Korvamato, musiikkiin addiktoituminen, mielenterveys

Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005

Korvamato on siis musiikkikappale joka jää soimaan päässä.

Olen huomannut, että aina toisinaan joku erityisen paljon pitämäni kappale joka jää soimaan päässä, vaatii ikäänkuin kuuntelemaan sitä uudestaan ja uudestaan, ja aina tilaisuuden tullen. Ilmiö muistuttaa tupakan tai alkoholin koukuttavaa vaikutusta; ajatus "siitä" pyöriii mielessä, ja olisi pakko saada lisää. Sitä on kuunneltava töissä, kotona, lenkillä, paskalla, autossa, missä vain. Muulloin se soi päässä. Kuuntelu palkitsee ja tuottaa mielihyvää, joskin samalla voi jopa aiheuttaa pettymystä jos odotukset olivatkin liian suuret. Voi tulla jopa eräänlainen lievä morkkis.

Onko musiikin addiktoivuudesta tehty minkäänlaista tutkimusta tai onko siitä kokemusta?

Nämä "pahat" biisit tulevat ja menevät aina jaksoissa ja aikakausittain. Lopulta omaan hetken huumehittiinsä kyllästyy ja se muuttuu tavalliseksi musiikiksi. Mitään vakavaa uhkaa tästä tuskin syntyy. Kiinnostaisi kuitenkin tietää myös, onko tapauksia, joissa pitkäkestoinen korvamato olisi aiheuttanut esim. psyykkisiä ongelmia, tai toisinpäin.

Kertokaahan jos herätti ajatuksia!

EDIT: Niin, tietysti toinen näkövinkkeli on sellainen korvamato, josta ei erityisemmin pidä, vaan joka ärsyttää. Joku mainosrallatus voisi olla tällainen.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Se mikä jää päähäsi elämään kuunneltuasi kipaleen, sitä voisi kutsua juuri "meemiksi", jos oikein löysin rantein tulkittaisiin meemi-käsitettä..

Säveltäjä ja sanoittaja esimerkiksi toimivat tällöin tavaĺlaan ns. meemi-insinööreinä, Tällaisia ovat esim. lehdistön propagandistit, toimittajat. Siis kaikki meeminikkarit.

rosewater
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt1.4.2007
Kosh
Korvamato on siis musiikkikappale joka jää soimaan päässä.

Suomessa on ilmeisesti ollut ainakin yksi tapaus, jossa henkilö muistaakseni ampui pienikaliiperisella käsiaseella korvaansa, koska siellä soi Beethovenin "Kohtalon sinfonia" jo kolmatta vuorokautta jatkuen. Voi olla, että kyseessä on otologilegendaakin tosin, joko osittain tai kokonaan.

"between the click of the light; and the start; of a dream"

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
Enpäs
Se mikä jää päähäsi elämään kuunneltuasi kipaleen, sitä voisi kutsua juuri "meemiksi", jos oikein löysin rantein tulkittaisiin meemi-käsitettä..

Säveltäjä ja sanoittaja esimerkiksi toimivat tällöin tavaĺlaan ns. meemi-insinööreinä, Tällaisia ovat esim. lehdistön propagandistit, toimittajat. Siis kaikki meeminikkarit.




Niinkin asian voi nähdä.

Minua kiinnostaa erityisesti nuo kaksi asiaa; addiktoituminen näihin "meemeihin" ja niiden ja mielenterveyden suhde. Lienee selvää, että kaikenlaisia meemejä on elämä tulvillaan, niitä ei voi välttää, ja niillä on omat vaikutuksensa ihmiseen. Mutta onko kyetty osoittamaan jonkin "meemin" syy-yhteyttä esimerkiksi ahdistukseen, masennukseen tai vastaaviin mielenterveyden oireyhtymiin? Tämä menee jo scifin suuntaan, mutta voidaanhan spekuloida silläkin, voisiko olla jotain niin tarttuvaa ajatusta tai jotain epämääräisempää informaatiosyötettä, joka saisi ihmisen sairastumaan?

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
rosewater
Kosh
Korvamato on siis musiikkikappale joka jää soimaan päässä.

Suomessa on ilmeisesti ollut ainakin yksi tapaus, jossa henkilö muistaakseni ampui pienikaliiperisella käsiaseella korvaansa, koska siellä soi Beethovenin "Kohtalon sinfonia" jo kolmatta vuorokautta jatkuen. Voi olla, että kyseessä on otologilegendaakin tosin, joko osittain tai kokonaan.



Kiinnostavaa, joskin juuri riittävän iskevää mutta epämääräistä ollakseen urbaani legenda.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija

Jos ihmisen päässä soi taukoamatta Beethovenin Yhdeksäs niin, ettei hän pysty tarpeen tullen kuulemaan oikeita, fyysisiä ääniaaltoja, kyseessä on jo oikea ongelma. Tätä ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa tavalliseen "sielun korvin" kuultuun musiikkiin, jota esimerkiksi joku säveltäjä kuulee alinomaan.

Tavallinen arkipuhe on nykyään näköjään niin psykiatrian läpitunkemaa, että ihmisillä on taipumusta asettaa kaikki ilmiöt psykiatriseen tulkintakehykseen. Toisin sanoen, on mielenterveyspuheesta on hävinnyt maltti ja suhteellisuudentaju. Tämä voi johtaa terveiden ihmisten hoitamiseen ja lääkkeiden sivuvaikutusten kautta todellisiin mielen ongelmiin.

Vakuutan, että en vähättele niiden ongelmaa, jotka kokevat kuulevansa olemattomia. Tätä kirjoittaessa minua itkettää, koska eräs minulle läheinen henkilö ajoi itsensä niin pahasti piippuun kahden työpaika, lapsen hoidon ja stressin muodostamassa loukussa, että alkoi kuulla omiaan, tosin ei musiikkia. Näitä ongelmia ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa hassahtaneiden täti-ihmisten epämääräisiin harhakuvitelmiin tai muuhun sellaiseen. Yli-innokas psykiatrisoiminen voi sekin aiheuttaa tragedioita.

Vierailija

Kosh, mielen sisällä olevat keskenään ristiriitaiset meemit saattavat aiheuttaa ahdistusta tai, kenties ,jopa potilas voi oireilla vaikka minkälaisin psykosomaattisin oirein.

Yhteiskunta tulvii erityisesti ristiriitaista meemistöä ihmisten päihin alati.

Esimerkki, samaan aikaan soditaan toisaalla, ja toisaalla taas tehdään hyväntekeväisyyttä. Saman hyvän nimissä.

Joku saattaa jopa hyötyä ristiriitaisen meemistön tuputtamisesta...ööö...vaikka lääketehtaat ahdistuslääkkeiden myyntinä. Mutta koska hyvä aina voittaa, niin ei sellainen skenaario ole tietenkään mahdollinen, vai mitäs tuumit ?

"Islamilainen pomminheittäjä terroristi", tämä meemi lanseerattiin hollywoodin välityksellä 80 ja 90 lukujen taitteessa. Sitä ennen hollywood elokuvat pelottelivat yksin omaa Neuvostoliitolla. Hyötyjänä ? Sen jätän kotiläksyksi.

Kosh
Seuraa 
Viestejä21228
Liittynyt16.3.2005
tietää
Touretten syndrooma? TIC?
http://groups.msn.com/ADHDaikuiset/gene ... ssage=4560

Voi voi, päässäni aina soi. Voi olla eräs muunnos em. sairauksista..

Kiistaketjut osoittavat myös pakkotoiston oireilusta.




Pakkotoisto? En äkkiseltään ymmärrä yhteyttä aiheeseen.

En nyt tarkoita mitään harhakuuloja tai -luuloja, vaan puhun enemmänkin Ilmateurin kuvailemasta musiikin soimisesta päässä.

Mainittu "korvamato" ei siis ole mikään (wannabe-)fyysinen aistiharha, eli ääni ei kuulu "korvassa", vaan ihan ajatuksen tasolla, pään sisällä, "sielun korvin", kuten Ilmateur asian ilmaisi. Sellaisena kokonaisvaltaisena orkestraationa, kuin ajatusten taustamusiikkina. Vaikutelma on ihan sama kuin oikeassa kuunnellussa musiikissa, paitsi että äänenpaineen luoma efekti, ja kuuloaistimuksen tunne puuttuu. Vain informaatio, musiikin sisällöllinen kudelma, on läsnä. Koko sovitus, kaikki soittimet, rytmit, melodiat ja intonaatiot/nyanssit.

En pidä kuvailemaani ilmiötä mitenkään ongelmallisena, se ei ole aistiharha, ja kyllä aina tietää tasan mikä on pään sisäistä soitantaa ja mikä kuuluu ulkomaailmasta. Kyse on vain siitä, että musiikki takertuu jonnekin, eikä lakkaa, ennenkuin kunnes ehkä korvautuu toisella. Sitä ei ilmene myöskään, jos on jotain muuta tapahtumaa ympärillä, joka vaatii huomiota. Mutta omassa rauhassa, kun ei liikaa ole meneillään asioita, kyllä aina melkein on jotain soittolistalla. Se on myös tahdonalaista, eli biisin voi jukeboksista vaihtaa jos haluaa. Vaientaakin, joskin kun huomio herpaantuu, jokin levy lähtee taas pyörimään automaatilla.

Toki on selvää, että varsinaiset aistiharhat ja esim. pakko-oireilu on jo henkisen tasapainon ja terveyden kannalta pahimmillaan sairaudeksi luokiteltavaa ja haitallista elämälle. Tässä nyt oli kyse vähän muusta.

Olen kyllä amatöörimuusikko ja -säveltäjä, liekkö sillä sitten tekemistä asian kanssa jommin kummin syy-seuraussuhteisin päin. Olen kuvitellut ilmiötä yleiseksi, mutta voi olla että se ei sitten kaikilla esiinnykään. Niin voisi päätellä siitä, että ensimmäiset vastaajat eivät ehkä ole tunnistaneet ilmiötä kuvauksesta.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Vierailija

Meillä soitinten taitajilla taitaa olla kyllä kuitenkin yleistä, siis kyky kelata musiikkinauhuria päänsisällä edes takas, ja erotella koko orkestraatio selkeästi muistijäljen perusteella, liekkö instrumentin hallinta edellytys moiselle kyvylleni ? Eikö se sitten ole yleistä ?

Toisaalta, karkeasti voitaisiin sanoa, että kuulen ääniä pääni sisällä.

Sitten kun tietyistä äänistä ei enää halutessaankaan pääse eroon, silloin lienee parempi hakeutua hoitoon, onnkesi näin ei ole päässyt käymään.

Vierailija

Kuulostaa hyvinkin tutulta Koshin kuvailema. Jopa tätä lukiessani selailin soitinta. Tarve avata musiikkitiedosto, jota sitä ennen kuuntelin päässäni.

Mulla on jatkuvasti vähintään muutama vaihteleva biisi loopilla aivossa. Ennen tarttunut musiikki oli vähän mitä sattuu, jotain mitä oli sattunut kuulemaan viimeksi. Nykyään valikoituu sentään sellaiset mistä oikeasti pidän. Ärsyttävät melodiat karsiutuu nopeasti. Oikeastaan pyyhkiytyvät muistista nousevan paremman tieltä.

En mitään soittimia ainakaan tietoisesti erottele.
Hyvällä tuulella ollessani fiilis maksimoituu kun pyöritän hyvää biisiä päässä hyviä kohtia korostaen tai kikkaillen mitä nyt mieleen tulee. Huonon selityksen saat multa kun kävelen punaisia päin.

Vierailija
Kosh

Onko musiikin addiktoivuudesta tehty minkäänlaista tutkimusta tai onko siitä kokemusta?



Siitä on tehty, tehdään ja tullaan tekemään tutkimuksia niin kauan, kuin musiikkibisnes on pystyssä. Biisejä kuuntelutetaan ja esikuuntelutetaan tutkimusryhmälle ja samaan aikaan tarkkaillaan listasijoituksia ja mediaa.

Levybisnes on bisnestä, ei fiilistelyä.

nimim. 3 vuotta alaa opiskellut.

Vierailija
Kosh
Korvamato on siis musiikkikappale joka jää soimaan päässä.

...

EDIT: Niin, tietysti toinen näkövinkkeli on sellainen korvamato, josta ei erityisemmin pidä, vaan joka ärsyttää. Joku mainosrallatus voisi olla tällainen.




Toisinaan aivoissani pyörii biisejä joista pidän, mutta aivan turhan usein sellaisia joista en pidä. Olen kuullut neuvon että jos jokin kappale soi päässä, se pitää kuunnella oikeasti (cd:ltä tms.) ja sen jälkeen se ei enää soi. Ei tasan tarkkaan kiinnosta kuunnella jotakin hemmetin iskelmää, ja pelkään pahoin että sen jälkeen korvamato voisi entistä pulskemmin. Eiköhän totaalinen rauhoittuminen, kuten esim. meditaatio, sovellu pään tyhjentämiseen paremmin, mutta toisaalta tietynlainen luonne(häiriö?)tyyppi kuten itse olen ei niin vain pysty meditoimaan eikä suoriutumaan rentoutusharjoituksistakaan.

En ole erityisemmin musikaalinen ja ehkä tästä johtuen noissa pään sisäisissä biiseissä niin usein on niitä ärsyttäviä rällätyksiä joista en tippaakaan välitä. Musikaalisempi ihminen varmaankin onnistuu saamaan päähänsä parempaa kamaa? (Kaino oletus.)

Ja kuten on edelläkin tuotu esille, tämä sisäinen musiikki ei todellakaan kuulu korvissa eikä ole sellainen harha-aistimus kuin ihmisillä jotka ns. kuulevat ääniä. Päässä soivat biisit ovat ikäänkuin täydellisiä tallenteita, muistikuvia joissa on kaikki osatekijät niin autenttisesti läsnä että on kuin jukeboxi omassa päässä.

Vierailija

Joo monastikko jonku hyvän biisin saa tuohon listalle niin sitä kuuntelee kokoajan. Ihmettelee itekki että prkl vastaha mie tuon kuuntelin mut tahdon SILTI >:o

Minulla.. en sanois riippuvuudeksi mutta tahtoo sitä välillä vituttaa jos ei pääse pitkään aikaan kuuntelemaan mitään musiikkia. Ehkä jonkisortin "musiikkiriippuvuus".

Otsikon "mielenterveys" kohtaan pakko sanoa että sitä musiikki ainakin parantaa niillä jotka sitä enemmän kuuntelevat.. en usko että kyseessä on vaan joku "pakko nyt vaan soida jotain taustalla / on tylsää" vaan musiikki oikeastikki rauhottaa jne. Pieni huume.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat