Ahdistus

Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006

Mitä ihmisen päässä tapahtuu, kun hän ahdistuu? Tulee stressiä ajattelemalla jotakin ahdistavaa asiaa. Hormonitasapaino päässä muuttuu? Sitten se kierre syvenee ja pian rotko häämöttää. Auttaako enää mikään, jos ei pillereitä halua popsia? Miksi helvetissä olemme tällaisa hormonielukoita, emmekä joitain astraaliolentoja..

Ja ahdistun lisää siitä, että tähänkään tuskin mitään vastataan... (se vastaamattomuus toki teille suotakoon)

Jotain nokkelaa.

Sivut

Kommentit (79)

Vierailija

Jos ihminen opetetaan ajattelemaan, että hän on vain yksittäinen olio, joka saa hetkellisen parannuksen popsímalla
pillereitä on väärä.
Koko maailma, evoluutioineen on yksilökohtainen ja jokaineen
voi saada avun ongelmiinsa.
Maailma on tehty juuri Sinulle. Siinä on sen hienous.
Erillaiset lähtökohdat tai ihmisten yksilölliset erot eivät ole esteenä ihmisten pääsyyn "parempaan" .

250585
Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006

Lähtökohdat ovat hyvät. Ällitestit ovat (ihme kyllä) Mensa-tasoa. Koulutus on maisterin tutkinto. Kunto on vieläkin lähes SM-tasoa.

Vaan silti ahdistaa 24/7. Eikä sille voi mitään. Ennen pystyi, kun vain keskittyi optimismiin, enää ei voi. Tää peli on hävitty.

Ja tämä palstakin on sellainen, että olennaisinta ei useinkaan ole mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. Tämän ketjun aloittaja jos olisi esimerkiksi Tiäremies, niin johan vastauksia satelisi. Sisäänpäin ummehtuneesti lämmennyt sadististen koulukiusaajien kehto tämä palsta paljolti on, esimerkkkinä vaikkapa Echi ja pelleilynsä.

Jotain nokkelaa.

Kutunluu
Seuraa 
Viestejä761
Liittynyt11.9.2007

Aika tuhoaa kaiken.

Arvelisin, että olet ahdistunut tiedosta, hmm?
Ja tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta, vai?

Kenties se pelko siellä vintissä korostaa itseään liikaa - mutta kun ympäristöei ole antanut itsestään mitään muuta kuvaa!

Siinäpä se ongelma piilee; Ajan henki on mitä on. Pitäis vaan muita mukisematta hyväksyä status quo ja marssia muiden tavoin kohti III:tta...tekemättä mitään eli 'antautumalla tuuliajolle'. Perseestä.

Toisaalta...vallan tai vaikuttamismahdollisuuksien katoaminen voi ahdistaa.
KORJAUS: kyllä se ahdistaa, koska valta liittyy olemassaoloon ja mehän ollaan kaiken aikaa.

Ehkäpä se ahdistus pitäisi pukea sanoiksi tyyliin "kirjoitat kaiken, mitä päähän pälkähtää puolen minuutin sisällä"...tietenkin tämän pitäisi tapahtua mahdollisimman spontaanisti.

Niin...muuten täysin turhan viestini päätteeksi on pakko sanoa , että itsekin olen ahdistunut 24/7.
Oma syy: En juurikaan luota ihmisiin.

Netti on kuitenkin kiva paikka ripittäytyä ja oppia ymmärtämään ihmisiä ja heidän persoonallisuuksiensa ristiriitaisuuksia.

Vierailija

Ihmiskunta on vaan niin syvältä. Se kai on hyväksyttävä ja elettävä omaa elämää. Työelämässä ollessani olin aktiivinen ja luulin, että minulla on ystäviä. Nyt tiedän paremmin. Kun joutuu jostakin syystä sivuun, on aika yksinäinen . Siihen lipuu vähitellen. Varmaan vikaa on itsessäkin, mutta ei kesken kaiken aktiivisen elämän eläkkeelle joutunut viihdy erilaisissa eläkeläisten askartelukerhoissa ja päivän bussimatkoilla. Yksinkertaisesti syrjäytyy ja sitten masentuu.

Tämäkin foorumi on keskinäisen kehumisen ja v*****lun kerho.
Tiedefoorumi muka. Jos tieteistä kiinnostuneet ovat näin sivistymättömiä, uskon, että muu kansanosa ei ainakaan ole huonompaa. Onko tämä sitä kuuluisaa akateemista vattuilua.

Pertinax
Seuraa 
Viestejä1782
Liittynyt13.9.2006

Pääasiallisena oireen on luonnollisesti ahdistuneisuus. Se on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien ja elämäntilanteiden vaihtuessa. Jatkuva liiallinen huolestuneisuus ja pelko omien ja läheistensä todellisia sekä mahdollisia tulevaisuuden uhkia kohtaan on tyypillistä. Lisäksi on monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämentykytystä, vatsavaivoja, lihaskipuja, hengenahdistusta, vapinaa, huimausta, hikoilua, tukehtumisen tunnetta, äänenvärinää, punastelua, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta.

Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja suurin osa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä potilaista hakeutuukin hoitoon juuri muiden oireiden kuin ahdistuneisuuden ja pelkojen takia. Usein ahdistuneisuudesta kärsivät henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, pinnan kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Monilla potilailla esiintyy lisäksi paniikkikohtauksia ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Alkoholiriippuvuutta tai alkoholin ongelmakäyttöä esiintyy lähes puolella yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä.

Aiheuttaja
Tämän ahdistuneisuushäiriön tausta on varsin huonosti tunnettu ja todennäköisesti monitekijäinen, kuten yleensäkin useimmissa mielenterveyden häiriöissä. On esitetty että aivojen hermovälittäjäaineet toimisivat osittain virheellisesti. Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia. Potilaat myös valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset ja unen laatu on kaiken kaikkiaan huonompi. Kielteiset elämäntapahtumat edesauttavat häiriön syntymistä perinnöllisten tekijöiden vaikuttaessa taustalla.

Muita riskitekijöitä ovat vanhempien puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Potilaat kärsivät myös hyvin usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden tunteen puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista. Ahdistuneisuutta voivat aiheuttaa myös jotkin lääkeaineet sekä päihteiden käyttö ja liiallinen kahvinjuonti.

http://finland.lundbeck.com/finland/pat ... efault.asp

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistynyt ... 4iri%C3%B6

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Se ei kylla oo kivaa jos ahdistaa! Otan osaa 250585. Koeta sinnitella ja kirjottele vaikka tanne tai paivakirjaan. Ehka joku juttukaverikin vois olla jees, ammattilainen, kaveri tai tuttu. Ihan sama mutta ela jaa yksin hautomaan!

Hämmentää.

Vierailija
250585

Vaan silti ahdistaa 24/7. Eikä sille voi mitään. Ennen pystyi, kun vain keskittyi optimismiin, enää ei voi. Tää peli on hävitty.

Ja tämä palstakin on sellainen, että olennaisinta ei useinkaan ole mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. Tämän ketjun aloittaja jos olisi esimerkiksi Tiäremies, niin johan vastauksia satelisi. Sisäänpäin ummehtuneesti lämmennyt sadististen koulukiusaajien kehto tämä palsta paljolti on, esimerkkkinä vaikkapa Echi ja pelleilynsä.




En muista vastasitko minulle, hyppäsin henkilökohtaiset tekstit melko nopeasti ohi. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut kiusata ketään, halusin vain hauskuuttaa itseäni ja muita foorumilaisia. Noitana en voi neuvoa sinua, mutta Inouena pystyn.

Kärsin käytännössä koko nuoruuteeni pitkäaikaisesta ahdistuksesta, joten ymmärrän sinua. On hirvittävää elää, jos ei välistä koe valoisia päiviä. Vaikka menisikin huonosti, niin aina voi odottaa tulevaisuutta. Toivo on se joka pitää ihmisen pystyssä. Pitkä-aikainen masennus on diagnosoitu sairaudeksi, mutta jos koet että ahdistuksesi on jotain perustavanlaatuista, sellaista jota pillereillä ainoastaan siirtää väliaikaisesti, niin asia on toinen.

Ihminen joka kokee olenvansa hyödyllinen, masentuu harvemmin. Siksi toisten ihmisten auttaminen saattaa poistaa omaakin masennusta. Olin itse töissä päiväkodilla, lasten hoitaminen vei ajatukset pois omista ongelmista. Ehkä voisit pestautua johonkin avustusjärjestöön tai jelppiä muuten tuttujasi?

Yksi vaihtoehto on se että luovutat täysin, hyväksyt sen että millään ei ole mitään merkitystä. Kun löydät sen vihon viimeisen pohjan, niin tiedät että sinulla ei ole enää mitään menetettävää. Tavallaan se huojentaa yllättävän paljon, suunta voi olla ainoastaan ylöspäin.

Vietä irtolaisen elämää; uskalla tehdä sellaisia ratkaisuja jotka murtavat puuduttavan rutiinin. Ota vaikka yksi päivä töistä vapaaksi ja retkahda ryyppämään. Sano itsellesi että kaikki on kunnossa ja ei ole mitään syytä olla ahdistunut. Itselläni oli maanantaina paha oli, mietin mistä se johtui ja tajusin että en ollut mennyt vapaapäivän vuoksi töihin. Koin siis syyllisyyden tunnetta aivan järjettömän asian takia. Osaat varmaan jo nyt hakea itsellesi mielekästä tekemistä, mutta sen pitäisi olla sellaista että koko muu maailma unohtuu. Osta hyvä tietokonepeli ja pelaa sitä aamuyöhön saakka.

Vierailija
250585
Sisäänpäin ummehtuneesti lämmennyt sadististen koulukiusaajien kehto tämä palsta paljolti on, esimerkkkinä vaikkapa Echi ja pelleilynsä.



Hassua muuten. Olin itse tietenkin koulukiusattu erilaisuuteni tähden. Ensimmäinen kerta kun joku kutsuu minua tällaiseksi. Ehkäpä pyrin jotenkin kostamaan takaisin ihmisille, jotka eivät ole sitä ansainneet? Toisaalta minulla ei kylläkään ole antipatioita palstalaisia kohtaan.

250585
Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006
Inoue
250585
Sisäänpäin ummehtuneesti lämmennyt sadististen koulukiusaajien kehto tämä palsta paljolti on, esimerkkkinä vaikkapa Echi ja pelleilynsä.



Hassua muuten. Olin itse tietenkin koulukiusattu erilaisuuteni tähden. Ensimmäinen kerta kun joku kutsuu minua tällaiseksi. Ehkäpä pyrin jotenkin kostamaan takaisin ihmisille, jotka eivät ole sitä ansainneet? Toisaalta minulla ei kylläkään ole antipatioita palstalaisia kohtaan.

- Ehkä sisälle on jäänyt kaunaa kytemään ja sen vuoksi jälki on joskus sellaista mitä se nyt oli...

Itseäni kiinnostaa - tällä hetkellä se onkin ainoa asia mikä edes vähän kiinnostaa - mielen toiminta. Miksi joku masentuu? Serotoniinivajausta tulee, mutta eikö sitä voi itse päättää millä tuulella on? Jos haluaa muuntaa itseään tietynlaiseksi, eikö se mielenhallintaoppaiden oppien mukaan pitäisi onnistua? Mikä on se syy mielen muuttumiseen, hormonit vaiko ns. mieli? Ja mikä se mieli edes on? Kumpi on ensin? Ja voiko molempiin - hormoneihin ja mielentilaan (vai onko se aina sama asia?) - vaikuttaa periaatteessa aina tietoisesti?

Minkä helvetin takia me oikeastaan olemme yhtään missään mielentilassa?! Ihminen, muka luomakunnan kruunu, tekee mielentiloistaan johtuen kaikkea idioottimaista! Ja jos ei ole mielentilassa, ei välitä mistään mitään, on sosiopaatti, silloinhan ihminen vasta hulluuksiin kykenee!

Asuinkaupunginosaa voi vaihtaa, kaupunkia voi vaihtaa, maata voi vaihtaa, kulttuurista ympäristöä voi vaihtaa mutta ihmiskunnan kanssa on elettävä, jos elää aikoo, vaikkei ihmisiä jossain korvessa näkisikään! Masentavaa!

Jotain nokkelaa.

Vierailija
250585

Itseäni kiinnostaa - tällä hetkellä se onkin ainoa asia mikä edes vähän kiinnostaa - mielen toiminta. Miksi joku masentuu? Serotoniinivajausta tulee, mutta eikö sitä voi itse päättää millä tuulella on? Jos haluaa muuntaa itseään tietynlaiseksi, eikö se mielenhallintaoppaiden oppien mukaan pitäisi onnistua? Mikä on se syy mielen muuttumiseen, hormonit vaiko ns. mieli? Ja mikä se mieli edes on? Kumpi on ensin? Ja voiko molempiin - hormoneihin ja mielentilaan (vai onko se aina sama asia?) - vaikuttaa periaatteessa aina tietoisesti?



Tuo on vaikea kysymys. Tietenkin masentuneilla ihmisillä voi esiintyä juuri tuota serotoniin vajausta, mutta en usko että se piti paikkansa omalla kohdallani. Silloin oli kyse lähinnä vaikeista elämäntilanteista. Aivot ovat hienovarainen homeostaattinen järjestelmä, joka pyrkii palautumaan vakiotilaan erilaisten kokemusten jälkeen. Tämän vuoksi lottovoittajat saattavat olla onnellisia muutaman kuukauden, mutta sen jälkeen elämä ja tunnekokemukset muuttuvat entiselleen, sama asia käy jos joudut yllättäen vaikkapa tapaturmaan. (riippuen tietenkin tapaturman laadusta, raiskauksesta ei selvitä välttämättä ajan kanssa)

Olet kertonut hyvin vähän elämäntilanteestasi, joten sen perusteella ei voi päätellä paljoakaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä että olet jotenkin urautunut samaan lähtöpisteeseen, etkä löydä tapaa jonka avulla voisit karata siitä. Luen lähettämäsi yksityisviestin jos sallit sen.

250585

Minkä helvetin takia me oikeastaan olemme yhtään missään mielentilassa?! Ihminen, muka luomakunnan kruunu, tekee mielentiloistaan johtuen kaikkea idioottimaista! Ja jos ei ole mielentilassa, ei välitä mistään mitään, on sosiopaatti, silloinhan ihminen vasta hulluuksiin kykenee!

Asuinkaupunginosaa voi vaihtaa, kaupunkia voi vaihtaa, maata voi vaihtaa, kulttuurista ympäristöä voi vaihtaa mutta ihmiskunnan kanssa on elettävä, jos elää aikoo, vaikkei ihmisiä jossain korvessa näkisikään! Masentavaa!




Mielentilat auttavat meitä reagoimaan ympäristön muutoksiin. Neurologi Antonio Damasio on kirjoittanut juuri tunteiden merkityksestä useissa kirjoissaan. Erilaiset mielentilat muutokset ovat välttämättömiä, niiden avulla sopeudutaan muutoksiin, mutta ne myös informoivat meitä ympäristön tapahtumista. Mielenkiintoista oli se kuinka Damasio ehdotti että tunteenilmaukset seuraavat ennen varsinaista subjektiivista tunnekokemusta: koira on iloinen koska se heiluttaa häntää, ei toisinpäin.

250585
Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006
echi
Mielentilat auttavat meitä reagoimaan ympäristön muutoksiin. Neurologi Antonio Damasio on kirjoittanut juuri tunteiden merkityksestä useissa kirjoissaan. Erilaiset mielentilat muutokset ovat välttämättömiä, niiden avulla sopeudutaan muutoksiin, mutta ne myös informoivat meitä ympäristön tapahtumista. Mielenkiintoista oli se kuinka Damasio ehdotti että tunteenilmaukset seuraavat ennen varsinaista subjektiivista tunnekokemusta: koira on iloinen koska se heiluttaa häntää, ei toisinpäin.

Eikö useissa tilanteissa juuri mielentilan hallinta ole olennaista menestykselle? Sodassa pitää olla eräänlainen kylmäverinen tappokone, eikä passaa liikoja pelätä tai ramboilla. Pienelle lapselleen ei kannata suuttua usein, vaikka kuinka olisi työpaineita ja hermo tiukalla. Lapsi tuntee helposti itsensä hyljätyksi ja ei-rakastetuksi. Eikä vaimolle/miehelle kannata myöskään vain tunteidensa pohjalta sanoa mielettömyyksiä, ainakaan negatiivisia sellaisia. Jos eläisimme tunteidemme ohjaamina, sodassa tulisi varmemmin kuula kalloon, lapsi saattaisi saada huonomman lapsuuden, vaimo/mies huonomman puolison jne.!

Viitaten tuohon mainitsemaasi Damasion koiraesimerkkiin: Tiede-lehdessä oli viime vuonna juttua siitä, kuinka ensin ihminen toimii ja vasta sen jälkeen ihminen saisi aivoihin ajatuksen toiminnastaan. Sikäli kun tuon oikein ymmärsin, solumme siis ensin toimivat, sen jälkeen saamme aivoihimme vasta eräänlaisia kaikuja menneisyydestä ja siis siitä mitä olemme juuri tehneet!

Voimmeko me siis hallita itseämme vai olemmeko me vain solukeskittymä, jota luulemme hallitsevamme? Jos ahdistaa, niin ahdistaa, eikä sille mitään voi, elleivät sitten solut päätä, että johan tässä on aika virkistyä?!

Jotain nokkelaa.

Vierailija

Ahdistus on pelkoa ja pelot ovat kuvitelmaa. Niin se vain on.

Useimmat ns. peloistamme liittyvät tulevaisuuteen ja asioihin, jotka eivät oikeasti ole kontrollissamme. Ne liittyvät siihen, miten kuolemme, pärjäämmekö me työssämme huomenna, onko meillä työtä huomenna tai miten huomisessa käy.

Mutta. Eilinenkin oli joskus huominen, eikä mikään hirvittävä mullistus tuhonnut planeettaamme, maatamme, perhettämme tai meitä. Silloin tällöin jotain tapahtuu, mutta toisaalta emme me voi tapahtumille enää niiden tapahtuessa mitään, eikä huomisen henkilökohtaisessa murehtimisessa siten ole mieltä. Jos katkaiset koipesi, niin katkaiset koipesi, mutta sen kivun pelkääminen etukäteen on täysin hyödytöntä ja ahdistavaa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Jos jokin asia on todellinen uhka, tee asialle jotain. Jos asialle ei voi mitään, niin ei se vääjäämättömän tai mahdollisen tapahtuman pelkääminen muuta tilannetta miksikään.

Lainaan tähän Jeesus Nasarettilaista (vaikka sitten vain aloittaakseni fleimauksen); "Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"

Ja niinhän se on. Jos todella pahaa tapahtuu, niin kirves kantoon ja metsään mökki pystyyn. Siellä voi istuskella ongella, kunnes paniikki laumassa hellittää. Ja toisaalta, jos maailmanloppu todella tapahtuu, niin se oli sitten siinä. Mitäpä sitä murehtimaan.

Eli Douglas Adamsia mukaillen "ÄLÄ HÄTÄILE!", suurilla ystävällisillä kirjaimilla, tottakai.

250585
Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006
Harrastelija-Ajattelija
Silloin tällöin jotain tapahtuu, mutta toisaalta emme me voi tapahtumille enää niiden tapahtuessa mitään, eikä huomisen henkilökohtaisessa murehtimisessa siten ole mieltä. Jos katkaiset koipesi, niin katkaiset koipesi, mutta sen kivun pelkääminen etukäteen on täysin hyödytöntä ja ahdistavaa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Jos jokin asia on todellinen uhka, tee asialle jotain. Jos asialle ei voi mitään, niin ei se vääjäämättömän tai mahdollisen tapahtuman pelkääminen muuta tilannetta miksikään.

Ja niinhän se on. Jos todella pahaa tapahtuu, niin kirves kantoon ja metsään mökki pystyyn. Siellä voi istuskella ongella, kunnes paniikki laumassa hellittää. Ja toisaalta, jos maailmanloppu todella tapahtuu, niin se oli sitten siinä. Mitäpä sitä murehtimaan.


- Olen minä psykologian tohtori Dyerini lukenut vuosien saatossa moneen kertaan. Hänen avullaan olen tähän mennessä aina pystynyt asiassa kuin asiassa ajattelemaan juuri noin miten kirjoitat, miten asioihin kannattaa suhtautua. Jossain vain näköjään tulee raja, ettei enää kykenekään. Maailma on liikaa. Tiedostan, miten olen suhtautunut, pitäisi suhtautua ja voisi suhtautua. Mutta silti ei pysty sitä enää tekemään.

Kamelilta voi katketa selkä, vaikka sitä selkää olisi kuinka vahvistettu ja harjoitettu.

Jotain nokkelaa.

rosewater
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt1.4.2007
250585
Maailma on liikaa.

Ajatus ei olekaan yrittää ottaa sitä kokonaisena kerralla. Jo siksikin, että edes kokonaisena se ei ole ehyt.

"between the click of the light; and the start; of a dream"

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat