Filosofia ja teologia fyysikoiden hampaissa

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kari Enqvist ja muut ottavat jatkuvasti filosofian ja teologian hampaisiinsa ja yrittävät selittää vaikkapa Jumalan mahdottomaksi tai turhaksi. Miksi astua filosofin pallille jos on niin tiedeuskovaista?

"Se joka pilkkaa kahleitaan, ei ole vielä vapaa"
-Lessing-

Pysyisitte omalla alallanne ja puhuisitte vain asioista jotka hallitsette nykytieteen fundamentaaliopin teorioiden mukaan kirjanoppineina. Selityksenne ja päätelmänne eivät filosofiassa ja teologiassa vakuuta millään tavalla, eivätkä saavuta samanlaista puhdasta selitystä.

Kvanttimekaniikan ilmiöiden sattuma/todennäköisyysluonne maailman indeterministisenä ominaisuutena, inflaatioteoria ja avaruuden kiihtyvä laajeneminen/kosmologinen vakio, kaikki asioita joista ei ole sanottu vielä viimeistä sanaa ja silti Karikin kirjoissaan väittää niitä maailman ominaisuuksiksi siis totuuksiksi. Kun myöhemmin todetaan että maailma toimii kausaalin determinismin alaisesti ilman epämääräisyyksiä, inflaatiota ei tarvita alkuräjähdyksen ensihetkillä ja maailmankaikkeuden laajeneminen ei kiihdy, niin Kari vetää taas uudet korvaavat uskonkappaleet esiin.

Filosofiakin on vain viisauden rakkautta, tiedon eli viisauden ja ymmärryksen etsimistä. Tiedon etsimisen äiti, eli tieteiden äiti, siinä missä fysiikka on luonnontieteiden isä.

Sivut

Kommentit (180)

Vierailija
ATOMOS
Kari Enqvist ja muut ottavat jatkuvasti filosofian ja teologian hampaisiinsa ja yrittävät selittää vaikkapa Jumalan mahdottomaksi tai turhaksi. Miksi astua filosofin pallille jos on niin tiedeuskovaista?

"Se joka pilkkaa kahleitaan, ei ole vielä vapaa"
-Lessing-

Pysyisitte omalla alallanne ja puhuisitte vain asioista jotka hallitsette nykytieteen fundamentaaliopin teorioiden mukaan kirjanoppineina. Selityksenne ja päätelmänne eivät filosofiassa ja teologiassa vakuuta millään tavalla, eivätkä saavuta samanlaista puhdasta selitystä.

Kvanttimekaniikan ilmiöiden sattuma/todennäköisyysluonne maailman indeterministisenä ominaisuutena, inflaatioteoria ja avaruuden kiihtyvä laajeneminen/kosmologinen vakio, kaikki asioita joista ei ole sanottu vielä viimeistä sanaa ja silti Karikin kirjoissaan väittää niitä maailman ominaisuuksiksi siis totuuksiksi. Kun myöhemmin todetaan että maailma toimii kausaalin determinismin alaisesti ilman epämääräisyyksiä, inflaatiota ei tarvita alkuräjähdyksen ensihetkillä ja maailmankaikkeuden laajeneminen ei kiihdy, niin Kari vetää taas uudet korvaavat uskonkappaleet esiin.

Filosofiakin on vain viisauden rakkautta, tiedon eli viisauden ja ymmärryksen etsimistä. Tiedon etsimisen äiti, eli tieteiden äiti, siinä missä fysiikka on luonnontieteiden isä.




En ole Enqvistin kirjoja lukenut, joten en hänen väitteisiin voi kauheasti kantaa ottaa.

Tämä filosofia vs fysiikka –keskustelussa kannattaisi muistaa, että kyseessä on kaksi eri tieteenalaa jotka tarkastelevat todellisuutta täysin erillaisista näkökulmista. En nyt tiedä kuinka sanatarkkaan Enqvistiä lainaan eritoten tuon ”totuus”-sanan kohdalla. Fysiikkahan ei kerro mitään lopullisia totuuksia ja teorioidenkin arvo on ainoastaan siinä kuinka hyvin ne kuvaavat todellisuutta.

Yleinen virhe tulkinta luonnontieteissä on se, että ne tarjoaisivat samanlaisia lopullisia totuuksia kuin jotkin uskonnot. Tämä tulkinta tuntuu olevan yleinen varsinkin sellaisten ihmisten keskuudessa joiden maailmankuvan muodostuksessa on uskomuksilla tärkeä rooli. Fysiikahan vain kuvailee sen, että millainen todellisuus on todennäköisimmin, saatavilla olevien havaintojen perusteella.

Toki maailmankuvan voi perustaa myös asioille joita ei pysty havaitsemaan, mutta kyseinen metodi tuntuu käsittämättöltä sellaisesta ihmisestä joka perustaa maailmankuvansa juuri sellaisiin teorioihin jotka voidaan kokeellisesti todentaa ja siitä varmaan johtuu tuo kokemasi ”varpaille astuminen”. Ei fysiikkaa kuitenkaan edes yritä tehdä filosofisia tai teologisia väittämiä.

On kuitenkin huomioitava, että historiassa on tapahtunut ”vallanvaihto” sen suhteen, että kenen reviirille kuuluu todellisuuden rakenteen kertominen. Filosofiaan ja teologiaan on pitänyt luottaa aikoina jolloin luonnontieteet eivät olleet kehittyneitä ja vielä senkin jälkeen kun luonnontieteet kehittyivät on mm. erillaiset uskonnolliset instituutit pyrkineet säilyttämään asemansa todellisuuden määrittelijänä. Mielestäni nykypäivänä luonnontieteet ovat kuitenkin saavuttaneet aseman todellisuuden kuvaajana.

Mielestäni filosofian teorioita ja fysiikan teorioita ei pidä yrittää sitoa yhteen koska eivät ne ole verrattavissa toisiinsa. Filosofiaa ja fysiikkaa ei siis pidä sekoittaa keskenään.

Vierailija

Eiköhän historia osoita että pikemminkin fyysikot ja tiedemiehet ovat olleet uskonnollisten johtajien hampaissa ja melko konkreettisesti vielä. Kuinka Galileotakin kidutettiin ja ainakin uhattiin kiduttaa ellei luovu aurinkokeskisestä näkemyksestään.

Vierailija
korant
Eiköhän historia osoita että pikemminkin fyysikot ja tiedemiehet ovat olleet uskonnollisten johtajien hampaissa ja melko konkreettisesti vielä. Kuinka Galileotakin kidutettiin ja ainakin uhattiin kiduttaa ellei luovu aurinkokeskisestä näkemyksestään.

Näin taitaa enimmäkseen olla ja on osittain vieläkin.

Esimerkiksi ATOMOS sanoo "Miksi astua filosofin pallille jos on niin tiedeuskovaista?". Väittäisin, että enimmäkseen fyysikot jättävät filosofien pallit rauhaan.

Vierailija

Se että uskonnon nauraminen ulos akatemiasta ei riittänyt politisoituneille luonnontieteilijöille kertoo jotain heidän todellisista motiiveistaan. Kyse ei ole uskontokielteisyydestä sinänsä, vaan paljon perustavammasta asenteesta, nimittäin humanisminvastaisuudesta. Radikalisoitu skientismi pyrkii raivaamaan yhteiskunnasta pois kaiken sellaisen, mikä viittaa puhtaasti käytännöllisestä järjestä riippumattoman henkisen elämän kultivoimiseen. Luonnontieteilijät ovat tulleet ylpeiksi. He katsovat, että heidän työnsä riittää sellaisenaan sivilisoituneen elämän perustaksi, eikä mitään kirjallisuuden tutkijoita tai käsitteellisten maailmojen luotaajia tarvita tasapainottamaan materialismin hengen hallitsemaa nykykulttuuria.

Osittain kyseessä on imagokampanja, jolla luonnontieteilijät pönkittävät mielikuvaa, että heidän oma alansa on jotenkin vapaa inhimillisistä intohimoista ja niiden aiheuttamista subjektivistisista vääristymistä. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta. Subjektiivisuuden jälki on nähtävissä kaikkialla luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Se on läsnä niin tutkimuskohteiden valinnassa kuin tuloksista johdetuissa päätelmissä ja jatkotoimia koskevissa suosituksissakin.

Nykyinen humanismin vastainen kiihkoilu on luonnollinen vaihe kehityksessä, jonka yleisenä päämääränä on kaiken henkisen elämän muuttaminen puhtaaksi välineelliseksi järjeksi. Tällä tavalla skientismin henki kytkeytyy aivan saumattomasti vallitsevaan uusliberalismin kulttuuriin, jossa yleisenä ideologiana on Kasvu ja Kehitys Vailla Mieltä. Mieletön talouskasvun kilpajuoksu voi perustua vain yhteiskunnan inhimillisten lähtökohtien unohtamiseen ja niiden korvaamiseen arvosokealla hyötyrationalismilla. Niinpä kaikki sellainen työ ja tutkiminen, joka ei realisoidu kvantifioitavina tuloksina, eli viime kädessä rahaksi muutettavina hyödykkeinä, näyttää uhkaavalta ja täytyy mitätöidä.

Vierailija
Ilmateur
Se että uskonnon nauraminen ulos akatemiasta ei riittänyt politisoituneille luonnontieteilijöille kertoo jotain heidän todellisista motiiveistaan. Kyse ei ole uskontokielteisyydestä sinänsä, vaan paljon perustavammasta asenteesta, nimittäin humanisminvastaisuudesta. Radikalisoitu skientismi pyrkii raivaamaan yhteiskunnasta pois kaiken sellaisen, mikä viittaa puhtaasti käytännöllisestä järjestä riippumattoman henkisen elämän kultivoimiseen. Luonnontieteilijät ovat tulleet ylpeiksi. He katsovat, että heidän työnsä riittää sellaisenaan sivilisoituneen elämän perustaksi, eikä mitään kirjallisuuden tutkijoita tai käsitteellisten maailmojen luotaajia tarvita tasapainottamaan materialismin hengen hallitsemaa nykykulttuuria.

Kovin on pitkä syntilista luonnontieteilijöille. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ihmisen elämään liittyy paljon osa-alueita joihin luonnontiede ei ota mitään kantaa.
Mitä voidaan pitää tieteellisenä tutkimuksena on validi kysymys. Tämä koskee kaikkia tieteenaloja, eikä siksi kuvailemasi vastakkain asettelu ole minun mielestä mielekäs.
Onko sinulla esittää jotain käytännön esimerkkejä radikalisoituneesta skientismistä?
Ilmateur
Osittain kyseessä on imagokampanja, jolla luonnontieteilijät pönkittävät mielikuvaa, että heidän oma alansa on jotenkin vapaa inhimillisistä intohimoista ja niiden aiheuttamista subjektivistisista vääristymistä. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta. Subjektiivisuuden jälki on nähtävissä kaikkialla luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Se on läsnä niin tutkimuskohteiden valinnassa kuin tuloksista johdetuissa päätelmissä ja jatkotoimia koskevissa suosituksissakin.

Laitatkohan nyt sanoja toisten suuhun? Onko sinulla esittää lähdettä missä väitetään, että luonnontiede olisi täydellisen vapaa tutkijan subjektiivisuudesta?
Ilmateur
Nykyinen humanismin vastainen kiihkoilu on luonnollinen vaihe kehityksessä, jonka yleisenä päämääränä on kaiken henkisen elämän muuttaminen puhtaaksi välineelliseksi järjeksi. Tällä tavalla skientismin henki kytkeytyy aivan saumattomasti vallitsevaan uusliberalismin kulttuuriin, jossa yleisenä ideologiana on Kasvu ja Kehitys Vailla Mieltä. Mieletön talouskasvun kilpajuoksu voi perustua vain yhteiskunnan inhimillisten lähtökohtien unohtamiseen ja niiden korvaamiseen arvosokealla hyötyrationalismilla. Niinpä kaikki sellainen työ ja tutkiminen, joka ei realisoidu kvantifioitavina tuloksina, eli viime kädessä rahaksi muutettavina hyödykkeinä, näyttää uhkaavalta ja täytyy mitätöidä.

Luonnontieteissä tehdään paljon perustutkimusta joka kyllä tuottaa kvantifioitavia tuloksia, mutta lyhyen tähtäimen rahallinen hyöty on miinusmerkkinen. Olen osaksi samaa mieltä kanssasi ajan hengestä, mutta haukutkohan nyt väärää puuta?

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Vaikka filosofiaa ja fysiikkaa ei voi yhdistää, niin totuus on että monet fyysikot ovat myös filosofeja. Eritoten fyysikot pohtivat metafyysisiä kysymyksiä, sillä ne voivat avata uusia näkökulmia todellisuuden luonteeseen.

Tästä esimerkkinä supersäieteoria/M-teoria, joka on TÄYSIN metafyysinen teoria. Sen ennustamia ilmiöitä ei voi havaita eikä koskaan tulla havaitsemaan.
Silti tuhannet tutkijat käyttävät päivänsä kyseisen teorian kehittämiseen sen toivossa, että teoriasta löytyisi jotain konkreettista; jotain kokeellisesti havaittavaa.

Nykyfysiika on hyvässä jamassa muutamaa teoreettista ongelmaa lukuunottamatta (mm. kvanttigravitaatio).
Pääasia kuitenkin on, että se toimii käytännössä.

∞ = ω^(1/Ω)

Vierailija
derz
Vaikka filosofiaa ja fysiikkaa ei voi yhdistää, niin totuus on että monet fyysikot ovat myös filosofeja. Eritoten fyysikot pohtivat metafyysisiä kysymyksiä, sillä ne voivat avata uusia näkökulmia todellisuuden luonteeseen.

Tästä esimerkkinä supersäieteoria/M-teoria, joka on TÄYSIN metafyysinen teoria. Sen ennustamia ilmiöitä ei voi havaita eikä koskaan tulla havaitsemaan.
Silti tuhannet tutkijat käyttävät päivänsä kyseisen teorian kehittämiseen sen toivossa, että teoriasta löytyisi jotain konkreettista; jotain kokeellisesti havaittavaa.

Nykyfysiika on hyvässä jamassa muutamaa teoreettista ongelmaa lukuunottamatta (mm. kvanttigravitaatio).
Pääasia kuitenkin on, että se toimii käytännössä.




Itse näkisin, että teoreettisen fysiikan osa-alueet jotka tutkivat supersäieteoriaa(-teorioita)/vastaavia ovat enemmänkin sovellettua matematiikkaa kuin filosofiaa. Metafysiikkaahan kuuluu juuri sellaiset jotka ovat fysikaaliset todellisuuden ulkopuolella ja siten metafyysiset-teoriat eivät ole kokeellisesti tarkastettavissa.

Jos supersäieteoriat hyväksytään metafyysiikaksi niin silloin olisi mieletöntä yrittää kaivaa niistä esiin mitään kokeellisesti havaittavaa koska ne olisivat määritelmän mukaan havaintojen ulottumattomissa. Toki voidaan väittää, että supersäieteorioista ei voida koskaan saada kaivettua testattavaa hypoteesia, mutta kyseisen väitteen esittäjällä on todistustaakka ja minä en ainakaan ole kuullut, että moista todistusta olisi esitetty.

Toki väitettä voidaan perustella sillä, että säieteorioita on tutkittu jo tovi ja mitään konkreettista ei ole saatu aikaan, mutta mielestäni se ei ole pitävä todiste. Luonnontieteet ovat kehittyneet niin nopeasti, että helposti ajatellaan kehittymisen olevan jatkossakin yhtä vauhdikasta. Tämä näkyy hyvin tekoäly tutkimuksessa jossa jotkut yksilöt väittävät, että tekoälyn rakentaminen on mahdotonta vaikka asiaa ei ole tutkittu edes yhden ihmisiän ajan. Minun havaintojen mukaan tälläisiä pessimistisiä ajatuksia esittää juuri iäkkäämmät tutkijat. Ihmisikä on oikeasti varsin lyhyt ja varsin naiivia ajatella, että asia mikä ei näytä toteutuvan omana elinaikana on mahdoton.

Kun ajatellaan, että luonnotieteissä parhaat teoriat ovat niitä teorioita jotka kuvaavat todellisuutta suurimmalla tarkkuudeella niin minun on vaikea ymmärtää sitä, että miten voidaan esittää tosi-epätosi väitteitä tulevaisuudessa esitetyistä teoriosta ja niiden tarkkuuksista. Valistuneita arvauksia voi aina tehdä. Varsinkin kun miettii, että mitä kannattaa tutkia.

Tässä nyt pitää huomioida kielemme rajoittuneisuus. supersäieteoriat eivät ole teorioita sanan ”luonnontieteellisen teorian” merkityksessä, että niitä ei ole kokeellisesti pystytty todentamaan. Säiehypoteesikin on vähän huono kun mitään hypoteesiakaan ei kyseisestä teoreettisen fysiikan puuhapussista ole saatu muodostettua. Ehkä säiemalli voisi olla parempi nimitystä? Tosin kyseistä mallia on alettu kutsumaan teoriaksi vaikka se ei sellainen oikeastaan ole.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Niin filosofien nauraminen ulos akatemiasta, aiheuttaa
arvotyhjiön. On sitten nyt jo näkyvillä millä tuota arvotyhjiötä ollaan täyttämässä.

Suuntaus on ollut , että tiedekkin antautuu markkinavoimille , joten useat tieteen harjoittajat joutuvat toimimaan vastoin vakaamustaan markkinavoimien ehdoilla.
Länsimaat on jo saavuttaneet tason, joka minkä tahansa mittapuun mukaan on hyvinvointiyhteiskunta.
Mutta yhä vieläkin on pyrkimys kehittää, niitä aloja jotka vastaavat luonnonvarojen hyväksikäytöstä.
Tehdään kaikki että tuotantomäärät nousisivat, ja tuotanto tehostuisi.
Kaiken tuon vastapaino itse maan köyhtyminen on sivuseikka, siittä varoittavat tahot " nauretaan ulos",tai heihin ei edes kiinnitetä huomiota.

Valtaosa tieteentekijöistä on nykyaikana teollisuuden
renkejä, ja renki tekkee mitä isäntä käskee, näin on ollut aina ja tulee olemaan.

Sellaiset tahot jotka puhuvat siittä, että kehitys pitäisi sopeuttaa luontoon , ja sen mahdollisuuksiin niitä
olennaisesti heikentämättä , on aikoja sitten tukahdutettu. Niimpä onkin odotettavissa " Gaian vastaisku ".

Fysinen ympäristömme on saastunut kiihtyvällä vauhdilla, saastuminen koskee nykyään jo merta , ilmaa ja jopa viljelyyn tarkoitettuja alueita.

Nyt on sitten tieteenkin piiristä alkanut kuulua " soraääniä" , tapahtunutta kehitystä vastaan.
On huomattu, että onkin edetty tietä joka johtaa umpikujaan.
Käsitteenä ekologinen tasapaino , on filosofinen ja sisältää arvoja joille nykytiede on" kääntäny selkänsä."
Tieteen ja teknologian yhteistyö on monimutkaistanut
, ehkä jopa tarpeettomasti teknologiaamme.
Enää emme tarvitse " suuria mestareita" tekemään huipputuotteitakaan, hyvin pitkälle suunnitellut
tuotteet valmistetaan automaation avulla , varsin suurelta osin. Tämä tapahtunut kehitys on luonut uuden yhteiskuntaluokan, työttömät.

On jopa menty tässä "yltiöteollistumisessa " niin pitkälle , että perinteinen ihmisten " toiveitten ( pyyteitten) ja tarpeen suhde on toiveitten osalta hyvin pitkälle keinotekoista.
Ihmisten tarpeet muodostavat kokonaisuuden,joka on kaukana nykyajan pyyteistä.

Kun sanoin että tekniikka on kehittynyt osittain suuntaan ,jota voisi pitää yltiöpäisenä tai jopa tuhoon johtavana, en arvioni kanssa ole yksin.

Tekstinkäsittelyt ja tiedostot on digitalisoitu.
Monet alat on niin pitkälle kehittyneitä, että vain erikois-osaajat hallitsevan , ei kuitenkaan alaansa kokonaisuutena mutta hallitsevat oman osansa.

Jos tapahtuisi suurempi koko maailmaa käsittävä katastrofi, jonka jälkeen ihmisiä kuitenkin säilyisi hengissä , niin oletettavaa on että porukka putoaisi suoraan takaisin kivikauteen.
Mitä jäisi jäljelle tästä yhteiskunnastamme ?

Jaa Aslakin savikiekot, korkeintaan . Niitäkään ei moni "osaisi lukea." Ja mistä ne nappais sähkön levysoittimhen ?

Tämä yhteiskuntamme olisi muutamassa sadassa vuodessa , vain taruja ja satuja mennestä suuresta
loistosta . Niitä kerrottaisiin nuotioilla kuin taruja Atlantiksesta aikoinaan, ja niille hymäheltäisiin.

Tuhannen vuoden päästä luultavasti koko ruljanssi olis unholassa, kuin Atlantis ja hyvä niin.

Viestin loppuosa meni vähä överiksi, kiitos koknakin.

Tep
Seuraa 
Viestejä827
Liittynyt16.3.2005
ATOMOS
Kari Enqvist ja muut ottavat jatkuvasti filosofian ja teologian hampaisiinsa ja yrittävät selittää vaikkapa Jumalan mahdottomaksi tai turhaksi. Miksi astua filosofin pallille jos on niin tiedeuskovaista?

"Se joka pilkkaa kahleitaan, ei ole vielä vapaa"
-Lessing-

Pysyisitte omalla alallanne ja puhuisitte vain asioista jotka hallitsette nykytieteen fundamentaaliopin teorioiden mukaan kirjanoppineina. Selityksenne ja päätelmänne eivät filosofiassa ja teologiassa vakuuta millään tavalla, eivätkä saavuta samanlaista puhdasta selitystä.

Kvanttimekaniikan ilmiöiden sattuma/todennäköisyysluonne maailman indeterministisenä ominaisuutena, inflaatioteoria ja avaruuden kiihtyvä laajeneminen/kosmologinen vakio, kaikki asioita joista ei ole sanottu vielä viimeistä sanaa ja silti Karikin kirjoissaan väittää niitä maailman ominaisuuksiksi siis totuuksiksi. Kun myöhemmin todetaan että maailma toimii kausaalin determinismin alaisesti ilman epämääräisyyksiä, inflaatiota ei tarvita alkuräjähdyksen ensihetkillä ja maailmankaikkeuden laajeneminen ei kiihdy, niin Kari vetää taas uudet korvaavat uskonkappaleet esiin.

Filosofiakin on vain viisauden rakkautta, tiedon eli viisauden ja ymmärryksen etsimistä. Tiedon etsimisen äiti, eli tieteiden äiti, siinä missä fysiikka on luonnontieteiden isä.


Muistaakseni Kari Enqvist luki ensin filosofiaa, mutta siirtyi sitten teoreettiseen fysiikkaan. Olisikohan tällä jotain merkitystä?

Vierailija
Ilmateur
Se että uskonnon nauraminen ulos akatemiasta ei riittänyt politisoituneille luonnontieteilijöille kertoo jotain heidän todellisista motiiveistaan. Kyse ei ole uskontokielteisyydestä sinänsä, vaan paljon perustavammasta asenteesta, nimittäin humanisminvastaisuudesta. Radikalisoitu skientismi pyrkii raivaamaan yhteiskunnasta pois kaiken sellaisen, mikä viittaa puhtaasti käytännöllisestä järjestä riippumattoman henkisen elämän kultivoimiseen. Luonnontieteilijät ovat tulleet ylpeiksi. He katsovat, että heidän työnsä riittää sellaisenaan sivilisoituneen elämän perustaksi, eikä mitään kirjallisuuden tutkijoita tai käsitteellisten maailmojen luotaajia tarvita tasapainottamaan materialismin hengen hallitsemaa nykykulttuuria.

Osittain kyseessä on imagokampanja, jolla luonnontieteilijät pönkittävät mielikuvaa, että heidän oma alansa on jotenkin vapaa inhimillisistä intohimoista ja niiden aiheuttamista subjektivistisista vääristymistä. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta. Subjektiivisuuden jälki on nähtävissä kaikkialla luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Se on läsnä niin tutkimuskohteiden valinnassa kuin tuloksista johdetuissa päätelmissä ja jatkotoimia koskevissa suosituksissakin.

Nykyinen humanismin vastainen kiihkoilu on luonnollinen vaihe kehityksessä, jonka yleisenä päämääränä on kaiken henkisen elämän muuttaminen puhtaaksi välineelliseksi järjeksi. Tällä tavalla skientismin henki kytkeytyy aivan saumattomasti vallitsevaan uusliberalismin kulttuuriin, jossa yleisenä ideologiana on Kasvu ja Kehitys Vailla Mieltä. Mieletön talouskasvun kilpajuoksu voi perustua vain yhteiskunnan inhimillisten lähtökohtien unohtamiseen ja niiden korvaamiseen arvosokealla hyötyrationalismilla. Niinpä kaikki sellainen työ ja tutkiminen, joka ei realisoidu kvantifioitavina tuloksina, eli viime kädessä rahaksi muutettavina hyödykkeinä, näyttää uhkaavalta ja täytyy mitätöidä.


Hyvin sanottu. Olemme siirtymässä yhteiskunnassa yhä enemmän arvottomuuden, moraalittomuuden ja yhden totuuden aikaan, niin materialistinen tiede kuin uusliberalismi ym. toitottavat tätä yhtä ainoaa oikeaa totuutta. Usko, Toivo ja Rakkaus hilataan pois nykyarvojen tieltä, joita ovat mm. tuottavuus, hyöty, välttämättömyys eli rahan arvottaman yhteiskunnan arvot.
Tieteen kirjatkin ovat nykyään kuin Jumalan sanaa, eli totuutta. Maailma ON indeterministinen jne. Eikös kuitenkin vain ne teoriat ole?

Vierailija

Millaiseksi maailmamme on mennyt ja etenkin kaupallistuminen ja raaka bisnesajattelu ei nyt varmasti ole fyysikoiden ja tiedemiesten syytä. Kauppiaila ja varkailla on yhteinen jumalakin kreikkalaistarustossa. Itse olen tekniikan alan ihminen ja minulla on saman alan ystäviä jotka ovat vilpittömästi uskovaisia ja elävät sen mukaisesti olemalla suvaitsevaisia ja auttavat muita. Itse en ole uskovainen mutta onneksi meillä on uskon ja uskonnon vapaus. Jos ihminen tuntee olonsa turvallisemmaksi ja onnellisemmaksi uskomalla taivasten valtakuntaan, paratiisiin ja helvettiin ja ylipäätään johonkin tuonpuoleiseen niin se on jokaisen oma asia. Jos helvetin pelossa elää lainkuuliaisesti niin sehän on vain hyvä asia ainakin muita kohtaan. Toisaalta uskossa ei mitään menetä koska kuoltuaan ei voi pettyä saati tulla valittamaan meille kuolevaisille ettei siellä mitään paratiisia olekkaan.
En ymmärrä oikein tätä purkausta tiedettä kohtaan paitsi siten että tiedon kasvaessa uskonnot joutuvat yhä ahtaammalle. Tuskin kukaan enää palvoo aurinkoa tai kuuta jumalana mutta edelleenkin on uskonnollisia johtajia jotka pitävät itseään jumalina ja pakottavat alamaisensa näin uskomaan. Jos oma usko on riittävän vahva sitä ei tarvitse pönkittää vaatimalla muitakin uskoon.
En usko että tieteen ja tekniikan alalla halveksuttaisiin humanisteja. Toivottavasti ei myöskään toisinpäin.

Vierailija

Filosofia ei ole ala josta olisi konkreettista hyötyä, kuten esimerkiksi keksintöjen tai kokeiden muodossa. Silti sanoisin että sillä on paikkansa kasvavan ihmisen ajatusmaailmassa, ja pari kurssia on hyvä pitää lukiossa. Olen vakuuttunut että pieninä annoksina kasvattaa näkökulmaa ja yhdistelykykyä.

Teologia nyt on aivan turha, joskin se antaa joillekin ihmisille turvallisen olon. Ruotsi on vielä turhempaa; siitä ei saa edes turvallista oloa.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Sarmal
- -
ihmisen elämään liittyy paljon osa-alueita joihin luonnontiede ei ota mitään kantaa.

Mutta toisaalta luonnontieteiden ideologiset lonkerot biovallan muotoineen kiemurtelevat vähän kaikkialle mm. medikalisaation selässä ratsastamisella.

En ymmärrä tuota fyysikoiden meuhkaamista kylläkään. Mitä annettavaa heillä on yhtään millekään humanistiselle kysymykselle? Joulukuun kulttuurintutkimuksne päivilläkin oli avauspuheenvuoroa pitämässä tuo Enqvist, aivan käsittämätöntä.

Sarmal
Ilmateur
[size=85:2syrmkic]Osittain kyseessä on imagokampanja, jolla luonnontieteilijät pönkittävät mielikuvaa, että heidän oma alansa on jotenkin vapaa inhimillisistä intohimoista ja niiden aiheuttamista subjektivistisista vääristymistä. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta. Subjektiivisuuden jälki on nähtävissä kaikkialla luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Se on läsnä niin tutkimuskohteiden valinnassa kuin tuloksista johdetuissa päätelmissä ja jatkotoimia koskevissa suosituksissakin.[/size:2syrmkic]

Laitatkohan nyt sanoja toisten suuhun? Onko sinulla esittää lähdettä missä väitetään, että luonnontiede olisi täydellisen vapaa tutkijan subjektiivisuudesta?

Eiköhän kyse ollut suhteellisesta subjektiivisuuden puutteesta?

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide
Sarmal
- -
ihmisen elämään liittyy paljon osa-alueita joihin luonnontiede ei ota mitään kantaa.

Mutta toisaalta luonnontieteiden ideologiset lonkerot biovallan muotoineen kiemurtelevat vähän kaikkialle mm. medikalisaation selässä ratsastamisella.



Ainakaan viimeksi kun tarkastin niin lääketiedettä ei luettu luonnontieteisiin. Piti oikein googlettaa, että mitähän ihmettä tarkoittaa biovalta. Focault kyllä taisi käyttää termiä ”biopower”, mutta et varmaan siinä merkityksesä sanaa käyttänyt nyt Focaultahan ei tainnut ottaa mitään kantaa luonnontieteisiin. Lääketieteisiin hän kyllä otti kantaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että mitä ovat nuo luonnontieteelliset ideologiset lonkerot. Lääketieteessähän joudutaan ottamaan kantaa eettisiin kysymyksiin, joten niistä puhuttaessa kyllä ymmärrän ideologioihin viittamiisen.

Neonomide
En ymmärrä tuota fyysikoiden meuhkaamista kylläkään. Mitä annettavaa heillä on yhtään millekään humanistiselle kysymykselle? Joulukuun kulttuurintutkimuksne päivilläkin oli avauspuheenvuoroa pitämässä tuo Enqvist, aivan käsittämätöntä.

Näyttäisi olevan historiallinen trendi, että monet humanistiset kysymykset ovat muuttuneet luonnontieteiden kehittyessä luonnontieteellisiksi kysymyksiksi. Asiat joita on pystytty ennen käsittelemään vain kvalitatiivisesti on nykyään mahdollista tutkia kvantitatiivisesti. Ei hätää. Kyllä vielä humanisteille löytyy tutkittavaa kun en itse ainakaan jaksa uskoa, että kaikki asiat voitaisiin tulkita vain numeroja murskaamalla.

Enpäs ollut Enqvistiä kuuntelemassa niin en tuohon hänen puheenvuoroon ota kantaa. Kulttuuri on siinä mielessä mielenkiintoinen asia, että siihen vaikuttaa myös asiat joita luonnontieteet tutkivat. Luonnontieteilijöillä on kuitenkin paljon kerrottavaa siitä, että millaisessa todellisuudessa me elämme ja Enqvist on minun mielestä tieteenpopularisoija parhaasta päästä, kun tarkastellaan asiaa Suomen mittakaavassa.

Neonomide
Sarmal
Ilmateur
[size=85:3en5et8k]Osittain kyseessä on imagokampanja, jolla luonnontieteilijät pönkittävät mielikuvaa, että heidän oma alansa on jotenkin vapaa inhimillisistä intohimoista ja niiden aiheuttamista subjektivistisista vääristymistä. Mikään ei tietenkään voisi olla kauempana totuudesta. Subjektiivisuuden jälki on nähtävissä kaikkialla luonnontieteellisessä tutkimuksessa. Se on läsnä niin tutkimuskohteiden valinnassa kuin tuloksista johdetuissa päätelmissä ja jatkotoimia koskevissa suosituksissakin.[/size:3en5et8k]

Laitatkohan nyt sanoja toisten suuhun? Onko sinulla esittää lähdettä missä väitetään, että luonnontiede olisi täydellisen vapaa tutkijan subjektiivisuudesta?

Eiköhän kyse ollut suhteellisesta subjektiivisuuden puutteesta?



Nyt ei enää edes google auttanut. Ei mitään käsitystä mitä tarkoitat ”suhteellisella subjektiivisuudella”. Kai viittaat sillä, että eriasioiden subjektiivisuutta voitaisiin vertailla keskenään, mutta Ilmareur enemmänkin viittasi siihen, että subjektiivisuutta on luonnontiteissä ja ei mielestäni missään kohtaan suhteuttanut sitä mihinkään.

Tähänkin kohtaan varmaan sopisi jokin esimerkki todellisuudesta, jossa luonnontieteissä on syyllistytty subjektiivisuuden aliarvioimiseen.

Vierailija
Sarmal
Nyt ei enää edes google auttanut. Ei mitään käsitystä mitä tarkoitat ”suhteellisella subjektiivisuudella”. Kai viittaat sillä, että eriasioiden subjektiivisuutta voitaisiin vertailla keskenään, mutta Ilmareur enemmänkin viittasi siihen, että subjektiivisuutta on luonnontiteissä ja ei mielestäni missään kohtaan suhteuttanut sitä mihinkään.



Suhteutinhan, osoitin jopa mistä kohdista tutkimuksia sitä yleensä löytyy. Raa'at tutkimustulokset voivat olla sinänsä todellisia, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki mitä niistä keksitään sanoa perustuu todellisuuteen. Biologistisessa ajattelussa minua ei tympäise niinkään se, että osoitetaan tai postuloidaan biologisia tosiasioita, vaan se, että näille asioille annetaan niin suunnaton tiedollinen ja eettinen painoarvo. Toisin sanoen, biologiaa pidetään paljon selitysvoimaisempana kuin se tosiasiassa onkaan. Tämä oletus johtuu taipumuksesta ajatella, että koska orgaaninen elämä on biologian piiriin kuuluva tutkimuskohde, niin myös kaikki elämän sisällöt palautuvat jotenkin mutkattomasti biologiaan (vrt. aivotutkija palauttaa merkitykset yksinkertaisesti aivojen rakenteisiin, vaikka merkitysten olemistapa on selvästi erilainen kuin aivojen olemistapa).

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku havaitsee empiirisesti jotakin, mutta sitä vastaan on, että löydöksistä puhutaan ikään kuin niistä vedetyt johtopäätökset olisivat jotenkin suoraan luettavissa tuloksista itsestään. Ääriesimerkki on evoluutiopsykologinen kirjoittelu, jossa joidenkin esimerkkien perusteella tarinoidaan "ihmisluonnosta" paljon enemmän kuin mitä esimerkkien perusteella oikeastaan pitäisi. Minulla ei siis ole mitään sitä ajatusta vastaan, että ihmiselle oletetaan jokin evoluutiovoimien muokkaama yleinen lajiolemus ja oletan sellaisen itsekin, mutta biologinen ajattelu menee liian pitkälle siinä vaiheessa, kun se tunkeutuu oman tutkimusalueensa ulkopuolelle ja alkaa sekaantumaan sellaisiin asiohin kuin arvot tai moraali.

Otan esimerkin estetiikan piiristä. Taiteen kokeminen voidaan selittää monella tapaa biologisesti, esimerkiksi evolutiivisen adaptaation näkökulmasta, mutta toinen kysymys onkin sitten se, onko selityksellä mitään merkitystä taiteen kokemisen kannalta. Voidaan esimerkiksi spekuloida laiskasti, että runous on evolutiivinen sopeutuma, koska se on osa siviloituneiden ihmisurosten "soidinmenoja", ja teorian tueksi voidaan ammentaa loputtomasti näennäisiä todisteita maailmankirjallisuudesta. Ehkä väite on jollakin triviaalilla tavalla jopa tosi. Mutta on yksi asia postuloida, että tämä on runouden taustalla oleva evoluutiopsykologinen impulssi ja aivan toinen asia osoittaa, että runouden merkitys on tällä tavoin selvitetty. On ensinnäkin epäselvää miten runouden sisällöt tai sen kokeminen kytkeytyy käytännössä sen oletettuihin evolutiivisiin lähtökohtiin. Heijastaako runous siis käytännössä evolutiivisia lähtökohtiaan, vai vaikuttaako se maailmassa niistä irrallaan? Joka tapauksessa väitettä ei voida mitenkään todistaa ja siihen uskominen riippuu lopulta valitusta näkökulmasta, joka on juuri sellainen subjektiivinen mieltymyskysymys, johon aiemmin viittasin.

Minua kiinnostaa tässä etenkin relevanssin ongelma, eli miksi meidän pitäisi olla ollenkaan kiinnostuneita siitä, mitä biologiset reduktionistit haluavat sanoa? Miksi raaka biologinen olemassaolo on yhtäkkiä niin paljon olennaisempaa kuin kaikki se mitä sen päälle rakentuu? Miksi vastauksia haetaan niin hanakasti olemassolon alkeisosista sen sijaan, että asioita tarkasteltaisiin todellisissa asiayhteyksissään? Ajan henki näyttää olevan sellainen, että matalat biologiset näkökulmat syrjäyttävät henkistyneemmän ymmärryksen. Toisin sanoen kaikki halutaan selittää yksinkertaisesti biologiasta käsin, koska materialistinen elämäntapamme ruokkii sellaista ajattelutottumusta, että mitään muuta olemistapaa kuin biologinen ei olekaan.

Sosiobiologistien tai evoluutiopsykologien ajatuksenjuoksua seuratessa tulee usein mieleen seuraava analogia. Oletetaan että tarkastelemme maalausta, joka on taideteos. Miten maalaus on parhaiten ymmärrettävissä siten, että otamme huomioon sen luonteen taideobjektina? Tämän rajauksen perusteella olisi absurdia tarkastella teosta esimerkiksi sen teknisten yksityiskohtien näkökulmasta ja analysoida loputtomasti vain taiteilijan suorittamia ruumiinliikkeitä ja maalien jakaantumista kankaalla. Maalausta ei toisaalta voida kuvitella ilman materiaaleja ja valmistusprosessia, minkä lisäksi taiteen tekeminen on myös intentionaalista toimintaa, eli materiaalit asettuvat juuri tietynlaiseksi kompositioksi tietystä syystä. Teosta ei kuitenkaan voi ymmärtää palauttamalla se fyysiseen olemismuotoonsa; sen olemassaolon tapa taideteoksena on toinen.

Biologismi siis tietyssä mielessä kadottaa tutkimuskohteensa samoin kuin taideteoksen tulkitsija, joka näkee teoksen vain fyysisenä suoritteena. Ihmisen käyttäytyminen voi yleispiirteiltään olla heijastumaa primitiivisestä ja universaalista ihmisluonnosta, mutta käyttäytymisen merkitys ei silti avaudu meille tarkastelemalla metsästäjä-keräilijä -yhteiskuntien ihmisiä, koska käyttäytymisemme on käytännössä irrallaan noitten yhteiskuntien lähtökohdista. Tämän lisäksi tietomme noistakin yhteiskunnista ovat tosiasiassa arvailujen varassa, vaikka tutkijat projisoivat niihin mielellään omia idealisoituja käsityksiään siitä, millaista elämän on täytynyt olla. (Jotkut tutkijat ovat käsittääkseni sitä mieltä, että naisten rooli metsästäjä-keräilijöiden yhteisöissä olisi ollut oletettua aktiivisempi, koska naisten luista on löydetty samanlaisia metsästämiseen viittaavia kulumisjälkiä kuin miesten luista).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat