Sosiologia - Uskonnon korvike?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nyt kun olemme pääsemässä jo pikkuhiljaa irti siitä uskomuksesta, että ihmisen toimintaa hallitsee jokin korkeampi voima, kuten Jumala, Saatana, Allah tai vastaava, niin miksi sen luomaan tyhjiöön täytyy asettaa jokin muu yhtä idioottimaiselta kuulostava luomus?

"Kulttuuri aiheuttaa raiskauksen" kuulostaa täysin samalta kuin "Saatana aiheuttaa raiskauksen".

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää että jokainen ihmisen teko on hänen henkilökohtainen valintansa, eikä ihmisiä ohjaa mikään korkeampi voima?

Sosiologithan samaistuvat täysin vastaavaan asemaan kuin papitkin. He pystyvät omien sanojensa mukaan näkemään nämä mystiset voimat, jotka ohjailevat ihmisten toimintaa ja pystyvät estämään itseään toimimasta niiden ohjailemina. Lisäksi he käyvät ristiretkeen tätä löytämäänsä aiheuttajaa vastaan.

Miksi oikeudenkäynneissä ei sitten tuomita kulttuuria murhista, raiskauksista tai muistakaan rikoksista? Keskiajalla sentään Suomestakin löytyy tapauksia joissa saatana oli tuomittu tapettavaksi murhasta. Sääli vaan sitä possua jossa saatana oikeuden mukaan asusti.

Lainoppineet taitavat kuitenkin ymmärtää jotain olennaista asiasta ja tuomitsevat ihmisiä yksilöinä.

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija
McRoot
Miksi oikeudenkäynneissä ei sitten tuomita kulttuuria murhista, raiskauksista tai muistakaan rikoksista? Keskiajalla sentään Suomestakin löytyy tapauksia joissa saatana oli tuomittu tapettavaksi murhasta. Sääli vaan sitä possua jossa saatana oikeuden mukaan asusti.



Sellainen nyt ei vain toimisi. Kyllä sosiologia minun mielestäni keskittyy selittämään ihmisenemmistön tapaa toimia, ei niinkään sellaisia ilmiöitä, jotka jäävät enemmistön ulkopuolelle. Sosiologiassa ei puututa pohtimaan rikollisuuteen käytökseen johtaneita syitä, vaan sitä varten on olemassa psykologia. Siinä lähdetään liikkeelle yksilötasolta, jotta tiedettäisiin millä tavalla poikkeava yksilö pystyttäisiin sopeuttamaan yhteisön jäseneksi. En osaa tarkkaan sanoa missä raja kirjaimellisesti kulkee, mutta sellainen on näiden tieteenalojen välillä kuitenkin olemassa.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Kulttuuri muodostuu ihmisistä.

Kyllähän se kulttuurista johtuu jos ei suomessa yleisesti syödä kissoja ja kiinassa taas syödään.

Kiinalaiset ovat tottuneet syömään kissoja kun taas suomalaiset eivät ole tottuneet.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ihminen on sosiaalinen olento. Tieto vaihtuu.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
McRoot
Nyt kun olemme pääsemässä jo pikkuhiljaa irti siitä uskomuksesta, että ihmisen toimintaa hallitsee jokin korkeampi voima, kuten Jumala, Saatana, Allah tai vastaava, niin miksi sen luomaan tyhjiöön täytyy asettaa jokin muu yhtä idioottimaiselta kuulostava luomus?

"Kulttuuri aiheuttaa raiskauksen" kuulostaa täysin samalta kuin "Saatana aiheuttaa raiskauksen".

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää että jokainen ihmisen teko on hänen henkilökohtainen valintansa, eikä ihmisiä ohjaa mikään korkeampi voima?

Sosiologithan samaistuvat täysin vastaavaan asemaan kuin papitkin. He pystyvät omien sanojensa mukaan näkemään nämä mystiset voimat, jotka ohjailevat ihmisten toimintaa ja pystyvät estämään itseään toimimasta niiden ohjailemina. Lisäksi he käyvät ristiretkeen tätä löytämäänsä aiheuttajaa vastaan.

Miksi oikeudenkäynneissä ei sitten tuomita kulttuuria murhista, raiskauksista tai muistakaan rikoksista? Keskiajalla sentään Suomestakin löytyy tapauksia joissa saatana oli tuomittu tapettavaksi murhasta. Sääli vaan sitä possua jossa saatana oikeuden mukaan asusti.

Lainoppineet taitavat kuitenkin ymmärtää jotain olennaista asiasta ja tuomitsevat ihmisiä yksilöinä.




Teorisassa ihmisiä ei tarvitsi tuomita mihinkään mistään, mutta voi olla että murhaaja murhaa uudestaan. Jos kulttuuri sallii murhaamisen, niin siitä tulee normi ja se on normaalia.

Kuitenkaan teoriassa ihmiset eivät halua tulla murhatuksi, niin pelkäävät että yhteiskunnan vakaus horjuu ja tämän takia on jonkunnäköinen laki.

Ihmistä ei normaalisti kiinnosta murhataako joku tuntematon ihminen vai ei.

Ainoastaan läheisten ihmisten murhaaminen voi liikuttaa.

Yhteiskuntahan on keinotekoinen, niin sen takia siinä on ihmisten sääntöjä.

Vierailija

Taas loistava keskustelunavaus (Not) Alkuotsikossa vihjaillaan sosiologian olevan uskonnon korvike, ja sitten kun avaa ketjun niin löytää jonkun tapauskohtaisen väittämän, vailla minkäänlaisia lähdetietoja tutkimuksiin.

Tajuaako kirjoittaja mistä sosiologiasta on oikeastaan edes kyse? Kaikki mitä Neonomide kirjoittaa ei ole sosiologiaa, myös yksittäisten sosiologien raapustukset edustavat lähinnä murto-osaa suuresta ja värikkäästä virrasta. Sosiologia on loistava tiede, kunhan sitä osataan käyttää oikein.

Vierailija
Shriek
Sosiologiassa ei puututa pohtimaan rikollisuuteen käytökseen johtaneita syitä, vaan sitä varten on olemassa psykologia. Siinä lähdetään liikkeelle yksilötasolta, jotta tiedettäisiin millä tavalla poikkeava yksilö pystyttäisiin sopeuttamaan yhteisön jäseneksi. En osaa tarkkaan sanoa missä raja kirjaimellisesti kulkee, mutta sellainen on näiden tieteenalojen välillä kuitenkin olemassa.



Ja raja-aitojen rikkojana on pyrkinyt toimimaan sosiaalipsykologia. Sosiaalipsykologia tutkii ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ryhmätoiminnan säännönmukaisuuksia, yleensä pään sisäisiin kognitiivisiin toimintoihin kiinnitetään vähemmän huomiota.

Vierailija

Ihan amatööripohjalta ajatellen (kuten aina), tulee helposti mieleen että ihmisille ei mahdu kuin yksi totuus kerrallaan päähän. Aloittelin juuri lukemaan yhtä 90-luvulla kirjoitettua kirjaa jossa alussa kirjoittaja totesi että kun addiktiosta on tehty sairaus, ihmiseltä on otettu pois loppukin päätäntävalta omista asioistaan. Eihän sairaudesta voi olla vastuussa. (Tosin nykynäkemys taitaa jo kallistua sille saralle että nimenomaan voi olla, nimittäin esim. lihavuudesta. Ja on niitäkin hihhuleita jotka olettavat että kunhan on tarpeeksi positiivinen niin uskon voimalla pääsee kaikista sairauksista eroon simpsalapim!)

Mitä tulee tähän että "kulttuuri raiskaa", niin ilmeisesti sellaisen ajatuksen kautta yritetään hätistellä vähän loitommalle rasistin leimaa. Jos sinä tai minä julistaa että Ahmed Muhammed on raiskaaja ja rikollinen, niin herrajjestas mikä meteli. Mutta jos alamme nyyhkiä että se kulttuuri josta Ahmed Muhammed tulee on altistanut hänet teolle, tai varsinkin jos alamme määkiä että meidän suomalainen kulttuurimme on niin käsittämätön X-kulttuurista tulevan aivoille että kyllähän poikaressu väistämättä sekoaa eli siis sairastuu psyykkisesti, niin kaikilla on kiva olla. Muukalaista ei ole syyllistetty (mutta miten lie rikosten uhrien laita?)

Mielestäni tuollainen ajatus että joku X-kulttuuri on jotenkin niin alkeellisella tasolla ettei edes rikoksia mielletä tuossa kulttuurissa rikokseksi se vasta rasistinen ajatus onkin. Mikäli jokaista rikollista pidettäisiin yksilönä ja täysi-ikäisenä ihmisenä täysin teoistaan vastuullisena, se olisi loppujen lopuksi oikeastaan kunnioittavampi asenne heitäkin kohtaan.

Mutta loppujen lopuksihan kyse on vain siitä että tumput suorana huinivat nuorukaiset ovat aina riski yhteiskunnalle, olivat ketä tahansa mistä tahansa. Kyse ei ole kulttuurista, vaan joutilaisuudesta ja nuoruuden typeryydestä. Olettaisin.

John Carter
Seuraa 
Viestejä7532
Liittynyt17.2.2006

Niin, uskontoja voi tarkastella myös sosiologian näkökulmasta, sillä ihmiset ovat aina eläneet uskontojen ympäröiminä ja uskonnot ovat vaikuttaneet vuosituhansia esim. kalentereihimme, juhlapäiviimme, moraaliimme, kasvatukseemme, koulutukseemme, uskomuksiimme, ym. jokapäiväisiin asioihin.

Kaikki maailman suuret uskonnot ovat saaneet alkunsa pienistä, yleensä karismaattisen ja vahvan johtajan ympärille kasvaneista kulteista ja voimme vain kuvitella, että kuinka monta pienempää kulttia tai uskontoa maailmanhistoriassa on täytynyt olla olemassa?

Uskontoon sitoutuminen on antanut ihmisille aina yhteenkuuluvuuden tunteen ja vastannut ihmisten ikiaikaisiin kysymyksiin kuten: mistä me tulemme?, miksi olemme täällä?, mihin me menemme kuoltuamme?, jne.

Uskonnot tuskin häviävät kokonaan koskaan, sillä niillä on taipumus rakentaa ensin hienoja teorioita maailmasta ja estää sen jälkeen näiden teorioiden testaus.Uskonnot tarjoavat miellyttäviä, tunteisiin vetoavia ja lohduttavia käsityksiään ja naamioivat ne "totuuden, hyvyyden ja kauneuden" taakse.Teoriat kukoistavat vaikka ne olisivatkin oikeasti valheellisia, julmia ja rumia.

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Vierailija

Tietyn "rotuiset" ihmiset ovat alttiimpia raiskaamaan kuin toiset, ihan riippumatta uskonnosta tai mistään muustakaan.
Se kulkee geeneissä.

Vierailija
John Carter

Uskontoon sitoutuminen on antanut ihmisille aina yhteenkuuluvuuden tunteen ja vastannut ihmisten ikiaikaisiin kysymyksiin kuten: mistä me tulemme?, miksi olemme täällä?, mihin me menemme kuoltuamme?, jne.

Uskonnot tuskin häviävät kokonaan koskaan, sillä niillä on taipumus rakentaa ensin hienoja teorioita maailmasta ja estää sen jälkeen näiden teorioiden testaus.Uskonnot tarjoavat miellyttäviä, tunteisiin vetoavia ja lohduttavia käsityksiään ja naamioivat ne "totuuden, hyvyyden ja kauneuden" taakse.Teoriat kukoistavat vaikka ne olisivatkin oikeasti valheellisia, julmia ja rumia.




Ja joillekin melkein mikä tahansa usko(nto) kelpaa mieluummin kuin silkka epävarmuus. Ihmiset ovat valmiita uskomaan mitään hullunkurisimpia oppeja ja väitteitä kunhan vain se uskominen jotenkin avittaa lopettamaan ajatteluun siihen paikkaan ja saa olon tuntumaan turvalliselta. (Olen tietoinen siitä että omakin katsomukseni on varmasti hyvinkin naurettava monen mielestä. Yritän kumminkin pysyä järjissäni ja mieltää että tieteet ovat se varsinainen tapa tutkia tätä fyysistä maailmaa, katsomus on sitten asia erikseen ja omalla uskolla älköön muita ihmisiä ylenmäärin kiusattako.)

Kaikkein pirullisinta on että uskonnot jotka lupaavat kymmenen kivaa ja kaksitoista kaunista asiaa lupaavat nämä asiat vain "meidän porukoille". Ulkopuoliset painukoot sitten vaikka keskenään helvettiin. Esim. k-uskonnon ajatus siitä että evankeliumi pitää kaikille julistettaman ei todellakaan tähtää siihen että "kaikki pelastuisivat", vaan siihen että meidän sakkina itseään pitävä porukka saisi ylvästellä mahdollisessa tuonpuoleisessa helkuttiin joutuville että mehän kerrottiin teille totuus. Hierarkiaa ja nokkimisjärjestystä sillä halutaan luoda. Uskonnossa ei ikinä voi olla olemassa mitään tasa-arvoa uskovien välillä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Pitäisi kai kiroilla ja alkaa räyhäämään, kuten eräs kirjoittaja jo varmaan odotteleekin. Oikeastaan olen odottanut tätä kauan aiheen tärkeyden vuoksi ja koska tutustuin aiheeseen lisää tieteensosiologian myötä aivan äskettäin, voin hieman snobbailla taas...

McRoot
Nyt kun olemme pääsemässä jo pikkuhiljaa irti siitä uskomuksesta, että ihmisen toimintaa hallitsee jokin korkeampi voima, kuten Jumala, Saatana, Allah tai vastaava, niin miksi sen luomaan tyhjiöön täytyy asettaa jokin muu yhtä idioottimaiselta kuulostava luomus?

Koska sellaiselle on tilausta? Puhuisimme vaikkapa "taikaluotiselittäjästä", jonka kautta pyrimme selittämään ja ymmärtämään meitä askarruttavan ilmiön kertaheitolla. Yleensä tällainen sekoilu uhkaa 1 x 2 -tyylin ajatteluun tottuneita ihmisiä joko koulutuksensa tai koulutuksen puutteen vuoksi, tai siksi ettei vaihtoehtoja haluta tarjota mm. eettisten tabujen vuoksi.

McRoot
"Kulttuuri aiheuttaa raiskauksen" kuulostaa täysin samalta kuin "Saatana aiheuttaa raiskauksen".

Entäpä heitto "ihmisluonto aiheuttaa raiskauksen"? Kumman toteamuksen reaalimaailman seuraukset ovat pelottavampia?

Evoluutiopsykologian rakkikoira Steven Pinker (2002) on kirjoittanut aiheesta ja todennut, kuinka "valtarakenteet" ovat yhteiskuntatieteilijöiden yleisselitys kaikenlaisiin ilmiöihin. Muistan ikuisesti kuinka Pinker aivan vaivihkaa näpäytti tabularasaisteja, marxilaisia ja äärifemmareita siitä, että raiskaus olisi ymmärrettävissä "vain" valtarakenteena tai herramunjee KOLLEKTIIVISENA naisten alistamista ylläpitävänä valtarakenteena – tilasto kemiallisesti kastroiduista sarjaraiskaajista osoitti että biologian mukaan ottaminen (vapaaehtoisesti) johti teon uusimistaipumuksen jyrkkään laskuun, jopa alle kymmenesosaan.

McRoot
Miksi on niin vaikeaa ymmärtää että jokainen ihmisen teko on hänen henkilökohtainen valintansa, eikä ihmisiä ohjaa mikään korkeampi voima?

No niin, nyt päästiin aiheeseen. Jonkinlaista kognitiivista individualismia meinaat? Samaan aikaan tämä kanta voisi edustaa vapaata tahtoa tai ympäristödeterminismiä, mutta toisaalta kriittistä suhtautumista yksilön toimintaa selittäviin teorioihin yleensä. Eräänlaista käsienlevittelyä siis?

En sukella pointtiin vielä pidemmälle – totean vain että ajatus "korkeammasta voimasta" ihmisten tahdon taustalla on pohjimmiltaan kartesiolaiseen "konehenkeen" palautettavissa. Eli siihen miten jokin "sielun" kaltainen kehosta riippumaton entiteetti ohjailisi käyttäytymistämme. Tämä käsitys lopullisesti teurastettiin luultavasti vasta Antonio Damasion neurologisten tutkimusten myötä ainakin julkisessa diskurssissa, siis sekä tieteellisellä että symbolisella tasolla.

Käytännössä Damasio pyrki (ja kykeni) osoittamaan, että tunteet ja rationaalisuus ovat erottamattomia ja että tunteet (oikeastaan emootiot) ovat niitä, joita voidaan kiistatta palauttaa aivojen toimintoihin monien metodien avulla.

McRoot
Sosiologithan samaistuvat täysin vastaavaan asemaan kuin papitkin. He pystyvät omien sanojensa mukaan näkemään nämä mystiset voimat, jotka ohjailevat ihmisten toimintaa ja pystyvät estämään itseään toimimasta niiden ohjailemina.

Nyt mennään metsään niin että hujahtaa. Yhteiskuntatieteiden ja sosiologian metodologiaa ei tarvitse lukea kuin perusteiden verran niin selviää, etteivät valtavirran sosiologit missään vaiheessa ole alkaneet esittämään sosiobiologian henkisiä päättömän vahvoja tosiasiaväitteitä ja painaneet päätänsä sosiaaliseen determinismiin. Sen ovat tehneet yleensä aivan muut tahot.

Sosiologia on monessa mielessä toivoa herättävää tutkimusta, muutoin niin kovin deterministisen ja mustavalkoisen näköisessä maailmassamme. Käsitykset sosiaalisten ilmiöiden luonteesta eivät suoraan sisällä "kokonaisteoriaväitteitä" siitä, millaisin mekanismein todellisuus viime kädessä rakentuu. Sosiologia tutkii sosiaalisen vuorovaikutuksen ja merkityksellistämisen mekanismeja nyky-yhteiskunnissa, ei pyri nielaisemaan muita ajattelutapoja malleihinsa eikä muodostamaan käyttäytymisen "kaiken teoriaa".

On toki oma radikaalien konstruktivistien joukko, jotka lähtevät siitä ettei mitään endogeenisiä "vaistoja" ole olemassakaan ja että sosiologian pitäisi ottaa kantaa tosiasiaväitteisiin ihmisten käyttäytymisestä. Puhe sosiaalisesta konstruktionismista ei kuitenkaan läheskään aina sisällä väitettä siitä, että se olisi AINOA tapa – fiksu sosiologia puhuu tarkastelutavoista, eikä esitä että sen teoria selittäisi "kaiken".

Biologistien ja psykologien kohdalla sen sijaan perinteet ovat pitkät monenlaiseen ääriselittämiseen, psykologiassa reippaasti yli 1900-luvun puolen välin kukoistanut behaviorismi edustaa tällaiseksi usein tulkittua kantaa ja biologian puolella sosiobiologia.

On kyllä täysin perusteltua kritisoida sosiologiaa kyvyttömyydestä integroida itseään muiden ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa tarkastelevien lähestymistapojen kanssa, mutta miksikään "jumalatempuksi" tällainen tiedepolitiikka ei sosiologiaa tee. Sosiologian ihmiskäsityshän on monella tavalla erittäin holistinen suhteessa muotiin kovasti tuleviin nativistisiin näkökulmiin (mm. evoluutiopsykologia). Tämä ei tarkoita, etteikö sosiologiaa voisi myös arvostella poissulkevasta paradigmaattisuudesta kuten mitä tahansa akateemista oppialaa.

Sosiologian ympärille on vain vaikeaa ympätä jotain Suurta Tarinaa, "tosiasiakertomusta", johon voisi palata jatkuvasti tyyliin "se pitää edelleen paikkansa". Sosiologia on kysymysten kysymistä yhä uudelleen ja uudelleen, eri näkökulmista.

McRoot
Lisäksi he käyvät ristiretkeen tätä löytämäänsä aiheuttajaa vastaan.

Sosiologian historia on suuri menestystarina nimenomaan – nimenomaan sosiologit on pistetty virasta autoritaarisissa hallinnoissa ensimmäisten tieteilijöiden joukossa, koska heillä on parhaat analyysimetodit tarkastella yhteiskuntaa kriittisesti. Despootti kaikkein viimeiseksi haluaa, että häntä voitaisiin kritisoida institutionaalisesti. Valitettavasti sosiologian "kuolema" myös rapauttaa yhteiskunnan sisäisen tutkimuksen ja johtaa osaltaan merkittäviin sisäisiin ongelmiin ja sokeisiin pisteisiin.

Sosiologiahan on nimenomaan "sokeiden pisteiden" löytämistä ja uudenlaisten ajattelu- ja lähestymistapojen kehittämistä yhteiskunnan ja ihmisten ylläpitämien sosiaalisten rakenteiden ja ilmiöiden analysoimiseksi. Arkisen elämän kannalta yhtä relevanttia tutkimusta lienee vain sosiaalipsykologia ja sosiolingvistiikka ja osa empiirisemmästä psykologiasta.

"Jeesustempusta" en siis sosiologiaa syyttäisi, vaan pikemmin akateemisessa maailmassa "normaalista" kalistelusta. Ehdottomasti pahimmat tabularasaisti-femmarit olen kyllä kaiken rehellisyyden nimissä nähnyt sosiologian puolella.

Itse siis tutustun tällä hetkellä tieteen- ja tiedonsosiologiaan, joiden kenttä tutkii noita oppialaristiriitoja ja "heimoutumista".

Sosiologi Risto Heiskala on puhunut "hyödyllisistä myyteistä". Hänen mielestään usko ihmisen muovautuvuuteen on kahdesta pahasta se pienempi ja siksi sosiologia apriorisine oletuksineen löytää sosiaalisille ilmiöille sosiaalinen syy on yleensä muita näkökulmia hyväksyttävämpi. Tästä näkökulmasta voidaan toki kiistellä vaikka uuden ketjun voimin.

Minusta kysymys on viime kädessä siitä, mihin kysyminen lopetetaan, eli milloin ollaan tavallaan tyytyväisiä siihen mitä "löydetään". Tästä pääsemme oman työni olennaisimpaan tutkimuskysymykseeni – miksi tietyntyyppinen "tieto" vaientaa, kun taas toisentyyppinen pistää yleensä kysymään lisää? Kumpaa tiedonintressiä meidän tulisi suosia, on kysymys johon jokainen tietää vastauksen – itse haluan tuoda ongelman näkyviin ja argumentoida tietoa myös kysymisen jatkamisen tarpeellisuuden näkökulmasta.

Monialaisena veijarina olen tottunut metodologiseen armottomuuteen jo vuosia sitten, enkä hyväksy helppoja vastauksia millään. Pluralismi ja jatkuva uudelleen ja uudelleen kysymisen kierre on ainoa tapa "tuottaa tietoa". Tietyt alat ja näkökulmat ovat tällä saralla paljon parempia kuin toiset ja tätä voidaan empiirisesti tutkia.

McRoot
Miksi oikeudenkäynneissä ei sitten tuomita kulttuuria murhista, raiskauksista tai muistakaan rikoksista? Keskiajalla sentään Suomestakin löytyy tapauksia joissa saatana oli tuomittu tapettavaksi murhasta. Sääli vaan sitä possua jossa saatana oikeuden mukaan asusti.

Koska kulttuurin ja sosiaalisten tekijöiden syyllistäminen EI UHKAA vastuullisen ihmisen eetosta, vaan monin tavoin PERUSTAA sellaisen olemassaolon mahdollisuuden.

Apriorinen oletus siis on, että ihmiset ajattelevat deterministisesti, eli sosiaalisten normien mukaisesti tai niihin suhteutuen. Sosiologiassa kyseenalaistetaan näitä normeja ja kysytään kuinka sosiaalisia ilmiötä voisi ja kannattaisi ajatella toisin.

McRoot
Lainoppineet taitavat kuitenkin ymmärtää jotain olennaista asiasta ja tuomitsevat ihmisiä yksilöinä.

Tuota kutsutaan "lakikortiksi". Siis tästä hetkestä lähtien.

Moraalia ei voida kaikkein perustavimmalla tasolla perustaa "lakiin", vaan hyvään. Tuomioistuimet ovat kautta aikain myös todenneet ihmisiä syyntakeettomiksi, mutta kuinka monta kertaa tällaisen perusteluna on ONNISTUNEESTI käytetty jotain psykobiologista evaluaatiota ja kuinka usein sosiaalista/kulttuuria?

Aivan.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Shriek
Kyllä sosiologia minun mielestäni keskittyy selittämään ihmisenemmistön tapaa toimia, ei niinkään sellaisia ilmiöitä, jotka jäävät enemmistön ulkopuolelle. Sosiologiassa ei puututa pohtimaan rikollisuuteen käytökseen johtaneita syitä, vaan sitä varten on olemassa psykologia. Siinä lähdetään liikkeelle yksilötasolta, jotta tiedettäisiin millä tavalla poikkeava yksilö pystyttäisiin sopeuttamaan yhteisön jäseneksi. En osaa tarkkaan sanoa missä raja kirjaimellisesti kulkee, mutta sellainen on näiden tieteenalojen välillä kuitenkin olemassa.

Sosiologia tarkastelee sosiaalisia ilmiöitä ja teorisoi ja testaa niiden vaikutusta ihmisten elämään niin mikro- kuin makrotasolla. Ero psykologiaan liittyy lähinnä yksilöön tarkastelun kohteena, siinä missä sosiologiassa puhutaan ilmiöistä, joilla on tavallaan oma itsenäinen eksistenssinsä.

Sosiologiassa aivan takuulla on alusta alkaen pohdittu rikollisuuteen vaikuttavia syitä ja tekijöitä ja pohditaan nykyisinkin.

Eikä sosiologiassa niinkään tutkita miten yksilö voitaisiin "sopeuttaa" yhteisön jäseneksi, vaan tutkitaan erilaisia ehtoja, joiden vallitsessa ihmisten sosiaalinen todellisuus muuttuu. Sosiologiassa ei myöskään oleteta, että nykyinen yhteiskunta olisi jotenkin "paras" ja siten ihmisten tulisi sopeutua siihen tai ongelma on VAIN heissä itsessään.

Kyseessä on monessa mielessä monipuolisin yksittäinen oppiala, jolla on merkitystä "tavallisen pienen ihmisen" kannalta. Sosiologiaa soisi opetettavan lukioissakin ja miksei jo peruskoulussa. Se opettaa ajattelemaan kriittisesti aivan ainutlaatuisen laajan analyyttisen repertuaarin myötä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Echi
Taas loistava keskustelunavaus (Not) Alkuotsikossa vihjaillaan sosiologian olevan uskonnon korvike, ja sitten kun avaa ketjun niin löytää jonkun tapauskohtaisen väittämän, vailla minkäänlaisia lähdetietoja tutkimuksiin.

Ehkä siksi, ettei sellaisia ole olemassa?

Echi
Tajuaako kirjoittaja mistä sosiologiasta on oikeastaan edes kyse?

Ilmeisesti ei.

Echi
Kaikki mitä Neonomide kirjoittaa ei ole sosiologiaa,

Oma näkökulmani kirjoittamiseen sisältää kyllä sosiologiassa esitettyjä ideoita valtavat määrät – mitä selitän lähinnä sillä että ne ovat levinneet kaikkialle ihmistieteisiin.

Echi
myös yksittäisten sosiologien raapustukset edustavat lähinnä murto-osaa suuresta ja värikkäästä virrasta. Sosiologia on loistava tiede, kunhan sitä osataan käyttää oikein.

Jotenkin outoa onkin, että tätä pitää TIEDEfoorumilla alkaa vielä perustelemaan. Sosiologia eri haaroineen pyrkii vastaamaan sellaisiin kysymyksiin ihmisten käyttäytymisestä, jotka jäävät muilta näkökulmilta "yli". Oikein sovellettuna se myös usein onnistuu siinä.

Toki sillä erotuksella, että merkittävä osa nykysosiologiasta ei oikeastaan ole "tiedettä" kapeassa merkityksessä, vaan "tutkimusta". Ihmistieteissä on kyseenalaistettu "objektiivisuuden" idea jo aikapäiviä sitten.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Qadesha
Ihan amatööripohjalta ajatellen (kuten aina), tulee helposti mieleen että ihmisille ei mahdu kuin yksi totuus kerrallaan päähän.

Ehkä siis pitäisi kyseenalaistaa koko "totuuden" idea, kuten akateemisessa ajattelussa on tehty jo kauan aikaa?

Qadesha
Aloittelin juuri lukemaan yhtä 90-luvulla kirjoitettua kirjaa jossa alussa kirjoittaja totesi että kun addiktiosta on tehty sairaus, ihmiseltä on otettu pois loppukin päätäntävalta omista asioistaan. Eihän sairaudesta voi olla vastuussa.

Tämä on HYVIN viisas ja fiksu ajatus. Ehkä 1900-luvun jälkipuoliskon tärkein filosofi Michel Foucault on muotoillut pointin niin, että "siitä joka ei ole kuin muut, tehdään epänormaali ja siitä joka on epänormaali, tehdään sairas – vaikka kaikki nämä ovat eri asioita, ne rinnastetaan toisiinsa".

"Olen tällainen enkä voi itselleni mitään – teidän PITÄÄ siis hyväksyä minut siis sellaisena kuin olen" -diskurssista on lukemattomia eri variaatioita ja niitä kaikkia tukevat tärkeimmät tukipylväät tieteessä ovat nähdäkseni biologismi ja psykologismi. Tarvitaan jokin konstitutiivinen selittäjä, johon voidaan sitoutua niin että muutkin uskovat. Mitä "sisäisemmäksi" muuttuja käsitetään, sitä paremmin perustelu menee läpi sille tärkeimmällekin, eli itselle.

Kulttuuriin viittaaminen on jo selvästi poliittisempi asia ja sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden tuloksena nähtävää, ja jota voidaan kritisoida merkittävästi helpommin.

Qadesha
Mielestäni tuollainen ajatus että joku X-kulttuuri on jotenkin niin alkeellisella tasolla ettei edes rikoksia mielletä tuossa kulttuurissa rikokseksi se vasta rasistinen ajatus onkin. Mikäli jokaista rikollista pidettäisiin yksilönä ja täysi-ikäisenä ihmisenä täysin teoistaan vastuullisena, se olisi loppujen lopuksi oikeastaan kunnioittavampi asenne heitäkin kohtaan.

Tottakai olisi, tässä yhteiskunnassa. Olennainen kysymys mielestäni onkin, kuinka integroituneina sellaisia maahanmuuttajia voidaan pitää, jotka perustelevat raiskaamista "omalla kulttuurillaan"?

Qadesha
Mutta loppujen lopuksihan kyse on vain siitä että tumput suorana huinivat nuorukaiset ovat aina riski yhteiskunnalle, olivat ketä tahansa mistä tahansa. Kyse ei ole kulttuurista, vaan joutilaisuudesta ja nuoruuden typeryydestä. Olettaisin.

Minusta tuollainen valinta on turha, molemmat operoivat käyttäytymisessä joka hetki.

Kyllähän nuoret aikuiset harjoittavat myös lähisuhdeväkivaltaa suhteessa eniten, mutta ei se tee mikrotason syiden tarkastelua millään muotoa tarpeettomaksi.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija
Neonomide

Olennainen kysymys mielestäni onkin, kuinka integroituneina sellaisia maahanmuuttajia voidaan pitää, jotka perustelevat raiskaamista "omalla kulttuurillaan"?



Toden totta. Mahtaa siinä retkustelijoita naurattaa kun mitkä tahansa selitykset menevät läpi heti kun otetaan kulttuuri (tai uskonto) mukaan. Jolleivat sitten itse tosissaan kuvittele että heidän löpinänsä pitävät paikkansa.

Olen nähnyt vähän turhan monta kertaa sellaisia kysymyksenasetteluja kuin "pitääkö tyttöjen ympärileikkaus hyväksyä koska se kuuluu kulttuuriin". Miksei kukaan koskaan kysy pitääkö väkivalta hyväksyä koska se kuuluu (jok'ikiseen!) kulttuuriin? Isontalonantit, jessejamekset, ketkä hyvänsä eri maiden rikolliset ovat aina olleet viihteen armoitettua ainesta. Koko ihmiskunnan toiminnasta erittäin suuri osa tavalla tai toisella liittyy väkivaltaan (kun sellaiseksi luetaan sotiminenkin, mikä tosin ehkä katsotaan lailliseksi väkivallaksi ja sitä näkemystä pidetään yllä erinäisin sopimuksin siitä mitä aseita saa käyttää ja miten haavoittuneita ja siviileitä saa kohdella jne.) Ilman aseita ja sotakoneita kehityskään ei olisi kaiketi niin kehittynyttä kuin se on? Ainoastaan kai avaruusteollisuus on rauhanomaisesti teknikkaa eteenpäin vienyt tekijä, ja onhan tähtien sodastakin ollut puhetta.

Ja kuka on valmis sanomaan että väkivalta on hyväksyttävä asia koska se kuuluu Homo sapiens sapiensin kulttuuriin? Että on pakko antaa periksi ja mitään muuta ei voi kuin todeta että se kuuluu, on aina kuulunut, ja tulee kuulumaan?

Taas kysymys johon iljettää vastata että pakkohan se vain on hyväksyä, vaikka ei haluaisi. Vai miten lie...

Vierailija
Mcroot

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää että jokainen ihmisen teko on hänen henkilökohtainen valintansa, eikä ihmisiä ohjaa mikään korkeampi voima?



Tuo näkemys johtaa erittäin vaikeisiin kysymyksiin vapaasta tahdosta ja yksilön toiminnan suvereniteetistä. Kulttuuria emme pääse pakoon, omaksumme jo syntyessämme symbolisen järjestelmån kautta ilmaisemaan itseämme. Monesti juuri keskustelussa ei ole kyse henkilökohtaisista valinnoista ja ajatuksista, vaan kulttuurien valmiiksi tuottamien representaatioiden ja ajatusten pallottelusta. Osittain tähän perustuu Herbert Meadin ajatuksiin pohjautuva symbolinen interaktionismi. Mead ei kuitenkaan kieltänyt itsereflektointia, vaikka tulkitsemme asioita "yleistetyn toisen" perspektiivistä, voimme käyttää vapaata tahtoa näiden ajatusten puntarointiin. Sergei Moscovici on tähdentynyt kuinka uusia sosiaalisia representaatioita tuotetaan, kun ihmiset vastustavat aiempia tulkintoja, kulttuuri muovautuu jatkuvasti, siirtäen uudenlaisia ajatuksia jälkipolville.

Vaikka ihminen on kulttuurin tuote, niin sosiaalipsykologia ei kiellät heänkilökohtaista päätöksentekoa ja toiminnan säätelyä. Sosiaalipsykologiassa on tutkittu sitä kuiinka ihmisen päätöksentekoon vaikuttavat kulttuuriset tekijät ovat kytköksissä henkilökohtaiseen valintaan. Kun ihminen suunnittelee päätöstä, voi siihen vaikuttaa esim Festingerin kognitiivinen dissonanssi, jos päätös on ristiriidassa kulttuurisen näkökunnan kanssa, se voi tuottaa epämukavan olon. Näin kulttuurista omaksutut arvot ja toimintatavat vaikuttavat päätöksiimme, vaikka emme ole sidottuja noudattamaan niitä. Voin toki miehenä pistää hameen päälle, mutta koen mielessänii että siinä on jotain väärää, jota en osaa määritellä.

Neonomide

On toki oma radikaalien konstruktivistien joukko, jotka lähtevät siitä ettei mitään endogeenisiä "vaistoja" ole olemassakaan ja että sosiologian pitäisi ottaa kantaa tosiasiaväitteisiin ihmisten käyttäytymisestä. Puhe sosiaalisesta konstruktionismista ei kuitenkaan läheskään aina sisällä väitettä siitä, että se olisi AINOA tapa – fiksu sosiologia puhuu tarkastelutavoista, eikä esitä että sen teoria selittäisi "kaiken".



Ehkä useimmiten puhutaan sivuuttamisesta, kuin suorista väittämistä koskien sosiaalista konstruktivismia. Onhan meillä Kenneth Gergenin tapaisia tyyppejä, jotka vaahtovat koko ihmisluonteen muovautuvan kulttuurin kautta. Toisaalta monet eivät ota koko asiaan kantaa, vasta kohdattuaan kritiikkiä, he huomaavat että ehkä heidän olisi kannattanut miettiä asiaa sittenkin. Toisaalta jotkut evoluutiopsykologit pitävät kulttuurin autonomista asemaa ja ihmisen biologisten ja psykologisten mekanismien sivuuttamista yliluonnollisena tulkintana. Tämä ei pidä paikkaansa, voimme tutkia sosiaalisia rakenteita huomioimatta näitä seikkoja, on kuitenkin eri asia väittää, että ihmisen toiminta ohjautuisi pelkästään kulttuuristen vaikutteiden mukaan.

Neonomide
Eli siihen miten jokin "sielun" kaltainen kehosta riippumaton entiteetti ohjailisi käyttäytymistämme. Tämä käsitys lopullisesti teurastettiin luultavasti vasta Antonio Damasion neurologisten tutkimusten myötä ainakin julkisessa diskurssissa, siis sekä tieteellisellä että symbolisella tasolla.

No kyllä neuropsykologiassa on tiedetty jo pitkään, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, esim. aivovamma voi muuttaa käyttäytymistämme ja persoonallisuuttamme, mistään vapaana leijuvasta morfologisesta kentästä ei siis ole kyse. Damasio käytti tuota Descartesin ideaa ponnahduslautana omille ideoilleen, varmaan se myös on toiminut populistisena sielunkritiikkinä.

Neonomide

Sosiologia tutkii sosiaalisen vuorovaikutuksen ja merkityksellistämisen mekanismeja nyky-yhteiskunnissa, ei pyri nielaisemaan muita ajattelutapoja malleihinsa...



Toki, pitää kuitenkin muistaa että yhteiskuntatieteilijöiden ajatteluun vaikuttavat heidän ympäristönsä tapahtumat, väistämättä paljon syvällisemmin kuin muiden tieteilijöiden edustajiin. Siksi sosiogian ja sosiaalipsykologian teoriatkin ovat kehittyneet monesti esim Euroopan alueiden polittisen elämän pyörteissä. Tämän ovat toki yhteiskuntatieteilijät huomanneet, siksi he suhtautuvatkin myös omiin teorioihinsa kriittisesti.

Neonomide

Biologistien ja psykologien kohdalla sen sijaan perinteet ovat pitkät monenlaiseen ääriselittämiseen, psykologiassa reippaasti yli 1900-luvun puolen välin kukoistanut behaviorismi edustaa tällaiseksi usein tulkittua kantaa ja biologian puolella sosiobiologia.



Jo kokeellisen psykologian isä Wilhelm Wundt uskoi ettei kaikkia psyykkisiä toimintoja voida tutkia luonnontieteellisesti. Hänen mukaansa korkeimmat psyykkiset toiminnot, kuten ajattelu ja tahdonalainen muistaminen ovat siinä määrin kulttuurisidonnaisia, että niitä on tutkittava "hengentieteellisesti". Tokihan olemma nykyisin oppineet muistitn toiminnasta ja ajattelustakin (tietyin rajoituksin) neuropsykologian ja neurobiologian toimesta, Wundtin väite pitää kuitenkin siinä mielessä paikkansa, että yhteiskunnan ja ihmisen toiminta ei ole redusoitavissa perinteisen kognitiivisen psykologian piiriin. Tämän vuoksi kognitiivista psykologiaa harrastavat tieteilijät useimminkin jättävät yhteiskunnallisten ilmiöiden tulkinnan sosiaalipsykologeille ja sosiologeille.

Neonomide

Sosiologian historia on suuri menestystarina nimenomaan – nimenomaan sosiologit on pistetty virasta autoritaarisissa hallinnoissa ensimmäisten tieteilijöiden joukossa, koska heillä on parhaat analyysimetodit tarkastella yhteiskuntaa kriittisesti. Despootti kaikkein viimeiseksi haluaa, että häntä voitaisiin kritisoida institutionaalisesti. Valitettavasti sosiologian "kuolema" myös rapauttaa yhteiskunnan sisäisen tutkimuksen ja johtaa osaltaan merkittäviin sisäisiin ongelmiin ja sokeisiin pisteisiin.



Tuo pitää paikkansa. Natsi-Saksan aikaanhan juuri sosiologian laitos kuivui kasaan, siihen tosin vaikutti osaltaan myös se, että niin monet sosiologeista olivat nimen omaan juutalaisia. Sosiologit ovat ongelmallisia vallanpitäjille.

Neonomide

Sosiologi Risto Heiskala on puhunut "hyödyllisistä myyteistä". Hänen mielestään usko ihmisen muovautuvuuteen on kahdesta pahasta se pienempi ja siksi sosiologia apriorisine oletuksineen löytää sosiaalisille ilmiöille sosiaalinen syy on yleensä muita näkökulmia hyväksyttävämpi. Tästä näkökulmasta voidaan toki kiistellä vaikka uuden ketjun voimin.



Monet sosiologit ovat tästä johtuen pelänneet sosiobiologiaa áiheettomasti, luullessaan yhteiskunnallisten muutosten olevan muuten mahdottomia. Tämä voi johtaa tieteellisesti järjettömään kritiikkiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat