Tiede-foorumia koskeva näky

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015
pienisieni
Mitä näet Inoue... mitä muuttuu, ennustus, näky, kuiskais hiljaisuudesta...



Minä matkustin kivisessä aavikossa ja minulla oli vilu. Harmaan kallion juuressa seisoi minun mennyt minäni, sillä oli kaulassaan karhun hammas. Se kuiskii minulle sanoja, niin hiljaa, jotta kettukaan ei niitä kuulisi. Etsin voimahahmoani ja löysin käärmeen, mutta se pelotti minua. Löysin lopulta mäyrän, hyväksyin sen ja kutsuin sen sisääni.

Minä kuulin maan hiljaisen sanat, mutta samalla sen hahmo muuttui. Siinä oli minun kuollut minäni, pääkallo hohti kylmyyttä ja ihmisen leukaluista tehty amuletti kalahteli sitä vasten. Se oli myös tuonelan henki.

Se sanoi minulle:

Kuuntele sinä näkymätön huutoni myrskyä:
se peittää alleen tämän maan ja sinun sielusi
Yksi teistä on sairas ja yhdellä on petturin kasvot

Näky muuttui ja vajosin maahan, tunsin kuinka multa petti altani ja syöksyin kohti alista maailmaa. Olin luolassa, jota peittivät tippukivet. Luolan perällä oli pienempi kulkureitti, tiesin että minun oli tarkoitus mennä siitä. Kömmin luolan sisään ja tunsin kuinka kylmä ja kostea henkäys kosketti minun ruumistani ja sieluani. Onkalossa vastaani tuli hiiri, se avasi pienen suunsa minulle ja varoitti minua:

Varo näkyjen näkijä,
henkien nostattaja ja ilmojen neito
Varo tiedon hammasta
Sen haavaa ei ole korjaaminen

Jatkoin matkaani ja astuin suureen saliin, jonka perällä oli suuri pyörteinen vesiallas. Astuin altaan luokse ja katsoin siihen. Siinä näkyivät kaikki taivaan tähdet ja keskellä oli noidan merkki. "Näytä minulle mennyt ja tuleva oi sinä tiedon lähde ja autuaaksi tekevä henki." Käskin altaan henkeä näillä sanoilla.

-Minä näytän sinulle, mutta vain puolet totuudesta. Sillä ihmisestä syntyneiden ei ole hyvä tietää kaikkia salaisuuksia.

Lähde vastasi minulle näin ja kuva veden pinnalla muuttui. Näin edessäni miehen, jolla oli apinademoni selässään. Hän oli itse sairaiden parantaja, mutta kukaan ei osannut parantaa häntä. Mies kantoi suurta murhetta ja surua. Minä tunnistin tämän miehen, olin nähnyt hänestä jo aiemmin unta.

Rosewater! Uskalla avautua minulle. Tunnen sinun herkkyytesi ja älykkyytesi. Olen yrittänyt avata sydämesi portteja unissani, mutta vieläkin sinä vastustat. Uskalla tulla minun syliini, niin löydät helpotuksen tuskiisi.

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Voihan apinademoni ja tiedon pelko!

Lähdenkin tästä noutamaan olutta tarpeisiini sekä hieman enemmän. Jos sitten huomenna näkisin apinademoneja, taikka jos oikein hyvä tuuri käy niin jopa ihka elävän puoliväliolennon.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Jaa no tuskin tuota kannattee nyt niin vakavasti ottaa.
Menyttä minää ei ole vasthan tullu, sillä minuus on ja pysyy halki aijjoonien. Mutta jos näit jonku seisovan karhunhammas kaulassa, se olit itte, elikkä vertaus ittestäsi. Elikkä olet maahan siottu, ei tietoisuutes lähe koskhan lenthon.

Etsit voimahahmoasi, sitä ei ylhens etsitä se vain on
ja aina oikealla puolellasi, oma kuolemasi viuhtasee vasemalla, se " kommari".

Voi kumpa mieki joskus löytäsin "oikean käärmeen ", sillä
" lentokyvyttömälle käärme on viisauven vertauskuva".
Mie nielisin sen mavon heti kokonaisena.
No et huolinut tarjottua viisautta, na minkä mie sille mahan.

Maa ei sanoilla puhu, ehkä mielikuvituksesi praatas itsesi kanssa niitä näitä pässinpäitä. Elikkä päässäs pyöri valveillaolon jatkuva sisänen pulina.

Jaa että kuule näkymättömän huutoni myrskyä...??
Sairas ja petturi , on niitäki enempiku yksi.

Jaa että ihan vajosit maahan .. joo mikäpäse siinä.
Joo tievon hammas, ja vielä vaarallinen.

Näkyjä on sitte monensorttisia,toiset näkkee toisia toiset toisia, mutta jos näkkee näyn se on symbolikielinen
eikä siinä taatusti näkymättömistä huuvoista horissa.
Kattokaappa , vaikka sestothanki henkimaailman vesillä, niin silti sielläki on oma järjellisyytens ja järjestyksens.

Enkä mie ole koskhan kuullu että joku olis jonku luolankaton läpi alishen maailmhan puonnu !
Noijilla alinen maailma on toellisuuvessa oman ittensä sisin.
Ylempää toellisuutta, elikkä ylistä ei ole lupa teille aljuille paljastaa.

Vierailija
Inoue
Näin edessäni miehen, jolla oli apinademoni selässään. Hän oli itse sairaiden parantaja, mutta kukaan ei osannut parantaa häntä. Mies kantoi suurta murhetta ja surua. Minä tunnistin tämän miehen, olin nähnyt hänestä jo aiemmin unta.



Jaa, senhän täytyy olla minä. On jo pidemmän aikaa tuntunut kuin, kuten Amerikassa sanotaan, "I have a monkey on my back."

rosewater
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt1.4.2007
Inoue
[size=80:3cdhjkek]Minä matkustin kivisessä aavikossa ja minulla oli vilu. Harmaan kallion juuressa seisoi minun mennyt minäni, sillä oli kaulassaan karhun hammas. Se kuiskii minulle sanoja, niin hiljaa, jotta kettukaan ei niitä kuulisi. Etsin voimahahmoani ja löysin käärmeen, mutta se pelotti minua. Löysin lopulta mäyrän, hyväksyin sen ja kutsuin sen sisääni.

Minä kuulin maan hiljaisen sanat, mutta samalla sen hahmo muuttui. Siinä oli minun kuollut minäni, pääkallo hohti kylmyyttä ja ihmisen leukaluista tehty amuletti kalahteli sitä vasten. Se oli myös tuonelan henki.

Se sanoi minulle:

Kuuntele sinä näkymätön huutoni myrskyä:
se peittää alleen tämän maan ja sinun sielusi
Yksi teistä on sairas ja yhdellä on petturin kasvot

Näky muuttui ja vajosin maahan, tunsin kuinka multa petti altani ja syöksyin kohti alista maailmaa. Olin luolassa, jota peittivät tippukivet. Luolan perällä oli pienempi kulkureitti, tiesin että minun oli tarkoitus mennä siitä. Kömmin luolan sisään ja tunsin kuinka kylmä ja kostea henkäys kosketti minun ruumistani ja sieluani. Onkalossa vastaani tuli hiiri, se avasi pienen suunsa minulle ja varoitti minua:

Varo näkyjen näkijä,
henkien nostattaja ja ilmojen neito
Varo tiedon hammasta
Sen haavaa ei ole korjaaminen

Jatkoin matkaani ja astuin suureen saliin, jonka perällä oli suuri pyörteinen vesiallas. Astuin altaan luokse ja katsoin siihen. Siinä näkyivät kaikki taivaan tähdet ja keskellä oli noidan merkki. "Näytä minulle mennyt ja tuleva oi sinä tiedon lähde ja autuaaksi tekevä henki." Käskin altaan henkeä näillä sanoilla.

-Minä näytän sinulle, mutta vain puolet totuudesta. Sillä ihmisestä syntyneiden ei ole hyvä tietää kaikkia salaisuuksia.

Lähde vastasi minulle näin ja kuva veden pinnalla muuttui. Näin edessäni miehen, jolla oli apinademoni selässään. Hän oli itse sairaiden parantaja, mutta kukaan ei osannut parantaa häntä. Mies kantoi suurta murhetta ja surua. Minä tunnistin tämän miehen, olin nähnyt hänestä jo aiemmin unta.

Rosewater! Uskalla avautua minulle. Tunnen sinun herkkyytesi ja älykkyytesi. Olen yrittänyt avata sydämesi portteja unissani, mutta vieläkin sinä vastustat. Uskalla tulla minun syliini, niin löydät helpotuksen tuskiisi.[/size:3cdhjkek]


Kiitos viestistäsi Inoue,

Loppujakso on, uskaltaisinko sanoa, suloinen. Mutta olenko lukenut sen jo aiemmin jossain, ehkä useammankin kerran? Ja totta tosiaan, jos olet irl likimainkaan yhtä miellyttävä kuin avatarisi ja kirjallinen ulosantisi antaa ymmärtää, ajatus konkreettisesti sylissäsi olemisesta on kieltämättä viehettävä. Mielellään ilman verbaalista psykoterapointia, tosin. [size=80:3cdhjkek]Selvyydeksi/varmuudeksi, yllä olevaa ei ole tarkoitettu tulkittavaksi (tavanomaisessa) seksistisessä kontekstissa[/size:3cdhjkek].

---

Muuten, lääkäriprofessio ei oikeastaan määritelmällisestikään paranna ketään; "medicus curat, natura sanat".

"between the click of the light; and the start; of a dream"

Vierailija

Itsekorostusta, on aina tapahtunut, sekä jumalallisissa, tai jumalattomissa merkeissä, eikä siinä mitään näin olkoon.
Saakoon myös viisauden henketär puheenvuoron, vain todetakseen kaiken olevaisuuden olevan tavoittamattomissa tavallisen ihmisymmärryksen tunnistettavuudesta.

Noituudesta ei myöskään tarvitse olla huolissaan, eräs mies päätti iltarukouksensa, kivi pudotkoon niemisen päähän, hän itse kuoli kiven alle, kun työmaallaan joutui putoavan kiven alle.

Vierailija

Tunsin elämänvoimani hiipuvan hiljaisina noroina lähteeseen. Minä uhrasin sen minkä täytyi. Sairaalle annoin nuoruuteni ja kauneuteni, mutta tiesin että toiselle minun täytyy antaa koko sieluni. Elämän vaaka ei voi kallistua toiselle puolelle. Vielä oli matkaa tehtävänä, uusi synkkä polku kahlattavana. Minun kyyneleeni valuivat alas timanttinoroina ja tallukkani astuivat armottomaan maahan. Aloitin kuoleman veisun:

Toinen silmäni vuotakoon vettä,
toinen verellä peittyköön
Minun astinlautani,
kalman kivet ja turpeinen maa
Antakaa minun kuolla kärsien,
unohtakaa nimeni ikuisesti
Totuuden tähden

Sanani hyväksyttiin ja niitä varjeltiin. Olin henkien suojeluksessa. Tunsin kuinka ne raastoivat vanhaa ruumistani, syöden kuin madot minua sisältä päin. Astuin aukeaan kammioon, siellä oli pimeänhenki, joka valaisi tummalla viitallaan huoneen. Tiesin että tämä valo oli hengettären luomaa, kielletty ihmisiltä.

Kammion perällä istui sielujen syöjä - hän oli minun jumalani. Polvistuin valtaistuimen ääreen ja suutelin hänen jalkojaan. Viilsin hampaillani ranteeni auki ja annoin hänen juopua minusta, sillä minä tiesin että olin löytänyt kadotetun. Hän oli kaksikasvoinen jumala, petturi ja vampyyri.

Echi! Annan sinulle sieluni. Ota se vastaan.

el6
Seuraa 
Viestejä1457
Liittynyt12.2.2007

Jumangegga kun te otatte ittenne niin vatut vakavasti.

Oon määkin noitien sukua, mummu oli maakunnankuulu verenseisauttaja ja kuppari. Väänsi myös monet sijoitaan menneet raajat paikalleen.

Muistan pikkupoikana muorin hymisseen joitakin lauseita, jotka kuulostivat aivan Kalevalan teksteiltä.

En toki usko mihinkään yliluonnoliseen, mutta on mullakin omat etiäiseni olleet.

Joko se on lääkityksen puutetta tai jotain . Pelottavaa se on siitä huolimatta .

.

Vierailija

Minun sieluni pilkottiin palasiin ja sain ikuisen elämän. Nyt olen vain astraalihenki, joka tarkkailee kuolevaisia. Ymmärsin nyt: pimeydessä lentävä pää on minun pääni. Se salakipeä ja vaivaisen vaiva on kadonnut turpeen sisään. Lummenkorjuun saalis ei ole minun elättäjäni, eikä kiihtyneen kiroja enää muistella. Olen saanut koskea satamalkosen majaan ja limaparran liepeisiin. Minun ei sovi enää kuolevaisia haitata, mutta sanon sen kuitenkin:

Todash ja kuolema,
kaksi suurta hyvää
Nännieni hedelmät,
kohtuni kätkyt,
on tuottanut maailmaan uutta.

Arvoitus ja elämä,
molemmat kietoutuneita.
Vain viisas tietää vastauksen,
tietäjä saaliinsa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat