Temperamentti ja luonnollisuus..?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aikoinaan itsekin nuorempana puhuin vakavissani jonkin luonnollisuuden puolesta.. kun oikeastaan tarkoitin että ihmisillä pitäis olla oikeus ilmaista itseään omintakeisesti, olla sellaisia kuin ovat.. vai.. hm.. olla niinkuin minä.

Kaikki ihmiset kait pitävät luonnollisensa sellaista mikä on itselle tutuinta, sitä mihin ovat tottuneet. Erilaisuus ja poikkeavuus leimataan helposti luonnottomaksi käyttäytymiseksi.

Hm..
Temperamentti. En tiedä tunnetaanko sen mekanismia vieläkään kovin hyvin? Tavallaan se on perinnöllistä, mutta toisaalta siihen voi vaikuttaa paljon ympäristötekijät. Ihmisen pääkoppaanhan voidaan vaikuttaa myös kemiallisesti, joka on todiste ympäristövaikutteisuudesta. Monet ihmiset voi rentoutua lomalla. Tai.. kun loma alkaa. Harva kait sietäis jatkuvaa toimettomuutta ja lorvimista kauaa? Kaikki ihmiset siis tarvitsee virikkeitä. Sapuskankin pitäis sisältää monipuolisesti yhtä sun toista että pysyis terveenä.

Ihminen siis yksilönä säätyy siitä miten hän subjektiivisesti vuorovaikuttaa omana itsenään ympäristönsä ja sen muiden yksilöiden kanssa. Oman itsen ja elämän hallintakyvyt määrittyy sosiaalisten suhteiden kautta.

Parhaiten pärjää sopusuhtaiset ihmiset.. mutta sellaisia on kait erittäin vähän (jos ollenkaan) kun suurin osa ihmisistä valittaa aina jostakin. Kenellekkään ei ole mikään itsestäänselvyys se, että mikä on luonnollista ja mikä ei.
Toki omasta puolestaan voi listata asioita, jotka on "niinkuin asioiden nyt vaan pitää olla", mutta se on usein vain harhaa, konservatiivinen kupla, joka puhkeaa jos olosuhteissa tapahtuu muutosta, mihin pitäis osata reagoida valitsemalla paras mahdollinen vaihtoehto.

On siis luonnollista että ihmisillä on temperamenttieroja.
Temperamentti sinällään ei ole joko hyvä tai huono asia.
"Molempi on parempi".
Ei myöskään ole mitenkään luonnotonta, haitallista kylläkin, jos joku on fekmaattinen tai joku toinen käy ylikierroksilla. Kokonaisuuden kannalta merkittävää, tietenkin myös yksilötasolle palautuvaa on se, miten erilaisella temperamentilla varustetut yksilöt kohtaavat toisensa.

Kulttuuri ajautuu kaaokseen maanisella höösäämisellä. Se on selvää. Mutta ei yhteiskunta voi toimia, ei ainakaan vielä pelkän teknisten apuvälineidenkään varassa niin että valtaosa porukkaa vois olla flekmaattisia. Itseasiassa visio .. ikäänkuin Platonin ihannevaltiosta, missä vallitsis ikuinen harmonia - *huh* - ja pyh samantien.. Ihminen on ihminen ja meitä on erilaisia temperamentteja ja asiat sujuu parhain päin vain jos ja kun me opitaan ymmärtämään ja sietämään toinen toisiamme ja sitäkautta duunaamaan yhdessä.

Onko täällä muita, jotka olis pohdiskelleet tämänsorttista asiaa?

Sivut

Kommentit (74)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Mä oon monesti miettiny tuota temperamenttia sitä kautta että liittyykö se siihen miten hyvin/huonosti ihmiset saavat asioita aikaiseksi. Jotkut on armottomia tarmonpesiä, jotkut ei sohvalta juuri liikahda. Itse taidan kuulua enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään, mutta kyllä ne pakolliset arkiaskareet tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin hoidettua. Jotenkin semmoset höösääjät jotka on suuna päänä menossa spinningiin ja sitte siivoomaan ja illalla tekee litran pullataikinan ja ennen nukkumaan menoa vielä kitkevät rikkaruohot ja silittävät koko perheen pyykit tuntuvat minusta ahdistavilta. Että eikö ihminen malta olla alallaan hetkäkään? Onko tämmösillä ihmisillä tyhjää päässä tai muuten vaikeaa kun eivät voi olla rauhassa hetkeäkään. Yleensä nämä tyypit on myös niitä "ylipirteitä." Tai ehkä tunnen vain kateutta minua itseäni aikaansaavaamepiin tyyppeihin?

Onko se sitten niin kovin luonnollista riehua ympäriinsä 24/7 ja pahimassa tapauksessa vielä vaatia muilta samaa? Toiset tykkää tasaisemmasta menosta ja mitä sitten onko tiskialtaassa joku likanen lautanen vai ei... Emminä kyllä tiedä että liittyykö tämä asioitten aikaan saaminen edes mitenkään temperamenttiin. Tuli vaan mieleen. Että mikä näitä "touhottajia" oikein ajaa siihen AD/HD:maiseen hästäämiseen. Ja kun näitä ihmisiä ei kuitenkaan aivan älyttömästi ole. Onko se luonteenpiirre joka on perinnöllinen vai onko se ympäristön vaikutusta?

Hämmentää.

Vierailija

Itse olen miettinyt sitä tabuasiaa että minkälaisessa suhteessa erilaiset kulttuurit syntyvät suhteessa erilaisten rotujen temperamenttieroihin ja sitä voivatko eri lailla temperamenttiset kulttuurit tulla oikeasti toimeen keskenään jos niitä sekoittaa...

Keskittymiskyky(tai sen puute/AD/HD) ja temperamentti ovat taas varmaankin eri asioita kun puhutaan hemmetinmoisesta vipeltämisestä.

Temperamentti lienee enempikin sukua agressiotasolle.
Agressiotaso taas yhteydessä avoimuuteen, ulospäinsuuntautumiseen ja parempaan itsetuntoon...ehkä sitä kautta parempaan aikaansaavuuteen ja energiatasoon, kun virtaa menee pois omista ongelmistakin?

Vierailija

Temperamentin määritelmä Wikipediassa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Temperamentti

Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys; Keltikangas-Järvinen, Liisa (hyvä kirja temperametistä)
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&isbn=951-0-28423-8

Omassa päättötyössäni tutkin aikoinaan temperamentin vaikutusta lapsen selviytymiskykyyn (risky enviromentis: riskialttiit kasvuympäristöt eli päihde- ja väkivaltaongelmaiset perheet). Temperamentti on synnynnäinen tapa reagoida ja tutkimustuloksena olikin että temperamentti on yksi kriittisistä tekijöitä lapsen toipumiskyvyssä. Agressiivisuus on käyttäytymismalli jonka esiintymisen ja näkymisen ulospäin mahdollistaa temperamentti.
Ei siitä enempää. En jaksa muistaa enempää eikä tämä selittely nyt oikein luista. Siirryn nukkumaa. ZZzzZz.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Pönni
Onko täällä muita, jotka olis pohdiskelleet tämänsorttista asiaa?

Itse olen ymmärtänyt tempreramentin emootioiden kokemisen herkkyyden kautta, siis etnekin stressinsietokykyyn liittymivien tekijöiden kautta jäsentyvänä yksilöllisenä ominaisuutena.

Tempementista puhumiseen keskittyminen asettuu omassa tietoteoriassani essentialismiin tarrtautumiseksi, eli pyritään ohjeistamaan käsitystämme yksilöpsykologiasta tämän "pysyvien" ominaisuuksien perusteella.

Itse kannatan funktionaalisuutta edustavia näkökulmia, en pintaideologisista syistä, vaan siksi että essentialismin ei muuta tiedäkään kuin ongelmia, ongelmia ja ONGELMIA.

Temperamenttiin myös tunnutaan liittävän väärinkäsityksiä joistian nativistista "ideoista", vaikka kyse on stressinsietokyvyn ja reagointiaktiivisuuden perinnöllisestä perustasta, joka selittää toisten ihmisten käyttäytymisestä paljon enemmän kuin toisten. Ihmisten luokittelu temperamentin perusteella on myös paljon tärkeämpi tekijä lapsilla kuin aikuisilla.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Minua on jo ainakin 2½ vuoden ajan netissä pänninyt Pönnin paikallaan polkeva diskurssi omasta identiteetistään – koska hän näkee, varmaan ihan oikeutetusti, olevansa erityistarpeinen nykyisessä yhteiskunnassa, hän lähtee siitä että hänen tilansa täytyy määrittää diagnostisesti synnynnäiseksi, jotta hänet voitaisiin hyväksyä sellaisena kuin hän on.

Yhä useammin olen vain törmännyt siihen, että hänen sisäänpäin kääntyneitä höpinöitään pitäisi lukea sairaskertomuksena kuin fiksun ja avoimen ihmisen diskurssina omasta toimijuudestaan.

Mutta mikäpä minä, "normaali", olen asiasta puhumaan. Tekisi silti mieli kysyä useaan kertaan neiti/rouva Pönniltä, millainen hänen minäkäsityksenä oli ennen sitoutumista tähän diagnostis-keskeiseen (uhri)diskurssiin?

Dominatus
Itse olen miettinyt sitä tabuasiaa että minkälaisessa suhteessa erilaiset kulttuurit syntyvät suhteessa erilaisten rotujen temperamenttieroihin ja sitä voivatko eri lailla temperamenttiset kulttuurit tulla oikeasti toimeen keskenään jos niitä sekoittaa...

Jep jep, tämä on todettu ilmiö ja sinällään todentaa, että temperamentti-diskurssi voi auttaa meitä myös tarkastelemaan kulttuurimme klikkejä ja normeja, sekä haastamaan niitä.

Useimpien essentialistien ongelmahan on se, että kun me "tunnemme temperamentin" , meidän ei tarvitse tehdä "näille ihmisille" mitään, jolloin voimme "hyväksyä heidät" tieteen siunauksella.

Viime kädessä kuitenkin temperamentti, kuten mitkä tahansa muutkin persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, voidaan kiinnittää yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen arvoihin. Ongelma ei siis ole tiede, vaan se mihin se liitetään.

PS: [size=50:2a5lox9j]Enhän kuulosta vielä liikaa Foucaultilta?[/size:2a5lox9j]

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

250585
Seuraa 
Viestejä621
Liittynyt5.12.2006
Pönni
Kaikki ihmiset kait pitävät luonnollisensa sellaista mikä on itselle tutuinta, sitä mihin ovat tottuneet. Erilaisuus ja poikkeavuus leimataan helposti luonnottomaksi käyttäytymiseksi.

Kaikki käytös on luonnollista; teatteri, valehtelu ja teeskentelykin sekä eräänlaisena käytöksen ilmenemismuotona myös silikonirinnat, koska ne ovat olemassa luonnollisissa olioissa ja siis ilmenevät luonnossa.

En keksi mitään, mikä ei olisi luonnollista. Ja heti jos keksin sen, siitä tulee luonnollista. Ellei se sitten jo ollutkin sitä, ennen kuin itse sitä keksin.

Jotain nokkelaa.

Vierailija
Neonomide
Minua on jo ainakin 2½ vuoden ajan netissä pänninyt Pönnin paikallaan polkeva diskurssi omasta identiteetistään – koska hän näkee, varmaan ihan oikeutetusti, olevansa erityistarpeinen nykyisessä yhteiskunnassa, hän lähtee siitä että hänen tilansa täytyy määrittää diagnostisesti synnynnäiseksi, jotta hänet voitaisiin hyväksyä sellaisena kuin hän on.

Yhä useammin olen vain törmännyt siihen, että hänen sisäänpäin kääntyneitä höpinöitään pitäisi lukea sairaskertomuksena kuin fiksun ja avoimen ihmisen diskurssina omasta toimijuudestaan.

Mutta mikäpä minä, "normaali", olen asiasta puhumaan. Tekisi silti mieli kysyä useaan kertaan neiti/rouva Pönniltä, millainen hänen minäkäsityksenä oli ennen sitoutumista tähän diagnostis-keskeiseen (uhri)diskurssiin?
---

“Osoita kerrankin, että kykenet muuhunkin kuin kapulakieliseen, epäasialliseen ja naljailevaan narsistiseen jaaritteluun. Ymmärsithän mitä ajoin takaa senkin munaa imeskelevä, vinohampainen ja lorttoperseinen paskapää?”

- Sakarias




“Osoita kerrankin, että kykenet muuhunkin kuin kapulakieliseen, epäasialliseen ja naljailevaan narsistiseen jaaritteluun. Ymmärsithän mitä ajoin takaa senkin munaa imeskelevä, vinohampainen ja lorttoperseinen paskapää?”

- Pönni

Dominatus
Neonomide
Itse olen miettinyt sitä tabuasiaa että minkälaisessa suhteessa erilaiset kulttuurit syntyvät suhteessa erilaisten rotujen temperamenttieroihin ja sitä voivatko eri lailla temperamenttiset kulttuurit tulla oikeasti toimeen keskenään jos niitä sekoittaa...

Jep jep, tämä on todettu ilmiö ja sinällään todentaa, että temperamentti-diskurssi voi auttaa meitä myös tarkastelemaan kulttuurimme klikkejä ja normeja, sekä haastamaan niitä.

Useimpien essentialistien ongelmahan on se, että kun me "tunnemme temperamentin" , meidän ei tarvitse tehdä "näille ihmisille" mitään, jolloin voimme "hyväksyä heidät" tieteen siunauksella.

Viime kädessä kuitenkin temperamentti, kuten mitkä tahansa muutkin persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, voidaan kiinnittää yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen arvoihin. Ongelma ei siis ole tiede, vaan se mihin se liitetään.




Tarkoitus oli vain hahmottaa temperamenttia ominaisuutena, ei siis tarvitse ottaa pulttia siitä onko se hyvä vai huono. Siis pelkkää peruspohdiskelua.
Mokasit liittämällä jutun meikäläiseen ja vuodattamalla tuon tympiintymisesi minuun.. Siitä hyvästä saat haistaa pitkän paskan, mutta muuten tästä aiheesta on näämmä viriämässä ihan hedelmällinen keskustelu.

PS: [size=50:38492j55]Enhän kuulosta vielä liikaa Foucaultilta?[/size:38492j55]



Ylimieliseltä ja hermoheikolta korkeintaan.
Mutta - pienen piristävän välikohtauksen jälkeen voidaan jatkaa paneutumista itse asiaan, joka en taaskaan ole minä. Tarkkuutta pyydän, kädet näppikselle ja mielikuvitus pois housuista.

Dominatuksella on erittäin mielenkiintoinen pointti jota kannattaa maiskutella ja jalostaa.. jotakin tuollaista olen itsekin hahmotellut mutta se on vielä raakiletasolla.. Ehkä senverran oon hoksannut että arvot ja asenteet vaikuttaa kulttuurissa eniten. Mutta.. arvoihin vaikuttaa aina se minkätyyppiset ihmiset on vallassa, johon puolestaan vaikuttaa se millaisissa olosuhteissa ihmiset joutuvat elämälleen vastaamaan.

Vierailija
250585
Pönni
Kaikki ihmiset kait pitävät luonnollisensa sellaista mikä on itselle tutuinta, sitä mihin ovat tottuneet. Erilaisuus ja poikkeavuus leimataan helposti luonnottomaksi käyttäytymiseksi.

Kaikki käytös on luonnollista; teatteri, valehtelu ja teeskentelykin sekä eräänlaisena käytöksen ilmenemismuotona myös silikonirinnat, koska ne ovat olemassa luonnollisissa olioissa ja siis ilmenevät luonnossa.

En keksi mitään, mikä ei olisi luonnollista. Ja heti jos keksin sen, siitä tulee luonnollista. Ellei se sitten jo ollutkin sitä, ennen kuin itse sitä keksin.




Mutta.. eikös se ole niinkin että vauvalla ei ole alussa muuta apunaan kuin temperamenttinsa tai vanhempiensa temperamentti.. alussa vain itku ja sitten se miten herkästi autonominen hermosto hälyttää toimintaan = Nälkä = Huuto! = Ruokaa ja siitä se sitten lähtee.

Ihminen kehittyy, ei temperamentiltaan mutta voi oppia hillitsemään sitä, samoin kuin suuntaamaan sitä, olkoot se agressiivisuutta.. olkootkin vaan vielä illalla litra pullataikinaa ja ennen nukkumaanmenoa kasvimaan kitkeminen, kiitti vaan Vatkain, makoilehan sinä siellä divaanillas omaan tyyliis..
Kysymyshän on siitä että mihin se energia suunnataan ja siitä millaisia haasteita yhteisö tarjoaa?

Mulla on välillä ylimääräistä "virtaa", en ole kuitenkaan kokenut että päässäni löis tyhjää. Päinvastoin.

Sitä kyllä olen monasti miettinyt että oma arvomaailmani ei ole sisältänyt riittävästi itsekkyyttä niin että olisin saanut kaikesta tekemästäni hyvän rahallisen korvauksen tai edes minkäänlaista voittoa. Usein on menneet yleishyödylliset tai jollekulle vastavuoroisuuden toivossa tehdyt jutut ohi oman edun mutta se on poliittinen kysymys ja temperamenttia ei voida politisoida.

Sekä ateisteissa että teisteissä löytyy ahkeria ja vätyksiä.. Nooh.. hm.. joo,.. Samoin on oikeistossa tai vasemmistossa olevien laita.

Hiukan kait epäkonservatiiviset taitaa olla aktiivisempia. Muutosvastarinta tavallaan voi olla laiskuutta, vastaanharaamista uudistuksille, siis konservatiivisuutta ja oikeistolaisuutta ja samalla sitten plussa teisteille mutta rajat ei ole selkeitä.

Vasemmitoateisti voi olla sosiaalisempi ja valmiimpi muutokseen.. mutta se voi myös olla naisellinen piirre ja siis kyse vois olla ennemminkin sukupuolisesta ominaisuudesta, ei poliittisesta. Ellei ne sitten ole sama asia? Vaikea sanoa kun sukupuolisuutta ei ole helppoa määritellä.. tavallaanhan systeemiälyisyys olis muka miehistä ja tunneälyisyys olis naisellista, rajat vaan on niin häilyviä ja poikkeuksia alkaa ilmaantua jatkuvasti lisää niin, että entinen normaali alkaa olla jo epänormaalia.. huh!

Nykyään kannattaa oma sukupuolisuuskin päivittää. Ainakin kerran aikuisiässä. Se auttaa selviytymään paremmin omasta elämästä ja sitten siitä on muillekin iloa. Ehkä kahdesta onnettomasta voi siten tulla kaks onnellista?
(Ainakin vähäks aikaa.. tjsp.)

Juu..
Tuostapa tulikin mieleeni että liika onnellisuus voi olla vaarallista. Se altistaa tyhmistymiselle! Varokaa!

rosewater
Seuraa 
Viestejä1231
Liittynyt1.4.2007
Neonomide
Viime kädessä kuitenkin temperamentti, kuten mitkä tahansa muutkin persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, voidaan kiinnittää yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen arvoihin.

Hmm. Ihmisellä on temperamentti ennen kuin hänellä on kieltä. Millä ihmeen tavalla hän onnistuu imemään temperamenttinsa "yhteiskunnasta, kulttuurista ja sen arvoista" ilman kieltä?

"between the click of the light; and the start; of a dream"

Vierailija
Neonomide
Mutta mikäpä minä, "normaali", olen asiasta puhumaan. Tekisi silti mieli kysyä useaan kertaan neiti/rouva Pönniltä, millainen hänen minäkäsityksenä oli ennen sitoutumista tähän diagnostis-keskeiseen (uhri)diskurssiin?



Vastataan nyt kun oli niin hätäänyty fiilis kyselyssä..
Ennenhän minäkin olin ihan normaali ja vihasin ihan helvetisti kaikkia, jotka ei olleet niinkuin minä. Kiitos kysymästä!
Minä olin tietenkin just sellainen, milliaiseks syntyy tuleva messias, joka on syntynyt näyttämään muille mallia ja suuntaa..

Että paranemaan päin, paranemaan päin. Suosittelen kaikille muille samaa, jotka kuvittelee että sellainen kummajainen kuin normaali ihminen on olemassa. Siis etteikö kaikki me oltais normaaleja ihmisiä.

Meillähän on vain erilaisia temperamentteja, kykyprofiileita ja käsityksiä itsestämme ja toinen toisistamme.

Kaikkein eniten käytännössä vaikuttaa se millaisiin olosuhteisiin on lapsena syntynyt, miten on kohdeltu, mitä on saanut ravinnokseen, jne.
Mm. se onko altistunut ratkaisukeskeiseen, kongnitiiviseen terapiaan, vai onko piesty vereslihalle ja moitittu joka tekemisestä, jne.
Tuollaiset asiat vaikuttaa enemmän kuin se, mikä on neurologinen tai taloudellinen status. Siis niin että sosiaalinen status menee ohi muiden.
Toki nuo tietenkin limittyvät toinen toisiinsa niin että tasapainoisempi luonne = parempi pärjääminen niin sosiaalisesti kuin myös taloudellisesti.. mutta kun kukaan ei ole saari ja nykysivistykessä syrjäytyneistä koituu paljon ylimääräisiä kustannuksia (kun ei ihmisiä saa tappaa) ja siks suvaitsevaisuus - ainakin ymmärryksellisesti, vaikka ei konkreettisesti voiskaan sietää muita kuin itseään ja kaltaisiaan, se vähentää turhia sivukuluja kansalaisista.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Vetäisit karnosiinia kuten muutkin autistiset, niin huomaisit että maailmaa voi tarkastella muutoinkin kuin periskoopilla omasta minäkäsityksestä kurkotellen.

Pönni
“Osoita kerrankin, että kykenet muuhunkin kuin kapulakieliseen, epäasialliseen ja naljailevaan narsistiseen jaaritteluun. Ymmärsithän mitä ajoin takaa senkin munaa imeskelevä, vinohampainen ja lorttoperseinen paskapää?”

- Pönni


No sori jos joku vielä viitsii tuosta pakkomielteestäsi sinulle huomauttaa. Eikä tarvitse ampua viestintuojaa, "aihepiiristäsi" on huomauteltu niin paljon kuin muistan näitä aiheita lukeneeni. Minua vain kummastuttaa ettet tunnu omaksuvan aiheesta oikein mitään uutta muuten kuin nippelitietotasolla. Mikä sinua vaivaa?

Pönni
Neonomide
Dominatus
[size=85:kgh7z5ao]Itse olen miettinyt sitä tabuasiaa että minkälaisessa suhteessa erilaiset kulttuurit syntyvät suhteessa erilaisten rotujen temperamenttieroihin ja sitä voivatko eri lailla temperamenttiset kulttuurit tulla oikeasti toimeen keskenään jos niitä sekoittaa...[/size:kgh7z5ao]

[size=85:kgh7z5ao]Jep jep, tämä on todettu ilmiö ja sinällään todentaa, että temperamentti-diskurssi voi auttaa meitä myös tarkastelemaan kulttuurimme klikkejä ja normeja, sekä haastamaan niitä.

Useimpien essentialistien ongelmahan on se, että kun me "tunnemme temperamentin" , meidän ei tarvitse tehdä "näille ihmisille" mitään, jolloin voimme "hyväksyä heidät" tieteen siunauksella.

Viime kädessä kuitenkin temperamentti, kuten mitkä tahansa muutkin persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, voidaan kiinnittää yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen arvoihin. Ongelma ei siis ole tiede, vaan se mihin se liitetään.[/size:kgh7z5ao]


Tarkoitus oli vain hahmottaa temperamenttia ominaisuutena, ei siis tarvitse ottaa pulttia siitä onko se hyvä vai huono. Siis pelkkää peruspohdiskelua.

... jota olemme nähneet jo täälläkin ihan tarpeeksi. Vaihda psykolätinäkirjallisuudesta vaikkapa sosiaalitieteelliseen tutkimukseen, niin voisit vieroittaa itseäsi tuosta psykolätinästä edes hetkeksi.

Pönni
Mokasit liittämällä jutun meikäläiseen ja vuodattamalla tuon tympiintymisesi minuun.. Siitä hyvästä saat haistaa pitkän paskan, mutta muuten tästä aiheesta on näämmä viriämässä ihan hedelmällinen keskustelu.

Paskat on viriämässä, samaa tuubaa mitä ollaan luettu kynästäsi aina säännöllisin väliajoin. Sitten käyt heti kurkkuun kiinni kun joku muistuttaa siitä miten poljet paikallasi, kai peläten että alkaisit itse haastamaan diagnoosin taakse piiloutuvaa pikkutyttöimagoasi.

Pönni
PS: [size=50:kgh7z5ao]Enhän kuulosta vielä liikaa Foucaultilta?[/size:kgh7z5ao]



Ylimieliseltä ja hermoheikolta korkeintaan.
Mutta - pienen piristävän välikohtauksen jälkeen voidaan jatkaa paneutumista itse asiaan, joka en taaskaan ole minä. Tarkkuutta pyydän, kädet näppikselle ja mielikuvitus pois housuista.

Ei, kyllä sinä olennaisesti liityt aiheeseen, koska pidät keskustelun sellaisilla raiteilla, jotka on nähty jo lukemattomia kertoja. Kykysi omaksua uusia tapoja lähestyä samaa aihepiiriä on hämmästyttävän rajallinen.

Housuni ja se, ovatko käteni viihtyneet siellä viime aikoina, liittyy aiheeseen huomattavasti vähemmän.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
Liittynyt4.3.2008

Voiko temperamentin olevan samaa juurta kuin kärsivällisyyden? Jotkuthan ovat luonnostaan kärisivällisempiä kuin toiset ja jaksavat sekä odottaa että sietää sitä odottamista kuten myöskin toiseten ihmisten typeryyttä. Sellaiset todelliset puuhastelijat, niin kuin tuossa aiemmassa viestissäni täältä divaaniltani naputtelin, ovat oman arkikokemukseni mukaan myös kärsimättömiä. En tarkoita sellaista "kaikki-mulle-nyt-heti"-asennetta vaan ennemmän sellaista katsantokantaa, että nämä ihmiset eivät malta levätä ennen kuin kaikki on valmista. Roikkuvat asiat harmittavat ja aina he hoksaavat jotain uutta touhuamista.

Kuinka oman temperamenttisuutensa voi määrittää? Kai siihenkin jotain testejä on olemassa? Jaa sepä löytyikin helposti http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers-Brig ... dikaattori ja itse testi minulla jo olikin tehtynä... Testi on täällä http://www.humanmetrics.com/cgi-win/JTypes2.asp Itse olin ENTP. Ihan mielenkiintoinen homma. Tehkääs tekin.

Kuinka pienten vauvojen temperamenttia testataan?

Oma nuoruuteni ei ehkä ollut se kaikein helpoin, mutta ei minusta silti saatu "pieksettyä" temperamenttia pihalle. Voisiko lannistavalla, epäjohdonmukaisella ja dominoivaan pyrkivällä kasvatuksella olla myös temperamenttia vahvistava vaikutus?

Hämmentää.

Vierailija
rosewater
Neonomide
Viime kädessä kuitenkin temperamentti, kuten mitkä tahansa muutkin persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, voidaan kiinnittää yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen arvoihin.

Hmm. Ihmisellä on temperamentti ennen kuin hänellä on kieltä. Millä ihmeen tavalla hän onnistuu imemään temperamenttinsa "yhteiskunnasta, kulttuurista ja sen arvoista" ilman kieltä?



Ei.. Mä ymmärrän tuon niin että tietyntyyppinen temperamentti määrittää kulttuuria ja sen arvoja.

Ehkä just niin että tietynsorttiset ihmiset hakee samuutta kaltaisistaan ja muut alkaa olla vihollisia erilaisuutensa vuoksi? Tämä pätis ihan kaikensorttisiin ihmisiin. Ei ole siis ylivertaista temperamenttia muutoin kuin että tasaisemmat tulee juttuun erilaisten kanssa paremmin ja se sosiaalinen valtaväestö olis niinollen kaikkialla sellaista solidaarisuuteen suuntautuvaa mutta sitten jonkunlaisuus korostuis, tai peräti niin että vastakkaiset tyypit olis aina ikäänkuin sotajalalla.

Etelämaalaisista puhutaan että ovat niin kovin temperamenttisia ja pohjolassa olis jäyhempää.. Hm..
Vakuuttaako tilastot maantieteellistä eroa? Onko pohjoismaissa vähemmän väkivaltaa.. vaiko vähemmän ihmisiä suhteessa etelään? Korreloiko kansanluonne, vaiko väentiheys.. korreloiko enemmän se että on enemmän tilaa ja tutut jutut, eikä ole sekarotuisten/kulttuuristen vastakkainasetteluita?

Onko juron kytevä viha vähemmän paha asia kuin suunapäänä olevan selittäminen ja hetkessä eläminen?

Mikä loppujenlopuksi on oikea totuus ja mikä summittaista kuvittelua vähän tiedon varjossa?

Mä väitän että neurologia ja psykologia taapertaa nykysivistyksessä pohjamutia. Ihmiset on vieraantuneet ihmisyydestään jonkinlaiseen flegmaattiseen passiivisuuteen jossa tieto luetaan, kuunnellaan, kopioidaan ja asiat opitaan.. eikä edes ymmärretä omaa itseä, muista puhumattakaan.

Kyse voi toki olla myös sosiaalisesta harhasta ja ihmisten huonoista kommunikointitaidoista.. Eli.. en ole ollenkaan vielä varma hatarasta hapuilustani asian tiimoilla.

Tämä on siis mun osaltani vasta yritystä hahmottaa ilmiötä temperamentti..

Ja onhan tämä kuitenkin kansalaiskeskustelua ja mä oon kouluja käymätön moukka.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005

Geneettisiä eroja temperamenttien esiintyvyyden suhteen ei tietääkseni olla vakuuttavasti osoitettu. Sen sijaan ympäristön painostuksen suhde temperamentin pysyvyyteen ja määräävyyteen on yleisemmin tutkittu pointti.

EDIT: Kas, on niitä eroja havaittukin.

http://www.pubmedcentral.nih.gov/articl ... id=2423318

On silti syytä huomata, että temperamentin vaikutus (ja mitattavuus) on parhaimmillaan vauvaiässä. Sen jälkeen ([size=85:14xhmr3q]puhumattakaan metodologisista ongelmista kuten vanhemmilta kysymisestä[/size:14xhmr3q]) kulttuuristen tekijöiden vaikutus tulee ottaa aina vakavasti huomioon.

rosewater
Neonomide
Viime kädessä kuitenkin temperamentti, kuten mitkä tahansa muutkin persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät, voidaan kiinnittää yhteiskuntaan ja kulttuuriin ja sen arvoihin.

Hmm. Ihmisellä on temperamentti ennen kuin hänellä on kieltä. Millä ihmeen tavalla hän onnistuu imemään temperamenttinsa "yhteiskunnasta, kulttuurista ja sen arvoista" ilman kieltä?

Tuollaista en väittänyt. Käsityksemme temperamentista on kuitenkin väistämättä aina (myös) diskursiivista luonteeltaan, sosiaalisesti konstruoitunutta ja puhunnassa välittyvää. Yksilö "joutuu" tietenkin tulemaan temperamenttinsa kanssa toimeen, mutta temperamentti on käsitteellinen idealisaatio, ei mikään pöydälle iskettävä ja persoonallisuudesta kiistatta eroteltava pysyvä "fakta". Toisille yksilöille temperamentti tuntuu myös paljon pakottvammalta kuin toisille, ääriesimerkkinä autismiin päin kallellaan olevat ja sosiaalisista tilanteista voimakkaasti stressaantuvat persoonat.

Erot jenkkiläisessä ja japanilaisessa temperamentissa ovat tästä oiva esimerkki – avointa, assertiivista ja sosiaalista "temperamenttia" suosiva jenkkikulttuuri on myrkkyä aasiassa menestyville kontrolloidumiille, kiltimmille ja ujommille yksilöille ja päinvastoin. Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut aiheesta mm. Temperamentti-teoksessaan.

Se miten temperamentti liittyy jokapäiväisen todellisuuden rakentumiseen, liittyy lähinnä siihen millaisen tulkintarepertuaarin kautta arvotamme ja näemme toisia yksilöinä. Onko siis toisen ujous tai rujous jotain jolle tämä ei voi tehdä juurikaan mitään vai voiko/pitääkö häntä vastuullistaa tästä edelleen. Pitämällä keskustelu tällä tasolla yleisemmät sosiaaliset normit ja arvot jäävät pohtintapöydällä usein puolitiehen – ollaanhan totuttu lässyttämään väsyksiin asti kuinka ihmisten PITÄÄ olla joustavia, sosiaalisia ja yhteistyökykyisiä nykyisin, melkeinpä työtehtävästä riippumatta.

Näistä on siis tullut työelämän psykologisoitujen normistojen myötä oikein kunnon jenkkityyliin yleisesti hyväksyttyjä ja VAADITTUJA persoonallisuuden piirteitä, joiden puutteesta sanktioidaan sosiaalisesti. Esimerkkinä voi mainita kuinka suurta arvoa nykyisin ladataan työpaikkahaastatteluihin ja kuinka erilaisia uskomuksia ja toiveita ja ihmisissä herättävät. Otetaan siis itsestäänselvyytenä, että hyvä työntekijä omaa myös vallitsevat yleiset normit siitä, millaisen psykologiset ominaisuudet ovat suotavia.

Temperamentista puhuminen näyttää edellyttävän, että voimme jotenkin "tarttua kiinni" siihen, millainen toinen todellisuudesssa on, kyse on siis lähes väistämättä määrittelyvallasta. Miksei puhuta persoonallisuudesta yleisemmin, vaan tartutaan kuin terrierit temperamentteihin?

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14029
Liittynyt23.6.2005
Pönni
250585
Pönni
Kaikki ihmiset kait pitävät luonnollisensa sellaista mikä on itselle tutuinta, sitä mihin ovat tottuneet. Erilaisuus ja poikkeavuus leimataan helposti luonnottomaksi käyttäytymiseksi.

Kaikki käytös on luonnollista; teatteri, valehtelu ja teeskentelykin sekä eräänlaisena käytöksen ilmenemismuotona myös silikonirinnat, koska ne ovat olemassa luonnollisissa olioissa ja siis ilmenevät luonnossa.

En keksi mitään, mikä ei olisi luonnollista. Ja heti jos keksin sen, siitä tulee luonnollista. Ellei se sitten jo ollutkin sitä, ennen kuin itse sitä keksin.


Mutta.. eikös se ole niinkin että vauvalla ei ole alussa muuta apunaan kuin temperamenttinsa tai vanhempiensa temperamentti.. alussa vain itku ja sitten se miten herkästi autonominen hermosto hälyttää toimintaan = Nälkä = Huuto! = Ruokaa ja siitä se sitten lähtee.

Jos "kaikki" on määritelmällisesti luonnollista, niin mihin sanaa enää tarvitaan, mikä on sen relevanssialue? Ei niin mikään.

Ihmisvauva oppii hymyilemään kokiessaan mielihyvää, vaikka olisi eristetty kuuromykkäsokeuden myötä audiovisuaaliseen ärsyketyhjiöön. Voidaan siis ihan perustellusti sanoa, että vauvan hymy on luonnollisempaa kuin vaikkapa kielen oppimisen foneettiset rakenteet, jotka ovat lähestulkoon mielivaltaisia eri kielissä.

Kaiken kutsuminen "luonnolliseksi" on siis huonoa ja epärealistista, koska käsitettä käytetään niin eri tavoin eri yhteyksissä - liittäen siihen aina määrittelyvaltaa "ihmisen tilasta".

Minulle "luonnollista" on se, mitä ihmiset luonnollisena pitävät – en ole niin ylimielinen paska että olettaisin "tietäväni" mikä on luonnollista, minulle sitä ovat luonnollisuutta koskevat diskurssit ja millaiseen tilaan niillä viitataan.

Mutta älkää minua kuunnelko, olen vain vapaa intellektuelli.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat