Seuraa 
Viestejä45973

Historian opiskelijoille usein iskostettu lause on, että "historian tuntemus on avain nykyisyyden ymmärtämiseen." Ymmärryksen syvyys edellyttää nähdäkseni laajaa tuntemusta useista eri näkökulmista ja niiden johdonmukaista synteesiä. Sellaisen saavuttaminen vaatii parhaimmillaankin monia vuosia aikaa.

Olen tykönäni miettinyt, että mitkä olisivat tärkeimpiä näkökulmia historian tarkasteluun (eivät ole tärkeys- vaan mielenjuolahtamisjärjestyksessä)

1. Teknisen kehityksen ja (luonnon)tieteiden historia (kivikirveestä Mars-lentoihin)
2. Uskontojen, aatteiden ja ideologioiden historia
3. Sotien, mullistusten ja katastrofien historia
4. Suurten johtajien ja filosofien historia (historian suurmiehet)
5. Yhteisöjen kehittymisen historia (suku, heimo, kylä, kaupunki, kuningaskunta, valtio…)
6. Taloudellisen kehityksen historia (elinkeinot, kauppa, tulonjako ja raha)
7. Instituutioiden kehittymisen historia (armeija, oikeuslaitos, kirkko, virastot)
8. Eri kulttuurien historia (maailma on erilainen eurooppalaisen ja kiinalaisen silmin)
9. Arjen historia, ihmisten jokapäiväisen elämän muodot
10. Ihmisen lajinkehityksen historia

Huomaan, että jaottelu olisi voinut olla onnistuneempikin, mutta olkoon nyt noin. Noista kokonaisnäkemyksen muodostamiseen on valtavasti erilaisia mahdollisuuksia ja painotuksia. Siksi historian tulkinnat epämääräisiä ja ristiriitaisia niin usein taitavat olla.

Jos palstan kirjoittajilla on parempia tai lisää oleellisia näkökulmia historiaan, niin luen mielelläni.

Sivut

Kommentit (62)

Eikö omaa aloitustaan pysty enää muokkaamaan? No ei sitten.

Lisään vielä, että suurin osa historian ammattilaisistakin tuntuisi olevan jonkin suppean alan spesialisteja, jotka ovat kohtalaisen tietämättömiä muista näkökulmista. Usein he eivät ole edes kiinnostuneita oman alan ulkopuolisista tiedoista. Suomalaisista historioitsijoista kukaan tietääkseni ei tavoittele kokonaisnäkemystä. Ehkä aihe on liian valtava kenenkään hahmotettavaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jatkan aiheen kehittelyä. Raimo Summanen toi päävalmentajana ollessaan kiekkomaajoukkueen arviointiin termin "iso kuva". Ei katsottu yhtä ottelua eikä edes turnausta, vaan laajempia kehitystrendejä ja halutun pelitavan sisäänajoa. Ajattelen, että samanlainen ison kuvan näkeminen olisi hyvä kulmakivi kaikkien historiallisten tapahtumien taustaksi.

Listatuista kymmenestä näkökulmasta tärkeimmäksi nousee silloin viimeinen eli ihmisen lajinkehityksen historia. Tässä helposti lipsahdetaan huonomaineisen sosiobiologian tai sen nykyversion eli evoluutiopsykologian puolelle. Ylilyöntejä on tapahtunut, niille yhtä ylilyöviä vastareaktioita ja energiaa tuhlautunut tarpeettomaan kiistelyyn ja väärinkäsityksiin. Evoluution ja lajinkehityksen ymmärtäminen ja niiden tietojen maltillinen soveltaminen pitäisi nähdä tukena ja voimavarana, eikä kilpailijana muita lähtökohtia painottaville selityksille.

Tältä foorumilta olen oppinut myös uuden ilmauksen: pleistoseeniteatteri. Parempi ilmaus voisi olla, että ihmislajilla on pleistoseenisiä reunaehtoja, jotka suuntaavat tekemisiämme ja jotka ylitettäessä käy heikosti. Ihminen on sopeutuva ja valintojen mahdollisuudet ovat suuret. Vaan siltikään valinnat eivät voi olla mielivaltaisesti mitä tahansa. Ja nämä reunaehdot vaikuttavat yksilöistä aina suurimpiin yhteisöihin asti. Hyvänä esimerkkinä vaikka kommunismin suurimittainen kokeilu. Mutkia suoristaen kommunismin yhtenä implisiittisenä oletuksena ollut ihmisen epäitsekkyys meni reunaehtojen yli. Siksi homma alkoi pian takkuilla. Epäitsekkyyttä ihmisessä on, mutta se ei ollut niin suurta kuin olisi tarvittu. Kommunistinen järjestelmä toimi pidemmän päälle tehottomasti, pakottamisen ja pelon voimalla.

Historian isossa kuvassa alkavat näkyä ihmislajin kehityksen suuret trendit. Yksittäiset sodat, vallankumoukset ja jopa aatteet ovat niiden rinnalla päiväperhoja.

Näihin trendeihin pitää palata, kun saa sekavia ajatuksia joskus lisää jäsenneltyä.

Vierailija

Voi myös kysyä mitä hyötyä on kokonaisnäkemyksestä johon yhdistyy esimerkiksi kohdat 2 ja 10. Osa alueista leikkaa toisiaan, mutta osa vain siten, että ihminen on niissä toimijana.

sigfrid
Voi myös kysyä mitä hyötyä on kokonaisnäkemyksestä johon yhdistyy esimerkiksi kohdat 2 ja 10. Osa alueista leikkaa toisiaan, mutta osa vain siten, että ihminen on niissä toimijana.



Kokonaisnäkemys antaa perspektiiviä ja yskittäisiä tapahtumia osaa asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Kohdan 10 nostan tärkeimmäksi. Se on kuin kehys, jonka tarkempaa sisältöä kaikki muut kohdat edustavat.

Vierailija
anomalia
sigfrid
Voi myös kysyä mitä hyötyä on kokonaisnäkemyksestä johon yhdistyy esimerkiksi kohdat 2 ja 10. Osa alueista leikkaa toisiaan, mutta osa vain siten, että ihminen on niissä toimijana.



Kokonaisnäkemys antaa perspektiiviä ja yskittäisiä tapahtumia osaa asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Kohdan 10 nostan tärkeimmäksi. Se on kuin kehys, jonka tarkempaa sisältöä kaikki muut kohdat edustavat.




Tietenkin lajinkehitys on avainasemassa, mutta esimerkiksi avaruuden valloitus tai hiukkasfysiikka ovat mielestäni kaukaisessa kontekstissa lajinkehitykseen. Nuo tieteenalat voisi kehittää jokin muu laji 10 miljoonan vuoden kuluttua ja sen sisältö olisi samanlainen. Siis tieteen tulosten oikeellisuus ei ole havaitsijaan (lajiin) sidottu. Lajinkehityksen nimissä voidaan kyllä hyvin tutkia mite se tapahtui ihmisen toimesta, silloin kaikki alistuu tietenkin lajikehityksen nimikkeen alle.

Aiheeseen liittyen, sodankäynti ja metsästys tekivät meistä mitä me olemme, niin karua kuin se onkin. Ilman kehitystä tappajaksi olisimme edelleen tyhmiä isoja apinoita jossain Afrikan savanneilla, elleivät jellonat olisi mahdollisesti jo syöneet meitä sukupuuttoon.

Täten on aikas erikoista, miten ufo-intoilijat aina tuntuvat kuvittelevan etteivät korkean älyllisen tason kehittäneet ulkoavaruuden tontut muka olisi potentiaalisesti väkivaltaisia tai miten monet kasvissyöjät edelleen kuvittelevat lajimme olevan biologisesti kasvissyöjä.

Toope
Seuraa 
Viestejä28264
jpv
Aiheeseen liittyen, sodankäynti ja metsästys tekivät meistä mitä me olemme, niin karua kuin se onkin. Ilman kehitystä tappajaksi olisimme edelleen tyhmiä isoja apinoita jossain Afrikan savanneilla, elleivät jellonat olisi mahdollisesti jo syöneet meitä sukupuuttoon.

Täten on aikas erikoista, miten ufo-intoilijat aina tuntuvat kuvittelevan etteivät korkean älyllisen tason kehittäneet ulkoavaruuden tontut muka olisi potentiaalisesti väkivaltaisia tai miten monet kasvissyöjät edelleen kuvittelevat lajimme olevan biologisesti kasvissyöjä.


Mitenkähän nämä ufot ovat edenneet yhteiskuntiensa huipulle kasvissyönnillä, tai lajien rauhanomaisella rinnakkainelolla?

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

Historia on kyllä tärkeää - huomisen hahmottamistamme ja vanhan tietämistämme varen.
Kuitenkin on aina pidettävä mielessä, ketkä historiaa kirjoittavat.
Yleensä voittajat ja jäljelle jääneet.
Meidänkään yleisesti tuntemamme historia ei todellisuudessa ole ollut tarkalleen tai edes osapuilleen sitä, mitä me luemme.
On vanhoja kertomuksia maailman synnystä, vedenpaisumuksesta, jne, joihin voi aina suhtautua "tarinana".
Historiankirjoituksen todenperäisyys on usein epäilyttävää, mitä kauemmaksi mennään historiassa.
Toivottavasti totuus tulee esille edes jossain muodossa ja
"valheet" osataan pitää vain legendoina.
Lisäksi uskonnot ja ihmisten tabut vaikuttavat luotettavan lopputuloken saamiseen.
Tiedekään ei voi mennä loputtoman pitkälle tai yksityistapauksissa syvälle historiaan.

Toope

Mitenkähän nämä ufot ovat edenneet yhteiskuntiensa huipulle kasvissyönnillä, tai lajien rauhanomaisella rinnakkainelolla?
Niinpä, tätä juuri ajoin takaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi tappaa tai että tappaisi ylettömästi huvikseen, emmehän mekään tee niin. Silti ilman kykyä selviytyä luonnon karsintakilpailussa ei voi, ainakaan meidän planeettamme evoluutiota ajatellen, selviytyä edes planeetan ykköseliöksi (saati sitten galaksin).

Käsittääkseni evoluutiokin pohjautuu juuri kilpailuun ja muuttuviin ja mahdollisesti huonoihin olosuhteisiin ja niistä johtuvaan karsintaan. Ilman muutosta tälläkin planeetalla yksisoluiset eliöt olisivat mahdollisesti edelleen ainoat elämän edustajat, niin kuin oli ekat kolme miljardia vuotta. Tai sitten ei olisi enää elämää lainkaan, mene ja tiedä.

Alveron
Seuraa 
Viestejä3639
anomalia

Tältä foorumilta olen oppinut myös uuden ilmauksen: pleistoseeniteatteri. Parempi ilmaus voisi olla, että ihmislajilla on pleistoseenisiä reunaehtoja, jotka suuntaavat tekemisiämme ja jotka ylitettäessä käy heikosti. Ihminen on sopeutuva ja valintojen mahdollisuudet ovat suuret. Vaan siltikään valinnat eivät voi olla mielivaltaisesti mitä tahansa. Ja nämä reunaehdot vaikuttavat yksilöistä aina suurimpiin yhteisöihin asti. Hyvänä esimerkkinä vaikka kommunismin suurimittainen kokeilu. Mutkia suoristaen kommunismin yhtenä implisiittisenä oletuksena ollut ihmisen epäitsekkyys meni reunaehtojen yli. Siksi homma alkoi pian takkuilla. Epäitsekkyyttä ihmisessä on, mutta se ei ollut niin suurta kuin olisi tarvittu. Kommunistinen järjestelmä toimi pidemmän päälle tehottomasti, pakottamisen ja pelon voimalla.

Historian isossa kuvassa alkavat näkyä ihmislajin kehityksen suuret trendit. Yksittäiset sodat, vallankumoukset ja jopa aatteet ovat niiden rinnalla päiväperhoja.




Nämä suuret trendit, joku voisi niistä päätellä, että meillä ei ole potentiaalia toimia ilman pleistoseeniteatteria (tai tiettyjä reunaehtoja), ja historia tukeekin tätä väitettä. Kommunismi esimerkki on hyvä.

Opettaako historia meille, että olemme tällaisia kaikkine ihanteidemmekin kanssa ristiriidassa olevine piirteinemme, halusimme sitä tai emme, ja että meidän ehkä pitäisi muovata lakejamme ja maailmankatsomuksiamme tältä pohjalta? Vai onko meidän nähtävä historia jonkinlaisena opetuksena siitä mitä meidän pitää itsessämme muuttaa? Kehityksemme kannalta jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa paremmalta.

Optimisti ajattelee meidän ehkä vielä pystyvän muunkinlaisiin trendeihin. Ja onhan Sivistyksen historia vasta aika lyhyt pätkä homo sapiensin koko lajikehityksen aikajanalla.

Tekninen kehitys! Politiikka ja kulttuuri on vain tekosyy, eikä rotuja tosiasiassa ole olemassa. Perusluonteeltaan ihminen on ylikehittynyt eläin, joka syö, kuluttaa ja käyttää hyväksi muita yksilöitä niin paljon kuin vain voi, eikä tällä ole kulttuuri ja roturajoilla tosiasiassa MITÄÄN tekemistä!

Kulttuurin "rajoina" toimii vain ihmisen tekninen kehitys. Meidän sukupolvellemme internet on "kaikki kaikessa" koska se on käytännössä paras kommunikaatioväline mitä meillä on. Aiemmille sukupolville se oli televisio, radio, puhelin, sähkeet ja sanomalehdet. Esim internet nykeisessä muodossaan on ns "valmis pakkaus" Se tarjotaan meille, ja me otamme sen vastaan, mutta hyvin pitkälle emme päätä sen sisällöstä eli "kulttuurista" Noin 99% internetin käyttäjistä esim käyttää Googlea hakukoneena, ja "mahtava" Google kykenee tarjoamaan vain noin 1% koko netin sisällöstä. Valtaosa meistä katsoo netistä uutisia, jotka ovat tosiasiassa täsmälleen samaa ylimielistä, ylikansallista ja ylikaupallista propagandaa, mitä katsomme televisiosta, radiosta tai sanomelehdistä. Eroa ei tosiasiassa ole, paitsi että intetnetin avula kykenen "tsekkaamaan" päivät uutiset yleensä noin tunnissa, minkä jälkeen en koko päivän aikana käy uutis-sivuilla koska "propagandakiintiö" tuli nyt täyteen!

Suurimmalle osalle massoista(noin 99%)annetaan kaikki valmiina. "Vapaus" on illuusio, se on AINA ollut! Suomalaisesta kulttuurista ehkä tulee mieleen aivan ensiksi armeija, ikäänkuin se kuuluisi jotenkin "oleellisena" osana Suomalaiseen "kulttuuriin" ja itseasiassa se kuuluu. KAIKKIIN kulttuureihin kuulu kansan alistuneisiin eliitin mielenoikkuihin! Esim Presidentti voi täällä käytännössä käden heilahduksella poistaa maamiinat, ja sitten vielä haukkua että Suomen puolustus on vaarassa, koska nuoret ovat laiskoja ja läskejä. Hän voi tehdä sen, koska KUKAAN ei uskalla kyseenalaistaa vanhaa auktoteeristä käytäntöä, jossa armeija kuuluu luonnollisena kuuliaiskouluna osana Suomalaiseen yhteiskuntaan. Aluksi oli pakko ja tarve, mutta myöhemmin pakosta tulikin "kansanperinne" Näin se vain valitettavasti menee kaverit! Itseäni ottaa päähän tämä ns "Monikulttuuri" vouhotus. "Monikulttuuri" syntyi kun ahneet sikaniska kapitalistit halusivat orjat ja palvelijansa suoraan kotiin, ettei tarvitsisi mennä siirtolaisplantaasille saakka "mamiä" nussimaan. Syntyi "väistämätön tarve" massamuutolle, ja sitten "mukuvaara" kun pahat mamut tulivat maahan laittomasti, eivätkä suostuneet kaikkiin naurettavuuksiin mitä Poliisi heiltä vaati. Rajavalvonnasta tehtiin vitsi, ja sitten Poliisi alkaa kysellä "vääränvärisiltä" ihmisiltä passia kaduilla. Ja jos et suostu yhteistyöhön olet rikollinen terroristi mamu ja uhka pyhälle valkoiselle "kansallisvaltiolle"

Paskaa! Kaikki PASKAA, jolla eliitti saa valkoiset ja "vääränväriset" vain tappelemaan keskenään, niin se voi hallita aivan niinkuin ennenkin, ja väistämättömään "globalisaatioon" vedoten heikentää kaikkien elämää ja työoloja. Kulttuuri, jopa kansakunta on pelkkä illuusio jolla eliitti pitää valtaa! Apinalle näytetään teleivision ja nykyään myös internetin välityksellä kylliksi kuvia, kunnes apina uskoo mitä halutaan. Näin se on käytännössä aina ollut! "Monikulttuuri" on eliitin pakkopullasta irrottautumista, ja ihmisten kohtelemista YKSILÖINÄ! "Monokulttuuri" on sokeaa pään raapimista ja kuvien ja äänien tuijottamista, kunnes uskot mitä ikinä halutaan! "Kulttuuri" näin yleensäkkin on suurinta kuviteltavissa olevaa psyykkistä MYRKKYÄ! Paljon pahempaa kuin mikään huume!

Vierailija
Alveron
anomalia

Tältä foorumilta olen oppinut myös uuden ilmauksen: pleistoseeniteatteri. Parempi ilmaus voisi olla, että ihmislajilla on pleistoseenisiä reunaehtoja, jotka suuntaavat tekemisiämme ja jotka ylitettäessä käy heikosti. Ihminen on sopeutuva ja valintojen mahdollisuudet ovat suuret. Vaan siltikään valinnat eivät voi olla mielivaltaisesti mitä tahansa. Ja nämä reunaehdot vaikuttavat yksilöistä aina suurimpiin yhteisöihin asti. Hyvänä esimerkkinä vaikka kommunismin suurimittainen kokeilu. Mutkia suoristaen kommunismin yhtenä implisiittisenä oletuksena ollut ihmisen epäitsekkyys meni reunaehtojen yli. Siksi homma alkoi pian takkuilla. Epäitsekkyyttä ihmisessä on, mutta se ei ollut niin suurta kuin olisi tarvittu. Kommunistinen järjestelmä toimi pidemmän päälle tehottomasti, pakottamisen ja pelon voimalla.

Historian isossa kuvassa alkavat näkyä ihmislajin kehityksen suuret trendit. Yksittäiset sodat, vallankumoukset ja jopa aatteet ovat niiden rinnalla päiväperhoja.




Nämä suuret trendit, joku voisi niistä päätellä, että meillä ei ole potentiaalia toimia ilman pleistoseeniteatteria (tai tiettyjä reunaehtoja), ja historia tukeekin tätä väitettä. Kommunismi esimerkki on hyvä.

Opettaako historia meille, että olemme tällaisia kaikkine ihanteidemmekin kanssa ristiriidassa olevine piirteinemme, halusimme sitä tai emme, ja että meidän ehkä pitäisi muovata lakejamme ja maailmankatsomuksiamme tältä pohjalta? Vai onko meidän nähtävä historia jonkinlaisena opetuksena siitä mitä meidän pitää itsessämme muuttaa? Kehityksemme kannalta jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa paremmalta.

Optimisti ajattelee meidän ehkä vielä pystyvän muunkinlaisiin trendeihin. Ja onhan Sivistyksen historia vasta aika lyhyt pätkä homo sapiensin koko lajikehityksen aikajanalla.




Kommunismi on hyvä esimerkki teatterista, mutta itseisarvoltaan huono esimerkki kehityspotentiaalista. Johtavan komministimaan kehitys oli lähinnä sotilaallista, myös avaruuden valloitus todennäköisesti tehtiin ohjuskehityksen ajamana. Ajurina oli tietenkin kilpavarustelu hintaan mihin hyvänsä. Toimihan se alkuna yhdelle kehitykselle, mutta samalla esti suurempien linjojen kehityksen sosialistisissa maissa ja lopulta pysäytti lähes kaiken.

Pleistoseeniteatteri, en tiedä mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa, mutta olettaen sen tarkoittavan nopeaa kehitystä, sopisi paremmin kuvaamaan kapitalismin nousua. Kapitalismi, ihmisen ahneuden uusi ulottuvuus, suuntasi ihmisen koko henkisen kapasiteetin yhden päämäärän hyväksi.

anomalia
sigfrid
Voi myös kysyä mitä hyötyä on kokonaisnäkemyksestä johon yhdistyy esimerkiksi kohdat 2 ja 10. Osa alueista leikkaa toisiaan, mutta osa vain siten, että ihminen on niissä toimijana.



Kokonaisnäkemys antaa perspektiiviä ja yskittäisiä tapahtumia osaa asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Kohdan 10 nostan tärkeimmäksi. Se on kuin kehys, jonka tarkempaa sisältöä kaikki muut kohdat edustavat.


Kokonaisvaltaista näkemystä saataneen kylläkin parhaiten lähimmäs sinun kohtaasi 9 menevällä mikrohistoriallisella tutkimuksella, kunhan se ulotetaan laajalle, jolloin nuo muut alueet ovat vain sen osa-alueita.

sigfrid
Alveron
anomalia

Tältä foorumilta olen oppinut myös uuden ilmauksen: pleistoseeniteatteri. Parempi ilmaus voisi olla, että ihmislajilla on pleistoseenisiä reunaehtoja, jotka suuntaavat tekemisiämme ja jotka ylitettäessä käy heikosti. Ihminen on sopeutuva ja valintojen mahdollisuudet ovat suuret. Vaan siltikään valinnat eivät voi olla mielivaltaisesti mitä tahansa. Ja nämä reunaehdot vaikuttavat yksilöistä aina suurimpiin yhteisöihin asti. Hyvänä esimerkkinä vaikka kommunismin suurimittainen kokeilu. Mutkia suoristaen kommunismin yhtenä implisiittisenä oletuksena ollut ihmisen epäitsekkyys meni reunaehtojen yli. Siksi homma alkoi pian takkuilla. Epäitsekkyyttä ihmisessä on, mutta se ei ollut niin suurta kuin olisi tarvittu. Kommunistinen järjestelmä toimi pidemmän päälle tehottomasti, pakottamisen ja pelon voimalla.

Historian isossa kuvassa alkavat näkyä ihmislajin kehityksen suuret trendit. Yksittäiset sodat, vallankumoukset ja jopa aatteet ovat niiden rinnalla päiväperhoja.




Nämä suuret trendit, joku voisi niistä päätellä, että meillä ei ole potentiaalia toimia ilman pleistoseeniteatteria (tai tiettyjä reunaehtoja), ja historia tukeekin tätä väitettä. Kommunismi esimerkki on hyvä.

Opettaako historia meille, että olemme tällaisia kaikkine ihanteidemmekin kanssa ristiriidassa olevine piirteinemme, halusimme sitä tai emme, ja että meidän ehkä pitäisi muovata lakejamme ja maailmankatsomuksiamme tältä pohjalta? Vai onko meidän nähtävä historia jonkinlaisena opetuksena siitä mitä meidän pitää itsessämme muuttaa? Kehityksemme kannalta jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa paremmalta.

Optimisti ajattelee meidän ehkä vielä pystyvän muunkinlaisiin trendeihin. Ja onhan Sivistyksen historia vasta aika lyhyt pätkä homo sapiensin koko lajikehityksen aikajanalla.




Kommunismi on hyvä esimerkki teatterista, mutta itseisarvoltaan huono esimerkki kehityspotentiaalista. Johtavan komministimaan kehitys oli lähinnä sotilaallista, myös avaruuden valloitus todennäköisesti tehtiin ohjuskehityksen ajamana. Ajurina oli tietenkin kilpavarustelu hintaan mihin hyvänsä. Toimihan se alkuna yhdelle kehitykselle, mutta samalla esti suurempien linjojen kehityksen sosialistisissa maissa ja lopulta pysäytti lähes kaiken.

Pleistoseeniteatteri, en tiedä mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa, mutta olettaen sen tarkoittavan nopeaa kehitystä, sopisi paremmin kuvaamaan kapitalismin nousua. Kapitalismi, ihmisen ahneuden uusi ulottuvuus, suuntasi ihmisen koko henkisen kapasiteetin yhden päämäärän hyväksi.


Joo, ei tosiaan tarkoita. Pleistoseeniteatterilla viitataan teoriaan ihmisen aivojen kehittymisestä pleistoseenikauden ympäristössä ja tämän ympäristön yhä jatkuvasta merkityksestä ihmisen adaptaatiohistoriallisena kehyksenä, jonka olosuhteissa ihmisaivojen adaptaatiot pääasiassa ovat kehittyneet. Siis eräänlainen esihistoriallinen teatteri, jota yritetään hahmotella ja jonka pitäisi olla ratkaiseva kehys nykyisellekin näytelmälle.

Kysymys : miten kapitalismi "suuntasi ihmisen koko henkisen kapasiteetin yhden päämäärän hyväksi" (muuten, tarkoittanet "suuntasi (...) yhden päämäärän tavoitteluun", tms. tuo lauseesi on hitusen heikosti suomenkielinen, sillä jonkin hyväksi esim. uhrataan, ei, ilman lisämääreitä, suunnata. Voidaan suunnata voimia työhön jonkin hyväksi, muttei suoraan suunnata jonkin hyväksi, se vain ei ole suomea).

jpv
Toope

Mitenkähän nämä ufot ovat edenneet yhteiskuntiensa huipulle kasvissyönnillä, tai lajien rauhanomaisella rinnakkainelolla?
Niinpä, tätä juuri ajoin takaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi tappaa tai että tappaisi ylettömästi huvikseen, emmehän mekään tee niin. Silti ilman kykyä selviytyä luonnon karsintakilpailussa ei voi, ainakaan meidän planeettamme evoluutiota ajatellen, selviytyä edes planeetan ykköseliöksi (saati sitten galaksin).

Käsittääkseni evoluutiokin pohjautuu juuri kilpailuun ja muuttuviin ja mahdollisesti huonoihin olosuhteisiin ja niistä johtuvaan karsintaan. Ilman muutosta tälläkin planeetalla yksisoluiset eliöt olisivat mahdollisesti edelleen ainoat elämän edustajat, niin kuin oli ekat kolme miljardia vuotta. Tai sitten ei olisi enää elämää lainkaan, mene ja tiedä.


Tässä on nyt mennyt evoluutiosanasto aivan sekaisin. Katsos, kilpailu koskee myös kasvissyöjiä ja jopa bakteereita ja kyllä, nekin kilpailevat. Kilpailu ei tarkoita länsimaisen käsityksen mukaista aseellista sotaa resursseista, vaan sopeutumista olosuhteisiin eri tavoin. Esim. puu ja loinen saattavat käydä, tai usein käyvätkin, kilpavarusteluun toisiaan vastaan, mutta yhtä lailla kilpailua on, evolutiivisessa mielessä, myös se, että puu sopeutuu hyödyntämään loista esim. pölyttäjänä. Luonnon karsintakilpailussa selviäminen ei sisällä itsessään millään tapaa mitään militantteja assosiaatioitanne.

Vierailija
siouxeyesighed legion
sigfrid

Kommunismi on hyvä esimerkki teatterista, mutta itseisarvoltaan huono esimerkki kehityspotentiaalista. Johtavan komministimaan kehitys oli lähinnä sotilaallista, myös avaruuden valloitus todennäköisesti tehtiin ohjuskehityksen ajamana. Ajurina oli tietenkin kilpavarustelu hintaan mihin hyvänsä. Toimihan se alkuna yhdelle kehitykselle, mutta samalla esti suurempien linjojen kehityksen sosialistisissa maissa ja lopulta pysäytti lähes kaiken.

Pleistoseeniteatteri, en tiedä mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa, mutta olettaen sen tarkoittavan nopeaa kehitystä, sopisi paremmin kuvaamaan kapitalismin nousua. Kapitalismi, ihmisen ahneuden uusi ulottuvuus, suuntasi ihmisen koko henkisen kapasiteetin yhden päämäärän hyväksi.


Joo, ei tosiaan tarkoita. Pleistoseeniteatterilla viitataan teoriaan ihmisen aivojen kehittymisestä pleistoseenikauden ympäristössä ja tämän ympäristön yhä jatkuvasta merkityksestä ihmisen adaptaatiohistoriallisena kehyksenä, jonka olosuhteissa ihmisaivojen adaptaatiot pääasiassa ovat kehittyneet. Siis eräänlainen esihistoriallinen teatteri, jota yritetään hahmotella ja jonka pitäisi olla ratkaiseva kehys nykyisellekin näytelmälle.

Kysymys : miten kapitalismi "suuntasi ihmisen koko henkisen kapasiteetin yhden päämäärän hyväksi" (muuten, tarkoittanet "suuntasi (...) yhden päämäärän tavoitteluun", tms. tuo lauseesi on hitusen heikosti suomenkielinen, sillä jonkin hyväksi esim. uhrataan, ei, ilman lisämääreitä, suunnata. Voidaan suunnata voimia työhön jonkin hyväksi, muttei suoraan suunnata jonkin hyväksi, se vain ei ole suomea).




Ahas, sitä se tarkoittaa. Luolamies sisällämme.

Päämäärän tavoittelu on tässä käsitetty jatkuvaksi olotilaksi, emmehän tule koskaan saavuttamaan kapitalistin päämäärää, joka on ahneutta ja liukuu aina eteenpäin. Sanotaan esimerkiksi, että "mitä teet isänmaasi hyväksi", vaikka isänmaa ei ole päämäärä, aan pysyvä tila.- "Mitä teet kapitalismin tavoitteiden hyväksi" on väärin. Eli kapitalimilla ei ole konkreettista päämäärää, vaan toiminnan päämäärä on esimerkiksi voiton maksimointi, joka on pysyvä olotila. Päämäärä-sanan käyttö ei tietenkään tässä avaudu, jos ei ymmärrä asuayhteydestä mitä se tässä tarkoittaa. Sorry epätarkkuus. Täällä kirjoittaessa ei ehdi miettimään kovin tarkkaan mitä kirjoittaa, vaan kirjoitus tulee aika automaattisesti.

Ehdin vielä lisäämään. Jonkun toisen hyväksi tekeminen voi olla myös itsekäs teko. Sehän kuvaa teon vaikutusta vain teon kohteen kannalta. Uhraus on antajan kannalta pyyteetön teko ja sisältää enemmänkin tekijän perspektiivin.

siouxeyesighed legion
anomalia
Kokonaisnäkemys antaa perspektiiviä ja yskittäisiä tapahtumia osaa asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Kohdan 10 nostan tärkeimmäksi. Se on kuin kehys, jonka tarkempaa sisältöä kaikki muut kohdat edustavat.


Kokonaisvaltaista näkemystä saataneen kylläkin parhaiten lähimmäs sinun kohtaasi 9 menevällä mikrohistoriallisella tutkimuksella, kunhan se ulotetaan laajalle, jolloin nuo muut alueet ovat vain sen osa-alueita.



Ööh. Voi sen hyvin noinkin ajatella. Ajattelin "pleistoseenisiä reunaehtoja" hyväksi lähtökohdaksi, koska ne ovat olemassa jo ennen historiallisia tapahtumia. Siis kehyksenä ennen kuin mitään on maalattu. Tietenkin pelkkä kehys ilman sisältöä on hyödytön.

Oleellinen ja ehkä ylittämätön vaikeus tuossa on näidän reunaehtojen tunnistaminen kaikista muista kulttuurisista tekijöistä. Varmuus vaatisi melkein kontrolloituja kaksoissokkokokeita ja se menee pikkuominaisuuksilla näpertelyksi. Reunaehtojen kartoittamiseksi pitää silloin jo turvautua spekulaatiohin ja mutuiluun, jotka ovat alttiita melkein kaikille mahdollisille kulttuurisille biaseille.

Ei tämä enää tunnukaan niin hyvätä lähtökohdalta kuin aluksi.

Reunaehto on myös huono sana. Se antaa liian deterministisen kuvan mahdollisuuksista. Pitää keksiä jotain parempaa... Meihin on evoluutiossa adaptoitunut pleistoseenisiä ajouria. Suosituksia. Niitä pitkin tuntuu helpoimmalta mennä, mutta ei ole estettä ajaa sivussa.

anomalia

Olen tykönäni miettinyt, että mitkä olisivat tärkeimpiä näkökulmia historian tarkasteluun (eivät ole tärkeys- vaan mielenjuolahtamisjärjestyksessä) 1,2,3..erc



Nuo ovat niitä suuria historian linjanvetoja, joista historiantutkimuksessa voidaan nähdä ensin nationalistinen ja sen jälkeinen marxilainen tulkinta. Pirstaleisuus astui sen jälkeen mukaan, mutta nyt astutaan uuteen keskusteluun voitaisiinko "historiankertomukset" nähdä uudessa valossa ja paradigman muutokset olisivat näin mahdollisia:

anomalia

Listatuista kymmenestä näkökulmasta tärkeimmäksi nousee silloin viimeinen eli ihmisen lajinkehityksen historia. Tässä helposti lipsahdetaan huonomaineisen sosiobiologian tai sen nykyversion eli evoluutiopsykologian puolelle. Ylilyöntejä on tapahtunut, niille yhtä ylilyöviä vastareaktioita ja energiaa tuhlautunut tarpeettomaan kiistelyyn ja väärinkäsityksiin. Evoluution ja lajinkehityksen ymmärtäminen ja niiden tietojen maltillinen soveltaminen pitäisi nähdä tukena ja voimavarana, eikä kilpailijana muita lähtökohtia painottaville selityksille.



Itseasiassa tätä evoluutioperspektiiviä käytti hyväkseen yleisesti jo Heikki Kirkinen teoksessaan Termiitti vai enkeli, ajatuksia kulttuurievoluutiosta, SKS (2002) Samoin Jared Diamondin ote voidaan nähdä osittain ev.psykaa lainaavana, joissain kohdin. Historiantutkimuksessa aavistellaan, josko evolutiivinen tarkastelutapa voisi tuoda uusia muutoksia alaan...

Echi
Itseasiassa tätä evoluutioperspektiiviä käytti hyväkseen yleisesti jo Heikki Kirkinen teoksessaan Termiitti vai enkeli, ajatuksia kulttuurievoluutiosta, SKS (2002) Samoin Jared Diamondin ote voidaan nähdä osittain ev.psykaa lainaavana, joissain kohdin. Historiantutkimuksessa aavistellaan, josko evolutiivinen tarkastelutapa voisi tuoda uusia muutoksia alaan...



Eikös tämä Kirkinen ole juuri Joensuussa vaikuttanut historian emeritusproffa? Minusta evolutiivisessa näkökulmassa on historian tutkimukseen paljon potentiaalia, mutta vielä ei oikein tiedetä miten tietämystä sovelletaan.

Tässä nyt muutamia mieleen tulleita ihmiskunnan historian suuria trendejä. En kuvittekaan keksiväni mitään uutta. Tämä on hapuilua sen pohjalta mitä on lukenut ja joskus asiaa mietiskellyt. Nämä trendit näyttäisivät yhä jatkuvan satunnaisista taantumista huolimatta ja ne liittyvät vahvasti toisiinsa:

- Tiedon kumuloituminen. Alussa tieto ja kokemukset siirtyivät suullisesti sukupolvelta toiselle jokaisen sukupolven lisätessä siihen jotain uutta ja hyödyllistä. Kirjoitustaito räjäytti tiedon tallentamisen, siirron ja kasvun uusiin sfääreihin.

- Verkostoituminen. (hieman huono sana, mutta en keksi parempaa) Mitä enemmän ihmiset ovat vieraitten heimojen, kansojen ja kulttuurien kanssa tekemisissä, sitä enemmän ne muuttuvat toistensa kaltaisiksi. Tämä tapahtuu nähdäkseni väistämättä. Silloinkin kun kosketukset ovat vihamielisiä. Ihmiset matkivat ja omaksuvat toistensa tapoja, käytäntöjä, aatteita, uskontoja jne. Erilaiset kontaktit ovat jatkuvasti lisääntyneet kulttuurien välillä. Alussa oli ehkä kauppakaravaani kerran kymmenessä vuodessa maanosien välillä, nykyään internet.

Seuraavat ovat epämääräisempiä ja -varmempia suuriksi trendeiksi.

- Luonnon hallinnasta irtautuminen.

- Toiminnallisten järjestelmien kasvaminen ja monimutkaistuminen. Monissa tapauksissa järjestelmät alkavat toimimaan ikään kuin ihmisten tahdosta huolimatta ja tuottamaan hallitsemattomia ongelmia, joita kukaan ei alkujaan halunnut. Globaali kapitalismi on tästä hyvä nykyinen esimerkki. Historiallisina esimerkkeinä vaikka Neuvostoliitto ja Rooman imperiumi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat