kateus

Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Mistä tää kateus johtuu ja mitä se oikeasti on.

Kateutta on ainakin kahdenlaista rakentavaa ja tuhoavaa.

Rakentava on sellaista että siitä saa esimerkkejä ja tuhoava on sellasta että yritetään tuhota toinen että ei saavuta jotain.

Kommentit (6)

Vierailija

Ihmiset, joiden elämänarvot on kiinni yhteiskunnallissosiaalisessa asemassa tai materiaalisissa saavutuksissa, ovat taipuvaisia kateellisuuteen. Kateus on silti osa sivistystä ja sitä eteenpäin vievä voima. Käsitän, että on olemassa fyysinen taso, josta voidaan myös tuntea kateutta, minkä pohjalta käsitän kehityksen lähteneen. Sivistynyt ihminen voi tosin olla lievästi kateellinen materiaalisista ja sosiaalisista tekijöistä. Voidaan esimerkiksi tuntea lievää kateutta, kun joku meistä on ulkomailla nautiskelmassa vieraan kulttuurin antimia. Psykopaatti esitetään usein kateuden äärimmäisenä muotona. Se on mielestäni osuvaa, koska sellainen ihminen jahtaa elämässä kaikkea mitä muilla on, mutta ei koskaan opi, että ei saa täydennystä tyhjyyden tunteelleen. Psykopaatti on kykenemätön hyveisiin, jotka vaativat osansa yksilön elämästä. Hyveet vaativat rakkautta elämää kohtaan. Psykopaatti on tyhjä, joka ei kykene antamaan millekään mitään, koska on vain kateellinen. Ahne kuin Ungoliant.

Mielestäni ungoliant on todella hieno kuvaus psykopaattisesta ja äärimmäisen kateellisesta olennosta:

Vapauduttuaan valarin vankeudesta Melkor oli elänyt Valinorissa teeskennellen valarin ja haltioiden ystävyyttä, mutta häntäkin riivasi kateus ja hän halusi yksin omakseen Valinorin puiden valon, jonka Fëanor oli onnistunut vangitsemaan silmarileihin. Melkor etsi Ungoliantin käsiinsä Avatharista ja pyysi sitä avukseen tuhoamaan Valinorin Kaksi Puuta ja lupasi sille puiden valon lisäksi mitä se ikinä halusi. Melkor sanoi: "Annan, ja kaksin käsin".

Ungoliantin kutoman verkon avulla Melkor pääsi huomaamatta Ezelloharin kummulle, kun Valinorin asukkaat olivat viettämässä juhlaa Taniquetilillä. Melkor iski puita peitsellään ja Ungoliant imi niiden mahlan ja valutti niiden sisään myrkkyä. Niin kuihtuivat Laurelin ja Telperion, mutta Ungoliant ei tyytynyt tähän. Se joi vielä Vardan lähteet tyhjiksi ja paisui niin suureksi, että Melkorkin alkoi pelätä sitä.

Puiden kuoltua Valinor pimeni ja valar huomasivat, mitä oli tapahtunut. Melkor ja Ungoliant pakenivat takaa-ajoa Valinorista pohjoisen Aramanin ja Helcaraxën salmen yli Keski-Maahan Ungoliantin kutoman epävalon, Ungoliantin Pilven, turvin. Jopa Tulkas sotkeutui Ungoliantin verkkoon.

Keski-Maahan, Drengistin Vuonon pohjoispuolelle päästyään Ungoliant vaati saada Melkorin vasemmasta kädestä jalokivet, jotka tämä oli anastanut Formenosista. Mutta kun vielä entisestään paisunut Ungoliant vetosi Melkorin sanoihin ("Annan, ja kaksin käsin"), ja vaati vielä tämän oikeassa kädessä pitelemät silmarilit itselleen, Melkor kieltäytyi. Hän oli vähällä kuristua Ungoliantin verkkoihin, mutta Angbandin syövereissä piileskelleet balrogit kuulivat Melkorin huudon, tulivat isäntänsä apuun ja ajoivat liekkiruoskillaan Ungoliantin pakoon

Jalommat, henkisemmät ja elämän epätäydelliseksi tekevät mahdottomat ihanteet, ovat mielestäni ne, joita tavoittelemalla ihminen voi luopua 'turhasta' kateudesta.

Usein kuulee puhuttavan näistä jalommista periaatteista, mihin kehoitetaan tähtäämään materialismin sijasta. Onhan sellaisia ihmisiä historian aikana ollut, jotka ovat jahdanneet vääriä asioita ja myöhemmällä elämällä omasta mielestään 'viisastuneet.' Toisaalta on olemassa henkisyydelle koko elämänsä omistautuneita ihmisiä, kuten esimerkiksi Buddhan seuraajat. Nämä myöhemmällä iällä viisastuneet ovat ehkä käsittäneet, että mainetta ja mammonaa saadessa olo ei ole yhtään parempi. Kaikki laukeaa tyhjiin ja menettää merkityksensä. Se mielestäni osoittaa sen kuinka kateus on vahvasti kulttuurievoluutiota eteenpäin vievä voima ja sen perusta. Pyrkimys luo merkityksen, ei lähtöasetelma eikä lopputulos. Minkä takia luulette, että Bill Gates lähti Microsoftilta ja päättää lahjoittaa rahansa hyväntekeväisyyteen? Mies, joka oli aiemmin maailman rikkain mies ja Microsoft hänen 'elämäntyönsä.' Gates omasta mielestäni on tajunnut - ellei jo aiemmin - että elämässä on oltava arvoja, jotka ovat kovan liiketoiminnan ulkopuolella. Niitä on lähdettävä etsimään tai muuten elää loppuelämänsä tyhjyydessä ja viimeiset hetkensä paniikissa johonkin uskontoon uskottomasti ripustautuen.

En näe, että on sattumaa, että vanhukset ovat usein niitä, jotka henkistyvät viimeisillä elinvuosillaan. Usein selitetään syyksi elämän päättymisestä johtuvaa pelkoa, mutta kyseessä voi olla ihan ihmisen olemukseen kuuluva tekijä, jolloin vanhana on aika luopua kilpailusta ja antaa tilaa nuoremmilla, jotta kulttuurin ja lajin kehitys voisi jatkua.

Vierailija

Kateutta on kyllä useampaa kuin kahta laatua.

'Rakennusmestareita' syvästi kadehtivana voin kuitenkin selittää tätä 'purkumiesten' kateutta heidän näkövinkkelistään. Se on paljolti samaa kuin oman sairauteni aiheuttama kokovihreys.

He näet kuvittelevat, että on olemassa vain yksi kakku (esim. tämä maapallo, kansantulo, valtion budjetti, Suomenlahti jne.), josta rakennusmestari-ekonomi-innovoija on jo syönyt ylivoimaisesti suurimman osan, mutta väittää muille (purkumiesten kateelliset ketaleet) näidenkin saavan ajallaan yhtä ison, ellei isommankin palan syödäkseen, kunhan käyvät kirkossa, ja pesevät hampaansa aamuin illoin. Sen lisäksi on oltava reipas kilpailukykyinen henki omassa yhden miehen, tai naisen siivous- ja purkufirmassaan.

No niin, nytpä ei enää tunnukaan aikaisemman kaltaista hirvittävää kateutta rakennusmestareille, kun sain kerrottua tohtorisedälle (papille) sieluni mustuudesta.

Kiitoksia ripittäytymismahdollisuudesta.

Voisiko joku nyt kertoa esimerkkejä siitä 'rakentavasta kateudesta'?

Vierailija

Tokihan kateus on pohjimmiltaan henkistä kypsymättömyyttä, mutta itse koitan pitää kateuttani rakentavana voimana, asettaakseni itselleni uusia rajoja sekä päämääriä monissa elämän monista kilpailutilanteissa.

Kilpailuahan elämä on, mutta koitan kilpailla reilusti ja muille myös parhainta onnea toivottaen.

Vierailija
Kauko
Voisiko joku nyt kertoa esimerkkejä siitä 'rakentavasta kateudesta'?



No se on sitä että asiat on hyvin eikä ole mitään syytä kadehtia. Sitten voi vaan keskittyä ihailemaan muita ja matkimaan.

Loppujenlopuksi kateus on vain yksi normaali perustunne ja ihan ok. kunhan se pysyy kohtuudessa. Siitähän kaikessa on kyse. Tunteet täytyy saada pysymään jotenkin tasapainossa.

Se on ihan sama listataanko ne erikseen..
Jokaiselle tunteelle oma topikki ja analyysi, tai yks teema, Tunteet ja analyysiin, lopputuloksena se että ken osaa pitää ne kurissa voi hyvin.

Vierailija

Kateus on tyhmän heikkous! Itse en ole koskaan kateellinen. Muut ihmiset ei kiinnosta. Olen terve narsisti.

Uusimmat

Suosituimmat