Seuraa 
Viestejä45973

Ennen vanhaan nimitettiin homoseksuaaleja ihmisiä kolmanneksi sukupuoleksi. Piruuttani voisin väittää että keskustelufoorumeilla viihtyvät ihmiset ovat nykyajan kolmas sukupuoli. Noin vuosikymmenen kokemuksella olen havainnoinut että vähänkin enemmän ajatuksiaan nettiin latelevilla ihmisillä vaikuttaisi sukupuoli olevan melko toissijainen seikka. Omaa sukupuolta tai sukupuolia koskevia kliseitä voidaan kyllä tarpeen tullen käyttää keskustelun moottorina. Mutta loppujen lopuksi päällisin puolin sukupuolesta riippumatta nettikeskusteluun pahimmin addiktoituneita tuntuisi yhdistävän

- narsistisuus (en tarkoita narsismia eli luonnehäiriötä, vaan lievempää piirrettä eli kiinnostusta omaa itseä kohtaan)

- individualismi tai ainakin tarve pitää kiinni oikeuksistaan valita itse mitä ja millainen haluaa olla; joskus myös haluttomuus matkia ikänsä tai muun kohderyhmänsä keskivertokäyttäytymistä

- verbaalisuus (no hemmetti, tottakai!)

- jonkinlaiset psyykkiset tai fyysiset tekijät jotka aiheuttavat epänormaaliuden tuntemuksia (ei kaikilla, mutta melko usein) - aivan yllättyy kuinka moni "nettituttu" on ollut koulu- tai työpaikkakiusattu, syö psyykenlääkkeitä yms.

Lisää voi keksiä jos haluaa.

Nettikeskusteluissa voi ehkä helpommin kokea olevansa oma itsensä, mikäli ei ole erityisen sitoutunut ulkoiseen habitukseensa ja kehollisuuteen noin ylipäätään. Puhuvana näkymättömänä päänä toimiminen ei tietenkään kaikilta sujukaan, ja sitten rampataan meetingeissä jne. Tämä puolestaan luo netissä eriarvoisuutta porukoiden keskuuteen, kun osa tietää tai on tietävinään toisista jotakin (ainakin ulkonäön) ja joku ei, mutta mitään huomattavaa eripuraa en ole tuon seikan johdosta havainnut ilmenevän.

En nyt ala paasata mitään kilometrikirjoitusta, joten tähän voi laittaa aiheen herättämiä ajatuksia jonoon jos tykkää. Itsekin jatkan sitten kun tulee enemmän innoitusta. Aihe kuitenkin kiinnostaa - varsinkin vastineeksi sukupuolittuneille aiheille joista yhteen olen syypää.

Sivut

Kommentit (35)

Hm... vähäisen kiinnostuksen johdosta ajattelin josko olisin poistanut aloituksen, mutta se ei näemmä ole mahdollista. Hautautukoon sitten jonnekin historian hämäriin mikäli kukaan muu ei tästä mitään saa irti. Yksinäni en jaksa märehtiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Netti-ihmisyys": Että osuitkin asian ytimeen.

Tiede pyrkii ymmärtämään (ihminen).

Kyse on siten ihmisyyden omasta tarpeesta löytää vastauksia kysymyksiin jotka häntä "kiihottavat" (uteliaisuus).

Me olemme kuitenkin ensisjaisesti ja vain ihmisiä jotka tahtovat ymmärtää jotakin ja kaiken ?

Todellisuus ympärillämme on faktahomma, ja me elämme ihmisyyttämme, etsien kokemuksia ja vastauksia omiin kysymyksiimme.

En ole ennen nettiaikaa koskaan törmännyt rasisteihin siten kuin netissä. En oikein uskovaisiinkaan. Paljon muunkintyyppisiä ihmisiä on tullut tavattua netitse. Siis sellaisia, jotka oli ennen vain satunnaisia ja etäisempiä.

Olin siis n. 45v. kun eka kerran avasin netin.
Itse olen sellainen as... jota ei saa sanoa kun siitä "nousee hirvee haloo!".. Ymmärrän kyllä oikein hyvin että jonkintyyppinen nörttimäisyys on kait yliedustettuna netissä, tai se näyttää olevan ja siitä muodostuu hassu kontrasti reaaliin, jossa se on kuitenkin hyvin marginaalista.

Ns. tavikset, se neurologisesti tyypillisin valtaväestö kyllä käyttää nettiä mutta ajallisesti paljon vähemmän keskustelupalstoja. Viihtyvät keskenään "ryökäleet" ihan hyvin in real life. Duunaavat vaikka mitä.. eivät istu koneen äärellä.

Ihan hyvä kuitenkin että kaikilla on jokin väylä olla kontaktissa. Pitää vaan koittaa hahmottaa elämää myös netin ulottumattomissa. on sitä tuolla jossakin.. Minäkin aatteli kohta lähteä ulos.

Androgyyniys.. se taitaa kans olla hiukan sama juttu, sidoksissa ehkä siihen että poikkeavien on helpompaa tuoda poikkeavuuttaan julki anonyymisti ja sitten niinkin että ihmisten on aikamoinen pakko ilman anonyymisyyden suojaa olla sosiaalisesti kieli keskellä suuta ja olla "normaaleja". Pitää myötäillä muita. Sopu ei säily muuten.

On niin erilaista olla netissä pulisemassa kuin irl.
Olen järkännyt aika monta nettimiittiä ja ihmiset jotka antaa itsestään netissä karskin kuvan, irl. ovat hissukoita ja nössyköitä. Sitten vois kait olla ihan päinvastoin?

Tavallaan on sellainen kuin netti-ihmisyys. Yhdenlainen fiktio. Illuusio. Joku voi ehkä hukata identiteettinsä nettiin. Olla nettijulkkis ja itsekseen jotakin ihan muuta. Nettiroolit?

Koska ajattelevalla organismilla (esim: minulla) on mahdollisuus tuoda julki itseään anonyymisti, hän on enemmän itsensä mielipiteineen, koska hän omaa henkilökohtaisen sanan- oman mielipidevapauden; tuon "vapauden totaalisessa merkityksessä" ?

Netti-ihminen on tuo ihminen itse kun yhteiskunnan odotukset eivät häntä kahlitse ?

Juurikin näin kokisin, että netissä ihmiset eivät tunne tarvetta jatkuvaan pidättelyyn tahi peräti mielistelyyn ollessaan toistensa kanssa tekemisissä. Jos sosiaalisissa dominointileikeissä on jo lapsesta lähtien jäänyt alimmaiseksi nokittavaksi tai ihan omasta päätöksestä vetäytynyt liian rasittaviksi kokemistaan sosiaalisista ympyröistä, on varmaan vapauttavaa löytää kanava jota kautta ilmaista itseään ilman suuria pelkoja siitä että tulee se kukkulan kuningas ja kuristaa.

Silti välillä ihmetyttää hivenen miten tolkuttoman hyökkäävään ja toista osapuolta vähättelevään kommentointiin netissä toisinaan törmää. Lisäksi on myös sellaisia ihmisiä jotka ovat jatkuvalla puolustautumiskannalla jo valmiiksi joka suuntaan, jolloin he saattavat möläyttää suurinpiirtein aivan mitä tahansa koska kokevat muut uhkatekijöinä, eivätkä miellä kuinka kielteistä ilmapiiriä ovat aivan itse luomassa ympärilleen. Jotkut näistä ihmisistä alkavat vielä syytellä muita juuri siitä mitä he tekevät itse. Projisointia, tietenkin.

Ääriryhmien älämölöä ei ehkä kannata kovin paljoa päässään pyöritellä, niin kauan kuin eivät pääse tässä maassa määräävään asemaan, ja sitä tuskin tapahtuu. Ehkä on parempi että uusnatsitkin natsahtelevat netissä keskenään, eivätkä hillu pitkin kyliä polttopullot tanassa... Helposti toki hysterisoidutaan että kun ne ensin netissä lietsovat itsensä vihaan, niin sitten ne lähtevät sinne kylille riehumaan. Mutta onko se välttämättä niin?

Olen nähnyt netissä miehen fantasoivan päivästä toiseen kuinka hän silpoo naiskehon niin ja näin. En usko hänen oikeasti tehneen moista. Mutta oman vihan vimmainen esilletuominen kaiketi tuottaa välitöntä tyydytystä kun muiden kauhistuneet reaktiot antavat vähän samanlaisen tyydytyksen kuin ekshibitionistille se takin aukaisu ja naisten kirkuna...

Ekshibitionismi. Siinä muuten pähkinä purtavaksi netti-ihmisyyden myötä!

Qadesha
Juurikin näin kokisin, että netissä ihmiset eivät tunne tarvetta jatkuvaan pidättelyyn tahi peräti mielistelyyn ollessaan toistensa kanssa tekemisissä.

Hyvin sanottu; Mää on erittäin pidättyväinen kehollisessa kanssakäymisessä, mutta näin langallisessa ja välein langattomastikin mua ei pidättele edes modet

Tulin juuri kivihommista metsästä; Penteleen pennut olivat taas käyneet siellä tuhoamassa. Kävin Lidlissä matkan varrella, ja nyt väänsin hieman alseerengasta purkin päältä; saas nähdä, miten käy.

Jos sellaista kuten ihmisen ymmärtämistä voi tapahtua ilman että pyrkii siten "omaansa" hyötymään, netti on ideaali. On mahdollisuus ymmärtää toista pyyteettömästi.

Tiede (aineellisten "osien" syy/suhde=: on fakta) on toditettua ja -teoriaa joka odottaa tulevaisuudessa toteennäyttämistään.

Empiirinen tiede on psykologiaa: jota ei voida tieteellisesti toteennäyttää, koska vallalla olevat empiiriset käsitykset ovat kaikkien (tänäänkin) olevien kulttuurien " moraalisia totuuskäsityksiä", ja siten muuttuvia (vrt. sivilisaation edeltänyt historia).

Retard
Seuraa 
Viestejä28258
törhönen
Empiirinen tiede on psykologiaa: jota ei voida tieteellisesti toteennäyttää, koska vallalla olevat empiiriset käsitykset ovat kaikkien (tänäänkin) olevien kulttuurien " moraalisia totuuskäsityksiä", ja siten muuttuvia (vrt. sivilisaation edeltänyt historia).



Miten teoriasi selittää sen, ettei fakta-tieto esim. evoluutiosta juurikaan ole muuttunut (paitsi vain tarkentunut) viimeisen 2600-vuoden aikana?

Toinen hämmästykseni kohde on tarpeesi muodostaa Humen giljotiini tieteellisestä tiedosta. Miksi?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Tulikin tässä mieleeni että viihteen puolella Salaiset kansiot ja tietynlaisten miesten ja ehkä naistenkin keskuudessa kovastikin fanitettu elokuvahahmo Hannibal Lecter oikeastaan korreloivat hyvin sellaisen kehityksen kanssa että ihmiset alkavat oikeasti kiinnostua toistensa mielistä. Tietenkin mukaan tulee harmillisella tavalla kilpailu; nyt ei kilpailla siitä kenellä on parhaimman näköinen kroppa tai messevin menopeli, vaan siitä kukaa osaa ilmaista itseään mielenkiintoisimmalla tavalla.

Vaikka saattaa tuntua siltä että netti välineenä on jotenkin heppoinen tai jopa naurettava tapa siirtää ideoita ihmisten välillä, niin kuitenkin esim. Seppo Lehdon surullisenkuuluisa tapaus antaa ymmärtää että nettihullujenkin sanomisilla on arvaamaton painoarvo kun joku jossakin keksii suuttua ja haastaa oikeuteen sellaisen jonka paikka ei suinkaan välttämättä olisi vankilassa, vaan hoidossa. Näissä oikeusgeimeissä sitten tavallisella pulliaisella ei tietenkään ole mitään tsänssejä alkaa vaatia miljoonakorvauksia siitä että on jostain syystä kokenut mukamas kunnianloukkauksen netissä. Kyllä ne isot starat ja julkut ovat ne jotka tässäkin potin korjaavat.

Mutta vaikka olisikin vain noupari, niin netissä on todellakin mahdollista olla keskenään täysin oman itsensä varassa ilman sitä kaikkea silmänlumetta jolla yleensä brassaillaan. Ketkä tässä sitten onnistuvat ja ketkä eivät... Harmikseni joudun itsekin tunnustamaan että aika usein arvotan kielteisesti ihmisen joka ei osaa ilmaista itseään verbaalisesti. Ei edes juolahda mieleen että hänellä saattaisi olla jotain muita kykyjä. Oikeastaan tämä verbaalisuuden ylikorostuminen aiheuttaa sen että naiset keskultelupalstoilla miehistyvät ja miehet naisistuvat, tai paremminkin kaikki neutralisoituvat, kun omaa sukupuoltaan ei välttämättä käyttääkään välineenä.

-:)lauri
törhönen
Empiirinen tiede on psykologiaa: jota ei voida tieteellisesti toteennäyttää, koska vallalla olevat empiiriset käsitykset ovat kaikkien (tänäänkin) olevien kulttuurien " moraalisia totuuskäsityksiä", ja siten muuttuvia (vrt. sivilisaation edeltänyt historia).



Miten teoriasi selittää sen, ettei fakta-tieto esim. evoluutiosta juurikaan ole muuttunut (paitsi vain tarkentunut) viimeisen 2600-vuoden aikana?



Fakta-tieto on muuttumatonta, mutu tieto on muuttuvaa.


Toinen hämmästykseni kohde on tarpeesi muodostaa Humen giljotiini tieteellisestä tiedosta. Miksi?



Mihinkä tieteelliseen tietoon sinä viittaat ?

Onko psykologia tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä, vai onko se empiiriä tiedettä, jolloin erillaisia käsityksiä samasta asiasta voi olla yhtä paljon kun on psykologisesti asiaa pohtiviakin.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258
törhönen
-:)lauri
törhönen
Empiirinen tiede on psykologiaa: jota ei voida tieteellisesti toteennäyttää, koska vallalla olevat empiiriset käsitykset ovat kaikkien (tänäänkin) olevien kulttuurien " moraalisia totuuskäsityksiä", ja siten muuttuvia (vrt. sivilisaation edeltänyt historia).



Miten teoriasi selittää sen, ettei fakta-tieto esim. evoluutiosta juurikaan ole muuttunut (paitsi vain tarkentunut) viimeisen 2600-vuoden aikana?



Fakta-tieto on muuttumatonta, mutu tieto on muuttuvaa.


Toinen hämmästykseni kohde on tarpeesi muodostaa Humen giljotiini tieteellisestä tiedosta. Miksi?



Mihinkä tieteelliseen tietoon sinä viittaat ?



Empiiriseen tieteeseen (ja/eli sen löydöksiin), jota sinä väität (jostain minulle avautumattomasta syystä) psykologiaksi. Väittämällä sitä moraalikoordinaatistoksi, teet Humen giljotiinin.

Onko psykologia tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä, vai onko se empiiriä tiedettä, jolloin erillaisia käsityksiä samasta asiasta voi olla yhtä paljon kun on psykologisesti asiaa pohtiviakin.



Tietääkseni psykologia on tiedettä, ei ehkä luonnontiedettä, mutta tiedettä kumminkin. Psykologiassa on neurologista, geneettistä ja kulttuurillista taustaa. Mutuilu ei ole tietääkseni synonyymi psykologialle.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Empiirinen-sana ei ollutkaan hyvä valinta vaikka tavoittelin tuota henkilökohtaisen kokemuksen suhteellisuutta silloin kun pyritään ymmärtämän toisia

Kun esim. sinä muodostat käsityksiä lukemistasi kirjoituksista, sinä harjoitat psykologia-tiedettä. Joku toinen saattaa ymmärtää saman kirjoituksen eri merkityksellisesti.

Kuinka voidaan toteennäyttää kummankaan olevan oikeassa.

Netti-keskusteluissa tuo psykologi-tieteen "empiirisyys" tulee usein ilmi väärinymmärryksissä, jotka johuvat havaintoja tekevän tieteenharjoittajan henkilökohtaista asenteista.

Jokainen on myös oman elämänsä psykologi. Se on sitä käytännöllistä netti-ihmisyyttä.

Jos tässä paukutan hetken monologia, niin olen vuosien varrella aina vain enenevissä määrin kiinnostunut siitä voiko nettikeskusteluja ja -käytöstä käyttää omaan henkilökohtaiseen itsekasvatukseensa. Minua toisinaan pidetään narsistisena lörpöttelijänä kun puhun paljon itsestäni (ja voi niin ollakin, tai sitten maailmankuvani on niin suppea että kuitenkin parhaiten tunnen itseni ja siksi puhun itsestäni, tai sitten olen as-piirteinen mitä funtsailin kovastikin jossain vaiheessa). Lörpöttelystäni, siitä että jatkuvasti paljastelen itsestäni jotain opin itse kaikkein eniten kun saan yllättäviä tai vähemmän yllättäviä vastareaktioita muilta keskustelijoilta. Aiemmin en esim. osannut lainkaan oikeastaan kunnolla keskustella, vaan suurin osa kirjoituksistani oli todellakin monologeja joihin en edes odottanut vastausta sen kummemmin. Pääasia oli että pääsi kirjoittamaan, esittämään ajatuksiaan.

Minua nuhdeltiin tästä ja olen yrittänyt ottaa enemmän muitakin huomioon. Hivenen vaikeaa se kyllä on sikäli että esim. sellaisen kommentin laadinta missä on mukana useita lainauksia toiselta keskustelijalta tuntuu minusta joskus hivenen hyökkäävältä tyyliltä. Jotenkin se kun ne lainauslaatikot alkavat vilistä silmissä aiheuttaa tunteen että tämä touhu menee liian intiimiksi. Chatissakaan en suin surminkaan halua mitään salaisia kahden kesken -keskusteluja, vaan tunnen oloni turvallisemmaksi ja kotoisammaksi hölistessäni niitä näitä isossa porukassa. Sitten tietysti jos saan useita ihmisiä kerralla hermostumaan ja kaikki nämä kerralla kimppuuni, niin voi iskeä marttyyrikompleksi, mutta aika harvoin sellaista tapahtuu. Yleensä aina edes joku yksi ainoa on samaa mieltä kanssani, vaikka olisinkin esittänyt asiani kuinka ärsyttävästi tahansa.

En itse oikein osaa ymmärtää minkä vuoksi ihmisten pitäisi pihdata ja pimittää omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Miksi netissä pitäisi olla erityisen neutraali, tai jos tunteet tulevat peliin, niin ei vahingossakaan saisi kertoa mitään itsestään ettei sitä käytetä omaa itseä vastaan? Yrittämällä pysytellä jotenkin hajuttomana ja mauttomana saa ehkä olla rauhassa, mutta jää paljon oppimatta niin itsestä kuin muistakin. Kaikilla ei toki ole kanttia kaakattaa ääneen, enkä tarkoita että kenties tätäkin palstaa lukevat äänettömät osapuolet jotka eivät kirjoita ja täten paljasta itseään olisivat jotenkin luusereita tms. Ehkei kaikilla ole tarvistakaan olla kauheasti esillä?

Jossain määrin melkein tieten tahtoen haluan kehittää itseäni ekstrovertimmaksi, koska jotenkin minusta tuntuu että ulospäin suuntautuneilla ihmisillä on helpompaa. He eivät jää märehtimään menneitä, kun pauhaavat kielteiset kokemuksensa välittömästi kaikille ja siten puhdistavat omaa itseään. Eikä se hetkellinen intoaminen vielä maailmanloppua aiheuta. Lisäksi myös suorastaan vihaan sellaista pikkusieluista suomalaista asennetta että pitää olla mahdollisimman pienesti ja sievästi, ei saa "luulla" mitään itsestään jne. Itse olen enemmän taitelijatyyppi, taitelen ylipäätään tai en, ja haluan olla oma itseni vähän leveämmällä ja reteämmällä luonteella, enkä värjötellä kaikenlaisten pelkojen peittoamana keskenäni niin etten vahingossakaan ikinä ole mitään mieltä mistään tai kiinnostu mistään asiasta varsinkin jos se ei satu sopimaan kulloinkin muodissa olevaan ideologiaan.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249
-:)lauri
törhönen
Empiirinen tiede on psykologiaa: jota ei voida tieteellisesti toteennäyttää, koska vallalla olevat empiiriset käsitykset ovat kaikkien (tänäänkin) olevien kulttuurien " moraalisia totuuskäsityksiä", ja siten muuttuvia (vrt. sivilisaation edeltänyt historia).

Miten teoriasi selittää sen, ettei fakta-tieto esim. evoluutiosta juurikaan ole muuttunut (paitsi vain tarkentunut) viimeisen 2600-vuoden aikana?

Evoluutioteoria on 149 vuotta vanha teoria, ei 2600 vuotta.

Kyllä evolutiivinen tietämys oli alkuun monessa asiassa aika hakusessa, kuten oli mm. ihmisen käyttäytymistä koskeva evoluutiotietämys vielä 1970-luvulla.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Mnua ihmetyttää jatkuva epäsuora kyseleminen ja about oman olemassaolon anteeksipyytely monilla naisilla netissäkin – mistä ihmeestä se oikein kertonee?

Tunnistan naisen yleensä kirjoittajana juuri noista seikoista. Sanotaan asioita silleen "ettei kukaan varmasti suutu".

Tekisi mieli sanoa jälleen, että rapatessa roiskuu, alkakaa sisaret katkoa tikkejä perseistänne...

Qadesha
- - olen yrittänyt ottaa enemmän muitakin huomioon. Hivenen vaikeaa se kyllä on sikäli että esim. sellaisen kommentin laadinta missä on mukana useita lainauksia toiselta keskustelijalta tuntuu minusta joskus hivenen hyökkäävältä tyyliltä.

Paskat, olet saanut väärän vaikutelman. Monta lainausta samassa on kohteliasta, koska silloin vastataan ja tartutaan toisen koko argumenttilinjaukseen, eikä vain vaikuteta saivartelijalta/snobbailijalta. Samalla voi olla poleemisempi toisessa pointissa ja vastata toiseen laatikkoon toisenlaisella tyylillä. Sellainen on inhimillistä.

Qadesha
Jotenkin se kun ne lainauslaatikot alkavat vilistä silmissä aiheuttaa tunteen että tämä touhu menee liian intiimiksi.

No miksei täällä jos muuallakin? Intiimiys on luonnollista.

Qadesha
Chatissakaan en suin surminkaan halua mitään salaisia kahden kesken -keskusteluja, vaan tunnen oloni turvallisemmaksi ja kotoisammaksi hölistessäni niitä näitä isossa porukassa.

Itse chättään messengerissä jopa 5 ihmisen kanssa yhtäaikaa, enkä koe sitä mitenkään uhkaavaksi. Hassu juttu.

Qadesha
Sitten tietysti jos saan useita ihmisiä kerralla hermostumaan ja kaikki nämä kerralla kimppuuni, niin voi iskeä marttyyrikompleksi, mutta aika harvoin sellaista tapahtuu. Yleensä aina edes joku yksi ainoa on samaa mieltä kanssani, vaikka olisinkin esittänyt asiani kuinka ärsyttävästi tahansa.

Mitä väliä jos tunnet olevasi oikeassa, toisten komppaamisella viime kädessä on? Miksi se on sinulle niin tärkeää?

Qadesha
En itse oikein osaa ymmärtää minkä vuoksi ihmisten pitäisi pihdata ja pimittää omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Miksi netissä pitäisi olla erityisen neutraali, tai jos tunteet tulevat peliin, niin ei vahingossakaan saisi kertoa mitään itsestään ettei sitä käytetä omaa itseä vastaan? Yrittämällä pysytellä jotenkin hajuttomana ja mauttomana saa ehkä olla rauhassa, mutta jää paljon oppimatta niin itsestä kuin muistakin.

Totta, itse kannatan vaivihkaista komboa eri tyyleistä, fiilisten mukaan.

Qadesha
Kaikilla ei toki ole kanttia kaakattaa ääneen, enkä tarkoita että kenties tätäkin palstaa lukevat äänettömät osapuolet jotka eivät kirjoita ja täten paljasta itseään olisivat jotenkin luusereita tms. Ehkei kaikilla ole tarvistakaan olla kauheasti esillä?

Joo, moni nössö vain lukee ja päivittelee millaisia juntteja tänne päätään aukoo. Toisille yhdenkin viestin kirjoittaminen tuntuu olevan joku helvetin ISO juttu, mitä ykkllä suoraan sanoen ihmettelen. Täällähän voi leikitellä miten lystää, netti on anonyymi. Muttei toki koskaan täysin, etenkään kun joutuu/pääsee dialogiin.

Filosofi Michel Foucault on esittänyt kirjoittamisesta yleensä aika mielenkiintoisen kommentin:

[list:1k9xesq3]'As soon as you start writing, even if it is under your real name, you start to function as somebody slightly different, as a "writer". You establish from yourself to yourself continuities and a level of coherence which is not quite the same as your real life... All this ends up constituting a kind of neo-identity which is not identical to your identity as a citizen or your social identity, Besides you know this very well, since you want to protect your private life.'[/list:u:1k9xesq3]

http://www.michel-foucault.com/quote/2005q.html

Qadesha
Jossain määrin melkein tieten tahtoen haluan kehittää itseäni ekstrovertimmaksi, koska jotenkin minusta tuntuu että ulospäin suuntautuneilla ihmisillä on helpompaa. He eivät jää märehtimään menneitä, kun pauhaavat kielteiset kokemuksensa välittömästi kaikille ja siten puhdistavat omaa itseään. Eikä se hetkellinen intoaminen vielä maailmanloppua aiheuta.

Ei toimi mielestäni noin, siis siinä mielessä että "annettaisiin palaa" kertaheitolla, koska sellaisen toimivuus riippuu aina sosiaalisesta ympäristöstä. Yleensäkin aggressioiden suora ja välitön ilmaiseminen tutkimusten mukaan yleensä vain synnyttää lisää aggressiota, parempi on usein järkeillä asia, neuvotella tai jättää sikseen jos haluaa chillata "oikeasti".

Välitöntä "pätemistä" nimitetään assertiivisuudeksi tai assertiiviseksi tyyliksi. Naisia on opastettu käyttäytymään assertiivisesti aina kielentutkimuksen klassikoista 60-luvulta (mm. Robin Lakoff) nykypäivän pop-psykologiseen bandwagoniin, mutta assertiivisuus ei useinkaan ole naisille yhtä hyödyllistä kuin miehille – epäsuorempi ja kiltimpi nainen omaa enemmän valtaa kuin "pätevä" tyyppi joka "osaa sanoa EI".

Qadesha
Lisäksi myös suorastaan vihaan sellaista pikkusieluista suomalaista asennetta että pitää olla mahdollisimman pienesti ja sievästi, ei saa "luulla" mitään itsestään jne.

Sanoisin, että "itsekehu" pitää Suomessa kerjätä muilta epäsuorasti – mikä on monessa mielessä ongelmallista. Todellisia kerskailijoita kun ei meidän leveysasteillamme oikeasti edes ole, mutta kristillis-kalvinistinen myytti itsekehun persoonaa turmelevasta voimasta elää hyvin voimakkaana edelleen, etenkin länsi-suomalaisessa kulttuurissa. Ironiantaju tuntuu idässäkin kuolevan aika nopeasti, vaikka itsekehu-vitsiä pohjustaisi hyvinkin huolellisesti.

Sen sijaan valittaminen siitä "ettei saa mitään aikaan vaikka yrittää koko ajan" ja miten stressi meinaa tappaa eikä vapaa-aikaa ole yhtään, pidetään jotenkin "normaalina" tai jopa hämärällä masokistisella tavalla ihailtuna. Vapaa-aikaa ei arvosteta, ellei sitä ennen ole pää tippunut kainaloon kaikesta turhasta yliduunista.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Retard
Seuraa 
Viestejä28258
Neonomide
-:)lauri
törhönen
Empiirinen tiede on psykologiaa: jota ei voida tieteellisesti toteennäyttää, koska vallalla olevat empiiriset käsitykset ovat kaikkien (tänäänkin) olevien kulttuurien " moraalisia totuuskäsityksiä", ja siten muuttuvia (vrt. sivilisaation edeltänyt historia).

Miten teoriasi selittää sen, ettei fakta-tieto esim. evoluutiosta juurikaan ole muuttunut (paitsi vain tarkentunut) viimeisen 2600-vuoden aikana?

Evoluutioteoria on 149 vuotta vanha teoria, ei 2600 vuotta.

Kyllä evolutiivinen tietämys oli alkuun monessa asiassa aika hakusessa, kuten oli mm. ihmisen käyttäytymistä koskeva evoluutiotietämys vielä 1970-luvulla.




Varsinaisesti en tainnut mainita evoluutioteoriaa, vai kuinka?

[list:1e6ir5w2]Anaksimandros (609/610 eaa. – n. 546 eaa)
[---]
Ihmiset ja eläimet olivat hänen mielestään kaikki syntyneet mutaatioilla. Ihmisten hän oletti olevan mutaatioita joistain eläimistä, todennäköisesti vesieläimistä. Vaikka hän ei esittänytkään minkäänlaista teoriaa luonnonvalinnasta, jotkut pitävät häntä evoluutio-opin kaikkein varhaisimpana puolestapuhujana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anaksimandros
[/list:u:1e6ir5w2]

Samaisella kaverilla oli myös ehkä aikalaisistaan paras käsitys siitä, mistä maailmankaikkeus koostuu: Alkulähteen hän uskoi olevan loputon ja rajoittamaton valtava massa (apeiron), joka ei kulu ajan eikä rapistumisen voimasta. Alkulähde antaa ikuisesti materiaa, synnyttäen näin kaiken, mitä voidaan havaita. vrt. "ääretön" kvanttiporeilu, josta kaikki materiaali koostuu.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Neonomide

Filosofi Michel Foucault on esittänyt kirjoittamisesta yleensä aika mielenkiintoisen kommentin:

[list:3h5qxuso]'As soon as you start writing, even if it is under your real name, you start to function as somebody slightly different, as a "writer". You establish from yourself to yourself continuities and a level of coherence which is not quite the same as your real life... All this ends up constituting a kind of neo-identity which is not identical to your identity as a citizen or your social identity, Besides you know this very well, since you want to protect your private life.'[/list:u:3h5qxuso]




joo, ei tuo Foucaultin poika oo hirveesti erehtynyt.

Itse koen oman "netti-identiteettini" kirjoittajana olevan kovin kaukana siitä persoonasta mitä olen ns. face-to-face.
En oikein osaa kommunikoida kirjoittajan sillai kun on itse tilanteessa irl. Useasti ei osaa pukea sanoiksi asioita kirjottamalla läheskään yhtä mutkattomasti kuin jos kommunikoisi kasvokkain, koska puhuessa lennosta ajatus juoksee samaan aikaan kun sanoja tulee suusta, kirjoittaessa prosessi hidastuu ja sitä miettii tarkemmin mitä oikein on sanomassa. Kommunikoidessa suullisesti sitä saattaa joskus puhua mitä sylki suuhun tuo, ja sitten joku saattaa ehkä katsoa vähän kieroon välillä

Toisaalta, kirjoittaessa tekstiä tulee ajatuksia jäsenneltyä harkitummin myös, jolloin mahd. uudet näkökulmat asioihin saattaa avautua paremmin, kuin höpöttäessä karjalaiseen tyyliin ummet ja lammet ja niitä sun näitä ja eksyessä millon millekin sivuraiteille itse asiasta.
Kirjoittaminen auttaa itsellä katsomaan asiaa ilman hirveempää kiirettä useammastakin eri näkökulmasta, ja saattaa joskus jopa hämmentää hieman, kun huomaa tajunneensa asian konkreettisemmin kuin ehkä olisi alkujaan odottanut. Ja sitten meneekin koko teksti uusiksi jne.

nomutta, mikäs tässä kirjotellessa, kun ei jaksant baarinkaan raahautua blah

tli
Seuraa 
Viestejä1182

Tuskinpa voidaan puhua mistään erillisestä netti-ihmisyydestä. Emmehän me kuitenkaan elä missään digitaalisessa muodossa itsemme ulkopuolella. Siinä taas, kuinka paljon kukin haluaa paljastaa omia persoonallisia piirteitään anonyymissä nettikeskustelussa, on tietysti paljonkin eroja.

Tässä kuitenkin lienee enemmän kysymys kuvan luomisesta, kuin kokonaisesta ihmisyydestä.

JuurikinNiin
Seuraa 
Viestejä1887

Kyllä "netti-ihmisyys" on mielestäni ihan ymmärrettävä termi.

Nettipersoonallisuus voisi olla vaikkapa toinen ihan hyvä.

Mutta tämä on oikeastaan aikalailla Off-Topic, koska kyllähän kaikki ymmärtää asian otsikossakin olevalla termillä, vai mitä?

Suomen uusriistokapitalismin pääjehu on Sauli Niinistö. -Pirta-

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat