Fysikaalinen = ulotteinen - Henkinen = tietoinen, kokeva

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miten te selitätte hengen tai tietoisuuden fysikaalisena ominaisuutena? Fysikaalinen on ulotteista, eikä se liity mitenkään kokevaan, tiedostavaan tai tuntevaan.

Maailma on ulotteinen eli fysikaalinen ja henkinen, eli kokeva ja tietoinen. Niitä ei voida yhdistää. Vaikka yksi aivojen tila aiheuttaa samalla tietoisuudentilan, niin fysikaalisen tilan ja henkisen, tietoisuuden tilan yhdistäminen on mahdotonta, ne ovat rinnakkaisia ominaisuuksia.

Maailma on sekä fysikaalista, eli ulotteista, että samanaikaisesti henkistä eli tietoista. Tämä ominaisuus on varmasti reduktionistisesti aivan maailmankaikkeuden pienimmistä osista alkaen, eli siis vaikka elektroni on sekä fysikaalinen että henkinen objekti, joskin aivan yksinkertaisesti. Suuremmissa systeemeissä tietoisuus monimutkaisuu ja aivoissa tulee mukaan itsetietoisuus, samoin kuin atomi on elektronia monimutkaisempi järjestelmä.

"Ajattelen siis olen olemassa" on edelleenkin ainut varma asia. Voimme olla Boltzmannin aivot jotka vain luovat maailman, tai illuusion maailmasta eli fysikaalisen ja ulotteisen. Sen sijaan emme voi olla fysikaalinen maailma joka luo hengen eli tietoisuuden eli kokijan fysiikasta. Jos fysikaalinen kokee niin sillä on oleva kokeva eli henkinen puoli. Sen sijaan henkinen puoli voi luoda suhteet eli vuorovaikutuksen ja ajalliset muutokset eli fysikalismin.

Maailmankaikkeuden perusta on siis joko pelkästään henkinen eli kokeva tai uneksiva, tai sitten dualistinen eli ulotteinen(fysikaalinen) & kokeva(henkinen,tiedostava).

Jo eräs Jeesus sanoi: "Jos liha(=aineellinen) on hengestä, se on ihme. Jos henki on lihasta(=aineesta), se on ihmeiden ihme."

Fysikaalisessa kuvauksessa ei näy henkeä tai sitä ei näy edes tarvittavan, kaikki voisi toimia pelkästään matemaattisina suhteina (geometriana), ja silti on tämä tietoinen kokija, henkinen kokija. Sitä ei löydy aivoista, ja siitä ei edes tiedettäisi jos emme olisi näitä kokijoita. Aine siis kokee, mutta miksi se kokee jos kokija on vain aineen muodostamaa, eikä sillä ole tarvetta?

Vai olisiko niin että onkin vain se henki ja kokija, ja aine, ulotteinen eli fysikaalinen onkin tämän henkisen olemassaolon suhteiden tuotosta? Yksi henki kokee moneuden pilkkoutumalla, ja tämän pilkkoutuneen tai jakautuneen hengen yksi nyanssi ovat suhteet, jotka ilmenevät ulotteisina suhteina ja vuorovaikutuksina eli aineellisena, aineena?

Kommentit (10)

Vierailija

Aloita vaikka tästä lähtöruudusta: http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L1.html
Luettuasi ja ymmärrettyäsi esitetyn asian jatka sitten tänne: http://en.wikipedia.org/wiki/Brain
jonka jälkeen voit jatkaa täältä ja sivun linkeistä eteenpäin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Portal:Mind_and_Brain

Ihmisen fyysinen osa on tämä keho, jossa elämme. Aivot mukaan luettuna.
Henkinen osa on yksinkertaisesti selitettynä; aivoissa tapahtuva hermoverkoston sisäinen sähkökemiallinen reaktio aivan kuten ohjelma tietokoneessa. Keskusyksiköiksi katsottavia osia on kuitenkin miljardeja. Lisäksi ohjelma on oppiva, korjautuva ja analoginen. Myös verkko on osittain vikasietoinen eli jonkin osan vikaantuessa voi toinen osa ottaa vikaantuneen osan tehtävät.

Vierailija

Tännehän fysiikan ja tietoisuuden ilmiöiden yhdistäminen ilman muuta kuuluu. Aivan liian vaikea juttu teille pikkusieluisille keskustella tiedealueilla.
Vapaa tahto on illuusio, mutta onko tietoisuuden ilmiöt illuusiota?

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Olin jo vähällä lopettaa kirjoitteluni tänne, mutta tämä aihepiiri on niin lähellä minua , että kattothan nyt tätäki vähäsen.
Elikkä asiaan :

Tieteellinen ajattelu on aina luonteeltaan funktionaalista .
Esoteerinen ajattelu on luonteeltaan sisällöllistä.
Esoteerisuuteen kuuluu olennaisena kysymykset miksi ?
Minkä vuoksi , miten ?

Fysikaaliset ominaisuudet on aina ainetta, mutta fysikaalisuuskaan ei tuota elämää ilman informaatiota , eikä pelkkää informaatiota voida käsitellä fysikaalisena ominaisuutena vaikkakin informaatio pitää fysikaaliset kokonaisuudet toimivina.

Polariteettilaki joka koskee juuri näitäkin ongelmia, on monien
erilaisten filosofisten aatesuuntien pohjana.
Laki polaarisista totuuksista on tuhansia vuosia vanha, tiettävästi Hermes Trismegitos kirjasi sen ylös ensimmäisenä, ja se on säilynyt muuttumattomana meidän päiviin asti.
Aineen polariteettina esitetään yleensä vanhoissa filosofioissa henkeä elikkä tietoisuutta , informaatiota.
Ilman informaatiota ei olisi ainettakaan, sanovat vanhat opit.
Todellisuus koostuu kokonaisuuksista , jotka ihmisen tietoisuus saa näyttämään vastakohtaisuuspareilta. Emme havaitse ykseyttä ykseytenä, havaitsemme se moninaisuuden luomana harmoniana.
Se ei silti tarkoita sitä etteikö ykseyttä olisi olemassakaan, vaikka havaitsemamme ykseys muodostuukin negatiivisesti ja positiivisesti varautuneista hiukkasista.
Polarisuuden periaate tai käsite edellyttää siis ykseyden olemassaoloa, kaksi voi olla olemassa vain seurauksena yhdestä.
Näemme ykseyden aina kahden eri näkökantoina , jotka näyttävät toistensa vastakohdilta, mutta molemmat vastakohdat muodostavat ykseyden , ja ovat olemassa olossaan toisistaan riippuvaisia.

Emme ymmärtäisi pahuutta, ilman hyvyyttä, emme pimeää ilman valoa.

Kaiken elollisen perusolemuksena on omalla tavallaan rytmi.
Uloshengitystä seuraa välittömästi sisäänhengitys, sisäänhengitys puolestaan muuttuu uloshengitykseksi.
Kaiken elollisen perustana on siis rytmi tai rytmit, jos tuhoamma ne tuhoamme myöskin elollisen.
Jos toinen vastakohta poistetaan poistuu toinenkin , sillä molemmat vastakohdat elävät toistensa olemassaolosta.

Polariteettilain ymmärtävä tajuaa , että päämäärään ei pääsdä suoraan vaan vastakohtien kautta, tie perille aukeaa.
Kukkaviljelijä joka kasvattaa tuoksuvia tulppaaneja , ei lannoita kukkatarhaansa hajuvesillä, vaan pahalle haisevalla paskalla.

Esoteerinen itsekasvatus tekisi monille täällä helekatin hyvää.
Varsinkin oppi joka perustuu vastakohtaisuuksien hyväksikäyttöön.

Siis “ teknokraatit” opiskelisivat ajattelemaan, ja toteuttamaan elämäänsä uskonnolliselta pohjalta lähtien, ja uskovaiset taas päinvastoin.
Vastakkaisten polariteettien täydellinen ymmärtäminen, johtaa yleensä hedelmälliseen tulokseen. Polariteettien tajuaminen auttaa todellisen elämän ymmärtämiseen , ja ymmärtäminen johtaa täydellisempään elämään. Siis haetaan jokaiselle omalle mielipiteelle vastakkainen mielipide, syvennytään niihin niin hyvin että molemmat vastakkaisuudet alkavat tuntumaan saman arvoisilta.

Jos ihminen näin “ tutustuu elämään “hän alkaa ymmärtämään monet aikamme vastakohtaisuudet.
Miksi monista aikaa säästävistä keksinnöistä huolimatta , meillä on aina liian vähän aikaa ? Ovatko kiistattomasti loistavat saavutukset tekniikan alalla , tehneet ihmistä tai ihmiskuntaa yhtään edeltäjiämme onnellisemmiksi ?
Pystymmekö koskaan ratkaisemaan kehittyneimmänkään tekniikan avulla ihmiskunnan ongelmat ?
Vai tarvitaanko ongelmien ratkaisuun jotain muuta?

Mitä kaikkea tarvitsemme , että ymmärtäisimme ihan yksinkertaisimmat luonnonlait ? Miten syntyi kosmos, ja miten syntyi elämä kosmokseen ?
Mitä mahdollisuuksia meillä on tajuta kosmosta kokonaisuutena ?
Riittääkö kosmoksen kokonaisuuden tajuamiseen ikivanha viisaus , niin ylhäällä kuin alhaallakin ?
Onko tuo ikivanha polarisuuteen perustuva vastaavuus ajatelman nerous tässä riittävää ?

Se on riittävä vain siinä mielessä , että olemme valmiit tunnustamaan maailmankaikkeuden kokonaisuudessaan kosmokseksi.
( kosmos on kreikkaa ja tarkoittaa järjestystä)
Siis järjestynyttä kosmosta hallitsevat lait, siinä ei ole sijaa sattumalle.
Arvaamaton ja epä-säännönmukainen sattuma muuttaisi kosmoksen kaaokseksi, mitä se suinkaan ole , joten siinä ei ole sijaa sattumallekaan.

Kattothampa ilmeneekö tähän aihetta mithän lisätä ?

Vierailija

Aslakilla hyvä teksti. Itse olen tätä ihmisen vastakohta-ajattelua puntaroinut ties kuinka pitkään, ja Jokseenkin vastaavanlaiseen tulokseen päätynyt.

Se on paljon ajatuttanut, että onko kuolema olemassa juurikin sitä ykseyden ymmärtämistä/saavuttamista varten? Kun fyysinen kuolema tapahtuu, elämä sellaisena kuin sen tunnemme, loppuu. Yksi vastakappale katoaa, joten sen seurauksena toinenkin. Fyysisyys katoaa = henkisyys katoaa. Elämä loppuu = kuolemakin loppuu?

Saavutetaanko ykseys nimenomaan kuolemalla?
Alkaako se oletettu ykseys silloin, kun fyysinen vastakappale poistuu pelistä, vieden toisenkin (henkisyys) vastakappaleen mukanaan?

Onko ykseys = asia/olevaisuuden uusi muoto kuoleman jälkeen?.. Se missä kaksi (henkisyys/fyysisyys) on sulautunut yhdeksi, vai pitäisikö sanoa paremmin, nollaksi (nk. ykseys). Sellainen jota emme voi tällaisella tajunnan tasolla kuin nyt ollaan, käsittää.

Mielenkiintoista on myös energia-kysymys.
Sanotaan, että energia ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan.

Mitä sille energialle (joka meissä jokaisessa on) käy kuolinhetkellä?
Palaako se takaisin ykseyteen, josta on mahdollisesti peräisinkin?
Vai pitäisikö sanoa että saavuttaa vain sen luonnollisen, minkä on tässä vastakkain-asettelujen elämässä oppinut mahdollisesti ymmärtämään (havainnoituaan tietyn dilemman..) olevan mahdotonta ilman jommankumman vastakappaleen häviämistä.

Energia voisi mahdollisesti olla ykseyden raaka-aine, sen perusmuoto. Sen puhdas olevaisuus, joka voi esiintyä positiivisena/negatiivisena/tai nollana, riippuen tilanteesta.
Wiki sanoopi: "Kosmologinen vakio voi olla joko positiivinen, negatiivinen tai nolla."
Jos energia onkin kosmologinen vakio? E=Λ Pystyisi muuttamaan muotoaan samalla tavalla ko energiakin nojoojoo, koha nyt vaan ajatusleikkei, enpä mie tommottist kaavoist juuri mitn tajua.

Mutta pointsi tässä hommassa nyt kuitenkin on, että kuoleman sanotaan kuittaavan univelat (fyysiset), mutta entäs jos se pakottaakin samalla ottamaan lainaa jostain muualta.
Enkä nyt tarkota pankkia..

Yhdistääkö energian perusolemus tätä kaikkea (kaikkeutta), tai siis onko se yhteinen tekijä niin fyysisyyden/psyykkisyyden, elämän/kuoleman, kuin ykseyden/harmaan alueenkin suhteen? Jos energia toimiikin näillä kaikilla tasoilla, vain muuttaen muotoaan tarpeen mukaan

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Kuten jo sanoin elämä on rytmiä,osina rytmeissä ovat monet vastakohtaisuudet . Jos valvot pitkään seuraa unikin väistämättä. Mutta unestakin herätään.
Elämä on toinen polaarinen napa, kuolema toinen.
Eikä ole toista ilman toista.Toisen tunteminen
mahdollistaa myöskin toisen tuntemisen.

Useasti etsimme tietoa mahollisimman hankalan takkaa, emmekä huomaa että tieto itse on aina ja kaikkialla nokamme eessä .
Taistelemme ymmärtääksemme tieteitä, elämää ja siihen liittyviä ilmiöitä. Tutkimme matematiikkaa, huomaamatta, että sehän onkin oikeastaan yksinkertaista .
Lukuja on vain 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ja nolla, joka itsessään ei ole yhtään mitään.
Tai jos edetään filosofista tietä niin lukuja on ainoastaan yksi , eikä yhtään muuta.
1X1 =1 Yksi jaettuna yhdellä on yksi.
Yksi on lukujen perusta, eikä oikeastaan ole muita lukuja olemassakaan.
Esimerkiksi kaksi on yksi, sillä pohjimmiltaan kaksi on yhden heijjastuskuva,kolme on molemmat yhdessä.
Elikkä kolme on tulos yhden suhteesta sen vastakohtaan , ja kaksi on neutraali luku joka jakautuessaan voidaan muuntaa takaisin yhdeksi.

Luku 10 on yksi ja tyhjä, eli nolla .
Ilmaistuna teosofien tapaan luku kymmenen muodostuu : 1+2+3+4=10 Joten luku kymmen on vain ykkösen eli yhden kerrannaisuuden tulos.
Kaikki luvut tästäkin eteenpäin ovat vain yhden kerrannaisia.
Siksi en ymmärräkkään matematiikkaa
kun en ole kyennyt etenemään ymmärryksessä
lukua yksi pitemmälle.

Ihmiskunta etsii onneaan maallisista lähtökohdista
ollenkaan näkemättä todellisuutta.
On hienoa omistaa joku loistoauto , joka sitten ruostuu ja hajoaa aikanaan, tai tulee käyttökelvottomaksi polttoaineen loputtua.
Tai ihminen hankkii rahaa, jonka inflaatio sitten syöpi
melkein olemattomiin.
Tai ostaa kallilla hinnalla maalauksen , joka esittää
kuulemma "naista", Kun katsomme tuota "teosta ",
niin naisen kasvot on kolmion muotoiset , toinen silmä on otsassa toinen olkapäällä. Suu vinossa ja ei ihan paikallaan, toinen rinta roikkuu toista silmää vastapäätä olevalla olkapäällä, toinen navassa.
Mutta on hienoa omistaa tuo teos , koska sen hinta on yli 50000 euroa, vaikka "taiteilijalla" meni korkeintaan vartti sen maalaamiseen.
Sijoitamme mielellämme ansiomme tuollaisiin tyhjänpäiväisyyksiin, mutta emme sijoita useinkaan ansioitamme oman ymmärryksemme hyväksi.Tai omien kykyjemme kasvattamiseen.

Tai emme oikeastaa kiinitä pätkääkään huomiota itseemme,huomiomme kiinnittyy ainoastaan materiaan, ja siinä tapahtuviin ilmiöihin. Emme tässäsuhteessa edes tunnusta vastakaisen polariteetin olemassaoloa, joka kuitenkin polarisuutta koskevan lain mukaa on väistämättä olemassa.

Kysymys onkin , kuinka montakertaa arvokkaampaa
on kyky tehdä itse taidetta , kuin ostaa taiteeksi sanottua roskaa ? Kuinka paljon arvokkaampaa on
omistaa tietoa , kuin joitain ruostuvia ferrareja, tai maseratteja?

Mutta se on ihmisen omaa laiskuutta, että emme näe polarisuuden vastakkaista napaa, vaikka se olisi ihan silmiemme edessä.
Polarisuuksien ymmärtämättömyys johtaa usein karkeisiinkin väärinkäsityksiin, emme näe totuutta vaikka se olisikin nokkamme alla.
Väitämme sattuman näytelleen tärkeää roolia , elämän synnyssä, emmekä näe että kaikki suorastaan huutaa, elämän olevan vastakkainen napa , kuollelle aineelle.
Elikkä elämä on kaikkialle tunkeutuva luonnon laki , jota kukaan eikä mikään ei voi missään olosuhteissa paeta, tai väistää.

Uskomme tiedemiesten selityksiä, pilkaten uskovaisten uskoa. Emme kuitenkaan tajua että aina "toisenkäden tiedon" hyväksyminen semmoisenaan , vaatii uskoa tuohon tietoon.

Nauramme tai vieläpä pilkaamme raamattua, kirjaa jota useimmat eivät edes ymmärrä . Pilkkaamme
raamatun maailmanluomis oppia, tajuamatta sitä kokonaisuutta minkä tuo selitys tuopi esille.

Kuinka moni uskovaisistakaan ymmärtää saatanan oikein ? Kuinka moni ymmärtää mitä Goethe "Faustissaan " sanoo "paholaisen elikkä Mefiston" suulla: Olen osa sitä voimaa joka alati haluaa pahaa,ja alati tuottaa hyvää.

Kuinka moni ymmärtää, että pahuuden vahvistuminen vahvistaa aina myöskin vastakkaista napaa, elikkä hyvyyttä ?
Kuinka moni sisäistää itseensä sen toduuten , että vain hävityksen kautta maailmaa voidaan uudistaa ?
Mikään ei koskaan ole muttunut paremmaksi, muuten kuin täydellisen hävityksen kautta, jolloin polaariset vastakkaisuudet on kokonaan uudistuneet !

Mutta ymmärrys on kallein ihmisen mahdollisuuksista,en vaihtaisi ymmärrystäni edes
laivanlastilliseen timantteja, vaikka ymmärrykseni onkin hyvin vähäinen.

Vierailija

juuh kyllä se näin on aika pitkälti. Ei yhtä ilman toista.

On oltava pahoja asioita, jotta voisi olla vastaavasti hyviäkin. Jos ei pahaa vaikkapa olisi lainkaan, ei pystyttäisi tunnistamaan hyviäkään asioita, tietenkään.
Nk. "necessary evil", tarvitaanhan sitä kyllä, vastakkakainasettelua siis.

Maallinen mammona ei ole mitään todellista, millä olisi itseisarvoa. Ferrarilla cruisaileminen on tyhjänpäiväistä hapatusta,.. jos olisin miljardööri, en silti ostas moista turhanpäivästä roskaa, pyh
Raha nyt vaan on sellanen yhteiskunnallinen käyttöväline, jolla saa ostettua hyvinvointia. Ei muuta.

niiko tossa sanoitkii, niin ymmärrys on jotain, minkä arvoa ei voi rahassa mitata.

se on vaan ihmisille niin helppoa lakasta maton alle sellaset asiat mitä ei halua käsitellä, ja jatkaa porskuttamalla sillä radalla jonka yhteiskunta uskottelee siule olevan se oikea tie ja elämäntapa
Se valinnan helppous/aidan matalin kohta on useasti se jonka ihmiset valitsee, on helpompaa ottaa valmiiksi tehty lautanen vastaan, ko kasata siihen ne ainekset itse.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

No onhanse niin, että ihmisesn saavutukset tieteen alalla perustuvat
joko ihmisen aistiensa avulla hommaamhin tiethoin, tai useasti on käytetty joitakin apuvälineitä.
Vielä seki on huomattava että ku tieto omaksutaan muilta , son aina
uskon varassa. Sillon son useasti niin , että ei sillä ole väliä onko tuo
Tieto hyvin perusteltu , tai huonosti perusteltu, son siltikki uskon asija.

Niin että tiedeuskonnosta puhuminen on ihan oikeutettu asija.
En mie sitä meinaakhan , että en hyväksyis nykytiedettä, mutta se ei useinkhan perustu omaan kokemuksheni ja on sitä itteään eli tiedeuskontoa.

Usko tarkottaa sitä että piethän jotakin tapahtumaa , tai ylhensä asijaa
mahollisena, mutta omakohtanen kokemus ei sitte perustukhan uskhon , se perustuu toellisuuven kokemukseen. Joka seki on inhimillisyys huomioijien aina kokijan tulkinnan tulos.

Oma kokemukseni on ( viitaten keskustelun avaukseen )että tietoisuus tai
henkisyys ei ole fysikaalinen ilmiö. Mutta henkisyys on fysikaalisen vastakkainen napa.

Maailma on koettavissa niin fysikaalisina suurreina , kuin myöskin henkisinä ilmiöinä.
Useasti vain on niin , että emmä ymmärrä pätkääkään henkisistä asijoista.
Son vähän sama kuin nuotinlukutaijjoton kattelee jotakin sävellystä nuotteina, piru mitälie kärpäsenpaskoja viivoilla.
Mutta joka on opetellu lukemaan nuottikirjotusta näkee heti mistä on kysymys , ja jopa ymmärtää sen informaation jota nuottikirjoitus välittää.

Maailma on informaatiota ja tietoa täynnä, puuttuu useasti vain tuon tiedon ymmärtäjiä.
Se joka maailmaa tarkastellee kokonaisuutena, (sen ku vain oma pää antaa periksi) huomaa , että maailma on järjestyny kokonaisuus, siis kosmos.
Mikään tuossa järjestyneisyydessä ei ole sattumaa, kaikki toimii
kosmoksen lakien mukaan. Omena on aina varissu puusta alaspäin, jopa ennen painovoiman keksimistäkin.
Yhä kuitenkin kaikesta huolimatta, mejän on hyvin vaikeaa käsittää
kaikkeuden lakeihin sisältyvää polarisuutta. Kaikella on vastakohtansa, huolimatta siittä että emme nuita vastakohtia sattuisikaan tuntemaan , tai tievostamhan.
On turhaa väittää, että vapaus vois ellää ilman determinismiä, determinismi ilman vapautta. Ne vastakkaisuuksina eellyttävät aina toistensa olemassaoloa. Ihmisten enemmistö pyrkii vapauteen , oman mielensä mukhan. Mutta tuo tie on kärsimyksien tie.
Mutta alistuminen Determinismin lain alle tuopi tullessaan vapauden.
Son semmoinen paradoksaali , joita kosmos on täynnä.
Mutta niihin pitää sopeutua, ja niitä oikein ymmärtämällä on mahollista moninkertastaa omat mahollisuutensa.

Kärsimys ja tuska on ku kitka , joka syntyy kun yrittää mennä vastavirtaan. Mutta myötävirtaan kulkijalla on juuri myötävirta apunaan kulkiessa.

Vierailija
atto
Miten te selitätte hengen tai tietoisuuden fysikaalisena ominaisuutena? Fysikaalinen on ulotteista, eikä se liity mitenkään kokevaan, tiedostavaan tai tuntevaan.

Maailma on ulotteinen eli fysikaalinen ja henkinen, eli kokeva ja tietoinen. Niitä ei voida yhdistää. Vaikka yksi aivojen tila aiheuttaa samalla tietoisuudentilan, niin fysikaalisen tilan ja henkisen, tietoisuuden tilan yhdistäminen on mahdotonta, ne ovat rinnakkaisia ominaisuuksia.

Maailma on sekä fysikaalista, eli ulotteista, että samanaikaisesti henkistä eli tietoista. Tämä ominaisuus on varmasti reduktionistisesti aivan maailmankaikkeuden pienimmistä osista alkaen, eli siis vaikka elektroni on sekä fysikaalinen että henkinen objekti, joskin aivan yksinkertaisesti. Suuremmissa systeemeissä tietoisuus monimutkaisuu ja aivoissa tulee mukaan itsetietoisuus, samoin kuin atomi on elektronia monimutkaisempi järjestelmä.

"Ajattelen siis olen olemassa" on edelleenkin ainut varma asia. Voimme olla Boltzmannin aivot jotka vain luovat maailman, tai illuusion maailmasta eli fysikaalisen ja ulotteisen. Sen sijaan emme voi olla fysikaalinen maailma joka luo hengen eli tietoisuuden eli kokijan fysiikasta. Jos fysikaalinen kokee niin sillä on oleva kokeva eli henkinen puoli. Sen sijaan henkinen puoli voi luoda suhteet eli vuorovaikutuksen ja ajalliset muutokset eli fysikalismin.

Maailmankaikkeuden perusta on siis joko pelkästään henkinen eli kokeva tai uneksiva, tai sitten dualistinen eli ulotteinen(fysikaalinen) & kokeva(henkinen,tiedostava).

Jo eräs Jeesus sanoi: "Jos liha(=aineellinen) on hengestä, se on ihme. Jos henki on lihasta(=aineesta), se on ihmeiden ihme."

Fysikaalisessa kuvauksessa ei näy henkeä tai sitä ei näy edes tarvittavan, kaikki voisi toimia pelkästään matemaattisina suhteina (geometriana), ja silti on tämä tietoinen kokija, henkinen kokija. Sitä ei löydy aivoista, ja siitä ei edes tiedettäisi jos emme olisi näitä kokijoita. Aine siis kokee, mutta miksi se kokee jos kokija on vain aineen muodostamaa, eikä sillä ole tarvetta?

Vai olisiko niin että onkin vain se henki ja kokija, ja aine, ulotteinen eli fysikaalinen onkin tämän henkisen olemassaolon suhteiden tuotosta? Yksi henki kokee moneuden pilkkoutumalla, ja tämän pilkkoutuneen tai jakautuneen hengen yksi nyanssi ovat suhteet, jotka ilmenevät ulotteisina suhteina ja vuorovaikutuksina eli aineellisena, aineena?


Tietoisuuden simulointi

Ajatelkaa että ymmärrämme luonnonlait 1:1:een ja simuloimme fysikaalisen maailman tietokoneella täydellisenä geometris-matemaattisena mallina. Perushiukkaset, ytimet, atomit, molekyylit , solut jne. toimivat aivan kuten reaalimaailmassa malleina tietokoneen ruudulla.

Vaikka sinut olisi simuloitu ympäristöineen tietokoneeseen fysikaalisesti täydellisesti, ja ruudulla mallisi liikkuisi kuten sinä tekisit aivan samassa ympäristössä ja samassa fysikaalisessa tilassa, niin luuletko todella että tuo tietokonemalli olisi tietoinen, vaikka siis se tuntuisi toimivan järkevästi mallinnettujen vuorovaikutusten liikuttamana?

Kokisiko se tietokoneessa aistimuksia ja ajattelisi, vai olisiko se vain automaatti, malli joka toimii fysiikan lakien mukaan, mutta jolta puuttuu tietoisuus, kokeva henkinen puoli, koska se ei ole maailmankaikkeuden perusaineksesta joka on samalla sekä ulotteista että henkistä eli kokevaa.

Olisitko siis pidemmän elämän saadaksesi valmis siirtämään kaiken datasi tietokoneeseen ja annihiloimaan kehosi täällä, sillä sinähän olisit sen jälkeen fyysisenä & kokevana/tiedostavana/henkisenä olemassa täydellisesti tuossa koneessa, jos henki on vain aineen eli ulotteisen synnyttämä ominaisuus? Rakennusaineen vaihdos tuskin vaikuttaa, jos se toimii samoin säännöin.

Itse en ainakaan olisi tähän valmis. Ja jos tulevaisuudessa 1:1 fysikaalisesti kuvattavien lakien mukaan toimiva malli voidaan luoda koneelle, ja ehdotetaan että siirretään koko ihmiskunta koneelle jotta säästetään tilaa niin taistelen takuulla tuota ajatusta vastaan.
En halua että matemaattisesti täydellinen malli pyörittää pelkkää kokematonta automaattia.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Kun on kysymys ihmisen ohjelmoinnista tietokoneelle, se tuskin on mahdollista , ainakaan nykyihmisen tiedoilla.
Ihminen itse on yhtä monimutkainen , kuin koko kosmoksen kokonaisuus.
Ihmisruumissa on toimintoja joita emme yhä vieläkään täydellisesti ymmärrä, emmekä tule ymmärtämään ilman radikaalia muutosta tieteessämme.

Meistä löytyy semmoisiakin exoottisia ominaisuuksia joitten toimintoja ihmetellään yhäkin. Jotkut hermojen rakenteet muistuttavat hämmästyttävästi sähkökelojen rakennetta , myöskin hermoratoja on jopa kehon ulkopuolella. Kiinalaisten kehittämä akupunktio menetelmä perustuu osaltaan juuri kehon ulkopuolisiin energiavirtauksiin, joitten virtausten kulkureitit ( eli virtaustiet, joita homo electromagneticutuksella on myöskin kehon ulkopinnoilla , kuin myöskin jonkinmatkaa kehon ulkopuolellakin.) “ tavallaan johtimet” täytyy tuntea tarkkaan. Aivot “lisäkkeineen “ muodostavat sellaisen toiminnallisen yksikön jota tuskin pystytään tietokoneella mallintamaan,, koskaan.

Bioplasma jota elollisten yhteydessä on havaittu , on sekin ulkopuolella täydellisen ymmärryksemme.
Kiinteässä aineessa kukin elektroni kuuluu yhteen atomiin kerrallaan, plasmassa taas jokainen elektroni on tavallaan ryöstäytynyt irti kiinteän aineen kidehilasta , ja ilmenee osana sen rakenteen kokonaisuudessa.
Emme kykene tekemään plasmaa kuin erittäin korkeissa lämpötiloissa, mutta luonto kykenee valmistamaan bioplasmaa jopa lämpötilassa 37 astetta.

Myös ovat tiedemiehet tunnistaneet biologisissa elementeissä olevia
puolijohdeominaisuuksia, Albert Szent_Györgyi tietääkseni ensimmäisenä raportoi näistä tiedeyhteisölle.
Sitten tiedon levittyä idästä länteen , myöskin länsimaiset tiedemiehet ovat havainneet biologisia puolijohdeominaisuuksia , kuten R.O.Becker
Frits A.Popp. Monet tiedemiehet ovat tulleet jopa sellaisiin tuloksiin , että kehomme DNA -kierukat toimivat eräänlaisina biolasereina, ja
emittoivat koherentteja säteilyjä.
Yhä tänäkin päivänä kaikki jopa ajateltavissa oleva inhimillinen tekniikka on hyvin , hyvin kaukana tasolta, jolla tuollaista edes voitaisiin mallintaa , nuitten asioitten ymmärtäminenkin on monille etevillekin biologeille ylivoimainen tehtävä.

Nykyäänkin neuroloogit ovat yhtä kykenemättömiä keskustelemaan, ja ymmärtämään käsitteitä tahto ja tajunta , kuin oli muinaiset kreikkalaiset viisaat.

Tahto ja tajunta oli tuolloin jumalallinen asia , eikä niitten toimintaan saanut edes puuttua. Eikä nykytiede ole tuosta pitkällekään edistynyt. Tajunta on pysytellyt tiedemiesten kojeitten ulkopuolella, eikä sen aiheuttajaa ole saatu kiinni yrityksistä huolimatta.
Yhtään selvemmäksi asiaa ei tee se , että tajuntaa havaitaan jo atomien tasolla.
( Einstein-Podolski-Rosen elikkä EPR paradoksin tutkimus) Aiheitti sen, että
Davit Bohm kehitti teoriansa piilevistä muuttujista.

Nämä muuttujat joita ei ole toistaiseksi voitu nähdä , eikä niitten aiheuttajia tunnistaa ovat kuitenkin olemassa, ja ne ovat todellakin
atomien etävaikutteitten välittäjiä.
Atomien etävuorovaikutuksia tutkittaessa (EPR-paradoksi) havaittiin,
että vaikka tutkittavat atomit joutuivat erilleen toisistaan, ne toimivat
ikään kuin kukin niistä tietäisi mitä muut tekivät.

Bohm ei kyennyt erittelemään mitä nämä muuttujat olisivat, mutta fyysikko Evan H. Walker sanoi , että juuri nuo muuttujat edustivat tajuntaa, tietoisuutta itseään. Siis sitä “ puuttuvaa rengasta” joka yhdistää
“hengen ja materian” toimivaksi kokonaisuudeksi.

Siis tietoisuus ja tajunta alkaa tutkitusti jo atomien tasolta, mutta luultavammin jokainen ainekvantti sisältää jo tietoisuuden.
Se on kokonaan eri asia saadaanko atomitason tietoinen tajunta, keinotekoisesti koskaan toimimaan yhtenäisesti ?
Kuten se elävässä orgaanisessa aineessa toimii.
Tai saadaanko tuota tajuntaa edes aikaiseksi , keinotekoisin konstein ?

Uusimmat

Suosituimmat