Vastarinta ei ikinä kuole!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

RESISTANCE

Kirjoittanut Xigol Bångh

Vastarinta (resistance) on erillinen kulttuuri, joka on siirrettävä perintönä, välitettävä traditiona. Se on jatkuva, lakkaamaton liike johon ei voi löytyä ajallisia aukkoja.
Vaikka innokkaasti väitetään vastarinnan kuolleen post-modernina aikakautena – onhan kommunismista muka lännessä jäljellä pelkkä ontto sana, ja suuri unohdus sen pallilla maittemme päiväkohtaisessa politiikassa – on varmaa että vastarinta, nuivan poliittisen sanaston ulkopuolelta, lähettää faktisia misiilejään tulkkaamattomasti muistutukseksi olemassaolostaan.
Akkumuloidun tiedon ja tietoisuuden ansiosta jokainen historiallinen kierros syventää, lähentää ja yhtenäistää vastarintojamme, ja liittää siihen uusia traditioita jotka tähän asti ovat pysytelleet ”reservissa”.
Niin erinäiset eremiitalliset liikkeet (heychasm), jotka ovat kasvaneet eri uskonnoissa vaalivat ihmiskunnan mysteerejä ja pyhittävät yhtenäistä vastarintaa täystuhoa vastaan. Niin myös muiden ulkoreunassa olevien liikehdintöjen voimavaroista ( - on muutakin tietoisuuden sisältöön perustavia liikkeitä kuin poliittisten henkseleiden varassa toimivia- )virtaa eheyttävää analyysiä ihmisen onglmasta - millainen hän on vapaana, tasavertaisena ja aitona, ja millainen hänestä on tullut kovan paineen, päämäärä-vankeuden ja taloudellisen riiston järjestelmällisen hallinnan kultturissa.
Vaikka Euroopan pienenä maanosana, harvain asuttuna, kylmänä uudisasukasseutuna on ollut helppo päättyä rationaaliseen ratkaisuun niukkuusongelmiinsa, sen valitsemat ratkaisut ovat olleet epäterveet. Helpompaa kaikille olisi olut muuttoliikkeen jatkumista eteenpäin jo Rooman Valtakunnan sortumisen aikoina Euroopan karuista oloista Afrikkaan, Lähi-Itään ja Etelä-Venäjään. Barbaarikansat olisivat tällöin sulautuneet suurempiin kansoihin eikä olisivat enää muodostaneet tukikohdan aggressiiviselle maailmanvalloitukselle eloonjäämis-resursseja varmistaessaan itselleen. Vähemmistö jolla on huonoja maita riistää nyt varomattomasti ja röyhkeän piittaamattomasti enemmistöjä joilla on hyviä maita, kunnes kaikki, näiden harvojen takia joita suuressa mittakaavassa olisi ollut helpo elättää, on karua, tuhottua ja hedelmätöntä. Eurooppalais-amerikkalaisen (oik.sittemmin anglosaksis-saksalais-liberalistisen) ideologian kookospähkinäluonteen kaipaa nitroglyseriiniä avautuakseen. - Pikku älyllisen ideologisen sanailun veitsi ei mitenkään käy. Älyllinen vastarinta kuten poliittinen vasemmisto kun on halvaannuttanut ymmärryksemme taas eurosentrisesti, katsoen pelkästään poliittisiin ja aseellisiin voimavaroihin ja kahden lyhytaikaisten ryhmittymien mittelöintiin eettisten ja kultturisidonnaisten kysymyksenasettelujen hämärästi hahmottavissa olevalla rajaalueella.
On aika tunkeutua tietoisuuksiin ja havaita tiettyn poikkiteloin asettelun syvyyttä , halu antaa elämäänsä, välinpitämättömyyttä oman yksilöllisen elämän kohtalosta vastarinnassa. Vastarinta on tänään hapuileva mutta peräänantamatonta. Se on toinen taso tietoisuutta, ja kohta katkeaa viimeinen side pakottavaan valtaa säestävään karsittuun ja ohjattuun näennäiskeskusteluun. Ei haaskata aikaa äännähtelyihin kuuroille.
Vastarinta puhuu mutta ei keskustele. Siihen noustaan hiljaa muta ei liitytä. Se on tietoisuuden, kotiinpaluun, ja uuden kypsymisen tila, jossa ei enää hierota kauppoja, ei totella käskyjä, ei omita kuolleita sananparsia. Tässä on henkistä arvovaltaa jonka kanssa pirstoutunut länsimainen papukaijamainen sanakultturi ei enää pysty kilpailemaan.
Voidaankin jo tänään hokea:”Eurooppalainen kulttuuri on kuollut jäänne, amerikkalainen ei syntynytkään, - olkaamme siis orientaaleja..!” Koska ilman kaikkea emme voi elää. Niukkus on iskenyt, ja vie meidän puheparret kauas tästä, ikuisuuteen. Eläköön sortovallan nälviminen!

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat