Perusfysiikasta suhteellisuusteoriaan.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Koska netistä löytää niin paskasti tietoa josta kielitaidoton suomalainen voisi oppia jotain joka täydentäisi fysiikan maailmankuvaa niin perustin tällaisen ketjun johon olisi tarkoitus laittaa fysiikan yhtälöitä selityksineen (ei mitään essee selityksiä tarvitse kirjoitella ellei välttämättä halua).

Kaikenmaailman inisijät voivat painua helvettiin sillä tässä ketjussa ei ole tarkoitus kertoa kuinka toivoton idea tämä on tai kuin kirjakaupasta saisi laadukkaita asiaan liittyviä kirjoja tmsp.

Eli:
Liikemäärä:
P=mv
missä m on massa ja v on nopeus. (en tiedä mihin käytetään, vielä)

Liike-energia:
E= 1/2mv^2

Saadaan kappaleen energia (eli kyky tehdä työtä) selville ja voidaan vaikka laskea kuinka pitkälle tykinammus lentää kunhan ensin vain tiedetään vastakkaiset voimat.

Suureet:

Energia (E): on fysiikassa käytetty suure, joka kuvaa kykyä tehdä työtä.

Yksikkö: Joule (1 J = 1 Nm) on SI-järjestelmän perusyksikkö energialle ja työlle

Nopeus (v): ilmoittaa tietyssä ajassa edetyn matkan.

Yksikkö: Nopeuden yksikkö on SI-järjestelmässä m/s eli metriä sekunnissa.

Massa (m): on fysiikan perussuure, joka kuvaa aineen määrää ja sen hitautta voiman vaikuttaessa siihen.

Yksikkö: Massan SI-järjestelmän mukainen perusyksikkö on kilogramma.

Jatkakaa samaan malliin.

Sivut

Kommentit (37)

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
Peippo
Liike-energia:
E= 1/2mv^2

Einstein väittää, että (liike)-energia on E=mv^2 (v korvattu c:llä). Totuus lienee jotain siltä väliltä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005

Liikemäärä, vaikka onkin arkimielessä hiemna erikoinen verrattuna esimerkiksi nopeuteen, on sikäli hyödyllinen suure, että sen säilymistä hyväksikäyttäen voidaan laskea esimerkiksi törmäyksiä.

Sen verran tuota voisi yleistää, että nopeus ja liikemäärä ovat vektorisuureita. Niillä on siis suuruuden lisäksi tietty suunta.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
Ertsu
Einstein väittää, että (liike)-energia on E=mv^2 (v korvattu c:llä). Totuus lienee jotain siltä väliltä.



Ei todellakaan väitä, vaan E=mc^2 on massaan liittyvä lepoenergia. Relativistinen liike-energia E=(gamma-1)mc^2, jossa gamma=(1-(v/c)^2)^(-1/2). Pienillä v:n arvoilla se lähestyy klassista arvoa E=1/2*m*v^2.

Hitto, miten nuo Unicode-merkit sai näkymään.
ˠ ˠ

Vierailija
Neutroni
Liikemäärä, vaikka onkin arkimielessä hiemna erikoinen verrattuna esimerkiksi nopeuteen, on sikäli hyödyllinen suure, että sen säilymistä hyväksikäyttäen voidaan laskea esimerkiksi törmäyksiä.

Sen verran tuota voisi yleistää, että nopeus ja liikemäärä ovat vektorisuureita. Niillä on siis suuruuden lisäksi tietty suunta.




Ahaa! nyt muistui mieleen!

Liikemäärän säilymislaki ja sen avulla löydettiin mm. neutriino!

Jostain syystä sekoitin tuon säilymislain liike-energiaan vai päteekö sama siinäkin?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26835
Liittynyt16.3.2005
peippo
Jostain syystä sekoitin tuon säilymislain liike-energiaan vai päteekö sama siinäkin?



Kokonaisenergia on liikemäärän tavoin säilyvä suure. Energia voi kuitenkin muuttua liike-energiasta johonkin toiseen muotoon, kuten potentiaalienergiaksi tai kappaleen sisäiseksi energiaksi (esim. hilavärähtelyt). Makroskooppisten kappaleiden törmäyksissä energiaa kuluu vaikeasti arvioitava määrä muodonmuutoksiin ja repeytymisiin, joten liikemäärä on yleensä käyttökelpoisempi suure törmäysten mallintamiseen.

Vierailija

Niitä helvetin yhtälöitä tulemaan!
Turha sitten valitella, että "tuntuu palstalaisilla olevan käsitteet ihan viturallaan".

Vierailija

Itse kun olen ollut aikonani heikko fysiikan lakien ymmärtäjä, niin yksi asia on ollut yli ymmärrykseni. Nimittäin voimien jakaminen lukion, ammattikoulun, teknillisen oppilaitoksen ja ammattikorkeakoulun tasoisten kotilaskutehtävien parissa.

Oppitunneilla teknillisessä opistossa aikoinaan en koskaan löytänyt sitä viisasten kiveä, kuinka laskutehtävissä voimat (F vektorit) tulisi jakaa niin, että ratkaisuni tyydyttäisi tohtorin tasoista opettajaani tekussa.

Kun aikonani kysyin voimien jakamisen salaisuutta opettajaltani, niin hän vastasi, että kun hän kirjoitti tohtorinväitöskirjaansa, niin oli tutustunut 500 merkittävinpään fysiikan teokseen tuolloin. Että ei minulla pitäisi olla mitään valitettavaa.

Mutta vastaamatta jäin 500-teoksen lukijalta se, että kuinka ja millä tavalla voimat tulee jakaa perusfysiikassa siten, että voimien jakamisen ymmärtäisi kohtalaisen helposti. -> F suuntaan ja toiseen kun mielestäni ei riitä selittämään
voimien ilmiöitä. Näin.

Vierailija

Yleensä voimat jaetaan kohtisuoriin komponentteihin, joko pysty- ja vaakasuuntaisiin tai sitten momenttivarren suuntaisiin ja kohtisuoriin. Mahdoinko ymmärtää kysymystäsi oikein? Joku esimerkki voisi valaista asiaa.

Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007
korant
Yleensä voimat jaetaan kohtisuoriin komponentteihin, joko pysty- ja vaakasuuntaisiin tai sitten momenttivarren suuntaisiin ja kohtisuoriin. Mahdoinko ymmärtää kysymystäsi oikein? Joku esimerkki voisi valaista asiaa.

Täytyy sanoa, etten ymmärrä kaikkea, mutta sen verran kuitenkin, että voima ja momentti eivät ole ihan sama asia.

Torninosturin nostokyky on 100 tonnimetriä. 10 metrin etäisyydellä kääntökehän keskeltä nostetaan 10 tonnia= yht. 100 tm.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
turnabull

Oppitunneilla teknillisessä opistossa aikoinaan en koskaan löytänyt sitä viisasten kiveä, kuinka laskutehtävissä voimat (F vektorit) tulisi jakaa niin, että ratkaisuni tyydyttäisi tohtorin tasoista opettajaani tekussa.

Mutta vastaamatta jäin 500-teoksen lukijalta se, että kuinka ja millä tavalla voimat tulee jakaa perusfysiikassa siten, että voimien jakamisen ymmärtäisi kohtalaisen helposti. -> F suuntaan ja toiseen kun mielestäni ei riitä selittämään
voimien ilmiöitä. Näin.


Voimien jakaminen komponentteihinsa on lähtökohtaisesti vähän hassu ilmaisu. Oikeastaan pitäisi puhua voiman korvaamisesta kuvitteellisilla voimilla, joiden yhteisvaikutus on sama kuin alkuperäisen voimankin.

Valitaan siis järkevät suunnat ja niiden suuntaiset komponentit + kohtisuoraan ko. suuntaa vastaan olevat komponentit, jotka yhteenlaskettuina muodostavat samansuuruisen resultanttivoiman kuin alkuperäinenkin oli.

Voimien suuruudet määräytyvät sitten valittujen suuntien perusteella geometriaa (eli siis matematikkaa) hyväksikäyttäen. Suuntien valinta taas riippuu siitä, mikä on tilanteen (eli laskettavuuden) kannalta tarkoituksenmukaisin kullekin voimalle. Näin voidaan tilannekohtaisesti laskentaa yleensä yksinkertaistaa, kun esim. momenttivarren pituus saadaan suoraan ko. voiman vaikutuspisteeseen, ilman että sitä voimavarren vaikutuspistettä tarvitsee siirtää muualle.
Tai esim. pintaa vastaan kohtisuoraan vaikuttava normaalivoima halutaan selvittää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat