Persoonallisuus ja pysyvyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Onko jo tietoa, miten kestävää persoonallisuus on?
Onko ihmisellä koko elämän samalainen suhtautuminen, persoonallinen--omanlaatuinen kokemusmaailma?

Ainakin fiktiivisten hahmojen presoonallisuus näyttää olevan pysyvää; Teräsmieskin on ollut 80 vuotta sama persoona, joten koska fiktiiviset hahmot juontuvat ihmisistä, niin niiden fiktiohahmojen persoonallisuuden pysyvyys lienee vain heijastusta ihmisen persoonallisuuden muuttumattomuudesta.

Sivut

Kommentit (72)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Minä en ihan tarkkaan tiedä mitä persoonallisuudella tarkoitetaan mutta esimerkiksi lapsuudessa olin aivan eri ihminen. Nuo lapsuuden muistot tuntuvat kuin eri elämältä. En voi uskoa että olen edelleen se sama tyyppi kuin silloin pienenä. Minussa ei ole mitään samaa.

くそっ!

Vierailija

Kirjaimellisesti persoona tarkoittaa maskia... se on niin kuin vappunaamari. Kun sen ottaa pois kokonaan on oma itsensä.

Harvapa moiseen kasvuprojektiin ryhtyy. Kerran vuodessa käydään torilla ostamassa uusi naamari. Ja taas leikitään uutta naamari leikkiä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

No millainen on ihminen jolla ei ole persoonaa, tuota naamaria ollenkaan? Eläin? Persoonaton ihminen olisi varmaan aika tylsä, epäpersoonaallinen, mitäänsanomaton.

En usko että kukaan voi olla ilman naamaria. Sekin on oma naamarinsa kun on rehellisesti oma itsensä eikä esitä mitään.

くそっ!

Vierailija
Ronron
Minä en ihan tarkkaan tiedä mitä persoonallisuudella tarkoitetaan mutta esimerkiksi lapsuudessa olin aivan eri ihminen. Nuo lapsuuden muistot tuntuvat kuin eri elämältä. En voi uskoa että olen edelleen se sama tyyppi kuin silloin pienenä. Minussa ei ole mitään samaa.

En voi kuitenkaan uskoa, että ihminen voi olla itselleen objekti.
Ihminen ei voi olla objektiivinen sen suhteen, mitä hän uskoo aiemmin olleensa. Mistä siinä tapauksessa johtuisi sinun nykyinen personallisuus?

Kokemuksen kasvu ja muistojen värittyminen tuskin voi olla todisteena personallisuuden muutoksesta. Jos nimittäin sinäkin olisit ollut aiemmin eri tyyppi, niin tuskin voisit mitenkään muistaa siitä mitään.

Lisäksi olisi huomattava, että yleiset uskomukset saavat ihmiset uskomaan ihmisestä mitä tahansa

Esimerkiksi paljolti tietämättömien esi-isien luulo siitä, että ihmisillä on naamari --jota kutsutaan persoonaksi-- tuskin on aikoinaan ollut lopullinen totuus ihmisen yksilöitävätsä ominaisuudesta. Pikemminkin naamariksi kutsuttu persoonallisuus on ainoastaan yksi vaihe siinä loputtomassa ihmisen etsinnässä, jossa jokainen sukupolvi löytää jotakin uutta, mutta joka usein saa nimensä jostakin vanhasta.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
pienisieni
Kirjaimellisesti persoona tarkoittaa maskia... se on niin kuin vappunaamari. Kun sen ottaa pois kokonaan on oma itsensä.

Harvapa moiseen kasvuprojektiin ryhtyy. Kerran vuodessa käydään torilla ostamassa uusi naamari. Ja taas leikitään uutta naamari leikkiä.





Taidat sekoittaa roolit ja persoonallisuuden.

Vierailija

Kyllä se muuttuu, riippuu olosuhteista... normaalisti olen aika lapsenmielinen ihminen.. sit yläasteen alussa ko alko emoteinivaihe nii tuntu että lapsenomasuus karkasi vaan, eikä tuu koskaan takasin.

Nykyään oon taas aika "oma itseni"... mikä se sitten lieneeki.

EDIT: Eiks persoonallisuus just ole se maskin takana oleva? ja pelle on kirjaimellisesti maski.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Mandix
Kyllä se muuttuu, riippuu olosuhteista... normaalisti olen aika lapsenmielinen ihminen.. sit yläasteen alussa ko alko emoteinivaihe nii tuntu että lapsenomasuus karkasi vaan, eikä tuu koskaan takasin.

Nykyään oon taas aika "oma itseni"... mikä se sitten lieneeki.

EDIT: Eiks persoonallisuus just ole se maskin takana oleva? ja pelle on kirjaimellisesti maski.



Ei ole kukaan maskin takana.

Vierailija

Muistaakseni latinan oppikirjassani oli muinoin esimerkkilause:

"Asinus in pelle leonis indutus."

Eli jotakuinkin käännettynä: "Aasi leijonan nahka päällänsä."

Kun katsoo itsensä ja ympärillään elelevien ihmisten elämää analyyttisesti taaksepäin, niin kyllähän sieltä nousevat nuo roolit esille. Koulussa ja töissä ollaan eri ihmisiä kuin omissa oloissa. Paljon riippuu myös siitä kenen seurassa ollaan.

Yritin omaksua "puhtaan" katsantokannan kaikkeen ja päästä tietoisesti rooleistani eroon. Turhaa oli se työ. Kaikelle voi olla antagonisti, mutta elämän uurtamia jälkiä sielussaan ei voi tasoitella mielensä mukaan. Jos "tyhjä taulu" jostain sieltä kokemuksien alta löytyy, niin hemmetin tylsä taulu se ainakin on katsella.

Mutta mielenkiintoista kyllä, tietoisen ensivaikutelman teko on aika näppärä keino omaksua kokonaan uusia rooleja uusissa kontakteissa. Eri asia sitten pystyykö uutta rooliaan pitämään yllä, itseään ruokkiva se ainakin on.

sigfrid
Seuraa 
Viestejä8692
Liittynyt20.7.2007

Ihmisen persoonallisuutta pystytään muuttamaan otsalohkon leikkauksella. Tämähän on useissa psykologian kirjoissa kerrottu. Mielestäni persoonallisuus ei ole maski, vaan aitoa reagointia tapahtumiin tai ns. ärsykkseisiin. Esimerkiksi koulutettu näyttelijä pystyy antamaan itsestään ulospäin hyvinkin epäaidon kuvan.

edit

normaalioloissa uskoisin persoonallisuuden säilyvän aika hyvin, eikä se muutu lapsen kasvun aikana. Suhtautuminen asioihin muuttuu, tiedostaminen ja järjen käyttö kasvavat kasvuvaiheessa, mutta perusta pysyy.

Takuutestattu suomalainen. Aboriginaali Finlandian asukas.

Blogi: http://terheninenmaa.blogspot.fi

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Ja mikä on tuo perusta? Sieluko.. minussa ei ole paljoakaan samaa kuin pienenä, voisin hyvin olla eri ihminen. Toki muistot lapsuudesta on säilynyt. Mutta ei minua kukaan tunnistaisi enää muutakuin ehkä ulkonäön perusteella nipin napin, tuskin kyllä siitäkään. Minussa on lapsuudesta säilynyt ehkä uteliaisuus ja tietty kiltteys, mutta ei noita voi minään "perustana" pitää. Luonteenpiirteitä vain.

くそっ!

Vierailija
mensaani
Onko jo tietoa, miten kestävää persoonallisuus on?
Onko ihmisellä koko elämän samalainen suhtautuminen, persoonallinen--omanlaatuinen kokemusmaailma?

Ainakin fiktiivisten hahmojen presoonallisuus näyttää olevan pysyvää; Teräsmieskin on ollut 80 vuotta sama persoona, joten koska fiktiiviset hahmot juontuvat ihmisistä, niin niiden fiktiohahmojen persoonallisuuden pysyvyys lienee vain heijastusta ihmisen persoonallisuuden muuttumattomuudesta.




Oma persoonallisuus ainakin on vaihtunut pariin kertaan. Tai kenties se on pikku hiljaa löytynyt. Osaa tiedostaa kuka on ja mitä haluaa.

Suuret mullistukset, onnettomuudet yms. voi vaikuttaa aika rankasti, vaikka vain henkinen puoli kolhiutuisi. Toisaalta elämä voi mennä aivan sekaisin, mutta toisaalta niistä ei niin kivoistakin tapahtumista se luonne ja persoona kehittyy.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat