Arvostuksesta ja ystävällisyydestä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En saanut oman alan kesätöitä, joten jaan tällä hetkellä sanomalehtiä, muun muassa hesaria.

Olen kuvitellut että tämä on arvostettua työtä; lehti parhaassa tapauksessa omaan kotiin saakka tuotuna aloittaa aamun mukavasti kahvin ma munkin kera. Noh, asiahan ei ole näin; lehdenjako on niin snaottu paskaduuni, surkea palkka ja polkupyörällä jakaessa työolotkin on aika "mielenkiintoiset."

Koin herätyksen tässä aamulla;
sen lisäksi että työssä ei juuri koskaan saa kiitosta (ainoa palaute kun on muotoa lehti puuttui tms), niin haukkujakin satelee.

Olen pyrkinyt pyörällä ajamaan mahdollisimman lähelle talon ulko-ovea ja postiluukkua, säästääkseni aikaa ja vaivaa. Joudun kuitenkin usien laskemaan pyörän nurin maahan kiivetäkseni portaita. Pyörän lehtilaukut ovat hyvin painavat, ja pyörän nostaminen käy ranteen päälle.

No, eräässä talossa tuli kiukkuinen ukko valittamaan että "pihakiveys kuluu" kun ajan sen yli pyörällä ovelle, ja että minun pitäisi jättää pyörä tontin ulkopuolelle. Eipä siinä mitkään selitykset auttanut, häivyin sitten itkien paikalta. (Olen hiukan herkkä, myönnetään.)

Saan yhden lehden jakamisesta n 10c. Kymmenestä sentistä ei hirveästi viitsisi ilkeilyä kuulla, ja nostella painavaa kuormaa ylimääräisiä kertoja. Nyt olo on sellainen että jos se kivi kerran niin kovasti kuluu, niin hakekoon ukko lehtensa sitten postilaatikolta, minä en sille tontille enää jalallani astu. Asia olisi toinen jos ukko olisi ystävälliseen sävyyn puhunut.

Kysynkin nyt, miten tulisi tämmöiseen paksaduunin tekijään suhtautua? Mikä kumma siinä no että ihmiselle, joka sen lehden toimittaa mukavasti kotiovelle saakka, saa kiukuta ja vaatia kohtuuttomia? Miksi ei voi olla ystävällinen?

En kai ole riittävän kovapintainen, kun verrattain pienet asiat niin satuttaa.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Ihmiset eivät vittuilisi ollenkaan lehdenjakajille, jos nämä vain osaisivat käyttäytyä asiallisesti. Usein olen itsekin turhautuneena ja vihaisena osoittanut lehdenjakajalle kuinka pihakiveys on jo kulunut jatkuvan pyöräilyn takia.

Vierailija
runos
En saanut oman alan kesätöitä, joten jaan tällä hetkellä sanomalehtiä, muun muassa hesaria.

Olen kuvitellut että tämä on arvostettua työtä; lehti parhaassa tapauksessa omaan kotiin saakka tuotuna aloittaa aamun mukavasti kahvin ma munkin kera. Noh, asiahan ei ole näin; lehdenjako on niin snaottu paskaduuni, surkea palkka ja polkupyörällä jakaessa työolotkin on aika "mielenkiintoiset."

Koin herätyksen tässä aamulla;
sen lisäksi että työssä ei juuri koskaan saa kiitosta (ainoa palaute kun on muotoa lehti puuttui tms), niin haukkujakin satelee.

Olen pyrkinyt pyörällä ajamaan mahdollisimman lähelle talon ulko-ovea ja postiluukkua, säästääkseni aikaa ja vaivaa. Joudun kuitenkin usien laskemaan pyörän nurin maahan kiivetäkseni portaita. Pyörän lehtilaukut ovat hyvin painavat, ja pyörän nostaminen käy ranteen päälle.

No, eräässä talossa tuli kiukkuinen ukko valittamaan että "pihakiveys kuluu" kun ajan sen yli pyörällä ovelle, ja että minun pitäisi jättää pyörä tontin ulkopuolelle. Eipä siinä mitkään selitykset auttanut, häivyin sitten itkien paikalta. (Olen hiukan herkkä, myönnetään.)

Saan yhden lehden jakamisesta n 10c. Kymmenestä sentistä ei hirveästi viitsisi ilkeilyä kuulla, ja nostella painavaa kuormaa ylimääräisiä kertoja. Nyt olo on sellainen että jos se kivi kerran niin kovasti kuluu, niin hakekoon ukko lehtensa sitten postilaatikolta, minä en sille tontille enää jalallani astu. Asia olisi toinen jos ukko olisi ystävälliseen sävyyn puhunut.

Kysynkin nyt, miten tulisi tämmöiseen paksaduunin tekijään suhtautua? Mikä kumma siinä no että ihmiselle, joka sen lehden toimittaa mukavasti kotiovelle saakka, saa kiukuta ja vaatia kohtuuttomia? Miksi ei voi olla ystävällinen?

En kai ole riittävän kovapintainen, kun verrattain pienet asiat niin satuttaa.


Elä sie sure.

Hommasi on erittäin tärkeä, vaikka sitä ei rahalla kerrotakaan. Paskamaisia ihmisiä on aina, varmaan bussikuskit ja tarjoilijat voisivat kertoa monta tarinaa. Ovat ovat nämä syntymämulkut yleensä varsin onnettomia ihmisiä, niitä joita todella voi pitää surkimuksina.

Työssä myös tapahtuu vahinkoja eli joku luukku jää joskus tyhjäksi, mutta voit olla tyytyväinen, et ole lääkäri.

Kuntokin pysyy hyvänä, jne.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26990
Liittynyt13.5.2005

runos,

herkkyytesi lämmittää vilpittömästi mieltäni. Elämään ja ihmisiin kyllästyneitä ihmisiä löytyy ja lehdenjakajana niihin törmää väistämättä. Älä suotta anna pahantahtoisille ihmisille määräysvaltaa itsestäsi, sikäli kun varmasti suurin osa (minut mukaan lukien) arvostaa lehden saamista postiluukusta. Nuo pahansuovat ihmiset kannattaa jättää oman onnensa nojaan. Se, että jättäisit lehden sitten siihen tienviereisiin postiluukkuun etkä ovelle, ei taida kuulua lehdenjakajan valtuuksiin, joten on melkein parempi hoitaa se lehti aina ovelle asti vaikka joutuisitkin sen fillarin jättämään tontin ulkopuolelle.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Tuonkaltainen hyökkäilevä vanhus on dementoitunut ja paranoijansa tueksi keksii päättömiä selityksiä kuten pihakiven kulumisen, estääkseen "hyökkäyksen". Ainoa järkevä keino on väistää.

Vierailija
runos

No, eräässä talossa tuli kiukkuinen ukko valittamaan että "pihakiveys kuluu" kun ajan sen yli pyörällä ovelle, ja että minun pitäisi jättää pyörä tontin ulkopuolelle.



Kyseessä lienee kerrostalo, joten ota ihan huviksesi yhteyttä kyseisen taloyhtiön hallitukseen pj ja kysy onko se myös taloyhtiön hallituksen kanta.

Jos ei muuta, niin isännöitsijätoimiston nimi on ainakin ilmoitustaululla - ne tietänevät hallituksen pj:n nimen.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14020
Liittynyt23.6.2005

Itse aina moikkaan ja kiittelen lehdenjakajaa, jos jako on kesken ja erityisesti jos Himoitsemani Paketti amazonista on juuri survoutumassa luukusta läpi. Luitte oikein – pelastan uuden kirjani ja kiitän postinjakajaa lahjakkaasta penetraatioyrityksestä.

Kirja ikään kuin halusi syntyä minun postiluukustani!

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
-:)lauri
... joutuisitkin sen fillarin jättämään tontin ulkopuolelle.



Minusta tämä on juuri vallan antamista toisille. Sinulla on toinen mahdollisuus.

Kerrot asiasta pomollesi ja sanot, että aiot edelleen pyöräillä ovelle saakka, kulukoon pihakivetys kuinka paljon tahansa. Jos ja kun asiakas soittaa pomollesi röyhkeästä lehdenjakajasta, joka tulee ovelle saakka hän osaa suhtautua asiaan ja varmasti sanoo muutaman suoran sanan moiselle öykkärille.

Piha-alue on yleistä aluetta, johon asialliset ihmiset saavat työtehtävissä mennä. Jos hän haluaa eristäytyä, niin hän voi toki rakentaa aidan ympärilleen ja olla siellä ja hakea lehtensä kuinka kaukaa tahansa. Jos hän on lehtensä ovelle asti tilannut, niin antakoon sinun ja muidenkin hoitaa työnsä kunnolla ja lakatkoon nipottamasta.

[Tuo pomolle kertominen on siis oman selustan turvaaminen, voit samalla vihjaista tuosta aidastakin.]

Tsemppiä sinulle, minä olen ainakin iloinen aina kun postilaatikon kolahdus minut aamuyöllä herättää.

Vierailija

Kiitos vastauksista, lämmittää mieltä.

Kyseessä on siis ihan omakotitalo, jossa saa kävellä portilta pitkään ennenkuin ovelle asti pääsee, piha on kivetty säätä kestävin laatoin, joten kulumisargumentti hiukan oudoksutti... Mattojen, viherkasvien, kissojen tai autojen yli pyöräilemistä koitan välttää.

On mukava huomata että en sentään ihan näkymätöntä työtä tee, sen verran monta vastausta. Osa jopa ihan ystävällisiä. Eiköhän tässä taas jaksa nähdä vaivaa, pääosin ihan mukavaa työtähän tuo on, vaikka rappuja saa kiivetä ja välillä taiteilla että lehden saa sujahtamaan nätisti luukkuun.

Phonylle kiitos vinkistä, minäpä soitan toimistolle ensitilassa. Ei pehmeistä kumirenkaista kenenkään piha kohtuuttomasti kulu.

Saa toki muutkin kertoa, jos ikäviä kokemuksia asiakkaiden tms. takia?

Vierailija

Varo sitä ukkoa. Se voi tyytyä yhteen rähinään tai sitten osoittelee haukikolla. Sen esittämän perusteen epärealistisuus viittaa selvästi mielenhäiriöön. Syynä pyörän käyttökieltoon voi olla että hän epäilee omaisuuttaan tarttuvan sen laukkuun tms. Se että näkee sinun poistuvan tyhjin käsin voi rauhoittaa sitä.

Vierailija

No huh! Mitähän limekiveä se pihakivi on? Kun siitä ei nyt ihan saa heti tietoa, voisi olla parempi että jätät lehden postilaatikkoon, onhan sinulla hyvä syy jättää se sinne, kun kerran pihakivet kuluvat pehmeästä pyöränkumista - saati sitten kengänpohjista.

Jaksele

Vierailija
Miss Baker
No huh! Mitähän limekiveä se pihakivi on? Kun siitä ei nyt ihan saa heti tietoa, voisi olla parempi että jätät lehden postilaatikkoon, onhan sinulla hyvä syy jättää se sinne, kun kerran pihakivet kuluvat pehmeästä pyöränkumista - saati sitten kengänpohjista.

Jaksele




No sitähän minäkin! Kun minä siitä ramppaan karkeine kovine kenkineni yläs, niin aina muutama muru lohkeaa... Ja ennen kuin ukko huomaakaan, on kivessä kengän mentävä kolo. Parmepi siis että vältän sitä pehmoista herkkää kiveä ja tipautan lehden laatikkoon. Ukko voi sitten itse köpötellä sen silkkitossuin sieltä hakemaan...

Noh, eiköhän tämä taas tästä, muutaman tunnin päästä pitää taas lähteä ajamaan. Hyvällä mielellä sitä tekee kun tietää että se lehti on useimmille ihmisille kiva juttu (tai luulisi olevan kun ovat tilauksenkin maksaneet).

Toivottavasti ei tänä yönä jää laatikoita välistä; joskus niitä saa etsiä jostain pensasaidasta tai mahdollisesti talon isäntä on parkkeerannut kalliin bemarinsa laatikon eteen, niin että auton ja laatikon välissä on semmoinen 5-8 senttiä tyjhää tilaa... Siitä onkin kiva koittaa kurkottaa lehtiä laatikkoon

Vierailija
runos
Miss Baker
No huh! Mitähän limekiveä se pihakivi on? Kun siitä ei nyt ihan saa heti tietoa, voisi olla parempi että jätät lehden postilaatikkoon, onhan sinulla hyvä syy jättää se sinne, kun kerran pihakivet kuluvat pehmeästä pyöränkumista - saati sitten kengänpohjista.

Jaksele




No sitähän minäkin! Kun minä siitä ramppaan karkeine kovine kenkineni yläs, niin aina muutama muru lohkeaa... Ja ennen kuin ukko huomaakaan, on kivessä kengän mentävä kolo. Parmepi siis että vältän sitä pehmoista herkkää kiveä ja tipautan lehden laatikkoon. Ukko voi sitten itse köpötellä sen silkkitossuin sieltä hakemaan...

Noh, eiköhän tämä taas tästä, muutaman tunnin päästä pitää taas lähteä ajamaan. Hyvällä mielellä sitä tekee kun tietää että se lehti on useimmille ihmisille kiva juttu (tai luulisi olevan kun ovat tilauksenkin maksaneet).

Toivottavasti ei tänä yönä jää laatikoita välistä; joskus niitä saa etsiä jostain pensasaidasta tai mahdollisesti talon isäntä on parkkeerannut kalliin bemarinsa laatikon eteen, niin että auton ja laatikon välissä on semmoinen 5-8 senttiä tyjhää tilaa... Siitä onkin kiva koittaa kurkottaa lehtiä laatikkoon


Suosittelen kanssa tuota Phony:n esittämää esimiehelle kertomista. Häiriköillä on taipumus soitella ja kertoilla kauheuksia, esimiesten on hyvä tietää ongelmakohdat.

Olbe
Seuraa 
Viestejä1447
Liittynyt16.3.2005

Älä välitä moisesta urposta, joka ilkeyttään sanoi pahasti ja sai sinut itkemään. Se tuskin johtuu siitä että olit paikalla lehdenjakajan ominaisuudessa. Moiset idiootit kun tuppaavat olemaan töykeitä riippumatta siitä sattuuko eteen kesätyöntekijä vai kunnanjohjaja.

Vierailija
runos
En kai ole riittävän kovapintainen, kun verrattain pienet asiat niin satuttaa.



Se on vaan tosi hyvä. Kovapintaisia ihmisiä on täällä aivan liikaa. Minusta herkät ihmiset ja tietenkin etenkin naiset ovat usein niitä kauneimpia.

Vierailija
runos
En saanut oman alan kesätöitä, joten jaan tällä hetkellä sanomalehtiä, muun muassa hesaria.

Olen kuvitellut että tämä on arvostettua työtä; lehti parhaassa tapauksessa omaan kotiin saakka tuotuna aloittaa aamun mukavasti kahvin ma munkin kera. Noh, asiahan ei ole näin; lehdenjako on niin snaottu paskaduuni, surkea palkka ja polkupyörällä jakaessa työolotkin on aika "mielenkiintoiset."

Koin herätyksen tässä aamulla;
sen lisäksi että työssä ei juuri koskaan saa kiitosta (ainoa palaute kun on muotoa lehti puuttui tms), niin haukkujakin satelee.

Olen pyrkinyt pyörällä ajamaan mahdollisimman lähelle talon ulko-ovea ja postiluukkua, säästääkseni aikaa ja vaivaa. Joudun kuitenkin usien laskemaan pyörän nurin maahan kiivetäkseni portaita. Pyörän lehtilaukut ovat hyvin painavat, ja pyörän nostaminen käy ranteen päälle.

No, eräässä talossa tuli kiukkuinen ukko valittamaan että "pihakiveys kuluu" kun ajan sen yli pyörällä ovelle, ja että minun pitäisi jättää pyörä tontin ulkopuolelle. Eipä siinä mitkään selitykset auttanut, häivyin sitten itkien paikalta. (Olen hiukan herkkä, myönnetään.)

Saan yhden lehden jakamisesta n 10c. Kymmenestä sentistä ei hirveästi viitsisi ilkeilyä kuulla, ja nostella painavaa kuormaa ylimääräisiä kertoja. Nyt olo on sellainen että jos se kivi kerran niin kovasti kuluu, niin hakekoon ukko lehtensa sitten postilaatikolta, minä en sille tontille enää jalallani astu. Asia olisi toinen jos ukko olisi ystävälliseen sävyyn puhunut.

Kysynkin nyt, miten tulisi tämmöiseen paksaduunin tekijään suhtautua? Mikä kumma siinä no että ihmiselle, joka sen lehden toimittaa mukavasti kotiovelle saakka, saa kiukuta ja vaatia kohtuuttomia? Miksi ei voi olla ystävällinen?

En kai ole riittävän kovapintainen, kun verrattain pienet asiat niin satuttaa.




Kuspäistä ei kannata välittää. Oisit sanonut et kokeile itse lehtien jakoa ko hyyppärille.

Saat sentään raitista ilmaa ja liikuntaa. Monessa ammatissa joutuu hengittämään savuja ja kaasuja, sekä bonuksena silmät selkä ja koko keho on riskialttiina päivästä toiseen. Nimim. kokemusta on.

Sitten on todella paljon nuoria jotka eivät edes viitsi persettään nostaa penkistä. Kun työ on ikävää. Kaikki respectit vain työstäsi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat