Seuraa 
Viestejä45973

Nykyinen lääketieteellinen näkemys lähtee kai siitä, että kaikki normista poikkeava käytös pitää diagnosoida.

Eikö voida suoraan sanoa, että ihminen on erilainen ja joskus jopa paha kuin, että selittää normista poikkeava käytös mitä erilaisemmin diagnoosein.

Tässä aloituksessa en tarkoita sitten todellisuudentajua haittaavia diagnooseja.

Sivut

Kommentit (24)

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Kokemustuntija
Nykyinen lääketieteellinen näkemys lähtee kai siitä, että kaikki normista poikkeava käytös pitää diagnosoida.

Eikö voida suoraan sanoa, että ihminen on erilainen ja joskus jopa paha kuin, että selittää normista poikkeava käytös mitä erilaisemmin diagnoosein.

Tässä aloituksessa en tarkoita sitten todellisuudentajua haittaavia diagnooseja.




On hyvä oppia ymmärtämään ilmiöitä. Siksi pitää analysoida ja määritellä. Ja tehdä luettelo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lääketieteellistä diagnosointia ei tarvittu ennen vanhaan, kun uskottiin vielä noitiin ja sielunriivaajaan. Oli myös korrektia puhua kerettiläisyydestä, jumalattomuudesta, jne. Nykypäivänä lääketiede on monessa suhteessa syrjäyttänyt uskonnon, omaksunut aiemmin uskonnolle kuuluneita tehtäviä ja asettunut yhteiskunnan keskiöön uutena normittavana valtana. Tämä uusi vallan muoto toimii erinomaisen hyvin, koska sillä on taustavoimanaan koko moderni tieteellisrationalistinen ajattelutapa.

Lääketieteeseen sisältyvä salavihkainen valta näyttää siis epäpoliittiselta, mistä syystä sitä on vaikea kyseenalaistaa. Yritäpä kritisoida jotakin, mitä tahansa, lääketieteellistymisen kasvannaisilmiötä, mitä tahansa absurdia tai triviaalia diagnoosia tai vahingoittavaa (iatrogeneettistä) hoitomenetelmää, ja katso miten nopeasti saat kuulla olevasi kylmä ja välinpitämätön ihminen, joka kannattaa kärsivien ihmisten heitteillejättöä. Tässä tulee ilmi toinen lääketieteellistymisen kantava voima: lääketieteen ankkuroituminen hoivadiskurssiin.

Lääketiede assosioituu hoitoon ja auttamiseen. Kaikki lääketieteeseen kuuluva on automaattisesti ja kyseenalaistamatta hoitoa, mikä taas mielletään välittämiseksi: hoitotyötä tekevä on hyvä ihminen. Hoitokulttuurin todellisuus voi tästä syystä olla mitä tahansa, mutta sen epäkohtiin on tavallista vaikeampi puuttua, koska kysehän on "hoidosta". "Sinä kylmä ja välinpitämätön ihminen! Haluatko riistää näiltä tottelevaisuushäiriöstä kärsiviltä ihmisiltä heidän tarvitsemansa avun?"

Lisäksi lääketiede on panssaroitu kritiikkiä vastaan siten, että sen piiristä tulee myös ihan oikeasti asiallista ja toimivaa apua. Lääketieteen normittavaa valtaa on vaikea kritisoida, koska se tulkitaan kaiken lääketieteeseen kuuluvan vastustamiseksi. Jos vastustat esimerkiksi erilaisuutta medikalisoivaa psykiatriaa, saat kuulla vastustavasi samalla syöpähoitoja. "Aha, sinä et siis usko tottelevaisuushäiriöön. Seuraavaksi haluat varmaan riistää avun syöpäsairailta!"

[quote="Kokemustuntija"]Nykyinen lääketieteellinen näkemys lähtee kai siitä, että kaikki normista poikkeava käytös pitää diagnosoida.

Eikö voida suoraan sanoa, että ihminen on erilainen ja joskus jopa paha kuin, että selittää normista poikkeava käytös mitä erilaisemmin diagnoosein.

Tässä aloituksessa en tarkoita sitten todellisuudentajua haittaavia diagnooseja.[/quot

--------------------------------

Persoonalliset erilaisuudet diagnistisoidaan usein. Terveellä järjellä varustettu, joka on tuntenut suvun pidemmältä ajalta huomaa, että monet diagnoosit ovat pelkkää suvun ominaisuuteen kuuluvaa ja usein aikuisena vielä hyödynnettävissä.

Ilmateur
Lääketieteellistä diagnosointia ei tarvittu ennen vanhaan, kun uskottiin vielä noitiin ja sielunriivaajaan. Oli myös korrektia puhua kerettiläisyydestä, jumalattomuudesta, jne. Nykypäivänä lääketiede on monessa suhteessa syrjäyttänyt uskonnon, omaksunut aiemmin uskonnolle kuuluneita tehtäviä ja asettunut yhteiskunnan keskiöön uutena normittavana valtana. Tämä uusi vallan muoto toimii erinomaisen hyvin, koska sillä on taustavoimanaan koko moderni tieteellisrationalistinen ajattelutapa.

Lääketieteeseen sisältyvä salavihkainen valta näyttää siis epäpoliittiselta, mistä syystä sitä on vaikea kyseenalaistaa. Yritäpä kritisoida jotakin, mitä tahansa, lääketieteellistymisen kasvannaisilmiötä, mitä tahansa absurdia tai triviaalia diagnoosia tai vahingoittavaa (iatrogeneettistä) hoitomenetelmää, ja katso miten nopeasti saat kuulla olevasi kylmä ja välinpitämätön ihminen, joka kannattaa kärsivien ihmisten heitteillejättöä. Tässä tulee ilmi toinen lääketieteellistymisen kantava voima: lääketieteen ankkuroituminen hoivadiskurssiin.

Lääketiede assosioituu hoitoon ja auttamiseen. Kaikki lääketieteeseen kuuluva on automaattisesti ja kyseenalaistamatta hoitoa, mikä taas mielletään välittämiseksi: hoitotyötä tekevä on hyvä ihminen. Hoitokulttuurin todellisuus voi tästä syystä olla mitä tahansa, mutta sen epäkohtiin on tavallista vaikeampi puuttua, koska kysehän on "hoidosta". "Sinä kylmä ja välinpitämätön ihminen! Haluatko riistää näiltä tottelevaisuushäiriöstä kärsiviltä ihmisiltä heidän tarvitsemansa avun?"

Lisäksi lääketiede on panssaroitu kritiikkiä vastaan siten, että sen piiristä tulee myös ihan oikeasti asiallista ja toimivaa apua. Lääketieteen normittavaa valtaa on vaikea kritisoida, koska se tulkitaan kaiken lääketieteeseen kuuluvan vastustamiseksi. Jos vastustat esimerkiksi erilaisuutta medikalisoivaa psykiatriaa, saat kuulla vastustavasi samalla syöpähoitoja. "Aha, sinä et siis usko tottelevaisuushäiriöön. Seuraavaksi haluat varmaan riistää avun syöpäsairailta!"




Erinomainen kirjoitus, joskin ilman käytännön esimerkkejä helposti kumottavissa. Tuohon pitää lisätä vielä poliittinen valta; lääkärithän ovat ulottaneet lonkeroitaan myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Myös yksityishenkilöt voivat käyttää lääkärinasemaa omaksi hyväkseen mm.. kunnallisvaaleissa. Tämä edellyttää tietysti muiden ihmisten avostusta, koska lääkäri tahtoo tehdä ihmisille hyvää, hän varmasti osaa ajaa yhteisiä asioitamme oikein. Tietysti kaikki ihmiset eivät ajattele näin naivisti, mutta olen huomannut tälläistä nuoleskelevaa käytöstä varsinkin naisten keskuudessa.

Lääkärit ja asinajajat kuuluvat Hollywood-ammatteihin.(käytän itse tätä nimitystä) Nämä ammatit ovat yliedustettuina viihdemaailmassa. Viihde tuottaa erilaisia mielikuvia, joiden kautta ihmiset käsitteellistävät näitä ammatteja. Maallikot eivät välttämättä tiedä millaista käytännön työtä kvanttifyysikot tai biokemistit joutuvat tekemään, mutta lääkäreiden ja asianajien elämästä tiedetään kaikki. (tämä tietenkin viihteen näkökulmasta katsottuna.)

Väitän että näillä mielikuvilla on paljon vaikutusta esim. siiihen mihin ammattiin kunnianhimoiset lukiolaiset tähtäävät. Näihin ammatteihin liityy glamouria: lääkäreillä ja asianajajilla on rahaa, valtaa, ystäviä ja seksikumppaneita.. Minusta on suorastaan sääli, jos moni älykäs nuori valitsee nämä urat pelkästään yhteiskunnallisen arvostuksen vuoksi. Richard Dawkinshan valitteli tätä asiaa myös, hän ei erityisemmin arvosta asianajajia. (A Devil's Chaplain: Reflections on Hope, Lies, Science, and Love) Luonnontieteilijät, fyysikot ja muut tieteilijät eivät valitettasti ole yhtä seksikkäitä.

Kysymys aloittajalle: Pitäisitkö itse siitä että sinua sanosttaisin pahaksi ihmiseksi? Jos et niin älä tuputa sitä muille.

Syy siihen miksi on olemassa käyttäytymistiede, on se ettei ongelmoivasti käyttäytyviä ihmisiä kyettäisi auttamaan jos asioita ei tutkittaisi. Toki käyttäytymistiedettä siinä, kuin mitä tahansa muutakin, voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin, mutta esmes nyt täällä meillä suomessa ei teljetä "toisinajattelijoita" vankilaan eikä mielisairaaloihin, joissa on resurssipulaa ja verorahoja koitetaan päinvastoin säästää hiukan liikaakin, jopa niin paljon että kouluopetukseenkaan ei meinata millään saada riittävästi erityisopetusvakansseja, ei kouluavustajia, ei tukiopetusta, jne.

Toisaalta voi olla myös kyse siitä että asioista päättämässä on tyhmät ja rahaa resurssoidaan väärässä järjestyksessä. Onhan meillä valtiovarainministerinä kakara joka ei ole mikään "ruudinkeksijä" vaikka ihan symppis aatteellinen onkin.

En tiedä olisko hyödyllistä ja kokeilemisen arvoista vaatia omilta edustajiltaan diagnoosi, esteettömyystodistus siitä että ymmärtäisi edes tällaiset yksinkertaiset perusasiat?

Lakeja laadittaessahan se säätyy miten ihmiset vastaisuudessa normien mukaan käyttäytyvät, mikä on sallittua käytöstä ja mistä käytösvirheestä saa sanktion, jne.

Mä voin ainakin kysellä seuraavien vaalien alla ehdokkailta että mitäs siellä pääkopassa on, onko normaalit aivot vai mitä? Onko käytöshäiriöitä, onko neurologista poikkeamaa vai onks persoonallisuushäiriö, jne.?

Valtaosa ihmisitä suhtautuu kait aika neutraalisti tai sitten myönteisesti käyttäytymistieteeseen ja sen diagnosointeihin. Jotkut pelkää leimaantuvansa..
Hm.. kait se niin menee että elämään rennosti suhtautuva ja kongnitiivisesti lahjakas tajuaa ettei kellään ole aikaa ja mielenkiintoa pyöriä toisen ihmisen navan ympärillä ja siksi psykiatriaa ei tarvitse pelätä. Sitten on niitä jotka kuvittelee että koko maailma kieppuu oman navan varassa, että enemmistö ihmisistä on kiinnostuneita itsestä, jne.
Pikkulapsilla kait aina vääjäämättä tuollainen ahdas näkemys, joka sitten ajanoloon avartuu. Jossakin maaseudulla kait vähäiset sosiaaliset kanssakäymismahdollisuudet voivat aiheuttaa sen että "mökkihöperöt" elävät noissa hyvä/paha määrittelyissään. Ne kelpaa psykoottisille, romantikoille ja kaikille jotka välttelee kunnollista kommunikaatioita syystä tai toisesta.

Parhaat normit voidaan ehkä päätellä matemaattisesti?

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176

Sano se muille, että kaikki ei ole samanlaisia.

Monesti se on ihmisten yleinen ongelma, eikä psykiatrien tai itse ihmisen mitä ongelma koskettaa.

Kaikki ei vastaa normeja, mitkä jotkut on omaksuneet ympäristöstä.

Ihmisten käyttäytymistä voitaisiin opettaa koulussa vaikkapa uskonnon tilalla.

tiäremiäs
Ihmisten käyttäytymistä voitaisiin opettaa koulussa vaikkapa uskonnon tilalla.



Aiemminhan täällä.. vai pitäiskö sanoa että kristinuskon saavuttua tänne ja vallattua arvo- ja asennemaailmoineen kulttuurin.. vai pitäiskö sanoa, kun aiempi kulttuuri muuttui, sivuuttui kristinuskolla, silloin ilmaantui sielutiede.

Kristinuskovaisethan puhuvat yhä hyvästä ja pahasta. Kristinuskosta ei kait ole poistettu taivaanisää, syntiä ja kuoleman jälkeistä elämää, messiaan paluuta, jne.
Heille mielisairaat ovat yhä riivattuja, jotkut poikkeavat ovat syntisiä, jotka joutuvat helvettiin, jne.

Ihan hyvä että on nykyään psykiatriaa, käyttäytymistiedettä ja lisäksi uudempaa neuropsykiatriaa. Sen vanhan psykiatrian puitteissa oli hankalampi todentaa mitään mutta nyt kun voidaan suorittaa neurologisia tutkimuksia, kun voidaan nähdä autonomisen hermoston ja tahdonalaisen säätelyn väliset erot, jne. ei tarvitse, eikä voida summamutikassa lätkiä pätemättömiä diagnooseja miten sattuu.

sakkimies Lähetetty: 10 Heinä 2008, 19:

kauan eläköön antipsykiatrinen vastarinta! viva la recistance !!!




Tutkimuksia toki voidaan väärentää samoin kuin voidaan valehdella, mutta se on jo ihan eri juttu. Huijaaminen on huijaamista ja tieteen nimissä sensortin yritteliäisyyttä välillä esiintyy. Se ei kuitenkaan poissulje sitä että diagnosoinnin avulla yritetään pääsääntöisesti, olletikin vaikkapa 95% auttaa ihmisiä ihan samalla tavalla kuin diagnosoimalla somaattisen puolen vaivoja. Usein nuo psykosomaattiset vaivat on sellaisia että on vaikeaa ja mahdotontakin erottaa sitä kumpi vaikuttaa kumpaan. Esim. stressi voi altistaa ties mille. Stressaantua voi vaikka liiasta kiireestä, muiden komennosta, mutta voihan siihen vaikuttaa vaikka joku luonnonkatastrofikin. Mikä kulloinkin.

Tässä yks kyskymys sakkimiehelle:

Jos olis vaikka nuori äiti, jonka pikkulapsi on kuollut salamaniskuun. Pitäisikö vaan kuitata että mitään hyötyä ei ole psykiatriasta?
Mietippäs tuota kun saat silmäs irti omasta navastas.

kriisiterapia ja ja psykologit aivan riittävä keino siinä tilanteessa. psykiatria ammattitaidottomuudellaan ja täydellisellä ymmärtämättömyydellään mitä tulee ihmisten mielialoihin ja psykologisiin profiileihin on tuhonnut lukemattomia ihmiselämiä. kauan eläköön antipsykiatrinen vastarinta!!! viva la recistance!!!

Saa niitä rauhoittavia mutta tarkoitin lähinnä oikeita psyykelääkkeitä. Niitä ei terveyskeskuksesta saa. Ja päivystyksestä ei edes rauhoittavia jos ei erikseen lue potilastiedoissa että niitä saa määrätä pieniä määriä esm. silloin kun resepti on uusittavana ja ei ole ehtinyt tulla ennen lääkkeiden loppumista.

sakkimies
kriisiterapia ja ja psykologit aivan riittävä keino siinä tilanteessa. psykiatria ammattitaidottomuudellaan ja täydellisellä ymmärtämättömyydellään mitä tulee ihmisten mielialoihin ja psykologisiin profiileihin on tuhonnut lukemattomia ihmiselämiä. kauan eläköön antipsykiatrinen vastarinta!!! viva la recistance!!!



Millä perustelet potilasta näkemättä että riittää?
Entäs kun ei riitä?
Sun puheesta saa ihan sellaisen vaikutelman että projisoit jotakin antipatioitasi ja koitat vakuuttaa muut suhtautumaan kielteisesti psykiatriaan ja tuota kautta neurologiaan ja lääketieteeseen ylipäätään.

Entimuinoin kun jotkut uskoi sielun olevan jotakin ruumiista irrallista, sitä hoidettiin epäruumiillisena. Nykyään kun ei enää voida noin hupsuun teoriaan vedota, eikä ihmisiä ole lainkaan helppoa manipuloida, kun tiedetään niin paljon ihmisanatomiasta, mm. aivokemiasta, niin siihenkin voidaan vaikuttaa.

Kyllä se tiedetään miten hankalaa on etsiä vikaa päästä. Lääkärit tietää ja myöntää että kukin on yksilö, ettei ole mitään valmista sabloonia parantaa ketään hokkuspokkus.

Se että yhä kuitenkin on myös uskoa kehosta irralliseen sieluun, johonkin mieleen tai mielen osa-alueeseen, tietenkin sellaiset uskomukset vaikuttavat yhä.
Psykiatrisen puolen ammatit eivät myöskään tietenkään poissulje sitä etteikö myös sen ammattikunnan harjoittajilla voi olla omakohtaisia mielenterveysongelmia. Ammattihan ei suojaa miltään, se voi myös altistaa. Voi jopa olla niinkin että psykiatriaa kiinnostuvat opiskelemaan ne, joilla on jokin omakohtainen motiivi esmes lähisuvun ongelmat. Nykyneurologian valossa voidaan jo osoittaa yhteys perinnöllisyyteen, siihen että taustalla voikin olla biologinen yhteys alttiutena.

No.. monimutkaista..
Siksi ei ole mitään ehdotonta totuutta jokotai. On myös huomoitava se miten nopeassa tempossa uutta tietoa erilaisista neurologista alkuperää olevista oireyhtymistä on tullut. Loogisesti, siis selkeästi ajattelemaan kykenevät osaavat hahmottaa sen ettei tieto noinvain pomppaa jostakin tutkimuksesta kokonaisen laajan ammattikunnan kuin yksittäisten ihmisten päähänkään.

Joten.. hitaasti asiat etenevät aina vaikka jotkut asioista enemmän tietäis. Todennäköisesti on niin että osa ihmisistä iankaikkisesti pysyy jumaluskossaan eikä ole edes mahdollista mihinkään yleiseen ja yhtäläiseen neuropsykologiseen käytäntöön.

On myös niitä joille jumalusko on loistava keino hankkia elantoa, valtaa ja ties mitä. Eivät he luovu noinvaan käsitteestä sielu tai synti, jne.
Uskontohan voi olla melkoinen voimavara säädellä kokonaisia kansanjoukkoja syyllisyys ja syyttömyys jutuilla. Niilläkin voidaan normittaa.

Mun tietääkseni yhä n. 80% suomalaisista maksaa kirkollisveroa evankelisluterilaisiin seurakuntiin ja tukee tuota voimaa, joka viis veisaa siitä että ihmisen psyykkeeseen vaikuttaa ihan arkiset ja perinnöllisetkin seikat ja ne riivaajahenget paholaisen paimennuksessa ovat silkkaa hölynpölyä.

Ei siitä pitkää aikaa ole kun piispaksi tituleerattu mieshenkilö telkkarissa syytti pahan alkuperäksi Maon punaista kirjaa.
Niinhän ne väittävät teistit että paha sikiää ateismista, siitä ettei uskota jumalaan.

Valttikortiksi kaivetaan Hitler ja hänen kansallissosialistinen aatteensa, rotuoppi ja soppa on valmis.

Mulle tuollaiset piispat ei ole sen kummempia puoskareita kuin rasistitkaan. Oma mieleni kykenee visioimaan ihmisyyttä, joka ei sisällä mitään jumalaista. Tiedän että aivot voi tuottaa näkyjä, aistihavaintoja joille ei ole mitään fyysistä katetta.
Tiedän asioista nykyään riittävästi hahmottaakseni fyyrerit, pastorit, ihmiset ylipäätään ihan tavallisiksi kuolevaisiksi ja mulle ei kait sen takia ole löytynyt "terapeuttia" joka olis voinut vaikuttaa aivokemiani, aivosähköni, yms. koostumukseen manipuloimalla psyykettäni uskon kautta terveeksi tai sairaaksi.

Otan tarvittaessa pillerin mieluimmin kuin haaskaan aikaani enää jonkun omaa ymmärrystäni vähäisemmän terapeutin hämmästeltävänä ja ohjeistettavana. Mulla on itsetuntemus sitä luokkaa että uskallan mennä lekuriin vapaaehtoisesti ja siten voin kieltäytyä epäsopivasta lääkityksestä.
Pakkohoitoon tarvitaan määräys ja sen voi lekurit kirjoittaa vasta sitten kun ihminen on sekaisin eikä vapaaehtoisesti suostu hoidettavaksi.

Joku sotatila, tms. Hm..
Eihän normit muutenkaan päde kuin vain rauhan aikana.
Sotatila olis sellainen kaaos että kukaan ei tietäis mitä sitten pitäis tehdä.
Senverran olen tolkussani etten sovella sotatilanormittomuutta rauhanaikaiseen elämääni.
Päivä kerrallaan.

no tähän on jo tavallaan vastaus itse kysymyksessä.. just siks että jos on normista poikkeava. Kaikki valtavirrasta poikkeava on salettiin hurjan outoa ja pelottavaa

McRoot
Saa niitä rauhoittavia mutta tarkoitin lähinnä oikeita psyykelääkkeitä. Niitä ei terveyskeskuksesta saa. Ja päivystyksestä ei edes rauhoittavia jos ei erikseen lue potilastiedoissa että niitä saa määrätä pieniä määriä esm. silloin kun resepti on uusittavana ja ei ole ehtinyt tulla ennen lääkkeiden loppumista.



Mulla on käytössä Xanor paniikkihäiriölääkeet. Ne on ns. rauhottavia ja niitä ei ole lupaa määrätä kellään muulla kuin psykiatrilla. Yhden kerran olen onnistunut ruinaamaan yhdeltä terkkalääkäriltä, joka sanoi että ylitti valtuutensa kun kirjoitti. Mä olisin voinut tuhota nuoren lekurin uran jos olisin sekoillut. Kaippa sit katsoi mut senverran tolkulliseksi ja luotettavaksi, näki sieltä potilatiedoista etten käytä muita lääkkeitä ja että noitakin vain harvoin ja uskoi kun sanoin että mulla oli just silloin akuutti tarve enkä ollut saanut aikaa psykiatrille.

Psykiatrinen puoli kun oli silloin kesäloma-ajan suljettuna enkä mä ollut pääviastani johtuen muistanut uusia reseptiä.

Ihan oma juttunsa on se että mielenterveyspotilaat on jätetty osittain heitteille. Pitäis olla laki joka takaa ettei mitään loma-aikasulkemisia ole, jne. Mutta minkäs sille voi että meidän lakeja säädellään ekonomien voimin ja niitten koulutukseen ei mitenkään kuulu psykiatriset jutut ja jotkut eturyhmiensä puolestapuhujat voi olla niin ilkeitä etteivät välitä siitä jos heikommat ei pärjää. Se voi olla olevinaan sitä sosiaalidarvinismia.

Helvetin tyhmää se tietenkin on. Lyhytnäköistä.
Hitler uskontovereineen onnistui tappamaan juutalaisten lisäksi valtavat määrät heidän mielestä epäkuranttia sakkia mutta nyt kun sitä ajatellaan täältä matkan päästä, ihan selkeästi tiedetään ja ymmärretään että ne olis itte kuuluneet sinne polttouuniin jonon etupäässä, hullujahan ne oli.

Ei asioita ihmisten kesken ratkota millään sosiaalidarvinismilla. Ei liioin uskonnollisella paatoksella. Ei tänne mistään tule mitään messiasta joka pelastaa.

Hyvinvointi edellyttää aatteiden ja uskontojen hallittua rakennemuutosta ja konsensusta. Heikoista huolehtiminen on se mikä pitää yhteiskunnan vahvana ja toimintakelpoisena.

Heikoin lenkki on se mistä murtuu koko ketju. Se on milloin Myyrmannissa, milloin Jokelassa sekopäänä toiminut nuori.. tai missä vaan joku, jonka oireilua ei ole noteerattu.
Vanhemmatkin on usein ihan pihalla lastensa kanssa.
Apua ei ole edes tarjolla.

Ja jotkut pelkää (hullunlailla) että ihmisiä tasapäistetään muka liikaa, että olis muka jotakin normeja joihin koitetaan pakottaa, siis sellaisia jotka olis haitallisia..
Ei sellaisia ole. Ei ainakaan mun agnostikon näköpiirissä. Voin pukeutua ja käyttäytyä hyvin omalaatuisesti enkä kärsi siitä. Päinvastoin. Mua pidetään vahvana ja rohkeana persoonana.

Kait mun pitäis ymmärtää enemmän laumasieluja mutta ei mulla ole tarmoa paneutua, mulla on omat sosiaalisten tilanteiden ahdistukseni ja niin paljon kaikenlaista omalaatuista itsessäni etten viitti, tai en jaksa enkä kykene kaikille selostamaan kun on niin valtava enemmistö ihmisiä jotka elää pipertää sitä omaa normaaliuttaan.
Pääasia minulle on se että voin itse hyvin, etten aiheuta haittaa ja vaaraa muille, jne.
Ei mua kukaan voi mistään syyttää ja tuomita jos en haittaa aiheuta.

Tapa- ja käytösnormit.. ne on mitä on. Niistä voi poimia käyttökelpoiset ja hylätä muut.

Dr Lazer
no tähän on jo tavallaan vastaus itse kysymyksessä.. just siks että jos on normista poikkeava. Kaikki valtavirrasta poikkeava on salettiin hurjan outoa ja pelottavaa



Kaikki mistä ei tiedä, mitä ei ymmärrä, se kait pelottaa.

Kun asioita sitten aletaan aikuistenoikeesti ruotia niin pelokkaat ihmiset ne kaikkein vaarallisempia on. Valtavirtaiset voivat kuitenkin seurata väärää johtajaa jos eivät tiedä muusta kuin omastaan, voivat eksyä "kaidalta tieltä" kavahtaessaan poikkeavuutta, jonka vois tieto ja ymmärrys muuttaa tutuksi ja silläviisiä kohdattavaksi ettei tarvitse pelätä.

Koulukiusaaminen on se yks juttu johon pitäis panostaa ja paljon.

Lapsethan kavahtaa erilaisuutta. Toisaalta lapset on uteliaita mutta.. no, se nyt on sitä pentumaisuutta jossa kukaan lapsista ei tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Aikuiset näyttää esimerkkiä. Jos kulttuuri on sellainen että se mahdollistaa aikuistumisen, tai miten sen nyt sanois, varttumisen isoksi ilman tietoa ja ymmärrystä ihmisyyden monimuotoisuudesta, ilman sietokykyä itsestä poikkavuutta kohtaan, silloin.. jos nyt aatellaan käytäntöä, silloin koko yhteisön selviytyminen on liikaa yksilötason tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden varassa ja yhteisön kulttuuri vaarantuu rappioitumiselle niin että se nakertuu sisältäpäin mono- ja homogeeniseksi. Erilaisuuden vaste katoaa vuorovaikutuspuutteiden kautta, jne.

Lapset ja nuoret on aina pihalla kuin lumiukot. Se on normaalia ja niin pitääkin olla. Aikuisethan määrittää ja säätää normeja.
Jos/kun normeista pääsee päättämään liikaa sellaiset joilta puuttuu laaja-alainen tietotaito, se on aina vaarallista ja aiheuttaa konfliktipotentiaa.

Koulukiusaaminen juontuu etupäässä lasten kotioloista.
En tarkoita nyt että olis jotenkin hyviä tai huonoja vanhempia. Ennemminkin sitä että lapsi heijastaa aina sitä sosiaalisuuden tasoa mikä on kotona. Se näkyy lapsen koulukäyttäytymisessä ihan suoraan että onko tottunut ja sietääkö muita ihmisiä.
Enkä mä nyt puhu erityisesti autisminkirjoisista.
Nykypäivänä lasten käytöspoikkeamiin puututaan ja isoissa kasvukeskuksissa on jo mahdollista puuttua moniin tunnettuihin poikkeamiin.
Autistisesti oireilevista osa pärjää ihan hyvin ja jotkut ihan loistavasti älynsä avulla.

Se mitä ei ole vielä kehdattu normittaa, jota ei ehkä milloinkaan edes kehdata normittaa on sosiaalinen tyhmyys silloin kun se on narsistista. Itsekkyyttä ihaillaan meidän lnsimaisessa kulttuurissamme niin valtavasti että siitä on tullut tabu.
Alfatyypeiksi on korotettu jo aikoinaan niitä jotka on kaikkein häijympiä ja itsekkäämpiä ja niin kauan kun moinen normi pätee, niin kauan on sotia ja kärsimystä, jne.

Mutta kait se on sitten joku luonnon oma juttu ja mä oon kans aikuisena joutunut opettelemaan ilkeyttä ja käyttämään sitä yhtenä keinona silloin kun kohtaan ilkeyttä. Siis ihmisiä joilta puuttuu kyky empatiaan. Olis mieletöntä asettua tai alistua uhriksi jos muuta voi.

Mutta just tuo inhimillinen ominaisuus.. ihmiset jotka on kateita, katkeria, ilkeitä niin että se on elämänasenne, niissä riittää neuropsykiatrisella taholla työtä.
Eivät alkuelämässään päädy suinkaan mielenterveyspuolen hoitoon. Päätyvät vankiloihin. Ovat rasite yhteiskunnalle. Ovat uhkana ja vaarana muille.
Psykopaatit ne on kaikkein suurin haaste mielenterveyspuolella kun just ne aiheuttaa muille paljon ongelmia ja just niitten takia aiheutuu ne suuret laskut kansantaloudellisesti mm. sairaspoissaoloina, viihtymättömyytenä kouluissa ja työpaikoilla, pelokkuutena joka heijastuu suorituskykyyn, jne.

Eikä psykopaatin tarvitse olla mikään skitso.
Psykopaatin tunnistaa kaikkein helpoiten ylimielisestä asenteesta, itsensä arvottamisesta muiden yläpuolelle, muiden vähättelystä. Holhousvimma on kans yks tunnistin.

Käytännössä psykon tunnistaa helposti siitä että hän on mukava niille jotka tottelevat häntä mutta ne jotka ei alistu, niille hän on ilkeä.

Ihan hyvä että meillä on normit ja niitä säädetään jatkuvasti.

Mä olen kait itse pohjimmiltani psykopaatti tai jonkinsortin narsisti, mutta autismini rajoittaa tuota oireilua ja tauti ei oikeastaan voi puhjeta täysvaltaisena ja mä tunnistan sairaudenoireita..

Ne jotka väittää olevansa ihan normaaleja.. ne on kaikkein pelottavampia mun mielestäni. kakarat tietenkin pitää itteensä normaaleina mutta jos ihminen ei aikuistuessaan ole koskaan havainnut ittessään mitään vikaa niin sekopää se on. Tottakai kaikki ihmiset on viallisia. Täydellistä ei ole eikä tule. Se on mahdotonta. Täysin mahdotonta.

Pönni

Mutta just tuo inhimillinen ominaisuus.. ihmiset jotka on kateita, katkeria, ilkeitä niin että se on elämänasenne, niissä riittää neuropsykiatrisella taholla työtä.
Eivät alkuelämässään päädy suinkaan mielenterveyspuolen hoitoon. Päätyvät vankiloihin. Ovat rasite yhteiskunnalle. Ovat uhkana ja vaarana muille.
Psykopaatit ne on kaikkein suurin haaste

Eikä psykopaatin tarvitse olla mikään skitso.
Psykopaatin tunnistaa kaikkein helpoiten ylimielisestä asenteesta, itsensä arvottamisesta muiden yläpuolelle, muiden vähättelystä. .




Tarpeen vaatiessa jokaisesta ihmisestä löytyy piirteitä, jotka viittaavat ihmisen olevan psykopaatti. Varsinkin kaltaisesi maallikkopsykologi yrittää käyttää psykodiskurssia hyväkseen arvostellessaan muita ihmisiä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään muusta kuin paskanjauhannasta, joka on näennäisesti puettu tieteeelliseen kaapuun. Tammisalo käyttää tästä nimitystä psykohöpinä. Sinun harmiksesi tieteellisessä väittelyssä pelittävät ainoastaan pätevät argumentit, kirjoittajan luonteenlaadulla ei ole mitään väliä. Useat tieteilijät ovat muutenkin äärettömän itserakkaita ja näennäisesti empatiakyvyttömiä - varsinkin fyysikot - heistä on kuitenkin paljon hyötyä yhteiskunnalle.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat