Seuraa 
Viestejä45973

Universumi laajenee kiihtyvää tahtia ja lopulta päätyy kylmäksi ja pimeäksi tyhjyydeksi, jossa yksittäisten atomienkin välillä voi olla matkaa satoja tuhansia valovuosia (ellei se sitten repeydy kiihtyvän laajenemisen vaikutuksesta).

Tälläisessa universumissa ei enää synny galakseja, tähtiä ja planeettoja eikä siten myöskään elämää, mutta voisiko aiemmin syntynyt elämä jatkua avaruudessa vaeltavilla avaruusasemilla?

Ajatellaan, että ihmiskunta tai jokin muu sivilisaatio kykenee rakentamaan keinotekoisia maailmoja, joille se siirtää väestönsä hyvissä ajoin ennen viimeisten tähtien sammumista ja niiden sammuttua jatkaa elämää näillä keinotekoisilla maailmoilla vaikka itse maailmankaikkeus ei enää voikkaan ylläpitää elämää.

Olisiko tälläisten maailmojen olemassa olo mahdollista kiihtyvästä laajenemisesta huolimatta (repisikö laajeneminen maailmat hajalle?) ja olisiko mahdollista kehittää jonkinlainen uusiutuva energian lähde, jonka varassa voisi pitää yllä elämää?

Minusta tämä aihe on mielenkiintoinen ja ajattelin kirjoittaa siitä tänne. Hirveästi en ole törmännyt tähän aiheeseen, yleensä vain todetaan, että elämän kannalta maailmankaikkeus on loppujen lopuksi melko huono paikka

Sivut

Kommentit (27)

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662

Ei kai se kiihtyminen revi meitä kappaleiksi. Eipä taida tuo kiihtyminen vaikuttaa millääntavalla paikkoihin joissa on massa-keskittymä. Kait.. Tosin se tekee tähtien muodostumisesta yhä epätodennäköisempää kun aineet erkanevat toisistaan.

Ei oo pahemmin tullut perehdyttyä tohon, mutta teräs puh on aina oikeassa.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mites tuolla sitte lisääntyä jos tosiaan naikkonen sitten on ikuisuuksien päässä. Itseriittoisesti tai cloonilla... ei olis kivaa.

Mut silti mä oon sitä mieltä että maailmankaikkeudet on sellanen että sama rakenne kopiotuu aina vaan isompaan, eli niinku galaksit on niinku toisen atomin osia ja niistä muodostuu vaikka hiekanjyvä muussa "maailmassa".

Olli V
Mites tuolla sitte lisääntyä jos tosiaan naikkonen sitten on ikuisuuksien päässä. Itseriittoisesti tai cloonilla... ei olis kivaa.
Mut silti mä oon sitä mieltä että maailmankaikkeudet on sellanen että sama rakenne kopiotuu aina vaan isompaan, eli niinku galaksit on niinku toisen atomin osia ja niistä muodostuu vaikka hiekanjyvä muussa "maailmassa".
Mites olis teoreettinen kuvitelma mustista aukoista, jotka sen mukaan synnyttävät uusia mailmankaikkeuksia eri ulottuvuuksiin? Madonreikiä?

Vastataanpa näille foorumeille poikkeavasti ihan tosissaan.

On totta, että nykyisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus laajenee. Päätelmähän tehtiin (kai) alunperin Hubblen avaruusteleskoopin kuvien perusteella, joissa kaukaisissa tähdissä havaittiin punasiirtymää, jonka perusteella niiden voidaan olettaa loitontuvan meistä.

Kuitenkin jos universumin oletetaan syntyneen alkuräjähdyksessä yhdestä pienestä pisteestä, ja täten laajenevan pallomuodostelmassa, on sen gravitaatiokeskipiste universumin keskipisteessä. Muistaakseni Stephen Hawking kirjassaan Ajan lyhyt historia osaa kertoa sen lisäksi että avaruus laajenee, olevan laajenemisen myös hidastuvaa. Tämä johtuu siitä että gravitaatio vetää jäähtyvää universumia kasaan. Ennen pitkää voitaisiin siis kuvitella maailmankaikkeuden laajenemisen kääntyvän kutistumiseksi.

Joku oikea fyysikko voisi korjata/täydentää tätä puheenvuoroa, jonka kirjoitin ontuvan muistiin ja omiin oletuksiin nojaten

Vierailija
Kuitenkin jos universumin oletetaan syntyneen alkuräjähdyksessä yhdestä pienestä pisteestä, ja täten laajenevan pallomuodostelmassa, on sen gravitaatiokeskipiste universumin keskipisteessä.




Olisiko todella noin, että avaruudella olisi gravitaatiokeskipiste, siis eräänlainen keskipiste jonka suhteen laajeneminen tapahtuisi. Rohkenen epäillä. Universumi on samanlainen joka puolelta.

skolopendri

On totta, että nykyisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus laajenee. Päätelmähän tehtiin (kai) alunperin Hubblen avaruusteleskoopin kuvien perusteella, joissa kaukaisissa tähdissä havaittiin punasiirtymää, jonka perusteella niiden voidaan olettaa loitontuvan meistä.



Ei. Herra Hubble mittasi ne käyttäen kaukoputkea ja prismaa apunaan.
Wiki
Edwin Hubble osoitti vuonna 1929, että galaksit liikkuvat meistä poispäin niiden etäisyyteen suoraan verrannollisella nopeudella. Mitä kauempana galaksi on, sitä nopemmin se liikkuu poispäin.

Tästä voi päätellä että maailmankaikkeus laajenee. Helppo testata kotonakin näin:
1)Varasta vaarin kalsareista kuminauha.
2)Piirrä siihen mustekynällä tasaisin välimatkoin ympyröitä.
3)Kuvittele että ne ovat galakseja.
Tulee tällainen:
--o--o--o--o--o--o--o--
4)Ota kuminauhan päistä kiinni ja venytä.
Tulee tällainen:
--o----o---o--o--o---o----o--
Tästä silmällä ja viivottimella käsin tajutaan että mitä kauempana galaksi on sen nopeammin se siirtyy meistä poispäin. (Jos maailmankaikkeus laajenee)
5)Palauta kuminauha vaarin kalsareihin, jotta ei luultaisi että olemme alkuräjähdyksen keskipisteessä.
6)Juota vaarille kaljaa ja syötä silavaa niin paljon että on kuminauha punaisena.

Siinä pitäis miettiä pystyiskö ihminen sillä aluksella kierrättää energiaa ilman hävikkiä pitkällä aikavälillä. Ihminen itse voisi mekaanisesti tuottaa energiaa mutta vaatinee saman energian itelleen tuottaakseen sitä.

Alushan toki pysyis jatkuvassa liikkeessä ilman ilmaa ja sen vastusta ja gravitaatiota, mutta energiaa tuskin olis käytettävissä aluksen ohjaamiseen.

Jos se ympäröivä maailmankaikkeus katoaisi ei kait se silloin suljetun systeemin energia varsinaisesti mihinkään katoa.

Siinä pitäis miettiä pystyiskö ihminen sillä aluksella kierrättää energiaa ilman hävikkiä pitkällä aikavälillä. Ihminen itse voisi mekaanisesti tuottaa energiaa mutta vaatinee saman energian itelleen tuottaakseen sitä.

Alushan toki pysyis jatkuvassa liikkeessä ilman ilmaa ja sen vastusta ja gravitaatiota, mutta energiaa tuskin olis käytettävissä aluksen ohjaamiseen.

Jos se ympäröivä maailmankaikkeus katoaisi ei kait se silloin suljetun systeemin energia varsinaisesti mihinkään katoa.




Tässä tulee vastaan taas kysymys ympäröivän maailmankaikkeuden ja tämän paljon puhutun ei-maailmankaikkeuden luonteesta. Onko tämä maailmankaikkeuden ulkopuolelle jäävä tila yksinkertaisesti tyhjiö vailla mitään ainetta ja energiaa vai jokin paljon abstraktimpi käsite.

Ensimmäisessä tapauksessahan voitaisiin ajatella säteilylämmön luovan uutta maailmankaikkeutta samalla tavalla kun nyt loitontuvat tähdet tekevät.

sigfrid
Kuitenkin jos universumin oletetaan syntyneen alkuräjähdyksessä yhdestä pienestä pisteestä, ja täten laajenevan pallomuodostelmassa, on sen gravitaatiokeskipiste universumin keskipisteessä.




Olisiko todella noin, että avaruudella olisi gravitaatiokeskipiste, siis eräänlainen keskipiste jonka suhteen laajeneminen tapahtuisi. Rohkenen epäillä. Universumi on samanlainen joka puolelta.



Matemaattinen alkupiste, jolla on nykyisin massa ja Einstein voi laajeta vain gravitaatiokeskipisteensä suhteen.

skolopendri
Onko tämä maailmankaikkeuden ulkopuolelle jäävä tila yksinkertaisesti tyhjiö vailla mitään ainetta ja energiaa vai jokin paljon abstraktimpi käsite.



Se on abstrakti käsite, koska tämä maailmankaikkeus on kaikki, jonka voimme havaita. Tila syntyy energia/aineen ja ajan reaktioina.

Vierailija
Pubi
sigfrid
Kuitenkin jos universumin oletetaan syntyneen alkuräjähdyksessä yhdestä pienestä pisteestä, ja täten laajenevan pallomuodostelmassa, on sen gravitaatiokeskipiste universumin keskipisteessä.




Olisiko todella noin, että avaruudella olisi gravitaatiokeskipiste, siis eräänlainen keskipiste jonka suhteen laajeneminen tapahtuisi. Rohkenen epäillä. Universumi on samanlainen joka puolelta.



Matemaattinen alkupiste, jolla on nykyisin massa ja Einstein voi laajeta vain gravitaatiokeskipisteensä suhteen.



Matemaattinen alkupiste kyllä, mutta ei avaruus kolmiulotteisena (+aika) laajene suhteessa mihinkään yksittäiseen pisteeseen. Jos sellainen olisi, niin suhteellisuuskäsite lakkaisi olemasta.

sigfrid
Pubi

Matemaattinen alkupiste, jolla on nykyisin massa ja Einstein voi laajeta vain gravitaatiokeskipisteensä suhteen.




Matemaattinen alkupiste kyllä, mutta ei avaruus kolmiulotteisena (+aika) laajene suhteessa mihinkään yksittäiseen pisteeseen. Jos sellainen olisi, niin suhteellisuuskäsite lakkaisi olemasta.



Tämä on ongelmallista, totta.

Matemaattinen alkupiste ei voi Einsteiniläisessä mielessä laajentua, koska se ei voi sisältää rakoja, sillä matemaattiseen alkupisteeseen sisältyy matemaattisesti ääretön gravitaatio.

Äärettömän gravitaation omaavaa massatihentymää kutsutaan singulariteetiksi. Mikään tunnettu luonnonlaki ei voi laajentaa singulariteettia, ongelma sekin.

Ongelma syntyy myös siitä, että matemaattisella pisteellä ei voi olla luonnonlakeja - ne syntyvät vasta myöhemmin. Tie käy matemaattisen pisteen virtuaalihiukkasista plasmaksi, siitä luonnonlaeiksi ja luonnonlaeista laajenemiseen.

Tässä kontekstissa on helppo olettaa hiukkanen, joka alkulaajenemisen suhteen sattuu olemaan kaiken keskipisteessä. Steriili hiukkanen, joka pitää paikkansa hetken. Ja kun aineella on historiansa, me voimme löytää tuon hiukkasen; tuota tarkoitin.

Katsoitkos Pubi tänään ohjelman 5 näkökulmaa kosmologiaan? Kun olet ilmeisen perehtynyt sekä kosmologiaan että fysiikkaan ja omaat vahvat tiedot uskontojen tutkimuksesta, toivoisin kovasti lukevani kommenttejasi k.o. keskustelusarjasta.

Vierailija
Pubi
sigfrid
Pubi

Matemaattinen alkupiste, jolla on nykyisin massa ja Einstein voi laajeta vain gravitaatiokeskipisteensä suhteen.




Matemaattinen alkupiste kyllä, mutta ei avaruus kolmiulotteisena (+aika) laajene suhteessa mihinkään yksittäiseen pisteeseen. Jos sellainen olisi, niin suhteellisuuskäsite lakkaisi olemasta.



Tämä on ongelmallista, totta.

Matemaattinen alkupiste ei voi Einsteiniläisessä mielessä laajentua, koska se ei voi sisältää rakoja, sillä matemaattiseen alkupisteeseen sisältyy matemaattisesti ääretön gravitaatio.

Äärettömän gravitaation omaavaa massatihentymää kutsutaan singulariteetiksi. Mikään tunnettu luonnonlaki ei voi laajentaa singulariteettia, ongelma sekin.




Universumin alkupiste ei ollut singulariteetti, eikä gravitaatiopiste. Huomaan meidän puhuvan eri asiasta, tarkoitin matemaattisella pisteellä vain matematiikan keinoin lähestyttävää käsitettä, en kolmiulotteisen avaruuden koordinaattia.

Mummo
Katsoitkos Pubi tänään ohjelman 5 näkökulmaa kosmologiaan? Kun olet ilmeisen perehtynyt sekä kosmologiaan että fysiikkaan ja omaat vahvat tiedot uskontojen tutkimuksesta, toivoisin kovasti lukevani kommenttejasi k.o. keskustelusarjasta.



Se meni sivu suun; muutaman puheenvuoron kuulin. Jos ohjelma löytyy Ylen Areenasta, niin pitää katsoa se paremmin.

Perehtymiseni on... noh, ymmärtämisen suhteen aina neitseellistä. Jo koulussa olin se kaveri, jonka takia opettajat ottivat tunneilleen mukaan rautalankaa. Monet pelkästään halusta kuristaa sillä minut. Kiitos sanoistasi kuitenkin.

sigfrid
Kuitenkin jos universumin oletetaan syntyneen alkuräjähdyksessä yhdestä pienestä pisteestä, ja täten laajenevan pallomuodostelmassa, on sen gravitaatiokeskipiste universumin keskipisteessä.

Olisiko todella noin, että avaruudella olisi gravitaatiokeskipiste, siis eräänlainen keskipiste jonka suhteen laajeneminen tapahtuisi. Rohkenen epäillä. Universumi on samanlainen joka puolelta.

Maailmankaikkeuden historia -kirjassa oli ihan mukavasti kerrottuna tuo universumin laajeneminen:

Jos ajatellaan, että tuossa kuvassa kuutioden välissä olevat tangot venyvät, niin sitä voisi verrata universumin laajenemiseen. Kun tangot ovat äärettömän lyhyitä, kaikki kuutiot ovat yhdessä nipussa ja kun kaikki tangot venyvät, kaikki kuutiot etääntyvät toisistaan. Laajenemisen keskipistettä on aika lailla mahdotonta sanoa, koska joka piste etääntyy toisistaan.

eikös se jonkun teorian mukaan se maailmankaikkeus laajene ja supistu. alkuräjähdys ja laajeneminen, supistuminen kaiken alkuun ja uusi räjähdys? onko kellään tähän heittää tiukkaa faktaa?

ja laajenemisesta. mitä siellä on mihin kaikkeus laajenee? mistä kaikki alkoi? missä tilassa alkuräjähdys tapahtui? mistä aines räjähdykseen? jos räjähdys tapahtui "ei mistään", niin mistä "ei mitään" tuli? onko näihin mitään teoriaa olemassa. kaikki saattaa tuntua niin vaikealta koska tuntemamme fysiikan lait eivä päde koko universumissa...vai? hajoaa pää kun ajattelee tämmösiä. tyhmiä kyssäreitä mutta teki mieli kysyä.

nää mun jutut on sitten ihan vaan amatöörin tiede/ja avaruus-dokkareista saatua.. ei koulussa opittua....

TERÄS NALLEPUH
Seuraa 
Viestejä5662
imehtelijä
eikös se jonkun teorian mukaan se maailmankaikkeus laajene ja supistu. alkuräjähdys ja laajeneminen, supistuminen kaiken alkuun ja uusi räjähdys? onko kellään tähän heittää tiukkaa faktaa?

Ei oo tiukkaa faktaa, mutta en muista tarkalleenottaen tuon teorian nimeä, mutta taisi olla joku "kumilemppu" teoria. Elikkä niinku universumeja olisikin kaksi, toistensa peilikuvia jotka kulkevat samasta pisteestä poispäin venyen, niinkuin kumilemppukin ja kun se saavuttaa tietyn pisteen, niin ne lakkaavat venymästä ja alkavat romahtaa takaisin samaan alkupisteeseen ja tästä sitten tulee pamahus eli "alkuräjähdys" ja kaikki alkaa taas alusta. Se "kumilemppu" aina venyy, sitten romahtaa ja universumit törmäävät yhteen räjähtäen ja toistaen sitä loputtomiin. Tai jotenkin näin se meni. Pitkä aika kun tosta luin.

Tosin nykyhavaintojen mukaan tämä teoria kyllä taitaa olla poissuljettu, sillä nykyäänhän laajemeninen tapahtuu kiihtyvässä vauhdissa, kun taas tuossa teoriassa se pitäisi hidastua kokoajan.

Olen syönyt hunajapurkin ja minusta tuli.. SUPER PUH!! TITTIDII!!
Kaikkien aikojen paras BB asukas: BB-Marika (SBB6)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat