Kuvaile rakkautta

Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Erään foorumilaisen yksityisviesti minulle sekä jonkun vastaus aiheeseeni rakkaudesta saivat minut miettimään, josko olisinkin erehtynyt. Itseasiassa muutin käsitystäni varsin nopeasti alettuani miettimään asiaa tältä kantilta. Jospa en tosiaan olekaan koskaan rakastanut. Nyt olen varma siitä että näin asia on.

Se mitä aiemmin olin pitänyt rakkautena, oli omistushaluista, katkeraa ja vaativaa. Suoraan sanottuna - ei minua oikeasti edes harmittanut mikäli "rakkauteni" kohteelle sattui jotain - minua harmitti se miten se vaikutti suhteeseemme. Kunhan hän pitäisi minusta ja olisimme yhdessä ja hän säilyisi yhtä kauniina ja mukavana, kaikki olisi hyvin. Ei, ei tuo voi olla rakkautta. Jotain teini-ihastumista vain. En ole vielä aikuinen henkisesti.

Minua kiehtoi tämän erään foorumilaisen kuvailu varsinaisesta ensirakkaudestaan. Siinä oli elementtejä joita en ole koskaan tuntenut. Haluaisin kuulla muidenkin tuntemuksia rakkaudesta, miltä se tuntuu, millaisia ajatuksia siihen liittyy toista ihmistä kohtaan. Milloin rakastuit ensimmäisen kerran oikeasti. Onko se totta että sitä haluaa rakkautensa kohteelle vilpittömästi kaikkea hyvää, jopa silloin kun ei itse häntä saa tai menettää hänet? En osaa kuvitella tuollaista tunnetta ollenkaan, täysin vierasta minulle.

Mielellään vastauksia vähän kypsemmiltä ja varttuneemmilta ihmisiltä, jotka todennäköisesti tietävät mistä puhuvat, mitenkään nuorempia vähättelemättä. Olen kiinnostunut aiheesta koska lukemani kuvailut ovat olleet hämmentäviä, haluan joskus itsekin rakastua..

くそっ!

Kommentit (12)

Vierailija

Olin rakastunut, mutta johonkin muuhun kuin ihmiseen, jota kuvittelin rakastavani. Rakastan häntä edelleen, mutta hän ei taida kyetä rakastamaan minua. Hän on käytöksen perusteella edelleen heikkona minuun.

Surullisinta on nähdä ihminen, joka tykkää sinusta, mutta ei voi souraan sanoa mitään järkevää syytä sille, miksi ei voi elää minun kanssani. Hän ei ehkä halua loukata minua, mutta järki-ihmisenä on vaikea ottaa vastaa kieltäytymistä vailla perusteluja.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Lothar
Rakkaus...

Olen joskus aikaisemminkin maininnut, että ei ole olemassa mitään rakkautta, ei millään tasolla, ei missään muodossa, on vain jatkuvaa kipua, johon ei auta edes "rakkaus". Suurin osa ihmisistä uskoo jumalaan, rakkauteen jne, satua kaikki tyynni.




Et ehkä vaan ole kokenut sitä. Myönnän toki sen ettei rakkaus ole mitään mystistä tai hengellistä, aivojen kemiaahan se vain on loppujen lopuksi. Mutta silti haluan kokea sen, nyt kun kerta eletään niin eletään sitten elämän pelisäännöillä.

くそっ!

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006
Lothar
Ronron
Mutta silti haluan kokea sen



Mitä turhia.



Rakkaus ei ole elämän kannalta suinkaan turhaa. Sen sijaan elämä kokonaisuudessaan on turhaa. Sitähän voisi tappaa itsensä nyt vaikka samantien, ihan huvikseen, mitä väliä? Kuollaan joskus kuitenkin. Mutta itse olen päättänyt elää elämäni, ihan uteliaisuudesta.

くそっ!

Vierailija

Kirjoitit hyvin osuvat, Ronron. Elämä kannattaa elää ihan uteliaisuudesta, ei asettaa erityisiä päämääriä.

Tämä elämä on kumminkin ainoa, mikä jokaisella on.
Välillä on paskempaa ja onnen tavoittelu on hyödytöntä. Parempi nauttia kaikesta mielenkiintoisesta, kuolee sitten kun kerkee.

Vierailija

"Rakkaus on ikuista, kohde vaan vaihtuu..."

Minä olen rakastanut kolmea ihmistä heti heidät tavattuani ensimmäisen kerran.Ensimmäistä 21 vuotta, toista 20 vuotta ja kolmatta 6 vuotta.

Rakkaus on välissä ollut kiihkeää, salamat ovat räiskyneet, mutta aina olemme selvinneet. Näiden kolmen ihmisen ei tarvitse rakastaa minua, jos he eivät halua, mutta minulla on tunne, että kyllä he rakastavat. Kaksi vanhempaa ovat naispuoleisia ja nuorin on miespuolinen!

On muitakin rakkauksia, mutta ei niin läheisiä...

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005
Ronron
Onko se totta että sitä haluaa rakkautensa kohteelle vilpittömästi kaikkea hyvää, jopa silloin kun ei itse häntä saa tai menettää hänet? ...
Kyllä.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Miten voin kaivata kasvoja, kun en edes tunne henkilöä?

Kaikesta on kulunut melkein jo kymmenen vuotta. Ne olivat edelleen yhtä kauniit kuin silloin ennenkin. Tunnen kuinka aika pysähtyy ja taustahälinä vaimenee. Minun tekee mieli kävellä noiden kasvojen luo ja kertoa, kuinka olen ikävöinyt. Ihmiset hänen ympärilään olisivat nauraneet... vai olisivatko?

Niin kauniit kasvot, että voisin jopa itkeä. Ehkä itkenkin muutaman kyyneleen. Onko kyse nostalgiasta ja omien muistojen heräämisestä? En tiedä onko rakkaus ikuista. Ihailu sen sijaan on. Voinko todellakin ikävöidä tuntematonta?

Meneekö taas seuraavat kymmenen vuotta, että näen nuo kasvot jälleen? Ja jos näin käy, kykenenkö enää vain jähmettymään paikoilleni?

Voisiko toinen todella ymmärtää, jos olisin kertonut miten tunnen? Ajattelen, että ne kasvot olisivat ehkä olleet ainoat maailmassa, jotka olisivat ymmärtäneet tunteeni.

Olo tuntuu siltä, kuin olisin eksyksissä. Olen ollut liian kauan. Kaipaan takaisin noiden kasvojen luo, sillä siellä kai minun kotinikin olisi.

Mikäli ikävöin mahdotonta, tahtoisin ainakin viedä kukkia hänen haudalleen, jos eläisin kauemmin kuin hän.

http://www.youtube.com/watch?v=XScR9QR0gGQ

Vierailija

Hmm... En tiedä voiko sanoa olleensa rakastunut, jos ei ole edes uskaltanut lähestyä kunnolla/ollenkaan tätä kohdetta. En ole kyllä mitään sellaista silti ketään muuta kohtaan tuntenut lähellekään, enkä vielä pysty luulisin ainakaan muutamaan vuoteen mitään vakavaa oikein edes ajattelemaan sillä suunnalla. Ehkä parempi pitää se niin, mutta eipä ole minkäänlaista motivaatiotakaan mihinkään varmaan ennen kuin pystyy aukaisemaan sitä puolta itsestään.
Seuraavaksi ainakin myös varmistan, ettei ole pienintäkään linkkiä "läheisiini" mitään kautta kohteella tai perheellään.
Tällä hetkellä en ole rakastunut tai rakasta ketään, mutta muutamia vuosia sitten olin ainakin hyvin lähellä uskaltaa "elää". Itselläni on varmaan ainakin 3-5 vuoden vuoden prosessi, jos meinaan mahdollisesti johonkin ihmiseen luottaa tarpeeksi ja itsevarmuuden keräämiseksi sen verran, että edes saattaisi uskaltaa lähestyä sillä tavalla.
Varmaan ei mitään ihmeempää kannata edes ajatella ennen kuin on varma, ettei ala haikailemaan tuon ensimmäisen perään sitten, kun kokee jollekin mahdollisesti edes kelpaavansa?

Vierailija

Tuossa oli aika sopivat sanat, kun katsoin ja juurikin tuolta ainakin suurin piirtein monta vuotta tuntunut.
Ei varmaan siitä pääse pois ennen kuin voi olla varma, että ihmisiin voi luottaa..

http://www.youtube.com/watch?v=p8DaRbYc ... re=related

Here I stand all alone
Have my mind turned to stone
Have my heart filled up with ice
To avoid its breakin twice

Thanx to you, my dear old friend
But you cant help, this is the end
Of a tale that wasnt right
I wont have no sleep tonight

Chorus
In my heart, in my soul
I really hate to pay this toll
Should be strong, young and bold
But the only thing I feel is pain

Its alright, well stay friends
Trustin in my confidence
And lets say its just alright
You wont sleep alone tonight

Chorus

With my heart, with my soul
Some guys cry you bought and sold
Theyve been strong, young and bold
And they say, play this song again

Chorus

Vierailija

Ronron:
”Onko se totta että sitä haluaa rakkautensa kohteelle vilpittömästi kaikkea hyvää, jopa silloin kun ei itse häntä saa tai menettää hänet? En osaa kuvitella tuollaista tunnetta ollenkaan, täysin vierasta minulle.”

On ja tarkoitan omalta kohdaltani nimenomaan ensirakkautta.
Siihen tunteeseen kuuluu kaiken kattavaa uhrimieltä, jota tunnetta koin myöhemmin vain tyttöstäni kohtaan.
Seksuaalisuus oli tuolloin taka-alalla. En koskaan kuvitellut ajatuksissani, että hän naisi minua.

Myöhemmät rakkauskohtaukseni olivat raadollisimpia.

Vierailija

Joku viisas sanonut, että:
"Rakkaus on kuin vetelä paska; Sitä ei voi estää tulemasta."

Mutta kyllä sen kai pystyy estämään. Yhden kerran varmaan kuitenkin helposti saattaa lipsahtaa?

Uusimmat

Suosituimmat