Elintarvikkeiden kilohinnoista

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Mennäänpä ajassa taaksepäin ennen kuin euro Suomeen tuli.
Tuolloinhan oli niin, että elintarvikeyksiköiden hinnat
kaupan hylyssä ilmoitettiin pelkkänä hintana perustumatta mihinkään
fyysisesti mitattavaan vastineeseen. Oli vaan hinta per yksikkö ja yksikköä arvioitiin kaiketi
myyntipakkauksen kokonsa perusteella.

Sitten koitti aika kun kilohinnat tuli leimata tuotteen myyntihinnan rinnalle.
Alkuaikoina kilohinnat olivat merkitty niin pienillä numeroilla, että ei
edes 20-vuotias silmälasiton kyennyt erottamaan hintamerkintää lapusta.

Sitten kun kilohinnnat olivat vakiutuneet kauppojemme hyllyillä, niin ryhdyinkin
kysymään vanhemman puolen kansalaisilta, että miten kilohintojen merkitseminen
on vaikuttanut heidän ostokäyttäytymiseen.

Sainkin mielenkiintoisia vastauksia:

1
50-vuotias nainen ei tiennyt yhtään mitään koko kilohintajärjestelmän
käyttöönotosta. Sanoi ostavansa tuotteita kuten ennenkin pakkausten
näön ja kokonsa perusteella.

2
Aviopari oli kuullut, että kilohintoja on ryhdytty merkitsemään hintalappuihin,
mutta eiväthän he edes hyväsilmäisinä erota mitä noihin lappuihin on painettu.

3
Yksinhuoltaja kehui tekevänsä "halvalla" ruokaa kun ostaa broilereita suoraan
pakkasesta. Kysyin, että paljonko syväänjäädytetty broileri kilolta maksaa.
Ei tiennyt. Sitten kun kysyin, että onko hän tietoinen siitä, että maksaa luista
ja lihasta saman hinnan, että onko hänellä jotain erityistä käyttöä luille,
että kanattaako ostaa broleria luiden plus lihan hinnalla. Ei tullut kommenttia
vastineeksi kysymääni. On kuulemma yhtä halpaa ja hyvää kuin ennenkin luineen
ja lihoineen.

4
Sitten tuli kauppojen hyllyille lihapakkaukset joidenka sekaan oli sekoitettu
"mössöjä". Miten ihmeessä ja kummassa raaka-elintarvikkeen pakkauksen sisään
voidaan laittaa sellaista, mikä ei ole sitä raaka-ainetta, jota pakkauksessa
myydään. Aika outoa mutta kaiketi sallittua toimintaa.
Heh, milloinkahan tuotepakkauksien sisällöistä alkaa löytymään kiviä,
kiviä joidenka avulla pyrittään nostamaan pakkauksen painoa ja näin
kohottaa myyntihintaa kilohinnan kautta.

5
Vähän lopuksi. Tuolloin n. 1995 kun muistaakseni kilohinnat tuli markitä
elintarvikkeisiin, niin alkoipa parveilla yksityisiä leipäkauppiaita
markettien ovilla. Malliin: "Osta sinä hyvä mies hyvä leipä. On taatusti
tuoretta ja hyvää". Kappalehinnalla kuin leipiä myivät, niin pyysin
leivän myyjää arvioimaan, että paljonko leipä painaa ja laskemaan leivän
painon mukaisen kilohinnan kenties ostamalleni tuotteelle.
Kilohinnaksi paljastui luokkaan 40-50 mk/kg.

Että, kyllä kilohintojen ilmoittamisen pakko oli aikoinaan hyvä asia.
Tosin tämä kilohintaseuraus johti siihen, että laatu ei ole enää sitä kuin
aikoinaan. Käsittääkseni entisaikoina oli hyvä asia se, että maksettiin
korkeampaa hintaa laadusta. Tuon korkeamman laadun maksoi kaikille parempituloiset
kompensaatioinaan kyöhemmille,
mutta kukapa tuolloin olisi halunnut, että silakka ja ruisleipä eivät
oleekkaan enää sama tuote kaikille ostaville osapuolille.

Tälleen.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat