Näkemykseni elämästä

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

En usko oikeastaan sieluun. En ole havainnut käyttäytymisessäni mitään sellaista mitä ei voisi selittää aivojen kemiallisilla ja fysikaalisilla reaktioilla. Tai ehkä ainoa joka kummastuttaa on se, miksi tälläinen tarpeeksi älykkääksi kehittynyt biologinen tietokone alkaa ihmettelemään omaa kokemustaan ja alkaa kuvittelemaan että omaa sielun. Jos mitään sielua ei ole, miksi me ihmettemme? Missä mättää, miksei kokemuksemme ole itsellemme itsestäänselvyys? Mutta siitä huolimatta en jaksa uskoa sieluun erilaisista syistä joten pidän itseäni tosiaankin vain biorobottina.

Tästä minulle syntyy pari kinkkistä ongelmaa. En vaan kertakaikkiaan osaa sanoa, mitä haittaa on esimerkiksi tuskan kokemisesta. Itse en halua aiheuttaa kenellekään tuskaa enkä halua kokea tuskaa. Tiedostan että tuskan vältteleminen on vain suojautumiskeino, joka on kehittynyt evoluution aikana. Sillä ei ole siis mitään suurempaa syvällistä merkitystä. Jos on kuolemassa jokatapauksessa pian, ei tuskan kokemisella pitäisi olla minkään sortin merkitystä millekään, kenellekään, ei ollenkaan. Sehän on vain sama asia kuin jos olisi leegorobotti joka on ohjelmoitu välttelemään vihreän värin päälle menemistä, niin se sitten laitettaisiin väkisin vihreän värin päälle ja pidettäisiin sitä siinä vaikka se yrittäisi päästä siitä pois. Täysin sama asia. Kukaan ei voi mitenkään perustella miksi noilla kahdella asialla olisi jotain merkityseroa, ellei usko sieluun tai johonkin muuhun paskaan. Ihminen on vain, ja ainoastaan, biorobotti joka on ohjelmoitunut evoluutiossa monimutkaisiin juttuihin. Miksi tätä on monien niin vaikea käsittää?

Ja silti, vaikka itse hyväksyn tuon. Silti myönnän, etten halua kokea tuskaa, vaikka tietäisin kuolevani pian. Onko kyse siitä vaistosta, joka vaan on niin voimakas, etten sitä rationaalisella loogisella ajattelulla pysty syrjäyttämään? Viekö tuo vaisto tosiaan voiton älyllisestä päättelystä? Näyttäisi siltä. Ja se tuntuu hassulta. Tiedän että tuskasta ei olisi loppupeleissä mitään haittaa, koska ei ole edes ketään objektia kenelle siitä olisi haittaa. Silti en vaan mitenkään voisi suostua kokemaan tuskaa.

Minä suorastaan pelkään tuskaa. Niin paljon että olen miettinyt tappaa itseni. Pääsisin pakoon, en joutuisi enää kokemaan tuskaa. Mutta ajatellessani tajusin, ymmärsin, että pakoon en pääse. Jos tappaisin itseni, jäljelle jäisi 6 miljardia muuta ihmistä, ja miljardeja eläimiä. Mikään ei tee eroa minun ja noiden muiden kanssa, koska sielua ei mielestäni ole. Minä olen yhtä kaikkien muiden ihmisten ja kenties eläinten kanssa. Sehän on itsestäänselvää kun vähän miettii asiaa. Kun kuolen, olen nuo muut ihmiset. Itseasiassa olen he jo nyt. Koska ei ole sielua. Jokaisen aivoissa tapahtuu samoja asioita kuin minunkin aivoissani, he elävät. He kokevat. Kokevat tuskaa. Joitakin kidutetaan tälläkin hetkellä. Mikään ei tee eroa minun ja tuon kidutuspenkissä kököttävän kanssa. Se on kamalaa. Olen siis kidutettavana tällä hetkellä, en tämän kehon kanssa mutta jonkun muun kehon kanssa.

くそっ!

Sivut

Kommentit (47)

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Joko kukaan ei jaksanut lukea tuota tai sitten kukaan ei osaa sanoa asiaan mitään.. en minäkään osaisi. Voiko tuohon edes sanoa mitään.. pöö.

くそっ!

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt23.6.2005

Tekstilläsi on ollut jopa 144+ 1 lukukertaa, älähän uhriudu.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Vierailija

Kun on loputtomasti aikaa, niin kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja yhdistelmät toteutuvat.

Ihmisen näkökulmasta maailmankaikkeudessa on ikuisesti aikaa. Ainakin kun oma elämä keikkuu siinä 80 vuoden molemmin puolin.

Jotkut ovat sitä mieltä, että maailmankaikkeuden (ja sitämyötä ihmisen) yksi tehtävä on kokeilla ja kokea kaikki vaihtoehdot läpi, joten se homma tässä kai on käynnissä. Sinun elämänkokemuksesi ei välttämättä ole se hauskin, tärkein ja arvokkain, mutta sekin näkökanta täytyy toteutua, että kaikki vaihtoehdot tulisivat joskus läpikäytyä.

Ihmisen olemassaololla ei ole kosmisessa mittakaavassa mitään merkitystä ja vaikka onkin, niin osa sitä menestystarinaa on siinä, että tuhannet ihmiset kärsivät elämän päämäärättömyydessä, kunnes yksi niistä keksiikin seuraavan pätevän syyn pysyä hengissä.

Ihmiskunnalla ei maan pinnalta katsoen muuta tarkoitusta, kuin jatkaa olemassaoloaan (kuten elämällä yleensä), mutta toisaalta, mistä sen tietää, mitä jänskää tulevaisuudessa keksitään.

Eipä nykytietojen mukaan kukaan jäisi ihmisiä kaipaamaan, vaikka ne yht'äkkiä häviäisivätkin maailmankaikkeudesta.

Vierailija

Tuota noin... Ensiksi pitää todeta että Vau!
Joku oikeasti uskaltaa kirjoittaa tällaista, nimittäin aihe on todella arka. Minä en ainakaan uskaltaisi. (Sait kyllä minun kunnioituksen täysin tällä!)

Mitä nyt tulee sieluun.
Ihmiset uskovat sieluun, koska heitä kiinnostaa, mitä heille tapahtuu kuolemanjälkeen. He eivät vain voi hyväksyä ajatusta, että heidän tajuntansa, heidän ajatuksensa, jotka ovat olleet heillä aina, katoaisivat nuin vain.
Kukaan ei ole vielä pystynyt yksiselitteisesti selittämään, miten ajatukset ja mieli yleensäkin syntyy.
Ihmiset haluavat tietää, he haluavat vastauksia. Näin esimerkiksi uskonnot ovat syntyneet ja niin myös on syntynyt ajatus kuolemattomasta osasta ihmistä. Osasta, joka on enemmän kuin mitä me päällepäin näemme.

Rakkaus on aina ollut tärkeä ihmisille. Tämä tunne, jota me kutsumme rakkaudeksi, on niin voimakas tunne, että ihmiset eivät pysty ajattelemaan sitä vain evoluution meille suomana tunteena, jonka päämäärä on suvun jatkaminen.
Yleensä ajatellaan, että juuri tämä on se sielu. Rakkaus.

Mitä nyt sitten tulee kärsimykseen, niin jokainenhan on tuntenut joskus kipua rinnassaan, kun joku läheinen on kuollut, tai tyttö-/poikaystävä (vaimo, aviomies yms.) on jättänyt.
Itketään, masennutaan, kaivataan. Se tuska ei jätä fyysisiä arpia. Se on henkistä kärsimystä. Ja koska ihmiset ajattelevat, että sielu on ihmisen hengellinen osa, on sen kärsittävä. Tämä taas juontaa siihen, että ajatellaan, että sielu on haavoittuvainen.
Tämän takia spyykkisesti normaali ihminen ei halua vahingoittaa lähimmäistään fyysisesti tai henkisesti, varsinkaan kuolinvuoteellaan.

Toki syitä on useita muita (ensinnäkin kaikille tuttu omatunto, mutta siitä jossain toisessa ketjussa), mutta tämä nyt liittyy tämän ketjun aiheeseen.

Vielä iso kiitos ja kumarrus Ronronille, joka uskalsi ottaa kantaa tähän arkaan aiheeseen ja tuoda julki omat mietteensä.

Vierailija

Näen mitä ajat takaa.

Et ole niin sanotusti löytänyt universaalia totuutta sille, mikä ihmisen (tai kenties muun kehittyneen nisäkkään) tietoisuudesta tekee jotenkin merkittävän tai "pyhän". Kuka siitä oikeasti kärsii jos ihmistä kidutetaan, sehän on VAIN JA AINOASTAAN sähkösignaaleiden liikettä hermoratoja pitkin, jotka tuottavat ketjureaktion tavoin uusia signaaleja sekä kemiallisia reaktioita. Näin tyly on tarina, mikäli ajatus sielusta jätetään huomiotta.

Tähän voisi oikeastaan vielä lisätä pohdinnan siitä, että toimisiko ihmisen kaltainen ajatteleva olento ilman tietoisuutta; pärjäisikö se pelkästään aivojen omien biokemiallisten reaktioiden avulla ja huomaisiko kukaan ulkopuolinen eroa. Tästä syntyykin oikeastaan kausaliteetti-ongelma: Onko tietoisuus syy aivojen biokemiallisille toiminnoille, eli vaikuttaako tietoisuus aivojen päätöksiin VAI onko tietoisuus aivojen toiminnan seuraus?

Ongelman ydin piilee seuraavassa:
Mikäli oletetaan, että tietoisuus vaikuttaa aivojen tapahtumiin, joudutaan tietoisuus eli ns."sielu" ulkoistamaan aivojen biokemiallisesta toiminnasta. Tällöin selitystä ei voi löytää fysiikasta vaan se löytynee jostain tämän päivän fysiikan ulkopuolisesta tekijästä. Kenties raamatusta .

Mutta mikäli oletetaan että tietoisuus on aivojen prosessien seuraus, tulee ongelmaksi tietoisuuden merkitys aivojen toimintaan. Jos prosessit luovat tietoisuuden, ei tietoisuus silloin voi vaikuttaa prosesseihin. Tällöin tietoisuus olisi aivojen päätöksenteon kannalta turha.

Vierailija
Lothar
Ronron
Niin paljon että olen miettinyt tappaa itseni.



Minä kannustan ihmisiä tappamaan itsensä. Jos ihminen on ruma, alkoholisti/huumeperheestä tai alhaisen äo:n omaava, niin valitettava fakta on se, että tällaisten ihmisten osa tulee olemaan kova. He ovat lyhyesti yhteiskunnan pohjasakkaa, tulevat kärsimään 99% todennäköisyydellä kipua esikoulussa, peruskoulussa, armeijassa ja lopulta työttömänä. Kaikista vähimmällä pääsee, jos hyvissä ajoin tappaa itsensä tai sitten yhteiskunnan tulee puuttua tällaisiin tapauksiin eugeniikalla.



Mikä on mielipiteesi niistä maahanmuuttajista/pakolaisista jotka jäävät kannattelemaan asematunnelin seinää ja elämään yhteiskunnan tuella ?

Vierailija
Lothar
siirtorekisteri
Mikä on mielipiteesi niistä maahanmuuttajista/pakolaisista jotka jäävät kannattelemaan asematunnelin seinää ja elämään yhteiskunnan tuella ?



Töihin tai takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin.



Entä jos kohdemaassa on sota ?

Vierailija
Mesoni
Tuota noin... Ensiksi pitää todeta että Vau!
Joku oikeasti uskaltaa kirjoittaa tällaista, nimittäin aihe on todella arka. Minä en ainakaan uskaltaisi.

Miks et uskaltas? Mikä asia tossa on arka?

okivi
Seuraa 
Viestejä1393
Liittynyt24.7.2008
Ronron
En usko oikeastaan sieluun. En ole havainnut käyttäytymisessäni mitään sellaista mitä ei voisi selittää aivojen kemiallisilla ja fysikaalisilla reaktioilla. Tai ehkä ainoa joka kummastuttaa on se, miksi tälläinen tarpeeksi älykkääksi kehittynyt biologinen tietokone alkaa ihmettelemään omaa kokemustaan ja alkaa kuvittelemaan että omaa sielun. Jos mitään sielua ei ole, miksi me ihmettemme? Missä mättää, miksei kokemuksemme ole itsellemme itsestäänselvyys? Mutta siitä huolimatta en jaksa uskoa sieluun erilaisista syistä joten pidän itseäni tosiaankin vain biorobottina.
(...)
Ihminen on vain, ja ainoastaan, biorobotti joka on ohjelmoitunut evoluutiossa monimutkaisiin juttuihin. Miksi tätä on monien niin vaikea käsittää?
(...)
Kun kuolen, olen nuo muut ihmiset. Itseasiassa olen he jo nyt. Koska ei ole sielua.



Tuollainen teksti on oikeastaan uskontunnustus. Se osoittaa, että kirjoittaja on tietämätön suuresta määrästä arkipäivän tapahtumia, jotka on äärimmäisen luotettavasti havaittu. Sellaisia ovat esimerkiksi:

- kuoleman yhteydessä tapahtuvat selittämättömät ilmiöt
- jälleensyntymään viittaavat tapaukset
- ennusunet
- poltergeist-ilmiöt

Kaikissa kulttuureissa on uskottu sielun tai henkimaailman olemassaoloon. Siihen on saatu uskon vahvistusta mm. unista ja erilaisista näyistä. Menkääpä katsomaan esimerkiksi Suomi 24-foorumille. Siellä rajatietoväki puhuu näistä asioista kuin leivästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... ubcat=1875

Tälläkin foorumilla on pakko olla mukana monia, joilla noita kokemuksia on. Niistä puhuminen julkisesti on tabu, lukuunottamatta rajatietoväen täysin kritiikitöntä höpinää.

Minä itse en usko sieluun tai henkimaailmaan, mutta otan olemassa olevan aineiston vakavasti. Eläkeläisenä minulla ei ole enää pelättävää ammattiurani suhteen.

http://parapsykologia.blogspot.com

There is a principle which is a bar against all information, which is proof against all arguments and which cannot fail to keep a man in everlasting ignorance -- that principle is contempt prior to investigation.
-- Herbert Spencer

Vierailija

Et sä missään kidutettavana ole. Empatialle on luonnolliset syyt. Itsekeskeistä settiä. Voi minun kamala tuskani. Joillain ihmisillä on oikeita ongelmia. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, että maailman ongelmat on kaikkien ongelmia.

Veikkaan, että kasvat ulos tästä. Toivottavasti.

Vierailija

Sehän on itsestään selvää kun vähän miettii asiaa…?

Yksi, rakkaus, totuus, tuhansia nimiä, ei mitään, kaikki, transisdenssi, ääretön.

Mikä on sielu… tietoisuutesi, ne ovat synonyymejä, kuten aikaisemmin esitettiin.

Mitä on tietoisuus? Oivalluksen, näkemyksen omaaminen tai esittäminen. Runoilija, laulaja, urheilija, kirjailija, tieteilijä... samasta lähteestä voimansa ammentavat. Kaikki ovat taiteilijoita. Jokainen luo oman maailmansa.

Mitä näet, kun katsot harson lävitse. Sinä olet harso. Katsot itseäsi, poista harso, näet paremmin.

Mitä näet silmilläsi on <1%. Minne unohdit lopun. Silläkö ei ole vaikutusta? Kun kaikki on yhteydessä. Yksi.

Näet sielusi silmin. Yksi silmä näkee paremmin kuin kaksi.
Miksi katsot kahdella. Karsastaen teet vain kaikesta kahta.

Voisiko tietoisuutesi muuttua?

Tietoisuus supistuu ja laajenee rohkeutesi mukaan.
Tietoisuus on ankkuroitava siihen, mikä ei muutu jokaisen kokemuksen sisällä.
Silloin, kun mieli on keskittynyt ja yksisuuntainen, tietoisuus koetaan sellaisena kuin se todella on, äärettömänä.
Suuntaamalla tietoisuus dualistisen maailmankuvan, onnellisuuden ja surun tunteiden toiselle puolelle, se vapautuu positiivisuuden ja negatiivisuuden taakasta.

Kärsimys, voisiko se loppua.
Kokemus tietoisuutemme todellisesta laadusta sellaisena kuin se on, haihduttaa kaikki rajalliset uskomukset ja kärsimyksen. Vastasin. Kenelle.? Sinulle? Kuka helvetti sinä olet?

Jokainen ihminen, on omalla kehitys asteellaan sielullisesti, tietoisuudeltaan. Älä samaistu apinaan, joka tavoittelee banaania, johon se ei koskaan ylety… jos näet ihmisen, joka painaa ”nappiasi” ärsyttää, vituttaa… se ei tapahdu sattumalta… katsot peiliin. Synnyit paikkaan ja aikaan, jossa on mahdollisimman helppo huomata ja korjata tekemiäsi virheitä…

Yksi ei halua mitään, sillä kaikki on täydellistä.

Mitä sinä pelkäät, itseäsi… et tuskaa.
Olla tuntematta tuskaa… etkö juuri sinä halunnut tuntea tuskaa… etkö juuri sinä tunne tuskaa.
Sinä loit tämän tuskaisen maailman. Tuskainen maailma on sinun keksintösi. Tämä maailma on täydellinen oppipaikka. Sinä halusit tuntea tuskaa, oppiaksesi.

http://www.youtube.com/watch?v=pSXIAQ_3 ... re=related
Mikä minusta on tullut, mitä minä olen tehnyt… mitä minä olen ajatellut.

Lapsuuden loppu… kuin matadori isken miekallani härän kylkiluiden väliin, ja yleisö tuntee sen sietämättönä kipuna sydämmessään… katsotko teurastustani tuntien vain tuskaa, tekemättä mitään… vaivaamatta ajatustakaan tehdäkseni teurastuksestani loppua.

http://uk.youtube.com/watch?v=0uHacTsxN ... re=related

T:8

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Kamala
Et sä missään kidutettavana ole. Empatialle on luonnolliset syyt. Itsekeskeistä settiä. Voi minun kamala tuskani. Joillain ihmisillä on oikeita ongelmia. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, että maailman ongelmat on kaikkien ongelmia.

Veikkaan, että kasvat ulos tästä. Toivottavasti.




Sinä nyt et todellakaan ymmärtänyt mitä tarkoitin. En kasva ulos tästä, ei ole mitään uloskasvettavaa. Aloitukseni ei ollut mitään voivottelua vaan filosofista pohdiskelua. En puhunut maailman ongelmista. En väittänyt että tämä kehoni olisi kidutettavana, väitän että joku jossain päin maailmaa on kidutettavana, ja se on mielestäni yhtä sen kanssa jos minä itse olisin kidutettavana koska ihmisiä me kaikki ollaan, samanarvoisia, samanlaisia pääpiirteissään. Ja kun en usko sieluun. Huomaan että et sisäistänyt ajatustani, mutta ei siinä mitään, ehkä en osaa selittää mitä tarkoitan. Todella hankalahan sitä on selittää, ihmisillä kun on niin vakiintuneet käsitykset omasta itsestä.

くそっ!

Vierailija

Tunne itsesi

Otsakkeen lause on yksikaikkein vaativimmista elämänohjeista. Lause Gnothi seauton eli tunne itsesi oli hakattu muinaisessa Kreikassa Delfissa sijaitsevan Apollon eli auringon jumalan temppelin päätykolmioon. Kehoitus on tarkoitettu ikäänkuin avaimeksi, jolla aukaistaan portti inhimilliseen kehitykseen, elämänhallintaan ja harmooniseen tasapainoon vievälle polulle.

Juurikin totesin, että tietoisuus on sielu. Etkö usko tietoisuuteesi, mihin sitten?

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
pienisieni
Tunne itsesi

Otsakkeen lause on yksikaikkein vaativimmista elämänohjeista. Lause Gnothi seauton eli tunne itsesi oli hakattu muinaisessa Kreikassa Delfissa sijaitsevan Apollon eli auringon jumalan temppelin päätykolmioon. Kehoitus on tarkoitettu ikäänkuin avaimeksi, jolla aukaistaan portti inhimilliseen kehitykseen, elämänhallintaan ja harmooniseen tasapainoon vievälle polulle.

Juurikin totesin, että tietoisuus on sielu. Etkö usko tietoisuuteesi, mihin sitten?




En usko. Minusta se on harhaa joka ei vaikuta mihinkään. Mielestäni käytökseni voi selittää fysiikalla ja kemialla. Koen itseni biorobotiksi jolla ei ole sen enempää merkitystä kuin tuolla kärpäsellä joka täällä lentelee. Kummallakaan ei ole merkitystä. Merkitystä voi toki olla jonkin asian kannalta mutta absoluuttinen merkitys, merkitys itsessään, on mahdotonta. Kaikkeen voi aina todeta "mitä siitä?" eikä se ole lapsellista vaan ihan oivaltavaa.

くそっ!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat