Miksi normista poikkeavat pitää diagnosoida?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nykyinen lääketieteellinen näkemys lähtee kai siitä, että kaikki normista poikkeava käytös pitää diagnosoida.

Eikö voida suoraan sanoa, että ihminen on erilainen ja joskus jopa paha kuin, että selittää normista poikkeava käytös mitä erilaisemmin diagnoosein.

Tässä aloituksessa en tarkoita sitten todellisuudentajua haittaavia diagnooseja.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

vanhassa neuvostoliitossa toisinajattelu oli diagnostisoitu. ja sehän psykiatrian tehtävä on täälläkin. senpituinen se

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005
Kokemustuntija
Nykyinen lääketieteellinen näkemys lähtee kai siitä, että kaikki normista poikkeava käytös pitää diagnosoida.

Eikö voida suoraan sanoa, että ihminen on erilainen ja joskus jopa paha kuin, että selittää normista poikkeava käytös mitä erilaisemmin diagnoosein.

Tässä aloituksessa en tarkoita sitten todellisuudentajua haittaavia diagnooseja.




On hyvä oppia ymmärtämään ilmiöitä. Siksi pitää analysoida ja määritellä. Ja tehdä luettelo.

Vierailija

Lääketieteellistä diagnosointia ei tarvittu ennen vanhaan, kun uskottiin vielä noitiin ja sielunriivaajaan. Oli myös korrektia puhua kerettiläisyydestä, jumalattomuudesta, jne. Nykypäivänä lääketiede on monessa suhteessa syrjäyttänyt uskonnon, omaksunut aiemmin uskonnolle kuuluneita tehtäviä ja asettunut yhteiskunnan keskiöön uutena normittavana valtana. Tämä uusi vallan muoto toimii erinomaisen hyvin, koska sillä on taustavoimanaan koko moderni tieteellisrationalistinen ajattelutapa.

Lääketieteeseen sisältyvä salavihkainen valta näyttää siis epäpoliittiselta, mistä syystä sitä on vaikea kyseenalaistaa. Yritäpä kritisoida jotakin, mitä tahansa, lääketieteellistymisen kasvannaisilmiötä, mitä tahansa absurdia tai triviaalia diagnoosia tai vahingoittavaa (iatrogeneettistä) hoitomenetelmää, ja katso miten nopeasti saat kuulla olevasi kylmä ja välinpitämätön ihminen, joka kannattaa kärsivien ihmisten heitteillejättöä. Tässä tulee ilmi toinen lääketieteellistymisen kantava voima: lääketieteen ankkuroituminen hoivadiskurssiin.

Lääketiede assosioituu hoitoon ja auttamiseen. Kaikki lääketieteeseen kuuluva on automaattisesti ja kyseenalaistamatta hoitoa, mikä taas mielletään välittämiseksi: hoitotyötä tekevä on hyvä ihminen. Hoitokulttuurin todellisuus voi tästä syystä olla mitä tahansa, mutta sen epäkohtiin on tavallista vaikeampi puuttua, koska kysehän on "hoidosta". "Sinä kylmä ja välinpitämätön ihminen! Haluatko riistää näiltä tottelevaisuushäiriöstä kärsiviltä ihmisiltä heidän tarvitsemansa avun?"

Lisäksi lääketiede on panssaroitu kritiikkiä vastaan siten, että sen piiristä tulee myös ihan oikeasti asiallista ja toimivaa apua. Lääketieteen normittavaa valtaa on vaikea kritisoida, koska se tulkitaan kaiken lääketieteeseen kuuluvan vastustamiseksi. Jos vastustat esimerkiksi erilaisuutta medikalisoivaa psykiatriaa, saat kuulla vastustavasi samalla syöpähoitoja. "Aha, sinä et siis usko tottelevaisuushäiriöön. Seuraavaksi haluat varmaan riistää avun syöpäsairailta!"

Vierailija

[quote="Kokemustuntija"]Nykyinen lääketieteellinen näkemys lähtee kai siitä, että kaikki normista poikkeava käytös pitää diagnosoida.

Eikö voida suoraan sanoa, että ihminen on erilainen ja joskus jopa paha kuin, että selittää normista poikkeava käytös mitä erilaisemmin diagnoosein.

Tässä aloituksessa en tarkoita sitten todellisuudentajua haittaavia diagnooseja.[/quot

--------------------------------

Persoonalliset erilaisuudet diagnistisoidaan usein. Terveellä järjellä varustettu, joka on tuntenut suvun pidemmältä ajalta huomaa, että monet diagnoosit ovat pelkkää suvun ominaisuuteen kuuluvaa ja usein aikuisena vielä hyödynnettävissä.

Vierailija
Ilmateur
Lääketieteellistä diagnosointia ei tarvittu ennen vanhaan, kun uskottiin vielä noitiin ja sielunriivaajaan. Oli myös korrektia puhua kerettiläisyydestä, jumalattomuudesta, jne. Nykypäivänä lääketiede on monessa suhteessa syrjäyttänyt uskonnon, omaksunut aiemmin uskonnolle kuuluneita tehtäviä ja asettunut yhteiskunnan keskiöön uutena normittavana valtana. Tämä uusi vallan muoto toimii erinomaisen hyvin, koska sillä on taustavoimanaan koko moderni tieteellisrationalistinen ajattelutapa.

Lääketieteeseen sisältyvä salavihkainen valta näyttää siis epäpoliittiselta, mistä syystä sitä on vaikea kyseenalaistaa. Yritäpä kritisoida jotakin, mitä tahansa, lääketieteellistymisen kasvannaisilmiötä, mitä tahansa absurdia tai triviaalia diagnoosia tai vahingoittavaa (iatrogeneettistä) hoitomenetelmää, ja katso miten nopeasti saat kuulla olevasi kylmä ja välinpitämätön ihminen, joka kannattaa kärsivien ihmisten heitteillejättöä. Tässä tulee ilmi toinen lääketieteellistymisen kantava voima: lääketieteen ankkuroituminen hoivadiskurssiin.

Lääketiede assosioituu hoitoon ja auttamiseen. Kaikki lääketieteeseen kuuluva on automaattisesti ja kyseenalaistamatta hoitoa, mikä taas mielletään välittämiseksi: hoitotyötä tekevä on hyvä ihminen. Hoitokulttuurin todellisuus voi tästä syystä olla mitä tahansa, mutta sen epäkohtiin on tavallista vaikeampi puuttua, koska kysehän on "hoidosta". "Sinä kylmä ja välinpitämätön ihminen! Haluatko riistää näiltä tottelevaisuushäiriöstä kärsiviltä ihmisiltä heidän tarvitsemansa avun?"

Lisäksi lääketiede on panssaroitu kritiikkiä vastaan siten, että sen piiristä tulee myös ihan oikeasti asiallista ja toimivaa apua. Lääketieteen normittavaa valtaa on vaikea kritisoida, koska se tulkitaan kaiken lääketieteeseen kuuluvan vastustamiseksi. Jos vastustat esimerkiksi erilaisuutta medikalisoivaa psykiatriaa, saat kuulla vastustavasi samalla syöpähoitoja. "Aha, sinä et siis usko tottelevaisuushäiriöön. Seuraavaksi haluat varmaan riistää avun syöpäsairailta!"




Erinomainen kirjoitus, joskin ilman käytännön esimerkkejä helposti kumottavissa. Tuohon pitää lisätä vielä poliittinen valta; lääkärithän ovat ulottaneet lonkeroitaan myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Myös yksityishenkilöt voivat käyttää lääkärinasemaa omaksi hyväkseen mm.. kunnallisvaaleissa. Tämä edellyttää tietysti muiden ihmisten avostusta, koska lääkäri tahtoo tehdä ihmisille hyvää, hän varmasti osaa ajaa yhteisiä asioitamme oikein. Tietysti kaikki ihmiset eivät ajattele näin naivisti, mutta olen huomannut tälläistä nuoleskelevaa käytöstä varsinkin naisten keskuudessa.

Lääkärit ja asinajajat kuuluvat Hollywood-ammatteihin.(käytän itse tätä nimitystä) Nämä ammatit ovat yliedustettuina viihdemaailmassa. Viihde tuottaa erilaisia mielikuvia, joiden kautta ihmiset käsitteellistävät näitä ammatteja. Maallikot eivät välttämättä tiedä millaista käytännön työtä kvanttifyysikot tai biokemistit joutuvat tekemään, mutta lääkäreiden ja asianajien elämästä tiedetään kaikki. (tämä tietenkin viihteen näkökulmasta katsottuna.)

Väitän että näillä mielikuvilla on paljon vaikutusta esim. siiihen mihin ammattiin kunnianhimoiset lukiolaiset tähtäävät. Näihin ammatteihin liityy glamouria: lääkäreillä ja asianajajilla on rahaa, valtaa, ystäviä ja seksikumppaneita.. Minusta on suorastaan sääli, jos moni älykäs nuori valitsee nämä urat pelkästään yhteiskunnallisen arvostuksen vuoksi. Richard Dawkinshan valitteli tätä asiaa myös, hän ei erityisemmin arvosta asianajajia. (A Devil's Chaplain: Reflections on Hope, Lies, Science, and Love) Luonnontieteilijät, fyysikot ja muut tieteilijät eivät valitettasti ole yhtä seksikkäitä.

Vierailija

Kysymys aloittajalle: Pitäisitkö itse siitä että sinua sanosttaisin pahaksi ihmiseksi? Jos et niin älä tuputa sitä muille.

Syy siihen miksi on olemassa käyttäytymistiede, on se ettei ongelmoivasti käyttäytyviä ihmisiä kyettäisi auttamaan jos asioita ei tutkittaisi. Toki käyttäytymistiedettä siinä, kuin mitä tahansa muutakin, voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin, mutta esmes nyt täällä meillä suomessa ei teljetä "toisinajattelijoita" vankilaan eikä mielisairaaloihin, joissa on resurssipulaa ja verorahoja koitetaan päinvastoin säästää hiukan liikaakin, jopa niin paljon että kouluopetukseenkaan ei meinata millään saada riittävästi erityisopetusvakansseja, ei kouluavustajia, ei tukiopetusta, jne.

Toisaalta voi olla myös kyse siitä että asioista päättämässä on tyhmät ja rahaa resurssoidaan väärässä järjestyksessä. Onhan meillä valtiovarainministerinä kakara joka ei ole mikään "ruudinkeksijä" vaikka ihan symppis aatteellinen onkin.

En tiedä olisko hyödyllistä ja kokeilemisen arvoista vaatia omilta edustajiltaan diagnoosi, esteettömyystodistus siitä että ymmärtäisi edes tällaiset yksinkertaiset perusasiat?

Lakeja laadittaessahan se säätyy miten ihmiset vastaisuudessa normien mukaan käyttäytyvät, mikä on sallittua käytöstä ja mistä käytösvirheestä saa sanktion, jne.

Mä voin ainakin kysellä seuraavien vaalien alla ehdokkailta että mitäs siellä pääkopassa on, onko normaalit aivot vai mitä? Onko käytöshäiriöitä, onko neurologista poikkeamaa vai onks persoonallisuushäiriö, jne.?

Valtaosa ihmisitä suhtautuu kait aika neutraalisti tai sitten myönteisesti käyttäytymistieteeseen ja sen diagnosointeihin. Jotkut pelkää leimaantuvansa..
Hm.. kait se niin menee että elämään rennosti suhtautuva ja kongnitiivisesti lahjakas tajuaa ettei kellään ole aikaa ja mielenkiintoa pyöriä toisen ihmisen navan ympärillä ja siksi psykiatriaa ei tarvitse pelätä. Sitten on niitä jotka kuvittelee että koko maailma kieppuu oman navan varassa, että enemmistö ihmisistä on kiinnostuneita itsestä, jne.
Pikkulapsilla kait aina vääjäämättä tuollainen ahdas näkemys, joka sitten ajanoloon avartuu. Jossakin maaseudulla kait vähäiset sosiaaliset kanssakäymismahdollisuudet voivat aiheuttaa sen että "mökkihöperöt" elävät noissa hyvä/paha määrittelyissään. Ne kelpaa psykoottisille, romantikoille ja kaikille jotka välttelee kunnollista kommunikaatioita syystä tai toisesta.

Parhaat normit voidaan ehkä päätellä matemaattisesti?

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Sano se muille, että kaikki ei ole samanlaisia.

Monesti se on ihmisten yleinen ongelma, eikä psykiatrien tai itse ihmisen mitä ongelma koskettaa.

Kaikki ei vastaa normeja, mitkä jotkut on omaksuneet ympäristöstä.

Ihmisten käyttäytymistä voitaisiin opettaa koulussa vaikkapa uskonnon tilalla.

Vierailija
tiäremiäs
Ihmisten käyttäytymistä voitaisiin opettaa koulussa vaikkapa uskonnon tilalla.



Aiemminhan täällä.. vai pitäiskö sanoa että kristinuskon saavuttua tänne ja vallattua arvo- ja asennemaailmoineen kulttuurin.. vai pitäiskö sanoa, kun aiempi kulttuuri muuttui, sivuuttui kristinuskolla, silloin ilmaantui sielutiede.

Kristinuskovaisethan puhuvat yhä hyvästä ja pahasta. Kristinuskosta ei kait ole poistettu taivaanisää, syntiä ja kuoleman jälkeistä elämää, messiaan paluuta, jne.
Heille mielisairaat ovat yhä riivattuja, jotkut poikkeavat ovat syntisiä, jotka joutuvat helvettiin, jne.

Ihan hyvä että on nykyään psykiatriaa, käyttäytymistiedettä ja lisäksi uudempaa neuropsykiatriaa. Sen vanhan psykiatrian puitteissa oli hankalampi todentaa mitään mutta nyt kun voidaan suorittaa neurologisia tutkimuksia, kun voidaan nähdä autonomisen hermoston ja tahdonalaisen säätelyn väliset erot, jne. ei tarvitse, eikä voida summamutikassa lätkiä pätemättömiä diagnooseja miten sattuu.

sakkimies Lähetetty: 10 Heinä 2008, 19:

kauan eläköön antipsykiatrinen vastarinta! viva la recistance !!!




Tutkimuksia toki voidaan väärentää samoin kuin voidaan valehdella, mutta se on jo ihan eri juttu. Huijaaminen on huijaamista ja tieteen nimissä sensortin yritteliäisyyttä välillä esiintyy. Se ei kuitenkaan poissulje sitä että diagnosoinnin avulla yritetään pääsääntöisesti, olletikin vaikkapa 95% auttaa ihmisiä ihan samalla tavalla kuin diagnosoimalla somaattisen puolen vaivoja. Usein nuo psykosomaattiset vaivat on sellaisia että on vaikeaa ja mahdotontakin erottaa sitä kumpi vaikuttaa kumpaan. Esim. stressi voi altistaa ties mille. Stressaantua voi vaikka liiasta kiireestä, muiden komennosta, mutta voihan siihen vaikuttaa vaikka joku luonnonkatastrofikin. Mikä kulloinkin.

Tässä yks kyskymys sakkimiehelle:

Jos olis vaikka nuori äiti, jonka pikkulapsi on kuollut salamaniskuun. Pitäisikö vaan kuitata että mitään hyötyä ei ole psykiatriasta?
Mietippäs tuota kun saat silmäs irti omasta navastas.

Vierailija

kriisiterapia ja ja psykologit aivan riittävä keino siinä tilanteessa. psykiatria ammattitaidottomuudellaan ja täydellisellä ymmärtämättömyydellään mitä tulee ihmisten mielialoihin ja psykologisiin profiileihin on tuhonnut lukemattomia ihmiselämiä. kauan eläköön antipsykiatrinen vastarinta!!! viva la recistance!!!

Vierailija

Ongelmana on vain se että psykiatreilta saa läkkeitä, jotka toimivat kotonakin eikä pelkkää terapiaa ja lässytystä jota psykologeilta saa.

Vierailija

Saa niitä rauhoittavia mutta tarkoitin lähinnä oikeita psyykelääkkeitä. Niitä ei terveyskeskuksesta saa. Ja päivystyksestä ei edes rauhoittavia jos ei erikseen lue potilastiedoissa että niitä saa määrätä pieniä määriä esm. silloin kun resepti on uusittavana ja ei ole ehtinyt tulla ennen lääkkeiden loppumista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat