Seuraa 
Viestejä45973

Onko jo tietoa, miten kestävää persoonallisuus on?
Onko ihmisellä koko elämän samalainen suhtautuminen, persoonallinen--omanlaatuinen kokemusmaailma?

Ainakin fiktiivisten hahmojen presoonallisuus näyttää olevan pysyvää; Teräsmieskin on ollut 80 vuotta sama persoona, joten koska fiktiiviset hahmot juontuvat ihmisistä, niin niiden fiktiohahmojen persoonallisuuden pysyvyys lienee vain heijastusta ihmisen persoonallisuuden muuttumattomuudesta.

Sivut

Kommentit (72)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Minä en ihan tarkkaan tiedä mitä persoonallisuudella tarkoitetaan mutta esimerkiksi lapsuudessa olin aivan eri ihminen. Nuo lapsuuden muistot tuntuvat kuin eri elämältä. En voi uskoa että olen edelleen se sama tyyppi kuin silloin pienenä. Minussa ei ole mitään samaa.

くそっ!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjaimellisesti persoona tarkoittaa maskia... se on niin kuin vappunaamari. Kun sen ottaa pois kokonaan on oma itsensä.

Harvapa moiseen kasvuprojektiin ryhtyy. Kerran vuodessa käydään torilla ostamassa uusi naamari. Ja taas leikitään uutta naamari leikkiä.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

No millainen on ihminen jolla ei ole persoonaa, tuota naamaria ollenkaan? Eläin? Persoonaton ihminen olisi varmaan aika tylsä, epäpersoonaallinen, mitäänsanomaton.

En usko että kukaan voi olla ilman naamaria. Sekin on oma naamarinsa kun on rehellisesti oma itsensä eikä esitä mitään.

くそっ!

Ronron
Minä en ihan tarkkaan tiedä mitä persoonallisuudella tarkoitetaan mutta esimerkiksi lapsuudessa olin aivan eri ihminen. Nuo lapsuuden muistot tuntuvat kuin eri elämältä. En voi uskoa että olen edelleen se sama tyyppi kuin silloin pienenä. Minussa ei ole mitään samaa.

En voi kuitenkaan uskoa, että ihminen voi olla itselleen objekti.
Ihminen ei voi olla objektiivinen sen suhteen, mitä hän uskoo aiemmin olleensa. Mistä siinä tapauksessa johtuisi sinun nykyinen personallisuus?

Kokemuksen kasvu ja muistojen värittyminen tuskin voi olla todisteena personallisuuden muutoksesta. Jos nimittäin sinäkin olisit ollut aiemmin eri tyyppi, niin tuskin voisit mitenkään muistaa siitä mitään.

Lisäksi olisi huomattava, että yleiset uskomukset saavat ihmiset uskomaan ihmisestä mitä tahansa

Esimerkiksi paljolti tietämättömien esi-isien luulo siitä, että ihmisillä on naamari --jota kutsutaan persoonaksi-- tuskin on aikoinaan ollut lopullinen totuus ihmisen yksilöitävätsä ominaisuudesta. Pikemminkin naamariksi kutsuttu persoonallisuus on ainoastaan yksi vaihe siinä loputtomassa ihmisen etsinnässä, jossa jokainen sukupolvi löytää jotakin uutta, mutta joka usein saa nimensä jostakin vanhasta.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
pienisieni
Kirjaimellisesti persoona tarkoittaa maskia... se on niin kuin vappunaamari. Kun sen ottaa pois kokonaan on oma itsensä.

Harvapa moiseen kasvuprojektiin ryhtyy. Kerran vuodessa käydään torilla ostamassa uusi naamari. Ja taas leikitään uutta naamari leikkiä.





Taidat sekoittaa roolit ja persoonallisuuden.

Kyllä se muuttuu, riippuu olosuhteista... normaalisti olen aika lapsenmielinen ihminen.. sit yläasteen alussa ko alko emoteinivaihe nii tuntu että lapsenomasuus karkasi vaan, eikä tuu koskaan takasin.

Nykyään oon taas aika "oma itseni"... mikä se sitten lieneeki.

EDIT: Eiks persoonallisuus just ole se maskin takana oleva? ja pelle on kirjaimellisesti maski.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Mandix
Kyllä se muuttuu, riippuu olosuhteista... normaalisti olen aika lapsenmielinen ihminen.. sit yläasteen alussa ko alko emoteinivaihe nii tuntu että lapsenomasuus karkasi vaan, eikä tuu koskaan takasin.

Nykyään oon taas aika "oma itseni"... mikä se sitten lieneeki.

EDIT: Eiks persoonallisuus just ole se maskin takana oleva? ja pelle on kirjaimellisesti maski.



Ei ole kukaan maskin takana.

Muistaakseni latinan oppikirjassani oli muinoin esimerkkilause:

"Asinus in pelle leonis indutus."

Eli jotakuinkin käännettynä: "Aasi leijonan nahka päällänsä."

Kun katsoo itsensä ja ympärillään elelevien ihmisten elämää analyyttisesti taaksepäin, niin kyllähän sieltä nousevat nuo roolit esille. Koulussa ja töissä ollaan eri ihmisiä kuin omissa oloissa. Paljon riippuu myös siitä kenen seurassa ollaan.

Yritin omaksua "puhtaan" katsantokannan kaikkeen ja päästä tietoisesti rooleistani eroon. Turhaa oli se työ. Kaikelle voi olla antagonisti, mutta elämän uurtamia jälkiä sielussaan ei voi tasoitella mielensä mukaan. Jos "tyhjä taulu" jostain sieltä kokemuksien alta löytyy, niin hemmetin tylsä taulu se ainakin on katsella.

Mutta mielenkiintoista kyllä, tietoisen ensivaikutelman teko on aika näppärä keino omaksua kokonaan uusia rooleja uusissa kontakteissa. Eri asia sitten pystyykö uutta rooliaan pitämään yllä, itseään ruokkiva se ainakin on.

Vierailija

Ihmisen persoonallisuutta pystytään muuttamaan otsalohkon leikkauksella. Tämähän on useissa psykologian kirjoissa kerrottu. Mielestäni persoonallisuus ei ole maski, vaan aitoa reagointia tapahtumiin tai ns. ärsykkseisiin. Esimerkiksi koulutettu näyttelijä pystyy antamaan itsestään ulospäin hyvinkin epäaidon kuvan.

edit

normaalioloissa uskoisin persoonallisuuden säilyvän aika hyvin, eikä se muutu lapsen kasvun aikana. Suhtautuminen asioihin muuttuu, tiedostaminen ja järjen käyttö kasvavat kasvuvaiheessa, mutta perusta pysyy.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Ja mikä on tuo perusta? Sieluko.. minussa ei ole paljoakaan samaa kuin pienenä, voisin hyvin olla eri ihminen. Toki muistot lapsuudesta on säilynyt. Mutta ei minua kukaan tunnistaisi enää muutakuin ehkä ulkonäön perusteella nipin napin, tuskin kyllä siitäkään. Minussa on lapsuudesta säilynyt ehkä uteliaisuus ja tietty kiltteys, mutta ei noita voi minään "perustana" pitää. Luonteenpiirteitä vain.

くそっ!

mensaani
Onko jo tietoa, miten kestävää persoonallisuus on?
Onko ihmisellä koko elämän samalainen suhtautuminen, persoonallinen--omanlaatuinen kokemusmaailma?

Ainakin fiktiivisten hahmojen presoonallisuus näyttää olevan pysyvää; Teräsmieskin on ollut 80 vuotta sama persoona, joten koska fiktiiviset hahmot juontuvat ihmisistä, niin niiden fiktiohahmojen persoonallisuuden pysyvyys lienee vain heijastusta ihmisen persoonallisuuden muuttumattomuudesta.




Oma persoonallisuus ainakin on vaihtunut pariin kertaan. Tai kenties se on pikku hiljaa löytynyt. Osaa tiedostaa kuka on ja mitä haluaa.

Suuret mullistukset, onnettomuudet yms. voi vaikuttaa aika rankasti, vaikka vain henkinen puoli kolhiutuisi. Toisaalta elämä voi mennä aivan sekaisin, mutta toisaalta niistä ei niin kivoistakin tapahtumista se luonne ja persoona kehittyy.

Vierailija
Ronron
Ja mikä on tuo perusta? Sieluko.. minussa ei ole paljoakaan samaa kuin pienenä, voisin hyvin olla eri ihminen. Toki muistot lapsuudesta on säilynyt. Mutta ei minua kukaan tunnistaisi enää muutakuin ehkä ulkonäön perusteella nipin napin, tuskin kyllä siitäkään. Minussa on lapsuudesta säilynyt ehkä uteliaisuus ja tietty kiltteys, mutta ei noita voi minään "perustana" pitää. Luonteenpiirteitä vain.




En tiedä mitä tiede asiasta sanoo, mutta ihminen ei ole syntyessään tabula rasa. Sielusta puhuminen menee jo minulle liian epätieteelliseksi. Ehkä asiaa voi kuvata siten, että muistialue ja reaktiomallit ovat syntyneen aivoissa jo rakentuneet tietyllä tavalla ja tämä tapa ei ole kaikilla täysin samanlainen. Yksinkertainen esimerkki. Vastasyntynyt tietää millainen on äidin tissi ja mitä sillä tehdään. Tämä malli on olemassa jo alkiolla. Mitä muuta on valmiina, sitä en osaa sanoa, mutta mielestäni ei pidä olettaa mitään selvää lähtötilannetta tyyliin: no ei tabula rasa, mutta melkein, koska se on minusta kohtuullista.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Jep. Eli olemalla oma puhdas itsensä, riisumalla kaikki naamarit pois, olisi pienen vauvan tasolla. Kannattaakohan sellainen.. kyllä minä pidän nämä naamarini vaan..

くそっ!

Jep jep... ja eikun Hep Hep

...Alempi luonto, jota sanomme persoonallisuudeksi, on tosiasiallisesti korkeamman ihmisen eli sielun hallinnan alainen. Silloin se, mitä symbolisesti sanotaan persoonallisuuden kuolemaksi, on tervetullut tapahtuma ja tekee mahdolliseksi koko ihmisen korottamisen.

Minä olen minä
Sieluni on hämärä metsä.
Tuntemani minuus ei koskaan tule olemaan muuta kuin pieni aukea tuossa metsässä...

Koska sielu suosii mielikuvitusta, ja koska einstein on sanonut mielikuvitus on tietoa tärkeämpää, suosittelen eksymistä metsään... sieniä ainakin tulee, mustikat vei tällä kertaa halla, ja mehiläiskuolemat... Maija Mehiläinen oli lempparini...

Sinulla "ei ole" sielua - sinä OLET sielu. Sinulla "on" keho. - C.S. Lewis

http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/20 ... 7_hu.shtml

Jotakin jää syntymästä, mutta suurin osa joudutaan hankkimaan. Syntyessään ja jonkun aikaa sen jälkeen ihminen on itsekäs oman navan ympärillä eläjä.

Riippuu paljolti siitä mitä persoonallisuudella tarkoitetaan. Kyllä persoonallisuus puhtaimmissa muodossaan on synnynnäistä.

Lapsentaudit jäävät historiaan, mutta ihminen on se, joksi syntyi.

En tarkoita mitään kohtalonuskontoa, vaan ihmisen temperamenttia. Siihen voi vaikuttaa, mutta vähän, vaikka haluaisikin. Monta kertaa yrityksistä voi seurata jopa monia erilaisia sairauksia.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031

Thomas Bouchardin johtama "The Minnesota Study of Twins Reared Apart" -tutkimus on selvittänyt persoonallisuuden periytymistä ja kehittymistä kaksostutkimuksen avulla.

[list:1qbwsqyz]In 1979, Thomas Bouchard began to study twins who were separated at birth and raised in different families. He found that an identical twin reared away from his or her co-twin seems to have about an equal chance of being similar to the co-twin in terms of personality, interests, and attitudes as one who has been reared with his or her co-twin. This leads to the conclusion that the similarities between twins are due to genes, not environment, since the differences between twins reared apart must be due totally to the environment.

http://en.wikipedia.org/wiki/Minnesota_ ... ared_Apart[/list:u:1qbwsqyz]

http://www.euvolution.com/articles/differences.html
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2218526

Bouchardin mukaan yksilön persoonallisuuteen ei kasvatuksella ole juurikaan vaikutusta. Persoonallisuus lähtee geeneistä ja kaksosten persoonallisuuksien erot selittyvät heidän henkilökohtaisilla olosuhteillaan ja valinnoillaan, ei ulkopuolisella vaikutuksella.

[list:1qbwsqyz]On multiple measures of personality and temperament, occupational and leisure-time interests, and social attitudes, monozygotic twins reared apart are about as similar as are monozygotic twins reared together. These findings extend and support those from numerous other twin, family, and adoption studies. It is a plausible hypothesis that genetic differences affect psychological differences largely indirectly, by influencing the effective environment of the developing child.
...
As illustrated in Table 4, however, adult MZ twins are about equally similar on most physiological and psychological traits, regardless of rearing status. This finding and the failure to find significant [r.sub.ft] effects for cognitive abilities [17] or personality (31), together with findings from numerous studies of MZT and DZT twins, sibs, and foster sibs, implies that common rearing enhances familial resemblance during adulthood only slightly and on relatively few behavioral dimensions.
...
Psychologists have been surprised by the evidence that being reared by the same parents in the same physical environment does not, on average, make siblings more alike as adults than they would have been if reared separately in adoptive homes.[/list:u:1qbwsqyz]

Bouchardin mukaan ihmisen persoonallisuuserojen geneettinen pohja on on ollut tärkeä ihmisen kulttuurin kehityksen tekijä:

[list:1qbwsqyz]Whatever the ancient origins and functions of genetic variability, its repercussions in contemporary society are pervasive and important. A human species whose members did not vary genetically with respect to significant cognitive and motivational attributes, and who were uniformly average by current standards, would have created a very different society than the one we know. Modern society not only augments the influence of genotype on behavioral variability as we have suggested, but permits this variability to reciprocally contribute to the rapid pace of cultural change. If genetic variation was evolutionary debris at the end of the Pleistocene, it is now a salient and essential feature of the human condition.[/list:u:1qbwsqyz]

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat