Seuraa 
Viestejä45973

En tiedä mitään sähköstä tai verkkovirrasta, ei ole tarvinnut aiemmin tietää mitään, joten kysyn. Miksi Suomessa on erilainen verkkovirta kuin esim Espanjassa tai Yhdysvalloissa? Mikä on niiden periaatteellinen ja käytännöllinen ero? Onko jompikumpi systeemi "edistyneempi" kuin toinen? Entäs muut edut/haitat esim ympäristöystävällisyys, tehokkuus tms?

Olen ajatellut ostaa läppärin Jenkeistä siellä kaydessäni, mikäli siinä on mitään järkeä, kun joutuisin käyttämään adapteria täällä sen ladatakseni. Entäs miksi mun elektroniset laitteet eivät lataudu kunnolla ulkomailla, joissa käytetään erilaista verkkovirtaa ja joudun käyttämään adapteria? Esim. epilaattorini ei toimi täydellä teholla.

Sivut

Kommentit (26)

Kathy
Olen ajatellut ostaa läppärin Jenkeistä siellä kaydessäni, mikäli siinä on mitään järkeä, kun joutuisin käyttämään adapteria täällä sen ladatakseni.



Läppärissä on universaali verkkolaite. Se toimii kaikilla jännitteillä. Uuden verkkojohdon voit joutua siihen ostamaan, että sopii täkäläiseen pistorasiaan. Se ei maksa montaa euroa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

230VAC/50Hz verkko on siinä mielessä järkevämpi, että sama tehomäärä saadaan siirrettyä pienemmällä hukkateholla. Virta on se mikä lämmittää niitä johtoja ja kun jännite on korkeampi, on tehon pysyessä samana virta täten pienempi.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä35916
Kathy
En tiedä mitään sähköstä tai verkkovirrasta, ei ole tarvinnut aiemmin tietää mitään, joten kysyn. Miksi Suomessa on erilainen verkkovirta kuin esim Espanjassa tai Yhdysvalloissa?



Eikö Espanjassa sentään ole 230 V?

Mikä on niiden periaatteellinen ja käytännöllinen ero? Onko jompikumpi systeemi "edistyneempi" kuin toinen? Entäs muut edut/haitat esim ympäristöystävällisyys, tehokkuus tms?



Euroopassa jännite on 230 V ja taajuus 50 Hz, jenkeissä 110 V ja 60 Hz. Korkeammalla jännitteellä sama teho voidaan siirtää pienemmällä virralla. Koska virta määrää johtimien poikkipinnan ja siten kuparintarpeen, näkyy se suoraan kustannuksissa. Toisaalta korkeampi jännite aiheuttaa suuremman onnettomuusriskin ja vaatii paremmat eristeet. Tänä päivänä 230 V lienee parempi systeemi, mutta silloin kun nuo on valittu, kotitalouksien tehontarve on ollut nykyiseen verrattuna hyvin pieni ja 110 V on ollut vähintään yhtä fiksu valinta. Kun verkko on kerran tehty, sen muuttaminen on käytännössä mahdotonta.

Olen ajatellut ostaa läppärin Jenkeistä siellä kaydessäni, mikäli siinä on mitään järkeä, kun joutuisin käyttämään adapteria täällä sen ladatakseni.



Usein virtalähteet ovat yleismallisia. Ne toimivat esim. 90 V-260 V jännitealueella, ja jenkkilaitteeseen riittää vaihtaa liitosjohto. Jos se nyt on 110 V laite, sitten voit ostaa tietokoneeseeni elektroniikkakaupasta uuden virtalähteen muutamalla kympillä.

Entäs miksi mun elektroniset laitteet eivät lataudu kunnolla ulkomailla, joissa käytetään erilaista verkkovirtaa ja joudun käyttämään adapteria? Esim. epilaattorini ei toimi täydellä teholla.



Tekeekö adapteri jännitemuunnoksene vai on pelkkä johtava pala schukopistokkeen ja paikallisen välissä? Jos se tekee jännitemuunnoksen, se on alitehoinen, viallinen tai sopimaton kyseiselle jännitteelle. Muuten paikallinen verkkojännite on alempi kuin 230 V.

Muistaakseni Espanjassa lomaillessa piti olla joskus adapteri. Mutta, voiko jännite olla sama, vaikka se pistorasia ja laitteen johdon pää on erilainen? Se selittäisi adapterin tarpeen, vaikka jännite olisikin 230V.

Jenkeissä kai adapteri on lähinnä laitteen kytkemiseen verkkovirtaan, mutta se vain ei anna tarpeeksi virtaa esim eurooppalaiselle epilaattorille.

Juttelin myös kaverini kanssa, joka rakensi juuri Jenkeissä talon ja hän sanoi, että pistorasioita pitää olla suurin piirtein 30cm välein erityisesti keittiössä. Voisiko tähän olla syynä juuri se, ettei 110V riitä nykyaikaiselle kodin elektroniikalle? Viittaan juuri siihen aiemmin mainittuun, että kun verkko on joskus aikoinaan rakennettu sen ajan tehon tarpeita ajatellen, niin nykyään niitä pistorasioita pitää olla sitten joka laitteelle oma?

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662

Sillä on myöskin se merkitys, että joissakin paikoissa sähköiskut ovat paljon turvallisempia kuin toisissa. Muistaakseni venäjällä taisi olla turvallisinta sähköä kun sen taajuus on sama kuin mitä sydämmellä, niin ei voi aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Jenkkilässä on vain puolta kovemmat virrat, jonka näkee onnettomuusvideoistakin kovana räiskeenä.

Se taajuus vaikuttaa vain siten että jos sen vaihe natsaa pumpun kanssa, ei kuole. Jos ei jää kiinni ja paistu.

Kathy
...
Juttelin myös kaverini kanssa, joka rakensi juuri Jenkeissä talon ja hän sanoi, että pistorasioita pitää olla suurin piirtein 30cm välein erityisesti keittiössä. Voisiko tähän olla syynä juuri se, ettei 110V riitä nykyaikaiselle kodin elektroniikalle?

Viittaan juuri siihen aiemmin mainittuun, että kun verkko on joskus aikoinaan rakennettu sen ajan tehon tarpeita ajatellen, niin nykyään niitä pistorasioita pitää olla sitten joka laitteelle oma?

heh. Eiköhän niistä amppeereista pidä huolta ihan mittaritaulun sulakkeet. Jenkkilässä on vaan niitä turhakkeita sähkövehkeitä niin paljon, että pistorasioita tarvitaan. Ei ole mitään tekemistä tehojen kanssa. Siis ei auta vaikka olis seinätkin pistorasioita täynnä. Samaa liittymäjohtoa pitkin kaikki sähkö sinne soljuilee.

Todellakin heh! En tosiaan ymmärrä sähköstä, virroista enkä ampeereista mitään ja kiitos kun jaksatte selvittää. On kuitenkin ihan kiinnostavaa tietää nyt, kun aloin kyselemään. Ja jos esimerkiksi ympäristön tai turvallisuuden suhteen on merkitystä, millainen verkkovirta on, niin minua ainakin kiinnostaa. Odottaisin erityisesti jotain argumenttia, millä voisin teilata Ameriikan sähkötekniikan takapajulaksi, kun mutu -tuntumalla jo niin olen tehnytkin... Hehee!

Kathy
Todellakin heh! En tosiaan ymmärrä sähköstä, virroista enkä ampeereista mitään ja kiitos kun jaksatte selvittää. On kuitenkin ihan kiinnostavaa tietää nyt, kun aloin kyselemään. Ja jos esimerkiksi ympäristön tai turvallisuuden suhteen on merkitystä, millainen verkkovirta on, niin minua ainakin kiinnostaa. Odottaisin erityisesti jotain argumenttia, millä voisin teilata Ameriikan sähkötekniikan takapajulaksi, kun mutu -tuntumalla jo niin olen tehnytkin... Hehee!
Se on ollut tietoinen valinta jenkkilässä. Eivät pääse edes gallonoista, maileistaan ja tuumistaakaan eroon, vaikka suurin osa maailman maista käyttää jo SI-standardia (siis meitin kielellä SI)

Voi olla myös kauppapolitiikkaan liittyvää suojausta. Muut maat tekevät laitteita 230 v:lle, ja sittenhän ne sovellukkaan suoraan jenkkilään.
Typeräähän tuokin minusta tietenkin on, mutta eihän yli 300 miljoonan väestö edes tiedä maailman muista maista juurikaan mitään. Hämmästelevät varmaankin, että miten voi olla mahdollista olla muuallakin elämää, ja sivistyneempääkin. Ainakin avarakatseisempaa.
Amerikan mannerhan tavallaan ryöstettiin ja asutettiin eurooppalaisilla rikollisilla. Kuolema tai ameriikka.

No kunhan pikkupiruilen, mutta suunnilleen homma menee noin. Ainakin mun mielestä.

Josko mennään 30 vuotta takaisinpäin tästä päivästä, niin kyllähän Suomen sähkölaitoksilla ja voimalaitosten kaukokäyttökeskuksissa valvottiin erittäin tarkasti sitä, mikä oli valtakunnanverkon ja keskijänniteverkon taajuus ja jännite.

Tuolloin lukemat 220 VAC ja 50 Hz (molemmat +-5%) olivat usein luetut lukemat kun esim. ostettiin kodinkoneita koteihin.

Sitten alkoivat jännitteen osalta standardit venymään, ja päädyttiinkin 230 VAC standardiin että 60 hertsiin.

Tämän uuden standardin myötä olemmekin saaneet nauttia uusista "iki-lampuista", joita ryhdyttiin tuolloin valmistamaan heikoimmista aineista kuin aiemmin oli. (Airam ja Osram)

Että, muistaako joku sähkölaitos-inssi tämän yo. kuvatun siirtymävaiheen muutoksen tapauksen.

Sähkövirran kannalta olennaiset laskukaavat yksinkertaisille laitteille, kuten vedenkeittimille, hiustenkuivaajille, lampuille, silitysraudoille jne:

P = UI ja U=RI

P on sähkölaitteen teho (Wattia), U on sähköverkon jännite (Volttia) ja I on sähkölaitteelle menevä virta (Ampeeria). R on sähkölaitteen resistanssi (Ohmia).

Sanotaan että sinulla on vaikka yhden kilowatin hiustenkuivaaja. Numerot menevät tällöin:

1000 W = 230 V * 4,35 A

Samaten voidaan päätellä että:

230 V = 53 Ohm * 4,35 A

Näin kaikki olennaiset tiedot sähkölaitteesta on tiedossa.

Nyt sitten mennään Atlantin yli amerikkaan ja kytketään sama sähkölaite 110 Voltin verkkojännitteeseen. Tiedetään että hiustenkuivaajan resistanssi R pysyy vakiona koska se riippuu siitä miten laite on rakennettu, joten:

110 V = 53 Ohm * 2 A

Ja siitä seuraa että:

220 W = 110 V * 2 A

Eli suomeksi sanottuna jenkkilän jännitteellä laite toimii enää viidenneksellä tehostaan ja hiukset eivät kuivu kovin hyvin. Vastaavasti, amerikkalainen hiustenkuivaaja joka on rakennettu niin että sen resistanssi on pienempi, toimiikin eurooppalaisella verkkojännitteellä paljon suuremmalla teholla ja siitä pääsee savu.

Periaatteessa kaikki sähkölaitteet voidaan kuvata resistanssin eli sähkövastuksen avulla, mutta monimutkaisemmat laitteet kuten sähkömoottorit, tietokoneet, radiot, puhelimet jne. kykenevät muuttamaan sitä mikä laskennallisesti näyttää resistanssilta ja niihin kaava ei päde. Pitää tietää tasan tarkkaan minkälainen laite on kyseessä.

Esimerkiksi se epilaattori sisältää sähkömoottorin, joka on todennäköisesti ns. yleisvirtamoottori tai sitä vastaava laite joka toimii sekä tasa että vaihtovirralla. Tällaisen moottorin pyörimisnopeus riippuu suoraan jännitteestä, eli pudottamalla jännite puoleen, moottori pyörii puolella nopeudella.

Jos taas kyseessä on oikea vaihtovirtamoottori, niin se pyörii amerikkalaisella verkkovirralla tavallista nopeampaa, koska amerikkalaisen sähkön taajuus on korkeampi.

turnabull
Josko mennään 30 vuotta takaisinpäin tästä päivästä, niin kyllähän Suomen sähkölaitoksilla ja voimalaitosten kaukokäyttökeskuksissa valvottiin erittäin tarkasti sitä, mikä oli valtakunnanverkon ja keskijänniteverkon taajuus ja jännite.
Tuolloin lukemat 220 VAC ja 50 Hz (molemmat +-5%) olivat usein luetut lukemat kun esim. ostettiin kodinkoneita koteihin.
Sitten alkoivat jännitteen osalta standardit venymään, ja päädyttiinkin 230 VAC standardiin että 60 hertsiin.

Tämän uuden standardin myötä olemmekin saaneet nauttia uusista "iki-lampuista", joita ryhdyttiin tuolloin valmistamaan heikoimmista aineista kuin aiemmin oli. (Airam ja Osram)
Että, muistaako joku sähkölaitos-inssi tämän yo. kuvatun siirtymävaiheen muutoksen tapauksen.


Vain jännitetta nostettiin. Kyllä se Suomessakin, kuten muissakin sivistysvaltioissa on 400/230 V ja taajuus säilyi 50 Hertzissä. Lampputeollisuudella oli aikaa valmistautua muutokseen vuosikausia, joten ei siinä paljon vahinkoa tullut. Lamppujen palamisikä jonkin verran vain lyheni.

Tuo muutos oli tosiaan tavallaan pakollinen, koska haluttiin maailmanlaajuisesti saada samat jännitteet, hertisit kaikkialle. Tämähän ei tietenkään koskenut itserakkaita jenkkiläisiä.

Amerikkalainen 60 Hz taajuus on valittu kaikkein todennäköisimmin sen takia, että sillä saadaan verkkosähköön tahdistetut kellot toimimaan oikein kaikkein pienimmällä vaivalla. 60 hertsiä, 60 sekuntia, 60 minuuttia.. jne. Lisäksi korkeammalla taajuudella toimiva muuntaja on pienempi ja kevyempi koska siinä tarvitaan vähemmän rautaa.

Haittapuolia taas sitten on, että 60 Hz verkkosähkön siirtoetäisyydet ovat lyhyemmät. Pitkä johdin alkaa toimia radiolähettimenä kun se lähestyy siinä kulkevan vaihtosähkön aallonpituutta, joka on 60 hertsin sähköllä noin 5000 kilometriä. 50 hertsin sähköllä se on 6000 kilometriä, eli matalamalla taajuudella voidaan vetää pitempi johto.

Verkon jännite taas on ilmiselvä kun tarkastellaan ihmisen fysiologiaa. Voidaan mitata ihmisen resistanssi esimerkiksi sormenpäästä varpaan kärkeen ja saada tulokseksi vaikkapa 5 kOhm eli 5 000 Ohmia.

Tiedetään myös, että ihmisen sydän on vaarassa pysähtyä kun rintakehän läpi kulkee 30 milliampeerin virta. 60 mA luetaan jo välittömän hengenvaaralliseksi.

110 voltin jännitteellä tämän kuvitteellisen 5 kilo-ohmin läpi kulkee 22 milliampeerin virta. Se pistää kaikki lihakset kramppiin ja sattuu niin perkuleesti, mutta ei tapa välittömästi.

220 voltin jännitteellä kulkeekin 44 mA virta, josta seuraa helposti rytmihäiriöitä tai sydänpysähdys.

Matalampi jännite tietenkin tarvitsee sitten isommat sulakkeet, paksummat johdot, raskaammat moottorit, jne. jotta sillä saadaan tehtyä sama työ kuin korkeammalla verkkojännitteellä.

Pitkissä siirtojohdoissa jännitteen ero ei ole olennainen, koska kummassakin, EU ja US järjestelmässä jännite nostetaan satoihin tuhansiin voltteihin siirtolinjojen matkalle, ja sitten lasketaan takaisin alas siellä missä sähkö käytetään.

Lassi
turnabull
Josko mennään 30 vuotta takaisinpäin tästä päivästä, niin kyllähän Suomen sähkölaitoksilla ja voimalaitosten kaukokäyttökeskuksissa valvottiin erittäin tarkasti sitä, mikä oli valtakunnanverkon ja keskijänniteverkon taajuus ja jännite.
Tuolloin lukemat 220 VAC ja 50 Hz (molemmat +-5%) olivat usein luetut lukemat kun esim. ostettiin kodinkoneita koteihin.
Sitten alkoivat jännitteen osalta standardit venymään, ja päädyttiinkin 230 VAC standardiin että 60 hertsiin.

Tämän uuden standardin myötä olemmekin saaneet nauttia uusista "iki-lampuista", joita ryhdyttiin tuolloin valmistamaan heikoimmista aineista kuin aiemmin oli. (Airam ja Osram)
Että, muistaako joku sähkölaitos-inssi tämän yo. kuvatun siirtymävaiheen muutoksen tapauksen.


Vain jännitetta nostettiin. Kyllä se Suomessakin, kuten muissakin sivistysvaltioissa on 400/230 V ja taajuus säilyi 50 Hertzissä. Lampputeollisuudella oli aikaa valmistautua muutokseen vuosikausia, joten ei siinä paljon vahinkoa tullut. Lamppujen palamisikä jonkin verran vain lyheni.

Tuo muutos oli tosiaan tavallaan pakollinen, koska haluttiin maailmanlaajuisesti saada samat jännitteet, hertisit kaikkialle. Tämähän ei tietenkään koskenut itserakkaita jenkkiläisiä.




Nimenomaan näin se on. Ja esim. tuota keskimääräistä 50 hz taajuutta Fingrid valvoo haukan lailla. Täältä voitte liki online tsekata maamme sähköverkon tehotasapainon kuten myös kulloisenkin taajuuden ja sen aikapoikkeaman:

http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/s ... lman_tila/

Eräs amerikkalainen erikoisuus on se, että kotitalouteen ei monesti tule kuin yksi 240 V vaihe, joka on jaettu kahdeksi 120 Voltin piiriksi muuntajassa. Isommat laitteet toimivat suoraan 240 Voltilla, ja valot, telkkarit, stereot yms. pelaavat sitten noilla 120 voltin sähköillä. (Tai 220 V ja 110 V kumpi se nyt sitten tarkalleenottaen on)

Se on sikäli hassua, että Tesla joka koko vaihtosähkön siirtomenetelmän keksi, oli kolmivaihevirran vankka puolustaja. Ilmeisesti siinä kuitenkin lopulta raha puhui ja sähköyhtiöt päättivät, että kaksi johdinta per kämppä on riittävästi.

Tästä tiedosta on sikäli se hyötyä, että jos sattuu kuljettamaan mukanaan eurooppalaisia laitteita jotka tarvitsevat 220 voltin sähköä, sitä saa yleensä esim. pyykinkuivaimen pistorasiasta. Eri asia sitten, pääseekö kyseiseen pistorasiaan käsiksi ilman sähkömiehen välineitä.

Kathy
Esim. epilaattorini ei toimi täydellä teholla.



Tutkippa onko siellä epilaattorin pohjassa pieni kytkin jolla voit vaihtaa verkkojännitteen 220: stä 110:een? Usein esim pienellä kolikolla käännettävä hahlo. Ja näin vib... eikun epilaattori surisee taas uudella innolla.
Täytyy vaan muistaa Suomeen tullessa kääntää kytkin takaisin tai laitteesta pääsee savu karkuun.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat