Seuraa 
Viestejä45973

Kriisit huostaanotoissa ja tapaamisoikeuden rajoituksissa

Nettikeskustelu on hyvä keino vaihtaa tietoja ja olla vertaistukena sekä saada vertaistukea lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteille: lapsille, äideille ja isille. Lapset tosin kirjoittavat hyvin harvoin, jos koskaan.

Huostaanotto ja tapaamisoikeuden rajoitukset aiheuttavat perheille valtavia henkisiä tuskia. Nettikeskustelun avulla vanhemmat voivat purkaa omaa kriisiänsä. Kriisien merkitys on jo havaittu lastensuojelua ohjaavien tahojen toimesta. Ohjaavat tahot kirjoittavat sosiaaliportissa kriisityöstä kertovassa osiossa vanhempien kriisistä huostaanottojen yhteydessä. Sosiaaliportin, viranomaisjulkaisun ohjeistuksen lastensuojelutyöhön, kriisityöstä kertovassa osiossa on tietoa kriisin vaiheista ja näiden ilmenemismuodoista huostaanoton toiseen kohteeseen eli vanhempaan.

Kriisi heijastuu myös lapseen. Kriisin aikana lapsi ja vanhempi eivät käyttädy normaalisti. He saattavat käyttäytyä sekavasti ja epäadeqvaatisti, sekä esimerkiksi suuttua helposti riippuen kriisin vaiheesta. Kriisillä on neljä vaihetta, jossa viimeisessä lapsen ja vanhemman käytös on muuttunut normaaliksi. Tosin trauma, jonka kriisi aiheutti, ei poistu koskaan ihmisen mielestä. Seesteiseen vaiheeseen ja normaalikäyttäytymiseen perheet pääsevät ihmisestä riippuen vuoden, kahden sisällä.

Vasta tämän jälkeen voitaisiin arvioida uudelleen sekä lapsen että vanhemman kannalta, oliko huostaanotto aiheellinen tai ainakin, että voiko sen purkaa. Suomessa huostaanottoja puretaan hyvin harvoin, vaikka laki edellyttää, että huostaanotto on vain väliaikainen toimenpide. Toivottavasti kriisityö ja sen eri näkökulmat pystytään pian ymmärtämään myös käytännön lastensuojelutyössä.

Kriisejä eivät aiheuta perheelle pelkästään huostaanotto, vaan myös tapaamisoikeuden rajoitukset. Jos tapaamisoikeuden rajoituksia asetetaan perheille usein, ei perhe ehdi missään vaiheessa tointumaan edellisestä kriisistään ja näin on pysyvän huostaanoton kierre valmis. Huostaanotonhan tulisi lain mukaan olla vain väliaikainen ratkaisu perheelle. Kriisien merkitys perheelle olisi todella ymmärrettävä myös käytännön lastensuojelutyössä. Tällä hetkellä kriiseistä puhutaan vain ohjaavan tahon toimesta sekä heidän järjestämissään koulutuksissa.

Oma yhdistys huostaanotetuille vanhemmille antaisi paremmat mahdollisuudet vertaistukeen ja uusimman tiedon saantiin lastensuojeluasioista ja kasvatuksesta. Yhdistys voisi myös tiedottaa suurelle yleisölle omia näkökantojaan lastensuojeluasioista. Yhdistyksessä pystyisimme myös keskustelemaan lapsiemme kasvatukseen liittyvistä asioista, jotka ovat ihan erilaisia kuin ei-huostaanoton kokeneissa perheissä. Jäsenyyden yhdistyksessä ei pitäisi päättyä huostaanoton purkuun tai purkautumiseen. Lapset tarvitsevat edelleen vanhempien lisäksi aikaa ja tukea tointumiselleen. Oma yhdistys mahdollistaisi myös lapsille oman keskustelupalstansa.

  • ylös 1
  • alas 0

Sivut

Kommentit (25)

Vaikea ja vakava aihe.

Mutta eikös lähtökohtaisesti perheessä ole itsessään jo kriisi? Joku perheenjäsen oireilee jo ja yleensä, tai ei kait ikinä lasta oteta huostaan siksi että lapsi oireilee jotenkin?

Lapsen huostaanotolle syy on kait useimmiten vanhempien mielenterveys, päihde tms. ongelmat ja se just tekee huostaanotosta niin tavattoman vakavan asian ja vaikean.

Mikään ulkopuolinen taho ei voi jotenkin ilmestyä fixaamaan perheen asioita hokkuspokkus tai mitenkään muutenkaan ei ole mahdollista saada asioita rullaamaan mainiosti silloin jos ajan kanssa on kehittynyt ongelmia jotka päätyvät huostaanottoon. Nehän on voineet muhia ties miten kauan ja jokin sit laukaisee tilanteen niin että lapsi otetaan huostaan.
Perheen sisältä voi olla joskus vaikeaa hahmottaa syitä ja seurauksia just siks että tilanteet kehittyy hitaasti ja se mikä on omaa, se tietenkin koetaan normaaliksi. Huostaanotossakin voi olla pinnassa tunteet, niin lasten kuin aikuistenkin ja tilanne tietenkin muuttuu hetkellisesti enemmän sekavaksi kun huostaanottoon jo sinällään liittyy usein kait epäonnistumisen tunnetta ja häpeää, ties mitä. Ikävääkin tietenkin ja pelkoakin siitä miten lapsi muualla voi.

Tapauskohtaista tietenkin aina ja mikään syyttely ei ole ulkopuolisten kohdaltakaan älykästä.. eikä tunneälykästä.. Mä oon aina sanonut ettei ikinä kukaan tahallaan päätä sotkea asioitaan ja silloin kun elämä menee solmuun niin siinä tarvitaan tukea. Ei ehkä akuutisti muuta kuin lohtua.

Vertaistoiminta on oikein hyvä juttu ja keskustelusaitti kans. Jonkun täytyy vaan olla se joka moisen käynnistää. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta huostaanotoista eikä ole ihan lähipiirissäkään ketään mutta oletettavasti sosiaali-terveys- ja hyvinvointipalveluiden kautta sais kontakteja muihin. Lastensuojelun kautta kans.

Yhtä hemmetin kriisiähän tämä elämä välillä on. Mä oon onnekas kun oon saanut souvattua omaa elämääni niin ettei ole tarvinnut tämän luokan ongelmaan törmätä itte. Jotakin on siis kokematta ja minusta ei siis ole vertaiseksi mutta etsi niin löydät. Suomi -24:lla vois olla aihetta sivuten samanlailla ajattelevia ja sieltä vois löytyä perustajia saitille ja vaikka oman yhdistyksen perustajiksi?

Niin.. ja mä en nyt siis motkota mistään mielenterveys tai päihdeongelmista. Ne nyt vaan on mahdollisia syitä ja niitäkin on ja huostaanottoja ei tapahdu ilman jotakin syytä.

Oon mä paria kauhutarinaa lukenut netissä jossa äiti on väittänyt ettei mitään syytä ollut ja lapsi otettiin huostaan siis ilman mitään syytä. Mutta niitä en tunne enkä tiedä.

Yhden tositapauksen tiedän missä lapset huostaanotettiin ja äiti väitti ettei ollut kyse mitenkään hänestä ja tapaus olis ollut lasten isän ja hänen uuden, nuoren sosiaalialaa opiskelevan tyttöystävänsä juonima, mutta kun en senkään tapauksen yksityskohtia tunne niin en voi sanoa juuta enkä jaata. Lapset ei kuitenkaan kovin pitkään olleet lastenkoissa ja vaikeaa sanoa onko jäänyt mitään traumoja. Niitä tuskin jää jos aikuiset ei tee mitään suurta haloota huostaanotosta. Se vaan on kait aika vaikeaa ja erityisesti siksi että lähtötilannekin usein on jo itsessään yks "Haloo!"..

Tavattoman vaikea aihe tämä on.
Ja mä oon hiukkasten huono diplomaattii mutta ehkä jotenkin paremmin oon asiasta jyvällä entisenä yksinhuoltajana, autisminkirjon puolen asiantuntijana, myös varhaiskasvatuspuolella mukana olleensa ja ties missä "hanslankkarihommissa" nuhjaantuneena. Teoreettista oppia ei juuri ole mulla elämästä esittää että miten se pitäis oikeaoppisesti elää, mutta käytännöstä tiedän sitäkin enemmän ja olen nähnyt elettävän jos jollakin lailla.. jne.
Raamattupiirien touhuistakaan en tiä kun pakana pahainen olen ma vain..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huostaanottoja tehdään mitä merkillisimmistä syistä. Yksi useimmin toistuva on käymieni nettikeskustelujeni perusteella juuri lapsen oirehtiminen. Koulu/päiväkoti ei suju ja lapsi lähetetään psykiatrille ja asiasta ilmoitetaan lastensuojeluun. Tässä vaiheessa ei ole enää kyse lapsen sairaudesta. Tästä syytetään vanhempia.

Aikaisemmin esimerkiksi autisti ja Asberger lasten oirehdinta laskettiin vanhempien hoito- ja kasvatusvirheiksi Nyt tämä asenne on muuttunut, tiede on edistynyt ja vanhempie ei enää syyllistetä. (katso Wikipedia)

Lastenpsykiatrilla lapsen sairauskertomukseen lisätään sosiaalityöntekijän lausunto ikään kuin oletukseksi lapsen sairauden aiheuttajaksi. Eihän kukaan lastaan tahallaan vahingoita. Tämän on nykyinen käytäntö lastenpsykiatriassa, joka toivottavasti aikojen kuluessa tietellisesti toisin näytetään. Vahingoittaja voi olla myös esimerkiksi päiväkoti: tätä väitettä tukee esimerkiksi STM:n yksi tilasto, jonka mukaan lasten ja nuorten psykiatreilla käynnit ovat yli kaksinkertaistuneet 1994-2006. Uusi päivähoitolaki tuli voimaan 1990. Samaan aikaan huostaanotot tuplaantuivat. Lisäksi lapsi viettää päiväkodissa useinkin 10 h/vrk, joten jotain merkitystä päiväkodillakin on. Miksi asiaa ei tutkitava, vaan vanhempia syyllistetään?

Lastensuojelun tutkimus keskittyy pelkästään sosiaalityöntekijöiden näkökulmaan, ei lapsen, ei aikuisen. Lastenpsykiatritkin olettavat lapsen oireiden olevan pelkästään vanhemman syy. Tätäkin asiaa tulisi tarkastella kriittisemmin.

Huostaanoton syiksi mainitaan julkisuudessa juoppo-narkkar-hullu kuvio. Useimmat meistä vanhemmistä olemme sitä vain sosiaalityöntekijöiden näkemysten mukaan. Kirjotin tänne, koska näissä asioissa tarvitaan lisätutkimuksia.

Omalta kohdaltani tiedän, etten ole laiminlyönyt lastani ja saanut häntä epäonnistumaan koulussa. Teimme lapsen kanssa hauskan leikin kouluun valmistautumisessa jo hänen ollessaan vauvaikäinen. En kerro tästä leikistä enempää, mutta hän olisi tiedollisesti selvinnyt 1-2 ekäluokkaa edes käymättä siellä.

Lisäksi lainsäädäntömme on puuttellinen, eikä sosiaalityöntekijät ole tehtäviensä tasalla. Lisäksi he ovat kiireisiä. Tästä asiasta voisin pikkuhiljaa kirjoittaa kirjan, jota kukaan ei lue, joten lopetan tähän. Lapselleni vain haluaisin mahdollisuuden palata kotiin, koska hänen mielestään oma koti on se kullan kallis.

Pönni

Lapsen huostaanotolle syy on kait useimmiten vanhempien mielenterveys, päihde tms. ongelmat ja se just tekee huostaanotosta niin tavattoman vakavan asian ja vaikean.

Mikään ulkopuolinen taho ei voi jotenkin ilmestyä fixaamaan perheen asioita hokkuspokkus tai mitenkään muutenkaan ei ole mahdollista saada asioita rullaamaan mainiosti silloin jos ajan kanssa on kehittynyt ongelmia jotka päätyvät huostaanottoon. Nehän on voineet muhia ties miten kauan ja jokin sit laukaisee tilanteen niin että lapsi otetaan huostaan.
Perheen sisältä voi olla joskus vaikeaa hahmottaa syitä ja seurauksia just siks että tilanteet kehittyy hitaasti ja se mikä on omaa, se tietenkin koetaan normaaliksi.




Just näin! Niinpä, juu!

PS, Pönni! Käy vilaseen:

viewtopic.php?f=13&t=10431&st=0&sk=t&sd=a

Laittomia huostaanottoja on. Toivoisin, että muutkin kuin me vanhemmat sen tiedämme. Tunnen yhden henkilökohtaisesti nuoruudestani: äiti tappeli 7 vuotta ennenkuin sai lapsensa takaisin. Olisi saanut heti mutta ei sietänyt sosiaalivirkailijoita.

Nettikeskusteluissa olen havainnoinut (ilman koulutusta tähän) meidän olevan aika hyvin koulutettuja ja tunneälyisiä ihmisiä. Miten nyt sanoisi lyhyesti: fiksuja.

Minun lapseni oirehdinta saattoi johtua kilpparista, asiaa tutkitaan...

Ok. Mä en siis osannut valita oikeita repliikkejä ja pilasin aiheen osaltani. En tuputa mutujani enkä tunne asiaa kovin hyvin ja muut jatkakoot. En mä tarkoittanut loukata. Ittelläni on ollut mielenterveysongelmia. Mun kohdalla ne on ikäänkuin joillakuilla on flunssaa, jne. Joskus oon lipittänyt kaljaakin enempi kuin olis pitänyt.

Mutta en mä osaa olla muuta kuin oma pöhlä itteni ja annan muille tilaa puhua aiheesta niinkuin pitää. Ei kiinnosta tapella tai muutenkaan ruveta tällaisesta vänkäämään.

Sellainen vertaistuki kuitenkin kannattaa perustaa jos vaan mahdollista. Tässä se nyt nähtiin että tällainen puolihullu kaljaratti on onnistunut puikkelehtimaan ohi sosiaalisen turvaverkon tiheäsilmäisen verkon ja aukoo täällä päätään. Nou hyvä.

Mulla on kylläkin jo kolmekymppinen lapsi ja mun omassa lapsuudessa vanhemmat sai piestä lapsensa henkihieveriin ja vaikka tappaa niin kukaan ei mennyt väliin. Isän isä oli vienyt vastasyntyneen poikansa saunaan kuumaan löylyyn, oli kait jälleen humalassa ja lapsi kuoli. Siitä ei juurikaan puhuttu.

En tiedä olisko tämä nykyaika sitten mennyt ihan överiksi toiseen suuntaan? Onko sosiaalipuolella liian virkaintoisia ja "elämää" vierastavia oppineita, joilla on itsellään kotiolot olleet säntillistä aikataulutettua rutiinia, missä on laskettu kalorit yöuniminuutteja myöden.. vai mikä mahtaa olla homman nimi.

Lastenhoitohan ei ole mitään nuken hoitoa ja lapsi pitäis tietenkin ensin tutkia perusteellisesti että miks oireilee jos kotona ei ole noiota mielenterveys- ja päihdeongelmia, tms. joka haittaa lapsosen hyvinvointia.

Onhan tää nykysysteemi kieltämättä välillä inansa steriiliä ja tönkköä.. ikäänkuin eläis jonkun toisen käsikirjoittamaa näytelmää jossa pitää vaan kuiskailla ja hiipiä ja jos haluaa säpinää niin pitäis mennä kuntosalille nappikuulokkeet päässä .. tai sitten ei..

Lasten huostaanotot ja sijoitukset voidaan rinnastaa entisajan karjan kasvatukseen. Näin, mutta ei ihan näillä sanoilla kirjoitti joku kesällä HS keskustelupalstalla.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Last ... 5237701094

Isot rahat pyörivät tässä lapsilla tehtävässä kaupankäynnissä!

Sijoitettavien lasten asema kaupallistetaan !

http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/ke ... 0&tstart=0

Sääli, että monesti kärsijöinä ovat juuri ne lapset ja lasten vanhemmat.

LapsenEtuAiti
Vahingoittaja voi olla myös esimerkiksi päiväkoti: tätä väitettä tukee esimerkiksi STM:n yksi tilasto, jonka mukaan lasten ja nuorten psykiatreilla käynnit ovat yli kaksinkertaistuneet 1994-2006. Uusi päivähoitolaki tuli voimaan 1990. Samaan aikaan huostaanotot tuplaantuivat. Lisäksi lapsi viettää päiväkodissa useinkin 10 h/vrk, joten jotain merkitystä päiväkodillakin on. Miksi asiaa ei tutkitava, vaan vanhempia syyllistetään?
.



Eniten huostaanottoja Suomessa oli vuosina 1955-56, jolloin niitä oli noin 16 000. Silloin ei käsittääkseni päiväkoteja vielä ollut.

Olisikohan taloudellisella lamalla ja tämän aiheuttamilla perheiden ongelmilla jotakin tekemistä asian kanssa?

Mutta Lazlo, mietippä tätä nykyaikaa:

Ja kyllä kai poikanikin tuntee kuuluvansa alempaan kastiin, kun on sattunut nyt kiusaamaan koulutettua väkeä - lastentarhanopettaja eräässä palaverissa sanoi, että aina kun poikani tulee heille sanomaan, että muut kiusaa niin he sanovat, että taasko sinä tulit kiusaamaan meitä (siis koulutettua väkeä) - tarhassa niin, että lopetti tarhassa käynnin kokonaan ja hänelle kun niin oltaisiin mielellään kirjoitettu kehitysvammaisen paperit siitä syystä, että "kehitysvamma voi ilmetä viiveellä ja näin saa paremmin tuki- ja sijaisperheitä".




viewtopic.php?f=13&t=3302&start=30

Lasteni vanhempi

Pyörällä ollaan opeteltu ajamaan ilman apurattaita. Poika polkee, jos juoksen kyyryssä muka tarakasta kiinni pitäen perässä ja hoen: polje, polje, polje. Jos jään vaan seisomaan ja poika huomaa, etten ole lähelläkään, polkeminen loppuu siihen paikkaan.



Tänään se sitten tapahtui. En enää juossut perässä vaan päästin irti ja juoksinkin edessä - kauppakassien ja kirppikselta löytämäni katto- ja jalkalampun 10 "ecee" /kpl, aivan ihanat, käsissäni - huutaen pojalle, että polje, polje, polje, polje....

Poika polki ja huusi: älä päästä irti, älä päästä irti, älä päästä irti ....
ja näin meillä matka kotiin menikin rattoisasti!

Tänään 2.8.2008 poikani, joka on nyt 6 vuotta 5 kk 16 päivää vanha, oppi pyörällä ajamaan ilman apurattaita!

Lasteni vanhempi
Vielä haluan tuoda tämän esille, ennen kuin saan palautteen Jorvista. Siis poikaanihan on tutkittu koko kevään Jorvin lasten psykiatrisella poliklinikalla.

Meille tuli pöytäkirjaote, jossa on osoitettu erityisopetuspaikka. Ote on salainen, joten kaikkea en kerro, mutta minua TODELLA ihmetyttää siellä oleva perustelu: Lievä tai keskivaikea kehitysvamma.

Vuosi sitten pöytäkirjaotteessa luki: kehityksen viivästymä.
Silloin hänet otettiin erityisopetuksen pidennettyyn oppivelvollisuuteen.

Johtuukohan tämä lievä tai keksivaikea kehitysvamma siitä, että vuosi sitten Jorvissa sanoivat, että kehitysvamma voi ilmetä viiveellä?

Mitä ensi vuonna lukee papereissa, odotan innolla. Lukeekohan 100 % kehitysvamma.

Niin kuin olen tuolla aikaisemmin kirjoittanut, mielestäni poikani kehittyy hurjaa vauhtia. Hän on jopa oppinut eglantia puhumaan - tuskin ymmärtää mitä tarkoittaa - kun on pelannut nettipelejä. Hänellä on oma tietokone - isänsä on koonnut vanhoista roskiksesta löydetyistä ja käytettyinä ostetuista koneista -, jota hän käyttää hyvinkin osaavasti. Aukaisee koneen itse, kirjoittaa salasanat, menee nettiin ja sieltä on löytänyt supermario ja sega pelejä. On tosi kätsy sorminäppäryydessä.

Mutta eihän tuo nyt tietenkään sulje pois viiveellä kehittyvää kehitysvammaa!




http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopi ... 2&start=30

Lazlo
Eniten huostaanottoja Suomessa oli vuosina 1955-56, jolloin niitä oli noin 16 000. Silloin ei käsittääkseni päiväkoteja vielä ollut.

Olisikohan taloudellisella lamalla ja tämän aiheuttamilla perheiden ongelmilla jotakin tekemistä asian kanssa?




Takuulla.. mutta olikos suomessa sitten 90-luvulla enemmän huostaanottoja vai korreloisko nyt se että alkoholin hinta on romahtanut ja ihmiset dokaa enemmän kuin koskaan?

Yksittäistapauksiin en ota kantaa.
Aloittajaa en tunne enkä hänen tapaustaan.
Omakohtaisesti äitinä tiedän sen että perhe-elämään ei mahdu kuin saunakaljat ja muu on valitettavaa.

Suomalainen juomakulttuuri on ihan perseestä.
Se että naisetkin on alkaneet juoda, se lisää fas-lasten määrää ja lasten kehitysvammaisuus ei siis aina ole geneettistä.
Taipumus juomiseen voi olla.. tai sitten ei.

Mikäli kotona asiat on ihan reilassa eikä siellä dokata tai hilluta päihteiden kanssa eikä ole kyse jostakin psykoottisesta uskonlahkoilusta, tms. niin mä en ymmärrä miks sellaisesta perheestä lapset huostaanotettais missä lapsella on ihan hyvä olla.

Mä voin ruveta vaikka asianajajaks sellaiselle ihmiselle tai vanhemmille joilla on asiat ihan reilassa, mutta lapsi on ryöstetty eikä ole edes tapaamisoikeuksia. Johan se nyt on ihan *erseestä jos tuollaista tapahtuu!

Oikeustoimiin ryhtyisin itse välittömästi.. olisin ryhtynyt jos multa olis koitettu lapsi ryöstää ilman pätevää syytä.. Tosin.. ei kukaan edes yrittänyt..

Pönni

Oikeustoimiin ryhtyisin itse välittömästi.. olisin ryhtynyt jos multa olis koitettu lapsi ryöstää ilman pätevää syytä.. Tosin.. ei kukaan edes yrittänyt..



Mutta kun ne oikeustoimetkaan eivät auta. Hallinto-oikeus uskoo sossujen valheellisia ja virheellisiä lausuntoja. Tuttavallani on prosessi kesken, sai toisen takaisin, mutta toista ei, koska perhekodin henkilökunnan sana painoi: poika käyttäytynyt huonosti perhekodissa. Oikeudessa sossut yrittäneet sanoa, että äiti on väkivaltainen, mutta poika, joka ei päässyt kotiin sanonut, ettei äiti ole väkivaltainen vaan perhekodin isä on väkivaltainen!

JUU!

Minunkin tapauksessa minua on pidetty alkoholistina ja täällä neitissäkin huudeltu, että olen juonut pojaltani aivot pilalle. Just, juu. Poikani siis on nyt 6 vuotiaana 8-9 -vuotiaan kokoinen ja hieman kömpelö: ei osaa hyppiä yhdellä jalalla, pelkää palloa eli ei yritä edes kiinni sitä - no ei olla kovin leikitty pallolla - ja pitää kynää kädessä koko nyrkillä. Kuitenkin työskentelee hyvin kynällä. Puhe on ollut viiveistä, mutta so what. Nyt kuitenkin puhuu ja hyvin ja vaikeissa sanoissa sanon hänelle, että minullekkin ne ovat olleet vaikeita, mutta olen harjoitellut ja näin oppinut. Jos vieraanpi ihminen ei heti ymmärrä, mitä poikani sano, poikani lopettaa puhumisen.

En tiedä, kuinka paljon päihdevanhemmilta otetaan lapsia huostaan, mutta sen tiedän, että täällä Espoossa lapset on viety ihan muilta kuin päihderiippuvaisilta vanhemmilta. Mitä sitten huostaanotto tuo tullessaan, joillekkin turvautuminen epäsosiaalisen käyttäytymiseen, joillekkin voi jopa tuoda kuoleman. Niin paljon sossujen sanalla on painoarvoa, että sossujen väittämät mielletään totuudeksi ja vanhemmat ja lapset jäävät näiden SOSSUJUMALIEN jalkoihin.

LapsenEtuAiti

Lastenpsykiatrilla lapsen sairauskertomukseen lisätään sosiaalityöntekijän lausunto ikään kuin oletukseksi lapsen sairauden aiheuttajaksi. Eihän kukaan lastaan tahallaan vahingoita. Tämän on nykyinen käytäntö lastenpsykiatriassa, joka toivottavasti aikojen kuluessa tietellisesti toisin näytetään. Vahingoittaja voi olla myös esimerkiksi päiväkoti: tätä väitettä tukee esimerkiksi STM:n yksi tilasto, jonka mukaan lasten ja nuorten psykiatreilla käynnit ovat yli kaksinkertaistuneet 1994-2006. Uusi päivähoitolaki tuli voimaan 1990. Samaan aikaan huostaanotot tuplaantuivat. Lisäksi lapsi viettää päiväkodissa useinkin 10 h/vrk, joten jotain merkitystä päiväkodillakin on. Miksi asiaa ei tutkitava, vaan vanhempia syyllistetään?



Hakiessani toista juttua löytyi tämä mielenkiintoinen ohjelma:

Kotihoidon tuen korotus sai kiitosta
19.10.2004 19:26
-

Eduskunta oli päivähoitokeskustelussaan tyytyväinen ensi vuoden budjettiin sisältyvästä kotihoidon tuen korotuksesta. Useimmat kansanedustajat katsoivat sen lisäävän perheiden valinnanmahdollisuuksia.

Yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta maksettava tuki nousee nykyisestä runsaasta 258 eurosta hieman yli 294 euroon kuukaudessa. Yksityisen hoidon tuen määrää korotetaan 117 eurosta 137 euroon.

Eduskunta joutunee kuitenkin äänestämään korotuksesta, sillä kokoomuksen ja kristillisdemokraattien valiokuntamietintöön liittämän vastalauseen mukaan korotuksen suuruuden olisi pitänyt olla 75 euroa hallituksen esittämien 42 euron sijasta.

Tuen suuruutta enemmän kiistaa herätti keskustelussa se, että vastalauseessa painotettiin alle kolmivuotiaiden kotihoidon tärkeyttä. Erityisesti vasemmiston karvoja nostatti pystyyn kohta, jonka mukaan "lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päiväkotihoitoon".

(MTV3-STT)




http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtm ... /10/323408

Täällä myös vuonna 2002

VASTALAUSE 3
Perustelut

Eduskunta edellytti, että hallitus antaa selon-teon yhteiskunnassa ja arvomaailmassa tapahtuvista lasten ja nuorten hyvinvointia uhkaavista muutoksista, lastensuojelun tasausrahaston toimivuudesta, valtionavusta kunnille lasten ja nuorten psykiatrian palveluihin sekä esittää toimenpiteet kotien hoivatyön, vanhemmuuden ja lähiyhteisöjen kasvatusvastuun tukemisesta. Selonteko on monelta osin onnistunut täyttämään annetun tehtävän, mutta arvomaailman muutosten arviointi on jäänyt puutteelliseksi. Yhteiskuntaa rakentavien ja lasten kehitystä tukevien arvojen murtuminen on tehnyt kasvatustyöstä entistä vaativamman. Tähän selonteossa olisi tullut ehdottomasti perusteellisemmin puuttua. Koska arvoilmapiiriin ei ole kylliksi perehdytty, myös toimenpide-ehdotukset kotien hoivatyön, vanhemmuuden ja lähiyhteisöjen kasvatusvastuun tukemiselle ovat jääneet vajavaisiksi.

Valiokunnan mietinnössä terävöitetään lapsipoliittista linjaa oikeaan suuntaan, mutta eräiltä osin se jäi puutteelliseksi.

Kotien kasvatus- ja hoivatyö

Perhepoliittiset etuudet on Lipposen hallitusten toimesta yhä voimakkaammin kohdennettu niin, että ne eivät tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä. Perhetukijärjestelmä onkin etenkin päivähoitokustannusten osalta pohjoismaisestikin vertaillen yhteiskunnalle kallis, mutta lasten hyvinvointia arvioiden tuloksiltaan heikko ja tehoton.

Perhetukijärjestelmää on kehitetty ennen muuta työelämän ehdoilla, eikä niinkään lasten etuja palvelemaan. Lähes kaikista muista Euroopan maista poiketen Suomessa ei verotuksessa huomioida elatusvastuuta tai kotona tehtävää hoivatyötä. Kristillisdemokraattien mielestä on väärin, että verotus on paljon raskaampaa sellaisessa perheessä, jossa tulonsaajia on vain yksi verrattuna perheeseen, jossa samansuuruiset tulot ansaitsevat molemmat huoltajat.

Lapsiperheet ovat erilaisista perhepoliittisista etuuksista tyytymättömimpiä kotihoidon tuen heikkoon tasoon. Kotihoidon tuki on leikattu niin alhaiseksi, että lapsen hoito kotona ei ole kaikille perheille taloudellisesti mahdollista. Väestöliiton perhebarometrin mukaan yli 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Lasten päivähoidon järjestämisen lähtökohtana tulisi olla lasten etu. Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päiväkotihoitoon. Lastenlääkärit ovat toistuvasti muistuttaneet kotihoidon vähentävän pienten lasten infektiotautiriskiä. Alle 3-vuotiaiden lasten sairastavuus on selkeästi suurempi kunnallisessa päivähoidossa kotihoitoon verrattuna. Yksinomaan korvatulehdusten hoito maksaa yhteiskunnalle vuosittain yli 100 miljoonaa euroa. Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta.

Perheille tulee taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseensa sopiva tapa hoitaa lastaan. Kotihoidon tuen nykyinen taso ei tarjoa tätä mahdollisuutta. Voimassa oleva järjestelmä asettaa kunnallisen päivähoidon muiden hoitojärjestelyjen edelle. Julkiselle taloudelle kunnallinen päivähoitopaikka maksaa vähintään kolminkertaisesti kotihoidon tukeen verrattuna. Kotihoitoa ja kunnallista päivähoitoa tulisi tukea tasavertaisesti esikouluikään asti. Nyt kotihoidon tukea myönnetään vain alle kolmevuo-tiaiden lasten vanhemmille. Kotihoidon tuki tulisi tehdä tasavertaiseksi vaihtoehdoksi kunnalliselle päivähoidolle korottamalla sen tasoa ja pidentämällä tukiaikaa.

Tuoreissa tutkimuksissa on todettu vanhem-pien, etenkin äidin, työuupumuksen ennakoivan lapsen psyykkistä pahoinvointia, erityisesti masennusta ja itsemurha-alttiutta. On hälyttävää, että nuoret, alle 35-vuotiaat työssä käyvät naiset kärsivät selvästi aikaisempaa enemmän stressistä ja uupumuksesta. Tähän ikäryhmään sijoittuu valtaosa pienten lasten äideistä. Työelämä vaatii vanhemmilta eniten juuri silloin, kun lapset tarvitsisivat kipeimmin vanhempiensa aikaa. Lapsiperheiden vanhempien keskimääräinen yhteenlaskettu viikkotyöaika on selvästi suurempi (64 t/vk) kuin työikäisten lapsettomien parien (48 t/vk). Muissa Pohjoismaissa on selvästi yleisempää, että pienten lasten vanhemmat tekevät osapäivätyötä.

Stakesin tutkimuksesta "Mikä lapsiamme uhkaa?" ilmenee, että noin 250 000 lapsen vanhemmat tekevät ylipitkää työviikkoa ja joka viidennen lapsen molemmat vanhemmat työskentelevät epätyypillisinä aikoina. Työsuojelupiirien tuoreen selvityksen mukaan työpaikoilla rikotaan edelleen suhteellisen yleisesti työaikalainsäädäntöä työnantajan vaatimuksesta, työn vaativuudesta tai lisäansioiden tarpeesta johtuen. Lasten näkökulmasta tämä merkitsee selkeää elintason laskua, sillä merkittävä osa heidän elintasostaan muodostuu mahdollisuudesta viettää aikaa oman vanhemman kanssa omassa kodissa. Lasten hyvinvoinnin kannalta nykyistä työn jakautumista voidaan pitää merkittävänä epäkohtana.

Vanhemmat tekevät varsin vähän järjestelyjä työaikoihinsa varatakseen aikaa lasten hoitoon ja perheelle. Isät eivät käytä mahdollisuutta osa-aikaisuuteen juuri lainkaan, sen sijaan heidän työnteossaan on nähtävissä muutos toiseen suuntaan. Isien keskimääräinen työpanos on selkeästi suurempi kuin muiden työikäisten miesten. Äidit työskentelevät osa-aikaisesti jonkin verran yleisemmin kuin muut naiset, mutta yleisempää on jättäytyä pienen lapsen vuoksi kokonaan pois työmarkkinoilta.

Työajan lyhentäminen on mahdollista alle kolmivuotiaiden vanhemmille osittaisen hoitorahan avulla, mutta mahdollisuutta käyttää vain alle kaksituhatta perhettä vuosittain. Työajan lyhentämiseen ovat oikeutettuja lasten vanhemmat siihen saakka, kun heidän lapsensa ensimmäisen kouluvuoden syyslukukausi on päättynyt. Sekä osittaisen hoitorahan saaminen että työajan lyhentämisen mahdollisuus tulisi ulottaa myös isompien peruskoululaisten vanhemmille. Vanhemmilla tulisi olla mahdollisuuksia ajan antamiseen lapsille silloin, kun se perheen omasta näkökulmasta tuntuu tarpeelliselta.

Vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen tulee laajentaa. Osa-aikatyön edistämisellä parannetaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan siten, että he samalla voisivat säilyttää yhteytensä työelämään. Jos vanhempi saisi taloudellisen mahdollisuuden jakaa aikaansa työlle ja lapsilleen, parannettaisiin sekä lapsen että vanhemman hyvinvointia, ja myös työnantaja hyötyisi lisääntyneestä työtehosta. Lisäksi lapsen syntymästä saakka kotona olleen vanhemman paluu täysipäiväiseen työelämään tulisi helpommaksi. Osa-aikatyöskentely vapauttaa myös vanhempien aikaa pienten koululaisten iltapäivähoitoon sekä vahvempaan kasvatusvastuuseen isommista koululaisista.




http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... 02_p.shtml

Pönni

Mä voin ruveta vaikka asianajajaks sellaiselle ihmiselle tai vanhemmille joilla on asiat ihan reilassa, mutta lapsi on ryöstetty eikä ole edes tapaamisoikeuksia. Johan se nyt on ihan *erseestä jos tuollaista tapahtuu!

Oikeustoimiin ryhtyisin itse välittömästi.. olisin ryhtynyt jos multa olis koitettu lapsi ryöstää ilman pätevää syytä.. Tosin.. ei kukaan edes yrittänyt..




Ben Furman kertoo huostaanottotapauksesta, jossa lapsi otettiin huostaan lapsen sairauden
perusteella ja tämän kirjoituksen mukaan kyseenalaisin lääkärin lausunnoin:

http://www.vartu.fi/lehtikirjoitukset/F ... 1_2004.doc

Tässäkään tapauksessa eivät oikeustoimet auttaneet, vaikka lääkärinlausuntoja hankittiin myös toisilta tahoilta.

Lastensuojelulakikaan (417/2007) ei käske ottamaan lasta huostaan pelkästään vanhempien juopottelun takia:
§ 40 mukaisesti ja viranomaisohjeen (http://www.sosiaaliportti.fi) mukaisesti lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:

kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä.

Näin ollen, toisin kuin julkisuudessa väitetään, huostaanoton perusteena on oltava lapsen terveys ja kehitys, eikä tämä juoppo-narkkari-hullu vanhempi.

Lapsen tervyden ja kehityksen arviointi ei mielestäni kuulu sosiaalityöntekijän pätevyyteen. Terveyden ja kehityksen lausunnot tulisi kirjoittaa lääkärien toimesta, ja useimmiten tähän tarvitaan psykiatrian tai psykologian alan lääkärinlausuntoja. Lääkärit kyllä kirjoittavat näitä lausuntoja, mutta lausuntoihin kirjoitetaan sosiaalityöntekijän näkemys ja käsitys, mikä on aiheuttanut lapsen terveyden ja kehityksen vaarantuntumisen.

Olisi tutkittava näitä yhteiskunnallisia tekijöitä: taloudellinen tilanne, päivähoito, perheen kiire mahdollisina lapsen oireiden syynä. Lasten lääkäreitä ja psykiatrian alan lääkäreitä olisi koulutettava ymmärtämään myös yhteiskunnallisia tekijöitä, eikä pelkästään käyttää kiintymyssuhdetta lapsen huonon olon perusteena.

Toisaalta nykyään lääkärit eivät piittaa kiintymyssuhteesta, kun on kyse lapsen saaamisesta pois vanhempien ulottuvilta. Mitä haittoja tästä on lapselle?

Nykykäytäntö on, että jos lapsella on jotain oireita terveydessä ja kehityksessä, nämä ovat vanhempien syytä. Kysynkin, pitääkö tämä aina paikkansa?

Naltsukka oli löytänyt aiheeseen sopivan kommentin: "Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päiväkotihoitoon."

Tätä tulosta ei tosin juuri missään mainita, eikä mainosteta. Toistan vielä itseäni: 90-luvun alussa tuli voimaan uusi päivähoitolaki. 90- luvun alusta lähtien huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet.

Tämän lisäksi edellä on kirjoitettu 90-luvun lamasta ja tämän aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta perheille. Muistan lukeneeni myös jonkun tutkimuksen lähivuosilta, jossa kerrotaan köyhyyden aiheuttamasta riskistä sairastua mielenterveysongelmiin aikuisena. Voisiko tämä pitää paikkansa myös lapsuuden oirehdintoihin?

LapsenEtuAiti
Nykykäytäntö on, että jos lapsella on jotain oireita terveydessä ja kehityksessä, nämä ovat vanhempien syytä. Kysynkin, pitääkö tämä aina paikkansa?



Tuo kuulostaa omiin kokemuksiinikin nojaten tutulta. Syy vaikka kaivetaan mistä, jotta saadaan vanhemmat syyllistettyä. Etenkin jos vanhempi on näkevinään syytä myös esim. koulussa.

Nyt v. 07-08 vaihteessa tuli voimaan laki joka laskee lastensuojeluilmoitusten teko kynnystä.
Nykyisen lain mukaan jos lapsella on liikaa poissaoloja koulusta koulu on velvollinen tekemään lastensuojelu ilmoituksen.

Omalla lapsellani oli keväällä 2kk jakso jolloin hän ei voimakkaan mahakivun, jonka ajattelen olevan ahdistusta, vuoksi kyennyt menemään kouluun. Maha tutkittiin ja allergioitakin löydettiin, mutta ne eivät poistaneet joka aamuista kouluunmeno vaiheessa ilmaantuvaa mahakipua. Koulun toimet asian edistämiseksi koin laimeiksi ja tehottomiksi. Syy mielestäni haluttin löytää kotoa. Olemme asuneet 2v. pääkaupunkiseudulla, muutimme 200 km päästä tänne. Minä teen töitä määräyskirjoilla ja olin stressaantunutkin. Nämä syyt saattoivat olla (ja varmasti olivatkin myös) osallisina siihen ettei lapseni pystynyt menemään kouluun. Muuten ajoittaisia nivelkipuja lukuunottamatta minun pitäisi olla terve. Alkoholia en ole koskaan ottanut yhtä rav.annosta enempää lapseni nähden. (Paitsi nyt syksyllä laivan seisovassa pöydässä, join pari lasia viiniä ja lapseni huomasi eron ja se oli hänestä vain hauskaa..)
lapseni luokalle oli tullut vuotta aiemmin myös uusi lapsi, josta tuli lapseni paras kaveri. Ystävyys oli hyvin sitova. Opettajakin kuvasi suhdetta kuin paita ja peppu. Itse havaitsin kaveruudessa piirteitä jotka voisi pukea sanoiksi ahdistavia.
Kun lapsni oli ollut kuukauden pois koulusta. Koululla pidettiin palaveri jossa oli mukana koulukuraattori, koulupsykologi, minä ja rehtori. Kuraattori eikä psykologi olleet aiemmin nähneet lastani. Palaverista voisi käyttää termiä ahdistava. Kaikki perheensisäiset asiat kaivettiin esille.

Pohdittiin että jos lapseni kokee turvettomuutta kotiin mennessä, koska olin töissä. Tein 6h. työpäivää, juuri lapseni iltapäivähoitojen vuoksi. Ehdotettiin että lapseni menisi iltapäiviksi iltapäiväkerhoon ja vähävaraisille sosiaalitoimikin kustantaa iltapäivähoitomaksuja.. Mielestäni kommentit olivat naiivin alistamiseen pyrkiviä.

Yksi vaihtoehto jota ehdotettiin oli pieneen erityisryhmään meno, koulu oli kauempana ja lapseni saisi todennäköisesti taksikuljetuksen.

Kun ehdotin koulun vaihtoa, siihen suhtauduttiin negatiivisesti. Sillä koulun vaihto on lapselle valtava stressitekijä ja vaikeudet tulisisvat olemaan edessä jälleen uudessa koulussakin.

Lopulta päädyttiin kokeilemaan että lapseni menisi taksilla kouluun, mutta sekään ei onnistunut. Lapseni ei pystynyt menemään taksiin ja taksikuski oli koulullekin raportoinut että lapsi oli takertunut lyhtypylvään ympärille taksiin häntä yrittäessäni saada.

Yhdeksi kouluunmenoa haittaavaksi tekijäksi palaverissa nähtiin minun ja lapseni lämmin suhde. Nukumme lapseni kanssa vierekkäin joka oli palaverissa olleiden naisten (kaikki palaverissa olleet olivat naisia) mielestä haittaava tekijä. Kun menimme koululle ja sanoin lapselleni ettei hänen tarvitse mennä luokkaan vaan menemme käymään palaverissa. Rehtori tarttui lastani hartijoista kiinni ja vei väkisin luokkaan.. Niin palaverissa todettiin että näimmehän kuinka lapsi äitiin takertui kun häntä alettiin luokkaan viemään. Meidän kehoitettiin menemään perheneuvolaan kriisiajoilla.

Kun tätä oli jatkunut 2kk. koulu teki omassa sisäisessä palaverissaan päätöksen, tehdä lastensuojeluilmoituksen. Lapsi ei edelleenkään ollut ollut tekemisissä koulupsykologiin eikä koulukuraattoriin. Ja tästä ilmoitettiin minulle ja uutinen oli HYVIN ahdistava.

Tämän jälkeen teimme päätöksen kokeilla toista koulua ja loppukevät meni ilman suurempia ongelmia. Lapselleni tehtiin lähete lastenpsykiatrian poliklinikalle, jossa loppupalaverissa olivat mukana uusi opettaja, vanha psykologi, joka nykyisessä koulussa on jälleen osana henkilökuntaa. Ja edelleen psykologi halusi nähdä meissä vian. Vaikka psyk. testeissä todettiin lapsellani olevan hyvä minäkuva ja hyvä itsetunto, eikä mitään viitteitä mistään psyk. poikkeavasta. Ja lapseni on lahjakas. Ja opettaja kehui lapseni ryhmään sopeutumistaitoja ja kuinka hyvin hänet otettiin vastaan.

Lastensuojelussa ilmoituksen johdosta kävimme. Lapseni oli ennättänyt olla jo kuukauden uudessa koulussa. Koska kouluunmenossa ei uudessa koulussa ollut vaikeuksia, käynti ei johtanut edes asiakkuuteen lastensuojelussa.

Lapseni pääsi nyt musiikkiluokalle ja on käynyt uudessa koulussa itsenäisesti bussilla jo tänään. Aamulla saatoin pysäkille, mutta huomenna olisi tarkoitus kokeilla täysin itsenäistä matkustamista. Uusia kavereitakin on eilenkin yksi tyttö tuli heti koulunpihalla lapseni luo ja lapseni kysyi jo lupaa päästä toisen uuden kaverin luokse ensiviikolla koulunjälkeen..

Ja minä olen maailman onnellisin ihminen.

Lapsen etu, se on ihmisten jotka haluavat vain auttaa tehden vain pahaa... suuhun kuuluva puistatusta aiheuttava lause...

LapsenEtuAiti

Tämän lisäksi edellä on kirjoitettu 90-luvun lamasta ja tämän aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta perheille. Muistan lukeneeni myös jonkun tutkimuksen lähivuosilta, jossa kerrotaan köyhyyden aiheuttamasta riskistä sairastua mielenterveysongelmiin aikuisena. Voisiko tämä pitää paikkansa myös lapsuuden oirehdintoihin?




Tällainen puheenvuoro löytyi:

Onko köyhyyttä Suomessa - Ratkaiseeko raha ihmisen onnellisuuden?
Mielenterveyspäivät 15.11.2005 Kuopio
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Valto Kosken puheenvuoro

Mikä vaikutus taloudellisella hyvinvoinnilla on mielenterveyteen?

Jos vastaan heti aluksi ensimmäiseen osaan otsikkoamme, niin haluan sanoa, että Suomessa on köyhyyttä, mitataan sitä millä mittarilla tahansa. Toiseen otsikon kysymykseen voi vastata, että raha ei ratkaise ihmisten onnellisuutta, se korkeintaan rauhoittaa, niin kuin sanonta kuuluu. Sen arvioiminen, mikä vaikutus taloudellisella hyvinvoinnilla on mielenterveyteen, on aika monitahoinen kysymys ja sitä voi mitata monella tavalla.

Todistaakseni ettei tarvita taloudellista mammonaa onnellisen elämän rakentamiseksi, kerron erään opettavaisen tarinan kotipitäjästäni. Pitäjän kirkkoherralla oli tapana kierrellä pitkin pitäjää kyselemässä mitä ihmisille kuuluu, miten he ovat eläneet jne. Eräänä päivänä hän meni taloon, jonka emännästä oli tullut sotaleski, lapsia oli paljon, eikä olot muutenkaan olleet kovin ruusuiset. Lapset joutuivat käymään koulua jalkaisin ja suksilla pitkien taipaleiden takaa, toinen toistensa vaatteita ja jalkineita vuoroon käyttäen, leipä oli tiukassa jne. Mutta elämä oli onnellista, kaikesta huolimatta.

Kuultuaan emännän kertomuksen perheen elämästä, kirkon isä oli talosta lähtiessään vielä ovella kääntynyt ja kysäisi: Emäntä, kun kaiken teidän kertomanne olen kuullut, niin on pakko kysyä, eikö se elämä ollut silloin pelkkää puutetta ja kurjuutta täynnä? Hetken miettimisen jälkeen kuului vastaus: Kuulkaas kirkkoherra kun nyt tarkemmin ajattelen, kyllähän se sitä taisi olla, mutta onneksi emme tienneet, että se oli puutetta ja kurjuutta. Niinpä niin tässä on hyvin opettavainen tarina, jossa raha ei tehnyt ihmisiä onnelliseksi, sitä kun ei yksinkertaisesti ollut.

Tämän jälkeen voidaan kysyä aiheellisesti, mikä vaikutus taloudellisella hyvin voinnilla on yleensä? Mikä merkitys sillä on meidän aikamme mielenterveys ongelmiin? Viime aikoina on tullut tutuksi hokema, että Suomella menee nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tästä on myös näyttöä ja kansainvälisiä tutkimuksia. Kukaan tuskin kiistää, ettei näin olisi varsinkaan me poliitikot. Me kun saatamme luulla, että meilläkin on siihen jonkinlainen osuus. Ja onhan se sitä paitsi meille mukavaa kuultavaa.

Hyvä näin, että olemme kansakuntana vaurastuneet, mutta olemmeko vaurastuneet henkisesti tekemään oikeita johtopäätöksiä varojen kohdistamisesta? Tällöin täytyy kysyä, mitä esimerkiksi eduskunta on tehnyt mielenterveysongelmien osalta? Mikä yhteys mielenterveyteen on köyhyydellä ja syrjäytymisellä? Mikä on suhtautumisemme Euroopan Unionin määritelmän köyhyydestä? Tiedämmekö, miten mielenterveysongelmat ovat kehittyneet Suomessa? Olen sitä mieltä, että ymmärtääksemme tehdä oikeita päätöksiä poliittisella, tasolla meidän täytyy lisätä ymmärrystämme.

Katselin tänne lähtiessäni, mistä tällaista tietoa on löydettävissä. Tällöin löysin Suomen Mielenterveysseuran Psykoterapia kuntoutuksena – kyselytutkimuksen, hoidon toteutumisesta. Mielenterveyden häiriöitä on avattu tässä tutkimuksessa varsin laajasti. Sen sivuilta 14–18 avautuvat tiedot mielenterveyden häiriöiden kehityksestä, mielenterveyden-häiriöt ja työkyky sekä lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt.
(Kalvot 1, 2, 3) Tutkimus osoittaa mielenterveysongelmien lisääntyneen kaikilla tutkimuksen alueilla sinä aikajaksona, jota tutkimus käsittelee eli vuosina 1990–2002. Ongelmat näyttävät siis olevan tiedossa, mutta miten niihin poliittisella tasolla aiotaan puuttua, taitaa olla ainakin jossakin määrin hämärän peitossa.

Jotain sentään on tehtykin, kun eduskunta päätti 2000-luvun alussa puuttua oma aloitteisesti osaan ongelmasta, kohdistamalla erillisen määrärahan sairaanhoitopiireille nuoriso-psykiatrian ongelmien helpottamiseksi. Muistan mikä meteli siitä valtiovarainministeriön taholla syntyi. Eduskuntaa syytettiin aina istuntosalia myöten vastuuttomuudesta ja määrärahan osoittamisesta kohteeseen, jossa ei olisi valmiutta käytännön toimien aloittamiseksi. Eduskunta vei kuitenkin tahtonsa läpi, eikä määrärahan käytön kohdistamisessa todelliseen tarkoitukseen seurannan mukaan ollut suuria ongelmia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä lausuttiin tyytyväisyys siihen, että eduskunta oli nostanut ongelman julkisuuteen. Lisäksi meille sanottiin, että nuoriso-psykiatriset toimenpiteet ovat pitkäaikaisia, jos aiotaan saada todellisia tuloksia aikaan. Se taas merkitsi, että oli varauduttava usean vuoden jatkuvaan rahoitukseen. Uskoimme asiantuntijoita ja määräraha pidettiin valtion tulo- ja menoarviossa kolmen vuoden ajan.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan on kirjoitettu tavoite köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, ja eduskunta käy parhaillaan keskustelua hallitusohjelmaan perustuen köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisestä. Kolmen eri ministeriön toimesta on kartoitettu toimenpiteitä, joilla näitä ongelmia voitaisi vähentää. Oma eduskuntaryhmäni valmisteli myös ohjelman köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimenpiteistä. Myös Euroopan Unionin ohjelmissa on köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistä tarkoittava ohjelma. Ohjelmia ja selvityksiä siis on olemassa, mutta miten ne saadaan palvelemaan todellisia tarpeita? Miten saadaan taloudellisen hyvinvoinnin vaikutukset mielenterveyteen käytännössä toteutumaan?

Viimeaikaiset kokemukset viittaavat siihen, että raha - tai erityisesti sen vähyys - asettaa rajoja sekä syrjäytymisen, köyhyyden, että myös mielenterveyden ongelmien hoitamiselle. Kun hallitusohjelmaa luotiin viime eduskuntavaalien jälkeen, sovittiin samalla ns. kehys-menettelystä, jolla asetettiin tietyt rajat budjettikäytännölle.

Nyt rajat alkavat olla saavutettu eikä voimavaroja juurikaan voida lisätä. Osoituksena tästä käynee se, että köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen osoitetuista ja tutkituista tarpeista voitiin vain pienen pieni osa saada käyttöön. (Köyhyyden ja syrjäytymisen ohjelmaan osoitettiin valtiovarain ministeriöstä alle sata miljoonaan euroa, mukaan lukien kansaneläkkeiden 5 euron tasokorotus 1.9.2006)
Ymmärrän varsin hyvin, että tiukka taloudenpito on välttämätöntä, että talous saadaan pidettyä kunnossa. Mutta asialla on toinenkin puoli, jos emme ryhdy riittävän ajoissa korjaaviin toimenpiteisiin, tietyissä asioissa lasku yhteiskunnalle saattaa muodostua suuremmaksi kuin osaamme kuvitella. Kaikki tutkimukset osoittavat, että tällainen tilanne on syntymässä mielenterveyden alueella, siksi onkin kysyttävä onko tähän varaa.

Hyvät kuulijat
Olen käsitellyt saamaani aihetta hyvin pintapuolisesti, ja ehkä myös vähemmän johdon mukaisesti. Toivottavasti siinä on kuitenkin jotain sellaista sisältöä, joka nostaa asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta myös käytännön toimenpiteisiin.
Hyvää jatkotyöskentelyä.




http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja ... kuopio.htm

Myös lastensuojelun keskusliittokin on ottanut kantaa lapsiperheiden köyhyyteen ja siitä aiheutuviin ongelmiin:

http://lskl.asiakas.org/showPage.php?pa ... ews_id=124

Ajankohtaista

Lausunto UM:lle YK:n Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen Suomen viidenteen määräaikaisraporttiin liittyvistä TSS-komitean lisäkysymyksistä
23.01.2007

Lastensuojelun Keskusliitto on antanut lausunnon Ulkoasiainministeriölle YK:n Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen Suomen viidenteen määräaikaisraporttiin liittyvistä TSS-komitean lisäkysymyksistä. Lastensuojelun Keskusliitto ottaa lausunnossaan esille lapsikauppaa, lapsiperheiden elintasoa, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, maahanmuuttajalasten asemaa ja lasten terveyttä koskevia näkökohtia.

YK:n Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus; Lausuntopyyntö Suomen viidennettä määräaikaisraporttia koskevaa kuulemistilaisuutta varten, määräaika 19.1.2007

Saatteeksi

Lastensuojelun Keskusliitto on alkuvuodesta 2005 antanut lausunnon ulkoasiainministeriölle Suomen viidennen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien kansallista täytäntöönpanoa koskevan määräaikaisraportin valmistelemiseksi. Keskusliitto ei ole aikaisemmin antanut YK:n ns. TSS-yleissopimusta koskevaa lausuntoa.

Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2005 antamassa lausunnossa on otettu esille artikloihin 10 (kohta 6 Lasten suojelu taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä), 11, 12, ja 13 liittyviä kysymyksiä. Osa niistä on asioita, joita valtio ei ole ottanut huomioon määräaikaisraporttia laatiessaan ja joista TSS-komitea haluaa nyt tarkennuksia.

Tässä lausunnossa viitataan mm. YK:n Lapsen oikeuksien komitean Suomelle sen kolmannesta määräaikaisraportista syyskuussa 2005 antamiin suosituksiin.

Artikla 10: Perheen suojelu, kysymys 11 lapsikaupasta

Lastensuojelun Keskusliitto toteaa 19.3.2005 ulkoasiainministeriölle antamassa lausunnossaan koskien lapsikaupan ja salakuljetuksen estämistä ja yhteistyömuotoja mm. seuraavaa:

1. Työnjakoa selkeytettävä ja sen perusteella lisättävä rahoitusta:
- sosiaalinen ja rakenteellinen rahoitus, EU:n budjettilinjat oikeus- ja sisäasioissa sekä EU:n rahoitus kriisinhallintatehtävissä
- resursseja järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan, suuntaus aiempaa voimakkaammin lapsikaupan ja salakuljetuksen estämiseen
- paikallisten ja kansainvälisten organisaatioiden yhteistyön parantaminen

2. Euroopan Unioniin instituutioihin tarvitaan keskeinen lapsen oikeuksien toteutumista tarkkaileva seuranta- tai valvontaelin, jonka tehtävänä olisi yhteistyön luominen, politiikan seuranta sekä tiedon kerääminen
3. Lapsikaupan uhreilla tulisi olla oikeus taloudelliseen korvaukseen
4. Lapsikauppaan liittyvän tietoisuuden lisääminen sekä lähtö-, määränpää- että ns. transit-maissa.
5. Maiden välistä yhteistyötä olemassa olevien säännöstöjen, menettelytapojen ja käytännön toiminnan osalta tulee tiivistää
6. Kaikkien lasten tulisi saada oma henkilöllisyystodistus jo syntyessään
7. Poliisin ja virkamiesten sosiaalisten taitojen ja lasten oikeuksien kunnioituksen parantaminen
8. Virkamiesten ja opettajien tietoisuuden ja ymmärryksen parantaminen liittyen lapsikauppaan
9. Koulunkäynnin merkitystä on korostettava lapsikaupan suojelu- ja ehkäisytoimena. Etenkin lähtömaiden lapsia tulisi valistaa kouluissa nykyistä paremmin lapsikaupan vaaroista
10. Unionin tulisi keskittyä korruption ja rahanpesun ehkäisyyn, koska sen katsotaan liittyvän läheisesti myös lapsikauppaan
11. Vähemmistöt ja vammaiset tarvitsevat omat, tarkoin määritellyt toimintatavat, koska he joutuvat valtaväestöä herkemmin lapsikaupan kohteiksi
12. Työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden ehkäisy
13. Adoptiokäytäntöjen valvonta; tulevaisuudessa tulisi kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota lisääntyneisiin Internet-adoptioihin.

Lapsen oikeuksien komitea suosittaa, että Suomi olisi tehokkaasti mukana seksuaaliseen tai muuhun hyväksikäyttöön liittyvän lapsikaupan vastustamisessa ja estämisessä (art 52-53). Suomeen on luotava elin, joka kehittää valvontaa pedofiilien toimintaa vastaan yhteistyössä lasten kaupallisten internetympäristöjen ja poliisin kanssa. Yhteistyön avulla on luotava turvallisia sertifioituja verkkoympäristöjä lapsille. Myös tästä Lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle suosituksen (Lapsen suojeleminen väkivallalta, rasismilta ja pornografialta median - erityisesti internetin - välityksellä art. 24-25)

Suomi ei ole toistaiseksi ratifioinut lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevaa lisäpöytäkirjaa, mistä Suomi sai huomautuksen Lapsen oikeuksien komitealta (suositusten art. 58-59).

Liittyen kysymykseen 12 naisiin kohdistuvasta väkivallasta

TSS-komitea haluaa Suomelta lisätietoja naisiin kohdistuvasta välivallasta. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä perheen sisäinen väkivalta koskettaa kaikkia perheen jäseniä. Jompaankumpaan vanhempaan kohdistuva väkivalta koskettaa perheen lapsia – ja päinvastoin. Suomen voimassa oleva rikoslaki ei ota riittävästi huomioon tilanteita, joissa lapsiin kohdistuu lievää väkivaltaa. Koska lapsi ei voi itse ajaa omaa asiaansa samalla tavalla kuin lievän väkivallan kohteeksi joutunut aikuinen, tulee yhteiskunnan tehostaa toimintaansa tässä asiassa.

Lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle useita lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä koskevia huomautuksia ja suosituksia. Komitea toivoo valtion järjestävän tiedotus- ja opetuskampanjoita väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Lisäksi komitea toivoo valtion järjestävän asianmukaista fyysistä ja psyykkistä hoitoa hyväksikäytetyille lapsille (suositusten art. 31 – 33).

Lastensuojelun Keskusliiton mielestä vanhemmille on annettava tehokkaammin ohjeita ja opastusta lapsiin kohdistuvan väkivallan seurauksista, mutta neuvonta ei saa korvata viranomaisten puuttumista lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tarvittaessa.
Lastensuojelun Keskusliitto on selvittänyt suomalaisten asenteita lapsen ruumiilliseen kuritukseen. Kun vuonna 1981 Suomen aikuisväestöstä 47 prosenttia hyväksyi kuritusväkivallan ja sitä vastusti 44 prosenttia, sekä miesten että naisten suhtautuminen on 2000-luvulla muuttunut kielteisemmäksi väkivallan käyttöön lasten kasvatuksessa.
Parin viime vuoden aikana käydyt keskustelut lehtien yleisönosastoissa ja internetin keskustelupalstoilla osoittavat, että lapsiin kohdistuvan väkivallan kannatus istuu lujassa osassa väestöä. Vaikka 20 vuodessa on tapahtunut merkittävä asennemuutos, joka näyttää edelleen jatkuvan, on väkivallan käytöllä lapsia kohtaan silti merkittävä puolustajakuntansa.
Lastensuojelun Keskusliiton Älä lyö lasta –kampanjalla (2006) on haluttu vähentää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kampanja korostaa, että jokaisella lapsella on oikeus väkivallattomaan lapsuuteen. Minkäänlainen väkivalta ei kuulu lapsen kasvatukseen. Kampanja näkyy tietoiskuina YLE:n kanavilla sekä aikakaus- ja sanomalehdissä. Kampanjalla on omat verkkosivut osoitteessa www.alalyolasta.fi.

Artikla 11: Oikeus riittävään elintasoon, kysymys 13 mm. köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan kansallisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta

Lastensuojelun Keskusliitto on vuoden 2005 lausunnossaan tuonut esille lapsiperheiden köyhyyteen liittyviä näkökohtia.

Suomen viidennessä TSS-sopimusta koskevassa määräaikaisraportissa mainitaan Suomen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, jotka Suomi on tehnyt osana EU:n avoimen koordinaation menetelmään sisältyvää jäsenmaiden tiedonvaihtoa. Toisin kuin raportissa on mainittu, ensimmäiset kansalliset toimintasuunnitelmat tehtiin kaksivuotiskaudeksi 2001 – 2002 ja seuraava kolmivuotiskaudelle 2003 – 2005. Tänä vuonna Suomi on laatinut kolmannen ns. Sosiaalista osallisuutta koskevan kansallisen raportin vuosiksi 2006 – 2008.

Lastensuojelun Keskusliitto on ollut mukana sen eurooppalaisen yhteistyöverkoston Eurochildin lasten ja lapsiperheiden köyhyyttä koskevassa tutkimustyössä, jota on tehty kansallisten toimintasuunnitelmien pohjalta. Liitteenä Eurochildin vuosia 2006 – 2008 koskevan raportin suositukset ja Suomea koskeva osio.

Suomalaisten lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut nopeasti 1990-luvulta lähtien. Lapsiperheiden asema tulonjaossa on viimeisten tilastojen mukaan edelleen heikentynyt. Vuonna 2003 lapsiköyhyysaste ylitti koko väestön köyhyysasteen. Lapsiköyhyysaste oli 12,3 % vuonna 2004. Tulonjaossa lapsiperheistä heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet, pienten lasten perheet ja monilapsiset perheet.

Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on vanhempien työttömyyttä, pätkätyöllisyyttä, työmarkkinoilta syrjäytymistä ja pienipalkkaisuutta. Myös opiskelijalapsiperheiden taloudellinen asema on heikko. Kasvukeskusten korkeat asumiskustannukset vaivaavat erityisesti lapsiperheitä. Lapsiperheet myös asuvat muita ahtaammin.

Lapsen oikeuksien komitean antoi suosituksen (art. 40-41) myös lasten ja lapsiperheiden köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisesta ja ehkäisystä.

Lastensuojelun Keskusliitto on mukana Suomen köyhyydenvastaisen verkoston EAPN-Finin lapsiköyhyystyöryhmän työssä. Työryhmä esittää, että lapsiperheiden toimeentuloa on parannettava yleisesti, mutta sen lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota erityisessä syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja lapsiperheiden tilanteen korjaamiseen.

Lapsiperheiden köyhyys on merkittävä riskitekijä lasten ja nuorten suotuisalle kehitykselle. Köyhyys vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen ja köyhyys heikentää sosiaalista selviytymistä. Lapsiperheiden köyhyys lisää syrjäytymisriskiä ja ylläpitää ylisukupolvista köyhyyttä. Köyhyys heikentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti yhteisön ja yhteiskunnan toimintaan. Lapsiperheiden köyhyys on sekä inhimillisesti että taloudellisesti äärimmäisen kallista. Se on kallista sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla.

Kelan hypoteettisten laskelmien mukaan yksi syrjäytynyt aiheuttaa 40 vuodessa noin 700 000 euron kansantulon menetyksen, vastaava julkisen talouden menetys on noin 400 000 euroa. Esim. mielenterveydeltään häiriytyneen lapsen ylimääräiset hoito- ja lääkekulut ovat runsaat yksi miljoona euroa, kun lapsi on psykiatrisessa hoidossa noin kymmenen vuotta. Myös kriminalisoituneen lapsen viiden vuoden koulukoti- ja kymmenen vuoden vankilajaksot maksavat noin miljoona euroa.

Kelan mukaan hyvä sosiaalinen toimintakyky on kiinteästi yhteydessä taloudelliseen menestykseen. Yksilön inhimillinen ja sosiaalinen pääoma selittää kaksi kolmasosaa talouskasvusta. Lapsuuden olosuhteet saattavat näin ollen olla ratkaisevia yhteiskunnan menestyksen kannalta. Myös vanhempien olosuhteisiin vaikuttaminen on merkittävää.

Lapsiköyhyystyöryhmä korostaa, että julkisella vallalla on käytettävissään runsaasti keinoja, joilla lapsiperheiden köyhyyttä voidaan merkittävästi alentaa. Kysymys on ennen kaikkea siitä, löytyykö riittävästi poliittista tahtoa puuttua lapsiperheiden heikentyneeseen asemaan tulonjaossa. Liitteinä EAPN-Fin työryhmän raportti suomeksi ja englanniksi.

Artikla 12: oikeus terveyteen, kysymys 15 mm. terveyspalveluiden saatavuudesta ja mielenterveyspalveluista

Lasten ja nuorten elinolojen ja hyvinvoinnin kehityksestä on vaikea saada kokonaiskuvaa nykyisten tiedonkeruujärjestelmien perusteella. Tiedon puute vaikeuttaa myös kuntien välisten vertailujen tekemistä. Vertailu olisi tärkeää palvelujen tasa-arvoisen saatavuuden kehittämiseksi. Erityisesti tietovaje koskee alle 12-vuotiaita lapsia.

Neuvolan ja kouluterveydenhuollon voimavarat ovat riittämättömät lapsiperheiden nykyajan tarpeisiin nähden. Raskaana olevien äitien päihteiden käyttö on lisääntynyt ja päihteet ovat yleisemminkin kasvava ongelma lapsiperheissä. Myös työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet rasittavat vanhemmuutta ja parisuhdetta. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen edellyttää, että terveystarkastusten määrää on lisättävä ja laatua parannettava sekä eri sektoreiden välistä yhteistyötä lisättävä. Terveystarkastuksille tulee asettaa riittävä ohjeistus kansanterveyslakiin liittyvällä asetuksella.

Lasten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet, mutta säännöllinen seurantatutkimus tilanteen arvioimiseksi ja palvelujärjestelmän kehittämiseksi puuttuu kokonaan. Lapsen oikeuksien komitean suosituksissa kehotetaan Suomea lisäämään nuorten mielenterveyspalveluita ja itsemurhien ehkäisykampanjoita (art. 37 – 39). Lasten ja nuorten mielenterveyden seurantaa varten on luotava pitkäjänteinen tutkimussuunnitelma.

Lapsen oikeuksien komitea kiinnittää myös huomiota lasten ja nuorten lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön (suositukset art. 34-35).

Artiklat 13 ja 14: Oikeus koulutukseen, kysymys 16 maahanmuuttajien ammatillisesta koulutuksesta
- liittyy myös artiklaan 2.2 syrjimättömyys ja artiklaan 12 palveluiden saatavuus

Oikeus osallistua ikätasoaan vastaavaan opetukseen peruskoulussa ei anna esimerkiksi maahanmuuttajalapselle todellisia mahdollisuuksia kouluttautua. Valtakielen oppiminen vie aikaa, ja koulutausta lähtömaassa voi olla hyvin puutteellinen. Nykyiset räätälöidyt erityisratkaisut eivät ole riittäviä.

Romanilasten koulumenestys on valtaväestöä huonompi ja riski syrjäytyä peruskoulun jälkeisistä opinnoista suurempi. Lapsen oikeuksien komitea suosittelee, että romanilasten koulunkäyntiin varataan riittävät resurssit ja että heidän syrjäytymisensä ehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomiota (suositukset 42-43 ja 56-57).

Maahanmuuttajalasten ja etnisten vähemmistöjen lasten koulutukseen liittyvistä kysymyksistä on edelleen liian vähän tutkittua tietoa. Tehtyjen selvitysten ja kentältä saadun kokemuksen mukaan maahanmuuttajalasten syrjäytymisvaara on todellinen. He saattavat saada peruskoulun päätökseen, mutta heillä ei ole valmiuksia jatkokoulutukseen. Niiden kohdalla, jotka onnistuvat aloittamaan jatkokoulutuksen, opinnot keskeytyvät hyvin usein.

Kokonaisnäkemys maahanmuuttajalasten ja perheiden perus- ja erityispalveluihin liittyvistä kysymyksistä puuttuu. Palvelujen kehittämiseksi tarvitaan tietoa niistä erityisistä riskitekijöistä tai suojaavista tekijöistä, jotka aiheuttavat maahanmuuttajalasten syrjintää tai johtavat heidän syrjäytymiseensä.

Myös kotoutumisen toteutumisen arviointiin tarvitaan lisää tietoa lasten ja perheiden näkökulmasta. Kotoutuminen edellyttää, että maahanmuuttajille annetaan riittävästi tietoa vastaanottavan yhteiskunnan toiminnasta, lainsäädännöstä, yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista, tarjotaan riittävästi kielenopetusta ja tuetaan lasten kaksikielisyyttä. Vastuu kotoutumisesta ei voi olla yksinomaan työvoimahallinnon vastuulla, eikä kotoutumisessa tarvittavia palveluja voi jättää erilliseksi toimintalohkokseen. On myös pohdittava toisen sukupolven maahanmuuttajille suunniteltujen kotoutumiskäytäntöjen sisältöjä ja tarpeellisuutta. Kotoutumisen sijaan olisi paremminkin puhuttava etnisten vähemmistöjen osallistumisesta sekä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumisesta.

Suurimmalle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään väliaikainen oleskelulupa vuodeksi (ns. B-status). Väliaikaisen luvan haltijoilla on rajoitetut oikeudet välttämättömiin palveluihin, eikä esimerkiksi oikeutta tehdä työtä. Heistä ei tule asuinkuntansa jäseniä, ja he joutuvat asumaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Pitkittyessään tilanne aiheuttaa perheissä ahdistusta ja masennusta, mikä vaarantaa edellytyksiä lasten terveelle kehitykselle. Myös kotoutumistoimenpiteiden käynnistyminen pitkittyy. Erityisesti maahanmuuttajanuoret ovat syrjäytymisvaarassa, koska heillä ei odotusaikana ole ollut mahdollisuutta peruskoulun jälkeisiin opintoihin eikä työntekoon.

Pakolaislasten hyvinvoinnin turvaamisessa Suomen tulee kiinnittää erityistä huomiota traumaattisten kokemusten tunnistamiseen ja hoitoon. Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea ryhtymään toimiin apua tarvitsevien tunnistamiseksi ja riittävän psykologisen avun tarjoamiseksi lapsille ja heidän vanhemmilleen. Nämä palvelut eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla. Lisäksi viime vuosina on todettu maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden psyykkisen terveydentilan olevan aiempaa heikompi, joten apua tarvitsevia lapsia ja perheitä on entistä enemmän.

Suomessa huolehditaan hyvin ilman huoltajaa tulleista lapsista. Huolimatta EU:n turvapaikkajärjestelmää säätelevien minimistandardien Suomea alhaisemmasta tasosta, Suomen on syytä jatkaa tasokasta työtään. Tosin Suomessakaan ratkaisuja ei aina tehdä lapsen edun näkökulmasta.

Tämän erityisryhmän vastaanottoa, heitä varten luotuja palveluita ja oikeuksien toteutumista ei seurata eikä arvioida Suomessa. Lähtökohtana tulisi olla yksintulleiden lasten kohtelu lapsina, ei maahanmuuttajina. Olisi myös harkittava yksintulleiden lasten oikeutta lastensuojelutoimenpiteisiin, jotka paremmin takaisivat lasten tarvitsemien palveluiden saamisen. Nykyinen lastensuojelulaki ei kuitenkaan anna riittävästi valtuuksia yksintulleiden lasten elämään puuttumiseksi.

Oleskeluoikeuden saaneet, pysyvästi maahan jäävät lapset tulisi saattaa samanarvoiseen asemaan valtaväestön lasten kanssa. Ns. perheryhmäkodeissa asuvat lapset elävät olosuhteissa, jotka voidaan rinnastaa huostaan otettujen lasten tilanteeseen. Niistä itsenäistyvät nuoret eivät ole oikeutettuja jälkihuollon palveluihin, vaikka he olisivat vailla perhettä tai sukulaisverkostoa, eikä heillä ei olisi valmiuksia itsenäiseen elämään täytettyään 18 vuotta. Nämä nuoret ovat selvässä syrjäytymisvaarassa.

Kysymys 18 saamelaisten oikeudesta omaan kieleen
- liittyy myös artiklaan 1 itsemääräämisoikeudesta

Saamelaisten omakieliset palvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa toteutuvat heikosti. Saamenkielisiä työntekijöitä saamelaisalueen kunnissa on vähän ja hekään eivät työskentele siellä, missä palveluja tarvitsevat ovat. Kiireellisin saamenkielisten palvelujen tarve on lasten päivähoidossa ja vanhusten huollossa. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella lapsella ei ole oikeutta saamenkieliseen kouluopetukseen, päivähoitoon tai saamenkieliseen sosiaali- ja terveyspalveluihin, jolloin saamelaislapsi ei ole yhdenvertaisessa asemassa valtaväestöön kuuluvan lapsen kanssa.

Suurin syy saamenkielisten palveluiden saatavuuden vähäisyyteen on saamelaisten kotiseutualueen kuntien heikko taloudellinen tilanne ja alueen korkea työttömyys. Saamelaisessa kulttuurissa monen sukupolven kattava perheyhteisö, laajat sukulaisuussuhteet ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat olleet tärkeitä yhteisön hyvinvoinnin edistämisessä, mutta myös kielellisen ja etnisen identiteetin säilyttämisessä. Yhteisöllisyyden väheneminen ja kasvatusvastuun siirtyminen yhä enemmän yhteiskunnalle lisää riskiä vanhempien vaikeuksien heijastumisessa lapsiin. Saamelaislasten parissa työskentelevät tarvitsevat lisäkoulutuksen kautta ohjausta kasvattaessaan saamelaislapsia selviytymään nyky-yhteiskunnan vaatimuksista kadottamatta yhteyttä kieleen ja kulttuuriin.

Saamelaisten lasten osalta olisi jo äitiys- ja lastenneuvolatoiminnassa otettava huomioon syntyvän lapsen kieli- ja kulttuuritausta. Vanhempia pitäisi tukea ja neuvoa jo ennen lapsen syntymää esim. kaksi- ja monikielisyysasioissa ja olisi erittäin tärkeää, että lastenneuvoloihin saataisiin nopeasti saamenkielistä henkilökuntaa. Lastensuojelun tukitoimia järjestettäessä tulisi huomioida saamenkielisen lapsen oikeus omakielisiin hoito- ja kuntoutuspalveluihin. Saamelaislapsille ja nuorille olisi taattava mielenterveyspalvelut omalla äidinkielellä sekä palvelujen sisällöissä huomioitava lapsen kulttuuritausta.

Valtion tulisi harkita pysyvän valtionrahoituksen myöntämistä saamelaiselle lastenkulttuurikeskustoiminnalle. Lisäksi valtion olisi ryhdyttävä kiireellisesti toimenpiteisiin saamenkielisen lasten ja nuorten radio- sekä TV-tarjonnan lisäämiseksi.

Helsingissä 19.1.2007

Seppo Sauro
Toiminnanjohtajan sijainen

White-Dove

Yhdeksi kouluunmenoa haittaavaksi tekijäksi palaverissa nähtiin minun ja lapseni lämmin suhde. Nukumme lapseni kanssa vierekkäin joka oli palaverissa olleiden naisten (kaikki palaverissa olleet olivat naisia) mielestä haittaava tekijä. Kun menimme koululle ja sanoin lapselleni ettei hänen tarvitse mennä luokkaan vaan menemme käymään palaverissa. Rehtori tarttui lastani hartijoista kiinni ja vei väkisin luokkaan.. Niin palaverissa todettiin että näimmehän kuinka lapsi äitiin takertui kun häntä alettiin luokkaan viemään. Meidän kehoitettiin menemään perheneuvolaan kriisiajoilla.




Tyttöni nukkuivat vieressäni siihen asti kun heidät sitten huostaanotettiin. Ensin heillä oli yhteinen huone ja siellä molemmilla sängyt, mutta hiippailivat viereeni. Nuorempi läppäsi yöllä jalkapohjansa kasvoilleni ja sanoi: Kutita!

Kun menivät kouluun, molemmat saivat oman huoneen ja siirsin sänkyni olohuoneeseen. Kyllä se olin loppuyöstä minä, joka sain kärsiä ahtaudesta, sillä molemmat olivat taas hipsineet viereeni. Enää ei tarvinnut kutittaa!

Kun lapseni olivat sijoitettuna Äänekoskelle ja kun olivat sairaina, niin heillä oli hyvin ikävä minun viereeni. Ja vanhempi on vieläkin, ennen kuin vuoden vaihteessa muutti avoliittoon, soittanut sairaana minulle, että saako tulla viereeni. Nuorempi soittaa, jos ötököitä löytää asunnostaan. Taksilla vaan äidin tykö. No ei nyt sentään, mutta soittavat kuitenkin.... kumpikin asuu jo omillaan.

White-Dove
Lapseni pääsi nyt musiikkiluokalle ja on käynyt uudessa koulussa itsenäisesti bussilla jo tänään. Aamulla saatoin pysäkille, mutta huomenna olisi tarkoitus kokeilla täysin itsenäistä matkustamista. Uusia kavereitakin on eilenkin yksi tyttö tuli heti koulunpihalla lapseni luo ja lapseni kysyi jo lupaa päästä toisen uuden kaverin luokse ensiviikolla koulunjälkeen..

Ja minä olen maailman onnellisin ihminen.

Lapsen etu, se on ihmisten jotka haluavat vain auttaa tehden vain pahaa... suuhun kuuluva puistatusta aiheuttava lause...




Onnea teille ja varmasti olet maailman onnellisin ihminen, täällä toinen, toistaiseksi!

Naltsukka laittoin nuo kaksi linkkiä köyhyyden vaikutuksista mielenterveyteen. Kiitos!

Valto Kosken puheenvuoro oli hyvä. Noihin lastensuojelujärjestöihin suhtaudun äärimmäisellä varovaisuudella, koska useimmat niistä rahoittavat toimintansa huostaanottattamalla lapsia (?). Tämä on minun saamani käsitys heistä, asiasta ei liene mitään tutkimusta, enkä tiedä kaipaako se edes sitä.

Mutta tuolla ylhäällä mainitsin tutkimuksesta, jonka mukaan taloudellinen ahdinko lapsuudessa voi aiheuttaa mielenterveysongelmia aikuisena. Tämä tutkimus on tehty Helsingin yliopistolla kansanterveystieteen laitoksella 2006.

Uskon kyllä omin kokemuksin, että taloudellinen ahdinko heijastuu lapseen. Sodan jälkeisessä Suomessa kaikki olivat rahapulassa ja taloudellisessa ahdingossa, joten se ei tehnyt perheistä poikkeavia.

Meillä oli lapseni varhaislapsuudessa pari vuotta aikaa, jolloin olimme tosi tiukalla. Ei lapselta puuttunut ruokaa eikä leluja, mutta säästää pitii äidin ruuassa ja perheen harrastuksissa. Vieraita ei viitsinyt kutsua, eikä vierailukutsuja vastaanottaa, kun ei ollut varaa tarjoilla mitään. Sosiaalihuolto ei ollut meidän ahdingostamme kiinnostunut: rahan pitäisi riittää. Ei he ottaneet huomioon pankkilainaani, joka olisi pitänyt laittaa ulosottoon rahaa saadakseen. Olimme aikalailla eristäytyneitä. Ei muilla ihmisillä ollut niin pohjatonta köyhyttä - olimme erilaisia. Yritin lastani suojella tältä, mutta jotenkin se tihkui lapsen leikkeihin: hän teki pinoittain seteleitä piirustuspaperista. Minulla on vieläkin tallella laatikossa ne setelipinot.

Väistyihän se köyhyys, mutta lapseni oli hyvin ujo vieraassa seurassa. Tämä aiheutti ongelmia muiden ihmisten kuin äidin kohtaamisessa.

Mielestäni ihmisten omilla asenteilla on keskeinen osuus mielenterveyteen. Ilman rahaakin voi saada paljon aikaiseksi, eikä lapsen terveys ole rahasta riippuvainen. Melkeinpä päinvastoin, jos vanhemmat ovat paljon poissa kotoa ja korvaavat yhdessä olon materiaalilla, lapsille voi syntyä mielenterveysongelmia.

Hyvä esimerkki, joka oli jossain kirjassa. Vanhemmat olivat vieneet lapset korkeasaareen. Lapset olivat nähneet oravan kiipeilevän vapaana puissa ja koko perhe oli pysähtynyt ja olleet läsnä seuratessaan oravan puuhia. Ja jälkeenpäin lasten mielestä se orava oli ollut mielenkiintoisin eläin Korkeasaaressa.

Meillekin on luxusta mennä uimarannalle, ottaa lukemista ja eväät mukaan. Eikä se maksa mitään. Eikä lapseni koe sitä sen huonompana kuin mitään kalliita Linnanmäki reissujakaan.. Ja sitten kun säästämme ja pääsemme jonnekin yhdessä, niin ne ovat harvinaisuudessaan arvokkaita. Nyt säästämme Saksan risteilyä varten..

Yleensä pankit suhtautuvat myönteisesti lainojen lyhennysten maksuajankohdan siirtämiseen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat