Aseta itsesi maahanmuuttajan sandaaleihin!

Seuraa 
Viestejä1918
Liittynyt11.3.2008

[size=50:1fgb557h]Kuva on alunperin osoitteesta, http://www.skthemes.com/users/14441/ali ... paper3.jpg[/size:1fgb557h]
Aikoinaan nuorempana lukiossa vanhempieni toivoma maailmankatsomuksellinen kehityssuunta ja vallitseva maallinen katsontakanta joutuivat ristiriitaan. En voinut olla ajattelematta, miten olisin voinut päästä pinteestä, kun joku pystyi osoittamaan etten tiedä varmuudella, ja siitäkin mistä uskon tietäväni, on vaivalloista muodostaa loogista kokonaisuutta. Välitunneilla hikoilin kuin lenkkeillessä väittelytilanteissa fundamentalismi-länsimaissa vallitseva katsontakanta maailman synnystä. Koska minulla oli tuolloin ZERO todellista ystävää, tarkoitan ettei ollut muuta kuin ”Jeesus-ystäviä.

Heti kun pääsin ympäristöön jossa kukaan ei entuudestaan tuntenut minua helpotti uskonnon ja perkeleellisen maailman välinen ristiriita. Tavoista jotka on iskostettu takaraivoon, on hankala päästä eroon. Erään kerran minut kutsuttiin bileisiin ja sanoin jotenkin siihen tyyliin että tulen ehkä- en tulekaan. Henkisesti tilanne tuntui kuin joku olisi törkännyt talikon takaraivoon.

Kun muslimimaista kuten Somaliasta tulee sodan jaloista ihmisiä maahan jossa on ollut viimeiset 90 vuotta rauhallista voi olo olla kuin Liisalla ihmemaassa. Somaleilla ei ole omaa kirjakieltä, tai aakkosia vaan länsimaisista kirjaimista hieman muunnellut aakkoset, näin ainakin mitä tulee Espoon Sellokauppakeskuksen kirjaston kansainvälisen tietokoneosaston ilmoituksiin hiljaisuuden kunnioittamisesta.

Tapakristillisen maan uskonnollisiin vähemmistöihin verrattuna Somaleilla on vielä haastavampi psykologisesta näkökulmasta oleva tilanne. Maa josta he ovat tulleet, oli väkivaltainen ja uskonto jota he edustavat on oiva työkalu väkivallalle, vaikkei niin tarvitsisi olla, onhan Kristinuskokin nyky-luterilaisessa Suomessa vesitetty hyväntahtoisten hölmöjen harrastukseksi. Maa, johon he ovat tulleet, on maallinen, tasa-arvoinen mitä tulee eri sukupuoliin sekä suhteellisen vauras.

Se että on toisen luokan matkustaja yhteiskunnassa ja aina väärässä tarjoaa kaksi vaihtaria joko mukautua tai noudattaa jääräpäisesti tuttua turvallista linjaa. Omanarvon tunteen säilyttäminen ja tuttavapiirin ja sukulaisten hyväksynnän menettämisen pelko ajaa usein valitsemaan jääräpäisyyden linjan.
Tilannetta voisi verrata siihen että normi työssä käyvä terve ihminen joutuisi vieraalle planeetalle narkkarila nimiseen maahan pakolaiseksi. Jotta voisi päästä eteenpäin elämässään, pitäisi luopua tavoittelemisen arvoisena pitämistään asioista. Olo olisi varmasti ristiriitainen, halventaako kanssapakolaisten yhteisiä arvoja vai hankkia tärkeä ympäristön hyväksyntä pitämällä yhteistä kivaa huumautuneena.

Nykyään minulla on pienehkö joukko, yhden käden sormien kokoinen ystäväpiiri joista vain harvat ovat tavanneet toisensa. Eli normi porukkaa jossa vallitsee koheesio ja jonka jäsenet hengaavat aina keskenään ei minulla ole johtuen osittain uskonnollisesta kivireestä jota jouduin vetämään perässäni.

Haastavinta on saada ihminen joka luulee ajavansa kultaisilla uljaiden pronssin väristen hevosten vetämissä vaunuissa kuin Keisari tajumaan ilman että nöyryyttää häntä että hän vetää perässään kivirekeä. Siihen ei mielestäni auta neekerilöinti tai sikäläisen uskonnon ylikorostunut mustamaalaaminen.

-

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat