Miksi ujous käsitetään väärin?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

En lähisivuilta löytänyt ujouteen liittyviä ketjuja, varmaan kerrotte jos muistatte/tiedätte niitä.

Ihmetyttää että minkä vuoksi ujoa ja sosiaalisesti arkaa / rajoittunutta ihmistä on kauhean helppo pitää ylimielisenä, omahyväisenä, töykeänä ja nyrpeänä? Kopeana?

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu näkemys että pitää olla reipas eli tapittaa toista suoraan silmiin samalla kun kättelee jämäkästi niin että toiselta luut kädestä rutisevat. Kuitenkin tiedetään että suuri osa maan kansalaisista on kaikkea muuta kuin rohkeita rotansyöjiä, ja ujoimmat ja arimmat helposti välttelevät liian tungettelevaksi kokemaansa katsekontaktia vallan tykkänään. Joku saattaa olla ujouttaan kovin vaitonainen, toinen sitten on sellainen pälyilijä. Kun porukka kerääntyy lähekkäin, ujompi värjöttelee siinä joukon ulkosyrjällä.

Miksei tuo tietoisuus siitä että kaikki eivät ole kauhean rohkeita ja itsevarmoja oikein pysy siellä korvien välissä niin ettei loukkaannu siitä että kaikki eivät ryntää liki, tuijota kuin kiimainen pässi ja halua ihokontaktia? Olin taannoin kaupassa jossa kassalla askarteli tummaihoinen kassaneiti, ja koska hän oli kovin vaisu ja vältti katsekontaktia mieleeni purskahti välittömästi idioottimainen mielleyhtymä että vai ei neitiä kiinnosta omaa erinomaisuuttaan olla tekemisissä suomalaisten kanssa, piruako sitten valitsee palveluammatin. Kuitenkin olen jostain ohimennen lukenut että arabikulttuuriin kuuluu katseen laskeminen kunnioittavasti alas.

Mikäköhän aivovoltti pitäisi tehdä että muistaisi ettei se välttämättä ole ynseyttä ja ylimielisyyttä jos joku ei ole ns. läsnä jossakin tilanteessa? Onhan näitä kertoja omassakin elämässäni vaikka muille jakaa jolloin en kertakaikkiaan pysty tuomaan itseäni tomerasti esiin kun satun porukkaan jossa olo on epävarma.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Njaa.

Eihän se kyllä aina ujouttakaan ole.

Viimeiseen kappaleeseen sen verran että voihan sen kokeilla muistaa... Kyllä se on itseäni välillä ärsyttänyt kun tekemiseni (tai tekemättömyyteni) on tulkittu räikeästi väärin.

Itsekin olen toisaalta huomannut että yleisestikin on välillä hakusessa suhtautuminen kaikkeen, vaikka joku henkilö esim. ujostelisi ja itsellä olisikin omakohtaisia kokemuksia samasta tilanteesta. Ei sitä vain aina tajua...

Vierailija
Qadesha
Ihmetyttää että minkä vuoksi ujoa ja sosiaalisesti arkaa / rajoittunutta ihmistä on kauhean helppo pitää ylimielisenä, omahyväisenä, töykeänä ja nyrpeänä? Kopeana?



Hyvä huomio. Itse olen ihmetellyt samaa, ja ihmettelen myös omaa reaktiotasi. En ymmärrä, miten joku voi tuntea aggressiota arkaa tai ujoa ihmistä kohtaan. Itselleni se on jopa kaunista ja jotenkin humaania. Olen huomannut, että yllättävän moni suhtautuu naiiviuteen ja unelmointiin samanlaisella aggressiolla. Mistäköhän moinen?

Noin laajemmin päättelen että tällaiset henkilöt ovat usein kyynisiä, pettyneitä materialisteja.

Vierailija

Ujous on ihan ok, silloin kun se kulkee siedettävissä rajoissa. Itse en oikein tahdo jaksaa kauaa sellaista väkinäisyyttä, että täytyy itse koko sosiaalisen kanssakäymisen olla tahdikas ja viedä keskustelua eteenpäin. Kyllä toisen on tultava sieltä kuoresta jossain vaiheessa, muuten tekee mieli vain lähtä kävelemään jonnekin, koska koen, että oma läsnäolo vain häiritsee toista.

Sellainen introvertteys ja pohdiskelevuus ei ole häiritsevää, vaikka sitä seuraisi hiljaisuutta. Toki jokaisella täytyy olla aikaa miettiä mitä sanoo.

Kuulin aikanaan markkinointia opettavalta opettajalta, että japanissa tai kiinassa olisi tapana viettää kokouksissa pitkiäkin hiljaisia hetkiä, jolloin saatetaan olla tunninkin verran sanomatta mitään. Siinä voi olla länsimaalaisella aika vaikea ymmärtää, että miten toimia. Tosin tätä käytöstä ei säätele ujous vaan kulttuurinormit.

Edit:

GradStudent
Itselleni se on jopa kaunista ja jotenkin humaania.



Minä siedän ujoutta enemmän tytöillä, koska käsitän sen olevan tytön luonteelle sopivampaa. Yleensä en pidä tällaisesta stereotypittamisesta, mutta kai sellaiseen sortuu jokainen jossain osa-alueella.

Vierailija

Ehkä ihmisten on vaikea hyväksyä toisessa sellaisia piirteitä joita eivät suin surminkaan halua kohdata itsessään (saati paljastaa muille).

Netissä huomaan aika usein ärtyväni siitä että joku ihminen lässyttää paljon itsestään ja tuntuu olevan kokoajan äänessä, oli hänellä sanottavaa tai ei. Tai joku yksi ainoa agenda jota ajaa aina kun keksii minkä hyvänsä tekosyyn tuoda sitä esiin. Tuntui nuivalta huomata että jotkut muut suhtautuvat minuun samoin: inhoavat sitä että tuon itseäni esille. Toisaalta on hyvä tiedostaa tämä ja siten miettiä että kannattaako aina olla suunapäänä, toisaalta voi sitäkin miettiä että onko kokoajan oltava oikein tuntosarvet ojossa sen suuntaan mitä muut itseltäni haluavat. Sitähän saa viiripäisenä juosta suuntaan jos toiseenkin jos pyrkii muiden toiveita täyttelemään. Ja haukut saa kuitenkin.

Ehkä ujommat, varsinkin hiljaisemmat, ihmiset tiedostavat sen todella painostavasti että heti kun he suunsa avaavat, alkaa se loputon pistelistan pito että tuliko sieltä nyt varmasti jotain fiksua ulos vai munasiko itsensä. Eivät kaikki jaksa sellaista, jatkuvaa arvosteltavana oloa. Ujous voisi periaatteessa olla melkein loistava strategia miten pärjätä ihmisten kanssa jos haluaa minimoida kärhämät? - Olisi, jos sitä toisten onpas tuo kopea -mielleyhtymää ei olisi olemassa.

Vierailija
tiäremiäs
Sotkeekohan aloittaja jonkinnäköisen personaallisuuhäiriön ujouteen.

Yleensä personallisuushäiriöt käsitetään väärin.




Varmasti, mutta ei se estä sitä että ujouskin käsitetään väärin. Olen monet moninaiset kerrat kuullut varsinkin vanhemman väen puhuvan että kuinka se ja se (aina nainen) on töykeä ja kopea jne. ja myöhemmin paljastuu että ko. nainenkin onkin vaan ujo ja arka.

Ujo ja arka mies ehkä sitten mielletään enemmän pelottavana jörrikkänä, kun vaan "mököttää" puhumattomana itsekseen? Se että nainen ei juurikaan puhu ja ei ole sosiaalisessa tilanteessa läsnä on kai niin epätyypillistä, että herää epäilys siitä että nainen pitää itseään seuraan liian hyvänä?

Vierailija
Qadesha"]Ehkä ihmisten on vaikea hyväksyä toisessa sellaisia piirteitä joita eivät suin surminkaan halua kohdata itsessään (saati paljastaa muille).




Joissakin tilanteissa tämä voi vaikuttaa, varsinkin jos ärsyyntyjä on joskus aiemmin elämässään saanut huomata, että tietyt piirteet itsessä ovat altistaneet esim. "kynnysmattoudelle".

Näiden piirteiden havaitseminen sitten toisessa aiheuttaa "vaarahälytyksen" tiedostamattomalla tasolla.

--------------------------------------------------------------------
Toisaalta on joskus niinkin päin, että ihmisen luullaan ujoilevan, vaikka oikeasti kyse olisikin siitä, etteivät muiden, tietyt jutut, vaan kiinnosta.

Itse olen joskus oikeasti ujo, mutta toisinaan olen hiljaa vain sen takia, kun en jaksa osallistua vain "sosiaalisuuden ylläpitämisen" vuoksi, jos kyseisen tilanteen asiat eivät oikeasti kiinnosta. Joskus tulee päiviä etten jaksa puhua paljon mitään, enkä jaksa olla sosiaalinen. Tämän voi joku taas tulkita ujoudeksi, vaikkei siitä olisi kyse.

Vierailija

Jos pyrkii ujouttansa peittelemään uhmakkaalla tai ylimielisellä käytöksellä voi helposti käydä niin ettei jakseta sen ihmisen tuntoja syvemmältä penkoa...itse olen tehnyt tämän virheen nuoruudessani.

Vierailija

Itsekin olen kärsinyt ujoudestani/arkuudestani joka on vienyt suurimman osan iloa elämästäni. Olen ollut yksinäinen n. 4 vuotta ilman yhtään minkäänlaista kaveria, ja ajan kuluessa en enää osaa olla kontaktissa ihmisiin ja se taito on vaan kokoajan heikentynyt. Olen jopa ruvennyt änkyttämään ja sanat menemään sekaisin kun pitäisi hoitaa joku asia kasvotusten jonkun kanssa. Menen ihan lukkoon jos joku kiinnittää minuun huomiota. Kyllä osaan pakolliset asiat hoitaa jotenkuten kun on pakko mutta jos pitäisi vaan mennä tutustumaan niin se on jo mahdottomuus kun istun vaan jäykkänä hiljaa kun toinen yrittää tulla juttelemaan tai kun tuntee vaan että ei kukaan kaipaa minun seuraani.

Vierailija

Itseä luultu ujoksi ja vaikka miksi, kun en välillä jaksa ottaa osaa keskusteluihin joista suurin osa on täyttä ei mitään tai ei koske minua mitenkään. Varsinkin jotkut narsistisen persoonallisuushäiriön omaavat mulkut levittävät minusta perättömiä juttuja, että olisin vajaaälyinen. Tosin tällä henkilöllä ei mitään todellista uskottavuutta enää ole ja hänen jutut korjataan. Jotkut ihmiset ei ymmärrä minua ja heidän ymmärtämättömyyttään on joskus mukava seurata sivusta. Useimmiten ei. Itseensä paljon keskittyneet eivät huomaa ihmisistä aina kaikkia asioita. Myönnän, etten mikään paras keskustelija välttämättä ole. Toisinaan pitää pitää keskustelua yllä. Toisinaan ei. Välillä jotain sosiaalisen tilanteen kammoa ilmenee. Siitä varmaan pääsee eroon sosiaalisilla tilanteilla. Isälläni oli kuulemma nuorempana samoja juttuja.

Joskus ihmiset ajatteli, että olen kynnysmatto. Meinasin vetää turpaan niitä pahimpia. Mukavuutta välillä käytetään hyväksi. Tätä idioottimaisempaa käytöstä varmaan ole. Ne jutut loppui. Joillakin on sivistyneet asenteet asioihin, eikä heille tarvitse olla sanomassa omasta mielestä itsestäänselviä asioita.

Tämä on minun näkemys tästä asiasta. Jossain tilanteissa ajatten pehmeämmin. Joskus ihmiset ei ymmärrä, että en välitä välttämättä niistä ihmisistä joille en sano mitään. Välillä vähän vaikeempaa. Raskaita te ihmiset olette välillä.

Tulipatilitys.

Vierailija

Kieltämättä "hiljaisuutta" tulee itsekin ihan tietoisesti käytettyä silloin kun ei tippaakaan huvita keskustella jonkun kanssa tai jostain aiheesta. Erityisen helppoa on heittäytyä sosiaalisesti saavuttamattomaksi jos on joku kaveri tai kumppani mukana, hoitakoon hän sitten sosialisoinnit ja minä sen vaan pönötän "hiljaisena tyttönä" vierellä. Toisaalta kun tiedän millainen pölötin osaan olla, niin ei voi sanoa kuin että monena nainen eläessään.

Minusta on joskus tuntunut että miehelle on ok olla vaitonainen, mutta naisena pitäisi pulista kuin ruuneperi. Onkohan se näin?

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Liittynyt27.4.2008

Kyllä suomessakin viimeistään intissä oppii, että alas laskettu katse kertoo ennemmin nöyryydestä (tai ujoudesta) kuin mistään muusta...sikäli kuin olen huomannut melko monet kassaneidit ja pojat katsovat alas ostoksiin tai rahoihin joita laskevat...
Hankala oikeastaan antaa mitään neuvoja vaikka itsekin olin melko ujo aikoinani ja olen vieläkin uusien ihmisten kanssa. Sen verran pystyy sanomaan, että aika harva ulkopuolinen huomaa toisen ujoutta tai jännitystä kuten on keskustelussa käynyt ilmi. Jos vaikkapa pidät jotain esitelmää koulussa vain muutamat yleensäkään huomaavat että esittäjä jännittää tai ujostelee.

Everything you know, is about to change.

Vierailija
Teekkari
Kyllä suomessakin viimeistään intissä oppii, että alas laskettu katse kertoo ennemmin nöyryydestä kuin mistään muusta...sikäli kuin olen huomannut melko monet kassaneidit ja pojat katsovat alas ostoksiin tai rahoihin joita laskevat...



Tietty. Mutta siinä vaiheessa kun asiakas lehahtaa siihen kassalle ja ollaan moi/hei/heippa/päivää-vaiheessa jos kassa ei sano mitään ja kuikuilee vain kynsinauhojaan, niin alkaahan sitä ihmetellä missä mättää ja miten.

pizze
Seuraa 
Viestejä602
Liittynyt16.3.2005

Ujojen pitää näytellä normaalia ja yrittää käyttäytyä siedettävästi. Heidän pitää leikkiä kiinnostunutta ja yrittää keksiä koko ajan lisää sanottavaa. Tämä onnistuu kaikilta ujoilta jos he vain yrittävät.

Jos ujo on ujo eikä yritä niin se johtuu siitä että ujo on niin vittumainen ja kopea ettei ees viitti yrittää leikkii normaalia.

Vierailija
pizze
Ujojen pitää näytellä normaalia ja yrittää käyttäytyä siedettävästi. Heidän pitää leikkiä kiinnostunutta ja yrittää keksiä koko ajan lisää sanottavaa. Tämä onnistuu kaikilta ujoilta jos he vain yrittävät.

Jos ujo on ujo eikä yritä niin se johtuu siitä että ujo on niin vittumainen ja kopea ettei ees viitti yrittää leikkii normaalia.




Hm... Pahimmillaan ujous voi aiheuttaa mm. käsien tai koko kehon tärinää, äänen vapinaa tai änkytystä sekä kasvojen punotusta. Miten nämä kaikki oireet pystyy kätkemään, jos ne automaattisesti aktivoituvat heti kun joutuu sosiaaliseen kanssakäymiseen? En yhtään ihmettele että jotkut ihmiset jopa mökittyvät ja välttävät ihmisten ilmoilla liikkumista, kun sosiaaliset pelkotilat käyvät liian sietämättömiksi.

Toisaalta ujous ja sosiaalisen kanssakäymisen pelko eivät välttämättä ole yksi ja sama asia?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat