Kannabis, moraali ja yhteiskunta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Eli tarkoitus on keskustella kannabiksen käytön moraalisista aspekteista ja yhteiskunnassa vallitsevasta lainkuuliaisuudesta. Voidaanko kannabiksen käyttöä perustella moraalisin perustein jos se on laitonta? Keskustelunavauksena toimii äskettäin käymäni väittely Riemuidiootin kanssa:

Riemuidiootti

Mitäs siitäkin nyt tulisi jos kaikki tottelisivat "omantunnon lakeja"? Jonkun omantunnon lait sallivat murhat, hyväksikäytöt, tai whatever.. Kannabis nyt sattuu olemaan Suomessa laitonta, oli se sitten vaarattomampaa kuin alkoholi tai ei. Get over it.

Lait eivät ehkä ole täydellisiä kaikilta osin, mutta yhteiset säännöt ovat nyt vain paras ja ainoa keino estää järjestäytyneen yhteiskunnan syöksyminen kaaokseen ja anarkiaan. Kerro sitten kun keksit paremman järjestelmän tähän kuin lait.

Ja loppujen lopuksi kovasti havittelemamme "vapaus" on vain kaunis illuusio, oli meillä sormenjälkirekisteriä tai ei. Nykyisessä yhteiskunnassa täytyy sopeutua elämään myös muiden ihmisten ehdoilla, se on ikävä tosiasia. Jos haluaa olla todella vapaa, täytynee muuttaa vaikka Kuuhun.




Määrittelen kantani hieman tarkemmin. Otan avukseni Lawrence Kohlberg nimisen kehityspsykologin, joka kehitti teorioita moraalikäsitysten kehittymisestä sekä yhteiskunnallisella että yksilötasolla. Olemme samaa mieltä siitä että jonkinkaltainen lakisysteemi täytyy olla olemassa, muuten yhteiskunta ei toimisi. Teksteistäsi saa kuitenkin sellaisen kuvan, että lakia täytyy noudattaa koska se on olemassa, et perustele lainkaan millä tavoin nämä säännöt ovat syntyneet. Myös vapauskäsityksesi ontuu.

Esittämäsi vajavaiset perustelut sijoittuvat Kohlbergin mittareilla kaikkein alimmaksi. Kyse on yhteiskunnassa vallitsevasta esikonventiaalisesta tasosta, jossa noudatetaan heteronomista moraalia. Perustelut oikein tekemiselle ovat sidoksissa rangaistusten välttämiseen, joita totellaan auktoriteetin ja vallan vuoksi. Tämä on luonteeltaaltaan egosentrinen näkemys, jossa ei oteta huomioon muiden etuja ja näkökulmia ei yhdistetä, tekoja tarkastellaan fyysisesti ei toisten psykologisten etujen kannalta.

Ylin moraalinen taso on postkonventiaalinen periaatteiden taso, jossa yhteiskuntasopimus rakennetaan mm. yksilön oikeudet huomioonottaen. Ihmisillä on erilaisia arvoja ja mielipiteitä ja useimmat arvot ovat suhteellisia. Näitä suhteellisia sääntöjä on tavallisesti ylläpidettävä puolueettomuuden vuoksi. Joitakin ei suhteellisia arvoja kuten vapaus ja elämä on ylläpidettävä yhteiskunnassa enemmistön mielipiteistä riippumatta.

Ihmiset tekevät oikein koska he tuntevat lakien velvoittavan heitä, tämä sen takia että he ovat sitoutuneet yhteiskuntasopimukseen yhdessä. Lakeja noudatetaan kaikkien hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös vapaasti tehtyjä sopimuksia noudatetaan niin työssä, perheessä, kuin ihmissuhteissa. Lakien on perustuttava kokonaishyödyn laskemiseen: suurin hyöty mahdollisimman isolle joukolle.Tälläisessä yhteiskunnassa tiedostetaan ryhmäjäsenyyksien ja sopimuksien edellä käyvät arvot ja oikeudet. Perspektiivejä integroidaan sopimusten objektiivisen yhdenvertaisuuden ja puolueettoman oikeudenkäytön formaalisin mekanismein. Sekä moraalinen että laillinen näkökulma otetaan huomioon ja tunnustetaan niiden olevan toisinaan ristiriidassa.

En väitä että omat kommenttini sijoittuisvat tuohon ylimpään kastiin. Sitoudun yhteiskuntasopimukseen, mutta otan sen vapauden että minulla on oikeus olla eri mieltä. Minulla on myös velvollisuus perustella erimielisyyteni. Huomaa että tälläinen ajattelu on täysin tuon ylimmän yhteiskuntatason mukainen valinta. Juuri perustelut erottavat erilaiset arvot toisistaan. Käytän yksinkertaista Kantin kategorista imperatiivia, joka on tosin osittain puutteellinen: voisin asettaa yleiseksi säännöksi sen, että yksityisellä ihmisellä on oikeus kasvattaa ja käyttää kannabista. (Tälläinen perustelu ei tietenkään itsessään riitä vaan mukana täytyy olla myös esim. lääketieteellisiä tutkimuksia kannabiksen haitallisuudesta. Nyt kuitenkin haluan pohdiskella asiaa pelkästään teoreettisella tasolla. )

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
Echi
Voidaanko kannabiksen käyttöä perustella moraalisin perustein jos se on laitonta?



Minun mielestäni voi. Lait ja moraali ovat eläviä käsitteitä, ja sellaisien kyseenalaistaminen ei tee kenestäkään automaattisesti pahaa. Todellisuudessa suurinta osaa ihmisiä käyttösi tuskin loukkaa tai koskettaa millään tavalla. Nähdäkseni paljon ihmisiä elää todellakin eritasoilla moraalisesti, suhteessa toisiin ihmisiin. Moni sivistyneeksi itsensä laskeva ihminen elää pienessä kuplassa, jonka sisällä kehittyvät hienotunteisiksi. Kuinka paljon he järkyttyisivätkään, kun näkisivät pintaliitoelämää syvemmälle ihmisten sisimpään, jolloin ihmisten sisäinen barbaarisuus tulisi esille. Esimerkiksi Jarkko Martikainen kirjoittaa loistavasti biisissä: porvariston hillitty charmi yläluokan hienotunteisuudesta.

Tuli myös mieleen eräs haastattelu, jossa Timothy Leary sanoi, että yhdysvalloissa olisi 60 miljoonia ihmistä, jotka tykkää polttaa kannabista. Aivan valtava määrä ihmisiä. Itse ainakin mietin, että kenellä oikeasti voi olla ensimmäisenä mielessä kannabiksen poltto, kun puhutaan yhteiskunnan ongelmista? Minun on ainakin vaikea käsittää täysin ihmistä, joka on yhteiskuntaongelmissa ensimmäisenä kannabiksen polttajien kimppussa. Esimerkiksi sen takia, koska vielä suurempi osa ihmisistä vetää nikotiiniä päivittäin, hillitäkseen hermojaan. Vielä suurempi tai lähes yhtä suuri määrä ihmisiä vetää kofeiinia jaksaakseen työelämän oravanpyörässä.

Toki on olemassa hienotunteisia ihmisiä, joita loukkaa ajatus, että yhteiskunnassa kulkee ihmisiä, jotka harrastavat 'pössyttelyä'. Hyvin usein - näin itse ainakin käsitän - asia ehkä loukkaa siten, että pössyttely yhdistetään osaksi muita negatiiviseksi käsitettyjä asioita. Ihminen, joka osaa ottaa etäisyyttä asioihin ja olla rationaalinen, kykenee ymmärtämään valintaasi helpommin. Tosin tällaiset ihmiset tulevat sitten vaatimaan niitä lääketieteellisiä tutkimuksia, ennen kuin voivat hyväksyä käyttösi. Asia loukkaa heitäkin, vaikkakin toisella tavalla. Heidän rationaalisuus on mielestäni heidän heikkous mikäli se vaikuttaa emotionaalisia kykyjä tukahduttaen. Hyvin harvoilla ihmisillä tuntemukset ja järki kulkevat mutkattomasti käsikädessä, mikä johtaa tietynlaisiin ylilyönteihin ja oikeustajun heikkenemiseen. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat miehet, jotka usein yliampuvat naisen raiskaamistapahtuman hyvitysvaatimukset. Omassa machoudessaan ja miehekkyydessä he eivät ikinä mieti asiaa sillä tavalla, että voisivat itsekin joutua raiskatuksi, mm. siitä syystä että käsittävät homoseksin harvinaiseksi tai absurdiksi asiaksi. Voi kuullostaa ehkä triviaalilta seikalta, mutta pointtini on kuitenkin se, että tällaisia aukkoja, joissa rangaistuksen ylilyöntejä tehdään, kun perustetaan arvioita liikaa omaan kokemusmaailman, on ihmisillä paljon.

Järkiperäisiä perusteluja tivaavat eivät kykene emotionaalisesti asettumaan sinun tilaasi, että voisivat ymmärtää mitä kannabiksen polttaminen mahtaisi sinulle merkitä. He siis ovat alitajuntaisesti vihaisia, mutta eivät ilmaise vihaansa, koska käsittävät sellaisen heikkoudeksi ja se samalla loukkaisi omaa narsistista rakkautta rationaalisuuteen, jolloin emotionaaliset purkaukset koetaan sellaisen ihmisen tietoisuudessa aina haitallisina.

Eli on mielestäni ainakin kaksi huomioitavaa tekijää, jotka estävät ihmisiä hyväksymästä toimintaasi. Ne ovat ennakkoluulot ja empatian puute. Toki rationaalinen puoli vaaditaan, kun luodaan yhteisiä pelisääntöjä pitkällä tähtäimellä. Myös tutkimuksia siitä, miten aineen käyttö korreloi joidenkin muiden negatiivisten ilmiöiden kanssa?

Käytän yksinkertaista Kantin kategorista imperatiivia, joka on tosin osittain puutteellinen: voisin asettaa yleiseksi säännöksi sen, että yksityisellä ihmisellä on oikeus kasvattaa ja käyttää kannabista.



Tekee mieli esittää vastakysymys, että miten sinä suhtautuisit siihen, että jos minä sanoisin samaa oopiumista kuin sinä kannabiksesta. Siis että jokaisella ihmisellä olisi oikeus kasvattaa unikkoa kotona, ilman että se kuuluisi kenellekään? Esimerkiksi perusteluina itsehoito, viihde tai taiteellinen inspiraatio. Oopiumin vaikutukset ovat käsittääkseni verrattavissa alkoholiin, tosin sillä erotuksella, että ainetta tarvitaan paljon vähemmän. Muistaakseni riski saada siihen fyysinen riippuvuus, on myös suurempi. Jos käyttö pidettäisiin kohtuudessa, niin kuin aina kaikissa aineissa, joita käytetään viihdetarkoituksessa, haittaisiko se muiden elämää? Varsinkin jos tehtäisiin rajaus sillä perusteella, että näin saa tehdä ainoastaan kotona? Minulla on tässä takana ajatus siitä, että vaikka kannabis olisi lievempi huume kuin alkoholi, ihmiset ehkä pelkäävät sitä, että kannabiksen vapauttaminen tietäisi vahvojenkin aineiden vapauttamista yksityiskäyttöön. Ns. porttiteoria, että kannabiksen käyttö johtaisi vahvempien aineiden käyttöön, voi olla itseasiassa vain esitietoista pelkoa siitä, että kannabiksen lailistamisesta käydyissä keskusteluissa ilmenneiden perustelujen takia, aiheuttaisi muunkinlaisten aineiden vapauttamisen. Ongelmallinen juttu tosiaan, nyt kun asiaa miettii tarkemmin. Mutta tulevaisuutta ajatellen, jossa yhteiskunta tarjoaisi jokaiselle sen sopivimman aineen, ei tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta.

Vierailija

Keskustelua voisi mielestäni laajentaa pois kannabiksesta, yleensä ihmisen vapauteen tehdä mitä itse haluaa yhteiskunnan yleisistä moraalisäännöistä poikkeavaa.

"Mitä tahansa saa tehdä, kunhan se ei vahingoita muita." Kuinka pitkälle tuota kliseetä voidaan laajentaa/kaventaa?

Esimerkki: Tupakointi ei vahingoita kuin tupakoitsijaa, mutta se kuitenkin aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia ja näin kustannuksia yhteiskunnalle. Onko tupakointi sittenkään yksilön itsensä päätettävissä oleva asia?

Tulen mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua.

Vierailija

http://www.youtube.com/watch?v=8W20r1qk ... re=related

tossa vähän näkökulmaa...
onko yksilöllä oikeus vaarantaa itsensä ?
ja jos on niin miksi jokin tapa on parempi kuin
toinen ?

kannabikseen on hankala kuolla...
laskuvarjolla hyppääminenkin on vaarallisempi harrastus...
joten pitääkö laskuvarjohyppääminen kiellettävä siksi
että siitä koituu uhteiskunnalle kustannuksia
ja yksilölle vaara ?

Vierailija

Aloitan nyt tuosta Shriekin esille ottamasta suhteuttamisesta muihin/todellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Olen kyllä yhtä mieltä siitä, että tuossa mielessä kannabista ei voi pitää ainakaan alkoholia suurempana ongelmana, ja mielestäni on melko yhdentekevää, mitä aineita ihmiset kokeilevat, niin kauan kuin touhusta ei seuraa merkittäviä haittoja.

Luin tässä erään henkilön kommentin muuan paikassa Internetissä, ja viittaan siihen häikäilemättä. Saa vapaasti vihata tai olla arvostamatta, jos asianomainen sattumalta törmää tähän ja jos se helpottaa. Puhe siis oli pilven suhteettoman halvasta hinta-laatusuhteesta jossain muualla maailmassa, ja Suomen surkeita pilviympyröitä valiteltiin katkerasti. Mielestäni siinä, että huumausaineisiin suhtaudutaan kuin mihin tahansa arki- ja jokapäiväiseen kulutustavaraan puoli-ilmaisuusvaatimuksineen, riittää syytä paheksua touhua. Tämä kun ei edes aiheuta kovaa riippuvuutta kuten esimerkiksi nikotiini, mistä syystä herää mielestäni oikeutettu epäily, että pilvifanitus on lähinnä oire jostain muusta. Nikotiinissa on tavallaan itsessään muusta psyykestä erillinen vetovoima; kannabikseen taas ajavat muut sisäiset (tai sosiaaliset) tekijät, sen käyttö vastaa muuta elämyshakuisuutta, eikä ole ensiapua fyysisille vieroitusoireille. En yllättyisi, jos kykenemättömyys omasta mielestään riittävän merkityksellisiin kokemuksiin ajaisi helposti päihteisiin, ja päihteiden parantamat kokemukset tekisivät muun elämän merkityksettömyyden kyseenalaistamisen ja näkemisen esimerkiksi kärsimättömyyden tai muun infantiiliuden oireeksi tarpeettomaksi.

Oireet siis voivat toimia feedback-mekanismeina, mitä pitää mielestäni pyrkiä rajoittamaan. Lisäksi vaikka päihteilyn taustalla olevat pikkuongelmatkin voivat olla tuollaisia kuvaamiani vähäpätöisiä yksilön omia pulmia, ne voivat myös olla osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, ja minä nyt vihaan kaikkea - laillista tai ei -, mikä mahdollistaa tällaisten ongelmien peittämisen alleen.

No, joka tapauksessa, mitä tulee kysymykseen "Voidaanko kannabiksen käyttöä perustella moraalisin perustein jos se on laitonta?": mielestäni voidaan. Esimerkiksi ja erityisesti siinä tapauksessa, että nuorilla apinoilla on nyt muutenkin tapana harrastaa aktiivisesti kannabista ja tehdä siitä vielä jonkinlainen sosiaalinen juttu, ja onnistuu silkkaa siisteyttään määrittämään vammaisen päihdekäyttäytymisen epätrueksi ja naurettavaksi pilviskenepyrkyryydeksi tai vastaavaksi. Ja ehkä muutenkin, jos sitä ei tee väärin.

Vierailija
Phony
Keskustelua voisi mielestäni laajentaa pois kannabiksesta, yleensä ihmisen vapauteen tehdä mitä itse haluaa yhteiskunnan yleisistä moraalisäännöistä poikkeavaa.

Toki näin voitaisiin tehdä. Kannabis on kuitenkin hyvä esimerkki ja liittyy läheisesti omaan moraaliseen dilemmaani. Vai oliko kyseessä hienovarainen uhkaus foorumin ylläpidolta? Voin vakuuttaa että keskustelussa ei ole mitään laitonta, itse asiassa samankaltaisia ongelmia pohditaan filosofian luennoilla jatkuvasti. Voisin antaa myös oikeustieteen tohtorin vakuutuksen tästä, ainut ongelma on se että hän sattuu olemaan isoveljeni ja suhtautuu negatiivisesti kannabikseen.

Vierailija

Ottamatta mitenkään kantaa kannabikseen tai muihinkaan päihteisiin ja täysin yleisellä tasolla lainsäädännöstä puhuttaessa, haluaisin nyt ihan alkuun torpedoida muutamat lainsäädäntöä puolustavat argumentit, joita varmasti tulee viimeistään tunnin sisällä.

“valtio tahtoo kaikille hyvää”

Mitä väliä sillä on, että tahtoo hyvää, ellei osaa sitä tehdä?
Käsitys hyvästä on täysin subjektiivinen, joten tuolla on mahdotonta perustella päätöstä, joka koskee kaikkia yhteiskunnan jäseniä.

“Kyllä jonkun siellä jossain on täytynyt tätä asiaa pohtia.”

Ei ole. Suurin osa poliitikoista päättää äänestyksestään ryhmälinjan mukaisesti tai erityisavustajan tekemien selvitysten perusteella, jotka voivat olla peräisin mistä tahansa. Useimmiten erilaisten etujärjestöjen tukemia.

"me olemme valtio”

Se että päätöksellä tai lailla on enemmistön tuki, ei todellakaan tarkoita sen olevan oikea. Lisäksi päättäjillä ei ole minkäänlaista vastuuta päätöksistään seuraamuksista riippumatta.

“mutta sittenhän kaikki tekisivät mitä huvittaa!”

Tuo nyt lähinnä kertoo siitä, kuinka toimimattomana väitteen esittäjä pitää omaa moraaliansa.

Vierailija
Shriek

Toki on olemassa hienotunteisia ihmisiä, joita loukkaa ajatus, että yhteiskunnassa kulkee ihmisiä, jotka harrastavat 'pössyttelyä'. Hyvin usein - näin itse ainakin käsitän - asia ehkä loukkaa siten, että pössyttely yhdistetään osaksi muita negatiiviseksi käsitettyjä asioita. Ihminen, joka osaa ottaa etäisyyttä asioihin ja olla rationaalinen, kykenee ymmärtämään valintaasi helpommin

Tosin tällaiset ihmiset tulevat sitten vaatimaan niitä lääketieteellisiä tutkimuksia, ennen kuin voivat hyväksyä käyttösi. Asia loukkaa heitäkin, vaikkakin toisella tavalla. Heidän rationaalisuus on mielestäni heidän heikkous mikäli se vaikuttaa emotionaalisia kykyjä tukahduttaen. Hyvin harvoilla ihmisillä tuntemukset ja järki kulkevat mutkattomasti käsikädessä, mikä johtaa tietynlaisiin ylilyönteihin ja oikeustajun heikkenemiseen

Tekee mieli esittää vastakysymys, että miten sinä suhtautuisit siihen, että jos minä sanoisin samaa oopiumista kuin sinä kannabiksesta.




Tämän vuoksi kirjoitinkin aiemmin että Kantin idea on puutteellinen. Yhtä hyvin voisin olla henkisesti häiriintynyt ihminen, jonka mielestä ihmisten surmaamisen voisi oikeuttaa. Kant jotenkin implisiittisesti olettaa että kategorinen imperatiivi on sovellettavissa ainoastaan "järkevien" ihmisten kautta. Henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä että ei ole olemassa Kantin määrittelemiä universaaleja moraalilakeja jotka voitaisiin johtaa pelkästään järjestä.

Moraalia on mahdotonta kitkeä pois loogisesta ajattelusta, moraalisten tunteiden alkuperä on evoluution tuottamissa sosiaalissa vaistoissa jotka vaikuttavat paheksumiseen ja hyväksymiseen, tätä mieltä oli jo Westermarck. Myöhemmin maailmankuulu neurologi Antonio Damasio korosti tunteiden merkitystä ihmisten päätöksentekoon. Damasion mukaan tunteet ovat aina kietoutuneita myös loogiseen ajatteluun, hän jopa ehdotti että tietoisuuskin olisi eräänlainen ylin tunnetila.

Toisaalta Kant oli siinä oikeassa että moraalia ei voida perustella pelkästään tunteiden kautta. Kanthan oli sitä mieltä että itsessään tuntemukset eivät kerro paljonkaan maailmasta, ne vain rekisteröivät kvantitatiivisia eivät kvalitatiivisia eroja. Hän kuitenkin korostaa, että empiiriseen luontoon sisältyvät kykymme voivat tukea käytännöllisen järjen prinsiippejä ja motiiveja, vaikka jälkimmäiset säilyvät moraalin ainoana lähteenä. Kant puhui moraalisten tuntemusten koulimisesta sensitiiviseksi järjen äänelle. Hän ei stoalaisesti uskonut, että tunteita pitäisi kokonaan kahlita vaan vain sen verran että ne eivät järkytä järjen suveneerisuutta. Jyrkempää linjaa edusta esimerkiksi Aristoteles jonka mielestä kaikki ihmisen moraalinen "oikea" toiminta on järjen mukaista.

Ehkä jotkut mainitsemasi ihmiset luottavat juuri tunteisiinsa enemmän eivätkä jaksa pohdiskella asiaa rationaalisesti. Meidän tehtäväksi vakuuttaa siis nämä kanttilaiset "järjen" käyttäjät. Olen miettinyt että mahdollisesti otan lain omiin käsiini sortumalla sen rikkomiseen ennen yhteiskunnallista vaikuttamista. Minun tulisi siis osallistua ensi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja politiikkaan, pyrkien vakuuttamaan kaikki ihmiset menettelytavoistani, ennen kuin voin oikeuttaa käyttöni. Mutta entä jos suurin osa ihmisistäni turvautuisi edelleen tunneargumentointiin, eivätkä heitä kiinnostaisi edes lääketieteelliset tutkimukset? (mielestäni tilanne on nykyisin juuri tämä) Jos rikon lakia kannabiksen suhteen, yhtä hyvin voitäisiin suhtautua samalla tavoin myös oopiumiin, Timo Airaksisen mukaan tämä johtaa siihen että perusteiden ollessa samat, on pysyvä oikeus rikkoa lakia, mikä johtaa koko systeemin sortumiseen.

Tämän vuoksi olen turvautunut omantunnonetiikaan, joka johtaa tosin moraaliseen dilemmaan. Tekoni ei ole täysin yhteiskuntasopimuksen mukainen ja loogisesti en voi oikeuttaa omaa käyttäytymistäni. Olen tehnyt oman henkilökohtaisen valinnan, koska mielestäni tekoni ei aiheuta muille ihmisille pahaa. Pyrin kuitenkin avoimesti keskustelemaan asiasta ja olen valmis muuttamaan mielipidettä tarvittaessa.

Äh nyt pitää mennä...

Nyt tupakalle ja oluelle vähäksi aikaa!

palaan asiaan

Vierailija

Kaikkihan me vaadimme oikeutta ja oikeudenmukaisuutta ja oletamme valtion suojelevan meitä laieilla, joita oletamme toisten noudattavan. Ja jos lakeja jätetään noudattamatta, niin seurauksena tulisi olla rangaistus.

Jos oletetaan että yhteiskunta on säätänyt lain jonka nojalla rangaistaan rikoksesta, jossa uhrina ei ole ketään, tai uhri ja tekijä ovat samoja henkilöitä, onko perusteltua että rangaistuksen haitat ovat rikoksen haittoja suuremmat?

Perustellaanko tässä tapauksessa rangaistuksen oikeutusta terapeuttisella-, retributiivisella vaiko utilitaristisella rangaistusteorialla?

Vierailija
Shriek
Timothy Leary sanoi, että yhdysvalloissa olisi 60 miljoonia ihmistä, jotka tykkää polttaa kannabista. Aivan valtava määrä ihmisiä.



Oikeastaan on turha puhua enää mitä kannabiksen käyttö aiheuttaisi ihmisille jos se laillistettaisiin, kun käyttäjien määrä on jo niin valtava. Siitä saa jo tarpeeksi vertailupohjaa. Muistaakseni erään oikeustieteen tenttikirjan mukaan lain pitäisi pyrkiä olemaan funktionaalinen, eli että ihmiset todella noudattaisivat sitä. Tämä ei koske esim. nopeusrajoituksia joita ihmiset rikkovat toistuvasti. Lakihan ei ole mistään taivaasta annettu vaan ihmiset ovat soveltaneet sitä ensin tapakäytäntöjen mukaan. Lain funktionaalisuudesta pätee Englannissa vallinnut tilanne jossa tuomioistuimet olivat täynnä kannabisoikeudenkäyntejä ja oikeus nopeaan oikeudenkäyntiin hidastui. Tämän vuoksi kannabiksen viihdekäyttö on nykysin maassa sallittua.

Vierailija
echi
Tämän vuoksi kirjoitinkin aiemmin että Kantin idea on puutteellinen. Yhtä hyvin voisin olla henkisesti häiriintynyt ihminen, jonka mielestä ihmisten surmaamisen voisi oikeuttaa. Kant jotenkin implisiittisesti olettaa että kategorinen imperatiivi on sovellettavissa ainoastaan "järkevien" ihmisten kautta.



Jep. Kaunis ajatus, mutta eipä sen varaan oikein yhteiskuntaa rakentaa voi. Lakia ts. pakkoa tarvitaan sopeuttamaan ihminen asteittain.

Ehkä jotkut mainitsemasi ihmiset luottavat juuri tunteisiinsa enemmän eivätkä jaksa pohdiskella asiaa rationaalisesti. Meidän tehtäväksi vakuuttaa siis nämä kanttilaiset "järjen" käyttäjät. Olen miettinyt että mahdollisesti otan lain omiin käsiini sortumalla sen rikkomiseen ennen yhteiskunnallista vaikuttamista.



Tiedän itse käyttäjiä tuttavapiiristäni ja tämä alkaa olemaan varmaan jo aika yleistä monen muunkin kohdalla. Minun on ainakin helppo ymmärtää asiaa pelkästään asettumalla toisen asemaan. En ole juurikaan pohtinut niitä järkisyitä, miksi kannabis pitäisi vapauttaa. Toisaalta uusista ja taas uusista perusteista saa kuulla tuttavapiiristä, joten ei tarvitse miettiä asiaa pelkästään itsekseen.

Mutta entä jos suurin osa ihmisistäni turvautuisi edelleen tunneargumentointiin, eivätkä heitä kiinnostaisi edes lääketieteelliset tutkimukset? (mielestäni tilanne on nykyisin juuri tämä) Jos rikon lakia kannabiksen suhteen, yhtä hyvin voitäisiin suhtautua samalla tavoin myös oopiumiin, Timo Airaksisen mukaan tämä johtaa siihen että perusteiden ollessa samat, on pysyvä oikeus rikkoa lakia, mikä johtaa koko systeemin sortumiseen.



Kyllä. Kehityksen takaakseen ihmiskunnan on keksittävä rationaalisia oikeutuksia tekemisilleen. Toisaalta niin kuin jo aiemmassa 'postauksessa' vihjailin, niin en näe kovin mahdottomana ajatusta siitä, että kannabis mukaanlukien jotkut muutkin lääkkeet saatettaisiin vapauttaa yksityiskäyttöön. Medikalisaation katkuinen tulevaisuus, jossa esim. lisäravinnekaupan suuruus kasvaisi ja samoin mielialalääkkeiden kulutus, voisivat luoda asialle siltaa. Mielestäni on olemassa suuri riski, että kontrolli katoaa myös laillisten lääkkeiden suhteen. Mikäli porvarillinen enemmistö on vallassa suomessa - lisää todennäköisyyttä palvelujen yksityistämiselle - saattaa se johtaa esimerkiksi julkisen terveydenhuollon alan romahtamiseen, koska palkkaus ei ole enää kilpailukykyistä suhteessa muihin maihin. Myös niillä joilla olisi varaa kuluttaa lisäravinteita ja itsehoitotuotteita, voisivat tukea sellaista politiikkaa, joka kiihdyttää kohti medikalisaatiota ja vastuuta siitä, että yksilöllä on itse velvollisuus hoitaa omaa terveyttä. Jokin vuosi sitten Esko Aho sanoi julkisuudessa jotain - monen mielestä radikaalia - että meidän ei tulisi elättää alkoholisteja. Jos vastuuta omasta terveydestä siirrettäisiin enemmän yksilölle, näen siinä mahdollisuuden myös sille, että lääkkeiden viihdekäytön laillistaminen tulisi entistä todennäköisemmäksi. Tietoyhteiskunnassa myös valvonnan menetelmät kehittyvät muun kehityksen rinnalla, joten kontrolli ei välttämättä asiassa katoaisikaan, vaikka sellaista jo ehdinkin esittää. Tosin tietotekniset sovellukset sorkkivat pahasti yksilön yksityisyyttä ja kahmaisevat selkeän osan vapaudesta, johon hyvin moni ei helpolla suostuisi.

Oikeastaan on turha puhua enää mitä kannabiksen käyttö aiheuttaisi ihmisille jos se laillistettaisiin, kun käyttäjien määrä on jo niin valtava. Siitä saa jo tarpeeksi vertailupohjaa.



Kyllä. Tästä tulee mieleen pari esimerkkiä amerikkalaisesta kulttuurista. Amerikkalaisissa 'tusinaleffoissa' on alettu yhä useammin tuoda esille sitä, että 18-22 vuotiaat nuoret polttelevat pilveä siinä missä juovat alkoholia. Olen muistaakseni myös kuullut, kuinka joku näyttelijäjulkkis on tokaissut, että kannabiksen polttelu opiskeluaikoina oli aivan tavallista, ellei jopa 'tavallisempaa' kuin alkoholin juominen. Vaikka hippiaikakausi tuli ja meni, ei kannabiksen suosio ole mihinkään hävinnyt.

Vierailija
Phony
Keskustelua voisi mielestäni laajentaa pois kannabiksesta, yleensä ihmisen vapauteen tehdä mitä itse haluaa yhteiskunnan yleisistä moraalisäännöistä poikkeavaa.

"Mitä tahansa saa tehdä, kunhan se ei vahingoita muita." Kuinka pitkälle tuota kliseetä voidaan laajentaa/kaventaa?

Esimerkki: Tupakointi ei vahingoita kuin tupakoitsijaa, mutta se kuitenkin aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia ja näin kustannuksia yhteiskunnalle. Onko tupakointi sittenkään yksilön itsensä päätettävissä oleva asia?

Tulen mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua.




Yksityisautoilu ehdottomasti laittomaksi! Ei riitä, että ne saastuttaa, vaan myöskin ihmisiä vähän väliä jää autojen alle ja suurin osa tekee vähintään pieniä liikennerikkomuksia. Moni ei välitä taajama rajoituksista, eikä edes liikennevaloista.

Vierailija
brainless

Yksityisautoilu ehdottomasti laittomaksi! Ei riitä, että ne saastuttaa, vaan myöskin ihmisiä vähän väliä jää autojen alle ja suurin osa tekee vähintään pieniä liikennerikkomuksia. Moni ei välitä taajama rajoituksista, eikä edes liikennevaloista.



Ei välttämättä laittomaksi, mutta erityisluvalla saatavaksi. Suomihan on sen verran tiheään asuttu maa että tietyt kulkuyhteydet on pidettävät yllä. Olen muuten samaa mieltä kanssasi, vaikka kommenttisi oli ilmeisesti tarkoitettu parodiaksi. Itse en omista autoa enkä edes ajokorttia. Mikäli halutaan tukea kestävää kehitystä, on yksityisautoilusta luovuttava niillä alueilla joissa sen on mahdollista. Norjassahan on totetutettu käyttöön "käytä kollektiivista liikennettä" periaatetta joissain paikoin, tämä edellyttää sitä että bussimaksu on joko halpa tai kokonaan ilmainen.

Vierailija

Lähtisin pohtimaan asiaa juuri tuon henkilökohtisen vapauden tahdon puitteissa.
Kyse oli kaiketi moraalista ja siitä kuka mitäkin pitää moraalittomana.
Koko moraali sana on käsitteenä autuaan vanhanaikainen.Eikä se riitä kuvaamaan millaan lailla nykypäivän ihmisen käsityksiä oikeasta ja väärästä.
Kannabis on aina ollut, ja tulee olemaan,riippumatta moraalinvartioiden, mitä milloisistakin mieltymyksistä.

Jonain aikana se on kieltolaki ja jonain aikana graffitit.Aika karkeasti yleistäen.

Maailma nyt vaan sattuu tarvitsemaan poliiseja, jotka vahtivat toisten tekemisiä,iloja ja tulemisia,
Asia tuskin koskaan muuttuu joten jatkan kannabiksen nauttimista,välillä syömällä, välillä juomalla ja välillä höyrystäen,mutta joka tapauksessa nauttien ja vähääkään välittämättä, siitä mitä minun ei kulloisenkin vallitsevan mielipiteen mukaan kannattaisi kokeilla.

Vierailija

http://www.youtube.com/watch?v=GP5ksPQUL30
Tämä on vain esimerkki.

Kyse on vahvasti uskonnollisesta funtamentalismista: Jointti ei sovi heidän maalmankuvaansa. Ehtoollisessa juodaan viiniä, kuten traditio edellyttää.
Alkoholista saa krapulan, joka sopii luterilaiseen synnintuntoon hyvin.

Monikulttuurisissa maissa on päihdeitenkin suhteen suvaitsevampaa. Tai vain siksi ettei kulttuurien raja-aitojen yli valvonta kata kaikkea, estäen eri variaatioiden elämää.

Alkoholilla läträtään vain siksi niin hirveästi, koska se sallitaan.

Vierailija
Phony

"Mitä tahansa saa tehdä, kunhan se ei vahingoita muita." Kuinka pitkälle tuota kliseetä voidaan laajentaa/kaventaa?

Esimerkki: Tupakointi ei vahingoita kuin tupakoitsijaa, mutta se kuitenkin aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia ja näin kustannuksia yhteiskunnalle. Onko tupakointi sittenkään yksilön itsensä päätettävissä oleva asia?




On paljon kuolemaa tuottavia harrastuksia, elinikää lyhentäviä elämäntapoja ja sairauksia aiheuttavia mieltymyksiä. Lista on niin pitkä, etten aio edes aloittaa.
Olisikin hyvä, että valtio edes osittain kontrolloisi/takaisi suurimman osan näistä "paheista", oli se sitten rasvaista ruokaa, päihteitä tai ekstriimharrastuksia. Silloin aiheutuneet kulut on helppo siirtää viihdykkeen verotukseen, jolloin jokainen maksaa elämäntapansa yleisistä seuraamuksista.
Nythän tämä pätee jo alkoholi- ja tupakkaverotuksessa (+alkomonopoli), sekä toivottavasti myös jatkossa eri terveysvaikutuksia aiheuttavien ruokien eri verotusasteina.
Kannabis valtion bisneksenä olisi tuottava verotulo joka tapauksessa, sillä hamppua on halpa ja helppo viljellä, sen käyttöannokset ovat pieniä eivätkä nousevat terveydenhoitokulut imisi kaikkia lisätuloja likimainkaan. Tämä siis taloudelliselta kantilta katsottuna.
Helpompaa valtiolle yksilönvapausmielessä olisi sallia kannabiksen vähäinen kotikasvatus, sillä on melko kaksinaismoralistista sallia voimakkaamman päihteen mainostus ja valmistus, mutta kieltää jopa miedomman hallussapito.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat