John Nash ja peliteoria

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoitti (HS 8.7.2008) mielenkiintoisen kirja-arvostelun Tom Siegfriedin kirjasta John Nash, peliteoria ja luonnon koodi.

Peliteoria kuulostaa näin maallikon mielestä varsin mielenkiintoiselta. Vai mitä olet mieltä, jos matemaattisin mallein pystytään kuvaamaan ihmisen ja luomakunnan käytöstä sekä laatimaan niiden pohjalta ennusteita. Itse tosin uskon siihen, että kaikkea ei pystytä ikinä matemaattisin mallein tutkimaan, vaikka se varsin mielenkiintoinen ajatus olisikin. Joku uskoo sattumaan ja toinen taas johdatukseen, kun taas kolmas saattaa uskoa niiden sekoitukseen.

Aiheeseen liittyen väittäisin, että elämä on joidenkin taloustieteilijöiden mukaan suuri peli, jossa ainoa tarkoitus on saada maksimaallinen hyöty eli tulos. Kysymys kuuluukin, onko elämänpeli epäonnistunut, jos joudut elämään yhteiskunnan tukien varassa lähes koko elämäsi?

Oikeastaan mielenkiintoni John Nashin ajattelua kohtaan johtuu pitkälti hänen sairaudestaan ja elokuvasta Kaunis mieli (2001). Vesa Kanniainen (tai kuka kuvatekstin sitten olikin laatinut?) on väärässä siinä suhteessa, että John Nash olisi kärsinyt mielialahäiriöstä. John Nashin sairaus on psykoottistasoinen eli paranoidinen skitsofrenia, jonka kaikki Kaunis mieli elokuvan nähneet tietävätkin.

Voidaankin helposti sanoa, että John Nash Nobel-palkittuna on hyvässä mielessä nykyajan ansioitunein paranoidinen skitsofreenikko.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
Aiheeseen liittyen väittäisin, että elämä on joidenkin taloustieteilijöiden mukaan suuri peli, jossa ainoa tarkoitus on saada maksimaallinen hyöty eli tulos. Kysymys kuuluukin, onko elämänpeli epäonnistunut, jos joudut elämään yhteiskunnan tukien varassa lähes koko elämäsi?



Maksimaalinen hyöty kenen kannalta? Yhteiskunnan preferensseissä ei varmastikaan ole tukien varassa elävät yksilöt mutta jollekin yksilölle näin voi ollakin. Maksimaalinen hyöty määräytyy preferenssien mukaan. Yksi preferoi rahan vapaa-ajan edelle, toinen vapaa-aikaa, kolmas jotain aivan muuta.

Vierailija
Kokemustuntija
....elämä on joidenkin taloustieteilijöiden mukaan suuri peli, jossa ainoa tarkoitus on saada maksimaallinen hyöty eli tulos.



Taitavat nuo taloustiteilijät olla vähän enemmän kuin oman systeeminsä orjia kun tuollaista väittävät...

Jos taas hyöty ja tulos käsitetään jollain muulla kuin pelkällä rahalla ja omaisuudella, kuten esimerkiksi "elämänlaadulla" ovat he sillon oikeassa.. Mutta toisaalta tuollaisen itsestään selvyyden toteaminen äänen on jo typerää..

Itse sen sanottuani tuntuu jo typerältä..

totinen
Seuraa 
Viestejä4876
Liittynyt16.3.2005
SYR
Maksimaalinen hyöty kenen kannalta? Yhteiskunnan preferensseissä ei varmastikaan ole tukien varassa elävät yksilöt mutta jollekin yksilölle näin voi ollakin. Maksimaalinen hyöty määräytyy preferenssien mukaan. Yksi preferoi rahan vapaa-ajan edelle, toinen vapaa-aikaa, kolmas jotain aivan muuta.
Pelaajan kannalta, olkoon se yhteiskunta tai yksilö. Preferenssit eivät välttämättä ole toisensa poissulkevia, mikä on vain hyväksi; näin saadaan enemmän voittajia ja mahdollisuuksi sovittaa eri intressejä.

Huomautettakoon, että if-logiikan kannalta totuus on määriteltävissä vain peliteoreettisesti; voittaja on aina oikeassa.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Juuso
Littyen Nashin peliteoriaan mitä mieltä olette seuraavasta dilemmasta?

http://www.sciam.com/article.cfm?id=the ... s--dilemma

ja lyhyemmin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Traveler's_dilemma

Dilemma tuossa on se, että Nashin peliteoria antaa rationaaliseksi ratkaisuksi kaikkein huonoimman vaihtoehdon ja epärationaalisuudella jää voitolle enemmän.




Peliteoreettisten optimiratkaisujen edellytys on yleensä kai se, että kaikki osanottajat ovat neroja ja tietävät toistenkin osanottajien olevan neroja. Kuten tässä tehtävässä: viewtopic.php?f=3&t=10800&view=next

Jos osanottajissa on inhimillisiä puutteita, ei peliteoreettisesti oikea ratkaisu ole aina paras. Silloin pitää kai noudattaa jonkinlaista sumeaa logiikkaa?

tli
Seuraa 
Viestejä1057
Liittynyt11.11.2005
Kokemustuntija

Aiheeseen liittyen väittäisin, että elämä on joidenkin taloustieteilijöiden mukaan suuri peli, jossa ainoa tarkoitus on saada maksimaallinen hyöty eli tulos.



Tämä on oikeastaan aivan keskeisiä ajatuksia ns. uusklassisen taloustieteen perinnössä, joka syntyi joskus 1800-luvulla klassisen taloustieteen jälkeen. Nämä uusklassikot olettivat, että ihminen on ns. Homo economicus, joka pyrkii kaikissa tilanteissa vain maksimoimaan oman taloudellisen hyötynsä.

Tuskin tätä ajatusta kovinkaan moni taloustieteilijä enään ottaa aivan tosissaan tai tiedä häntä. Sen vähän perusteella, mitä tiedän peliteoriasta, voisin olettaa, että tuskin Nash piti tätä ainoana lähtökohtana peliasetelmia kehitellessään, sillä teoriassa peliasetelmaan voidaan kytkeä melkein mitä tahansa tavoitteita ja motiiveja.

Vierailija
Ding Ding
Peliteoreettisten optimiratkaisujen edellytys on yleensä kai se, että kaikki osanottajat ovat neroja ja tietävät toistenkin osanottajien olevan neroja. Kuten tässä tehtävässä: viewtopic.php?f=3&t=10800&view=next

Jos osanottajissa on inhimillisiä puutteita, ei peliteoreettisesti oikea ratkaisu ole aina paras. Silloin pitää kai noudattaa jonkinlaista sumeaa logiikkaa?




Käsittääkseni tämä dilemma nimenomaan olettaa molemmat pelaajat täysin rationaalisiksi, jolloin he etsivät ratkaisun Nashin tasapainon. Dilemma on siinä, että tuo tasapaino on kaikkein huonoin lopputulos. Dilemman mukaan siis epärationaaliset pelaajat päätyvät parempaan tulokseen kuin rationaaliset...

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Juuso
Käsittääkseni tämä dilemma nimenomaan olettaa molemmat pelaajat täysin rationaalisiksi, jolloin he etsivät ratkaisun Nashin tasapainon. Dilemma on siinä, että tuo tasapaino on kaikkein huonoin lopputulos. Dilemman mukaan siis epärationaaliset pelaajat päätyvät parempaan tulokseen kuin rationaaliset...

Eivät kai he ole täysin rationaalisia, jos he eivät jaksa etsiä Nashin tasapainoa. Tai sitten he olettavat että vastapuoli ei ole täysin rationaalinen, jolloin heidän nimenomaan ei kannata etsiä Nashin tasapainoa.

Tai sitten rationalisuuden palkinto, kuvitteellinen yksi dollari, vain on liian pieni jotta he jaksaisivat olla rationaalisia testaajan mieliksi.

Vierailija
Juuso
Käsittääkseni tämä dilemma nimenomaan olettaa molemmat pelaajat täysin rationaalisiksi, jolloin he etsivät ratkaisun Nashin tasapainon. Dilemma on siinä, että tuo tasapaino on kaikkein huonoin lopputulos. Dilemman mukaan siis epärationaaliset pelaajat päätyvät parempaan tulokseen kuin rationaaliset...

Epärationaaliset vai itsekkäät. Vangin dilemmahan on klassisin peliteoreettinen malli, siinä parhaaseen tulokseen pääseminen vaatii yhteistyötä, josta ei voi sopia, se täytyy olettaa, joka ei ole rationaalista. Ratinaaliseen lopputulokseen päästäkseen täytyy toimia epärationaalisesti. Nashin mukaan päätöstä ohjaa tietoisuus toisen valinnan todennäköisyydestä. Vangin pelissä yhteistyövalinta on hieman epätodennäköisempi kuin lyhytnäköinen oma etu -valinta, joten vangin pelissä tämä tieto ohjaa epärationaaliseen valintaan.

Vierailija
Ding Ding

Eivät kai he ole täysin rationaalisia, jos he eivät jaksa etsiä Nashin tasapainoa. Tai sitten he olettavat että vastapuoli ei ole täysin rationaalinen, jolloin heidän nimenomaan ei kannata etsiä Nashin tasapainoa.



No muotoillaan siten, että kaksi peliteoreetikkoa osallistuu Travelers Dilemmaan. Koska kumpikin on peliteoreetikko ja tietää toisen olevan peliteoreetikko, ainoa järkevä valinta molemmille on vaatia $2 koska se on Nashin tasapaino.

Valitaan sitten kaksi epärationaalista pelaajaa, joilla ei ole tietoakaan Nashista. Molemmat todennäköisesti valitsevat summan $100 läheltä ja saavat keskimäärin hurjasti paremman lopputuloksen itselleen.

Tai sitten rationalisuuden palkinto, kuvitteellinen yksi dollari, vain on liian pieni jotta he jaksaisivat olla rationaalisia testaajan mieliksi.



Hmm luitko tuota travelers dilemmaa? Siis alkupiste on ($100,$100) ja Nashin tasapaino on ($2,$2).

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005
Juuso
Ding Ding
Tai sitten rationalisuuden palkinto, kuvitteellinen yksi dollari, vain on liian pieni jotta he jaksaisivat olla rationaalisia testaajan mieliksi.



Hmm luitko tuota travelers dilemmaa? Siis alkupiste on ($100,$100) ja Nashin tasapaino on ($2,$2).

Niin, kirjoitin ehkä väärin. Mutta ketjuhan lähtee liikkeelle siitä että toinen himoitsee 101 dollaria eikä tyydy 100 dollariin. Sen jälkeen ollaankin sitten noidankehässä josta ei ole ulospääsyä ennenkuin 2 dollarin kohdalla.

Ehkä minun olisi pitänyt sanoa, että rationaalisuuden palkinto tuossa tehtävässä on vain hyvä mieli. Vain periaatteen mies lähtisi tavoittelemaan Nashin tasapainoa noin pienestä hyödystä; järkevä mies käyttäisi sumeaa logiikkaa, psykologiaa tai todennäköisyyslaskentaa.

Teoreettiselta kannalta toki tuo on kiinnostava paradoksi.

Vierailija
Casio
Kokemustuntija
....elämä on joidenkin taloustieteilijöiden mukaan suuri peli, jossa ainoa tarkoitus on saada maksimaallinen hyöty eli tulos.



Myös sosiaalipsykologiassa on sovellettu tuota taloustieteilijöiden teoriaa. George Homans kehitti sosiaalisen vaihdon teorian vuonna 1961 Teoria oli luonteeltaan behavioristinen ja individualistinen, ihmisen toiminta ohjautui yksilönä palkkioiden ja rangaistusten mukaan. Sen taustaoletuksena on se että ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä, jotka tavoittelevat aina omaa etuaan. Ihmisten välinen vuorovaikutus on siis eräänlaista kaupankäyntiä, jossa laskemme kustannuksia - käytettyä aikaa, investoitua rahaa ja energiaa jne. - ja vertaamme niitä suhteen tarjoamiin hyötyihin, kuten vaikutusvaltaan tai mielihyvään.

Homansin näkemysten pohjalta on kehitetty myös tasasuhdeteoria, sen mukaan oikeudenmukaisuusarvio nostetaan sosiaalisen vaihdon perustaksi. Epäoikeudenmukainen jako herättää suuttumusta, siksi ihmiset vahtivat valppaasti edun jakautumista. Sosiaaliseen suhteeseen pyritään siitä saatavan tuoton takia, suhteen ylläpitäminen edellyttää kuitenkin työtä ja resursseja, joten sijoitusten ja tuoton suhde täytyy arvioida

Sosiaalisen vaihdon teoria on kaikkea muuta kuin toimiva teoria selittämään yhteiskunnan tai ihmisten toimintaa. Siksi esim Sergei Moscovici totesi Homansin kirjan luettuaan että ei ymmärtänyt siitä mitään. Hänen omien kokemuksiensa mukaan ihminen ei käyttäytynyt lainkaan teorian mukaisesti. Moscovici kehitti myöhemmin täysin vastakkaista teoriaa ihmisten toiminnasta. Teoria on kohdannut yksiulotteisuutensa vuoksi myös muilta tahoilta kritiikkiä. Egoistisen taustaoletuksen lisäksi on ihmetelty miten palkkiot voivat olla yhteismitallisia.

Vierailija
Kokemustuntija
Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoitti (HS 8.7.2008) mielenkiintoisen kirja-arvostelun Tom Siegfriedin kirjasta John Nash, peliteoria ja luonnon koodi.

Peliteoria kuulostaa näin maallikon mielestä varsin mielenkiintoiselta. Vai mitä olet mieltä, jos matemaattisin mallein pystytään kuvaamaan ihmisen ja luomakunnan käytöstä sekä laatimaan niiden pohjalta ennusteita. Itse tosin uskon siihen, että kaikkea ei pystytä ikinä matemaattisin mallein tutkimaan, vaikka se varsin mielenkiintoinen ajatus olisikin. Joku uskoo sattumaan ja toinen taas johdatukseen, kun taas kolmas saattaa uskoa niiden sekoitukseen.

Aiheeseen liittyen väittäisin, että elämä on joidenkin taloustieteilijöiden mukaan suuri peli, jossa ainoa tarkoitus on saada maksimaallinen hyöty eli tulos. Kysymys kuuluukin, onko elämänpeli epäonnistunut, jos joudut elämään yhteiskunnan tukien varassa lähes koko elämäsi?




Havaintojen "vaihtoehtoinen selittäminen" absoluuttisella satunnaisuudella on arveluttavaa.

Tästä tulee kuin taikaiskusta heti mieleen uusimman hölynpölyopin "neurotaloustieteen" sellainen "tutkimusmenetelmä", jossa oman mallin ainoaksi vaihtoehoksi asetaan riippumattomien alkeistapausten absoluuttinen satunnaisuus, kaiken kaikkiaan melko harvinainen luonnon ja yhteiskunnan asiaintila. Jos esimerkiksi on laadittu peliteoreettinen "kaikenselittävä" malli vaikka tietynlaisen pörssisalkun käsittelystä, johon verrataan todellisten sijoittajien sijoituspäätöksiä todeten 70% päätöksistä olleen mallin mukaisia ja 30% "satunnaisia", niin malli olisi sitten 70%:sti "neurossa" (ja yleensä myös geenissä) ja 30%:sti satunnaista. (Sellaisella mallilla pitäisi sitten aina voittaa ainakin satunnaisesti sijoittava "apina", mutta joskus, kun on käytetty oikeaakin apinaa, päin vastoinkin on käynyt.)

Menetelmä on periaatteeltaan kopioitu vielä vanhemmalta valetieteeltä kreationismilta, jossa vaihtoehtoiset selitykset asialle kuin asialle olivat Jumalan toiminta, ihmisen toiminta, tai absoluuttinen satunnaisuus. (Eli mikä on todennäköisyys, että atomien satunnaisesti törmäillessä syntyy "sattumalta" elävä solu, sehän on tietysti absoluuttinen nolla, kuten olisi sellaisen solun synty muutenkin, ellei ole olemassa kehittyvien lainalaisuuksien alaisia ilmiöitä.)

Tässä oletetaan tiettyä tieteen auktoriteettia siirtyvän kyseenalaisille "tutkimuksille" sellaisten tilastollisten tutkimusten taholta, joissa esimerkiksi verrataan jotakin lääkeainetta käyttävän koehenkilöryhmän terveydentilaa satunnaisesti valitun verrokkiryhmän terveydentilaan, joka ryhmä saisi poiketa tutkittavasta ryhmästä tilastollisesti vain siinä, ettei se käytä kyseistä lääkettä, tai mieluiten vain luulee käyttävänsä sitä, jolloin placebo-vaikutuksenkin pitäisi eliminoitua. Vertailua ei suoriteta esimerkiksi sellaiseen tilastojen perusteella kuviteltuun ryhmään, joka ei ikinä syö eikä ole syönyt pillerin pilleriä, eikä myöskään sellaiseen kuviteltuun ryhmään, jonka jäsenet popsaisisivat satunnaisin välin satunnaisen pillerin, keskimäärin kuitenkin samaan tahtiin kuin koehenkilöt...Eli tässä tapauksessa olisi ehkä pitänyt olla verrokkiapinat, joiden palkitseminen on satunnaista, kunhan ne vain "käsittelevät" tietyn määrän kuvia, tai joita ohjataan kohti jotakin päinvastaista päämäärää. Tällaisen ideaalisen konstruoidun "vaihtoehdon" käyttäminen antaa liikaa mahdollisuuksia bluffaamiseen valitsemalla sopivasti se "vaihtoehto", kuten kreationistit tekevät.

Jostakin merkillisestä syystä näyttää joillakin tahoilla olevan vimmainen paine "osoittaa" eläinkunnassa ajattelua, eli että eläimet käyttäytyisivät niinkuin ihmiset, tällaisen minun mielestäni harhakäsityksen erittäin haitallisista ideologisista seurauksista huolimatta esimerkiksi eläinsuojeluliikkeessä. Ja mikä kaikkein merkillisintä, niin samoilla tahoilla esiintyy usein yhtä vimmainen paine osoittaa, että ihmiset itse asiassa käyttäytyvätkin juuri niinkuin eläimet, ei edes ehdollisin, vaan ehdottomin synnynnäisin refleksein kuin kanat tai sammakot. Miksi pitää kääntämisen takia kääntää asioita päälaelleen?

Oikeastaan mielenkiintoni John Nashin ajattelua kohtaan johtuu pitkälti hänen sairaudestaan ja elokuvasta Kaunis mieli (2001). Vesa Kanniainen (tai kuka kuvatekstin sitten olikin laatinut?) on väärässä siinä suhteessa, että John Nash olisi kärsinyt mielialahäiriöstä. John Nashin sairaus on psykoottistasoinen eli paranoidinen skitsofrenia, jonka kaikki Kaunis mieli elokuvan nähneet tietävätkin.

Voidaankin helposti sanoa, että John Nash Nobel-palkittuna on hyvässä mielessä nykyajan ansioitunein paranoidinen skitsofreenikko.




Nashin peliteoria on matematiikkaa, ja sellaisena aina "totta" matematiikan puitteissa. Kun sitä tai mitä muuta tahansa matemikkaa sovelletaan luonnon- tai yhteiskuntatieteisiin, pitää jokin objektiivisen todellisuuden järjestelmä TULKITA tuon mateamtiikan kautta, eli matemaattinen malli sovittaa sitä kuvaamaan. Tämä tapahtuu enemmän tai vähemmän onnistuneesti, ja sen mukaan myös oikein lasketut "pätevät" tulokset ovat enemmän tai vähemmän tosia, eli vastaavaia itse todellisuuden kanssa.

totinen
Seuraa 
Viestejä4876
Liittynyt16.3.2005
acedia
Vangin dilemmahan on klassisin peliteoreettinen malli, siinä parhaaseen tulokseen pääseminen vaatii yhteistyötä, josta ei voi sopia, se täytyy olettaa, joka ei ole rationaalista. Ratinaaliseen lopputulokseen päästäkseen täytyy toimia epärationaalisesti. Nashin mukaan päätöstä ohjaa tietoisuus toisen valinnan todennäköisyydestä. Vangin pelissä yhteistyövalinta on hieman epätodennäköisempi kuin lyhytnäköinen oma etu -valinta, joten vangin pelissä tämä tieto ohjaa epärationaaliseen valintaan.

Mutta jos Vangin Dialemmaa pelataan useampia kierroksia, niin silloin vankien välille muodostuu kuin itsestään yhteistyötä; tämä on havaittu myös tietokonesimulaatioissa. Mutta kaikkein voittoisimmaksi tietokonestrategiaksi on havaittu yhteisyöllä aloittaminen ja jatkaminen samalla strategialla millä toinen vanki toimii; pahaan vastataan pahalla ja hyvään vastataan hyvällä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat