Mustavalkoisuus ja siihen vetoaminen keskusteluissa.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

No ensinnäkin: Mitä mustavalkoisuus mielestäsi tarkoittaa?

Sitten itse asiaan. Eli olen keskustellut paljon eräällä toisella keskustelupalsta, palsta on suosittu ja näin ollen vastaajiakin on hirmuinen skaala.

Usein törmään keskusteluissa, etenkin sellaisissa joiden aihe ei miellytä "vastapuolta" ja jotka voivat jopa kokea sen loukkauksena, argumenttiin siitä, että minä ajattelen mustavalkoisesti.

Kun kysyy kyseisen argumentin esittäjältä, että mitä hän tuolla tarkoittaa, saa erittäin epämääräisiä vastauksia, lainauksen jostain tekstistäni ja viittauksen, että "tuo on juuri sitä mustavalkoisuutta", eli ei kerro minulle yhtään mitään.

Onko kyseiseen asiaan vetoaminen siis vain sitä, että kaikki muut argumentit on käytetty loppuun ja pitää hyökätä persoonaa vastaan, vai voinko todella olettaa ajattelevani mustavalkoisesti ja jos ajattelen, niin voinko tietoisesti tehdä asialle jotain?

Voi tietysti olla, että keskustelupalstalla antaa helposti hieman yksinkertaisemman kuvan kuin todellisuudessa onkaan. Ei kukaan jaksaisi lukea tekstiä, jos siinä olisi esitetty kaikki harmaan eri sävytkin, tulisi pitkä reportaasi.

Hämmästyttävintä on, että mustavalkoiseksi minun ajattelutapaani ei ole ikinä sanottu "oikeassa elämässä", eli se liittyy selkeästi tapaani ilmaista itseäni nettipalstoilla.

Oletko sinä joskus ajatellut mustavalkoisesti? Millä tavalla se tuli ilmi ja miten pääsit siitä eroon? Onko oikein keskittää keskutelussa huomionsa toisen ihmisen "mustavalkoisuuteen", kun aihe on alunperin ollut varsin toinen?

Sivut

Kommentit (103)

Vierailija

Olen ajatellut vähentää tuntuvasti keskustelupalstoilla riekkumista, mutta aloituksesi toi heti mieleen sen mikä minuakin on ihmetyttänyt tietyn aihepiirin sisällä.

Tuodessani esille että en halua ympärileikkauksen nimellä kulkevan lasten silvonnan leviävän Suomeen/Suomessa ja että soisin ettei sitä harjoitettaisi oikeastaan missään maailmassa olen parillakin keskustelupalstalla saanut kuulla

- olevani natsi
- olevani suvaitsematon
- etten hyväksy monimuotoisuutta tai toisia kulttuureita

yms. Okei, saahan sitä olla mitä mieltä hyvänsä mistä hyvänsä, mutta nyt kun tulit ihmetelleeksi, niin minuakin ihmetyttää minkä vuoksi aletaan keskustella minusta ja minun piirteistäni jos kysymyksessä on jokin maailmalla tai Suomessa tapahtuva ilmiö jota vastustan tai puollan? (Toki voin tehdä sellaisen myönnytyksen tässä asiassa että tiedän itsekin puhuvani paljon itsestäni, joten ei ole ihme jos aihe ikäänkuin "ajautuu" minusta puhumiseen.)

Oletan olevani jossain määrin mustavalkoinen koska minulle on vielä olemassa ns. oikea ja väärä, ja kaikille ei ilmeisesti ole koska suhteellisuus on nykyään kovasti muodissa. Omissa silmissäni suhteellisuus ei ole mitään muuta kuin henkistä laiskuutta jolla vältetään ottamasta kantaa vaikeaa asiaan. Nykyajan suurin synti on ottaa painokkaasti kantaa jossakin asiassa selkeästi sen puolesta tai vastaan, toisaalta tietysti tällä Tiede-palstalla nimenomaan on ymmärrettävää että asioita pitää kyetä pyörittelemään kantilta jos toiseltakin. Mutta minun mielestäni ei saisi olla niin turta että on valmis hyväksymään mitä vain koska se on sitä "monimuotoisuutta" ja "elämän rikkautta"... Koskas tiede on sellaisista piitannut? Jos kaikki on suhteellista, niin sittenhän voidaan päätellä että ei se yltiöpäinen suvaitsevaisuuskaan ole mikään absoluuttinen totuus, vaan vain tällä hetkellä muodissa oleva ilmiö. Eikä kukaan näemmä enää edes osaa määritellä suvaitsevaisuutta, kun se joidenkin mielestä on sitä että pitää suvaita sitä että joku ei suvaitse esim. oman lapsensa fyysistä koskemattomuutta!

Jonkun mielestä voinee olla huolestuttavaa että olen enenevissä määrin alkanut pitää hyvinkin järkevänä tällaista ulosantia:

http://keronen.blogspot.com/

Näinkö se mustavalkoisuus sitten syntyy minun taholtani? Se että arvostan jämäkkää ajattelua joka ei salli ympäripyöreyksiä joiden avulla vain vältetään ottamasta kantaa ja vaaleanpunaisten rillien läpi katseltuna hyväksytään vallan kaikki mitä maailmasta löytyy vain sillä perusteella että se maailmasta löytyy, onko se mustavalkoisuutta? Mistä lähtien, muuten, sananvapauskin on ollut vain niiden vapautta jotka haluavat paapoa ja mielistellä jo valmiiksi niitä tahoja joiden pelkäävät tulevaisuudessa alkavan kiristää erinäisiä tahoja jos ei jo valmiiksi tanssita heidän pillinsä mukaan? Arvostavatko mielistelyn kohteeksi tulevat mielistelijöitään?

Noh, pahoittelen jos tämä nyt menee suuntaan johon et halua, ja toivottavasti aihetta tarkastellaan toisenlaistenkin esimerkkien avulla, tuo esimerkki jota käytin on jo erityisen märehditty ja läpipuitu. Mietiskelen itse vain edelleen että eikö tässä maailmassa saa enää olla mitään mieltä mistään ilman että saa hävetä "mustavalkoisuutta" tai junttiutta tai mitä nyt milloinkin. Ehkä onkin vain itse alettava täysin häpeämättömäksi.

Vierailija
Qadesha

Oletan olevani jossain määrin mustavalkoinen koska minulle on vielä olemassa ns. oikea ja väärä, ja kaikille ei ilmeisesti ole koska suhteellisuus on nykyään kovasti muodissa...

...Näinkö se mustavalkoisuus sitten syntyy minun taholtani? Se että arvostan jämäkkää ajattelua joka ei salli ympäripyöreyksiä joiden avulla vain vältetään ottamasta kantaa..


Etkös sinä toisessa keskustelussa valitellut ihmisten mielipiteiden sementoitumista jolloin omasta mielipiteestä pidetään järkähtömättömästi kiinni? Sopii minun mielestäni huonosti yhteen yllä lausumasi kanssa.

Tulee väkisin mieleen, että ensin sanot jämäkästi jotain. Sitten joku sanoo jotain vastakkaista jämäkästi ja fiksummin jolloin muutat mielipiteesi suurin piirtein päinvastaiseksi koska jämäkkyys edellyttää tätä. No tämä on toki aika mustavalkoinen tulkinta.

Itse tulee ainakin syyllistyttyä latteuksiin ja muihin ympäripyöreyksiin mutta tämä usein siksi etten nimenomaan ole sementoinut mielipidettäni keskustelusta olevasta aiheesta. En nyt yritä v***uilla tai mitään sellaista. Haluan vain jotain tarkennusta tai olenko ymmärtänyt pointin täysin väärin. Niin käy aika usein.

Vierailija

Mielestäni on paljon parempaa keskustelua käsitellä asioita laajemmasta perspektiivistä aina kun se on mahdollista eikä vain äärimmäisestä kannasta. Usein pyrin itse keskustelussa laajentamaan keskustelua pikemminkin kuin inttämään "eipäs-juupas"-akselilla.

Mustavalkoisuus on yleensä juuri sitä harmaan sävyjen unohtamista. Joissakin asioissa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, esimerkiksi ympärileikkauksissa: ne joko sallitaan tai kielletään.

Ympärileikkauskysymys on kuitenkin myös laajempi: missä kulkee toisen kulttuurin hyväksymisen rajat, mitä meidän tulee suvaita; toisaalta, miten paljon toisen kulttuurin tulee sopeutua meidän tapoihimme ja lakeihimme? Ympärileikkauksella on riskinsä, mitkä mielestäni ovat suurin syy sen kieltämisen oikeutukseen. Ei ole kovin reilua, että pieni lapsi pistetään ottamaan tarpeettomia riskejä kulttuurin puolustamisen nimissä. Me emme ole aina se osapuoli, jonka tulee ymmärtää ja sopeutua. Hyväksymisen raja kulkee jossain, ja ymmärrän kyllä että tästä on eri mielipiteitä.

En myöskään ole innokas demokratian tai länsimaisen kulttuurin levittäjä; usein tätä on tehty sotimalla ja tulokset ovat olleet erittäin huonoja. Omalla esimerkillään valtion voivat näyttää muille paremman / toisen vaihtoehdon, mutta alistamalla ja pakottamalla syntyy vain vastarintaa ja kärsimystä.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005

tunkkeli,

Mustavalkoisuudella viitataaan täällä tiedepalstalla nyt ainakin siihen, että muodostaa tai on muodostanut joko-tai -käsityksen asiasta, joka ei ole luonteeltaan joko-tai asia. Tätä saattaa leimata päättelyketjun ristiriitaisuus jättämällä johtopäätöksensä muodostamisesta joitakin asiaan oleelisesti kuuluvia asianhaaroja huomioimatta. Voisi verrata mustavalkoista ajattelua sivistyksen puutteeseen aiheesta, johon kantaa ottaa. Olen ajatellut mustavalkoisesti ja se on tullut ilmi edellä esittämissäni kohdissa. Lääkkeeksi ovat toimineet argumentit, eivät pelkät väittämät.

Se, mitä on sanottu, voidaan leimata mustavalkoiseksi, kunhan tämän kykenee perustelemaan, eikä siinä ole mitään henkilöön kiinnikäymistä. Henkilöön kiinnikäymisessä keskitytään ensisijaisesti henkilöön, ei hänen esittämiinsä asioihin, eli jos meitä syytetään mustavalkoisiksi, on tämä henkilöön kinni käymistä, jos taas sanomaamme syytetään mustavalkoiseksi, ei tämä ole henkilöön kiinnikäymistä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Mutta kuka sen päättää milloin jollakulla on riittävästi tietoa keskustella aiheesta olematta mustavalkoinen?

Siis jos joku on päätellyt saamansa tiedon mukaan jonkin asian olevan niin tai näin ja saakin kuulla vasta keskustelussa, että siinä on niitä muitakin haaroja, onko tämän ihmisen mustavalkoinen ajattelutapa peruuttamatonta?

Tarkoitan siis, että jos minä avaan aiheen jostain asiasta, josta minulla ei ole niin paljon tietoa kuin jollain, joka siihen vastaa. Tämä kertoo sitten ketjussa uutta asiaa, jonka otan avomielin vastan ja korjaan mahdollista mielipidettäni sen mukaisesti. Miksi silti, edelleenkin ihmiset keskittyy siihen miten mustavalkoisesti minä ajattelen?

Eikö tuon tiedon mukaan, jokainen keskustelija ole jossain asiassa mustavalkoinen? Miten muuten voisikaan olla. Tuntuu välillä joillakin keskustelupalstoilla, että pitäisi olla vähintään sen alan asiantuntija mistä haluaa keskustella, ennenkuin voi kertoa sitä omaa mielipidettään ja jokainen varmaan ymmärtää että on mahdotonta edes vaatia, että tavallinen ihminen ottaisi jokaisesta asiasta kovin syvällisesti selkoa, ennenkuin muodostaa siitä mielipiteen?

Voidaanko siis sanoa että pohjimmiltaan mustavalkoisuus on tiedon puutetta, johon me kaikki "syyllistytään"?

Eikö sekin jo ole mustavalkoisuutta kun ajatellaan, että joku ajatus joko on mustavalkoinen tai sitten ei, eikö siinäkin ole joko-tai-ajattelutapa?

Vierailija

Mustavalkoisuus on tietämättömyyttä...

Tietämällä kaikki maailman yksityiskohdat et pääse eroon tietämättömyydestä...

Tietämättömyyttä, ei voi pukea tiedolla...

Tyhmä tietää kaiken, viisas ei mitään tai hyvin vähän.

viewtopic.php?f=12&t=32464

Vierailija
Vahtera
Qadesha

Oletan olevani jossain määrin mustavalkoinen koska minulle on vielä olemassa ns. oikea ja väärä, ja kaikille ei ilmeisesti ole koska suhteellisuus on nykyään kovasti muodissa...

...Näinkö se mustavalkoisuus sitten syntyy minun taholtani? Se että arvostan jämäkkää ajattelua joka ei salli ympäripyöreyksiä joiden avulla vain vältetään ottamasta kantaa..


Etkös sinä toisessa keskustelussa valitellut ihmisten mielipiteiden sementoitumista jolloin omasta mielipiteestä pidetään järkähtömättömästi kiinni? Sopii minun mielestäni huonosti yhteen yllä lausumasi kanssa.

Tulee väkisin mieleen, että ensin sanot jämäkästi jotain. Sitten joku sanoo jotain vastakkaista jämäkästi ja fiksummin jolloin muutat mielipiteesi suurin piirtein päinvastaiseksi koska jämäkkyys edellyttää tätä. No tämä on toki aika mustavalkoinen tulkinta.

Itse tulee ainakin syyllistyttyä latteuksiin ja muihin ympäripyöreyksiin mutta tämä usein siksi etten nimenomaan ole sementoinut mielipidettäni keskustelusta olevasta aiheesta. En nyt yritä v***uilla tai mitään sellaista. Haluan vain jotain tarkennusta tai olenko ymmärtänyt pointin täysin väärin. Niin käy aika usein.




Hyvä huomio, itse en aina muista mitä on tullut joskus aiemmin sanottua.

Ei varmaankaan ole eka kerta kun kirjoitukseni ovat ristiriitaisia. Tämä sen vuoksi että minulla ei kuitenkaan ole mitään kiven hakattua uraa jota pitkin ajatteluni kulkee, vaan innostun aina milloin mistäkin jos asia tarpeeksi mielenkiintoiselta vaikuttaa. Voisin eritellä asiaa nyt tarkemmin näin, että arvostan muiden ihmisten jämäkkää loogista ajattelua joka tuo esiin jonkin näkökohdan jota en ole aiemmin itse hoksannut. Mutta oma ajatteluni ei taida olla sen kummemmin jämäkkää kuin välttämättä loogistakaan, yksi ainoa perusjuttuni josta en pysty tinkimään on yksilön vapaus jota ei toisen yksilön vapaus saa sortaa. Monistakin asioista olen valmis muuttamaan mielipiteeni jos ilmaantuu järkevämpi ja loogisempi vaihtoehto, mutta esimerkissäni eli lasten leikkelyssä ei ole ilmaantunut. Kukaan ei ole pystynyt perustelemaan mielestäni absoluuttisesti minkä vuoksi se pitäisi hyväksyä. (Paitsi sillä ääneen lausumattomalla tavalla tietenkin että parempi hyväksyä kun ei sille mitään voi ja aikaa kuluu hukkaan sitä märehtiessä ja samahan se on miten jotkut jossakin joillekin tekevät, menkäämme kaikki tuijottamaan transsissa tosi-tv:tä...)

Jos ilmaantuu joku toinen ainoa perusjuttu niin sitten ilmaantuu.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26991
Liittynyt13.5.2005
tunkkeli
Mutta kuka sen päättää milloin jollakulla on riittävästi tietoa keskustella aiheesta olematta mustavalkoinen?

Siis jos joku on päätellyt saamansa tiedon mukaan jonkin asian olevan niin tai näin ja saakin kuulla vasta keskustelussa, että siinä on niitä muitakin haaroja, onko tämän ihmisen mustavalkoinen ajattelutapa peruuttamatonta?

Tarkoitan siis, että jos minä avaan aiheen jostain asiasta, josta minulla ei ole niin paljon tietoa kuin jollain, joka siihen vastaa. Tämä kertoo sitten ketjussa uutta asiaa, jonka otan avomielin vastan ja korjaan mahdollista mielipidettäni sen mukaisesti. Miksi silti, edelleenkin ihmiset keskittyy siihen miten mustavalkoisesti minä ajattelen?

Eikö tuon tiedon mukaan, jokainen keskustelija ole jossain asiassa mustavalkoinen? Miten muuten voisikaan olla. Tuntuu välillä joillakin keskustelupalstoilla, että pitäisi olla vähintään sen alan asiantuntija mistä haluaa keskustella, ennenkuin voi kertoa sitä omaa mielipidettään ja jokainen varmaan ymmärtää että on mahdotonta edes vaatia, että tavallinen ihminen ottaisi jokaisesta asiasta kovin syvällisesti selkoa, ennenkuin muodostaa siitä mielipiteen?

Voidaanko siis sanoa että pohjimmiltaan mustavalkoisuus on tiedon puutetta, johon me kaikki "syyllistytään"?




Tieteellisessä/skeptisessä mielessä yleensä otetaan asioista selvää ennen kuin muodostetaan kovinkaan jyrkkiä mielipiteitä. Se onkin sosiaalinen taitolaji osata ilmasta mielipiteensä ennen kuin tietoa riittävästi on siten, ettei esitä totuudelta vaikuttavia väittämiä, vaan että kirjoituksesta käy ilmi, että kyseessä on vain mielipide, joka ei pohjaa ehkäpä parhaan mahdollisen tiedon varaan.

Eikö sekin jo ole mustavalkoisuutta kun ajatellaan, että joku ajatus joko on mustavalkoinen tai sitten ei, eikö siinäkin ole joko-tai-ajattelutapa?



Pelkkänä väittämänä se sellainen mahdollisesti on, mutta jos se on perusteltu, on se pikemminkin fakta kuin musatavalkoisuutta. Näkemykseni mukaan kun on asioita, jotka ovat luonteeltaan enmmän joko-tai asioita kuin toiset, jotka sitä ovat vähemmän. Esim. matematiikaassa "1+1=x" on vastauksen osalta joko väärin taikka oikein, eikä tämä ole mustavalkoista yhtään sen enempää kuin asia todellisuudessakin on. On myös asioita, joissa mustavalkoisuus ei ole välttämättä aina perusteltua, kuten esim. se, onko moraalisesti pahalta vaikuttava asia aina paha asia.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija
tunkkeli

Tarkoitan siis, että jos minä avaan aiheen jostain asiasta, josta minulla ei ole niin paljon tietoa kuin jollain, joka siihen vastaa. Tämä kertoo sitten ketjussa uutta asiaa, jonka otan avomielin vastan ja korjaan mahdollista mielipidettäni sen mukaisesti. Miksi silti, edelleenkin ihmiset keskittyy siihen miten mustavalkoisesti minä ajattelen?

Eikö tuon tiedon mukaan, jokainen keskustelija ole jossain asiassa mustavalkoinen? Miten muuten voisikaan olla. Tuntuu välillä joillakin keskustelupalstoilla, että pitäisi olla vähintään sen alan asiantuntija mistä haluaa keskustella, ennenkuin voi kertoa sitä omaa mielipidettään ja jokainen varmaan ymmärtää että on mahdotonta edes vaatia, että tavallinen ihminen ottaisi jokaisesta asiasta kovin syvällisesti selkoa, ennenkuin muodostaa siitä mielipiteen?




Ehkä pitää vain unohtaa sivuseikkana mitä ihmiset meistä kustakin saavat päähänsä ajatella. Useimmiten toisten nikkien märehtiminen netissä on pelkkää ajantappoa ihmiseltä jolla ei ole parempaakaan tekemistä...

Itseäni on ärsyttänyt jo pitkään että pitäisi lukea mahdoton läjä kirjoja ja jaksaa vielä niiden päälle selata kaikki hemmetin linkit joita muut foorumeille tälläävät ennen kuin saa sanoa yhtään mistään mitään. Toki on hyvä tietää että esittäessään jonkun ajatuksen se ei olekaan oma, eli ei mene omissa nimissään esittämään jotain mitä on jo sanottu. Pyörää on turha keksiä useampaan kertaan. Mutta ei meillä kaikilla ole mahdollisuuksia tai aikaakaan tutustua kaikkeen mahdolliseen tarjolla olevaan aineistoon, ja se ettei saisi olla minkäänlaisia mielipiteitä ennenkuin on 10 v putkeen askaroinut asian kimpussa menee juuri sellaiseen poliitikkomaiseen pyörittelyyn että jauhetaan jauhetaan muttei sanota oikeastaan mitään. Juuri esittämällä mielipiteitä saa kuulla jos on totaalisen väärässä, tai saa vinkkejä miten kehittää näkemyksiään eteenpäin jos niissä on edes joku tolkku alunperinkin.

Ei kannata pelätä keskustelua. Kyllä se minuakin aina välillä hirvittää että mitäköhän sanotaan kun sanoin niin ja niin, miksi menin keskeneräisyyksiäni esittelemään ja leimautumaan ääliöksi. Mutta ainahan löytyy joku joka ei arvosta ajatuksiani vaikka esittäisin ne kuinka valmiina, taidokkaasti ja vielä oikein pakettiin käärisin ja rusetin päälle sitoisin. Monta mielenkiintoista ideaa olisi kuitenkin jäänyt itseltänikin väliin jos en uskaltaisi esitellä "omaa tyhmyyttäni".

Vierailija
Se onkin sosiaalinen taitolaji osata ilmasta mielipiteensä ennen kuin tietoa riittävästi on siten, ettei esitä totuudelta vaikuttavia väittämiä, vaan että kirjoituksesta käy ilmi, että kyseessä on vain mielipide, joka ei pohjaa ehkäpä parhaan mahdollisen tiedon varaan.



Tuota olen usein miettinytkin, muttei sekään tosiaan ihan yksinkertaista ole, ei ainakaan minun sosiaalisilla taidoillani. Kun sitten esittää jonkin mielipiteen, josta ei ole ihan varmaa tietoa ja myös tuo tämän asian esiin, niin sitten tekstistä taas kuvastuu suunnaton epävarmuus siitä omasta mielipiteestä. Siis ihan kuin olisi varovaisesti astelemassa heikolle jäälle tms. Vaikka todellisuudessa se mielipide olisikin huomattavasti vankempi.

Siitä voi sitten olla montaa mieltä, että mitä tuo haittaa jos se vaikuttaakin epävarmalta? Kuitenkin, etenkin palstalla jossa nimimerkki alkaa olla jo "tunnettu" ja jossa ihmiset muistaa kyseisen nimimerkin aiempia sanomisia helpostikkin. Moisesta epävarmuudesta aletaan nokkia silmiä päästä, "etkö todellakaan tiedä?" "tyhmäkö olet?" jne. sekä otetaan aiempia kommentteja esiin, joistain on kuvastunut kyseinen epävarmuus. Usein tämänkaltainen tilanne onkin sitten päätynyt "tyhmän" puolustautumiseen ja "nokkijat" eivät edes enään lue perusteluita tms. kunhan sokeana ryöppynä hyökkivät päälle. Ihan sama asia, kuin lokit käyvät loukkaantuneen toverinsa kimppuun, repien ja raastaen.

Olisiko tuon kaltaisessa tilanteessa ollut parempi sittenkin esittää se järkähtämätön mielipide? Kuin osoittaa mielipiteensä heikkouden ja näin ollen antaen vastapuolelle mahdolliseen tunkea sormensa siihen rakoon?

Usein on käynyt niinkin, että on ihan selvästi ja näilä sanoilla sanottu että "minä en ole mikään asiantuntija, eikä tämä tieto ole mitään faktaa", ja silti kyseinen lausahdus ohitetaan kylmästi ja aloitetaan syytteleminen kaikkitietäväksi ja miksilie.

Eikö keskustelusta tulisi vähän huvittavaa, jos kaikkien pitäisi tekstiensä perään lisätä että "tämä on vain mielipiteeni", kun kyseessä on kuitenkin palsta jossa taatusti esitetään enemmän niitä mielipiteitä kuin faktatietoa (todennäköisesti siis aivan eri sarjassa oleva palsta, kuin tämä).

Qadesha, joo..välillä kyllä tosiaan meinaa vähän pelottaa. Mutta minä olen kyllä "jankaamisen mestari" ja vaikka aloitan saman aiheen uudestaan ja uudestaan niin että onnistun aloittamaan sen siten, ettei keskustelu ala mennä ihan väärään suuntaan ja ihmiset loukkaannu. Oppia ikä kaikki.

Vierailija
Qadesha
Omissa silmissäni suhteellisuus ei ole mitään muuta kuin henkistä laiskuutta jolla vältetään ottamasta kantaa vaikeaa asiaan.



Olen täysin päivänvastaista mieltä. Mustavalkoisuus yksinkertaistaa monimutkaisen tilanteen oikein/väärin-asetelmaksi. Se on henkistä laiskuutta. Suhteellisuus tässä yhteydessä on sen ymmärtämistä, että myös omat moraalikäsitykset ovat (tuntuivat ne kuinka oikeilta tahansa) ympäröivään kulttuuriin ja aikaansa sidottuja ts. moraalikäsitykset ja niiden perustelut ovat muuttuvia. Esim. 1700-luvulla olisi käyty vakavaa keskustelua, että onko kuolemaantuomitun kiduttaminen oikein vai ei.

Suhteellisuuden ymmärtäminen ei tarkoita että millään ei olisi mitään väliä.

Vierailija

Ihan hyvä aihe.

Niin, nuorelle on tyypillistä näkemysten mustavalkoisuus, ja samoin myös jonkin ideologian vangiksi jääville.[1] Ristiriita syntyy juurikin siitä, että formaali logiikka tosi-epätosi taipuu huonosti mieltymyksiin, tuntemuksiin ym. kokemuksiin ja arvostelmiin. Asian kanssa on painittu n. 200 vuotta, ja enemmänkin. Toisaalta, popularisoidut esitykset saattavat nekin oikaista mutkia suoriksi, jolloin auktoriteetin vakuuttama katsoja tulee unohtaneeksi epäilyt sanoman aitoudesta (tätä tapahtuu nykyään paljon eri puolilla). Tämähän on vielä etenkin viihteen vaarana; aivot nollille ja passiiviseen makuuasentoon. Viihdettäkin toki tarvitaan joskus.

Ihmisyydessä on se outoa, että varmuudessa on helpompi ja vaivattomampi elää kuin epävarmuudessa. Näkemystä täydentää angloam. kulttuurimme preferenssi yksinkertaisuuteen monimutkaisuuden sijaan. Tuolloin helposti tuudittautuu näkemyksensä oikeellisuuteen. Käytännön elämässähän toki meidän on pakko olla varmoja ainakin jostain. Laurin kanssa käymieni keskustelujen kautta olen havainnut, että luonnonlaithan ne penteleet pätevät suoraan tässä todellisuudessa, ja toki kvanttitasollakin epäsuorasti. Muu onkin sitten ongelmallisempaa.

Kaksi sanaa: Platon ja Hegel. Sieltä löytyy mahtavaa pohdintaa tästä (Hengen fenomenologia ja Sofisti -nimisiä teoksia, joita toki luen itse englanniksi). Väkivaltaisesti yksinkertaistetusti: jotta jonkin voi sanoa olevan (tosi), on ensin tehtävä raja siihen, mitä se ei ole.

Esimerkiksi:
Näen puun=tosi --> EN näe autoa, verhoa, jne.

Tämä negaatio ei kuitenkaan voi olla koko totuus kaikesta, jos voidaan osoittaa yhtäältä, että puu on riippuvainen ei-puusta eli muusta ympäröivästä, ja toisaalta, että puun puu-uus on riippuvainen jostain (ei-materiaalisesta) ideasta ollakseen kognitiivisesti puu. Eli ensin tarvitaan kohinaa, josta nostetaan jotain olevaksi, mutta juuri siksi, koska ei-olevaa tarvitaan, että on olevaa, ajaudumme vaikeuksiin siitä, että nostamamme elementit ovat itsessään ja riippumattomasti tosia (kuten transendentalismi väittää). "Totuus on kaikki", mutta koskaan tätä kaikkea emme voi purkaa osiin. "Kaikki" sitä paitsi muuttuu jatkuvasti. Yritykset selittää "kaikki" kääntyvätkin helposti totalitarismiksi. Kannattaa huomioida, että Hegel ei koskaan väittänyt näin, mutta näin häntä on tulkittu lännessä (olen itse syyllistynyt samaan, tästä kiitos nimimerkille "tli").

Ratkaisuksi Kant kehitti intersubjektiivisuuden, joka on yhä käytössä esimerkiksi tieteessä: eli mitä asiantunteva raati sanoo käyttämällä kehon aisteja. Tässä on vain se ongelma, että subjektiivisten ja esteettisten kokemusten merkitys tietona putosi nollaan.[2] Liian usein ko. kokemukset onkin redusoitu joko uskonnoksi (tämä taas johtuu idealismin väärintulkinnasta angloam. keskustelussa) tai korulauseiksi (mikä on kehäpäätelmä). On huomattava, että, jos myönnämme, että elämä on suurempaa ja monimutkaisempaa kuin (edes) intersubjektiivinen empiria, toisin sanoen jotain, mikä pursuaa valmiiden konseptien ja hallittavuuden "yli", on myös olemassa esteettisiä tosia kokemuksia.

Ongelma vain on, että niitä ei voi kommunikoida sanoin tekemättä väkivaltaa niille, koska merkkijono "puu" tekee valtavasti väkivaltaa ei vain puun idealle, vaan myös jokaiselle yksittäiselle puulle (jälkistrukturalistien argumentti). Eli merkkijono ei vastaa kohdettaan aina todesti, kun taas E=mc2 ei ole tässä mielessä riippuvainen ihmisestä/elämän tilanteista, eikä ota niihin kantaakaan. Entisaikaanhan kaikki empiria piti itse nähdä; nyt kun tästä on luovuttu, ideat saattavat kivettyä ja muuttua pelkäksi kyseenalaistamattomaksi informaatioksi. Ja tässä puhutaan reifikaatiosta.

Habermas pyrkii tasapainoilemaan näiden välillä kommunikaatioteoriassaan, joskin hän nähdäkseni myös dissaa esteettisiä kokemuksia liiaksi.

Eli sanoisin, että tässä mielessä olemme kaikki sanojen, ajan ja informaation vankeja, mutta voimme silti säilyttää avoimuuden näille asioille. Joillain aloilla, jotka juuri painivat elämän kanssa, eli juurikin kulttuuritutkimuksessa ym., näiden sanomattomien kokemusten arvo tulisikin olla suurempi kuin se nyt on ollut esim. diskurssianalyyttisessa paradigmassa. Itse edustan tätä kantaa, mutta se on vielä vähemmistössä viiteyhteisössäni.

[1] Kulttuurikriitikko Edward Saidin sanoin: "But unless theory is un-answerable, either through its successes or its failures, to the essential untidiness, the essential unmasterable presence that constitutes a large part of historical and social situations . . . then theory becomes an ideological trap. It transfixes both its users and what it is used on. Criticism would no longer be possible."

[2] On huomattava, että kantilainen epistemologia kehitettiin luonnontieteiden tarpeisiin; usein sen alle ollaan kuitenkin yritetty änkeä näitä nestemäisempiä tutkimusaloja.

Vierailija
Qadesha
Toki on hyvä tietää että esittäessään jonkun ajatuksen se ei olekaan oma, eli ei mene omissa nimissään esittämään jotain mitä on jo sanottu.

Olen täysin varma etten tule eläissäni saamaan ainuttakaan oivallusta mitä jollekkin ei olisi aikaisemmin pälkähtänyt mieleen tai mitä ei olisi jo useaan kertaan esitelty. Omiin nimiini en voi siis laittaa mitään. En edes mitään ainoastaan itseäni koskevaa jos sellaista voi edes olla.

Vierailija
anomalia
Qadesha
Omissa silmissäni suhteellisuus ei ole mitään muuta kuin henkistä laiskuutta jolla vältetään ottamasta kantaa vaikeaa asiaan.



Olen täysin päivänvastaista mieltä. Mustavalkoisuus yksinkertaistaa monimutkaisen tilanteen oikein/väärin-asetelmaksi. Se on henkistä laiskuutta. Suhteellisuus tässä yhteydessä on sen ymmärtämistä, että myös omat moraalikäsitykset ovat (tuntuivat ne kuinka oikeilta tahansa) ympäröivään kulttuuriin ja aikaansa sidottuja ts. moraalikäsitykset ja niiden perustelut ovat muuttuvia. Esim. 1700-luvulla olisi käyty vakavaa keskustelua, että onko kuolemaantuomitun kiduttaminen oikein vai ei.

Suhteellisuuden ymmärtäminen ei tarkoita että millään ei olisi mitään väliä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat