Elämäni 'näytelmää'

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Olen tässä miettinyt. Monesti huomaan että teen asioita, kuin joku muka seuraisi elämääni. Salaa, ehkä tiedostamattani, ajattelen että elämäni on elokuvaa jota seurataan. En aina, esimerkiksi masturboidessani, mutta silloin kun esimerkiksi olen pahalla päällä tai käsittelen hankalia tunteita.

Jos olisin täysin oma itseni, niin suuttuessani varmaan itkisin tai purkaisin ärtymystä perheeseeni aggressiivisilla ilmauksilla, tai paiskoisin ovia ja muita huonekaluja niinkuin pienenä. Nykyään yleensä suljen tunteet sisälleni ja olen näyttämättä niitä. Menen vain hiljaa tekemään hommani ja palaan huoneeseeni, jossa ehkä istun hetken hiljaa sängyllä ja tuijotan seinää. Uskoakseni teen noin koska se tuntuu hienolta, olisi hienoa jos joku näkisi.

Olen varma että tämä johtuu elokuvista. Ehkä muistakin medioista mutta elokuvista ja tv-sarjoista enimmäkseen. Niistä on iskostunut alitajuntaan sellainen käsitys kuin olisi itsestäänselvää että jokaisen elämää seurataan. Niistä myös matkin noita käyttäytymismalleja. Näin uskon siis. Tuntuu jotenkin hienolta käyttäytyä samoin kuin elokuvissa. Olen sitä mieltä että en käyttäytyisi joillakin tavoilla jos en olisi ikinä katsonut telkkaria. Esim. mitä järkeä loppujen lopuksi tuossa hiljaa sängyllä istumisessa on, ei mitään. Mutta kun elokuvassa ollut kerta, niin sen omaksuu alitajuisesti ja tuumaa että tuo on cooli tapa käsitellä vihan tunteitaan. En osaa oikein paremmin selittää.

Tämä siis tapahtuu aika lailla tiedostamattani, mutta kun pysähdyn miettimään kesken tilanteen, huomaan ettei käytöksessäni ole varsinaisesti mitään järkeä enkä keksi mitään muuta lähdettä käytökselleni kuin joku elokuva jossa on myös käyttäydytty niin. Ja huomaan myös salaa lapsellisesti ajattelevani että minun elämäni olisi elokuvaa ja sitä seurattaisiin ja minun pitäisi käyttäytyä elokuvahienosti.

Onko joku muu huomannut samaa? Miettikää asiaa. Itsestä löytää hassuja juttuja kun tarkkailee. Toivottavasti en nyt ole ainoa täällä, olisihan se vähän huolestuttavaa. Tarkennuksena vielä siis että en minä tietenkään oikeasti usko että elämäni olisi jotain elokuvaa, se on vain sellainen.. tavallaan leikki.. leikittelyä mutta kuitenkin vakavissaan.. en ole skitsofreenikko ja ymmärrän kyllä mikä on totta ja mikä ei

くそっ!

Kommentit (15)

Vierailija

Tuttu tunne, ei siitä pääse eroon, jos tarkka poika oot… koska näytelmää se vain on...

Kannattaisi pyytää ohjaajaa vaihtamaan filmiä välillä, siihen samaan minäminä pätkään tuppaa tylsistymään...

Ei ole kiva, joka päivä työntää päätään seinään, vai mihin se nyt oli…

Vähän niinkuin se elokuva päiväni kummelina, vai mikä se nyt oli...

Mayaa eli harhaa, koko näkyvä maailma, ihan niin kuin filmit ja tietokone pelitkin, niin toden tuntuista…

Mutta tunteesi… on tietoisuuden perustana

Kuka katsoo maailmaa sinun silmiesi kautta, kuka kuulee äänet korvillasi, kuka tuntee käsilläsi? Tule tietoiseksi itsestäsi, ja ihmettele itseytesi mysteeriä. Tietoisuus on polku, joka vie viisauteen ja ymmärrykseen. Se on tie totuuden luo.

Skitsofrenia on hyvinkin yleistä… valtaväestö on skitsofreenisiä. Kakkimainen vaivahan se on, kuvitella itseään joksikin mitä oikeasti ei ole on.

Länsimainen ajattelutapa on umpisolmu, joka on aika hankala selvittää, pitää palata aika kauas taaksepäin löytääkseen solmukohdan.

Show must go on...

T:minäminäminä

Vierailija

Tulee mieleeni elokuva Truman show, jossa Jim Carreyn esittämän päähenkilön ympärille on rakennettu pienoismaailma jossa hänen elämästään tehdään tv-sarjaa. Inhottavaa varmaan jos kuvittelee, että omaa elämää seuraaa joku. Itselläni ei ole kyseistä ongelmaa, jos sitä edes ongelmaksi voi kutsua? En pahemmin katso televisiota...

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Weird'Os
Tulee mieleeni elokuva Truman show, jossa Jim Carreyn esittämän päähenkilön ympärille on rakennettu pienoismaailma jossa hänen elämästään tehdään tv-sarjaa. Inhottavaa varmaan jos kuvittelee, että omaa elämää seuraaa joku. Itselläni ei ole kyseistä ongelmaa, jos sitä edes ongelmaksi voi kutsua? En pahemmin katso televisiota...



Ei se ole ongelma koska ajattelen niin ainoastaan silloin kun teen jotain hienoa tai käsittelen suuria tunteita.

くそっ!

Vierailija
Ronron
Hese_822
Sitä se yksinäisyys teettää.



Yksinäinen olen mutta ei se siitä johdu, varmaankaan.



Kyllä sitä yksinäisyydessä vaan jotenkin alkaa tuntemaan itsensä maailman keskipisteeksi. Niinkuin ihminen kuvittelee itsensä maailman keskustaksi niin kauan kuin emme ole kanssakäymisissä toisten planeettojen olioiden kanssa.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Hese_822
Ronron
Hese_822
Sitä se yksinäisyys teettää.



Yksinäinen olen mutta ei se siitä johdu, varmaankaan.



Kyllä sitä yksinäisyydessä vaan jotenkin alkaa tuntemaan itsensä maailman keskipisteeksi. Niinkuin ihminen kuvittelee itsensä maailman keskustaksi niin kauan kuin emme ole kanssakäymisissä toisten planeettojen olioiden kanssa.



En minä kuvittele itseäni maailman keskipisteeksi. Ei tämä mitään sellaista ole. Kun leikittelyä ajatuksella että jos joku näkisi niin tämä olisi coolia jne. Tavallaan näyttelen olemattomalle yleisölle. Olen tehnyt sitä aina kun muistan, enkä ole aina ollut yksinäinen. No en ehkä ihan pienenä, silloin kun en vielä ymmärtänyt elokuviakaan.

くそっ!

Vierailija

Ronronilla on jänniä ajatuksia. On mullakin joskus tuollainen ajattelu, mutta ei kylläkään silloin jos olen suuttunut. Tai no, harvoin olen suuttunut, yleensä vaan "pahoitan mieleni" jostain ja sitten alan itkeä. Sellaisessa tilanteessa en mietikään, mitä minusta ajatellaan. Julkisessa tilanteessa saatan kyllä joskus miettiä noita käyttäytymistapoja.

Vierailija

hmm.....olet aika taval saman kaltainen kun minäkin nimittäin lasten kodissa kun joskus olin niin sain hermoromahuksia paiskin tavaroita seinil ja lennätin kaiken mitä sain käsiini ni seinille tai ohjaajia päin sellasen 86kg työn tekijänkin lennätin seinälle en tiiä miten se on mahollista mut niin tapahtu mut tänä paivänä niis tilanteis itken ja paukutan ovia ja tärisen mut masturboinnin tilal mä lähen juokee ihan päättömänä ilman et tietäsin et minne meen ja koska tuun tää on aika iso muutos sikäli mitä on sullakin tapahtunut et ois hieno nähä mut mul saattas no joo herää mun muistotpintaa ja saattasin hieman pelästyy ja sitkun no joo mut olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut aikaiseksi ja se et vaik olen mikä olen niin se ei ole muuttanut mun elämääni niin et en vois olla oma itseni ja se et ne mitä muistoja ja kokemuksia ihmisen teini vaiheeskin tulee ni niist voi tulla traumoi mut en ole kokenut ainakaan mikä vois aiheuttaa sen mut muualta joo olen saanut esim ruotsin laivalta 08 ku kävin ja yksin tulin pois ni ei kiva mut isot onnitelut sul hei oikeesti mä olen ylpee

Vierailija

Jospa tuntemamme todellisuus onkin hologrammi, valo- ja äänienergioiden ja mallien rakennelma.
Jospa onkin niin, että tietoisuutemme on vuorovaikutuksessa tämän rakenteen tai unen kanssa, kutsuttakoon sitä tuolla termillä, ja meistä tulee osa todellisuutta.
Silloin kun olimme ajallisesti "nuorempia", tiesimme tämän ja olimme vahvasti yhteydessä korkeampaan itseemme, joka heijasti unta korkeamman ulottuvuuden tasoilta, jotta saatoimme leikkiä Eedenin puutarhassa ennen polarisuuksiin vajoamistamme ja muistinmenetystämme alkuperästämme. Ja näin planeetta kehittyi erilaisten ja erityyppisten sivilisaatioiden ja fyysis-eteeristen kehojen kautta, kun unta esitettiin. Mutta yleisesti ottaen uni oli hyvä ja se perustui ykseydenlakiin - pyhään totuuteen siitä, että kaikki oli yhtä Hengessä ja oli omavaloista, siis valo tuli sisältä, erillisyys oli unen harhaa, ei todellisuutta.
Kaikki elämäni kaksinaisuustietoisuudessa on ollut pelkkää näytelmää...

Vierailija

Voin sanoa "tekeväni" lähes samalla tavalla kuin Ronron. Kuvittelen siis, että joku seuraa tekemisiäni tietyissä tilanteissa, joku ns. oikea henkilö siis. Tai ehkä se on toivomista, toivon, että joku todistaisi elämääni.

Vierailija
Ronron
Menen vain hiljaa tekemään hommani ja palaan huoneeseeni, jossa ehkä istun hetken hiljaa sängyllä ja tuijotan seinää. Uskoakseni teen noin koska se tuntuu hienolta, olisi hienoa jos joku näkisi.



Odotatko ketään siihen tilanteeseen? Ottamaan siitä tilanteesta pois?

-

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Ronron
Ei se ole ongelma koska ajattelen niin ainoastaan silloin kun teen jotain hienoa tai käsittelen suuria tunteita.
Eli peilaat itseäsi itsesi kautta. Normisti itseä peilataan muiden kautta, ja kun ne "muut" puuttuu tai on just sillä hetkellä pois paikalta, niin se kokemus ja tunnejuttuilu kelaillaan tekemällä itsestä tavallaan ulkopuolinen näkijä kokijan lisäksi. Siitä veikkaisin tuon leffafiilistelyn noissa kohdissa johtuvan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Uusimmat

Suosituimmat