampi asia, johon puuttumalla voidaan puuttua myös. Mutta henkilöä tuntematta on mahdotonta sanoa.



Minä olen ihan samaa mieltä. Avasinkin tästä viestiketjun mutta ei taida olla kellään omakohtaisia kokemuksia... Nimittäin: Kun luen tuota tarinaa tästä nuoresta miehestä, on se aivan kuin kirjoittaisit velijeni elämästä! Ihan passaa yksi yhteen. Juuri samanlainen tapaus! Pelkät peruskoulupaperit, armeija onnistui sentään toisella yrittämällä. Kotona asui 22-vuotiaaksi asti. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja kotona nyhjääminen. Joskus kävi naapurinpojan varastossa kaljaa juomassa.

Sitten tapahtui joku ihme ja hän halusi oman asunnon. Kävi myös tuuri että hän löysi töitä alalta jonka hän tuntee omakseen (!). Samaan aikaan diagnosoitiin vakava paniikkihäiriö jota alettiin hoitaa erinäisin keinoin. En nyt sano että teidän pojalla olisi sama homma mutta jotain siellä taustalla on... Nyt velipoika on töissä minkä sairaslomiltaan ja hoidoiltaan voi ja kykenee, ja samalla suorittaa oppisopimuksella itselleen papereita. Hitaasti mutta varmasti. Kyllä se siitä. Hakekaa apua, sitä saa kyllä. Omalääkärin kautta jonnekkin juttelemaan ja kyllä ne alkaa ne vyyhdit purkautua pikkuhiljaa.

Meillä homma alkoi pienin askelin. Porukat alkoivat periä 100€ vuokraa kuussa häneltä, bensalaskua piti maksaa 50€. Kun kaikki ei enää tullutkaan kuin Manulle illallinen alkoi vastuuntunto kehittyä ja poika huomata että ei se paljoa maksa lisää asua omillaan...

Voimia ja tsemppiä! Kyllä teidänkin poika siitä miehistyy!

Hämmentää.

simson
Seuraa 
Viestejä124
Liittynyt22.3.2008
Vatkain
Lazlo

Tuo täydellinen toimintakyvyn puute viittaa kyllä jo esimerkiksi jonkinlaiseen mielenterveyden häiriöön tai sitten oppimishäiriöön. Usein nuoren näennäisen "laiskuuden" takaa löytyy joku vakavampi asia, johon puuttumalla voidaan puuttua myös. Mutta henkilöä tuntematta on mahdotonta sanoa.



Minä olen ihan samaa mieltä. Avasinkin tästä viestiketjun mutta ei taida olla kellään omakohtaisia kokemuksia... Nimittäin: Kun luen tuota tarinaa tästä nuoresta miehestä, on se aivan kuin kirjoittaisit velijeni elämästä! Ihan passaa yksi yhteen. Juuri samanlainen tapaus! Pelkät peruskoulupaperit, armeija onnistui sentään toisella yrittämällä. Kotona asui 22-vuotiaaksi asti. Mikään muu ei kiinnostanut kuin pelaaminen ja kotona nyhjääminen. Joskus kävi naapurinpojan varastossa kaljaa juomassa.

Tuo kuulostaa tutulta. Paniikkihäiriöön täytyy tutustua, mutta jokin pelko siinä on taustalla. Kovasta uhosta huolimatta esim. lääkäriin meno saattaa pelottaa aivan valtavasti.

Ajatteletko että aivan terveyskeskuslääkäri olisi paikka josta aloitaa. Itsellä (valitettavasti) ei ole kovin positiivista kuvaa avun saamisesta terkkarista. Olisko jotain muuta paikkaa josta voisi kysellä apuja?

Tiedoksi, kasvatettavia lapsia/nuoria meillä on yhteensä seitsemän, joten en ole aivan ummikko asian suhteen. Tämä on vain niin erilaista.

Kiitos tuesta! Hienoa että voi keskustella ja saada hyvää palautetta hankalasta aiheesta.

Vierailija

Vanhempien hoiva voi olla kannustavaa tai nujertavaa, vaikka aineelliset resurssit olisivat samat. Heikon perusluonteen kokema, omia valmiuksia nujertava, holhoaminen, johtaa lopulta siihen ettei hän kykene ottamaan vastuuta käytännössä mistään perustoimintoja lukuunottamatta.
Menestymisenhalun voi korvata virtuaalimaailma ja viihde. Hän eristyy niiden pariin ja sosiaalisten kontaktien ohuus ei tue normaalia kanssakäymistä, jonka kautta saisi oman elinpiirin malleineen.
Holhousjärjestelmän (työkkäri, sos.tsto.) vaihto ei tuo ratkaisua ongelmaan ja virallisten holhoojien kaavamaiset keinot vievät jonnekkin, muttei välttämättä sinne missä hänelle sopivaa kasvualustaa olisi. Niillä on tavoitteenaan asiakaskunnan säilyttäminen.

Vierailija
simson

Tuo kuulostaa tutulta. Paniikkihäiriöön täytyy tutustua, mutta jokin pelko siinä on taustalla. Kovasta uhosta huolimatta esim. lääkäriin meno saattaa pelottaa aivan valtavasti.



Sitä omaa pelkoa tai muuta ongelmaa monasti paikataan sillä uholla tai muulla itsetehostuksella.


Ajatteletko että aivan terveyskeskuslääkäri olisi paikka josta aloitaa. Itsellä (valitettavasti) ei ole kovin positiivista kuvaa avun saamisesta terkkarista. Olisko jotain muuta paikkaa josta voisi kysellä apuja?



Kyllä se periaatteessa olisi paikka josta aloittaa, mutta toki terveyskeskuslääkärien käsitykset ja tietämys aiheesta vaihtelevat kovasti. Työkkärin ammatinvalintapsykologi voisi olla toinen reitti. Kolmas olisi sitten yhteydenotto ihan sosiaalitoimistoonkin tästä ongelmasta, sitäkin kautta voi esimerkiksi tutkimuksiin päästä.

Harmi on tosiaan se, etteivät ne koulut, joissa tämä henkilö on ollut, ole tehneet mitään. Osassa esimerkiksi ammattikouluja on erittäin hyvää oppilashuoltoväkeä, joiden tehtävänä on juuri kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Laittakaa psykiatrin puheille tai psykologin. Voi olla jotain häiriöitä.

Itsellä ainakin personaallisuushäiriö, mikä vaikeuttaa perusjuttujakin elämässä. Ihan normaalejakin asioita ja yksinkertaisia.

Yleensä ei itse tiedosta asioita mikä vaivaa, toki jos rupeaa epäilemään että ei kaikki olekkaan normaalisti voi itsekin tiedostaa.

Suosittelen ammattiauttajien apua.

Itselläkin meni monta vuotta ennen kun tajusin. Joskus 19 vuotiaana rupesin etsimään apua vaivoihin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat