Nostalgian luonteesta

Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Teinpä eilen pienen nostalgiatripin. Luin juttua vanhoista ZX Spectrum -tietokonepeleistä. Käytännössähän nuo pelit ovat nykymittapuulla kökön näköisiä ja usein turhauttavia pelata huonon suunnittelun vuoksi. Mutta silloin ne tuntuivat siisteimmiltä ikinä, ja jotkut tuntuvat siltä edelleen. Nykyään elää kuitenkin uusi sukupolvi teinejä joille retrosetäily lienee kauhistus, ja uudet nykyaikaiset pelit, sarjikset ja TV-sarjat ovat niitä hienoimpia ikinä jotka jäävät sitten taas vanhemmalla iällä heidän mieliinsä kulttuurin huipentumina kultakaudelta joka ei tule koskaan takaisin... ja polvi polvelta sama kuvio toistuu. Ja retroilu toistuu sykleinä myös mediassa. On fiftarinostalgiaa, 60-lukunostalgiaa, 70-lukunostalgiaa ja kasarinostalgiaa, kohta varmaan jo ysärinostalgiaakin.

Vaan mitä hyötyä ihmiselle on nostalgiasta? Miksi asiat, ilmiöt ja tarinat joiden kanssa on tekemisissä teininä jäävät pysyvästi mieleen "parhaina ikinä" vaikka objektiivisesti mitattuna jokin myöhemmin ilmestyvä olisikin parempaa tai vähintään aivan yhtä hyvää? Ja miksi näitä kultaantuvia muistoja vaalitaan vanhuusvuosiin asti?

Kommentit (4)

Vierailija

Samaa olen miettinyt. Luultavasti teinivuosina elää niin täböllä, että hippokampus tms. painaa ne tunnemuistot ikiajoiksi aivoihin.

Vaan miksi ne muistot kultaantuu, sita ummarra ma en. Samassa hengenvedossa huokaillaan, kuinka XX-luvulla oli kaikki paremmin, vaikka olikin niin paljon vaikeampaa kuin nykyisillä lellinuorilla, Niinkuin muka ajat olisivat olleet parempia silloin kun ne olivat nykyistä vaikeampia.

Minusta ennen oli ylipäänsä paskempaa. (Paitsi oma naama & kroppa, kaikki on kakskytäsenttiä alempana ja loput rutussa).

Ehkä ihmisen syyke vääntää muistot silleen, että voi ajatella, että joo, on mulla ainakin joskus ollut kivaa.

Vierailija
Mummo
Samaa olen miettinyt. Luultavasti teinivuosina elää niin täböllä, että hippokampus tms. painaa ne tunnemuistot ikiajoiksi aivoihin.

Vaan miksi ne muistot kultaantuu, sita ummarra ma en. Samassa hengenvedossa huokaillaan, kuinka XX-luvulla oli kaikki paremmin, vaikka olikin niin paljon vaikeampaa kuin nykyisillä lellinuorilla, Niinkuin muka ajat olisivat olleet parempia silloin kun ne olivat nykyistä vaikeampia.

Minusta ennen oli ylipäänsä paskempaa. (Paitsi oma naama & kroppa, kaikki on kakskytäsenttiä alempana ja loput rutussa).

Ehkä ihmisen syyke vääntää muistot silleen, että voi ajatella, että joo, on mulla ainakin joskus ollut kivaa.


Niin, ehkä paras mahdollinen paluu entisiin hyviin aikoihin olisi, että omaisi nykyisen elämänkokemuksensa, tietonsa ja XX-luvun ulkoisen habituksen ja energiansa.

Vierailija

Joo KK

Jos olisi nykyinen elämänkokemus ja se kakskymppisen kroppa....

Joku viisas on huoannut, että nuoruus menee nuorilla ihan hukkaan .

PeterH
Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

... tosin elämänkokemus tuo mukanaan myös kyynisyyttä ja kaikki on jo nähty. Pystyisikö 60-vuotiaan mielellä ja 20-vuotiaan kropalla nauttimaan asioista samoin kuin 20-vuotiaana jolloin moni juttu oli vielä uutta?

Uusimmat

Suosituimmat