Kriittisen naistutkimuksen perusteet
Rosa Meriläisen Hesarin blogista:
[list:1a93o5zg]# Sisko siskolle kirjoittaa:
18. kesäkuuta 2008 kello 14.11[/list:u:1a93o5zg]
[list:1a93o5zg]Naisena olen pettynyt elämäni aikana huomattavasti useammin naisten käyttäytymiseen kuin miesten. Naisten kanssa voi hyvin harvoin heittäytyä älyllisiin keskusteluihin. Naiset pitävät yllä käittämättömiä myyttejä naisten kyvystä tuntea asioita syvällisemmin, kykyä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan, naisten väkivallattomuus jne. Olin yli 20 vuotta naisvaltaisessa suuryrityksessä (yli 80 % naisia), jossa olin avainpaikalla katsomassa naisten juonittelua, juoruilua ja kateutta. Harvat uskalsivat olla pelin ulkopuolella. Naisten raivoamista ja tunteenpurkauksia kutsutaan kyvykkyydeksi näyttää ja tuntea tunteita - useimmiten se kuitenkin on tasapainottomuutta, jolla hallitaan ja alistetaan toisia ihmisiä. Naisten tapa mennä vessaan kaverin kanssa näyttää viattomalta, mutta ilmentää syvimmiltään naisen persoonan kypsymättömyyttä ja riippuvuutta. Naiseen voi harvoin luottaa, koska hänellä on tarve miellyttää aina sitä, jonka kanssa on tekemisissä ja mikäs se parempi tapa onkaan kuin haukkua sitä, joka ei ole läsnä. On harmi, että näitä naismyyttejä ei uskalleta avata. Avaaminen mahdollistaisi naisen kasvamisen ihmiseksi, joka voisi alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan oma erillinen yksilö - ei laumaeläin, joka toimii jojon lailla. Naisten - edelleenkin - heikohko asema työelämässä johtuu nimenomaan naisista itsestään, syytä ei ole hakea miehistä. Naiset eivät kykene työelämässä tukeman ja kannustamaan aidosti kollegoja, saati puolustamaan, pikemminkin mollaamalla toisia voi kokea tilapäisesti ainakin omaa erinomaisuutta. Naiset, ryhdistäytykää ja arvioikaa kriittisesti oman toimintanne motiiveja ja olemassaoloa ylipäätänsä ja lähtekää kasvamaan älyllisiksi yksilöiksi, joiden ei tarvitse pelata koko ajan pelejä. 1[/list:u:1a93o5zg]
Miksi naisten huonoa ja arveluttavaa käyttäytymistä ei osata tai uskalleta analysoida sukupuoliasiana yleisesti?
Pistin provosoivan otsikon, koska varmasti kaikilla on kokemuksia nais-ihmissuhteista, joissa nimenomaan naisille tyypilliset negatiiviset kaavat toistuvat ja niitä puolustellaan mitä ihmeellisimmin perustein.
Kritisoidaan nyt naisia oikein olan takaa. Heitin ensimmäisen kiven.
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Sivut
Naiset eivät yleensä suostu keskustelemaan tunnepitoisista asioista älyllisesti. Esim. vuosien varrella käytännössä kaikista feministiblogeista ovat kadonneet kommettilaatikot, koska feministisen ideologian mukaisia väitteitä on mahdotonta puolustaa älyllisesti.
http://tahdonvoimaa.blogspot.com/2008/0 ... st-ja.html
Naiset ovat tosiaan melkoisia tuuliviirejä. Tärkeintä tuntuu olevan bondaus sen hetkisten tuttavuuksien kanssa. Kyvyttömyys riidellä älyllisesti ilman emotionaalista välirikkoa on naisille mahdotonta.
Mahdollisuus näyttää tunteensa ja elää niiden ohjeistamana on ylellisyyttä. Suurin ylellisyys se on lapsille, toiseksi ylellisintä naisille, miehille se ei ole sallittua. Tunteidensa näyttäminen ylellisyytenä tarkoittaa sitä, että ihminen tunnistaa tarpeensa ja voi kommunikoida ne ulos. Miehet sosiaalistetaan suorittamaan ja ajattelemaan tunteistaan välittämättä.
Tunteita osoittamalla naiset yrittävät yleensä jakaa ihmiset ja ryhmät hyviin ja pahoihin - olet joko meidän puolellamme tai meita vastaan.
Tunteethan ovat todellakin vallankäytön välineitä. Osoittamalla tiettyä tunnetilaa voidaan vaikuttaa muiden käytökseen. Näissä nettikeskusteluissa naisia ärsyttää se, että rationaalisiin väitteisiin ei ole mahdollista vastata ilmeikkäillä inhon, vihan, poissulkemisen tms. metodeilla, vaan pitää aikuisten oikeasti esittää älyllisiä argumentteja. Nettikeskustelut eivät sovikaan naisille, koska naisten parhaat aseet on viety pois ja miesten looginen argumentaatio rulettaa. Hymiötkään eivät naisia auta.
Kyllä se ainakin netissä onnistuu useimmilta miespuolisiltakin henkilöiltä loputon änkyröinti ja tosiasioiden kieltäminen.
Pysytäänpäs nyt ketjun aiheessa, eli "Kritisoidaan nyt naisia oikein olan takaa."
Neonomide, hyvä avaus ja toisenlainen näkökulma asiaan.
Ymmärrän kyllä, että on aloja, joissa tutkimus on enemmän näkökulmien avaamista; ja useinhan perinteisemmilläkin aloilla uutta tietoa saadaan valitsemalla asioihin toisenlaisia näkökulmia tai "poikkitieteellisyyttä".
Tästä huolimatta mua kiinnostaa tässäkin tapauksessa enemmän se, miksi "naisten maailmassa" (verrattuna "miesten maailmaan") on Meriläisen kuvaamia sivuefektejä kuin suoranaisesti itse efektit. Toisekseen mua kiinnostaa asia enemmän yleinen käyttäytyminen kuin poikkeustapaukset. Lisäksi tässä aiheessa mua nimenomaisesti kiinnostaa naisten ja miesten väliset erot, eivät yhtäläisyydet - yhtäläisyyksiä, s.o. ihmismäistä käyttäytymistä, on varmasti enemmän kuin eroja.
Ensinnä kysyisin, että paljonko miehillä kollektiivina on vaikutusta naisten keskinäiseen kanssakäymiseen ja "naisten maailman" rakentumiseen? Toki asiaa voidaan kysyä myös toisin päin; intuitiivisesti voisin väittää, että naisilla on suurempi vaikutus "miesten maailman" rakentumiseen kuin päinvastoin, mutten kyllä ole asiasta aivan varma.
Toisekseen kysyisin, että olettaen, että sekä miehet että naiset voivat rakentaa keskinäisen kanssakäymisensä suhteellisen vapaasti toisesta sukupuoliryhmästä riippumatta ja olettaen, että ryhmien välillä on eroja, niin mitkä tekijät aiheuttavat näitä eroja?
Henkilökohtaisesti mun mielestä piiloutuminen yhteiskunnallisen paineen taakse on aidan ylittämistä matalimmasta kohdasta; tottakai ihminen laumaeläimenä yleensä tuntee sosiaalista painetta ja se vaikuttaa siihen, miten lajinomaista ja sukupuoliriippuvaista käyttäytymistä "saa" ilmentää (pakkohan ei ole seurata yleisiä malleja, yhteisön muut jäsenet eivät vain yleensä arvaa poikkeavasti käyttäytyvien yksilöiden tarkoitusperiä).
Kyllä tunteiden näyttäminen on mielestäni sallittua miehille, ja väittäisin, että se on aina ollut sallittua; niiden ilmaiseminen - ja tarve ilmaisulle - vain poikkeaa ainakin joiltain osin lasten ja naisten ilmaisutavoista.
En tarkoita tällä sitä, ettäkö miehet käsittelisivät tunteita samalla tavalla kuin naiset, vaan ehkä enemmän päinvastoin. Itselläni ei ole kovin suurta tarvetta puhua tunteista kaveripiirissä; vaikka voitaisiin väittää, että se on opittua käytöstä, niin en ole ollenkaan siitä varma. Itse asiassa miehillä saattaa olla aika herkkä vaisto sen suhteen, mitä muut ympärillä olevat miehet ajattelevat ja tuntevat - koen usein kaveripiirissä tuntemuksista (omista tai muiden) puhumisen tarpeettomaksi, koska ne tietää muutenkin, ja kyllä toinen tuntemuksistaan puhuu, jos hän kokee siihen tarvetta.
Edellä esitetyt asiat ovat pitkälti omia mielipiteitäni ja otan ilolla vastaan uusia näkökulmia asiaan.
Nainen on laumaeläin, mies ei. Nainen ei pärjää ilman toista naista, jolle voisi juoruta, tai panetella jotain kolmatta naista. Miehillä keskustelu kulkee aivan toisella tasolla: miten voisi huijata naisia, että pääsisi panemaan. Eikä mies tarvitse välttämättä toista miestä, kyllä kiimaisia naaraita löytää ihan yksinkin.
Yleensäkin kanalauman käytökseen vaikuttaa huomattavasti se, onko kukko paikalla vai ei. Jos kukkoa ei ole, niin kanat nokkivat toisiltaan silmät päästä.
Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.
Jos puhutaan jo olemassaolevasta naistutkimuksesta, asia on hyvin yksinkertainen.
Kriittisen Tutkimuksen Perusteet, olipa aihe mikä hyvänsä.
Meriläisen juttuja on kovin vaikea ottaa vakavasti, eikä se johdu sukupuolesta.
Valitettavan usein totta, sanon näin naisena, ja feministinä, jonka parhaat ystävät ovat valikoituneet kumma kyllä miespuolisiksi.
(Miehen kanssa ei tarvi koko ajan varoa sanojaan, raskaasti yleistäen. Naisten kanssa pitää koko ajan varoa, ettei vahingossa sano mitään loukkaavaa.)
(En usko, että se johtuu biologiasta, vaan epäreilusta kasvatuksesta. Itse sain kuulla lapsena koulussa, ollessani puhelias, että voisit käyttäytyä noin jos olisit poika, mutta eivät tytöt ole tuollaisia... Hyvä 80-luvun pedagogiikka!!!)
Vähän cut'n'paste -vastaus, mutta ei haitanne:
Aika rohkea väite... Eläinkunta tuntee monenlaista laumakäyttäytymistä, esim. juuri kanalinnut, sitten tietysti harvinainen puolittain laumassa elävä kissaeläin eli leijona ja vähän samansuuntaisesti käyttäytyvät norsut, yhtenäisemmissä laumoissa elävät koiraeläimet ja tietysti serkkumme laumoissa elävät apinat. Vertaisin kuitenkin ensisijaisesti ihmisen laumakäyttäytymistä apinoihin kuin kanalintuihin, ja enemmän koiriin/susiin/hyeenoihin kuin leijoniin.
Urosten ajaminen pois laumoista ("yksinäiset sudet") ei toisaalta ole ollenkaan poikkeavaa, toisaalta taas nämä yksinäiset urokset usein käyttävät aikansa uuden lauman löytämiseksi.
Etkö tässä tee vertailun kahden eri asian välillä eli naisten laumakäyttäytymisen ja (hetero)miesten seksuaalikäyttäytymisen välillä?
Kyllä tietääkseni ihmisurokset muodostavat hyvinkin kiinteitä ja hierarkialtaan monimuotoisia laumoja?
Sekä miehille että naisille on usein lisääntymismielessä tärkeää asema kulloisessakin laumassa; ja nyky-yhteiskunnan kannalta katsottuna omassa "lähipiirissä", ei välttämättä niinkään koko yhteiskunnassa. Keinot aseman parantamiseksi ja ylläpitämiseksi ovat moninaisia ja vivahteikkaita molemmin puolin; niihin liittyy myös "lauman" vaihtaminen, jos asema ei toisessa yhteisössä ole riittävän korkealla.
EDIT: Tuosta, että mies löytäisi naisia yksinään; jokaiselle miehelle lienee tuttua nk. "siipimiehen" käyttö eli se, että kaveri tukee iskuaikeita. Varsin usein tätä käytetään kiinnostavan sinkkunaisen parhaan kaverin ulospelaamiseen (toki monesti tehokas keino myös yksinään olevien sinkkunaisten tapauksissa), sillä "vanha" sananlasku sanoo; "Miehen pahin vihollinen on naisen paras kaveri."
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
Omien havaintojeni mukaan ei kylla valitettavasti pida yhtaan paikkaansa: Olen tahan mennessa tavannut yhden(1) naisen, joka (melkein) suuttumatta kykeni alylliseen vaittelyyn, eli siis sellaiseen jossa asiat riitelevat, eivat ihmiset.
Sama täällä. Kokemukseni mukaan maassamme yleensä mies, joka "voittaa" naisen verbaliikassa, nähdään naista loukkaavana naisen taholta. Moderni protestanttinen nainen ei pidä "häviämisestä" miehelle, vaikka itsestäni on ihan luonnollista voittaa ja hävitä eri elämänaloilla koko ajan. Miehiltä ei odoteta retorista ja loogista "vyörytystä"; se voidaan nähdä jopa epäaitona kuten täälläkin on keskusteltu. Mököttäjä se ainakin on tosissaan ja lepertelijä puhuu aina roskaa.
Psykologian luennolla yliopistossa takavuosina mainittiin, että miehen kyky olla tarttumatta jokaiseen naisen piikkiin on eräs menestyneen suhteen tae. Voipi olla, että tämä sitten vielä korostuu, jos ko. nainen on kasvatettu käsitykseen, että nainen saa kieriskellä verbaliikassa ja yleensä tunneimaisussa miten tahtoo ja mies ei saa. Usein törmäämäni perustelu jollekin rooliodotukselle onkin: "Sä oot mies." Tästä miesten yhteen niputuksesta tulisikin kiireesti hankkiutua eroon siinä kuin naistenkin. Toteemeista on vain hankala luopua, koska mm. bisnes on niiden varassa.
Ehkä olet ollut väärässä seurassa. Mm. opiskelukavereistani monet kyllä kykenivät, eräs heistä (exäni) aivan erityisesti. Sai muutamankin miespuolisen hepun lapsellisen ja turhautuneen raivon valtaan kun asiapohjalta ei ollut vastaansanomista. He eivät "aivan" kyenneet suuttumatta väittelyyn, ehkä tilannetta vielä korosti se että naiselta tuli takkiin, mikä ei vastannut juuri yllä kuvatun kaltaisia ennakko-oletuksia. Tuota oli aina mahtava seurata, mikäli ei itse ollut myös tapahtumien keskiössä. Asia riippuu lukemattomasta määrästä tekijöitä: koulutuksen tasosta ja laadusta, kasvatuksesta ja perhetaustasta, omista luonteenpiirteistä ja sosiaalisuudesta jne. jne. jne. Ihan pienellä otoksella ei hirveästi päätelmiä kannata lähteä tekemään...
Näkisin naisten joutuvan konkreettisissa tilanteissa taistelemaan enemmän piilo-oletuksia vastaan (mies kylmän rationaalinen, nainen tunteellinen ym. stereotypiaskeidaa), millä on helposti myös itseään toteuttavan ennustuksen piirteitä. Myös ns. hyvien kokouskäytäntöjen sanotaan olevan heikoimpien osallistujien tueksi, ja naiset jäävätkin helposti jalkoihin aktiivisuudessa ja äänessäolossa yhdessä ujojen miesten kanssa - vaikkeivät mitenkään välttämättä olisi asiaosaamisessa huonompia.
Sitten on tietysti exäni kaltaisia sanavalmiimpia tapauksia, jotka ovatkin usein "hankalia naisia", kun he miehinä olisivat jotain ihan muuta. Jos väittelyitä tai kokoustamista ei säädellä mitenkään, voi tilanteista tulla etenkin alkoholin vaikutuksesta mieslauman huutokisoja tyyliin "akat hiljaa". Tällaista tuli seurattua viimeksi juhannuksena. Todettakoon, että ihan puhdas kahdenkeskinen riitely parisuhteessa onkin sitten taas kokonaan oma lukunsa. Siinä on omat, osin tapauskohtaiset dynamiikkansa ja GradStudentin huomiot ovat usein hyvinkin relevantteja.
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
Olen itse tavannut sekä väittelyyn kykeneviä ja siinä menestyviä että sitten niitä tunnekimppuja naisia. Ystäväpiiristäni löytyy molempia ja edustan itse molempia päivästä riippuen (en nyt iske kaikkea hormonien piikkiin, mutta kyllä ne välillä sekoittavat elämää). Valitettavan moni naistuttavistani edustaa nimenomaan tunneryöppyisiä ihmisiä ja usein on havaittavissa nimenomaan toisten nokkimista näiden poissaollessa. Kuitenkin moni meistä kykenee hyvinkin asialliseen väittelyyn sekä miesten että naisten kanssa. Pakko kuitenkin myöntää, että parhaat väittelyni olen käynyt miesten kanssa. Syynä on kuitenkin enemmän se, että monista tutuistani poiketen luen luonnontieteitä, kun he taas lukevat humanistisia aineita.
Joskus tuntuu em. lisäksi, että (joillekin) miehille väittely on pikemminkin kilpailua siitä kumpi voittaa, ja määrittelee sen kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Ehkä siksi niin ikenet verillä vääntävät vaikka huomaisivat olevansa väärässäkin. (vrt. Ohmin laki)
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
Sivut