Oman itsensä ulkoistaminen

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miltähän tuntuisi kohdella omaa itseään kenä tahansa ihmisenä? Ei erottelisi itseään lainkaan muista, vaan suhtautuisi omaan minuuteensa kuten johonkin täysin ulkopuoliseen ihmiseen. Toimi sitten taitavasti tai taitamattomasti, antaisi itselleen palautetta aivan kuten antaisi sitä jollekulle toiselle?

Onko kukaan koskaan kokeillut tätä?

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Tämän tapaista tekniikkaa käytetään joissain ratkaisukeskeisissä terapioissa. Terapeutti muoteilee asiakkaan esittämän ongelman uudelleen. Nyt asiakkaan on keksittävä, miten hän neuvoisi Hera K:ta, jolla on pulma.

Näin asiakas tavallaan ulkoistaa ongelmansa ja lopettaa turhan vatuloinnin ja näin keksii itse, miten ratkaisun. Hän toimii omana asiantuntijanaan.

Vierailija
Mummo
Tämän tapaista tekniikkaa käytetään joissain ratkaisukeskeisissä terapioissa. Terapeutti muoteilee asiakkaan esittämän ongelman uudelleen. Nyt asiakkaan on keksittävä, miten hän neuvoisi Hera K:ta, jolla on pulma.

Näin asiakas tavallaan ulkoistaa ongelmansa ja lopettaa turhan vatuloinnin ja näin keksii itse, miten ratkaisun. Hän toimii omana asiantuntijanaan.




Mielenkiintoinen juttu, mutta suostuukohan kukaan ihan oma-aloitteisesti ilman terapeutteja ja ilman mitään traumojakaan aloittamaan eräänlaisen itsekasvatuksen jossa tarkoitus on vapautua egonsa hirmuvallasta? (Vai onko tuollainen juuri New Age -tyyppisten ihmisten hömpötystä joka ei koskaan toteudu... kysyy nimim. On sitä tullut aina välillä yritettyä.)

Vierailija

Luulen että siitä tulisi verinen taistelu itseni kanssa..Tai ainakin vihaisin itseäni ja luonteenpiirteitäni suunnattomasti.

Perustuu siihen, minkä olen huomannut muissa ärsyttävän ja ne on juurikin niitä samoja luonteenpiirteitä jotka itsessäni ovat vahvoja.

Vierailija

Itselle on kyettävä antamaan anteeksi, aivan kuten muillekkin jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Viha on merkki aivotoiminnan alkeellisuudesta.

Vierailija

Kohteletteko te itseänne, jotenkin erillisenä? En ole vielä onnistunut havaitsemaan rajaa, jossa minä loppuisin ja jossa sinä alkaisit.

Tuntuu kuin olisin äitini kohdussa vieläkin. Olen yhtä äitini kanssa. Aika mukava olo. Välillä tuntuu aivan kuin, joku monottaisi päähän, onko minulla pää jo?... odottaako äitini kenties toistakin lasta, kenties agressiivistä yksilöä, ehkäpä kenties miljoonaisia. En osaa sanoa.

Enkä ole varma edes, mikä on äitini laskettu aika... intuitioni on 2012, sain sen kun katsoin kelloani sattumalta 11.11. Äitini kuitenkin sanoi synnyttävänsä tälläkertaa sisäämpäin, eli kiskoo kohtuunsa.

En tiedä miltä tuntuisi olla napanuoran varassa, ja vastustella voimakasta yhdensuuntaista vetoliikettä... vosiko sitä kuvata kivuliaaksi kokemukseksi. On niin paljon asioita, joista en tiedä, ehken koskaan halunnutkaan tietää. Halusin vain kokea, sen kauniin hetken. Hetken, joka oli samalla ikuisuus.

http://www.youtube.com/watch?v=hwyuQbIb0Xs

Vierailija
pienisieni
Tuntuu kuin olisin äitini kohdussa vieläkin. Olen yhtä äitini kanssa. Aika mukava olo. Välillä tuntuu aivan kuin, joku monottaisi päähän, onko minulla pää jo?... odottaako äitini kenties toistakin lasta, kenties agressiivistä yksilöä, ehkäpä kenties miljoonaisia. En osaa sanoa.

Enkä ole varma edes, mikä on äitini laskettu aika... intuitioni on 2012, sain sen kun katsoin kelloani sattumalta 11.11. Äitini kuitenkin sanoi synnyttävänsä tälläkertaa sisäämpäin, eli kiskoo kohtuunsa.

En tiedä miltä tuntuisi olla napanuoran varassa, ja vastustella voimakasta yhdensuuntaista vetoliikettä... vosiko sitä kuvata kivuliaaksi kokemukseksi. On niin paljon asioita, joista en tiedä, ehken koskaan halunnutkaan tietää. Halusin vain kokea, sen kauniin hetken. Hetken, joka oli samalla ikuisuus.




Olen pahoillani, en kykene ymmärtämään tämän tekstin tarkoitusta. Onko nämä joitakin psykodeelin avulla saatuja oivalluksia? Yritin kyllä lukea oikein ajatuksella, mutta en vain löytänyt punaistalankaa. Kysymykseen: kyllä, minä osaan katsoa maailmaa vain omalta kannaltani. Olisi se hienoa nähdä maailma toisenkin kannalta, mutta kykenen vain näkemään sen "abstraktististi" ja yksiulotteisesti. Osaatko sitten sinä kokea maailman toisen ihmisen kannalta?

Vierailija

Olisihan se mukavaa motata, haukkua... etc... jotakuta tuntematta kipua itsessään... aika on se mitattavissa oleva viive, muutokseen jonka sinä voit tuntea kipuna, tapoja on monia.

Ehkä sinulla menee vielä tovi kun huomaat (kipu), minne ikinä katsotkin, katsot itseäsi...

Siksi on viisaasti sanottu, tee itsellesi se mitä toivot toisten sinulle tekevän... sillä se toinenkin olet Sinä itse.

Minä en ole pahoillani, se ei hyödytä mitään, päinvastoin tuntuu pahalta.

Jaan kuitenkin ilomielen yhteisen kipumme ja pahoinvoinnin... sillä se helpottaa sinuakin.

Vierailija

Ainoastaan netissä olen kohdannut ja vain parin ihmisen taholta ajatuksia siitä että erillisiä minuuksia ei edes olisi olemassakaan. Ne ovat mielenkiintoisia, mutta itselläni on moiseen valovuosien matka ja epäilyttää että noinkohan sellaiseen tilaan "streittinä" edes pääsisikään. Meditointi onnistuu varsin harvoin...

Kun kokisi, siis todella munaskuitaan myöten, että mitään todellisia rajoja elävien olentojen välillä ei ole, silloin syntynee luonteva suhtautuminen kaikkia ja kaikkea kohtaan jossa ei enää tarvitse puolustella ja eristää egoaan?

Vierailija

Pystynkö katsomaan omia vikojani samalla silmällä kuin toisten puutteita? Olenko objektiivinen omilleni?

Voinko antaa anteeksi omat virheeni yhtä helposti kuin toisten viat? Tuomitsenko itseäni ankarammin?

Tässäkin jokin aika (eoni?) sitten kysyin antaisinko anteeksi ja hyväksyisin sen vajavuuden mikä minussa esiintyy? Jo tuota arvuutellessasni tiesin, että en päästäisi lähelleni sellaista (sellaista ja "sellaista") henkilöä kuin itse nyt satun olemaan. Siltä osin.

Entäs ne muut defektit? Ovatko muissa vai minussa - kumpi läpäisee helpommin?

Todella Vaikea. Liittynee dilemmaan päästäkö ulos omasta nahastaan. Onko tarpeenkaan...

Vierailija

Lukihäiriöin ketjun otsikon ensin itsensä ulostamiseksi, mutta kun olen täten oikaissut itse itseni, äkkiä en tiedäkään enää mitä sanoa..

Olkoonkin, että aihe on mielenkiintoinen.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26997
Liittynyt13.5.2005

Oman urheilu-urani aikana mulla oli tapana tehdä itseanalyysiharjoiteita. Tarkoituksena oli valmentaa henkilökohtaisen valmentajani lisäksi ja toki myös hänenkin kannustamana itse itseäni. Tällä tavoin opiskelin näkemään ulkopuolisesta perspektiivistä sen, mitä minä urheilijana koin ja pystyin aika hyvin yhdessä Newtonin mekaniikan avulla kehittämään teknikkaani ja sisäistämäään myös valmentajanikin ohjeita paremmin.

Samalla tavalla olen myös pyrkinyt kehittämään itseäni omassa ammatissani analysoimalla sekä omia töitäni, että erilaisia kilpailutöitä keskenään ja tätä kautta kehittänyt sellaisia näkemyksiä ja strategioita, jotka ovat minulle luontevimpia.

Olen myös joskus ex-työpaikkani järjestämillä henkilöstöpäivillä kokeillut omien motiivien, sen hetkisen tilan ja tavoitteiden aukikirjoittamista, analysointia ja strategioiden laadintaa. Ja yhtä tällaista polkua elän tänä päivänä.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Vierailija

Mitä tarkoittaa sre"ittinä oleminen…? Sitä, että seisot turhautuneena jonossa, odottaen vuoroasi… odottaen jotakuta saapuvaksi… jotakuta, joka näyttäisi tien… tien, jota ei ole… askelmat ilmestyvät tyhjyydestä, sitä mukaa kun liikut kohti tuntematonta.
Etkö tiennyt, että opettajasi saapuu kun olet valmis. Etkö tiennyt, että sinä olet avain. Avaisitko oven, josta sinä et enää palaa.

Voimme nimittää sitä Jumalaksi, rakkaudeksi, totuudeksi, kirkkaudeksi, viisaudeksi, hyvyydeksi, vapaudeksi, ymmärrykseksi, aivan miksi haluamme, mutta nimet ja kuvaus siitä eivät koskaan ole itse se asia, jonka me jokainen omassa sydämessämme tiedämme uskaltamatta siihen koskaan katsoa.
Vain kaikki pakokeinomme näkemällä, pysähtymällä, hiljentymällä, oman sisimpämme ääntä kuuntelemalla voimme ymmärtää mitä on se jokin, jota aina haemme, mutta emme koskaan tunnu löytävän.
Ei mistään henkisistä johtajista, ei mistään auktoriteeteistä, olivatpa ne sitten eläviä ihmisiä, kirjoja tai omia ideologioitamme, ole mitään apua, niitä kuunnellessamme tulemme vain toistavan äänilevyn kaltaisiksi luomatta koskaan itse mitään varsinaisesti uutta tajuamatta, että totuus on tietöntä maata ilman ideologisia suuntaviittoja.

*krishnamurti*

Voisiko joku suomentaa nämä sanat…
http://www.youtube.com/watch?v=KEVDM9GEXwY

http://www.youtube.com/watch?v=tYb5SEHt ... re=related

T: Madonna

Vierailija
Qadesha

Mielenkiintoinen juttu, mutta suostuukohan kukaan ihan oma-aloitteisesti ilman terapeutteja ja ilman mitään traumojakaan aloittamaan eräänlaisen itsekasvatuksen jossa tarkoitus on vapautua egonsa hirmuvallasta?



Maailmassa pääsee vaikka mitä pakoon mutta itseä ei koskaan.

Mummon kuvaama psykologinen terapiakonsepti on kuitenkin kokeiltavissa roolinvaihtoleikillä. Asiaa havannoillistamaan tarvitaan apuvälineitä, esim. kaksi tuolia vastakkain ja hattu. Toisella istut sinä ja kerrot kuvittelemallesi hattupäälle tekemisistäsi, sitten istut itse sille toiselle tuolille ja laitat hatun ja ei-sinä roolin päälle ja alat analysoida kuulemaasi ja tarjomaan ratkaisuja. Kun kysymys esitetään menet takaisin omalle paikallesi vastaamaan. Helpointa on ajatella hattupäätä jonain tuntemanasi tahona.

Tätä on käytetty myös teatteriharjoituksissa. Varmistu että olet tätä harjoitellessasi yksin ja lukkojen takana koska jos et ole, olet pian, jos joku näkee.

Vierailija

Heräsi sellainenkin ajatus että jos ajattelisi itseään ulkopuolisena ihmisenä, minkä ihmeen takia olisi tarve sanoa jotakin omalle itselleen? Päivittäin kohtaamme paljon ventovieraita ihmisiä esim. kaupassa tai liikenteessä ilman että sanaakaan vaihdetaan.

Vierastan ajatusta siitä että pitäisi alkaa jutella omalle itselleen ulkopuolisena ihmisenä, koska se vain alleviivaa egoistista itsekiinnostusta. Ehkä olisi jo aika kylmää suhtautua itseensä kuin muukalaiseen, mutta joku yhdentekevyyteen (ei narsistisuuteen) päin kallellaan oleva kompromissi olisi mielenkiintoinen.

Jotkut kertovat irtoavansa öisin kehostaan ja tuijottavansa hetken omaa kehoaan sen yläpuolelta käsin. Se mitä sen lähtötilanteen jälkeen seuraa tuskin lienee kovin kiinnostavaa mikäli irronneeksi itsensä kuvaileva taho jää tuijottamaan kroppaansa koko yöksi?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat