Naistutkimus - tieteellistä humpuukiako?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo kirjoittivat taannoin pamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet, jossa suomalaista naistutkimusta väitetään epätieteelliseksi humpuukiksi.

Pamfletin kirjoittajat ihmettelevät, miksi naistutkimukselle annetaan mahdollisuus Helsingin, Turun, Lapin ja Joensuun yliopistoissa. Esimerkiksi Joensuussa hyväksyttiin 2004 naistutkimusväitöskirja, vieläpä toiseksi korkeimmalla arvosanalla.

Biologia kertoo totuuden, Niemelä ja Tammisalo toteavat. Heidän mielestään naistutkimus on pelkkää politisointia, jossa tutkijat etsivät hyötyä omalle ryhmälleen.

Naistutkimusta on kritisoitu jo ainakin 70-luvulta lähtien. Tutkijapiireissä ihmetellään, miksi sen kimppuun käydään juuri nyt.

Pamfletin kirjoittajista Tammisalo on elintarviketieteen maisteri ja Niemelä vapaa toimittaja. Heitä innostaa eteenkin 1800-luvun lopulla Euroopassa käyty kreationismin ja evoluutioteorian välinen kiista.

Tammisalo ja Niemelä puolustavat pamfletissaan perhettä – tai oikeastaan heidän mukaansa luonto ja geenit ovat perheen puolella.

"Äiti- ja isäpuoli nimittäin kokee varsin herkästi ei-geneettisen jälkeläisen vähemmän rakastettavaksi kuin geneettisen jälkeläisen. Rikostilastot puhuvat puolestaan."

Ranskassa ja eräissä muissa eurooppalaisissa maissa on käyty viime vuosina keskustelua yleensäkin ns. uusvasemmistolaisesta radikalismista. Eteenkin hullun vuoden 1968 perintöä on arvosteltu. Monet tutkijat näkevät neljän vuosikymmenen takaisen äärivasemmistolaisen radikalismin tuhonneen erään keskeisen elementin länsimaista - nimittäin perheen - yksilöllisyyden ylikorostamisen ja "vapauden" takia.

Naistutkimus on eräs osa satoa neljän vuosikymmenen takaisesta "vapautumisesta". Naistutkimuksen tieteellisyys puolestaan on monien muidenkin kuin vain Niemelän ja Tammisalon teilaama.

Sivut

Kommentit (433)

Templebar
Seuraa 
Viestejä1216
Liittynyt13.9.2007

Kyllähän se on niin, että kun tästä elämästä ei selviä hengissä, niin pitää keksiä itselleen jotain itseä kiinnostavaa tekemistä. Toinen tutkii naisia, toinen Urantiaa. Antaa ihmisten toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Ainahan voi kritisoida, toki.

Vierailija
ralf64
Ranskassa ja eräissä muissa eurooppalaisissa maissa on käyty viime vuosina keskustelua yleensäkin ns. uusvasemmistolaisesta radikalismista. Eteenkin hullun vuoden 1968 perintöä on arvosteltu. Monet tutkijat näkevät neljän vuosikymmenen takaisen äärivasemmistolaisen radikalismin tuhonneen erään keskeisen elementin länsimaista - nimittäin perheen - yksilöllisyyden ylikorostamisen ja "vapauden" takia.



En ole naistutkija, mutta vastaan...

Perhe yksikkönä oli kuitenkin mm. viktoriaanisella ajalla hyvinkin tiiviisti kytköksissä kansallistunteeseen, samoin kuin darwinismin yhteiskuntasovellukset, joista merkittävin oli rasismi. Yleensä olikin niin, että positivistiset tieteet ja liberalismi naitettiin yhteen, kun taas positivismin vastustajat olivat (uus)romantikkoja, runoilijoita, taiteilijoita sekä filosofeja.

Voidaan määritellä kaksi eri vapautta; 1. vapaus on juurikin liberalismin ajamana kantilainen vapaus, jossa yksilö "löytää paikkansa" tarkoituksellisessa, loogisessa yhteisössä ja on vapaa esim. omistaessaan omaisuutta ja saadessaan ansiotuloa. Tässä ajattelussa kreationistinen "kaikella on merkitys/tarkoitus" vain korvataan finanssimaailman ja metafysiikan pelisäännöillä tai se jätetään sellaisenaan voimaan.

2. vapaus on sofistien, osin Artistoteleen, ja myöhemmin Nietzschen-Heideggerin masinoima, ja se korostaa jatkuvaa epävarmuutta ja epäselvyyttä, kaoottisuutta elämässä ja kokemisessa, ja se hylkää em. idealistiset absoluutit mistään asiasta, joko nostalgisesti tai riemuiten. Se ei usko mihinkään pitkälle muotoiltuun systemaattiseen metafysiikkaan.

Minusta kaikki 2. vapautta kannattavavat tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen, koska he ovat niin selvästi altavastaajina tänään; sekä konservatiivit että humanistiset uusmarxistit ovat epäileviä heidän suhteensa. Jo Karl Popper huomautti, miten totalitaristiseksi moiset tyypin 1 rakennelmat voivat käydä selvitellessään totalitarismin syitä Open Societyssaan. Puhumattakaan nk. korkeakulttuurin tai paremmin monimutkaisuuden rappiosta, mikä usein kollektivoitumisesta seuraa.

Vierailija

Jopa monet entiset "naistutkijat" ovat sitä mieltä että "naistutkimus" on tieteellistä humpuukia:

Naistutkimuksen kritiikki on käsitellyt erityisesti tutkimuksen ja opetuksen taustalla vaikuttavia feministis-ideologisia pyrkimyksiä. Yliopistollista naistutkimusta on kritisoinut mm. kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja naistutkija Camille Paglia. [3] Teoksessaan Sexual Personae (1990) Paglia syyttää Amerikan feministiliikkeen kärkeä siitä, että he eivät tunne taidetta, tiedettä eivätkä historiaa sekä vihamielisyydestä miehiä kohtaan. Paglia väittää, että feministien opit ovat haitallisia niin heille itselleen kuin nuorille naisille.



Fililologi Daphne Patai liittyi naistutkimuskriitikoiden joukkoon työskenneltyään kymmenen vuotta naistutkijana. Patain mielestä feministis-poliittisen agendan läpiajaminen heikentää yliopistokoulutuksen laatua. Haastatteluihin perustuvassa teoksessaan Professing Feminism Patai ja Noretta Koertge paljastivat naisprofessorien kriittisyyden sitä vaikutusta kohtaan, mikä feminismillä on ollut yliopistoihin. Patain ja Koertgen mukaan osassa naistutkimusta on taustalla poliittisia pyrkimyksiä, jotka eivät kuulu akateemiseen koulutukseen ja tutkimukseen. Patain mielestä feminismin mukana akateemiseen maailmaan asetetaan sääntöjä, jotka muistuttavat karkeaa seksuaalista häirintää. Hänen mukaansa nykyfeminismiä vaivaa "heterofobia", vihamielisyys miehen ja naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä kohtaan, sekä pyrkimys tukahduttaa halu tähän kanssakäymiseen kontrolloimalla jokapäiväisiä ihmissuhteita. Patai on viimeksi kritisoinut naistutkimuksen teoreettiseen taustaan liittyvän postmodernismin väitteitä, jotka ovat hänen mielestään ristiriidassa logiikan, järjen ja tieteellisten tutkimustulosten kanssa.

Suomessa:
Naistutkimusta ovat Suomessa arvostelleet mm. filosofit Ilkka Niiniluoto, Kristina Rolin ja Jukka Hankamäki, evoluutiopsykologian kannattajat Jussi K. Niemelä, Osmo Tammisalo ja Henry Laasanen sekä humanistisen näkökulman edustajat Arno Kotro ja Merete Mazzarella. Niiniluoto pitää naistutkimuksen tietoteoriaa relativistisena ja siten tieteen tekemisen kannalta mahdottomana. Mazzarella huomauttaa, ettei naistutkimuksen esittämä näkemys sukupuolesta vastaa nykytietoa ja ihmettelee, miksi pidetään "poliittisesti korrektina" väittää, että sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Naistutkimuksen_kritiikki

Ei mikään ihme kun otetaan huomioon että "naistutkimuksen" juuret ovat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun radikaalifeminismissä. Telaketjufeministit halusivat oman "feministisen tieteen".

"Naistutkimus" onkin akateemista näennäistiedettä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Voi jeesuskristuspyhämarianäiti ei taas tätä paskaa!

Tässä minun viimeinen sanani toistaiseksi aiheeseen – mikäli aiheeseen ei tule jotain uutta ja relevanttia, niin haistan huilut koko kiistalle.

http://neonomide.blogspot.com/

PS: Naistutkimuksen ei-biologisiin kysymyksiin tieteellisyydestä on otettu kantaa useiden yhteiskuntatieteilijöiden ja naistutkimuksen harjoittajien toimesta, joten en puutu siihen enempää. Biologian kohdalla vastaukset ovat olleet heikkoja, joten tein oman vastineeni aiheeseen.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

No niin, provosoiduin taas ja lääkkeet jäi ottamatta. One more round!

ralf64
Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo kirjoittivat taannoin pamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet, jossa suomalaista naistutkimusta väitetään epätieteelliseksi humpuukiksi.

Wanha juttu, josta jaksetaan vieläkin mussutta jostain helvetin syystä. Tiedepoliittiset kysymykset mm. naisten miehiä kohtaan harjoittaman väkivallan tutkimisesta ovat mielenkiintoista, että nimenomaan naistutkimuksessa on käsitelty myös naisten käyttämään väkivaltaa jo kauan ja hartaasti. Tutkijoiden intressit ovat myös toinen asia kuin yleisemmät tiedepoliittiset linjanvedot mm. rahoituksen suhteen. Tässä mielessä kritisoijilla onkin mennyt puurot ja vellit pahasti sekaisin.

ralf64
Pamfletin kirjoittajat ihmettelevät, miksi naistutkimukselle annetaan mahdollisuus Helsingin, Turun, Lapin ja Joensuun yliopistoissa. Esimerkiksi Joensuussa hyväksyttiin 2004 naistutkimusväitöskirja, vieläpä toiseksi korkeimmalla arvosanalla.

Kyse oli Tarja Kupiaisen väitöskirjasta, jonka luennoilla olen itsekin ollut ([size=85:2z24i3kc]pienessä maistissa[/size:2z24i3kc]). Itse väitöstä en ole lukenut, kuulemma vaikuttavimpia ja tärkeimpiä perinteentutkimuksen alan väitöksiä vuosikausiin, käsitteli naisten roolia kalevalalaisessa kertomarunoudessa. Kuten yleensä naistutkimuksessa, kyse on jonkin itsenäisen oppialan piirissä tehdystä tutkimuksesta, joka niveltyy sukupuoleen ja naistutkimuksen piirissä keskusteltuun teoriaperinteeseen (joka on tavattoman laajaa ja monipuolista). Olisi kiva jos menisi lopultakin jakeluun, ettei "itsenäistä" naistutkimusta ole olemassakaan siinä mielessä kuin oppialan yleensä ymmärrämme.

Tutustuttuani asiaan itse asiassa olen Tammisalon & Niemelän kanssa samaa mieltä – pamfletissa esitetty kritiikki Kupiaisen väitettä insestikieltoa kohtaan oli aivan asiallinen huomio.

Ihmeellistä tässä onkin, miten iso haloo kyseisestä asiasta on nostettu. Jee, maallikkotieteilijät löysivät palkitusta väitöksestä yhden virheen!

Lähestulkoon kaikki muu kritiikki jota herrat esittivät, lensi peninkulman yli käenpesän, kuten odottaa saattaa. Viittauksia ei-akateemisiin teoksiin, kontekstista irrotettuja irtolainauksia ja niiden (tahallista?) väärin ymmärtämistä ja silkkaa hyökkäävää panettelua mm. tyyliin "onpahan ämmät pois kaduilta mesoamasta".

Sitten vielä ihmetellään, miksi naistutkimuksen piirissä ei olla viitsitty ottaa moiseen vittuiluun paljoakaan kantaa. Ehkä heidän pitäisi, koska tutkijat ovat yleensä naisia?

ralf64
Biologia kertoo totuuden, Niemelä ja Tammisalo toteavat. Heidän mielestään naistutkimus on pelkkää politisointia, jossa tutkijat etsivät hyötyä omalle ryhmälleen.

Tällaisesta toiminnasta kukkoilijat eivät ole kyenneet esittämään ensimmäistäkään konkreettista esimerkkiä, mikä on hyvä ottaa huomioon.

Kaikki akateemiset oppialat ovat tiettyyn asti ajateltavissa tieteensosiologisesta näkökulmasta heimoina (Becher & Trowler 2001; Ylijoki 1998, 130), joilla on omintakeinen sosiaalinen ja kognitiivinen muotonsa. Nämä "heimot" sosiaalistavat jäseniään heimon sisäiseen kulttuuriin ja moraalijärjestykseen (Becher & Trowler 2001, 48–49).

Siteerataan Janne Kivivuorta ihan suoraan (Yhteiskuntapolitiikka-lehti, 2/2007), koska teksti on niin terävää:

[list:2z24i3kc]Tieteenalakulttuurin moraalijärjestys määrittelee, mitä heimon piirissä pidetään arvokkaana ja mitä tuomittavana – mistä tai miten saa puhua ja mistä ei. Tiedekulttuurin uusintaminen voidaankin nähdä hienovaraisena sosiomentaalisena kontrollina (Zerubavel 1995 & 1997; Ylijoki 1998, 130). Amerikkalaisen sosiologin Eviatar Zerubavelin mukaan tutkijoiden yhteisö yleensä palkitsee tutkijoita siitä, että nämä rajoittavat älyllisen huomionsa omaan tieteenalaansa, ja toisaalta rankaisee niitä, jotka uhmaavat alan toimintaa kanavoivia normeja omaksumalla aineksia muiden tieteenalojen piiristä tai yhdistämällä asioita, joiden toivotaan pysyvän erillään toisistaan (Zerubavel 1997, 32, 39, 51–52). Yritys siirtää tieteenalakulttuurin rajoja voi johtaa tutkijan symboliseen karkottamiseen jäsenyydestä, jos kulttuurisen heimon ”patrioottiset” tunteet kuumenevat (Becher & Trowler 2001, 59).[/list:u:2z24i3kc]

Mitä biologiaan tulee, se tarjoaa näennäisen yhtenäisen viitekehyksen ja yhtenäisteorian (evolutionismi), joka voi vaikuttaa ja tuntua paljon viettelevämmältä ja "tieteellisemmältä" kuin vaikeammin ymmärrettävät ja asioiden välisiä suhteita, monimutkaisuutta ja vuorovaikutusta useammin korostavat (ja korostaviksi nähdyt) sosiaalitieteelliset teoriat. Kirjoitin näistä käsityksistä ja niiden ymmärtämisen olennaisesta merkityksestä blogiini esiversion, jota tulen täydentämään lähdeviitteillä myöhemmin.

ralf64
Naistutkimusta on kritisoitu jo ainakin 70-luvulta lähtien. Tutkijapiireissä ihmetellään, miksi sen kimppuun käydään juuri nyt.

Naistutkimus on tuottanut paljon relevanttia kritiikkiä tieteen sukupuolisokeutta kohtaan ja kohdannut tiedepoliittista vastustusta epistemologiaa (mitä voidaan tietää & kuinka voimme "tietää" tietämisestä) koskevilla kritiikeillään. Ihmistieteiden metodologiaa on mahdotonta ymmärtää nykypäivänä ilman viittauksia naistutkimuksen teorioihin sukupuolisopimuksesta ja sukupuolijärjestelmästä. Naistutkimuksen esittämä kritiikki on yleisesti hyväksyttyä ja arvostettua.

ralf64
Pamfletin kirjoittajista Tammisalo on elintarviketieteen maisteri ja Niemelä vapaa toimittaja. Heitä innostaa eteenkin 1800-luvun lopulla Euroopassa käyty kreationismin ja evoluutioteorian välinen kiista.

Aivan varmasti. Voidaan myös esittää, että herrojen positivistis-väritteinen tiedekäsitys vanheni jo paljon ennen kekenkään tätä tekstiä lukevan syntymää. Tämä on nähdäkseni tärkein syy, miksei heidän kanssaan haluta keskustella. Poleeminen agitointi on joskus jees, muttei poleeminen ja pohjimmiltaan ignorantti agitointi, jota herrat ovat vuosikausia harjoittaneet.

ralf64
Tammisalo ja Niemelä puolustavat pamfletissaan perhettä – tai oikeastaan heidän mukaansa luonto ja geenit ovat perheen puolella.

Evolutionistisen paradigman sisälläkin on erilaisia näkökulmia perheyhteisöistä – noin 85% ihmiskulttuureista on antropologian hakuteos Ethnographic atlaksen mukaan polygaamisia, ei monogaamisia. Yleisin "perhemuoto" ihmislajilla on yksi isä ja monta "äitiä", mutta silti monogamia olisi "luonnollisin ja siten paras malli"? Please.

Kriittisessä sukupuolitutkimuksessa on puhuttu paljon familistisesta ideologiasta, jolla viitataan juuri länsimaista ydinperhemallia koskeviin ideologisiin perusteluihin (ks. Charpentier 2005) – mistä voikin päätellä, että Tammisalo on ymmärtänyt asian todistettavan yksipuolisesti kritiikissään. Viktoriaaninen arvomaailma näyttäytyykin tässä yllättävän puhtaana, muutoin panetteluun ja olkinukkeiluun keskittyvän "tieteellisen objektiivisen" retoriikan keskeltä.

ralf64
"Äiti- ja isäpuoli nimittäin kokee varsin herkästi ei-geneettisen jälkeläisen vähemmän rakastettavaksi kuin geneettisen jälkeläisen. Rikostilastot puhuvat puolestaan."

Silkkaa roskaa. David Buller (2006) osoitti monet ottolapsiperheiden väkivaltalukuja käsitelleet tutkimukset kauttaaltaan virheellisiksi, eivätkä evoluutiopsykologit ole kyenneet vastaamaan kritiikkiin. Bullerin ansiot on tunnustettu arvostetuimmissa luonnontieteellisissä aikakausilehdissä kuten Naturessa, Sciencessä ja New Scientistissa. Jos näiden tahojen mielipide sattuu merkitsemään niin paljon.

ralf64
Ranskassa ja eräissä muissa eurooppalaisissa maissa on käyty viime vuosina keskustelua yleensäkin ns. uusvasemmistolaisesta radikalismista. Eteenkin hullun vuoden 1968 perintöä on arvosteltu. Monet tutkijat näkevät neljän vuosikymmenen takaisen äärivasemmistolaisen radikalismin tuhonneen erään keskeisen elementin länsimaista - nimittäin perheen - yksilöllisyyden ylikorostamisen ja "vapauden" takia.

Keistähän tutkijoista on kysymys, ja kuinka he suhtautuvat keskustelua leimaavaan familistiseen ideologiaan ja siihen, kuinka (ydin)perhettä voi, saa ja pitäisi tutkia?

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Stinger
Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006
Poison dart frog
Naistutkimus - tieteellistä humpuukiako?



Humpuukia tai ei , niin ketä kiinnostaa.



No, joitakin näyttää ottavan pannuun, että on olemassa naistutkimukseksi kutsuttu ala jostain syystä. Ehkäpä väheksynnällä yritetään peittää piilotajuista pelkoa alaa ja siihen littyvän tietämyksen lisääntymisen aiheuttamaa muutosta mahdollisesti omassa asemassa esim. ihmissuhteiden kohdalla. Toisaalta voi syynä olla sekin, että eivät pidä siitä, mitä saattaa tapahtua omalle asemalle ja ajattelumalleille mikäli maailma muuttuu jollain tapaa naistutkimuksen tuodessa esiin selvemmin syitä erilaisille käyttäytymistavoille eri sukupuolilla ja sukupuolten kesken. Miehen ja naisen asema toisiinsa nähden muuttuu mahdollisesti vielä nykyisestäänkin ja sopeutuminen tähän ei ole välttämättä toisille yksilöille helppoa.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Hauki
Jopa monet entiset "naistutkijat" ovat sitä mieltä että "naistutkimus" on tieteellistä humpuukia:

Naistutkimuksen kritiikki on käsitellyt erityisesti tutkimuksen ja opetuksen taustalla vaikuttavia feministis-ideologisia pyrkimyksiä. Yliopistollista naistutkimusta on kritisoinut mm. kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja naistutkija Camille Paglia. [3] Teoksessaan Sexual Personae (1990) Paglia syyttää Amerikan feministiliikkeen kärkeä siitä, että he eivät tunne taidetta, tiedettä eivätkä historiaa sekä vihamielisyydestä miehiä kohtaan. Paglia väittää, että feministien opit ovat haitallisia niin heille itselleen kuin nuorille naisille.


Varmasti pitää feminismin osalta osaltaan paikkansa. Ei liity naistutkimukseen vielä mitenkään.

Hauki
[size=85:1bt29csj]Fililologi Daphne Patai liittyi naistutkimuskriitikoiden joukkoon työskenneltyään kymmenen vuotta naistutkijana. Patain mielestä feministis-poliittisen agendan läpiajaminen heikentää yliopistokoulutuksen laatua. Haastatteluihin perustuvassa teoksessaan Professing Feminism Patai ja Noretta Koertge paljastivat naisprofessorien kriittisyyden sitä vaikutusta kohtaan, mikä feminismillä on ollut yliopistoihin. Patain ja Koertgen mukaan osassa naistutkimusta on taustalla poliittisia pyrkimyksiä, jotka eivät kuulu akateemiseen koulutukseen ja tutkimukseen. Patain mielestä feminismin mukana akateemiseen maailmaan asetetaan sääntöjä, jotka muistuttavat karkeaa seksuaalista häirintää. Hänen mukaansa nykyfeminismiä vaivaa "heterofobia", vihamielisyys miehen ja naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä kohtaan, sekä pyrkimys tukahduttaa halu tähän kanssakäymiseen kontrolloimalla jokapäiväisiä ihmissuhteita.[/size:1bt29csj]

Olen lukenut heidän teoksensa Professing feminism ja todennut, että se on tavattoman laimeaa ja fiksun analyyttistä selvitystä joidenkin angloamerikkalaisten 80-luvun women's studies -ohjelmien sisäisestä ilmapiiristä ja ylilyönneistä. Heidän otteensa on välittävä, rakentava ja hyvin ymmärrettävä jenkkilän silloinen poliittinen ilmapiiri huomioon ottaen. Siteeraamisen tyyli saa koko oppialan vaikuttamaan huuhaalta, mikä on todella sääli. Nykyinen 2000-luvun suomalainen naistutkimus ja teoria ovat jotain tyystin muuta ja tämä näkyy jo teoksen lähdeviitteiden perusteella. Aivan, naistutkimus ei ole kaikkialla ollut fiksua tutkimusta – Suomessa kyse on huomattavan empiirisestä ja yhteiskunnallisesti relevantista tutkimusperinteiden kirjosta, jolle satelee akateemisia tunnustuksia koko ajan.

[size=85:1bt29csj]Patai on viimeksi kritisoinut naistutkimuksen teoreettiseen taustaan liittyvän postmodernismin väitteitä, jotka ovat hänen mielestään ristiriidassa logiikan, järjen ja tieteellisten tutkimustulosten kanssa. [/size:1bt29csj]

# ↑ Patai, D. (2000): Heterophobia: Sexual Harassment and the Future of Feminism. Lanham MD: Rowman & Littlefield.
# ↑ Patai, D. ja Corral, W. H. (toim. 2005): Theory's Empire: An Anthology of Dissent. New York: Columbia University Press.

Pitänee tutustua kunhan jaksan.

Kai olen maininnut, että Daphne on potkut saanut naistutkimuksen opettaja – olisiko yksi mahdollisuus sekin, että hän oli huono työssään?

Hauki
Suomessa:
Naistutkimusta ovat Suomessa arvostelleet mm. filosofit Ilkka Niiniluoto,
- -
Niiniluoto pitää naistutkimuksen tietoteoriaa relativistisena ja siten tieteen tekemisen kannalta mahdottomana.

Niiniluotoa, Helsingin yliopiston rehtorina tunnettua matemaattispohjaista filosofia pidetään Suomen ainoana akateemisen maailman tieteenfilosofina, joka ei kannata nykyistä hegemonista "relativistista tietoteoriaa" ihmistieteissä yleensäkään. Hän on siis vähemmistön vähemmistössä, luonnontieteellistä näkökulmaa voimakkaasti komppaava tieteellinen realisti. Mistä lähde muuten tähän? En ole kuullutkaan, että Niiniluoto olisi sanonut mitään suoraan naistutkimuksen suhteen, korkeintaan parissa lehtijutussa puhunut yleisiä näkemyksiään tieteenfilosofiasta ja toimittaja on liittänyt pätkän sitten koskettamaan naistutkimusta.

Hauki
Kristina Rolin

Haha, tämä oli hyvä! Naistutkimuksen sisäinen edustaja JA kritisoija, joka on puolustellut naistutkimuksen epistemologiaa mm. Tammisaloa vastaan. Tieteenfilosofin leipä on kiinni siitä että hän kritisoi teorioita! Ainoa "kriitikko" tuosta listasta, joka jopa tuntee aihetta ja keskustelua jota kritisoi!

Rolin kritisoi lähinnä Sandra Hardingin tietoteoriaa ja Butlerin sukupuolen määrittelyjä – molemmat ovat aina olleet kiistanalaisia näkökulmia naistutkimuksessa niinkuin muuallakin. (ks. mm. Husu & Rolin 2005)

Hauki
ja Jukka Hankamäki,

Aiheen vierestä rasittavan usein höpöttävä homoaktivisti/fenomenologi-filosofi, joka on tarttunut butlerilaiseen postmodernistiseen sukupuolen tutkimisen paradigmaan olettaen, että siinä on naistutkimuksen (koko) yleinen kuva. Ei hyvää päivää. Asiallinenkin osaa olla:

"Hankamäki tulkitsee myös, että monien naistutkijoiden osoittaman aggressiivisuuden taustalla on henkilökohtaisia kokemuksia perhe-elämässä tai parisuhteessa epäonnistumisesta, syrjityksi tulemisesta tai sukupuolielämässä koettuja vaikeuksia."

Hauki
evoluutiopsykologian kannattajat Jussi K. Niemelä,

Kuuluisa maallikkoagitaattori, joka on tullut tunnetuksi tyylistään kritisoida akateemisia oppialoja ja teorioita ilman minkäänlaista syvempää tutustuista aihepiireihin. Asiaton trolli, jota kartetaan yleisesti ja hyvistä syistä.

Hauki
Osmo Tammisalo

Asiasta ollaankin keskusteltu. Paras kriitikko periaatteessa, mutta ei saa viestiään perille koska tekee sen liian jussi-koo-niemelämäisesti. Haukkuu myös vain yhtä puuta (naistutkimusta), vaikka voisi haukkua paljon useampiakin (kaikkia yhteiskuntatieteitä). Tällainen nähdään ihan oikeutetusti epäilyttävänä.

Hauki
ja Henry Laasanen

Please.

Hauki
sekä humanistisen näkökulman edustajat Arno Kotro

Luokanopettaja ja kirjailija, joka on kiinnittänyt huomiota lähinnä tiedepoliittisiin linjanvetoihin miesten tutkimisen suhteen, ei naistutkimukseen akateemisena oppialana ja metodologiana. Saa toki korjata jos olen missannut jotain.

Hauki
ja Merete Mazzarella.

Mazzarella huomauttaa, ettei naistutkimuksen esittämä näkemys sukupuolesta vastaa nykytietoa ja ihmettelee, miksi pidetään "poliittisesti korrektina" väittää, että sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Naistutkimuksen_kritiikki


Missäs Mazzarella on tällaista laukonut ja tarkalleen millä argumentein? Kaikkitietävä Wikipedia ei sano. Mazzarella on kirjailija, eikö? Spesifimpää kritiikkiä odottaisin, henkilö on minulle ihan vieras.

Hauki
Ei mikään ihme kun otetaan huomioon että "naistutkimuksen" juuret ovat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun radikaalifeminismissä. Telaketjufeministit halusivat oman "feministisen tieteen".

"Naistutkimus" onkin akateemista näennäistiedettä.


Kiitos perustellusta ja perehtyneestä mielipiteestä. ([size=85:1bt29csj]not[/size:1bt29csj])

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Mainittakoon nyt heti kärkeen oma mielipide: Kyllä naistutkimustakin varmasti voi harrastaa tieteen kritiirit täyttävällä tavalla.

Itse tässä keskustelussa varmasti molemmat puolet jossain määrin syyllistyvät kärjistämiseen ja toisen osapuolen väitteiden väärin tulkitsemiseen.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta naistutkimuksesta, mutta toisen käden tietoa (ja sillä varauksella pitää suhtautua) olen kyllä kuullut.

Mitä mieltä itse olette siitä, että tiedettä tehdään "tunteella"? Ts. onko asiallista, että yliopistossa luennot ovat tunteisiin vetoavia? Omasta mielestäni tiede pitäisi pyrkiä objektiivisuuteen (tosin eihän se koskaan täydellisesti sitä saavuta) ja sen takia pitää pyrkiä karsimaan opetuksesta ja tutkimuksesta tunteisiin vetoava materiaali pois ja pyrkiä käsittelemään asiaa puhtaan analyyttisesti.

Tuolla wikipedia:linkissä on kohta naistutkimusdebatti Ruotsissa ja ainakin itse saan siitä sellaisen kuvan, että naistutkimus on vahvasti politisoitunutta. Miten on mahdollista, että palkittu sekä kollegoiden tuen saanut henkilö päätyy tekemään yleisiä johtopäätöksiä tutkimuksesta jossa on haastateltu 10 henkilöä?

Itsellä kolahtaa korvaan myös käsite hermeneuttinen tutkimus. Jos tutkimusta ei pysty osoittamaan epätodeksi niin miten ihmeessä sellaisen tutkimuksen pohjalta voi luoda mitään teorioita? Jos ajaudutaan sellaiseen tilanteeseen, että eritahojen väitteet ovat pelkästään tulkintoja ja tulkintoja ei pysty asettamaan paremmuusjärjestykseen (edes summittaiseen) niin voidaanko oikeasti puhua tieteestä?

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Poison dart frog

Humpuukia tai ei , niin ketä kiinnostaa.

Osuit naulan kantaan kysymyksellä, jota jostain syystä ei sovi kysyä. Luultavasti naistutkimuksen tieteellisyys kiinnostaa juurikin raakaa lihaa syöviä dippainssi-heteromiehiä, jotka palavat halusta osoittaa naisten tekemän tutkimuksen olevan automaattisesti huonompaa. On olemassa sellainen teoskin kuin Miesten tiede, naisten puuhat, joka nimenä osuu naulan kantaan. Tuskin mitään muuta oppialaa kohtaan voi kritisoida näin vähin pohjatiedoin ja ylimielisen osoittelevasti, kuin naistutkimusta. Sari Charpentierin yllä linkattu ensimmäinen vastaus Tieteessä tapahtuu -lehdessä osui tässäkin mielestäni aivan naulan kantaan.

Muu keskustelu sopii olennaisesti tieteen, politiikan ja ei-tieteen välisiin rajanvetoihin ja laajoihin keskusteluihin, joihin perehtyminen olisi PALJON hedelmällisempää kuin banaalit ja heikot hyökkäykset jotain yksittäistä oppisuuntaa kohtaan – joka ei edes ole naistutkimuksen tapauksessa "yksittäinen" suuntaus, vaan kirjo erilaisia metodeja ja lähestymistapoja.

Kristiina Rolin, tieteenfilosofi, kiteyttää naistutkimuksen idean suhteellisen hyvin:

[list:n2v6qe35]"Näkökulmasidonnainen tutkimus ei ole pelkkä mielipide. Tieteellisen tiedon objektiivisuus on mahdollista, jos se ymmärretään tiedeyhteisön eikä yksittäisen tutkijan saavutukseksi. Naistutkimukseen pätee sama kuin muuhunkin tieteeseen", vastaa feministisen tieteenfilosofian tuntija Kristina Rolin. "Yliopistoissa tehdään monentasoisia tutkimuksia. Niitä arvioidessa pitää ensin katsoa, onko ne julkaistu jossakin kansainvälisessä tiedelehdessä."[/list:u:n2v6qe35]

Stinger
No, joitakin näyttää ottavan pannuun, että on olemassa naistutkimukseksi kutsuttu ala jostain syystä. Ehkäpä väheksynnällä yritetään peittää piilotajuista pelkoa alaa ja siihen littyvän tietämyksen lisääntymisen aiheuttamaa muutosta mahdollisesti omassa asemassa esim. ihmissuhteiden kohdalla.

Usko yhden teorian ylivaltaan evoluutioteorian muodossa varmasti kummittelee siellä taustalla, olen varma siitä. Toisaalta tämä pelko (ja toive) koskettaa myös tieteen sisällä realisoituvia puheenvuoroja sukupuolesta.

Biologia nähdään joko yleisavaimena kaiken selittämiseen, tai sitten Pandoran lippaana, johon kaikki maailman paha voidaan palauttaa ja jonka avaaminen päästää Pedon irti.

Stinger
Toisaalta voi syynä olla sekin, että eivät pidä siitä, mitä saattaa tapahtua omalle asemalle ja ajattelumalleille mikäli maailma muuttuu jollain tapaa naistutkimuksen tuodessa esiin selvemmin syitä erilaisille käyttäytymistavoille eri sukupuolilla ja sukupuolten kesken. Miehen ja naisen asema toisiinsa nähden muuttuu mahdollisesti vielä nykyisestäänkin ja sopeutuminen tähän ei ole välttämättä toisille yksilöille helppoa.

Kerralla leimaaminen on helpompaa, koska silloin ei tarvitse vaivata päätää hankalilla kysymyksillä. Psykologiassa tätä kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi – haluamme säilyttää eheän maailmankuvan ja viivata yli omille pohjimmaisille käsityksille hankalia asioita.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Tästä tuli mieleen se kiintiö mikä työryhmissä on tutkijoille... täytyy tietty osuus olla naisia. En tajua miksi, sillä tämäkin on syrjintää sukupuolen perusteella jossa toisille annetaan etuja toisiin nähden.

Ei ole reilua ottaa nainen/mies töihin vain siksi että jokin säädös näin käskee, se ei ole tasavertaista. Työntekijät tulisi valita taitojen ja koulutuksen perusteella. Hyvä tietenkin, jos valitut ovat todella hommansa ainsainneet mutta... Varmaan tajuatte mitä ajan takaa.

Vähän offtopic oli, juu.

Ymmärrän kyllä että puolueettomuus on vaikeaa saavuttaa mutta en itsekän ymmärrä mitä varten on naistutkimus. Tutkimusta voidaan tehdä eri näkökulmista ilmankin. Henkilöt tekevät tiedettä, eivät sukupuolet.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Radiant Dragon
Ymmärrän kyllä että puolueettomuus on vaikeaa saavuttaa mutta en itsekän ymmärrä mitä varten on naistutkimus. Tutkimusta voidaan tehdä eri näkökulmista ilmankin. Henkilöt tekevät tiedettä, eivät sukupuolet.

Suomalaisessa tiedemaailmassakin on merkittävissä määrin syrjintää ja tästä on tutkimusnäyttöä vaikka kuinka paljon. Toki kiintiöittäminen ei ole koskaan ongelmatonta ja tulisi perustella äärimmäisen hyvin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Viime kädessä naistutkimuksen, tai minkä tahansa alan tieteellisyydestä keskustelemisessa on yleensä samalla kyse demarkaatio-ongelmista, eli sen määrittelyn hankaluudesta ja sopimuksenvaraisuudesta, mikä lasketaan tieteeksi ja mikä ei:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Demarkaatio-ongelma

http://en.wikipedia.org/wiki/Demarcation_problem

- -

Kiinnostava ja monipuolinen keskustelu naistutkimuksesta tässä luettavaksi. Aamulehdessä monet naistutkimuksen opettajatkin ovat kommentoineet asiaa laajasti ja mielenkiintoisesti, kannattaa lukaista:

http://www.aamulehti.fi/keskustelu/thre ... eID=384091

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat