Seuraa 
Viestejä45973

En lähisivuilta löytänyt ujouteen liittyviä ketjuja, varmaan kerrotte jos muistatte/tiedätte niitä.

Ihmetyttää että minkä vuoksi ujoa ja sosiaalisesti arkaa / rajoittunutta ihmistä on kauhean helppo pitää ylimielisenä, omahyväisenä, töykeänä ja nyrpeänä? Kopeana?

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu näkemys että pitää olla reipas eli tapittaa toista suoraan silmiin samalla kun kättelee jämäkästi niin että toiselta luut kädestä rutisevat. Kuitenkin tiedetään että suuri osa maan kansalaisista on kaikkea muuta kuin rohkeita rotansyöjiä, ja ujoimmat ja arimmat helposti välttelevät liian tungettelevaksi kokemaansa katsekontaktia vallan tykkänään. Joku saattaa olla ujouttaan kovin vaitonainen, toinen sitten on sellainen pälyilijä. Kun porukka kerääntyy lähekkäin, ujompi värjöttelee siinä joukon ulkosyrjällä.

Miksei tuo tietoisuus siitä että kaikki eivät ole kauhean rohkeita ja itsevarmoja oikein pysy siellä korvien välissä niin ettei loukkaannu siitä että kaikki eivät ryntää liki, tuijota kuin kiimainen pässi ja halua ihokontaktia? Olin taannoin kaupassa jossa kassalla askarteli tummaihoinen kassaneiti, ja koska hän oli kovin vaisu ja vältti katsekontaktia mieleeni purskahti välittömästi idioottimainen mielleyhtymä että vai ei neitiä kiinnosta omaa erinomaisuuttaan olla tekemisissä suomalaisten kanssa, piruako sitten valitsee palveluammatin. Kuitenkin olen jostain ohimennen lukenut että arabikulttuuriin kuuluu katseen laskeminen kunnioittavasti alas.

Mikäköhän aivovoltti pitäisi tehdä että muistaisi ettei se välttämättä ole ynseyttä ja ylimielisyyttä jos joku ei ole ns. läsnä jossakin tilanteessa? Onhan näitä kertoja omassakin elämässäni vaikka muille jakaa jolloin en kertakaikkiaan pysty tuomaan itseäni tomerasti esiin kun satun porukkaan jossa olo on epävarma.

Sivut

Kommentit (30)

Njaa.

Eihän se kyllä aina ujouttakaan ole.

Viimeiseen kappaleeseen sen verran että voihan sen kokeilla muistaa... Kyllä se on itseäni välillä ärsyttänyt kun tekemiseni (tai tekemättömyyteni) on tulkittu räikeästi väärin.

Itsekin olen toisaalta huomannut että yleisestikin on välillä hakusessa suhtautuminen kaikkeen, vaikka joku henkilö esim. ujostelisi ja itsellä olisikin omakohtaisia kokemuksia samasta tilanteesta. Ei sitä vain aina tajua...

Qadesha
Ihmetyttää että minkä vuoksi ujoa ja sosiaalisesti arkaa / rajoittunutta ihmistä on kauhean helppo pitää ylimielisenä, omahyväisenä, töykeänä ja nyrpeänä? Kopeana?



Hyvä huomio. Itse olen ihmetellyt samaa, ja ihmettelen myös omaa reaktiotasi. En ymmärrä, miten joku voi tuntea aggressiota arkaa tai ujoa ihmistä kohtaan. Itselleni se on jopa kaunista ja jotenkin humaania. Olen huomannut, että yllättävän moni suhtautuu naiiviuteen ja unelmointiin samanlaisella aggressiolla. Mistäköhän moinen?

Noin laajemmin päättelen että tällaiset henkilöt ovat usein kyynisiä, pettyneitä materialisteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ujous on ihan ok, silloin kun se kulkee siedettävissä rajoissa. Itse en oikein tahdo jaksaa kauaa sellaista väkinäisyyttä, että täytyy itse koko sosiaalisen kanssakäymisen olla tahdikas ja viedä keskustelua eteenpäin. Kyllä toisen on tultava sieltä kuoresta jossain vaiheessa, muuten tekee mieli vain lähtä kävelemään jonnekin, koska koen, että oma läsnäolo vain häiritsee toista.

Sellainen introvertteys ja pohdiskelevuus ei ole häiritsevää, vaikka sitä seuraisi hiljaisuutta. Toki jokaisella täytyy olla aikaa miettiä mitä sanoo.

Kuulin aikanaan markkinointia opettavalta opettajalta, että japanissa tai kiinassa olisi tapana viettää kokouksissa pitkiäkin hiljaisia hetkiä, jolloin saatetaan olla tunninkin verran sanomatta mitään. Siinä voi olla länsimaalaisella aika vaikea ymmärtää, että miten toimia. Tosin tätä käytöstä ei säätele ujous vaan kulttuurinormit.

Edit:

GradStudent
Itselleni se on jopa kaunista ja jotenkin humaania.



Minä siedän ujoutta enemmän tytöillä, koska käsitän sen olevan tytön luonteelle sopivampaa. Yleensä en pidä tällaisesta stereotypittamisesta, mutta kai sellaiseen sortuu jokainen jossain osa-alueella.

Ehkä ihmisten on vaikea hyväksyä toisessa sellaisia piirteitä joita eivät suin surminkaan halua kohdata itsessään (saati paljastaa muille).

Netissä huomaan aika usein ärtyväni siitä että joku ihminen lässyttää paljon itsestään ja tuntuu olevan kokoajan äänessä, oli hänellä sanottavaa tai ei. Tai joku yksi ainoa agenda jota ajaa aina kun keksii minkä hyvänsä tekosyyn tuoda sitä esiin. Tuntui nuivalta huomata että jotkut muut suhtautuvat minuun samoin: inhoavat sitä että tuon itseäni esille. Toisaalta on hyvä tiedostaa tämä ja siten miettiä että kannattaako aina olla suunapäänä, toisaalta voi sitäkin miettiä että onko kokoajan oltava oikein tuntosarvet ojossa sen suuntaan mitä muut itseltäni haluavat. Sitähän saa viiripäisenä juosta suuntaan jos toiseenkin jos pyrkii muiden toiveita täyttelemään. Ja haukut saa kuitenkin.

Ehkä ujommat, varsinkin hiljaisemmat, ihmiset tiedostavat sen todella painostavasti että heti kun he suunsa avaavat, alkaa se loputon pistelistan pito että tuliko sieltä nyt varmasti jotain fiksua ulos vai munasiko itsensä. Eivät kaikki jaksa sellaista, jatkuvaa arvosteltavana oloa. Ujous voisi periaatteessa olla melkein loistava strategia miten pärjätä ihmisten kanssa jos haluaa minimoida kärhämät? - Olisi, jos sitä toisten onpas tuo kopea -mielleyhtymää ei olisi olemassa.

tiäremiäs
Sotkeekohan aloittaja jonkinnäköisen personaallisuuhäiriön ujouteen.

Yleensä personallisuushäiriöt käsitetään väärin.




Varmasti, mutta ei se estä sitä että ujouskin käsitetään väärin. Olen monet moninaiset kerrat kuullut varsinkin vanhemman väen puhuvan että kuinka se ja se (aina nainen) on töykeä ja kopea jne. ja myöhemmin paljastuu että ko. nainenkin onkin vaan ujo ja arka.

Ujo ja arka mies ehkä sitten mielletään enemmän pelottavana jörrikkänä, kun vaan "mököttää" puhumattomana itsekseen? Se että nainen ei juurikaan puhu ja ei ole sosiaalisessa tilanteessa läsnä on kai niin epätyypillistä, että herää epäilys siitä että nainen pitää itseään seuraan liian hyvänä?

Qadesha"]Ehkä ihmisten on vaikea hyväksyä toisessa sellaisia piirteitä joita eivät suin surminkaan halua kohdata itsessään (saati paljastaa muille).




Joissakin tilanteissa tämä voi vaikuttaa, varsinkin jos ärsyyntyjä on joskus aiemmin elämässään saanut huomata, että tietyt piirteet itsessä ovat altistaneet esim. "kynnysmattoudelle".

Näiden piirteiden havaitseminen sitten toisessa aiheuttaa "vaarahälytyksen" tiedostamattomalla tasolla.

--------------------------------------------------------------------
Toisaalta on joskus niinkin päin, että ihmisen luullaan ujoilevan, vaikka oikeasti kyse olisikin siitä, etteivät muiden, tietyt jutut, vaan kiinnosta.

Itse olen joskus oikeasti ujo, mutta toisinaan olen hiljaa vain sen takia, kun en jaksa osallistua vain "sosiaalisuuden ylläpitämisen" vuoksi, jos kyseisen tilanteen asiat eivät oikeasti kiinnosta. Joskus tulee päiviä etten jaksa puhua paljon mitään, enkä jaksa olla sosiaalinen. Tämän voi joku taas tulkita ujoudeksi, vaikkei siitä olisi kyse.

Jos pyrkii ujouttansa peittelemään uhmakkaalla tai ylimielisellä käytöksellä voi helposti käydä niin ettei jakseta sen ihmisen tuntoja syvemmältä penkoa...itse olen tehnyt tämän virheen nuoruudessani.

Itsekin olen kärsinyt ujoudestani/arkuudestani joka on vienyt suurimman osan iloa elämästäni. Olen ollut yksinäinen n. 4 vuotta ilman yhtään minkäänlaista kaveria, ja ajan kuluessa en enää osaa olla kontaktissa ihmisiin ja se taito on vaan kokoajan heikentynyt. Olen jopa ruvennyt änkyttämään ja sanat menemään sekaisin kun pitäisi hoitaa joku asia kasvotusten jonkun kanssa. Menen ihan lukkoon jos joku kiinnittää minuun huomiota. Kyllä osaan pakolliset asiat hoitaa jotenkuten kun on pakko mutta jos pitäisi vaan mennä tutustumaan niin se on jo mahdottomuus kun istun vaan jäykkänä hiljaa kun toinen yrittää tulla juttelemaan tai kun tuntee vaan että ei kukaan kaipaa minun seuraani.

Itseä luultu ujoksi ja vaikka miksi, kun en välillä jaksa ottaa osaa keskusteluihin joista suurin osa on täyttä ei mitään tai ei koske minua mitenkään. Varsinkin jotkut narsistisen persoonallisuushäiriön omaavat mulkut levittävät minusta perättömiä juttuja, että olisin vajaaälyinen. Tosin tällä henkilöllä ei mitään todellista uskottavuutta enää ole ja hänen jutut korjataan. Jotkut ihmiset ei ymmärrä minua ja heidän ymmärtämättömyyttään on joskus mukava seurata sivusta. Useimmiten ei. Itseensä paljon keskittyneet eivät huomaa ihmisistä aina kaikkia asioita. Myönnän, etten mikään paras keskustelija välttämättä ole. Toisinaan pitää pitää keskustelua yllä. Toisinaan ei. Välillä jotain sosiaalisen tilanteen kammoa ilmenee. Siitä varmaan pääsee eroon sosiaalisilla tilanteilla. Isälläni oli kuulemma nuorempana samoja juttuja.

Joskus ihmiset ajatteli, että olen kynnysmatto. Meinasin vetää turpaan niitä pahimpia. Mukavuutta välillä käytetään hyväksi. Tätä idioottimaisempaa käytöstä varmaan ole. Ne jutut loppui. Joillakin on sivistyneet asenteet asioihin, eikä heille tarvitse olla sanomassa omasta mielestä itsestäänselviä asioita.

Tämä on minun näkemys tästä asiasta. Jossain tilanteissa ajatten pehmeämmin. Joskus ihmiset ei ymmärrä, että en välitä välttämättä niistä ihmisistä joille en sano mitään. Välillä vähän vaikeempaa. Raskaita te ihmiset olette välillä.

Tulipatilitys.

Kieltämättä "hiljaisuutta" tulee itsekin ihan tietoisesti käytettyä silloin kun ei tippaakaan huvita keskustella jonkun kanssa tai jostain aiheesta. Erityisen helppoa on heittäytyä sosiaalisesti saavuttamattomaksi jos on joku kaveri tai kumppani mukana, hoitakoon hän sitten sosialisoinnit ja minä sen vaan pönötän "hiljaisena tyttönä" vierellä. Toisaalta kun tiedän millainen pölötin osaan olla, niin ei voi sanoa kuin että monena nainen eläessään.

Minusta on joskus tuntunut että miehelle on ok olla vaitonainen, mutta naisena pitäisi pulista kuin ruuneperi. Onkohan se näin?

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347

Kyllä suomessakin viimeistään intissä oppii, että alas laskettu katse kertoo ennemmin nöyryydestä (tai ujoudesta) kuin mistään muusta...sikäli kuin olen huomannut melko monet kassaneidit ja pojat katsovat alas ostoksiin tai rahoihin joita laskevat...
Hankala oikeastaan antaa mitään neuvoja vaikka itsekin olin melko ujo aikoinani ja olen vieläkin uusien ihmisten kanssa. Sen verran pystyy sanomaan, että aika harva ulkopuolinen huomaa toisen ujoutta tai jännitystä kuten on keskustelussa käynyt ilmi. Jos vaikkapa pidät jotain esitelmää koulussa vain muutamat yleensäkään huomaavat että esittäjä jännittää tai ujostelee.

Everything you know, is about to change.

Teekkari
Kyllä suomessakin viimeistään intissä oppii, että alas laskettu katse kertoo ennemmin nöyryydestä kuin mistään muusta...sikäli kuin olen huomannut melko monet kassaneidit ja pojat katsovat alas ostoksiin tai rahoihin joita laskevat...



Tietty. Mutta siinä vaiheessa kun asiakas lehahtaa siihen kassalle ja ollaan moi/hei/heippa/päivää-vaiheessa jos kassa ei sano mitään ja kuikuilee vain kynsinauhojaan, niin alkaahan sitä ihmetellä missä mättää ja miten.

pizze
Seuraa 
Viestejä602

Ujojen pitää näytellä normaalia ja yrittää käyttäytyä siedettävästi. Heidän pitää leikkiä kiinnostunutta ja yrittää keksiä koko ajan lisää sanottavaa. Tämä onnistuu kaikilta ujoilta jos he vain yrittävät.

Jos ujo on ujo eikä yritä niin se johtuu siitä että ujo on niin vittumainen ja kopea ettei ees viitti yrittää leikkii normaalia.

pizze
Ujojen pitää näytellä normaalia ja yrittää käyttäytyä siedettävästi. Heidän pitää leikkiä kiinnostunutta ja yrittää keksiä koko ajan lisää sanottavaa. Tämä onnistuu kaikilta ujoilta jos he vain yrittävät.

Jos ujo on ujo eikä yritä niin se johtuu siitä että ujo on niin vittumainen ja kopea ettei ees viitti yrittää leikkii normaalia.




Hm... Pahimmillaan ujous voi aiheuttaa mm. käsien tai koko kehon tärinää, äänen vapinaa tai änkytystä sekä kasvojen punotusta. Miten nämä kaikki oireet pystyy kätkemään, jos ne automaattisesti aktivoituvat heti kun joutuu sosiaaliseen kanssakäymiseen? En yhtään ihmettele että jotkut ihmiset jopa mökittyvät ja välttävät ihmisten ilmoilla liikkumista, kun sosiaaliset pelkotilat käyvät liian sietämättömiksi.

Toisaalta ujous ja sosiaalisen kanssakäymisen pelko eivät välttämättä ole yksi ja sama asia?

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Miksi ujous käsitetään väärin? Ehkä siksi, että jotkut ihmiset määrittelevät väärin ujouden ja jopa lisäävät siihen sellaisia osioita, mitkä eivät välttämättä kuulu ujouden piiriin. Ujo ihminen on arka ihmissuhteisiin alkamaan ja toisaalta saattaa tarvita sen oman aikansa alussa vastapuolen tarkkailuun siinäkin mielessä, että uskaltaako vastakkaiseen puoleen kontaktia yrittää. Monet näistä tyypeistä ovat kuitenkin rentoutuessaan ja vapautuessaan sitten mielenkiintoisia ja syvällisiäkin ihmisiä, he vain tarvitsevat sen oman aikansa avautumiseen.

En ymmärrä miten ujous voidaan määritellä kopeudeksi tai ylpeydeksi. Tässä olleiden esimerkkien valossakin esim. kassan suhteen tuli mieleen, että kyseessä ei ehkä ollut välttämättä sen enempää ujo kuin kopeakaan henkilö, vaan rutiinilla työtään tekevä ihminen, joka pyrkii tehokkuuteen eikä välttämättä sitten ole kykenevä ihan joka päivä hymyilemään yms. rupattelemaankaan, kun kiire painaa päälle ja esim. tiettyä normia saatetaan odottaa homman suhteen. Siinä on saattanut silläkin kassalla olla raskas työviikko päällä ja eikä välttämättä niin hauskaa muutenkaan yksityiselämän alueella. Ehkä halusi vain rättiväsyneenä työpäivän täyteen päästäkseen kotiin, sillä varmaan kassaneitien ja -herrojen työkin saattaa olla väliin raskasta.

Itse en yleensä menisi ainakaan ilman sanallista keskustelua määrittelemään jotain henkilöä kopeaksi tai ylpeäksi. Kopeuteen ja ylpeyteen liitän yleensä itsekeskeisyyden ja sen, että henkilö olettaa koko maailman huomion yms. keskittyvän itseensä varmaankin siitä syystä, että itse ajattelee melko suuren osan ajasta itseään ja sellaisilla ihmisillä on yleensä vielä melko perättömiä olettamuksia itsensä, älynsä, tärkeytensä yms. suhteen, mitkä kyllä eroavat selvästi ujon/aran ihmisen persoonasta. Toki ujot ihmisetkin ovat tietyssä mielessä itseensä keskittyneitä, mutta suhtautuminen vastapuolen mielipiteisiin itseensä liittyen on erilaista. Kopea olettaa olevansa erityinen ja muitten palvovan/kohtelevan itseään erityisesti tämän vuoksi, mutta ujo/arka taas sitten murehtii, että onko hyväksyttävän tasolla muitten silmissä ja saattaa olla valmistautunut jopa pettymyksiin asian suhteen.

Vielä näin loppuun, että liika itseensä keskittyminen saattaa vieda henkilöltä sen ilon, minkä muiden itsensä kanssa erilaisten ihmisten tunteminen voi tuottaa. Normaalisti ei myöskään itselläni tule siinä mielessä ajateltua henkilöiden käyttäytymistä, että täysin tuntemattoman ihmisen myrtsi naama tai kaupassa saatu huonompi palvelu ei aiheuta ongelmia maailmaankuvaani siinä mielessä, että rupeisin jotain ihmistä mihinkään ryhmään väkisin tunkemaan. Hyviä ja huonoja päiviä voi olla meillä kaikilla ja eniten energiaa menee lienee sen oman elämänsä kanssa pinnistelyyn. Ei sitä aina jaksa hymyillä sen enempää kuin kevyitä jutustella, vaan väliin päivät saatetaan kahlata läpi melko raskain saappain.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Näin itse jokseenkin ujona henkilönä mutta kuitenkin erinomaiset itsereflektiotaidot omaavana ja rehellisenä itselle olevana henkilönä väittäisin että ujot ihmiset ovat huomattavasti alttiimpia itsesäälille kuin vähemmän ujot. Tämä saattaa helposti johtaa kopeuteen/ylpeyteen.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204
Qadesha
Hm... Pahimmillaan ujous voi aiheuttaa mm. käsien tai koko kehon tärinää, äänen vapinaa tai änkytystä sekä kasvojen punotusta. Miten nämä kaikki oireet pystyy kätkemään, jos ne automaattisesti aktivoituvat heti kun joutuu sosiaaliseen kanssakäymiseen? En yhtään ihmettele että jotkut ihmiset jopa mökittyvät ja välttävät ihmisten ilmoilla liikkumista, kun sosiaaliset pelkotilat käyvät liian sietämättömiksi.

Toisaalta ujous ja sosiaalisen kanssakäymisen pelko eivät välttämättä ole yksi ja sama asia?

Niin, se kyllä tuli väistämättä mieleen, että mitä täällä pidetään ujona?

Itse olen käsittänyt, että ujo ihminen hieman jännittää uusia ja outoja ihmisiä ja tilanteita, mutta hetken kuluttua he voivat loistaa innosta päästessään puhumaan itseään kiinnostavia asioita. Tuo loiste on muuten todella hienoa - aivan kuin henkilö puhkeaisi kukkaan ja miljoona patoa kaatuisi.

Jos tuo jännitystila jatkuu ja henkilö vetäytyy/karttaa sosiaalisia tilanteita, niin silloin kyseessä on mielestäni enempi se sosiaalisten tilanteiden pelko, joka ei sitten yhdellä eikä kahdella istumisella kaikkoakaan.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Elävän elämän esimerkki siitä, miten ujous käsitetään kopeudeksi:

Minulla oli viime vuonna yhteistyöprojekti erään henkilön kanssa. Minua luonnollisesti kiinnosti, millainen tämä tyyppi on - en ollut ennen häntä tavannut. Menin esittäytymään. Itselläni ei ole sosiaalisia estoja ja olen hymyileväinen tapaus. No, tämä tyyppi toljotti minua vakavana, vastasi suppeasti kysymyksiin eikä osoittanut pienintäkään mielenkiintoa persoonaani kohtaan. Kumisaappaan kanssa olisi ollut helpompi kommunikoida. Jeesus mikä tyyppi, mietin toimistolta poistuessani. Seurasi viehättäviä työmatkoja, joiden alussa yksipuolisesti yritin jututtaa ja toinen vaan ynähteli naama norsun *******. Olen kuitenkin sen verran kohtelias, etten näyttänyt inhoani, vaan olin hänelle ystävällinen.

Ystävällisyys tuotti tulosta: vähitellen hän avautui ja osoittautui ihan viehättäväksi tyypiksi loppujen lopuksi. Voin kuvitella, että joku kärsimättömämpi henkilö ei olisi jaksanut tutustua häneen, vaan pitäisi häntä nyrpeänä idioottina niin kuin minä aluksi pidin. Nyt ymmärrän, että hän oli ujo ja hänen oli vaikea olla luonnollinen uusien ihmisten seurassa. En tajunnut tätä aluksi, sillä perinteiset merkit käsien tärinästä änkytykseen ja harhailevaan katseeseen puuttuivat.

Jos joku käyttäytyy kopeasti, niin mitä ihmeellistä siinä on, että hänet käsitetään kopeaksi? Eikö se ole, öh, luonnollista?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat