Suhteet omiin vanhempiin

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Tässä psykologian ihmeellisessä maailmassa yksi iänikuinen märehdittävä sukupuoli-identiteettien ohella on tietenkin lasten ja vanhempien väliset suhteet. Koska sain edellisestä äänestyksestäni sellaista palautetta että vaihtoehtoja oli liikaa, supistin tällä kertaa vaihtoehdot kahteen.

Vastaustaan ei tarvitse välttämättä perustella.

[size=85:3p468nwu](Älkää pelätkö, en aio näitä äänestyksiä olla tänne änkemässä harva se päivä. Kunhan nyt vaan vielä tämän kerran...)[/size:3p468nwu]

Sivut

Kommentit (77)

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26990
Liittynyt13.5.2005

Vastasinko "en" sen vuoksi, että vihaan vanhempiani yhä, vaiko sen vuoksi, etten ole heitä koskaan vihannutkaan?

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Olen muistellut muikeana sitä kuinka muinoin etelässä asuessani sain käsiini luukusta pudonneen skientologien luonnetestin. Yksi kysymyksistä erityisesti kiinnitti huomioni: "jos näet oikein kauniin lapsen, voitko olla silittämättä häntä?"

Kyllä. Olen siis tunnevammainen ihmis- tai ainakin lapsivihaaja.

En. Olen siis pedofiliaan taipuvainen.

Vierailija

Yksi aikuiseksi kypsymisen kriteeri on se, että ihminen oppii antamaan anteeksi omille vanhemmilleen...

Läheskään kaikki eivät siihen pysty. Valitettavasti.

Vierailija

Olen antanut anteeksi. Vanhempani olivat aikansa ihmisiä. Äänestin kuitenkin negatiivisesti, koska en ole varma.

Olen lähtöisin kohtalaisen varakkaasta perheestä, mutta kaupoilla koko omaisuus järjestettiin yhdelle veljelleni, joka nyt on kohtalaisen varakas. Itse olen saanut joka pennin säästää pienestä palkastani.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008
Tarkkailija
Yksi aikuiseksi kypsymisen kriteeri on se, että ihminen oppii antamaan anteeksi omille vanhemmilleen...

Läheskään kaikki eivät siihen pysty. Valitettavasti.




Joitain asioita ei voi antaa anteeksi eikä tarvitsekaan.

Hämmentää.

Vierailija
Qadesha
Tässä psykologian ihmeellisessä maailmassa yksi iänikuinen märehdittävä sukupuoli-identiteettien ohella on tietenkin lasten ja vanhempien väliset suhteet. Koska sain edellisestä äänestyksestäni sellaista palautetta että vaihtoehtoja oli liikaa, supistin tällä kertaa vaihtoehdot kahteen.
Vastaustaan ei tarvitse välttämättä perustella.
[size=85:1hd5mkdp](Älkää pelätkö, en aio näitä äänestyksiä olla tänne änkemässä harva se päivä. Kunhan nyt vaan vielä tämän kerran...)[/size:1hd5mkdp]
Erikoisia avauksia sulla! Onko jokin trauma nuoruudesta?
No en vastaa "äänestykseen" koska mulla ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin rakkautta omiin vanhempiini. Kunnioitan vielä elossa olevaa äitiäni (82 v.) Isäni kannoin lepäämään pari vuotta sitten.

Pidän huolta äidistäni, koska hän, sekä isäni pitivät huolta minusta sekä neljästä siskostani kun olin vielä pentu. Ikäähän mulla on jo 56 v. Tavallaan sellainen velvollisuus, mutta kunnioituksesta hoidan asiat mielelläni.

[size=85:1hd5mkdp]Lisäys: Sitä paitti voisit laittaa kuntoon tämä kotisivusi http://www.aivoriihi.net [/size:1hd5mkdp]

Vierailija

No jos suoraan sanon, niin minulla on trauma nykyisyydestä. Elämä tuntuu varsin tylsältä ja yksitoikkoiselta: kesällähän on tarkoitus tehdä vaikka mitä, mutta nyt nämä Esterin ahterista sataa -tyyppiset säät ovat aika onnistuneesti pilanneet monta hauskaa asiaa.

Mutta eihän netissäkään voi loputtomiin pelleillä. Pitäisi nyt löytää jotain parempaa ajantappoa etten täällä suotta hämmennä ihmisiä omituisilla tsoukeillani.

Mikään ei tietenkään estä hyväksikäyttämästä tätäkin vitsinä etenemään lähtenyttä ideaa omaksi hyväkseen. Puhuisin omista vanhemmistani itsekin, jos vain enää keksisin että mitä. Eli omalta osaltani olen jo aika moneen kertaan käynyt läpi ne tavanomaiset ärsytykset kun ei isä ollut silleen eikä äiti tälleen ja kukaan ei minua ymmärtänyt byääh.

Jotkut työstävät omia vanhemmuussuhteitaan pakostikin siinä vaiheessa kun heistä tulee itsestään vanhempia. Tätä en itse kokenut, joten voi olla että olen jossain määrin lapsellinen ja lapsekas ihminen edelleenkin. Mutta noin voittopuolisesti tunnen olevani aika sujut vanhempieni kanssa. Galluppiini en voi vastata koska en koskaan vihannutkaan heistä kumpaakaan. Viha on sentään aika vahva tunne.

Vierailija

Niin nimimerkki Qadesha. Olen pannut merkille sen, että sulla on katkeruutta elämää [size=85:14anzto2](myös elettyä)[/size:14anzto2] kohtaan. Ehkäpä ei ole edes mahdollisuutta elää.

Ymmärrän kyllä, että jos asuu jossain kerrostalon betonilaatikossa, ja ainoa näkymä elämään on ikkuna, televisio sekä internet, niin katkeroituuhan siinä väkisinkin.

Muuta Keski-Suomeen, tai muualle. Meillä on tilaa. Ite asun täällä ja nautin luonnosta, sen läheisyydestä http://www.jokilaakso.com/tervasmaki/0509/ Kun viittin, niin menen kesäpaikoilleni http://www.lomajukola.net
Minulla on valinnan vapaus. Kaikilla ei ole. Voin kylläkin auttaa erinnäisiä asioita eteenpäin

ps. Nyt alkaa Alaston piilokamera, joten vaikenen hetkeksi

Vierailija

Nii... Ei se täälläkään mahdotonta ole luontoon lähteä. Mutta olen niin poispilattu ihminen että mielelläni soisin ettei sataisi. Kumminkin kaikkein rakkainta on maata rutkottaa järven rannalla kalliolla tai muuten vaan. Ja piti tehdä sellainen ympäri Suomen -reissukin, mutta mitä se huvittaa jos kokoajan vaan roimii vettä lasiin ja mistään ei näe mitään maisemia.

Ja sitten iskee angsti että jos nämä kesät ovat tällaisia jatkossakin! Tulee brittien säät. Koskaan ei tiedä koska taivas repeää. Minä kun niin totuin jo siihen että saattoi olla useampikin päivä hellettä peräkkäin kesällä, ja oli villi ja vapaa olo liikkua miten ja missä huvitti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat