Seuraa 
Viestejä45973

Täällä on nämä linkitä musiikkiesitys -ketjut, mutta totuuden nimissä ei noista linkityksistä tule katsottua kuin murto-osa.

Aloittakaamme ketju johon linkitetään musiikkia perusteluiden kera. Myös esimerkiksi: levyarvostelut ja keikkasuositukset tähän ketjuun.

Tehkäämme tästä ketjusta musiikinystävän ketju.

Aloitan suosittelemalla Tom Waitsin levyä Rain Dogs. Tämä on minulle se paras Tom Waitsin levyistä. Sanoisin että tämä on Tom Waitsin levyistä se yleispätevin, se mikä pitää ostaa Tom Waitsin levyistä ensimmäiseksi. Miljoonasade on löytänyt tältä levyltä kappaleen Jockey Full Of Bourbon, eli ROKKIBÄNDI WOUNDED KNEEn.

Tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=4KzbT2vfwPA

Minulle, seitsämänkymmentä-luvulla syntyneelle Tom Waits on englannin kielinen Tuomari Nurmio.

Sivut

Kommentit (47)

hcesar
Seuraa 
Viestejä13039

Minä suosittelen tutustumaan The Smashing Pumpkinsin musiikkiin. Etenkin levyyn "Siamese Dream", jolla on maailman paras biisi "Disarm". Sitten kun sen levyn on soittanut puhki, voi siirtyä tuplalevyyn "Mellon Collie and the Infinite Sadness", joka on teknisesti ylivertaisempi kuin Siamese, mutta ei niin energinen tai omaa sanaansa täysillä eteenpäin ajava.

Mellon Collie on vähän turhan täydellinen levy. Sellainen, jonka pirun hyvä autotallibändi tekee, kun pääsee kikkailemaan tekniikan kanssa ja saa loputtomasti rahaa ja studioaikaa. Loistava isolla rahalla tehty levy. Siinä on kuitenkin hirveää konekikkailua ja toki taidokasta sellaista, mutta sellainen luonnoksenomaisuus ja raakilemaisuus puuttuu monista biiseistä, ja se olisi Rockissa aika tärkeää.

En silti levyä hauku, se on minulla autossa jatkuvasti mukana, enkä heti keksi mitään tuoretta julkaisua, joka sen voittaisi. Hittibiisit "Bullet with Butterfly Wings" ja "Tonight, Tonight" saavat yhä karvat nousemaan, kuten myös "Cupid de Locke" tai "By Starlight".

Sen sijaan "Zero" tai "Fuck You (An Ode to No One)" kertovat edelleen siitä "sinne päin" -tyylistä, jota Rockilta haluan. Ovathan nekin viimeisen päälle tuotettuja, mutta raaka meininki silti.

Mellon Collien jälkeen "Adore"-levy on mainettaan parempi. Malliesimerkki levystä, joka paranee jatkuvasti ja joka on kokonaisuus. Kaikki ovat kuulleet ns. hittibiisin Ava Adore, mutta kun kuuntelee koko levyn, huomaa, että se sijoittuu juuri oikeaan kohtaan ja levyn tunnelma muuttuu varsin miellyttävällä tavalla iloisen kautta melankolisesta ahdistavaan ja taas toiveikkaaseen.

The Smashing Pumpkinsilla on muitakin julkaisuja, mutta näillä pääsee alkuun. Jos joku tahtoo, voin tarinoida niistä muistakin. Sen pitäisi olla selvä, että kyse on maailman parhaasta bändistä, joka on tehnyt maailman parhaan biisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toope
Seuraa 
Viestejä28506
asdf
Etenkin levyyn "Siamese Dream", jolla on maailman paras biisi "Disarm".

Sairaan tylsää...

The Beatlesin 1966-69 tuotanto kuuluu yleissivistykseen. The Who:n Tommy ja Quadrophenia samaten. 60-luvun lopulla noussut proge tarjoaa valtavasti mielenkiintoisia vaihtoehtoja. King Crimson, Iron Butterfly esimerkiksi, ja tietysti Pink Floyd. Oma suosikkini on folkia ja progea yhdistänyt Jethro Tull.
http://www.youtube.com/watch?v=8PcX_D5Z_CA

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

Toope
asdf
Etenkin levyyn "Siamese Dream", jolla on maailman paras biisi "Disarm".

Sairaan tylsää...



Juu, mun tarttee varmaan laittaa tuo asdf koulun penkille. Muuten hyvä tyyppi, mutta musiikkimaku ihan, sanonko mä...

Toope
The Beatlesin 1966-69 tuotanto kuuluu yleissivistykseen. The Who:n Tommy ja Quadrophenia samaten. 60-luvun lopulla noussut proge tarjoaa valtavasti mielenkiintoisia vaihtoehtoja. King Crimson, Iron Butterfly esimerkiksi, ja tietysti Pink Floyd. Oma suosikkini on folkia ja progea yhdistänyt Jethro Tull.
http://www.youtube.com/watch?v=8PcX_D5Z_CA[/quote]
Tuohon listaan on pakko lisätä Frank Zappa, jonka sinä varmaan epähuomiossa unohdit.

Bluespuolelta John Mayallin ja Bluesbreakersin 60 -luvun alun tuotanto on ylittämätöntä.

Mutta kyllä Toopen avatarin huiluhemmo on yksi parhain. The Cream de la creme.

hcesar
Seuraa 
Viestejä13039

Olenkin jo ihmetellyt, kun Phonyn musiikkimakukoulu ei ole alkanut.

Vanhemman koulukunnan tavarasta miltei jumaloin The Doorsia ja Hendrixiä. The Who on jäänyt vieraaksi. Pink Floydin ongelma on se, että alkuperäisissä levyissä on paljon minusta turhia biisejä, ja taas live- tai best of -kokoelmat eivät ole ehyitä kokonaisuuksia, ei punaista lankaa. No, Pulse on aika hyvä.

The Rolling Stones on minusta lähes yhtä täydellinen bändi kuin The Smashing Pumpkins. On määrittänyt genreään, mutta — ja ennen kaikkea — uudistunut urallaan. Esimerkiksi Voodo Lounge -albumi oli ihan ehtaa Rollareita, mutta myös täysin tekniikaltaan, rytmiltään ja hengeltään 90-lukulainen rockalbumi. Hieno suoritus.

Ja Frank Zappa sitten... Olen kuullut häntä niin vähän, etten voi edes sanoa tutustuneeni. Hän on tutustuttavien artistien/bändien kärkipäässä. Siellä ovat myös Melissa Auf der Maur ja Patty Smith, jonka kuulemiani biisejä olen pitänyt arvossa, mutten koskaan ehtinyt kunnolla perehtyä.

Yllättäviäkin nimiä asdf kaivoi esiin, noinkin nuoreksi hipiksi.

Zappaan tutustumisen voisi myös aloittaa tuolta 1970 luvun alukupuolelta Mothers of inventionin ja Zappan soololevyjen välimailta. Over-nite Sensation, Hot Rats ja One Size Fits All voisivat olla sopivia aloituskohteita - kaikillekin. Tuohon kun vielä lisää samalta kaudelta Grand Wazoon, niin aika kattava otos on valmiina.

Zappaan musikin luokitteleminen on todella hankalaa, mutta jos noista jotain pitäisi sanoa, niin Over-nite Sensation on perusrokkia, Hot Rats soolozappaa, One Size Fits All hevimpää kamaa ja Grand Wazoo ison orkesterin jazzzappaa. Saa noista olla erikin mieltä ja pitääkin.

Tuo Sydin kartta oli mielenkiintoinen. Oman skaalan löytäminen kesti aikansa. Zappa löytyi Jazzkiemuran kautta Miles Davisin ja Monki avulla. Kun Zappan valitsi keskustaan, niin seura oli osin outoa. Sieltä puuttuivat kitaristivirtuoosit lähes kokonaan. Edes Steve Vai ei ollut samalla sivulla ja Vai sentään on Zappan "yliopiston" käynyt kitaristi. Tuo kuitenkin kuvannee juuri sitä luokittelun vaikeutta.

Mielenkiintoinen asia sen sijaan oli Jethro Tull. Sen kun löysi keskelle, niin koko suosikkiarsenaali oli siinä ympärillä Heavy -osastoa lukuunottamatta. Jonkinmoinen yllätys kuitenkin. Hauska sivusto.

Omista suosikeista pitää tietenkin mainita Gentle Giant. Itseasiassa, kun on puhe rogressiivisesta rokista, olisi synti jättää mainitsematta -vaikka onkin varmasti kaikille progen ystäville jo ennestään tuttu, onhan GG yksi näistä progen suurista nimistä.

GG:n levyistä, joista kaikki alkupään levyt ovat mainioita, arvostan eniten levyjä Octopus ja In a Glass Housea. Suositukseni menevätkin näille, vaikka ovatkin hellän jättiläisen "kimurantinpaa" tuotantoa, eli ei voi suositella vasta-alkajille.

Gentle Giantilla on jokin juttu näiden levykansien kanssa. Samaa levyä voi löytyä useilla eri kansilla.

Octopus

In a Glass House

Toope
Seuraa 
Viestejä28506
asdf
Vanhemman koulukunnan tavarasta miltei jumaloin The Doorsia ja Hendrixiä. The Who on jäänyt vieraaksi. Pink Floydin ongelma on se, että alkuperäisissä levyissä on paljon minusta turhia biisejä, ja taas live- tai best of -kokoelmat eivät ole ehyitä kokonaisuuksia, ei punaista lankaa. No, Pulse on aika hyvä.

No joo, makuasioista on erittäin hauskaa kiistellä, vaikka se onkin aika turhaa. Itse en pidä Pink Floydin ensimmäisestä levystä "The Piper at the Gates of Dawn", mutta sen jälkeiset albumit kolahtavat täysillä.

Phony
Tuohon listaan on pakko lisätä Frank Zappa, jonka sinä varmaan epähuomiossa unohdit.
'
Totta, unohdin. Zappahan on tehnyt musiikkia aika laidasta laitaan, enkä tosin voi julistautua minkäänlaiseksi Zappa-faniksi. Tunnen Zappaa lähinnä kokoelmien (esim. Strictly Commercial ja Broadway the hard Way) ja livealbumien (mm. You can't do that on stage anymore), sekä satunnaisten albumien kautta. Pitkäaikaisena projektina on toki tavoitteena tutustua Zappaan paremmin.

Käärme
Omista suosikeista pitää tietenkin mainita Gentle Giant.

Aivan loistava yhtye, ainakin muutaman vuoden ajan. Loppuvaiheessa homma vähän kaupallistui, tosin hehän laittoivatkin pillit pussiin siinä vaiheessa.
Gentle Giant - Funny Ways (xylofonisoolo on upea)
http://www.youtube.com/watch?v=kzDCfnBhinw

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

Toope
No joo, makuasioista on erittäin hauskaa kiistellä, vaikka se onkin aika turhaa. Itse en pidä Pink Floydin ensimmäisestä levystä "The Piper at the Gates of Dawn", mutta sen jälkeiset albumit kolahtavat täysillä.



Joo, no se onkin enemmän poppia kuin progea - kieroa poppia silti. En voi olla pitämättä biiseistä: astronomy domine, lucifer sam, Pow R. Toc H, interstellar overdrive, the gnome. Muita onnistuneita levyjä ovat mielestäni: saucerful of secrets, meddle, dark side of the moon, wish you were here, the wall. The wallin jälkeiset tekeleet eivät iske millään tavalla.

asdf
Minä suosittelen tutustumaan The Smashing Pumpkinsin musiikkiin. Vanhemman koulukunnan tavarasta miltei jumaloin The Doorsia ja Hendrixiä.



The Smashing Pumpkinsin tonight, tonight on aivan mahtava biisi. The doors on loistavaa musaa, jota tulee kuunneltua varsinkin kesäisin. Hendrix on sinänsä viihdyttävä, mutta ei jaksa jostain syystä innostaa pidempään. Vähän samanlaisen vaikutuksen tekee myös deep purple, jolla on myös hyviä biisejä, mutta jota ei jaksaisi levysoittimesta kuunnella.

Bändeistä suosittelisin kotimaista sielun veljiä, joiden primitiivinen rock on parhaimmillaan livenä. En tiedä mikä tässä bändissä koukuttaa, mutta debyytti, hei soturit, lapset, la'mourha ja kuka teki huorin, ovat aivan mahtavaa tavaraa. Lisäksi peitenimellä Kullervo Kivi ja Gehenna sielun veljet tulkitsee vanhaa suomi iskelmää todella loistavasti. Bändi ei ehkä ollut helposti lähestyttävä, mutta kerran kun hei soturit/lapset kolisi kupoliin, ei paluuta entiseen enää ollut.

hcesar
Seuraa 
Viestejä13039

Minä tutustuin Sielun Veljiin Alangon soolotuotannon kautta. Vasta niinkin myöhään kuin Taiteilijaelämää-levyn ilmestyttyä hurahdin Alankoon ja oikeastaan sitä kautta tutustuin muuhunkin suomenkieliseen musiikkiin.

Alangon kaksi muutankin soololevyä oli saatava heti ja sen jälkeen kaikki Hassisen Koneet ja Sielun Veljet. Noista siekkarit kolahti kovimmin, voi kun sen olisi joskus nähnyt livenä.

L'amourhan kohdalla homma alkoi mennä hiukan mainstreamiksi, mutta kyllä se on kova levy. T.T. Oksalan kultasormi tuottajana kuuluu, useaan kertaan päällekkäin äänitetyt kitarat ovat hienoja ja edelleen tallella on jotain kolmen aiemman julkaisun fiilistä, vaikka pahin sekopäisyys on hiottu pois.

Kullervo Kivi & Gehenna-yhtyeen livetaltiointi, joka löytyy Mustalta Laatikolta on yksi Suomirockin merkkipaaluja. Koko Musta Laatikko on loistopakkaus, live-vedoissa ja viimeistelemättömässä tyylissä se on tavallaan paluuta Siekkareiden alkuaikoihin.

Agalloch. Neofolkkia, doom metallia, black metallia ja viimeisimpään tuotantoon myös post-rockia uniikilla tavalla yhdistelevä yhtye. Levyjä The Mantle ja Pale Folklore voin lämpimästi suositella. Ashes Against the Grainkin on menossa hankintaan, tässä karusti lyhennetty musiikkivideoversio (Agalloch ymmärrettävästi oli kappaleen leikkaamisesta varsin nyreissään).

http://www.youtube.com/watch?v=gYMaIzFq1Iw

Jospa sitä pitkästä aikaa suosittelisi jotain, vaikka progea. Camelin Moonmadnesia nyt vaikka aluksi. Muistin lopultakin hankkia tämän levyn, ja täytyy sanoa näin muutaman kuuntelukerran jälkeen että on suositelteva levy hankittavaksi. Ennestään levyhyllystäni on löytänyt kodin Camelin Mirage ja The Snow Goose, jotka myös levyjä joita uskaltaa suositella(varsinkin Mirage), ja tämän levyn nostaisin näistä kolmesta parhaaksi. En tiedä mikä tässä levyssä(tai Camelissa yleensä) minua kiehtoo, sillä musiikkina tämä on varsin sovinnaista("progressivuudestaan" huolimatta), ja sovinnaisuutta en yleensä arvosta kovin korkealle.

Moonmadnesilta kappale numero neljä:
Spirit Of The Water - Camel

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
asdf
Pink Floydin ongelma on se, että alkuperäisissä levyissä on paljon minusta turhia biisejä, ja taas live- tai best of -kokoelmat eivät ole ehyitä kokonaisuuksia, ei punaista lankaa. No, Pulse on aika hyvä.



Se eka, jossa biisit on enimmäkseen Syd Barretin tekemiä, on kova.

Myös Syd Barretin sooloälppärit ovat loistavia. Pink Floyd sinällään on enimmäkseen snobistista paskaa.

Kuuntelen sitä kyllä silti joskus...

Hauska anekdootti: kun Pink Floyd soitti ensimmäistä keikkaansa, sali oli pimennetty hienoa psykedeelistä showta varten. Jossain vaiheessa joku rämäytti saliin valot päälle kesken keikan. Pink Floyd havaitsi olevansa huoneessa yksin...

Saattaapi olla pelkkä legenda.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
asdf
Koko Musta Laatikko on loistopakkaus, live-vedoissa ja viimeistelemättömässä tyylissä se on tavallaan paluuta Siekkareiden alkuaikoihin.



Hyi helvetti!

Siekkareiden paras levy on se eka. Sitten tulee vielä pari, joita jaksaa kuunnella; Hei Soturit ja Lapset. Sen jälkeen löytyy lähinnä joitakin hyviä ja joitakin loistavia irtobiisejä. Levyt muuttuvat kasarisoundeineen jokseenkin kauheiksi, ja Musta Laatikko on pelkkää arkistojen pohjalta pengottua kuonaa. Olen kuullut, että uusin Siekkarit-julkaisu, jossa kasarituotantoa on liveversioina, olisi hyvä. Uskon sen. Täytyis varmaan hommata se jostain.

Ismo Alangon maneerista soolotuotantoa enimmäkseen inhoan.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Porukka näyttää tykkäävän progesta ja jazzista.

Minä suosittelisin Sonic Youthin koko tuotantoa, ja perusteena se, että joskus on hauska kuunnella sellaista musiikkia, josta ei etukäteen tiedä mitä biisissä seuraavaksi tapahtuu.

Tom Waitsilta suosittelen alkupään sinfonista tuotantoa, ja etenkin levyä Small Changes, ja perusteena se, että äijän uudempi tuotanto avautuu paremmin kun tietää mitä se teki ensin.

Lisäksi ko. levyssä on törkeän hieno kansi:

Neil Young on iskenyt minuun aina kovaa. American Stars & Bars on hieno levy, todella kieroa ja kummallista musiikkia ja lisäksi kaikkein hienoin levynkansi, mitä tiedän:

Progea, Jazzia... Toistaiseksi olen tykännyt eniten Mahavishnu Orchestran levystä Birds of Fire. One Word on sellainen jazz-sävellys, jonka minunkinlaiseni urpo tajuaa. Ja lisäksi melkeinpä koko levyhistoria huonoin kansi:

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat