Todisteita?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen keskustellut yliluonnollisista asioista, ufoista, Jumalasta, ilmastonmuutoksesta, homoudesta ja vaikka mistä. En hirveän asiantuntevasti, mutta koska olen kiinnostunut.

Joka paikassa tunnutaan haluavan nähdä todisteita. Ei uskota ennenkuin on todistettu.

Kävin jonkin aikaa vääntöä Jumalan olemassaolosta foorumilla http://www.radikaali.net, joka on kristillinen keskustelupalsta, mutta jossa on useitakin ateisteja ja keskustelua käydään laidasta laitaan.

En ole keskusteluissa kauhean pitkäjänteinen, mutta mietin kyllä asioita liikaakin jälkeenpäin. Nyt mietin sitä että minkälaisia "todisteita" tarkoitetaan kun aiheena on Jumalan tai Korkeamman voiman olemassaolo. Ateistit sanovat että ei ole järkeä uskoa "kun ei ole todisteita".

Ateistit kärttävät todisteita ja minä yritän kysyä että minkälaisia todisteita tarkkaan ottaen pitäisi olla. Tuntuu että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Uskovaisena pidän luonnollisena että Jumalan olemassaolosta vakuututaan toisella tavalla kuin esim. siitä onko jokin juuri löydetty outo eläinlaji olemassa...

Tätä pohtiessani aloin ajatella, että saatan olla itsekin ateisti. Siis siinä mielessä miten ateistit yleensä ymmärtävät Jumalan olemassaolon. Ihmisenkaltainen näkymätön superolio, joka voi tehdä mitä haluaa supervoimillaan jne.

Vapaa-ajattelijoiden sivuilla tuhahdeltiin mm. sille, että uskovaisten mielestä Jumalaan uskominen on "mukamas eri asia kuin spagettihirviöön uskominen". En tarkkaan tiedä mitä tarkoitetaan "spagettihirviöllä", mutta totta kai se on eri asia!

Jotkut ateistit myöntävät että saattaa olla olemassa ns. ylijärjellisiä asioita, jotka menevät yli ihmisen ymmärryksen.
Ja kuitenkin edellytetään että Jumalasta pitäisi olla JÄRJELLISIÄ todisteita. Sellaisia, jotka ihminen pystyy ymmärtämään, jotka tiede pystyy hyväksymään, ja joista tiede voi yksimielisesti todeta, että yliluonnollisen olemassaolo on todistettu.
Tässä on minusta ristiriita.

Kun puhutaan Jumalan olemassaolosta, on kyse oikeastaan aivan toisesta olemassaolon tasosta, kuin minkä me "tunnemme". Sen vuoksi siitä ei voi edellyttää samanlaisia todisteita kuin spagettihirviöstä tai mistä hyvänsä. (Sen mukaan mitä olen ymmärtänyt, JOS spagettihirviö olisi olemassa, se olisi olemassa meidän tasollamme. Vai?)

Mutta joka tapauksessa on mielestäni tyhmää edellyttää että Jumalasta olisi olemassa tieteellisesti havaittavia "todisteita".
Haluamatta mitenkään väittää olevani ehdottoman oikeassa, haluan vain esittää kysymyksen, että mitä JOS kysymys Jumalan tai korkeamman voiman olemassaolosta onkin samantasoinen kysymys kuin jos esim. kaksi basillia väittelisi siitä onko ihminen olemassa... Näin ihan vain heittona.

Meistä tuntuu mahdottomalta uskoa että olisi olemassa jokin ylempi, ajatteleva olento, koska kaikki mitä tiedämme olemassaolosta pohjautuu siihen miten koemme oman olemassaolomme.
Mitä tiedämme ajattelusta? Tiedämme että ihmisen ollessa kyseessä ajattelu tapahtuu aivojen kautta. (Joku tieteentuntija voi selittää paremmin) Mutta voimmeko olla aivan varmoja siitä ettei voisi olla olemassa toisen tason, ylemmän tason ajattelua?

Voidaanko olla täysin varmoja siitä että maailmankaikkeus ei ajattele? Että evoluutio ei ajattele? Minusta on aivan selvää että ajattelee.
Miksi tätä korkeampaa voimaa kutsutaankin, miksei se voisi edustaa aivan toista, meille käsittämätöntä ajattelun tasoa? Ja sen vuoksi sen olemassaolosta ei voi vakuuttua samoilla keinoilla kuin ne, jotka käsittelevät todellisuutta ja olemassaoloa meidän tasollamme, meidän ymmärryksemme rajoissa.

Itse uskon, että Jumalan olemassaolo on maailman luonnollisin asia. Siksi minulla ei ole tarvetta nähdä ns. yliluonnollisia ilmiöitä. Enkä ole niitä suuremmin nähnytkään. Ajattelen että elämä kaikkineen on joko suuri ihme tai itsestäänselvyys. Välimuotoja ei ole.

Suurempi tarve minulla on nähdä jotain mikä osoittaisi että Jumala (tai miksi häntä kutsutaankin) on kiinnostunut minusta ja asioistani. Mutta vaikka ei olisikaan, kuinka minä voisin sitä vaatia?

Kommentit (2)

Vierailija

Jos joku lintulaji joskus kehittyisi ihmistä vastaavalle tietoisuuden tasolle ja kehittäisivät samankaltaisen kulttuurin kuin alkeelliset ihmisryhmät niin alkaisivatko ne etsiä maailman ihmeellisyyksille selitystä jumalasta ja toteaisivat että jumala loi linnun omaksi kuvakseen ?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26898
Liittynyt16.3.2005

Tuollaisessa tapauksessa on kyse niin sanotusta Occamin partaveitsestä. Se tarkoittaa, että hypoteettinen ajatus esimerkiksi jumalasta hylätään, koska se ei sisällä tapaa osoittaa ajatusta vääräksi. Jos kerran väitetty jumala ei vaikuta mihinkään havaitsemaamme tavalla, jonka voimme havaita ja ymmärtää, yhtä lailla voimme olettaa sen olemassaolemattomaksi. Ei se ole olemassaolemattomuuden todistus, kukaan ei vakavissaan väitä että jumalat voitaisiin todistaa olemassa olemattomiksi, vaan lähinnä välttämätön ajatus järkeen ja havaintoihin pohjautuvan tieteellisen maailmankuvan pitämiseksi kasassa. Mietitään jumalia ja olemassaolon tasoja sitten kun sellaisten havaitaan vaikuttavan siihen mitä me voimme havaita.

Uusimmat

Suosituimmat