Kvantti = Todennäköisyys synonyymejä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kun puhutaan kvanttimekaniikasta ja todennäköisyystulkinnasta tai epämääräisyysperiaatteesta niin ne tuntuvat olevan synonyymejä toisilleen. Ja tämän ymmärtää koska kvanttimekaniikka on vain teoria joka on todennäköisyysluonteinen. Eli kun fyysikko sanoo että kvanttimekaniikka on todennäköisyysluonteinen, hän ei puhu muusta kuin kyseisestä teoriasta, joka tosin kuvaa luontoa tarkkaan, mutta on vain teoria.

Mutta kun puhutaan luonnon kvantittumisesta, kvantti-ilmiöistä tai kvanttifysiikasta nekin katsotaan yleensä synonyymiksi todennäköisyystulkinnalle. Satunnaisuudelle, aaltofunktiolle ja kaikelle hämärälle jota ei voi käsitellä klassisesti tai mekanistisesti. "Maailma on kvantittunut ja indetemrinistinen, luonto on aidosti satunnainen, EPR-kokeet ovat todistaneet sen". Usein fyysikot yhdistävät todellisuuden eli maailman ja kvanttimekaniikan teorian. Kvanttimekaniikka katsotaan tällä tavalla lopulliseksi fundamentaaliksi teoriaksi maailmankaikkeuden rakenteesta, vaikka edes hiukkasten massoja ei saada teorioista. Erehdyttävää ja ehkä ennenaikaista.

Miksi näin on ja miksi kvantti-ilmiöt ja klassinen fysiikka jotenkin erotetaan toisistaan lopullisesti, koska todennäköisyystulkinta ei tunne reaalihiukkasia, vaan hiukkaset ilmestyvät mittauksessa, eikä sen tulokset muka mahdollista lokaaleja teorioita, joka mahdollistaisi taas reaalihiukkaset ja mekanistiset mallit.

Sanotaan että periaatteessa jo kvantittuminen ja klassinen fysiikka ovat toisensa poissulkevia.

Mutta mitä jos otetaankin klassinen fysiikka ja lisätään siihen kvantittuminen, eli se alkuperäinen Planckin keksimä ilmiö, että säteily esiintyy erkaleina, annoksina. Laajennetaan tämä koskemaan kaikkea energiaa ja vaikka vielä avaruutta ja aikaa. Ei olekaan siis klassisen fysiikan jatkuvaa avaruutta ja aikaa ja energiaa vaan kvantitettu eli diskreetti, epäjatkuva avaruus, aika ja energia. Ei tarvita siis mitään mahdotonta loikkaa klassisen fysiikan ja kvanttifysiikan välillä, vaan niiden yhdistelmä. Pilkotaan kentät osiin, pikselöidään ne.

Koska klassiset kentät eivät olekaan jatkuvia, vaan kvantittuneita, diskreettejä, atomit ym. voidaan selittää kvantti-ilmiöinä vaikka ne ovat reaalisia objekteja. Elektroni ei syöksy tässä klassisessa mallissa ytimeen, koska niiden väliset kentät ovat epäjatkuvia, kvantittuneita.
Ei ole mitään tyhjää + siinä olevia kenttiä ja aine, vaan ilman tyhjiä välejä oleva diskreetti kenttäalkiojoukko joka vuorovaikuttaa toistensa kanssa. Se voi olla mekanistinen, realiihiukkasten miehittämä ja eksakti. Kvantti on siis vain diskreetin kentän alkio, tämähän kuulostaa jo ihan klassisten käsitteiden eli arkijärjen mukaiselta. Tarvitaanko kvantittumisen kuvailuun arkijärjen vastaisuutta ja abstraktiutta yleensäkään?

Kommentit (6)

Vierailija

Yleensä vain fysiikan kirjoissa sanotaan että jo periaatteessa kvantittuminen ja klassinen fysiikka ovat toisensa poissulkevia. Minusta näin ei todellakaan ole. Siirrytään vain jatkuvasta klassisesta kentän käsitteestä diskreettiin, eli pilkottuun tai pikselöityyn eli kvantitettuun (=annoksista koostuva) kenttäkäsitykseen. Kentän alkioihin. Kenttä pilkotaan kentän alkioihin eli se kvantitetaan, ei kuulosta abstraktilta tai järjenvastaiselta vaan aivan ymmärrettävältä ja maalaisjärkiseltä idealta. Ei siis ole loputtomasti/jatkuvasti pätkittäviä kenttiä ja pienempiä mittakaavoja, vaan epäjatkuva kvantittunut kenttä jossa pienimmät kentänalkiot.

Vierailija

Joidenkin mielestä ei-reaalihiukkasiin perustuva käsitys on enemmän arki/maalaisjärjen mukainen kuin klassinen mekaniikka.

Jos klassista mekaniikkaa tarkastellaan tarpeeksi mikroskooppisesti, niin semmoiset käsitteet kuin nopeus, tukivoima, paine yms on kuitenkin aika omituisia, ottaen esim huomioon että ytimet pyörivät ja elektronit kiertävät melkoista vauhtia.

Miten esim elektroni voi absorboida kvantin energian, jos se liikkuu tautista vauhtia ?

Vierailija
anaro
Yleensä vain fysiikan kirjoissa sanotaan että jo periaatteessa kvantittuminen ja klassinen fysiikka ovat toisensa poissulkevia. Minusta näin ei todellakaan ole. Siirrytään vain jatkuvasta klassisesta kentän käsitteestä diskreettiin, eli pilkottuun tai pikselöityyn eli kvantitettuun (=annoksista koostuva) kenttäkäsitykseen. Kentän alkioihin. Kenttä pilkotaan kentän alkioihin eli se kvantitetaan, ei kuulosta abstraktilta tai järjenvastaiselta vaan aivan ymmärrettävältä ja maalaisjärkiseltä idealta. Ei siis ole loputtomasti/jatkuvasti pätkittäviä kenttiä ja pienempiä mittakaavoja, vaan epäjatkuva kvantittunut kenttä jossa pienimmät kentänalkiot.



Molemmat, sekä kvantittuneisuus, että lineaarisesti tasaisesti suurenevat suureet ovat olemassa...

Se, että esimerkiksi aurinkokuntamme planeettojen koot ovat (ainakin tähän asti) pysyneet vakioina, ja ne kasvavat ja pienenevät TOISIINSA nähden aika suurina hyppäyksinä, EI TARKOITA, etteikö KOKO maailmankaikkeudesta voisi löytyä vaikkapa millimetrin välein toinen toistaan suurempia ja pienempiä kappaleita! Tuo syvyys, atomimaailma ja kvantit eivät eroa tässäsuhteessa! Ne ovat sen asian rakeistumista, jotka KOKONAISLUKUJEN palvonta omassa tähtijärjestelmässä aiheuttanut, eikä välttämättä päde muissa aurinkokunnissa tai galakseissa, joissa KOKONAISLUVUILLE(n*säde) ei ole annettu niin suurta valtaa!

Vierailija

Mekanistinen fysiikka palaa ennen pitkää

Ennen pitkää mekanistinen fysiikka palaa, ja kvanttimekaniikan todennäköisyystulkinta todetaan vääräksi filosofiseksi virheeksi joka on hidastanut fysiikan kehitystä merkittävästi. Sattuma eli todennäköisyys tai tilastollisuus ei ole kolmas pooli kausaalin determinismin ja puhtaan sattuman välimaastossa, vaan se on determinismin osa. Kun kaikkia kvantti-ilmiöiden tapahtumia ei tunneta saadaan tämä järjettömyys. Piilomuuttujat ovat taustalla, mutta emme tunne niitä vielä yleisesti. Ne ovat lokaaleja (tietenkin) vaikka kvanttimekaniikan todennäköisyystulkintaa vahvistavat kokeet muuta näyttävät. Tämä johtuu avaruuskäsityksemme virheestä. Maailma on holografinen ja kun se tulkitaan nykyisellä 4D-mallilla, syntyy virhe. Vapausasteet ovat rajatumpia kuin olemme olettaneet väärällä avaruusmallilla, ja siitä syntyy tulosten ns. lomittumisharha.

Ennen pitkään avaruus, kentät- ja niiden hiukkaset siis kvantit, perushiukkaset, hadronit, ytimet, atomit ja molekyylit selitetään puhtaan mekanistisesti ilman epämääräisyyksiä. Ne ovat kuin mekanistisia automaatteja jotka toimivat pienen vuorovaikutuslakijoukon määrääminä ilman mitään satunnaista. Samoin mekanistinen fotoni kulkee avaruudessa ja sen taustarakenteessa täysin säännönmukaisesti ilman epämääräisyyttä. James Clerk Maxwellin mekanistisen eetterin eli taustarakenteen(kvanttikentän) malli saa ratkaisunsa. Tunne avaruuden rakenne ja tunnet kaiken.

TOE on mekanistinen teoria, jossa ei ole tuntemattomia muuttujia tai satunnaisuutta. Se muuttaa maailmankuvaamme, mutta poistaa silti fysiikan abstraktin olemuksen ja se on ymmärrettävä. Se on tavallaan jatke klassiselle mekaniikalle, joka olisi jo varmasti saavuttanut päätepisteensä ilman suhteellisuusteorian väärin tulkittuja olettamuksia ja väärään suuntaan todennäköisyystulkintoineen ajautunutta kvanttiteoriaa. Kvantittuminen on fakta, samoin suhteellisuusteorian olettamukset aikadilataatiosta, sen sijaan eetterin eli taustakoordinaatiston alasajo oli paha virhe, suhteellisuusteorian oikea tulkinta ei ole abstrakti.

Vierailija

Kvanttitodennäköisyys, kvanttiepämääräisyys, kvanttipotentiaali, kvanttitodennäköisyysaalto, kvanttilomittuminen, ne kaikki ovat vain vääriä tulkintoja kun avaruuskäsitys on pielessä. Hiukkasilla, lähellä tai kaukana olevilla ei ole niin paljon vapausasteita kuin kuvitellaan, ja tämä johtuu vain siitä että ulottuvuudet käsitetään väärin. Kun täällä ja tuolla olevilla hiukkasilla ei ole vapausasteita suuhteessa toisiinsa samassa määrin kuin nykyään kuvitellaan, kuvitellaan myös että ne ovat lomittuneet kun mittauksissa havaitaan korrelaatioita. Näillä hiukkasilla ei ole lomittumista tai vaikutusta keskenään, vaan korrelaatio johtuu vain siitä ettei niillä voi olla kuin määrätyt ominaisuudet tai kvanttitilat suhteessa toisiinsa.
Kvanttilaskenta ei ole myöskään binaarilaskentaa kubiteilla, oikeasti siinä missä tietokoneet laskevat binaarisarjoja, kvanttilaskenta on vain matriisi/taulukkolaskentaa, ei mitään sen kummempaa. Lasketaan peräkkäisyyden sijaan vain eri suuntiin samanaikaisesti.

Uusimmat

Suosituimmat